perjantai 30. joulukuuta 2011

Happy New Year 2012


 
31.12.11 Uuden vuoden aattona:

Hyvissä ajoin käytiin lenkkeilemässä metsässä missä koirat saivat juosta vapaana ilman pelkoa mistään raketeista. Aikaa meni lähes 1,5 tuntia kun innostuttiin ihastelemaan vuoden viimeistä auringonlaskua ja ottamaan koirapoppoosta kuvia.

Hela sakken: Merri, Lili, Nomi, Milan, Muska ja Kiia

Vuoden viimeinen auringonlasku
Muska, Kiia ja Merri
Uuden vuoden ilotulitus alkoi tuttuun tapaan jo hieman ennen klo 18. Oltiin Stiinalla koko poppoon kanssa nauttimassa aattoillan antimista. Valmisteltiin syömistä ja katettiin pöytä notkuvaksi! Ilotulituksen alkaessa Kiia hieman aloitti pöhinä-mölinäänsä kun se ei oikein tiennyt ett mistä tuo vaimea pauke johtuu. Luuli varmaan ett joku pamauttelee auton ovia. Heti kun ilotulitus koveni niin silloin ei ollut enää mitään hätää. Illalla käytiin saunassa, Merri ja Kiia pääsivät mukaan! Tällä kertaa ei päästy lumihankeen hyökkäämään kun lunta oli siunaantunut vain se muutama sentti. Kotiin saavuttiin ennen klo 22 ja siinä meni tovi ennen kuin koirat rauhoittuivat. Ilotulitus alkoi olla jo aika railakasta, sellaista sisällissota meininkiä. Ei auttanut muu kuin laittaa telkkari päälle ja vilttejä ja verhoja ikkunoihin ettei ihan niin selvästi raketit  näkyisi. Olohuoneen ikkunasta näkyi nimittäin aivan suoraan naapuruston ampumat raketit. Kiia nukkui tajukankaalla sohvalla mutt Merrillä ja Muskalla meni tovi ennenkuin rauhoittuivat. Pikkaisen Muskaa häiritsi jatkuva pauke mutt rauhoittui kuitenkin todella hyvin kun jäin koirien seuraksi katsomaan telkkaria. Itseä kyllä väsytti aivan sikana mutt jaksoin kuitenkin valvoa sinne klo 1 asti yöhön. Sitten kömmittiin kaikki yläkertaan nukkumaan ja koisittiin sikeästi aamuun asti.
 

tiistai 27. joulukuuta 2011

Yhteenveto vuodesta 2011

Vuosi 2011 vetelee jo viimeisiä päiviä ja on aika tehdä jonkinlaista yhteenvetoa kuluneesta vuodesta. Jos aloitetaan vaikka tulosten tarkastelusta Kiian osalta.

Mehän noustiin kolmos-luokkaan vuoden 2010 lopussa ja ekat kolmosen kisat startattiin helmikuussa Hyvinkäällä Huittisten pariskunnan radoilla. Ensimmäisenä saatiin kommenttia ettemme ainakaan heti helpoimmista tuomareista aloittanut :). Vaikka taitoa ei ollut niin tahtoa oli sitten senkin edestä. Lähdettiin raakileina kisaamaan. Eihän tuosta debyyttikisasta nyt oikein mitään tullut, kaikista kolmesta startista tuli HYL. Kaikilla radoilla kosahti A-putki erotteluun. Ei oltu todellakaan sitä aikaisemmin pahemmin treenattu ja sen kyllä huomasi. Onneksi radoilla oli ihan kivoja pätkiä mitkä loi toivoa tulevaan.
Olin lähtenyt tähän vuoteen sellaisella asenteella ett nyt harjoitellaan kolmosissa kisaamista ja tahkotaan sitten paremmin vasta seuraavana vuonna. Nyt olisi sitten harjoittelut harjoiteltu ja ens vuonna pitäis saada jotain aikaiseksikin :) Vuoteen meillä on mahtunut todella paljon startteja, osa hyviä ja osa todella huonoja. On jopa itku silmässä tultu radalta pois kun ei oo kulkenut sitten mitenkään. Pakka on levinnyt ihan totaalisesti kun oma fysiikka ei ole kestänyt vallitsevia olosuhteita, esim. helvetimmoista hellettä. Vaikka tuloksilla emme voi hurrata, emmekä todellakaan ole missään huippujen joukossa niin oon kyllä huomannut miten pienestä on ollut kiinni meidän tulokset, varsinkin tämän syksyn aikana. Kiia on niin herkkä ohjaukselle ett se ei anna armoa ollenkaan töppäyksiin. Vuoden vikoissa kisoissa Kotkassa yksikin sana väärin kriittisellä esteellä vei mahdollisuudet ja tyhmä olettamukseni. Jos nyt vuoden aikana keräämäni tietoa olisi prosessoitu tuolla pääkopassa ja ens vuonna uuden kouluttajan kanssa saatais meihin sellaista menoa ett oksat pois.

Karkea yhteenveto Kiian kisoista vuonna 2011
Startteja: 42
0-tuloksia: 4 (9,5%)
5-tuloksia: 7 (16,6%)
10-tuloksia: 3 (7,1%)
HYL: 28 (66,6%)

Merrin kanssa aloitettiin kisaaminen epävirallisesti jo Agirodussa, möllijoukkueessa. Helle oli aivan hirmuinen mutta se ei jätkän menoa haitannut. Kun päästiin alusta hieman pidemmälle niin sitten meno oli hieman sujuvampaa. Alku oli aika katastrofaalinen kun meidän piti tehdä lentävä lähtö pitkälle suoralle, auts! Kyllä virhepisteitä sateli kun ei saanut jatkaa matkaa kun vasta sen jälkeen kun oli "kiellon" jälkeen kokeillut kolme kertaa. Merrillä oli enemmin intoa kuin taitoa niin se hieman kostautui meidän menossa.
Ekat viralliset kisat "kisattiin" syyskuun alussa Ruokolahdella. Ne kisat meni kisaamis mielessä aivan penkin alle kun ei saanut HYL-tuloksen jälkeen enää jatkaa radalla!!! Oli kyllä niin ennenkuulumatonta!!! Meni hieman maku ja kyllä tuomari (Jan Vesalehto) sai asiasta hieman palautettakin. Meidän kisaamista hieman haittasi se kun lämppäri esteillä Merri tuli aina ekan riman ali. Sitä sitten piti ruveta varmistelemaan ja jatko kärsi. Onneksi sitten kotikisoissa saatiin tilaisuus näyttää mistä meidät on tehty; tripla 0-voitto! Merrin kanssa kisaaminen on siitä lähtien ollut aivan taivaallista. Se menee kun käsketään eikä meinaa! Merrin ohjaaminen eroaa Kiian ohjaamisesta hieman joten monta kertaa kokeilin radalla ett mikä asia toimii ja mikä ei. Tuli muutama startti uhrattua näihin toimiiko-vai-ei juttuihin mutt niissä sain todella arvokasta tietoa mitä olen käyttänyt jatkossa onnistuneesti.

Yhteenveto Merrin kisoista vuonna 2011  
Startteja: 17
0-tuloksia: 5 (29,4%)
5-tuloksia: 3 (17,6%)
HYL: 9 (52,9%)


Jotenkin harmittaa kun noissa tilastoissa näkyy se Ruokolahden katastrofi. Itse en pidä sitä minään kisana kun hyvä ett saatiin suorittaa 4 estettä/starttia ja sen jälkeen pois. No ei voi minkään! Merrin kanssa kisataan tammikuussa 2012 aktiivisesti sillä mielellä ett noustaan kolmosiin. Sitten ei tarvitse enää miettiä kakkosten kisoja ja kisaamista kahtena eri päivänä.

Merrin kanssa käytiin vuoden aikana vain 4 näyttelyä. Se on aika vähän verrattuna mitä edellisenä vuonna käytiin :). Tämä vähäinen määrä johtui Merrin häntä-ongelmasta. Heti vuoden alusta Merrista kasvoi äijä minkä piti kukkoilla ja pörhistellä kaikille uroksille mitkä vaan sattui tulemaan lähelle. Merri ei kuitenkaan ole mikään rähisiä ja tappelupukari, pohjimmiltaan kuitenkin kunnon mammanpoika. Tämä kuitenkin näkyi kehässä kun häntä nousi pystyyn kuin lipputanko, ja pahimmillaan jopa kippuraksi selän päälle. Ja tämähän näkyi heti arvostelussa vaikka muuten oltais oltu täydellisiä. Neljästä näyttelystä tuli 1xH, 2xEH ja 1xERI SA. Ja heti kun häntä pysyi selkälinjan alapuolella niin tuli ERI. Vuoden vikassa näyttelyssä messarissa HEW-11 Merri ei enää uhoillut kenellekään vaan piti häntää pystyssä vain pelkästä ilosta. Sen mielestä oli kivaa ja oli koko ajan sitä mieltä ett mitäs nyt! Jatkossa kokeillaan sitä ett siskoni vie Merrin kehässä niin jos sitten jätkä saisi sellaisia arvosteluja kuin mitä kuuluisikin ilman häntäongelmaa.

Koirat ovat olleet koko vuoden terveitä ja ei oikeastaan pahemmin mitään ongelmia. Merri sai muutaman kerran lääkkeet pissatulehdukseen mutt vaiva on ollut onneksi todella lievä. Heti kun on saanut yhdenkin tabletin suuhunsa niin johan vaivat ovat hävinneet. Nyt syksyllä saatiin kärsiä Merrin vatsavaivoista. Maha meni sekaisin ja sitä sitten ravattiin paskarallia ulkona. Luulin ett toinen oli syönyt jotain sopimatonta ja sen takia masu mennyt sekaisin. Mutt heti kun Merri rupess muuttumaan hieman alakuloiseksi ja väsyneeksi, lähdettiin heti lääkäriin. Diagnoosiksi saatiin mahasuolikanavan tulehdus. Heti kun Merri sai tähän lääkkeet niin toisen vointi parani hetkessä. Sen jälkeen ei ole taaskaan ollut yhtään mitään. Onneksi! Merri on hieman herkkävatsaisempi kuin Kiia-the-Jätejoonas. Oon hieman tarkemmin katsonut mitä sille syötän ja kuinka paljon.

Syksyllä meillä tuli perheenlisäystä kun Muska saapui laumaamme. Muskasta on tarkoitus tulla meidän kantanarttumme tulevaa kasvattamista ajatellen. Toinen on ainakin todella lupaava pakkaus, mutt vielä pitää hieman malttaa ens syksyyn ett saadaan sitten kuvaukset tehtyä niin nähdään pintaa syvemmältä mitä toinen on. Sulhasia olen jo katsellut sillä mielellä ett tiedän mitä on tarjolla ja ett voin seurata mitä ne on miehiään ja mitä jättävät jälkeensä ja mitä sieltä sitten voi tulla. Merle-uroksia on paljon hankalampi löytää kuin trikkejä mutt kyllä muutamia vaihtoehtoja on jo takataskussa. Muskan kanssa ollaan aloitettu pikkaisen agilityä, siis tosi baby-aksailua, ja vuoden alusta ois vuorossa näyttelykoulutusta. Toiveissa olisi selvitä Muskan kanssa pääsiäisnäyttelyyn. Tämä kuitenkin riippuu juoksuista ja miten turkkia on silloin. En lähde viemään bikini-lookkista junnunarttua kehään, no way! Juoksujen odotetaan alkavan tammikuussa mutt katsellaan ja kuunnellaan.

