tiistai 25. toukokuuta 2010

Mätsäriä ja epiksiä

Sunnuntaina oli jälleen hyvä päivä käydä Merrin kanssa pyörähtämässä Linnoituksessä mätsärissä. Pyysin kaverini Marleenan mukaan kaveriksi ja samalla hoitui parkkipaikka ongelma, kiitos siitä Marleenalle :)

Merri lähti terhakkaasti painelemaan kohti linnotusta. Reviiri piti merkata vissiin muutaman kerran Pusupuistossa, ihan kuin olisi ollut isompikin jätkä. No jos pissattaa niin pitäähän sitä silloin käydä. Kävimme ilmoittautumassa jonka jälkeen huomasimme että meillähän o vielä tunti aikaa ennen kisan alkua, joten päätimme lähteä käymään Marleenalla. Tietysti hakaneulan jääminen matkasta avitti hieman tätä päätöstä. Ei siinä mitään, oli ihan kiva hieman päästä pois auringosta ja juomaan. Merri tutki taas todella kiinnostuneena paikkoja ja varsinkin 3 jyrsijää häkissä olivat todella mielenkiintoisia. Välillä Merri ihan haukahti kysyäkseen ett mitä noi on.

No itse asiaan päästiin hieman aikataulusta jäljessä kun järjestäjät halusivat pitää niin naurettavan rotuesittelyn ett kääk... Tuli kyll monesta rodusta niin väärää tietoa mutt anyway. Otin Merrin kanssa muutaman kerran juoksua ja seisomista ennen kehään menoa. Todella hienosti meni. Sitten nostin jätkän pöydälle ja laitoin seisomaan. Vinkkasin samalla Marleenalle ett tuuhan hieman kopeloimaan. Merri vaan vilkaisi ett kukan tuli ja oli tosi hienosti. Se on jännä miten nopeasti Merrikin tottuu joihinkin ihmisiin ku eihän sekään oo Marleenaa nähnyt kuin parisen kertaa.

Kehässä Merri juoksi ja seisoi todella kauniisti, mutta taas piti tuomaria väistää. Aargh... Pöydällä seisomisessa kroppa vääntyi mutt onneksi antoi katsoa hampaat hienosti. Taas olis kyll saanut olla reippaampi tuomari. Onneksi muu esiintyminen oli hienoa, punainen nauha tuli. Punaisten kehässä sitten tuomari arpoi kauan ottaako meidät neljän parhaan joukkoon vai ottaako mudi-pennun. Väistöliike sinetöi sitten sen että mudi pääs jatkoon ja me lähdettiin kotiin. Olin kuitenkin tyytyväinen ett liikkuminen ja seisominen on kunnossa, pöytä vaan tuottaa ongelmaa. Onneksi Marleena kertoi ett heillä on omat näyttelytreenit joka tiistai ja torstai ett mukaan vaan. Kiinni veti! Pöytä laitetaan kuntoon molemmilta vaikka väkisin koska Merri saa luvan joulukuussa seisoa pöydällä kuin tatti eikä väistä mitään. Juniorivoittaja titteliä metsästämään.

Maanantai-iltana lähdettiin Kiian kanssa pitkästä aikaan epiksiin. Viimeeksi oltiin helmikuun alussa. Osallistuin molempiin luokkiin, kilpaileviin sekä mölleihin vaikka ulkopuolisia siinä oltiinkin. Topran Sami oli jälleen tuomarina ja tällä kertaa hän oli tuonut uusia elementtejä radalle, pöytä. Ei olla kertaakaan kunnolla otettu pöytää Kiian kanssa joten hieman jännitti miten käy. Mölliradalle lähdettiin muutenkin hieman sillä fiiliksellä ett nyt koira saa luvan pysyä niin kauan kontaktilla kunnes annan luvan.

