Arkielämää

Imatran  kisojen jälkeen ollaan nautittu siitä ettei tarvitse koko ajan valmistautua mihinkään kisoihin, ja onnekis niitä ei ollut viime vkonloppuna. Muuten oltaisiin lähdetty niihin kyllä todella kylmiltään. Vaikka koulua oli vain 3 päivää niin silti vietin sen tasan 5 päivää koululla. Tehtiin yhtä tehtävää aamusta iltaan... Ei yhtään kivaa! Maanantaina ei käyty Merrin kanssa treenaamassa kun aattelin edellisen päivän kisan olevan ihan tarpeeksi. Sai hieman rauhoittua. Kiian kanssa kävimme keskiviikkona treenaamassa pääasiassa saksalaista. Ollaan kehitytty niissä ihan kivasti. Paljon on vielä tehtävää mutta suunta on oikea. Ja mikä parasta, meillä on kunnon tekemisen meininki.

Ens la ollaan kisaamassa Kotkassa + koulutus 26.11 ja sen jälkeen Kiia jää aksailulomalle koko loppuvuodeksi. Palataan treenien merkeissä asiaan tammikuussa. Merri kisaa vielä 27.11 Hyvinkäällä ja sitten sekin jää joulutauolle. Fyssarilla käydään molempien kanssa 24.11. Tammikuussa aloitetaan tekniikkatreenit kummankin kanssa jotta on sitten kevään koittaessa perustekniikat (saksalainen, päällejuoksu, niisto, niisto-sokkari, jaakotus, sylivekki-jaakotus, välistä vedot ja työnnöt kumminkin päin ym.) kunnossa. On sitten paljon helpompi ottaa niitä ratatreeneihin kun ei tartte niin miettiä. Vuoden alusta päästään molempien koiruuksien kanssa uusiin treeniryhmiin ja tällä kertaa on odotukset korkealla. Toivottavasti ne täyttyvät. On kiva päästä Kiiankin kanssa pitkästä aikaan, 1,5 vuoteen, kouluttajan syynättäväksi. Jos nyt keväällä saatais viimeistään palikat kohdalleen ja matka kohti sm-kisoja alkais. Toivossa on aina hyvä elää!

Muska on saanut elää hieman pellossa, nauttinut pentuajasta ihan kyllikseen. Pellossa ajatellen agilityä. Ollaan otettu ihan pikkujuttuja hallilla, ei todellakaan mitään ihmeempää. Joulukuussa olisi tarkoitus panostaa hieman enemmin sen kanssa tekemiseen kun harmaat jäävät treenitauolle. Muska on joutunut nyt treenaamaan paikallaoloa ja se on oikein kiva ominaisuus myös agissa. Muistan kun tuskailin Merrin kanssa paikallaolon kanssa mutt sekin loksahti kohdalleen kuin taikaiskusta. Toivon ett näin käy Muskankin kohdalla. Nyt on tosissaan joutunut malttamaan mieltään ruokakupilla sekä valokuvauksissa. Edelleen pentujen kuvaaminen on ihan tuskaa kun ne kestää niin vähän aikaa paikallaan, ja seisovat juuri oikeassa asennossa kun ei ole kameraa esillä.

Muskan kanssa ollaan keskitytty enemmin arkielämän juttuihin; pyydetään lupaa autosta poistuessa, tullaan luokse kutsusta, ollaan nätisti kun kammataan, katsotaan hampaat, leikataan kynnet, kävellään nätisti hihnassa, ei olla ihan innosta soikeana jokaisen ihmisen luokse menossa ja sitä rataa. Kaikki muu menee oikein hienosti, ei mitään ongelmaa, mutt Muskan äänen käyttö. Siihen joutuu aika paljon puuttumaan kun tahtoo hieman jäädä levy päälle. Muska haukkuu pääsääntöisesti vain Kiialle ja Merrille kun mennään takapihalle ja tehdään siellä jotain, tai juostaan metsässä. En tiedä onko se komentamista vai leikkiin kutsua, vai mitä. Kun mitään ei tapahdu, eli seisotaan paikallaan, niin silloin puututaan siihen tyhjänpäiväiseen huutamiseen. Mutt jos harmaat leikkii ja nahistelee ulkona niin huutakoon joukossa, sisällä ei. Kiia on kyllä hyvä kun ei sekään tykkää hirveästi joutavasta haukkumisesta ja antaa välillä muistutuksen siitä Muskalle. Kiia on muutenkin pitänyt hyvää komentoa Muskalle. Ei ihan helpolla rupea silmille hyppimään. Merriä Muska kyllä pompottaa, mutt niinhän meillä on aina ollut akkavalta.

Lopuksi vielä muutama kuva tältä päivältä otettuna.