Kiitokset kaikille kuluneesta vuodesta ja odotellaan innolla ens vuotta!!!

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Hyvää Joulua 2011







Kuusen alla on kummaa puhinaa,
karvaisen kuonon jouluista tuhinaa,
heilahtaa kuusen katveessa tassu,
kurahtaa vihreän varjossa massu,
joulukarhu on asialla
oksien peitossa kuusen alla.

Karhulla mielessään jouluiset ilot,
purkki ja lahjat ja omenakilot.
Siksipä heilahtaa karvainen tassu,
siksipä kurisee massu,
että on tarpeen hetkinen vartoa,
odottaa, paastota, punoa vartoa.
Jälkeen koulun on odotus joulun
kaikkein kauneinta maailmassa.

Karhun mielessä joulu väikkyy
kynttilän valo silmissä läikkyy
mieli on auvoinen, mieli on avoin
viettääkseen joulua jouluisin tavoin.



Oikein hyvää Joulua kaikille toivottaa Häivähdyksen jengi!!!


tiistai 13. joulukuuta 2011

Merri 2v.

Paljon onnea minun elämäni valolla, iltojeni ilolle, Mertsi rakkaalle 2-vuotis synttäreiden johdosta!!!
Kaksi vuotta sitten saavuit maailmaan 4 muun sisaruksen kanssa ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Minun oma pieni sininen ihmeeni! Olet kyllä aina ollut niin minun koirani, ystäväni ja perheeni!


 
 
Kaksi vuotta eikä mitenkään suotta,
olen jo iso ja osaavainen,
en aina ihan tottelevainen,
osaan sanoa ei vahvasti,
osaan puolustaa kantaani kovasti,
... osaan myös kysellä ja jutella,
vakavastikin asioita miettiä;
olen siis seurallinen ja iloinen,
päivänsankari suloinen.


Maailmaa ollaan valloitettu vasta Suomen osalta, mutta kyllä tässä vielä ehditään. Misseilemässä ollaan käyty vaihtelevalla menestyksellä, kiitos sinun uljaan häntäsi. Tiedän, että se on kaunis ja komea mutta ei sitä tarttis aina esitellä :) Onneksi nyt ollaan päästy mielilajiimme, aksailuun. Siinä saat liitää ja rientää ja mennä tukka putkella eteenpäin. Radalla meillä on aina hauskaa! Olet kyllä niin minun pieni sininen ihmeeni! Oma rakas Merri Mertsi Mersumies <3!

torstai 8. joulukuuta 2011

Lumisia poseerauksia ja hieman aksailusta

Muska pääs kerrankin esiintymään oikein kunnolla valokuvausmallina, kiitos uuden lumipeitteen! Neiti Sieväsellä on ikää kuvien otto hetkellä 5,5 kk.




Joulukuun aikana Muska pääsee käymään hallilla ahkeraan ja opettelemaan aksailun maailmaa. Ollaanhan me jo otettu hieman putkea ja hyppyä mutt siis tosi pienimuotoisesti. Nyt kun harmaat ovat joulutauolla niin pystyy paljon paremmin keskittymään tähän tapaukseen. Alkeiden opettaminen on todella tärkeää, mutt todella rasittavaa jos viitsii myöntää. Onneksi hyvä ja ahkera työ palkitaan. Muistan miten tylsää oli Merrillekin opettaa alkeita mutt nyt oon niin ylpeä pojasta. Kyllä kova työ palkitsee.

Tänää käytiin Muskan kanssa siis kahdestaan hallilla. Otettiin jälleen putki-hyppy yhdistelmää. Aluksi meillä oli suora putki ja sen päässä hyppy. Etupalkka vaan eteen niin toinen ampaisee aivan mielettömän upeasti putkeen ja sieltä hypyn yli palkalle. Muska tykkää todella paljon turkoosin sinisestä häntälelustaan ja taistelee siitä aivan superisti. Jos sen sille heittää niin kyllä ampaisee kiinni kuin mikäkin. Vielä kuolleeseen leluun Muska ei oikein irtoa. Olen nyt lähtenyt vahvistamaan sitä laittamalla pienen makupalan lelun päälle. Kyllä se silloin sinne menee kun se tietää makupalan olevan siellä. Suoran putken jälkeen kokeilin kääntää putkea hieman aloitus päästä. Aluksi vain hieman ettei ole ihan suoraa näköyhteyttä palkalle. Tosi hyvin meni! Sitten vaan muutaman toiston jälkeen käännettiin hieman enemmin putkea. Kaiken kaikkiaan sain käännettyä putkea L-muotoon. Toistot sujui todella hienosti. Yhden ainoan kerran Muska meinasi mennä hieman oikoreittiä pitkin mutt kerkesin hyvissä ajoin kutsumaan takaisin ettei kerinnyt olleenkaan lähellekään palkkaa. Otettiin vaan pikkaisen lähempää putkea niin johan sujui taas.

Muskalla on aivan mielettömän suuri into touhuta hallilla ja kitinällä ja vinkumisella pitäisi putkeen päästä. Onneksi on vielä aika kuuliainen eikä vielä ihan samanlainen ampu-ohjus kuin Merri. No eiköhän sekin vaihe vielä tule tässä :) Nyt kun ollaan vielä pikkaisen rauhallisempia niin päätin aloittaa paikallaolo-harjoitukset yhden hypyn takana. Huomaa kyllä miten perusasia on hallussa, onhan sitä harjoiteltu ruokakupilla ja autosta ulostulossa. Neiti istui todella nätisti. Muutaman kerran oli pientä epäröintiä mutt ei kuitenkaan koskaan tullut hypyn ohi. Noista suorituksista on todella upea lähteä vahvistamaan paikallaoloa. Muistan kuinka Merrin kanssa tuskailin niiden kanssa aika kauankin. Ehkä se vaan johtui siitä ett silloin paikallaoloa ei niin tarvinnut vahvistaa kun oli vain kaksi koiraa. Nyt kun on yksi enemmin niin niiden "hallitsemiseksi" pitää tehdä pikkaisen enemmin töitä. Karja kuriin :)

Ostin juuri ens vuoden lisenssin. Onneksi joku hyväkäs ihminen muistutti asiasta :) Olishan se hieman noloa lähteä ens vuonna heti tammikuussa kisaamaan jos ei oliskaan lisenssiä. Nyt sitä ei kuitenkaan tarvitse murehtia. Voi olla ett pitää kisaamaan heti uudenvuoden päivänä Hyvinkäälle Merrin kanssa. Veri vetää niin takaisin radoille! Toivon mukaan tammikuussa napsahtaa ne viimeiset luvat niin ei tartte enää kisata kahtena eri päivänä. Kiian kanssa aloitan kisaamisen vasta helmikuussa ja silloin Merrin olisi hyvä olla samassa luokassa. Oon tehnyt jo pienimuotoisen treenisuunnitelman sinne sm-kisoihin asti. Tavoitteita on ja ollaan käyty kaikki epäkohdat läpi ja listattu ne. Nyt olis tarkoitus tammikuusta alkaen lähteä ruotimaan niitä epäkohtia ja parantamaan niitä. Jos sitten saatais paljon suvuvampaa menoa aikaiseksi ja saatais ne puuttuvat nollat kasaan. Merrin kanssa aloitetaan jossain vaiheessa sitten ne kolmosen kisat mutt tavoite on oikeastaan vaan sm-joukkueeseen pääsy. Tietysti jos nollat napsahtais kasaan niin sitten yksilöihin kans :) Mutt nautitaan nyt tästä joulukuun tuomasta rauhasta ja mietitään noita asioita hieman myöhemmin. Nyt vaan kaipaan lomaa!!!

tiistai 6. joulukuuta 2011

Hyvää Itsenäisyyspäivää 2011



Toivottaa Häivähdyksen jengi


lauantai 3. joulukuuta 2011

Sama kuin viimeeksi

Tänään oli viimeinen meno tälle vuodelle. Aamulla heräsin, tuntia liian aikaisin kylläkin, jo klo 01:25 kun Kiia halusi yöllä ulos. Yritin vielä nukkua tunnin verran, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Nousin sitten syömään aamupalaa klo 2 yöllä. Ei ihan normaali heräämisaika, varsinkaan näin vkonloppuna. Syy tähän oli messariin meno, HkiWinneriin!

Koirat oli ihmeen pirteitä jo heti herättyään vaikka olisin kyllä luullut niiden vetäytyvän takaisin vällyjen alle nukkumaan. Merri varsinkin oli erittäin skarppina ett mitä tehdään. Ilmeisesti tajusi edellisen illan pakkailuista ett kohta ollaan lähdössä jonnekin. Ei muuta kuin pienet valmistelut, kamat autoon, koirat pikalenkillä ja kytkimen nosto. Käytiin Merrin kanssa hakemassa Stiina matkalta kyytiin ja ei muuta kuin nokka kohti Hesaa...

Oltiin hyvissä ajoin perillä, klo 7:05. Ei ollut ollenkaan ruuhkaa parkkitalossa ja auton pystyi jättämään juuri siihen ruutuun mihin vain halusi. Sisäänkään ei tarvinnut ollenkaan jonotella, sen kun käveli sisään. Kehä löydettiin nopeasti kun tiesi etukäteen mihin päin suunnistaa. Ja se mikä hyöty ajoissa olemisessa on niin häkkipaikkojakin oli vaikka muille jakaa. Samaa ei voinut sanoa enää puolen päivän aikaan.

Merri oli koko päivän todella iloinen oma itsensä. Ei pahemmin mitään ärinöitä uroksille, ja nartuille piti hieman sirkuttaa. Toinen oli todella nätisti häkin päällä ja ihmetteli maailman menoa. Puolen päivän aikaan päästiin itse vasta kehään, joten Merri sai totutella kaikessa rauhassa taas tähän vilinään. Otin Merrin hyvissä ajoin jo kehän laidalle odottelemaan ettei tuu sitten sellaista hirveää häsellystä ja kiirettä. Mentiin rauhassa kehään ja Merri käyttäytyi todella superisti. Seisoi kauniisti eikä välittänyt yhtään toisista uroksista. Liikkeessä häntä jälleen nousi mutt tällä kertaa se ei todellakaan ollut minkäänlaista mahtailua vaan enemminkin kivaa-kivaa-mitä-tehdään. Yritin hieman suhinalla ja hidastuksella vaikuttaa häntään mutt ei auttanut. Häntä pysyi lipputankona. Pöydällä Merri oli hieman vaivaantuneen näköinen ja siitä näki selvästi ettei voisi vähempää kiinnostaa mikään lääppiminen. Vaikka lipui aika pöydän reunaan niin silti kesti sitten paikallaan. Ei siis tippunut laidan yli :). Seisominen onnistui todella hienosti mutt yksittäisliikkeessä häntä nousi jälleen. Taaskaan ei ollut havaittavissa mitään pullistelua mistä olen tyytyväinen. Esityksestä saatiin EH, sama kuin viime vuonna HkiWinneristä.

