sunnuntai 20. helmikuuta 2022

Ryhmässä valvovan silmän alla sekä itsenäistä treenaamista

 En muista milloin olisin viimeeksi kunnolla treenannut ryhmässä! Saattaa olla joulukuu 2014 kun treenasin vielä Vantaalla Merrin kanssa Juha Oreniuksen ryhmässä. Olen suurimman osan ajan treenannut itsenäisesti sillä silloin pystyn parhaiten treenaamaan juuri meille sopivaan aikaan. Liputan kyllä hyvien treeniryhmien puolesta sillä niissä on aina joku kokenut katsomassa juuri niitä asioita mitä ett meinaa itse havaita; onko oma linja oikea, ajoitus ym. 

Oman agilityuran alkuaikoina aloitin Kiian kanssa alkeisryhmässä mistä sitten jatkettiin taitojen mukaan kisavalmiisiin. Ryhmä pysyi pääsääntöisesti samana ja kaikki tuntivat toisensa. Itse olin kuitenkin sen verran tiedonjanoinen että kaipasin jatkuvasti enemmän ja enemmän tietoa lajista ja ohjaamisesta. Etsin oppia erilaisten ohjaajien ryhmistä ja meille sitä parasta tyyliä oppia asioita. Samalla käytiin hakemassa oppia ulkopuolisilta kouluttajilta jotka vierailivat meidän seuran koulutuspäivillä. 

Kiian ja minun agilityn tekeminen sai ihan uuden käänteen kun pääsimme seuramme menestyneimpien ohjaajan ryhmään mikä osasi laittaa meidät sopivasti koville ja kehittymään. Tämän kyseisen talvikauden jälkeen saimme ensimmäisen A-sertin ja valiokello lähti tikittämään. Upea työ hyvässä ryhmässä kannustavan ohjaajan kanssa oli kultaakin kalliimpaa. Se antoi paljon tulevaisuuteen. Meille oli annettu hyvät opit mitä meidän piti vain vahvistaa! 

Hyvän kouluttajan säännöllinen oppi oli syy miksi alunperin hain pääkaupunkiseudulle töihin. Halusin kehittyä vieläkin paremmaksi Suomen parhainten opissa. Oli kyllä hienoa olla ryhmässä missä kouluttajasta näki kuinka hänkin laittoi oman ammattitaitonsa peliin saadakseen meistä vieläkin parempia. Innostus ja tekemisen meininki oli molemminpuoleista mikä ruokki kumpaakin osapuolta antamaan parastaan. 

Vaikka ryhmässä saa paljon ja se monesti vie eteenpäin, itsenäistä treeniäkään ei voi millään lailla sivuuttaa. Kaikkihan lähtee perusteista ja niitä on, ainakin näin kokeneempana, helpompi suorittaa itsenäisesti. On myös koirasta paljon kiinni kuinka paljon se kaipaa omaa rauhaa sekä häiriövapaata ympäristöä oppimiseen. Kiian kohdalla huomasin sen kaipaavan paljon itsenäistä treeniä jossa olimme kahdestaan tai jonkun tutun ollessa avustajana. Neiti hieman paineistui vieraassa paikassa missä oli paljon uusia ihmisiä ja hälinää. Opetin kaikki esteet vapaa-ajalla itsenäisesti ulkokentällä jossa saimme olla aivan rauhassa ilman ulkopuolista painetta. Kiia oppikin aivan älyttömän nopeasti kaikki esteet minkä jälkeen oli todella helppo olla ryhmätreeneissä kun kenenkään ei tarvinnut tulla meidän lähelle. Merri sai kaikki alkeet itsenäisillä treeneillä ja se toimi sen kohdalla hyvin. Herra aloitti agilityn alkeet jo 4 kk iässä ja se osasi todella paljon asioita kunnes mentiin junnuille tarkoitettuun ryhmään harjoittelemaan treenaamista toisten koirien läsnäollessa. 

Pääsääntöisesti itsenäisillä treeneillä mennään tänä päivänäkin. Astonin kanssa ollaan treenattu koko ajan itsenäisesti ja uusia ideoita ja oppeja ollaan erilaisilla nettivalmennuksilla. Nettivalmennuksien määrä on tänä päivänä huikea ja suurimmaksi ongelmaksi kehkeytyy itselle oikeanlaisen valmennuksen löytäminen. Itse olen nyt ottanut erään tarjoajan kuukausijäsenyyden sillä pikku rahalla saan todella paljon erilaisia materiaaleja aivan alkeista aina pidemmälle edenneille. Harjoitukset ovat helppo tehdä sillä esteitä on vähän käytössä ja ohjeet ovat todella selkeät sekä hienosti videoitu. Hyvin yksinkertaisilla keinoilla saadaan monipuoliset harjoitteet! 