No kuin kävikään. Kiia varasti hieman lähdössä. Ei onneksi paljon mutt kuitenkin sen verran ett seuraavall kerrall tein selväksi ettei lähdetä ennen lupaa. Pari hyppyä ja putkeen. Sieltä ammuttiin kuin raketti Aa:lle, kontakti otettiin ja saman tien pois ja matkaan. Prkl... Olis niin tehnyt miell laittaa takas istumaan kontaktille mutt jatkettiin matkaa. Oli tarkoitus tehdä seuraavan hypyn jälkeen valssi mutt kun yks päätti lähteä ennen lupaa niin jäi valssi tekemättä. Takaaleikkaus ei onnistunut kunnolla koska Kiia pudotti riman alas mitä se ei normaalisti tee. Ihan oma vika, olin liian lähellä. Loppu meni sitten ihan hyvin. Pöydän kanssa ei ollut mitään vaikeuksia kun hiljensin vauhtia niin paljon pois. Puomilla jarrutin myöskin vauhdin aivan täysin loppukontaktilla ja käskin Kiian pysymään siinä. Hieman häiriintöi kun Topra tuli aivan viereen seisomaan. Vaikka otin pari kertaa vauhdin pois kokonaan niin silti meillä oli nopein aika. Ikävä kyll se 5. Oltiin epävirallisesti sijalla 2.

Kilpailijoiden rata olikin sitten mielenkiintoinen, hieman kääntöä ja vääntöä. Alku meni meillä tosi hienosti kunnes keinun jälkeen en viissiin taas tiennyt mihin olin menossa jne. Kiia meni hypyn ohi ja eikun takaisin. Vauhti tietysti tyssäsi ja se kostautui seuraavassa putkessa, taas kielto. Onneksi siitä sitten päästiin jatkamaan vauhdikkaasti matkaa, mikä ikävä kyllä näkyi Aa:lla. Tälläkään kertaa ei pysähtynyt ja en sitten tehnyt valssia siinä missä piti. Pari hyppyä meni hyvin väärältä puolelta ohjattuna mutt kun olis pitänyt ohjata putkeen niin siinä se ei sitten niin hyvin toiminut. Onneksi kepit meni taas täydellisesti ja koko loppurata.

Näin jälkeenpäin mietittyäni ongelma on siinä (varmaan) etten uskalla olla tarpeeksi luja ohjaamisessa ja mennä koiran kanssa samaan tahtiin siinä pelossa ett oon muka myöhässä. Onneksi meillä on viikonloppuna ulkopuolinen kouluttaja, jonka kanssa toivon voivani ratkaista osan noista ongelmista. Kiia nimittäin kuuntelee todella hyvin ja menee sinne mihin ohjaan. Mutt välillä kiireessä ohjaaminen jää niin eihän se silloin tiiä mihin pitää mennä. Ongelmaan haetaan ratkaisua, toivottavasti pian.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Kisavideot...

Kepit olivat päivän ensimmäiset ja radan loppuosassa, joten homma karkasi siinä kohtaan hieman käsistä kun oltiin hieman tohkeissaan. Sitten ei vielä maltettu mennä ihan loppuun asti. Onneksi asia korjaantui seuraavilla radoilla. Harmi kun lämmittelypaikalla ei ollut keppejä niin olisi varmasti tuokin virhe jäänyt tulematta. Pitää varmaan jatkossa ottaa omat kepit mukaan varmuuden vuoksi, on sitt muut kateellisia :)

Tällä radalla kepit sitten meni jo todella hienosti alusta loppuun, hienoa Kiia!!! Rata oli hieman vaikeampi teknisesti, joten tarkkana sai olla. Lopun kaksi kieltoa oli täysin oma moka, siis niin täysin. Ihan hävettää!!! Ei mitään huitomista vaan kunnon kropalla ohjaus seuraavalla kerralla niinkuin tänään tehtiin palauttavissa harkoissa. Sitten kunnon pysäytys keinulla jotta saisin sen valssin tehtyä niin jäis se viimeinenkin kielto tekemättä. Vaikka miten jalkoja väsyttäisi niin periksi ei anneta. No näistä virheistä opittiin todella paljon. Vaikka tuli pari kieltoa ja niitä korjattiin, silti meillä oli noin 5 sekkaa nopeampi aika kuin kakkosella. Eli aikaa on, joten malttia seuraavalla kerralla. Huolellisuutta, ei ole kiire! Nyt se tiedetään ja niin tehdään seuraavissa kisoissa.