Arvostelu, tuomarina Elena Ruskovaara:
"Maskuliininen, jäntevärunkoinen, kookas uros. Kokoonnähden riittävä raajaluusto. Ikään nähden  varsin hyvä karva. Etuosa saisi olla voimakkaammin kulmautunut, riittävät takakulmaukset. Pitkä maskuliininen pää, otsapenger saisi olla merkatumpi. Varmat korvat ja hyvä ilme. Liikkuu yhdensuuntaisesti edestä ja varsin hyvällä sivuaskeleella. Varsin korkea häntä häiritsee liikkuessa. Esiintyy ja esitetään erinomaisesti."

Kaiken karvansa pudottanut "pikku" poika :)
 
Olisin ollut todella yllättynyt jos olisimme saaneet ERIn kun ottaa huomioon Merrin häntäongelman sekä sen ett eihän sillä ollut edes turkkia päällä. Toinen näytti ihan junnu-pojalta vaatimattomassa karvassaan. Pääsiäisenä sitten uudelleen kehään kun on kunnon turkki päällä. Voi olla ett seuraavalla kerralla Stiina esittää Merrin. Kokeiltiin tänäänkin ennen kehien alkua ett Stiina pyöritteli Merriä kehässä. Häntä ei noussut yli selkälinjan, mutt Merri etsi koko ajan miuta ihmisjoukosta. Tämän takia emme voineet vaihtaa handleria lennossa. Jatkossa kokeillaan sitä ett Merri lähtee Stiinan matkaan ja mie tuun sitten jälkijunassa paikan päälle johonkin piiloon. Jos vaikka silloin Merri esiintyisi todella hillitysti ja saataisiin taas niitä kunnon sijoittumisia. Nyt tuo häntä on vienyt niin suuren osan meidän esiintymisistä. Voisinhan mie opettaa kokonaan uudelleen tuon meidän näyttelyjuoksemisen mutt en millään viitsi. En ole mikään näyttelyihminen joten näillä mennään. Ei maksa vaivaa! Merrillä oli tänäänkin sellaista yhdessätekemisen riemua ja sitä en todellakaan halua siltä ottaa pois. Jos se kulkee sujuvasti ja rauhallisesti jonkun muun esittämänä niin siitä vaan. Se ei ole miulta pois. Pääasia ett saadaan homma sujumaan! Nyt me kuitenkin jäädään lomalle kaikista koirahommista ja palataas taas niiden kanssa asiaan tammikuussa. Lopuksi vielä pieni näyte Merrin lipputankohännästä, toivottavasti tänään viimeistä kertaa :)




keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Hammasmiekkailua


Mattopainia ja hammasmiekkailua a'la Nomi (kaljuapina) ja Muska (TukkaJumala) iltalenkin päätteeksi! Viattoman lapsuuden ihanuuksia!

Loppuillan voi sitten ottaa rennosti...






maanantai 28. marraskuuta 2011

Hei, meillä juostaan...

a) Kiian perässä iloisesti sirkuttaen kuin varpunen

b) kovaa aksailuradalla ettei aina ihan kestä jalatkaan mukana

Aloitetaan pikaisesti tästä a)-osiosta. Kiialla on vissiin tällä hetkellä haamu-juoksut, tai miksi kutsua niitä kun Kiia on steriloitu. Joka tapauksessa kaksi kertaa vuodessa Kiialla on omat haamu-juoksut niihin aikoihin kuin sillä oikeasti olisikin juoksut. Merri sirkuttaa sen perässä kuin varpunen ja häntä vispaa kuin västäräkillä. Kiia on kyllä iloinen oma itsensä mutt sitähän nyt ei olekaan juoksut koskaan haitannutkaan. Ainut mikä muutos normaaliin on niin Kiia juo todella paljon ruokailun jälkeen, sekä aamulla että illalla, ja merkkailee lenkeillä. Tätä on nyt jatkunut reilun viikon ja toivon mukaan se kohta puolin alkaa loppua ettei tartte Merriä kieltää jumppaamasta ja liehikoinnista. Tästä voi sitten päätellä millainen show meillä on kun Muskalla on ne viralliset juoksut :) No onneksi Merri innostuu yleensä sirkuttamaan todella paljon kun on muutenkin jotain actionia menossa. Mutt jos on rauhallista niin rauha maassa.

Sitten tähän b)-osioon. Eilen matkattiin kaverin kanssa Hyvinkäälle kisaamaan parin startin verran. Tuomarina meillä toimi Johanna Nyberg mikä on tuttu syksyn kotikisoista. Niissähän me napattiin Merrin kanssa se tripla-0-voitto. Nyt ei ollut triplaa tarjolla mutt tupla olisi ollut. Ja mikä parasta, niin molemmat radat olivat agiratoja. Mieli on meillä korkealla kunnes saavuttiin kisapaikalle. Heti saatiin selville ett pohja olisi todella liukas kun ykkösissä oli tullut kaatumisia ja liukastumisia. No ei kivaa. Ja sitten se toinen murheenkryyni iski rataantutustumisessa. Medi2:lla riman korkeus 45 cm!!! Siis mitä!?! Eihän niin ole koskaan ollut. Rimathan on ollut tapissaan vasta kolmosilla. Voi ei, nyt tippuu rimoja oli eka ajatus mikä kävi mielessä. Ei siinä auttanut itku markkinoilla vaan päätettiin lähteä tekemään omaa rataa... Ainut mikä päätettiin niin oli se ett kameraa ei tartte vaivautua ottaa edes esille. Joten emme sitten kuvanneet ratoja tällä kertaa.

Eka rata:


Ekalle hypylle jätin reilusti tilaa että Merrillä kerkee keräämään kunnolla vauhtia. Onneksi toka este putki oli aivan siinä lähellä niin olin tukena aloituksessa. Kolmos hyppy tuotti hieman mietintää kun halusin tiukentaa linjaa puomille niin siinä hieman pelkäsin riman puolesta. Merri kuitenkin näytti ettei huolta vaan hän hyppää nätisti riman yli. Linjaus onnistui minusta hyvin ja Merri teki nätin pienen kaarroksen puomille. Kontakti oli hieno, kunnon oikeaoppinen 2on2off. Sitten muurin takaakierto ja valssilla putkeen. Päätin kerrankin tunkea niitä valsseja niin saan sillä varmemmin tungettua oikeaan päähän. Lähetin Merrin putkeen ja lähdin itse normaalilla etenemällä renkaalle. Ihmettelin ett miten nyt Merrillä kestää putkessa kunnes huomasin ett jotain hieman ylimääräistä liikettä siellä tapahtui. Merri ilmeisesti kaatui mustassa putkessa. Koska Merrillä kesti odotettua kauemmin putkessa, itse ajauduin liian pitkälle renkaan ohi. Merri loikkasi renkaan sivusta! Äh... 5 rv. No otettiin uudelleen ja jatkettiin sitten matkaa. Jäin ihan sikana jälkeen seuraavalla hypyllä mutt ei muuta kuin käskyä ja ohjausta 9 hypylle. Merri haki todella upeasti hypyn ja sain sen siinä kiinni. Sitten vaan lähetin kepeille ja leikkasin takaa. Seuraavan hypynkin leikkasin takaa niin Merri kääntyi mahtavasti Aa:lle. Aan kontakti oli taas kuin oppikirjasta ja vaikka tein persjätön siinä niin Merri kesti niin kauan kunnes annoin luvan. Sitten taas valssi ennen putkea ja haltuun otto ja lähetys. Keinulla otin aika kovan käskytyksen ettei vaan tule mitään lentokeinua tällä kertaa. Ehkä se oli hieman hidas mutt oli ainakin varma. Siinä sain sitten hyvin etumatkaa ja vedätystä loppusuoralle. Tulokseksi meille tuli siis se 5 rv ja 5.sija. Oltiin heti nollalaisten perässä.

Toka rata:


Toka rata oli eka rata toisinpäin. Pari muutosta oli vain, pituus ja hyppy vaihtoivat paikkaa ja toinen putken pää. Alussa menin pussin ohi ja kutsuin sieltä Merriä. Ennen keinua otin hieman haltuun ettei vaan mene ohi. Keinu ei ollut ihan samassa linjassa. Putkelle mentäessä käytin hieman vastakättä ns. esteenä ja tyrkkäsin sitten koiran puoleisella putkeen. Pituuden jälkeen valssasin Aa:lle käskyttäen samalla hyppyä. Kontakti ei ollut tällä kertaa kovinkaan hyvä kun se valui maahan asti. Aargh! Jatkettiin heti siis matkaa. Aa:n jälkeinen hyppy ja kepit mietitytti rataantutustumisessa. Kulma oli hieman hankala ettei kovalla vauhdilla mennä tokaan väliin. Mietin ett teenkö valssin  ja takaaleikkaan sitten keppien jälkeen vai otanko haltuun hypyllä ja lähetän sitten vaan kepeille. Päätin vasta radalla miten teen :) Otin hypyllä jo haltuun ja hieman jarrutin hypyn jälkeen. Jarrutus oli vaan tosi pieni. Sitten vaan lähetys. Merri haki kepit hienosti ja tykitti menemään totuttuun tyyliin. Keppien jälkeen hypyillä käytin hieman vastakättä ja vetoa putkeen. Se meni tällä kertaa todella hienosti. Kutsuin Merriä ett se varmasti tietää missä oon ja odottelin sen aikaa ett mennään yhdessä rengas. Nyt ei ollut mitään ongelmaa ja sain lähetettyä putkeen hyvissä ajoin. Muurin jälkeen hieman puomille minkä kontakti ei ollut hyvä. Merri jäi liian ylös ja sai hieman houkutella alaspäin. Sitten ei muuta kuin näytin kunnolla toka vikan hypyn ja käskytin kierrä-käskyllä. Merri haki hypyn hyvin ja liiti tyylikkäästi viimeisenkin yli. En kehunut vasta kuin varmaan 4 metrin päässä vikasta hypystä. Sitten tiesin ett vika rimakin oli kestänyt ylhäällä :) Radan tuloksena oli 0 ja toiseksi nopeimmalla ajalla, tällä me korkattiin eka LUVA kakkosista.