Tämän postauksen kera toivottelemme kaikille iloista ja onnistuneita treenejä kukin tahollaan! Pidetään mieli korkealla!


sunnuntai 6. helmikuuta 2022

Treenien täyteistä aikaa

 Nyt ollaan oltu reilu kuukausi ilman aktiivista some-päivitystä ja se on kyllä näkynyt meidän tekemisessä. Ollaan käyty Astonin kanssa säännöllisesti hallilla treenaamassa 2-3 kertaa vkossa. Suunnitelmissa meillä on käydä joka toinen viikko 2 kertaa viikossa hallilla, yksi viikko 3 kertana viikossa ja sitten olisi yksi viikko vain yhdellä treenikerralla. Näin jää aikaa myös kehonhuollolle sekä ajatustyölle ja levolle. 

Paljon on meillä tekemistä kun kontaktiesteet vaativat oman aikansa ja välillä lisää elementtejä niin joissain asioissa otetaan takapakkia. Astonin kanssa ollaan otettu nyt kuluneen kuukauden aikana 2 uutta estettä meidän treenilistalle. Ja molemmat ovat kontaktiesteitä eli keinu sekä Aa. Olen yrittänyt treenata keinua etupalkalla ja niin että Aston uskaltaa samantien mennä aivan kärkeen asti. Aluksi opetin alustalla että mihin pitää mennä. Sen jälkeen vaan siirsin sen keinun päähän. Menin itse keinun päähän tueksi ja varmistamaan että suoritus on hallittu. Meidän hallilla on onneksi 2 eri keinua; vanha puinen sekä uudempi metalli. Puinen on miellyttävämpi kun se on painavampi ja jotenkin pehmeämpi. Vauhti ei vielä ole niin kova että tarvitsisi pitävää alustaa päässä. Ollaan samanaikaisesti treenattu myös metallikeinulla sillä se on kuitenkin se keinu millä sitten kisataan. Näin alkuopetusta tehdessä on kyllä huima ero noiden kahden keinun välillä. Tuntuu vaan että se vanha puinen on paljon armollisempi jäsenille. 

Aata olen lähtenyt opettamaan kans aivan uudella tyylillä verrattuna edellisiin. Ajatus on opettaa Aalle juoksukontaktit bumppereilla, jotta saisin mahdollisimman turvallisen suoritustavan. Aston on pitkärunkoinen ja omaa pitkän laukan. Jotenkin uskon tämän meidän tavan sopivan sille parhaiten kun saan sen focuksen kohdistettua eteenpäin. Juoksukontaktin opetuksessa on vain se kun A-este pitää purkaa ja laittaa aivan maan tasalla. Onneksi puomin kanssa säästyin puomin madaltamiselta, mutta nyt se ei valitettavasti onnistu. Saa ihan asennoitua äheltämään kyseisen esteen kanssa. Homma hoituu parhaiten kun on kaveri mukana, mutta valitettavasti se ei onnistu kovinkaan usein. No harjoitus tekee mestarin siinäkin asiassa kun keksii kaikki kikkaviitoset millä saa esteen jälleen kasaan yksin.

Pyrin siihen että yksi kerta viikossa olisi ratatreenipäivä, jossa voidaan hieman testata opittuja taitoja sekä yhdistää joitakin esteitä osaksi rataa esim keppejä. Muutenkin se yhteisen sävelen etsiminen vie aikaa ja ne ohjaustavat mitkä sopivat Astonille verrattuna esim Kiiaan tai Merriin. Olen aina pyrkinyt auttamaan koiraa mahdollisimman paljon omalla ohjauksella enkä yritä taivuttaa koiraa tietyntyyppiseen ohjaukseen. Meillä mennään aina koiran ehdoilla ja opetellaan yhdessä mitkä jutut sopivat sille parhaiten. Sitähän se yhteistyö on!

sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Vuosi 2022 ja sometauko

 Vuoden vaihtuessa tein julkaisun niin facebookiin että instaan, että jätän nyt toistaiseksi somen rauhaan. En seuraa kumpaakaan enkä päivittele niitä säännöllisesti. Parisen vuotta tässä tulikin päivitettyä enemmin ja vähemmin lähes päivittäin. Huomasin nyt saaneeni siitä sellaisen ähkyn, ettei oikein aivoni pystyneet enää nollaantua. Tietoa ja asiaa tuli aivan liikaa!

Internet toi aikoinaan tiedon aivan meidän kaikkien ulottuville. Älypuhelimien myötä se tuli vielä helpommaksi saavuttaa. Nyt instagram on iso juttu myös koirapiireissä ja sinne päivitetään ympäri maailman uusimpia treeni-ideoita, kikkoja, ohjauskuvioita, ideoita jne. On verkkokursseja jos jonkinlaisia. Aloin itse kokea jo pientä ahdistusta siitä että mitä kaikkea tässä pitäisi koiralle opettaa ennenkuin sen kanssa voisi edes yhtä rataa lähteä kokeilemaan. 