Sieltä se tuli! Salaa sitä haaveilin ja mietin. Aluksi kauhistelin hyppistä, koska siinä ei oo kontakteja missä saisi vauhtia hieman pois ett kerkee itse perään. Ja varsinkin kun näin kyseisen radan niin kääk... kylmähiki nousi melkein pintaan. Kyllä sitä rataan tutustumisessa veivattiin ja veivattiin eri variaatioita ett mikä toimisi. Muuten meni tosi hienosti mutt tokaviimeinen lähetys putkeen ei oikein onnistunut kun jäin jälkeen ja Kiia jäi pyörimään eteen. Oma vauhti hidastui tuntuvasti ja se hieman kostautui lopun kiireenä. No onneksi se riitti vaikka tällä kertaa kakkonen pääsi todella lähelle ajallisesti. Mutt silti oltiin nopeimpia ja treenataan putkeen lähettämistä jatkossa ettei tapahtuisi enää jatkossa tuollaista sähläämistä :)

0-10 alle 50 sekunnissa

Starttasimme eilen Mikkelissä Kiian kanssa ekoihin VIRALLISIIN agikisoihin ja ei yhtään pöllömmin mennyt, ainakaan näin aloittelijoiksi. Meillä oli kaiken kaikkiaan kolme rataa suoritettavana, kaksi agirataa ja yksi hyppis. Pikkaisen jännitti sään suhteen ett viileneekö hellelukemista yhtään vai ei. Onneksi viileni, olis varmaan kuolema tullut jos ei.

Viikolla kun treenattiin niin meinas ihan oikeesti henki lähteä kun helle oli jopa piinannut viikon verran. Ei sillein etten tykkäisi ett on lämmin, mutt kun ikkunat oli auki talossa yösin ja autollakin ajeltiin ikkunat auki, töissä olin joka toinen päivä myymälässä viileässä niin jotenkin se rupess käymään kurkun päälle. Torstain helteisissä treeneissä kurkku oli jo niin kuiva ja karhee vaikk miten kaatoi vettä sinne. Meinas pienikin pyrähdys kuristaa kurkusta. Oli siinä sitten kiva juosta kun kuristaa ja käskyjä ei meinaa tulla :) No se on onneksi takanapäin.

Kisoihin lähdettiin Buranan ja Voltareen voimalla selän takia ja tietysti kylmälaukun eväiden saattelemana. Oli kyllä hyvät eväät. Ei ollu nälkä, ei kuitenkaan tullut ähky, olo oli juuri sopiva.

Matkaan lähdettiin siinä klo 6.30 kun kisapaikalla piti olla ajoissa alkutarkastuksen takia. Matka alkoi sateisessa säässä mutt onneksi se lakkasi puolen tunnin ajon jälkeen. Mikkelissä pysähdyttiin tavan mukaan ABC-asemalla, koirat pissillä, Kiian juotto ja sitten kohti kisapaikkaa. Kisapaikalla oltiin ennen puolta ysiä niinkuin oltiin ajateltu. Ilmoittautuminen ja melkein samantien mittaukseen. Onneksi tuomarina oli Elina Hannikainen, LAU:sia, niin ei paniikkia. Kiia oli kyll taas sitä mieltä ett ei tarttis siinä pöydällä osoitella sillä mittatikulla yhtään. No onneksi Kiia on niin selvä medi ettei ongelmaa. Sitten vaan odottelemaan ekaa starttia, medejä keskimäärin joka radalla 14 kpl.

Agirata A, tuomarina Elina Hannikainen, ihanneaika 51 sekuntia
Suoritusaika 42,95 (-8,05) ja virhepisteitä 10, sijoitus 2

Agirata C, tuomarina Elina Hannikainen, ihanneaika 52 sekuntia
Suoritusaika 43,86 (-8,14) ja virhepisteitä 10, sijoitus 4

Hyppyrata B, tuomarina Anne Viitanen, ihanneaika 46 sekuntia
Suoritusaika 34,64 (-11,36) ja 0-voitto



Kuva meidän pokalistista ;) Tarkemmat selostukset kirjaan kun saan ladattua videot niin on helpompi selostaa missä mentiin vikaan :)

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Karjalauma laitumella

Perjantaina puolen päivän jälkeen pakattiin Vectra täyteen kamoja, 3 ihmistä ja 4 koiraa ja suunnattiin keula kohti Mikkeliä päämääränä Väisälänsaari. Pienten viiveiden jälkeen löysimme rantaan missä meitä oli vastassa mökin omistaja. Hän vei meidän tavarat moottoriveneellä mökille kun me muut tultiin soutuveneellä perässä. Koirat oli ihan ihmeissään ett mitäs nyt... Rantaan onneksi selvittiin hyvin, onneksi soutumatkaakaan ei ollut kuin 300m niin hyvin jaksoi.
Ei muuta kuin tavarat mökkiin ja grilli ja sauna kuumaksi...