Nyt me jäädään aksailusta lomalle joulukuun ajaksi. Vuoden vaihteen aloitetaan taas treenit ja hieman himottaisi lähteä tammikuussa Hyvinkäälle kisaamaan. Olisi kuusi starttia parina vkonloppuna. Jos näin hyvin menee ja todella pienestä on ollut kiinni, niin en uskokaan etteikö noustaisi nopeasti kolmosiin. Mutt mietitään sitä tuossa joululoman aikana sitten tarkemmin :) Nyt ollaan ansaittu hieman taukoa niin ollaan sitten taas todella innosta pinkeänä radalle menossa!

tiistai 22. marraskuuta 2011

Muska 5 kk



Muska täytti tänään 5kk. Korkeutta on kehkeytynyt 32,5 cm, joten toiveissa on ett neiti pysyy minien mitoissa. Korkeutta ei ole tullut kuukaudessa kuin 1,5 cm, mutta jäntevyyttä ja leveyttä on tullut selvästi lisää. Turkkia on alkanut tulla ja lihaksia on kasvanut takajalkoihin. Muska näyttääkin hieman siltä että sillä olisi isoisän vanhan pussihousut jalassa :) Oon kyllä todella tyytyväinen tähän todelliseen tarmopesään. Sillä on energiaa ja omaa tahtoa kuin muille jakaa. Saa nähdä millainen menijä tästä pikku neidistä oikein tulee kun päästään ens kuussa kunnolla treenaamaan agilityä. Jos ei muuta niin on ainakin ulkonäkö kunnossa :)

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kotkan kisat osa 2 - Merrin kanssa oppia ottamassa

Sama paikka, sama tuomari (Pertti Siimes) ja hieman samat tulokset kuin eilen, mutta eri koira. Merrin kanssa kisattiin tänään kahden startin verran Siimeksen tutuilla radoilla. Hieman alussa jännitti kuinka kuuliainen Merri on ekalla hyppis radalla kun on viime aikoina lyönyt hieman läskiksi ensi hetket. Nyt kuitenkin toinen oli todella kuuliainen ja aivan supermenoa oli alusta loppuun asti. Saatiin hyvin aikaa rauhoittua ennen omaa vuoroamme jaloittelun ja lämmittelyn jälkeen.

Eka rata, hyppis
Otin kakkosen takaa ja heitin 3 muurille ja 4 hypylle. Valssasin 4 jälkeen ja sain hyvän linjan 5 kautta 6 hypylle. 6 jälkeen tein persjätön, jotta pääsin sulkemaan 10 putken vääränpään. Pikkaisen jäin jälkeen 8 hypyllä mut onneksi Merri irtosi tuttuun tapaansa niin pääsin "oikaisemaan" ja olin aivan oikeassa paikassa putkea ajatellen. Sitten en ole ihan varma mitä tuossa putken jälkeen tapahtui. Jäinkö polkemaan paikalleni hiekkaan vai tuliko Merri niin julmetun kovaa ulos sieltä. Kuitenkin Merri pyyhälsi aika kauas selkäni taakse ja jouduin aika vahvasti ottamaan sen mukaani kepeille. Kun liike oli hieman erilainen mitä olin suunnitellut niin tyrkkäsin Merrin vahingossa kakkosvälikköön, aargh. Ei muuta kuin kepit alusta ja loppuun asti tyylikkäästi. Keppien jälkeen tein valssin ja heitin Merrin takaakiertoon 12 hypylle. Tosi hienosti Merri irtosi takaakiertoon ja sain itse hieman etumatkaa. 13 hyppy oli vaihdettu renkaaksi mutt se ei tuottanut meille vaikeuksia :) Loppurata mentiin sitten tyylikkäästi kaasutellen. Lopputuloksena 5 rv ja 2.sija. Videota ei valitettavasti saatu inhimillisistä syistä.

Toka rata
Agirata oli hieman kuin hyppis väärinpäin mutt kontaktiesteet oli vain tuotu areenalle. Nyt päästiin heti kaasuttelemaan 4 hyppyä puomille joten pikkaisen jännitti kuinka hyvin herran tassut pitää puomilla. Ei ongelmaa! Kontaktinotto oli todella hidas. Pysähtyi kyllä kuin seinään mutt kontaktin yläreunaan ja pitäis tulla alas asti. Pitää pysähdyskäsky sanoa paljon myöhemmin jotta tulee oikeaan paikkaan. Nää on näitä eroja Merrin ja Kiian ohjauksessa. Merri irtosi taas todella hyvin 6 hypylle ja sain tehtyä laajan valssin 7 rengasta ajattelen. 7 hyppy vaihdettu edelleen renkaaksi. Rengas oli nimittäin hieman eri kulmassa joten laajalla valssilla sain Merrin ohjattua hyvään linjaan. 8 hyppy meinasi hieman valua mutt sain kuitenkin kammettua aika kivuttomasti kepeille. Keppien jälkeen ajattelin hirtolla saada putkeen mutt ei onnistunut. Veto ei kuulemma ollut tarpeeksi voimakas joten Merri kaahasi vääräänpäähän. Olisi siis pitänyt tehdä vanha-kunnon valssi keppien jälkeen. No jos seuraavalla kerralla :) Mie luotin siihen ett Merri hieman voimakkaammin kysyisi ett mihin, mutt se kysymys jäi kysymättä. Aattelin ett jatketaan kuitenkin matkaa mutt ei päästy kuin keinulle asti kun Merri teki todella lahjakkaan lentokeinun. Siis todella lahjakkaan, keinu ei edes liikahtanut alaspäin. Päätin siinä kohtaa ottaa keinun uudelleen ja muistuttaa mikä on sallittua ja mikä ei. Tultiin sitten suorinta tietä, Aan kautta, maaliin. Kiitokset Titille kuvaamisesta!



Ens viikon torstaina molemmat harmaat pääsevät Einin käsittelyyn, eli fyssarille. Sitten olisi vielä lauantaina Katin koulutus Kiian kanssa ja sunnuntaina Merri vuoden vikat kisat Hyvinkäällä. Jos vaikka siellä saataisi lyötyä kaikki oppimamme yhtään ja saatais niitä nollia napattua. No vaikkei niitä tulisikaan niin on aivan superia kulkea Merrin kanssa radalla. Se on jotenkin niin vaivatonta ja helpon tuntuista. Tää aksailu on vaan niin herkkä laji ett pikku virheetkin maksaa todella paljon  kun on kyseessä nopea koira. Onneksi on nopea koira, sen kanssa ei tarvi jatkossa itkeä ajan kanssa. Mennään vaan ja porskutetaan :)  

lauantai 19. marraskuuta 2011

Kotkan kisat osa 1 - Kiian vuoden päätöskisa

Tänä aamuna startattiin Kiian kanssa kahdestaan Kotkan marraskisoihin. Lähdettiin aamutuimaan ajelemaan pimeässä ja räntäsateessa lämpömittaria välillä tiiraillen. Välillä +0,5 ja välillä -0,5. Onneksi tiet olivat koko ajan märät niin ei tarvinnut kieli keskellä suuta ajella. Perille selvittiin oikein hyvin. Kisat järjestettiin KKS:n uudella, hieman vielä keskeneräisellä, hallilla. Kunhan se valmistuu niin siitä tulee varmasti hieno. Onneksi paikka nytkin ajoi asiansa oikein hyvin. Pääasia ettei sisällä hallissa tuullut eikä satanut :) Ja oli pohjakin aika hyvä!

Kiian kanssa startattiin kolmantena, joten ei onneksi tarvinnut kauaa jännittää omaa vuoroaan. Ratakin tuntui todella tutulta kun katsoi minien menoa aina ennen omaa rataantutustumista. Siitä oli todella hyötyä. Sai keskittyä oman ohjaamisen suunnitteluun kun ei tarvinnut niin miettiä ett mites se rata menikään. Tuomarina toiminut Pertti Siimes oli tehnyt taas todella kivat radat. Hieman oli vaikutteita niistä viimekertaisista radoista, paljon hyppyjä ja vähän putkia.

Eka rata: Pähkäilin hieman ett kummalla tavalla ottaisin alun. Putki oli aika houkuttimena puomin vierellä. Mietin ett otanko merkkauksella vai todella tiukalla pakkovalssilla. Jotenkin merkkaus tuntui toimivan paremmin ja valitsin sen. Toimi! Sitten kiireesti puomille. Halusin kokeilla päällejuoksua puomin jälkeiselle hypylle ettei sitten tarvi pyöriä seuraavilla hypyillä. Kaveri hieman ihmetteli ett miten siihen muka voi tehdä mutt onnistuuhan se kun ei tarvinnut olla vetämässä kontaktia alas vaan pystyi ottamaan sivuetäisyyttä. Ja se toimi! Nyt otin sen vielä aika varman päälle mutt joskus myöhemmin voi lisätä vauhtia ja etäisyyttä. Sitten olikin luvassa hieman hyppyjen hyppimistä ja pyörimistä. Nekin meni kaikki todella hienosti. Sitten melkein jo huokaisin helpotuksesta kun vaikeimmat kohdat oli ohitettu. Ja mitä sitten tapahtuu... Keinulla käskytin keinu-keinu kun olisi pitänyt käskyttää keinu-odota! Kun ei tullut oikeata käskyä niin Kiiahan linkas lentokeinun. Niin siis oma moka! Loppurata meni sitten moitteettomasti. Tuloksena siis 5 ja olikohan sija 9.

Toinen rata oli melkein eka rata toisin päin. Ihan pieniä muutoksia muutamiin hyppykohtiin. Alussa kepit tuotti aika monella harmaita hiuksia kun ekan hypyn ja renkaan jälkeen vauhtia oli aika paljon mutt kepit oli todella lähellä. Helposti luiskahti tokaan välikköön. Ite menin aika lähelle rengasta vasten Kiian tulosuuntaan ja pikkaisen jarrutin ennen rengasta. Sitten vaan käännyin ja annoin sen hakea itsenäisesti kepit. Ja hyvin toimi! Aa:lta piti mennä putkeen puomin alastulon edestä ja siinä sain todella hyvin liikkeellä vietyä. Keinulla muistin nyt käskyttää oikein ja se toimi niin kuin pitääkin :) Hyppykuviot meni pääsääntöisesti hyvin. Yhdessä oli pikkainen kauneusvirhe kun Kiia meinasi mennä ohi mutt saatiin korjattua juuri ajoissa. Sitten vielä muutama hyppy, puomi ja kaksi vikaa hyppyä. Aattelin ett teen puomin jälkeen takaaleikkauksen hypylle kun takaaleikkaukset onnistui todella hyvin edellisissä Kotkan kisoissa. Olis vaan pitänyt muistaa sellainen pieni mutta... Puomilla vauhti hidastui täysin ja sen jälkeen Kiia ei todellakaan irtoa niin hyvin ett sais tehtyä takaaleikkauksen. Ja näinhän siinä kävi. Tuli jopa kaksi kieltoa samalta hypyltä. Tyhmä minä! Jos puomin jälkeen olisi ollut edes yksi suoraan menevä hyppy ennen takaaleikkausta vaativaa niin siinä oltais saatu tarpeeksi vauhtia aikaiseksi. Olisin voinut tehdä todella tökerön valssinkin siihen mutt sitä nyt on aivan turha jossitella. Radan tuloksena 10 ja sijoituskin taisi olla siinä samoissa.

Kolmantena oli sitten hyppis, yllätys! Rata vaikutti todella mukavalta ja mentävältä. Puoli välissä 4 hypyn hyppykuvio oli samanlainen kuin viimeeksi Kotkan kisoissa. Siinä meillä putosi yksi rima mikä maksoi meille sen sertin. Aattelin ett jos selvitään ilman riman pudotusta niin hyvin menee. Alussa saatiin kerättyä vauhtia kolmella hypyllä ennen putkea. Otin nyt hieman lähempää kakkos-okserilla jotta saan liikkeellä heitettyä hyvin kolmoselle ja siitä sitten putkeen. Oli aivan pakko kehua Kiia sen ollessa putkessa. Niin hyvin vauhti säilyi ja oli raivokasta menoa. Sitten hypyn takaakierto ja siihen tuttuun hyppykuvioon. Yritin olla todella tarkka ettei Kiia lähde takaakiertoon mutt yhden hypyn kohdalla veto oli liian lyhyt ja kun päästin hypylle niin Kiia lähti takaakiertoon. Jos olisin malttanut pitää sen 0,5 sek kauemmin. Muuten oli taas upeaa menoa. Tein myös aika poikkeuksellisen lähetyksen kepeille, sylkkärillä. En ole koskaan tuota tehnyt ja pienellä malttamisella se olisi onnistunut hieman paremmin. Loppurata tykitettiin menemään ihan kympillä. Halusin Kiiaan lisää vauhtia eikä mitään varmistelun makua.