Nyt olen ollut, vasta, 2 viikkoa ilman aktiivista somen seuraamista ja heti tuntuu aivojen toimivan paljon paremmin. Informaation tulva on kadonnut ja olen voinut prosessoida tämän hetkistä tilannettamme ihan kaikessa rauhassa ilman ylimääräisiä ärsykkeitä. Jotenkin kuin salama kirkkaalta taivaalta, sain lähestulkoon päivässä meidän tulevat treenisuunnitelmat tehtyä. Kuinka opetan esim keinun kisavalmiiksi, kepit, Aan. Kun sain käyttää omaa päätäni enkä seurannut vain toisten tekemisiä. 

Nyt meillä on selvät kuviot kuinka tämä tuleva lopputalvi ja kevät oikein rakentuu, vaikka alkuperäisestä aikataulusta ollaankin noin vuosi  jäljessä! Elämää ei pysty aivan niin hyvin suunnittelemaan ja muutokset heittävät aikataulut helposti romukoppaan. Suurin syy miksi me ollaan noin vuosi alkuperäistä suunnitelmaa myöhässä, on Kiian poismeno! Se tapahtui loppuvuodesta 2020 kun meillä oli juuri suunnitelmissa työstää Astonin kepit ja juoksupuomi kohdilleen. Vaikka kuinka yritin jatkaa treenaamista ja opettamista niin huomasin aivojeni olevan aivan lukossa. En tiennyt mitä tein. Yritin opettaa asioita vaikka mieleni ei ollut mukana. Havahduin jossain vaiheessa että nyt kaikki ei ole kohdillaan. Onneksi kuvasin edelleen meidän tekemisiä videolle joten näin sen kautta mikä oli ongelma. Aivoni eivät vaan olleet mukana ja opetin Astonille asioita väärin. Minun oli pakko hyväksyä se tosi asia, että Kiian poismeno vaikutti minuun syvällisemmin kuin koskaan olisin voinut sitä kuvitella. 

Viime vuonna meille tuli muitakin hieman treenaamista haittaavia tekijöitä kun muutettiin uuteen kotiin, remontoitiin sitä antaumuksella monta kuukautta, super kuuma kesä sekä Goldin pennut. Syksyllä onneksi pääsin jälleen hallille ja onneksi aivoni toimivat jo jonkin verran ja sain Astonille opetettua moniakin asioita. Nyt vasta sometauon aikana olen tajunnut mitkä taidot ovat kaikkein oleellisimpia, jotta pääsemme vielä tämän vuoden puolella nauttimaan yhteisistä kisahetkistä.  

Lueskelin äskettäin vanhoja postauksia joita olin kirjoittanut tänne. Oikein hävettää miten en ole nyt ainakaan 4 vuoteen kirjoittanut tänne kunnon tekstejä. Monessa postauksessa oli oikeasti sellaisia asioita joita en enää edes muistanut. Kaikki kisapäivitykset, terveys huomiot ym. Ne olisi tänä päivänäkin todella tärkeä kirjoittaa muistiin. Olen aina pitänyt tätä blogia lähes päiväkirjana jotta saan muistella myöhemmin kaikkea mitä ollaan näiden kaikkien vuosien aikana koettu. Niin hyvinä päivinä kuin huonoinakin. Se miksi tämä blogi on ollut todella laiminlyöty niin on juuri facen/instan helpot päivitykset. Sinne laitetaan vaan kuva ja kirjoitetaan lyhyesti mitä tehtiin ja milloin ja miten meni. Tänne blogin puolelle on kirjoitettu paljon yksityiskohtaisemmin asioita. 

Luin juuri esim yhden postauksen mikä koski minun ja Kiian armotonta tuplanollan jahtausta vuodelta 2014. Tampereen kisoissa helatorstaina tupla sitten napattiin ja se teksti miten kertasin sen päivän tapahtumia oli aivan huima. Olimme kahdestaan liikenteessä joten radoista ei ollut videota vaan kerroin yksityiskohtaisesti jokaisesta radasta ratapiirustuksen myötä. Oli kyllä aivan huippua lukea miten hienosti olin analysoinut ratoja ja oikeasti miettinyt kuinka aion mennä ne. Tästä pääsette lukemaan tuon kyseisen tekstin! Yritetään ottaa tästä siis mallia uusiinkin postauksiin sillä kyllä näistä paljon enemmän irti saa kun muutamasta sanasesta face postauksessa.

Hyvää tammikuun jatkoa ja palataan jälleen tekstin äärelle!