Sää oli mitä mainioin... Ei voida melkein vieläkään uskoa että se oli totta. Koko sen ajan mitä oltiin niin helleraja meni rikki, lauantaina varjossa 26 astetta :) Onneksi veden äärellä se ei tuntunut paahtavalta vaan todella makoisalta. Koiratkin jaksoivat hyvin.
Ensimmäinen yö meni hieman huonoilla yöunilla kun koirat olivat hieman levottomia kuunnellessaan luonnon ääniä. Onneksi seuraava päivä teki tehtävänsä ja seuraavana yönä vedettiinkin sen edestä sikeitä :)




Saari oli kooltaan 2 ha joten lenkkeily tapahtui saarta kiertäen. Ahh, ei hihnoja! Koirat painoivat menemään maastossa omaan tahtiinsa ja itse sai kävellä rauhallisin mielen kun ei tarvinnut miettiä ett nyt ne (=Milan ja Lili) karkaa. Lokit ja pikkulinnut piti jahdata vaikka ne olisikin lentäneet veden yllä + moottoriveneet jne. Onneksi lammaskoirat keskittyivät enemmin paimentamaan pässejä takaisin ihmisten ilmoille, hyvä Kiia ja Merri.

Saaressa kun oltiin niin vesi tietysti oli todella tärkeässä roolissa koirille. Se oli näkymätön aita, juomakuppi, leikkipaikka, viilennysallas, kuntoilualue ym. Harmillisesti se oli vielä sen verran viileää. + 10 astetta, ettei omistajat voineet sitä hyödyntää niin hyvin. Talviturkki tuli heitettyä mutta ei siellä ihan niin kauaan viitsinyt pulikoida. Merri oli ainut koirista mikä ei tällä kertaa uinut mutt eiköhän sekin korjaannu myöhemmin kesällä vesien lämmettyä.
Samalla meille selviss ett Lilin ja Milanin uimataidoissa on paljon parantamisen varaa, varsinkin Lilin. Raukka ei ihan tosissaan osaa uida. Yritti koko ajan saada takajalkoja pohjaan! Siis hei haloo. No kesälomalla mennään koirauimalaan missä opetetaan liivien kanssa Lili uimaan oikein.



Siis se soutuvene... Kyllä siinä oli sitä jotain... ainakin koirien mielestä. Sen kyytiin oli päästävä vaikka väkisin. Kuvassa kävimme Merrin ja Kiian kanssa huvikseen soutelemassa. Merri katsoi kiinnostuneena ympärilleen ja Kiia vahtasi airoja, niistähän voi lentää vesipisaroita.
Kun lähdettiin Stiinan kanssa kahdestaan soutelemaan ilman koiria kun mie halusin kokeilla millaista on soutaa niin ei mennyt aikaakaan kun Kiia hyppäs lauturilta ja perään. Ei auttanut muu kuin noukkia märkä koira veneeseen ja jatkettiin matkaa. Kiia oli erittäin tyytyväinen kun pääsi taas vahtaamaan airoja...


Vkonloppu sujui todella upeasti. Jäimme kaikki kaipaamaan saarta, oli todella upea paikka. Myöhemmin kesällä on päästävä uudelleen! Koirat saivat liikkua ja elellä kerrankin niinkuin huvittaa ja itse sai rentoutua. Kaikilla oli kivaa ja mukavaa, mutta kyllä omassa sängyssä vaan on niin kiva nukkua :)

perjantai 14. toukokuuta 2010

Debyytit tokossa ja mätsärissä!