Päivän kisoista jäi todella ihana fiilis. Oon niin onnellinen ett siirsin Kiian vuoden vikaa kisaa Kotkaan asti. Nyt pystytään jäämään tauolle todella hyvällä fiiliksellä. Meillä oli todella tekemisen meininki ja yhteistyö sujui mallikkaasti. Oli aivan mahtavaa olla Kiian kanssa radalla! Kiia on kyllä niin ansainnut, jo syömänsä, grillimakkaran :). Paluumatkan me tehtiin yhdessä kun otin Kiian pelkääjän paikalle. Kiia sai nukkua puhtaan viltin päällä ja penkinlämmittämän lämmittäessä mukavasti. Kaiken kruunasi päivän viimeiset auringonsäteet ja aivan mielettömän kaunis sateenkaari. Tää päivä oli kyllä täydellinen vuoden päätöskisaa ajatellen.

Lopuksi vielä koostevideo Kiian radoista (kiitos kuvaajille):


tiistai 15. marraskuuta 2011

Arkielämää

Imatran  kisojen jälkeen ollaan nautittu siitä ettei tarvitse koko ajan valmistautua mihinkään kisoihin, ja onnekis niitä ei ollut viime vkonloppuna. Muuten oltaisiin lähdetty niihin kyllä todella kylmiltään. Vaikka koulua oli vain 3 päivää niin silti vietin sen tasan 5 päivää koululla. Tehtiin yhtä tehtävää aamusta iltaan... Ei yhtään kivaa! Maanantaina ei käyty Merrin kanssa treenaamassa kun aattelin edellisen päivän kisan olevan ihan tarpeeksi. Sai hieman rauhoittua. Kiian kanssa kävimme keskiviikkona treenaamassa pääasiassa saksalaista. Ollaan kehitytty niissä ihan kivasti. Paljon on vielä tehtävää mutta suunta on oikea. Ja mikä parasta, meillä on kunnon tekemisen meininki.

Ens la ollaan kisaamassa Kotkassa + koulutus 26.11 ja sen jälkeen Kiia jää aksailulomalle koko loppuvuodeksi. Palataan treenien merkeissä asiaan tammikuussa. Merri kisaa vielä 27.11 Hyvinkäällä ja sitten sekin jää joulutauolle. Fyssarilla käydään molempien kanssa 24.11. Tammikuussa aloitetaan tekniikkatreenit kummankin kanssa jotta on sitten kevään koittaessa perustekniikat (saksalainen, päällejuoksu, niisto, niisto-sokkari, jaakotus, sylivekki-jaakotus, välistä vedot ja työnnöt kumminkin päin ym.) kunnossa. On sitten paljon helpompi ottaa niitä ratatreeneihin kun ei tartte niin miettiä. Vuoden alusta päästään molempien koiruuksien kanssa uusiin treeniryhmiin ja tällä kertaa on odotukset korkealla. Toivottavasti ne täyttyvät. On kiva päästä Kiiankin kanssa pitkästä aikaan, 1,5 vuoteen, kouluttajan syynättäväksi. Jos nyt keväällä saatais viimeistään palikat kohdalleen ja matka kohti sm-kisoja alkais. Toivossa on aina hyvä elää!

Muska on saanut elää hieman pellossa, nauttinut pentuajasta ihan kyllikseen. Pellossa ajatellen agilityä. Ollaan otettu ihan pikkujuttuja hallilla, ei todellakaan mitään ihmeempää. Joulukuussa olisi tarkoitus panostaa hieman enemmin sen kanssa tekemiseen kun harmaat jäävät treenitauolle. Muska on joutunut nyt treenaamaan paikallaoloa ja se on oikein kiva ominaisuus myös agissa. Muistan kun tuskailin Merrin kanssa paikallaolon kanssa mutt sekin loksahti kohdalleen kuin taikaiskusta. Toivon ett näin käy Muskankin kohdalla. Nyt on tosissaan joutunut malttamaan mieltään ruokakupilla sekä valokuvauksissa. Edelleen pentujen kuvaaminen on ihan tuskaa kun ne kestää niin vähän aikaa paikallaan, ja seisovat juuri oikeassa asennossa kun ei ole kameraa esillä.

Muskan kanssa ollaan keskitytty enemmin arkielämän juttuihin; pyydetään lupaa autosta poistuessa, tullaan luokse kutsusta, ollaan nätisti kun kammataan, katsotaan hampaat, leikataan kynnet, kävellään nätisti hihnassa, ei olla ihan innosta soikeana jokaisen ihmisen luokse menossa ja sitä rataa. Kaikki muu menee oikein hienosti, ei mitään ongelmaa, mutt Muskan äänen käyttö. Siihen joutuu aika paljon puuttumaan kun tahtoo hieman jäädä levy päälle. Muska haukkuu pääsääntöisesti vain Kiialle ja Merrille kun mennään takapihalle ja tehdään siellä jotain, tai juostaan metsässä. En tiedä onko se komentamista vai leikkiin kutsua, vai mitä. Kun mitään ei tapahdu, eli seisotaan paikallaan, niin silloin puututaan siihen tyhjänpäiväiseen huutamiseen. Mutt jos harmaat leikkii ja nahistelee ulkona niin huutakoon joukossa, sisällä ei. Kiia on kyllä hyvä kun ei sekään tykkää hirveästi joutavasta haukkumisesta ja antaa välillä muistutuksen siitä Muskalle. Kiia on muutenkin pitänyt hyvää komentoa Muskalle. Ei ihan helpolla rupea silmille hyppimään. Merriä Muska kyllä pompottaa, mutt niinhän meillä on aina ollut akkavalta.

Lopuksi vielä muutama kuva tältä päivältä otettuna.




maanantai 7. marraskuuta 2011

Yhteinen sävel

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, ainakin Kuopion kisojen jälkeen, niin meillä oli Kiian kanssa hieman vaikeuksia yhteisen sävelen kanssa. Se onneksi löytyi silloin valintatestiin ja nyt näyttää siltä ett se on palannut jälleen meidän tekemiseen :)

Lauantaina oltiin Emilia Rainetojan koulutuksessa hieman vääntämässä ja kääntämässä. Ensimmäisen 10 minuutin jälkeen tuntui hieman siltä ett tästä ei taas tuu yhtään mitään. Nyt ei ollut yhteisestä sävelestä kiinni vaan ihan omasta tekemisestä. En saanut omaa liikettä oikeaan ajoitukseen ja kääntyilin ihan miten sattuu. Kokeiltiin paljon sellaisia mitkä ei tuntunu itelle luontevalta ja se ehkä näkyi epävarmuutena ja sekoiluna omassa tekemisessä. Ohjaustekniikoista saksalainen tuotti eniten vaikeuksia kun Kiia tahtoi lähes aina pyrkiä väärälle puolelle. Sitä pitää harjoitella talven aikana. Voi olla ett koko talvi menee tekniikoiden kanssa ja irtoamisen muistuttamisessa. Onneksi sekaan saatiin ihan kivoja pätkiä ja tekemisen meininkiä.

Sunnuntaina suunnattiin sitten Imatralle kisailemaan, tällä kertaa kahden harmaan kanssa. Ekaksi oli Merrin ensimmäiset startit kakkosissa ja myöhemmin iltapäivällä Kiia kolmosissa. Kiia saapui kisapaikalle jälkilähetyksellä Stiinan kyydissä niin ei tarttenut toisen olla tyhjänpanttina autossa odottamassa. Tämä osoittautui todella toimivaksi!

Mutta aloitetaan Merrin urakasta! Tuomarina kakkosilla oli Martti Salonen ja hän oli taas keksinyt aika mielenkiintoiset radat. Ansaesteiden määrässä ei oltu taaskaan säästelty vaan nämä oli selvästi haastavammat radat kuin mihin olin Kiian kanssa tottunut. No eihän meillä nyt mitään tulostavoitteita ollut, kunhan vaan saataisiin hyvät ja ehjät suoritukset aikaiseksi. Eka rata ei ollut sitä hyvää eikä ehjää suoritusta. En tiedä mistä johtui, oliko se ettei keritty ottamaan lämppäriesteitä vaan eikä Merri kerinnyt rauhoittumaan kisapaikalla tarpeeksi, mutt Merri lähti lapasesta heti kolmos esteen jälkeen. Ei minkäänlaista ohjauksen kuuntelemista, sinkoili vaan keppien ja putken väliä. Huoh! Toisen sekoilun jälkeen päätin kaapata jätkän kainaloon ja marssittiin ulos hieman rauhoittumaan.

Toka rata oli sitten hyppis ja teema oli suorat putket ja niiden jälkeen kaikkea kivaa. Toiveissa oli saada hyvää etumatkaa joko lähettämällä tai sitten vaan jalkaa toisen eteen. Nyt sain kiittää ja taivastella Merrin irtoamista. Se auttoi paljon ja se loppujen lopuksi koitui radan kohtaloksi. Jotenkin aliarvioin putkien vetovoimaa verrattuna itseeni ja jätin juuri ratkaisevalla hetkellä vastakäden pois kuvioista. No Merri ei lähtenyt oman liikkeeni mukaan vaan bongasi hieman ylimääräisen putken matkan varrelta. HYLyn jälkeen päätin sitten vaan kokeilla kuinka takaaohjaus onnistuu Merrin kanssa. Ja aika kivastihan se meni. Pikkaisen sitä pitää harjoitella jotta saan vapautuksen aikaisemmaksi ja ylimääräiset kaarrokset pois. Hienosti jätkä pelittää, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Jos viime kisoissa oli keppien kanssa ongelmia niin siitä ei ollut enää tietoakaan :)

Video Merrin hyppiksestä

Kiia matkasi tosissaan Stiinan kyydissä hieman myöhemmin paikan päälle, ja saapui paikalle juuri sopivasti. Rataantutustuminen alkoi medeillä ja sinä aikana Kiia pääsi lämmittelemään Stiinan ja Nomin kanssa. Meillä ei ollut mitään suurempia tulostavoitteita kun katsoin jo lähtölistaa ett tällä kertaa voidaan se serti unohtaa. Taas eräs ihminen kisasi 3 vesikoiran kanssa ja hän on ennenkin vienyt sertit meidän nenän edestä. Kunhan vaan saadaan tehtyä hyvää rataa eikä tule mitään sekoilemisia, siihen ollaan tyytyväisiä.