Tällä viikolla oli siis kaksi tapahtumaa ensikertalaisille. Keskiviikkona Milan osallistui elämänsä eka kerta ALO-tokokisaan Kouvolassa ja todella hienolla suorituksella. I-tulos ja eka sija! Huonoin pistepäärä oli 8½ ja parhaimpina pari 10. Tyylikästä suorittamista! Nyt sitten jännätään ens viikon AVO-kisaa Mikkelissä. Voi olla kyll ettei myö keritä Kiian kanssa sitä niin jännittämään kun pitää itse olla juuri samaisena päivänä samalla paikkakunnalla itse kisaamassa agissa, aaakkk!

Joo mutt se siitä näin lyhyesti. Helatorstaina oli sitten perinteeksi muodostunut KaaSun järjestämä hyväntekeväisyys MatchShow, joten ei muuta kuin koirat autoon ja Imatralle hurruuttelemaan. Kiialla oli puolustettavanaan viime vuoden BIS2, joten jännitettäväksi jäi kuis nyt käy. Tullaanko maitojunalla kotiin vai miten.
Ilmoitin Merrin pentuihin ja Kiian pieniin, pienen harkinnan jälkeen Sari sai vielä ylipuhuttua meidät parikilpailuun. Meillä oli hyvin aikaa ennen kehien alkua, joten hain Merrin autosta ja alettiin tutustumaan kisapaikkaan. Aluksi Merri oli puhinaa ja kommentointia jokasuuntaan, mutta se onneksi loppui todella nopeaan. Myöhemmin sitä oltiin jo niin säyseätä poikaa ettei välitetty paljon mistään.
Itse kehässä Merri ei aluksi ollut parhaimmillaan. Ei oltu kunnolla päästy harjoittelemaan joten aika kylmiltä mentiin. Merri seisoi todella nätisti miun edessä, kunnes tuomari HIIPI ja HIIPPAILI luoksemme. Oikein varovaisesti ja hitaasti ja hartaasti hän sitten toi kätensä Merrin haisteltavaksi. Merri oli sitä mieltä ett tuomarilla on varmasti jotain mielessä kun tuollein hiippailee, joten pakkia... Pöydällä sama meno jatkoi... tuomarin kohdalla. Edelleen hirveän varovaisesti tutki. Olis vaan itsekin ollut reipas niin olis Merrikin ollut. Nyt sitä oltiin pöydällä hieman vinossa asennossa mutt seisottiin kuitenkin paikallaan. Juoksuttaminen meni ja hieman pieleen kun kehä oli todella pieni ja jokapuolella oli joku. No ei siinä vielä mitään. En itse huomannut yhtä irrallista laattaa kehässä ja juostessani sen päälle, kolahdus sekoitti viimeistään Merrin juoksemisen. No tuloksena sininen nauha! Onneksi pentujen siniset kehässä Merri esitti todella hienoa seisomista ja juoksemista, oikein tyylikästä menoa. Tuloksena sinisten voitto, ja kasapäin palkintoja :)

Seuraavaksi oli sitten Kiian vuoro pienissä. En ollut yhtään kerinnyt sen kanssa harjoittelemaan vaan juoksujalkaa olin hakenut sen autosta ja Merrin kehän jälkeen suoraan Kiian kanssa kehään. Käyttäytyminen oli kyll sen mukaista. Nenä kiinni maassa juostiin ja yks luuli olevansa jossain tokokisoissa kun istumista tarjottiin ihan urakalla. Pöydällä oltiin sentään hieman paremmin kuin yleensä. Väistettiin muttei sentään lähdetty kapuamaan miun olkapään yli tai jotain muuta vastaavaa. Saatiin kuitenkin punainen nauha muttei sitten sijoituttu 4 joukkoon.


Ennen BIS-kehää vuorossa oli parikilpailu. Oon kerran aikaisemmin osallistunut parikilpailuun ja se oli vuonna tikku-ja-kivi, en varmaan paljoa valehtele jos sanon 17 vuotta sitten. Silloinkin miulla oli kaksi merleä narun päässä mutt ne oli vaan kokoa isommat eli collieta. Windy ja Pekkonen käyttäytyivät todella hienosti ja me saavutettiin omaksi suureksi yllätyksekseni voitto. Ai niitä aikoja!
No mutt kuitenkin tähän päivään. Kiia osasi taas käyttäytyä niin hienosti. Nenä kiinni maassa ja välillä se ahterikin. Ilmeisesti vanhemmiten (2,5 vuotiaana) maan vetovoima senkun vetää puoleensa entistä kovemmin. Onneksi oli hetkiä, tuomareiden "tutkiessa" ja juoksuttaessa milloin molemmat esiintyivät edukseen. Päästiin jopa pokkaamaan 3 palkinto :)