Ekana ratana meillä oli hyppis. Radan varrelta katsottuna rata näytti just siltä ett vois tosissaan lähteä kotiin. Tuomari Minna Räsänen oli kyll keksinyt sellaisen ansaesteradan ett ei mitään rajaa. Onneksi rataantutustuminsessa rata näytti paljon järkevämmältä ja jos kaikki menee hyvin niin on ihan tehtävissä. Ei auttanut muu kuin ottaa härkää sarvista ja mennä radalle. Juuri ennen srattia kävin testaamassa alkua lämmittelyesteillä ja se toimi todella loistavasti. Kiia kesti merkkauksen todella hienosti ja pääsin itse jo hieman liikkumaan pois päin. Mutta mites sitten itse kisatilanteessa. Tein tietääkseni aivan samalla tavalla ja mitä tapahtuu... Kiia pudotti riman. Aakkk! No ei paniikkia. Mentiin vaan eteenpäin ja tehtiin mitä pystyttiin. Hieman lopussa 3 hypyn kanssa meinasi usko loppua mutt niistä selvittiin suhkot kunnialla. Lopputulokseksi tuli se 5 vp, ja 9. sija. Tuohon rataan päättyi meidän hyppäreiden hylly-putki :)

Toka rata oli sitten agi. Se tuntui paljon selkeämmältä kuin mitä hyppis oli mutt siinäkin oli kohtansa. Jo rataantutustumisessa huomattiin keppien jälkeisen elämän olevan todella aaakkk. Vienti oli aika pitkä hypylle ja se osoitti juuri vääräänpäähän putkea. Päätin valssilla hieman muuttaa linjaa mutt se ikävä kyllä pyöristyi liikaa ja Kiia ajautui hypyn ohi. Yksittäisen hypyn jälkeen hirtto ei sitten onnistunut enää ollenkaan. Loppurata meni sitten ihan jees. Pieniä kauneusvirheitä tuli mutt mitä pienistä. Pääasia ett yhteistyö muuten sujui. Ja se mikä helpotti vielä fiilistä niin lähes kaikki HYLyn saaneet hyllyttivät juuri tuossa samassa kohdassa. Ei oltu yhtään huonompia eikä parempia kuin muut.

Video Kiian radoista: 

Aattelin ett Imatran kisat saa olla Kiian viimeiset tälle vuodelle mutt voi olla ett pitää lähteä vielä Kotkaan kisailemaan :) Sen verran mukavasti on mennyt nyt Kiian kanssa. On ihan ilo mennä sen kanssa. Toivottavasti fiilis jatkuu Kotkan kisojen jälkeenkin. Merri starttaa samaisena vkonloppuna jos nyt saatais vaikka tulokset radoilta. Merrin vuoden vika kisa kisataan kuun lopussa Hyvinkäällä, missä tuomarina on Johanna Nyberg. Tekisköhän hän meille jotkut yhtä kivat radat kuin silloin kotikisoissa, ja oliskohan lopputulos samanlainen :) En yhtään laittais hanttiin. Kiian kanssahan tahkottiin silloin toisissa 2 luokan kisoissa kaksi LUVAa samoissa kisoissa, silloin tuomarina oli Lummeranta. Nyt Lummeranta on Kotkassa tuomarina. Saa nähdä mitä hän meille tällä kertaa keksii... Ens viikon loppuna ei olla kisaamassa kun en sitten jaksanutkaan ilmoittaa Merriä Porvooseen. Jos vaikka huilais yhden vkonlopun niin on sitten virtaa enemmin loppu vuoden kisoja varten. Jossain vaiheessa vain pitäisi treenata myös messaria varten. Menee varmaan viimeisen viikon varaan :)

tiistai 1. marraskuuta 2011

Agilitya, aksailua, agiliitoa ja hieman muuta

Agility tuntuu kuuluvan jo niin tiiviisti meidän elämään, ettei oikein tiedä mistä sitä aloittaisi. Onko meillä mitään muuta elämää kuin agility :) Ei vissiin! No voisihan sitä huonomminkin mennä ja käyttää aikaa johonkin turhempaan. Kuluva viikko tosissaan mentiin aika tiiviisti aksailun merkeissä, mutt siitä kohta.

Aloitetaan päivittämällä Merrin tilanne. Back to normal! Eli kaikki on, tällä hetkellä, niin kuin ennenkin. Toinen voi hyvin ja syö raakaruokaa kaksi kertaa päivässä. Tänään oli eka kerta kun en antanut aamulla puolikasta Inupekt:iä. Tähän asti on saanut sen yhden tabletin päivässä, varmuuden vuoksi, parantamaan suolen seinämää. Merri on aivan innoissaan kun mikään ei enää vaivaa. Agilityssä toinen on aivan tulta ja tappuraa. Kannattaa olla hyvät varusteet päällä kun toinen on niin intona.

Viime viikolla koiruudet saivat olla, sään salliessa, ulkona todella paljon kun äitillä oli loma. Ohjelmassa oli pihan haravointia + muita puutarhatöitä. Kyllä toiset oli pimeän tultua niin valmiita valloittamaan sohvan nurkat ettei meinannut enää sekaan mahtua. Hyvä niin! Merri oli kyllä sitä mieltä ett hän voi ihan hyvin vahtia työntouhua terassilla, tai sitten kun minä olin tullut kotiin koulusta niin sitten hän oli minun seuranani sisällä. Neidit kyllä jaksoi touhuta pihalla viimeiseen asti; Miss Sunshine ja Neiti Sievänen. Kiia ja Muska ovat kyllä niin samanlaisia ett voi todellakin uskoa että ovat sisaruksia. Jos Muska olis merle niin erottaisiko niitä mistään muusta kuin koosta. Ainut mikä ero niissä on, niin Muska on vaan ollut koko pentuajan paljon äänekkäämpi kuin mitä Kiia oli. Onneksi Muskan mölyäminen on jo hieman laantunut mitä se alussa oli. On siihen kyllä saanut kiinnittää huomioitakin.

No sitten niihin aksailuihin... Merri kävi maanantaina aksailemassa. Oli hieman erikoisempi treenirata. Rissanen oli pari tuntia treenannut omien koirien kanssa, joten päätettiin sitten kokeilla hieman sitä samaa rataa :) Ei nyt ihan kokonaisuudessa mutt joitain kivoja pätkiä. Merri teki todella loistavaa työtä ja oli super-kuuliainen. Ainut mikä ei heti oikein kunnolla toiminut niin oli putken jälkeinen 4 hypyn takaaleikkaus. Puomilta lähdettäessä ei oikein saa omaa liikettä niin hyvin ett Merri ois tajunnut mihin käännytään. Sitten putken jälkeinen 6 hypyn takaakierto-saksalainen vaati hieman harjoittelemista. Ei oltu koskaan tehty sitä, joten muutama kerta meni hieman... Mutt sitten kun hieman malttoi ja antoi kunnon käskyt niin johan saatiin Merri hyppäämään oikein. Saksalainen saatiin kotiläksyksi :)

Kiia ei päässyt viikkotreeneihin miun koulujuttujen takia. Ei ole yhtään kivaa kun koulujutut haittaa harrastamista :) Ei se oikeastaan haitannut, sillä miun piti tehdä kunnon sotasuunnitelma miten lähden meidän ongelmaa avaamaan. En ollut vielä sitä päättänyt kun tuli jo perjantai, ja epikset. Miun ei ollut tarkoitus edes niihin osallistua mutt pitihän niihin sitten kuitenkin mennä :) Jos ei muuten niin meneehän ne rahat hyvään tarkoitukseen.

Kiian osalta rata ei mennyt oikein mitenkään... Kepit oli hyvät mutt siihen se sitten oikeastaan jäikin. 4 hypystä mentiin ohi; okei miun käsi oli myöhässä mutt en uskaltanut kunnolla näyttää aikaisemmin ettei Kiia mene hyppyä takaa. Kahden putken välillä Kiia kyttäsi montaa kertaa miuta ennenkuin meni putkeen. Kesti onneksi takaaleikkauksen. Keppien jälkeen oli hyppy ja putki Aa:n alla. Päätin kerrankin viedä oikein kunnolla putkelle ettei vaan tule kieltoa. Kiia lähti putkeen ja itse olin jo Aa:n toisella puolella ottamassa vastaan kun ihmettelen ett missä Kiia viipyy. Kun katson taakse niin sieltähän se viipotti tulemaan mihin sen jätinkin. Kokeiltiin uudestaan ja ei... Nappasin Kiian kainaloon ja pois radalta. Nyt oli siis sotasuunnitelma valmis näihin meidän ongelmiin. Totaaliset irtoamisharjoitukset!!! 
Merrin kanssa rata meni todella hienosti... Kepeille kaahattiin liian kovaa ja sisään tokasta välistä. Ja sitten loppupätkällä A-hyppy-putki tuli joku mysteeri. Merri ei mennyt putkeen vaan lähti miun liikkeen mukana putken ulkosivua myöten. Siis täh! Olisi vissiin pitänyt käyttää vastakättä niin olisi ollut selkeämpi. Siinä sitä sitten sutkottiin hieman putken suulla mutt onneksi loppurata meni ihan kivasti; 10 rv ja jotain yliaikaa, sija 4.  


Lauantaina mentiin illalla hallilla teemana irtoaminen. Kiian kanssa otettiin hyppyjä pitkillä väleillä etupalkalla ja jopa hyppysuoraa leijeröiden puomin takaa. Etupalkka toimi todella hienosti ja silloin Kiia todella menee sinne mihin pitää mennä. Välillä se hieman vilkaisi silmäkulmastaan ett missä mie oon ja mitä mie näytän. Kertaakaan ei kuitenkaan tullut pois "radalta". Olin todella tyytyväinen Kiian suoritukseen. Tuota me tarvitaan lisää. Ollaan varmaan liikaa pyöritetty irtoamisen kustannuksella. Merrin kanssa harjoiteltiin erilaisia keppikulmia; suoraa, avoa ja suljettua. Otin tueksi kaaret tokaan väliin jotta saadaan taas varmuus aloitukseen. Tällä kertaa jätin käsimerkin kokonaan pois ja käskytin vaan kädet alhaalla menemään. Nyt olen ottanut kannustuksen mukaan keppeihin, niin kuin silloin joskus kauan sitten. Toivotaan ett se toimii yhtä hyvin ens su kisoissa. On se ainakin toiminut harkoissa niin hyvin ett pystyn ottamaan Merriä kiinni kepeillä ja se kestää kepeillä loppuun asti. Muskakin pääsi hallille ottamaan putkea ja hieman siivekkeen kiertoa. Kyllä on toinen kuin mikäkin sähikäinen kun pääsee hallille. On todella hyvin ehdollistettu siihen ett hallilla tehdään jotain tosi kivaa. Sen verran innokkaasti on sisälle menossa. Kunhan tulee harmaiden kanssa kisatauko niin sitten pääsee enemmin keskittymään Muskan treenaamiseen.

Sunnuntaina oli seuramme 1.tason koulutusryhmän valintatesti. Hain molempien Kiian sekä Merrin kanssa siihen, sillä halusin pitkästä aikaan säännölliseen kunnolliseen koulutukseen. Kummankin kanssa hain ensi sijaisesti Rissasen ryhmään, mutt Merri oli laitettu sillä ehdolla jos paikkoja jää jäljelle 1.tasolla.
Tulevat kouluttajat olivat laatineet todella kivan radan, mikä jokaisen koirakon piti suorittaa yksistään muiden odottaessa ulkona. 5 min rataantutustuminen ja sitten yksitellen rataa suorittamaan.


Ennen minejä oli 20 min lämmittely joten meillä oli hyvin aikaa käydä lenkkeilemässä. Minejä oli 3, ja mie olin eka medi Kiian kanssa ja viimeinen medi Merrin kanssa. Medejä taisi olla 6 yhteensä. Kiian kanssa leikittiin hieman tennispallon kanssa ennen radalle menoa jotta se kesti hyvin vireessä eikä tullut turhaa odottamista. Se toimi hyvin. Rata sujui todella hienosti. Ainut huono kohta oli puomille tulo. Siinä meinattiin mennä ohi ja Kiia korjasi tilanteen hienosti. Se mistä olin tyytyväinen niin Kiia irtosi putkiin hienosti ja toka vika hyppy onnistui aika hyvin saksalaisella. Testirata oli meidän parasta menoa reiluun pariin viikkoon. Ihan superhienoa! Kiia toimi juuri niinkuin yleensä ennenkin :) Merrin kanssa jouduin muutamassa kohdassa vaihtamaan ohjausta sen nopeuden takia. Tokan hypyn pakkovalssia Merri ei tehnyt kun olin laittanut sen metrin verran väärään paikkaan istumaan. Merri hyppäsi hypyn suoraan. Korjasin sen kuitenkin pakkovalssi-jaakotuksella ja jatkettiin matkaa. Puomilla kävi ihan samalla tavalla kuin Kiian kanssa, meinasi mennä ohi. Aa:lla kontakti venähti pitkäksi johtuen varmaan siitä kun menin suoran putken oikealle puolella jotta kerkeän saamaan sen sitten mutkaputken oikeaan päähän. Tokavikan saksalainen ei onnistunut kun olin myöhässä, Merri kerkesi hyppäämään miun edelle. No siitä sitten koiran kanssa sujuva puolen vaihto ja vika hyppy. Oon kuitenkin todella tyytyväinen Merrin menoon. Toinen teki todella töitä, ja vauhdikkaasti. Harmi kun näitä ratoja ei saatu videolle.
Tulokset tuli saman illan aikana ja Kiian kanssa päästiin Rissasen ryhmään ja Merrin kanssa Sami Topran ryhmään. Sami oli Merrin kakkosvaihtoehto. Oon todella tyytyväinen ja jään odottamaan innolla vuoden vaihdetta.

Nyt sitten meillä olisi edessä vkonloppuna la Rainetojan koulutus Kiian kanssa ja sitten su molempien kanssa kisat Imatralla. Merri starttaa ekaa kertaa kakkosissa. Jännittää!!!  


tiistai 25. lokakuuta 2011

Kiia 4v ja hieman muuta


Kiia rakas täytti eilen maanantaina 24.10.11 4 vuotta :)
Mitäs meille on muuta oikein tapahtunut :) Pitää hieman miettiä. Merrin kanssa tosissaan käytiin lekurilla masuvaivojen takia ja toinen on toipunut todella hienosti. Heti kun sai lääkkeet niin alkoi ruoka maistumaan eikä ole tarvinnut öisin ulkona enää ravata. Merristä oikein näki miten huojentunut toinen oli kun vatsaa ei koske eikä tartte tosissaan ulkona ravata alvariinsa. Merri sai aluksi 4 kertaa päivässä ruokaa pienissä erissä. Oli jopa Muskalla ihmettelemistä miksi Merri syö useammin kuin hää :) Nyt syödään 3 kertaa päivässä ja huomisesta sitten vain kaksi kertaa. Oon nyt varovaisesti laittanut sekaan jo hieman kalkkunaa ja raejuustoa. Se miksi on pitänyt ruveta laittamaan jotain lihaa ruuan sekaan on yksinkertaisesti antibioottien syy. Ne on aika isoja ja maistuvat aivan kauheelle. Ne on ollut pakko piilottaa johonkin sisään ett ne saa alas. Kyll itselläkin tekis tiukkaa niiden "nauttiminen". Tänä aamuna Merri sai onneksi viimeisen antibiootin joten niiden kanssa ei tartte enää leikkiä. En pidä ihan hirveetä kiirettä normiruokaan siirtymisessä sillä haluan olla todella varma ett masu ja suolisto on kunnossa. Vaikka uloste on aivan normaalia niin se ei aina todista sitä ett kaikki suoliston pinnat on kunnossa. Parempi pelata varman päälle niin ei tuu mitään kroonista suolistotulehdusta tai mitään muutakaan. Nyt toinen on todella iloinen ja aina menossa mukana. Eilen päästiin taas aksailemaan. Huh huh mitä menoa, ihan hurjana viiletti menemään :)

Vkonloppuna käytiin piipahtamassa pohjois-savossa, Kuopiossa. Ihan kuin ei olisi ollut mitään muuta tekemistä :) Käytiin tosissaan Acen kisoissa starttaamassa Kiian kanssa 4 startin verran. Tuomareina oli kolmella radalla Anders Virtanen ja yhdellä Anne Viitanen. Radat oli kaikki todella kivoja mutt meillä ei nyt sujunut meno ollenkaan Kiian kanssa. Mentiin kyllä niin eri sävellajissa kuin vain olla ja voi. Mie liikun nykyään niin vauhdilla ja tuntuu ett on koko ajan kiire. Kaikissa koulutuksissa vaan toitotetaan ett liiku liiku liiku... No mie liikun mutt sillä kustannuksella ett liikkeet ei mene loppuun asti ja Kiia ei lukitse esteitä vaan lähtee sitten miun liikkeen mukana. Ok, mutt se mikä miuta todella raivostutti niin oli se ett Kiia ei mene takaaleikkauksella putkeen vaikka olis tilaakin. Siinä kohtaa todella sappi rupess kiehumaan. Ei olla milloin viimeeksi otettu perus takaaleikkaustreeniä. On ilmeisesti taas sen aika. Samalla pitää aloittaa viskileikkausten harjoittelu. Niitä se ei todellakaan kestä. Meinasin jo noitten katastrofi-ratojen jälkeen ett me ei kisata enää tän vuoden puolella mutt pakkohan sitä oli kuitenkin laittaa ilmo menemään Imatran kisoihin. Toivon mukaan me saadaan siihen mennessä sävellajit kuntoon :)

Samalla reissulla käytiin näyttämässä Muskaa kasvattajan luona. Oikein tyytyväinen oli meidän pikku rimpulaan :) Todella hienoa, sillä niin olen minäkin. Sisällä oli pieni vilske ja hulina kun 8 shelttiä oli saman katon alla; 3 kasvattajan omaa, meidän 3 sekä 2 sijoitusnarttua oli hoidossa. Merristä oli todella kivaa kun hän oli kunnon kukkulan kuningas 7 nartun ympäröimänä. Harmi vaan kun toiset eivät oikein tykänneet meidän pienestä sirkuttavasta hormoonihyrrästä :). Nooran ja Nellyn lähdettyä meno hieman rauhoittui ja koiruudet kävivät koisimaan yksi toisensa jälkeen. Muskasta otettiin 4 kk mitta; 31cm. Pistää jännittämään ett millaiseksi neiti kasvaa. Nyt sillä on hampaita lähtenyt. Ja sitten kun hampaat on vaihtunut, jäädään odottamaan juoksuja. Sitten vasta ollaan viisaampia koon suhteen.

Eilen juhlittiin siis Kiian 4-vuotis synttäreitä. Tehtiin kakku ja vieraat tulivat sitten illalla, eli Stiina Nomin  kanssa. Milan ja Lili jäivät nyt tällä kertaa karkeloista pois. Kiia sai lahjaksi aktivointipallon ja nameja :) Toinen oli aivan innoissaan kun sai todella kivan pallon ja vielä kun sieltä tulee nameja sisältä. Aivan suosikki! Sai kakkukahvien jälkeen maistaa miltä kakku maistui esitiskarin virassa. Hyvin tuli lautanen puhtaaksi. Merri ja Muska keskittyivät vaan Nomin höykkyyttämiseen, tosin hieman eri perspektiivistä. Muska hyökkäsi suoraan kimppuun ja painit oli heti pystyssä. Merri keskittyi enemmin tuon takaapään tutkimiseen ja sirkuttamiseen. Heti kun alkoi jumppaliikkeitä ilmenemään niin Merri löysi itsensä Muskan yksiöstä :) Ei tartte ihan niin kuumana käydä! Vieraiden lähdettyä ja ruuan nauttimisen jälkeen, uni maistui kaikille. Tyyli on vapaa!

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Häivähdyksen-sheltit

Kennelliitosta tuli tänä aamuna postia. Hakemani kennelnimi on nyt hyväksytty, ensimmäinen vaihtoehto (Häivähdyksen) meni läpi :) Maksoin heti maksun nimestä ja nyt jäädään odottelemaan virallisia papereita. Vaikka meillä on vasta kasvamassa tämä tulevaisuuden toivo, niin päätin jo keväällä hommata kennelnimen valmiiksi. Nykyään on niin paljon kennelnimiä, että hyvän nimen keksiminen on todella vaikeaa. Aina kun luulee keksineensä hyvän nimen niin se onkin jo olemassa. Olen äärimmäisen tyytyväinen tähän meidän kennelnimeen. Se milloin sitä päästään sitten käyttämään, onkin sitten jo ihan toinen tarina :) Nyt vaan katsellaan miten tämä tulevaisuuden toivo tuo tullessaan ja suunnitellaan tässä sivussa pentuasioita. Hitaasti hyvä tulee!

Häivähdyksen-shelttit
Kiia, Merri ja Muska

tiistai 18. lokakuuta 2011

Arkipäivän kuuma peruna

Oon taas viime päivinä saanut päivitellä tuota Merrin masua. Taas sillä on se sekaisin! Oli silloin reilu pari viikkoa sitten ennen Mikkeli vkonloppua. Siitä toivuttiin seuraavalla viikolla ja nyt on taas uudelleen. Aloitti ripaskoinnin eilen. Eilen selvittiin koko päivä ilman suihkureissua mutt tänään sitten ei todellakaan. Aamulenkin jälkeen oli kyll takalisto sen näköinen ettei kärsinyt lähempää tarkastelua. Sanoin vaan Merrille ett nyt kannattaa sitten pitää sitä häntää hieman alempana. Kotiin tultua mentiin suoraan suihkuun ja sai mustikka-shampoo pesun. Nyt toinen ahteri tuoksuu jälleen ihan hyvälle ja villapöksyt on laitettu ponnareille. Moni lyhytkarvaisen koiran omistaja ei varmaan niin noteeraakaan jos koiralla on välillä masu sekaisin. Päästää vaan sen ulos ja toinen käy tarpeillaan ja se siitä. Näitten pitkäkarvaisten kanssa se on hieman hankalampaa. Ei ole todellakaan kivaa käydä jokaisen kyykkimisen jälkeen vierailulla suihkun puolella. Välillä tuntuu ett koira käy useammin suihkussa kun itse.