Se olikin sitten meidän viimeinen palkinto siltä päivältä. Merri esiintyi vielä BIS-kehässä parhaana sinisenä pentuna muttei sijoittunut. Olin kuitenkin ylpeä miten reipas poika Merri oli. Päivä oli pitkä, paljon vieraita ihmisiä ja koiria. Ja varsinkin kun loppupäivä oli todella kuuma, lähelle hellerajaa liikuttiin. Kehässä jaksoi vielä skarpata mutt sitten iski väsy. No poika oli todella kunnon levot ansainnut reippaasta käytöksestään.

Merri 5 kk: 35 cm

torstai 6. toukokuuta 2010

Kyll nyt kelpaa...





Tässä siis Berran agiliivi hieman duunattuna.


Etuosaa en nyt jaksanut kuvata kun siinä ei ole kuin yksi pieni lisäys, agilogo missä merle sheltti hyppää :)








Lappeenrannan perinteisestä pääsiäisnäyttelystä oli ihan pakko tilata uusi, edustava takki itselle.
Takit oli niin suosittuja että jouduin odottamaan sitä tähän aamun asti ennen kuin sen sain, mutta siinä se nyt komeilee.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Agitreeniä a'la merlet

Vihdoin ja viimein kunnon treeniä... Kiian mielestä ainakin. Lauantaina käytiin Kiian kanssa pitkästä aikaan treenaamassa Stiinan, Milanin ja Lilin kanssa. Ai että toinen oli onnellinen! Jos niikseen tulee niin niin oli ohjaajakin :)

Otettiin pieneksi muistutukseksi vähän kaikkea. Meill oli onneksi koko halli käytössä; jostain syystä vappupäivänä ei ollut kauheesti ruuhkaa :) Ykköskentällä laitettiin 4 hyppyä vierekkäin ja niitä vastapäästä 2 putkea. Tarkoitus oli että saadaan kunnon lähetykset putkille ja sitten takas tullessa slaalomia hypyillä. Kiialle rimat laitettiin ihan alas, varmaan 10cm maasta, ettei vaan joudu vielä ihan ponnistelemaan liian kovaa. Koskaan ei voi olla liian varovainen leikkauksen jälkeen. Kiia sukels putkeen todella hienosti, kovaa ja kaukaa. Persjätöllä sitten seuraavalle hypylle jne. Takas tullessa Kiia tajus mistä oli kyse ja hyppäs todella hienosti hypyt vaikka itse juoksin vain vieressä ja kädellä näytin mihin suuntaan pitää hypätä. Valevalssilla olis varmasti tajunnut paremmin, joten sitä pitää jatkossa kokeilla.
Tokakentällä oli joku vanha pohja miss oli todella hyvin jätetty suoraa linjaa harjoitusrenkaalla (meille se vaikeampi) ja putket päässä, pöytäkin oli jopa radalla. Kiiaa piti hieman ekaks muistuttaa mikäs tää rengas nyt olikaan ett hypätään se sitten oikeasta reiästä eikä mistään sivusta. Kun muistutuksen oli suoritettu niin sitten alkoi lyyti jälleen kirjoittamaan. Hyppy, rengas ja kaukaa lähetys putkeen. Putkesta oli tarkoitus tulla pöydälle, siitä vinohyppy ja Aa. No putkesta Kiia ampaisi suoraan Aalle kun se oli siinä niin sopivasti hollilla, ja kontaktihullu koira kun on. No ei muutakuin uudestaan. Tarttee sanoa jos oma sijoittuminen oli ollut toinen niin Kiia olis tullut suoraan pöydälle eikä rynnännyt Aalle, mutt se on sitä jälkiviisautta. Todella hienosti muuten toimi. Kummatkin kepit meni kuin vanhalla tekijällä. Meinaa tulla ihan luottavainen olo niiden suhteen!

Maanantaina oli sitten Kiian fyssarin vuoro, kauan sitäkin ollaan odoteltu. Kiia oli taas heti ovesta tulon jälkeen ett... Aarh mihin mutt nyt taas tuotiin... No ei muuta kuin köllölleen matolle ja koisihan siinä. Ihan hyvin Kiia sitten rauhoittuu kun päästään asiaan. Selästä löytyi pientä lihasjumiutta, Eini oli sitä mieltä ett varmasti johtui steriloinnista kun siinä kuitenkin koira varoo mahaansa niin se sitten vaikuttaa heti selkään. Muuten kaikki oli todella hyvin ja loisteliaasti joten saatiin lupa aloittaa treenaaminen. Jee!
Aluksi miull oli tarkoitus ett olisin ottanut Merrin mukaan tutustumaan mutt sillä puhkes harmillisesti loppuviikosta korvatulehdus niin en sen takia viitsinyt sitten ottaa mukaan. Sai jäädä kotiin äitin kanssa koisimaan.

Tiistaina päästiin taas Stiinan, Milanin ja Lilin kanssa treenaa agia. Huhhuh...! Stiina oli kekkaissut sellaisen radan edellisistä ryhmätreeneistä ett Kiian kanssa huomattiin muutamakin epäkohta mitä ruvetaan hiomaan ihan kympillä. Itse rata oli ihan jees mutt suurin kompastuskivi mikä oli niin puomi ja sen vieressä putki mikä piti suorittaa sieltä toisesta päästä eli putki pimeästä kulmasta. Kiia kun tykkää touhuilla siinä puomilla vaikka koko päivän niin oli sitten sitä mieltä ett sitä voisi sahata edestakaisin vaikka kuin kauan. Kun yritin jatkaa matkaa et lähetän sen putkeen niin Kiia pomppasi takaisin puomille ja meni sen toiseen päähän. Siis ei!
Kontaktitkin oli vähän mitä oli. Hohhoijaa! No loppuradasta oli pitkä suora putki ja hyppy. Nyt se suurin harjoiteltava asia: Eteenmeno!!!
On se kumma kun on pitkä suora ja vaikka namikippo suoran päässä niin kyllä sitä sitten mennää vaikka millaista haipakkaa suoraa eteenpäin kun käsketään. Mutta kun teet pari juttua toiseen suuntaan ja käännytkin sille pitkälle suoralle minkä päässä se namikippo odottaa niin se on jo unohdettu. Ai mihin mun pitää seuraavaksi mennä? Loppusuoria ruvetaan nyt tahkoomaan koska niillä saadaan karsittu turhia sekuntteja ihan varmasti. Ihan sama missä minä oon kunhan Kiia kerkeää maaliin hyvässä ajassa. Siihen pyritään!

Merri pääsi tänään elämänsä toista kertaa agihallille. Ai että toinen oli ihan intoa täynnä jo siitä hetkestä kun laitoin liivin päälle. Hallilla kun se näki esteet niin oikein nenää piti lipoa ja kovasti oltiin menossa joka suuntaan. Ei haitannut vaikka toisella kentällä haukkoi vieraat koirat. Otettiin ihan yksinkertaisesti eteenmenoa hyppysiivekkeiden välistä. Parhaimmillaan oli kaksi hyppyä välissä. Hienosti jätkä pinkoi menemään. Se olikin niin tuttua kun sitä ollaan otettu omalla pihalla.
Toiseksi Merri pääsi tekemään tuttavuutta putkeen, uudestaan. Ai että se oli niin ihana! Suoraa putkea juostiin niin innosta soikeena ja siitä vielä eteenmenoa hypyn kautta namikipolle. Kun se meni niin hienosti niin kokeiltiin mutkaputkea, Ei mitään ongelmaa! Todella hienosti meni! Putkea piti saha itsekseenkin :) Kyll tosta pikkujätkästäkin lähtee ihan tarpeeksi vauhtia ett sai ihan juosta kunnolla ett kerkee samaan tahtiin ja palkkaamaan. Huh hiki tuli! Eiköhän tässä kesän mittaan saada innostusta ja irtoamista lisää niin ei tarvi esteitä ihan niin nuolemalla juosta :) Sitä tässä harjoitellaan! Ja Kiian kanssa perjantaina uudestaan!