Kaikki menee vielä ihan kivasti kun ollaan kotona eikä ole mitään menoja. Silloin sitä käydään suihkussa jos tarttee ja se siitä. Mutt auta armias jos edessä onkin jokin reissu, vaikka näyttelyyn tai johonkin muuhun kisaan. Ulkona voi vielä pestä koiran vedellä jos on sitä mukana tarpeeksi, mutt mites kun ollaankin sisähallissa. Muistan kuollakseni viime vuoden lokakuun lopussa Lahden kv-näyttelyn. Merrillä meni viikolla masu sekaisin ja se sai kaiken maailman lääkettä ja söi riisiä ja kanaa. Luultiin todellakin ett masu oli tullut kuntoon vkonloppua varten ett päästään hyvillä mielin näyttelyyn. Näyttelyaamu valkeni ja lähdettiin Lahteen. Päästiin sisälle ja laitettiin kaikki tavarat paikoilleen ja aloin hieman pöyhiä ja laittaa Merriä kuntoon. Kehän alkuun oli alle puoli tuntia aikaa, olikohan jokin 20min kun päätin käyttää Merrin vielä kerran ulkona ennen kehää. Merri kävi kiltisti pissalla heti tilaisuuden tullen ja takaisin päin kävellessämme se päättikin vielä kyykistyä yhteen penkkaan. Ääni jo paljasti kaiken... aaakkk maha aivan sekaisin. Ja miltä näytti hännän alla.... Voitte varmaan kuvitella mikä fiilis iski kun koiran hännän alusta on aivan, siinä itsessään, ja noin vartti kehän alkuun missä me ollaan se eka koirakko. Missään ei pystynyt pesemään kun ei ollut vesipisteitä kuin ainoastaan vessojen käsipesualtaissa. Ei auttanut muu kuin äkkiä häkin luokse ja yrittämään jollain saada toinen kehäkuntoon. Sumutin pullossa oli vettä ja onneksi oli ottanut yhden vanhan pyyhkeen mukaani. Niillä sitten putsattiin toisen villapöksyjä. Voi elämä sitä tuskahien määrää! No ei nyt ihan kirjaimellisesti mutt kuitenkin. Ei oo varmaan milloin viimeeksi ollut sellainen paniikki päällä. Onneksi saatiin juuri ennen kehää Merri siihen kuntoon ett sen pystyi viemään kehään. Säälin vaan tuomari parkaa kun hänhän se joutui tunkemaan kätensä sinne villapöksyjen sekaan. Oli ne onneksi puhtaan näköiset mutt hajusta en tiedä. En tunkenut omaa nenääni niin lähelle. Reissu onnistui kuitenkin hyvin ja Merri pokkasi ekasta virallisesti näyttelystään ERI JUN1 PU4 Vara-serti.

Tuon reissun jälkeen käytiin muutamankin kerran Merrin kanssa eläinlääkärillä ihmettelemässä ett mistä tämä kaikki voisi johtua. No eihän he yllätys yllätys mitään oikein osanneet sanoa. Laitettiin kuitenkin varmuuden vuoksi Merri i/d-ruualle vähäksi aikaa että saataisiin maha rauhoittumaan. Kyllähän se maha rauhoittui ja päästiin messariinkin turvallisin mielin. Siellä kyllä näin kuinka monelta koiralta ripaska lensi näyttelyalueella, joten pelkkä ajatuskin puistatti.

Syksyiset ripaskoinnit johtui siitä ettei Merrin maha kestänyt nappuloita ja raakaruokaa samanaikaisesti. Eli silloin annoin nappula-aamiaisen ja illalla raakaruuan. Ne sulaa eri aikaan mahassa ja se ei sopinut Merrille. Koirat oli koko kevään nappularuualla, mutt vaihdoin taas raakaruokintaan kun alkoi tuota hammaskiveä tulemaan todella paljon ja muutenkin en oikein tykkää tuosta kuivanappulan syöttämisestä. Oikeastaan koko kesä meni todella hienosti eikä Merrillä ollut minkäänlaisia ongelmia masun kanssa. Aamulla saivat lihaa ja kasvissosetta ja illalla broikun siipiä.

Ennen Mikkeli vkonloppua olin palkannut viikolla Merriä maksapannarilla treeneissä ja se varmaan sekoitti silloin sen mahan. Sinäänsä aika jännää kun se on kuitenkin välillä syönyt ihan raaka maksaakin lihan joukossa eikä mitään ongelmaa. Silloin sen masuongelma kesti aika kauan, lähes 4 päivää; 2 päivää ennen kisoja, kisapäivä ja yksi kisapäivän jälkeen. Kokeiltiin vaikka mitä attapectiä, canikuria, keitettyä riisiä, kanaa. Kävin heti maanantaina lääkäristä kysymässä ett onko vielä jotain keinoa. Tehtiin Merrille veteen keitettyä puuroriisi-"limaa" ja siihen sitten vähän keitettyä kanaa. Riisi rauhoitti mahan hienosti ja ruoka alkoi kestää sisällä, ja myöhemmin ulos tuleva tavara oli normaalia. Hetken mentiin niin ett molemmat ruuat olivat riisipuuro-liha seosta eli jätettiin broikun siivet kokonaan pois. Viime viikolla otettiin broikut jälleen iltaruuaksi ja kaikki näytti hyvältä. Mutt sitten laitoin vissiin liikaa kasvissosetta ruuan joukkoon ja silloinkin meni masu sekaisin. Heitin samantien Merrin kitaan pari tablettia inupekt cortea ja se auttoi silloin lähes välittömästi. Jätin nyt kasvissoseen kokonaan pois Merriltä. Merri söi koko loppuviikon ihan normaalisti aamulla puuro-liha seosta ja illalla broikun siipiä.

Sunnuntaina oltiin kisaamassa Riihimäellä ja eka startti oli 9.40. Annoin Merrille joskus klo 5 aikaan ihan hitusen ruokaa + yhden inupekt forten, kun muutkin söivät. Siis todellakin vain vähän ruokaa. Ja illalla sitten vain yhden broikun siiven. Maanantaina sai sitten ihan normaalikokoisen annoksen aamulla. No ennen puolta päivää tuli sitten eka löysä tavara ulos, ja myöhemmin sitten päivällä. Tosissaan eilen ei tarvinnut ollenkaan käydä suihkussa mutt tänään onkin sitten ihan toista laatua. Illalla en antanut enää broikun siipiä vaan mentiin riisipuuro-liha linjalla. Ja nyt tänä aamuna sai samanlaisen satsin sekä yhden inupekt forten. Nyt saa naamariinsa toisen inupekt forten ja illalla vain hieman riisilimaa ja vain makua antamaan keitettyä kanaa. Jos näillä saatais masu taas kuntoon. Paastopäiviä kun ei enää suositella!!!

Päivitys 20.10.11
Käytiin Merrin kanssa tänään eläinlääkärissä kun toinen alkoi olemaan jo eilen tosi vaisu ja väsynyt. Illalla eikä tänä aamuna ruoka (riisipuuro+hitusen keitettyä kanaa) maittanut ollenkaan. Kiian ruokakupille kyllä olisi tehnyt mieli. Harmittavasti sitä ei voinut toiselle antaa tai seuraukset ois varmasti ollut aikamoiset. Soitin siis heti tänä aamuna ajan lääkäriin kun aloin olla todella huolissani Merrin apaattisesta käytöksestä. Ei ollut silloin viimeeksi 3 vkoa sitten noin apaattinen ja väsynyt. Onneksi sain ajan heti tälle päivälle.
Merriltä otin varmuuden vuoksi pissanäytteen mukaan ett jos vaikka sieltä olis löytynyt jotain. Lekurille mentiin hyvissä ajoin. Merri kävi vielä kyykkimässä ennen lähtöä ja sitten vielä toisen kerran kun oltiin odottelemassa vastaanotolla. Onneksi kerittiin puskan puolelle. Ihan vetistä tavaraa tuli ulos. Merri oli todella reipas koko session ajan. Ainut mistä ei tykännyt niin oli kuumeen mittaaminen ja peräsuolen tutkinta. Tuntui todella ikävältä kun paikat on ihan hellänä. Silloin jouduin todella pitämään kiinni ja rauhoittelemaan toista. Eläinlääkäri tutki ja tunnusteli vatsaa ja katsoi limakalvot. Ne oli hieman kalpeat joten otettiin kaiken varmuuden vuoksi verikokeet. Niissä ei kuitenkaan, onneksi, ollut mitään. Mukaan saatiin parit lääkkeet ja i/d-ruokaa. Nyt sitten toivotaan että saataisiin toinen juomaan ja myöhemmin syömään. Nyt ei todellakaan maistu. Torkkuu vain ikkunanlaudalla. Onneksi kuitenkin mitään vakavaa ei löytynyt!

Mahasuolikanavan tulehdus, gastroenteritti. Vetistä ripulia neljättä päivää. Ei kuumetta. Ei arista vatsan palpaatiota. Peräsuolessa vetistä ulostetta. Eturauhanen pyöreä, hieman kohollaan, mutta ei arista. Limakalvot hieman vaaleat.
Pissanäyte: op 1,041, ph 6,5; sedimentissä sakkaa, muutama epiteelisolu valkosolu ja bakteeri. Tällaiset löydökset tulevat yleensä esinahan eritteestä. Verta ja tulehdusmuutoksia ei pissassa ollut.
Verinäyte: PVK: kaikki ok. Muutkin verinäytearvot kunnossa.
Klinikalla pahoinvointilääke injektiona. 
Kotiin Inupekt forte ja Tylan suolistoantibiootti. Ruuaksi i/d.
Suositellaan madotusta.
Jos oireilu jatkuu, ulostenäyte tutkittavaksi loisten varalta.

On jotenkin niin outoa kun Merri on niin herkkä mahastaan. Kiia taas on sellainen rautavatsa ett se voi oikeasti syödä ihan mitä vaan ja likka senkun porskuttaa. En todellakaan muista milloin sillä olis ollut masu sekaisin, ja sehän nyt syö ihan mitä vaan. Vuos sitten sillä oli masu kipeenä kun oli maalla syönyt varmaan tonnikaupalla aitoa luonnon tuotetta, "luomu biolania", mutt silloinkaan ei ollut masu sekaisin. Kisatkaan eivät haittaa Kiian ruokaryhmiä mitenkään. Aamulla saa vähän tai ei ollenkaan ruokaa ja illalla sitten uudemman kerran. Ei mitään vaikutusta! En tiiä sittt onko Merrillä jokin stressivatsa vai miten on. En kyllä usko sitäkään kun sitten sillä olis pitänyt olla masu sekaisin kun Muska tuli, tuppasi nimittäin hieman stressaamaan sitä tilannetta. Vai käykö se ihan oikeasti niin kovilla kierroksilla kisoissa ett ei kestä yhtään ruokaa sinä päivänä. Nyt meillä on onneksi 3 vkoa aikaa ennen seuraavia kisoja mutt sitten kisataankin seuraavat 3 vkonloppua putkeen. Tulee olemaan mielenkiintoista kun ei tiedä yhtään miten pitäisi valmistautua Merrin kanssa niihin. En todellakaan halua parannella viikot sen masua heti kisojen jälkeen. En yhtään tykkää kun pitää olla todella tarkka ett mitä antaa ja kuinka paljon. Kiian kanssa ei tuollaista ongelmaa kun se on sellainen jätejoonas/tunkio ett sen kitaan voi heittää oikeastaan mitä vaan :)

Jos jollain on ollut kokemuksia samanlaisista oireista tai on jotain vinkkejä niin saa laittaa viestiä tulemaan :)