En muista milloin olisin viimeeksi kunnolla treenannut ryhmässä! Saattaa olla joulukuu 2014 kun treenasin vielä Vantaalla Merrin kanssa Juha Oreniuksen ryhmässä. Olen suurimman osan ajan treenannut itsenäisesti sillä silloin pystyn parhaiten treenaamaan juuri meille sopivaan aikaan. Liputan kyllä hyvien treeniryhmien puolesta sillä niissä on aina joku kokenut katsomassa juuri niitä asioita mitä ett meinaa itse havaita; onko oma linja oikea, ajoitus ym.
Oman agilityuran alkuaikoina aloitin Kiian kanssa alkeisryhmässä mistä sitten jatkettiin taitojen mukaan kisavalmiisiin. Ryhmä pysyi pääsääntöisesti samana ja kaikki tuntivat toisensa. Itse olin kuitenkin sen verran tiedonjanoinen että kaipasin jatkuvasti enemmän ja enemmän tietoa lajista ja ohjaamisesta. Etsin oppia erilaisten ohjaajien ryhmistä ja meille sitä parasta tyyliä oppia asioita. Samalla käytiin hakemassa oppia ulkopuolisilta kouluttajilta jotka vierailivat meidän seuran koulutuspäivillä.
Kiian ja minun agilityn tekeminen sai ihan uuden käänteen kun pääsimme seuramme menestyneimpien ohjaajan ryhmään mikä osasi laittaa meidät sopivasti koville ja kehittymään. Tämän kyseisen talvikauden jälkeen saimme ensimmäisen A-sertin ja valiokello lähti tikittämään. Upea työ hyvässä ryhmässä kannustavan ohjaajan kanssa oli kultaakin kalliimpaa. Se antoi paljon tulevaisuuteen. Meille oli annettu hyvät opit mitä meidän piti vain vahvistaa!
Hyvän kouluttajan säännöllinen oppi oli syy miksi alunperin hain pääkaupunkiseudulle töihin. Halusin kehittyä vieläkin paremmaksi Suomen parhainten opissa. Oli kyllä hienoa olla ryhmässä missä kouluttajasta näki kuinka hänkin laittoi oman ammattitaitonsa peliin saadakseen meistä vieläkin parempia. Innostus ja tekemisen meininki oli molemminpuoleista mikä ruokki kumpaakin osapuolta antamaan parastaan.
Vaikka ryhmässä saa paljon ja se monesti vie eteenpäin, itsenäistä treeniäkään ei voi millään lailla sivuuttaa. Kaikkihan lähtee perusteista ja niitä on, ainakin näin kokeneempana, helpompi suorittaa itsenäisesti. On myös koirasta paljon kiinni kuinka paljon se kaipaa omaa rauhaa sekä häiriövapaata ympäristöä oppimiseen. Kiian kohdalla huomasin sen kaipaavan paljon itsenäistä treeniä jossa olimme kahdestaan tai jonkun tutun ollessa avustajana. Neiti hieman paineistui vieraassa paikassa missä oli paljon uusia ihmisiä ja hälinää. Opetin kaikki esteet vapaa-ajalla itsenäisesti ulkokentällä jossa saimme olla aivan rauhassa ilman ulkopuolista painetta. Kiia oppikin aivan älyttömän nopeasti kaikki esteet minkä jälkeen oli todella helppo olla ryhmätreeneissä kun kenenkään ei tarvinnut tulla meidän lähelle. Merri sai kaikki alkeet itsenäisillä treeneillä ja se toimi sen kohdalla hyvin. Herra aloitti agilityn alkeet jo 4 kk iässä ja se osasi todella paljon asioita kunnes mentiin junnuille tarkoitettuun ryhmään harjoittelemaan treenaamista toisten koirien läsnäollessa.
Pääsääntöisesti itsenäisillä treeneillä mennään tänä päivänäkin. Astonin kanssa ollaan treenattu koko ajan itsenäisesti ja uusia ideoita ja oppeja ollaan erilaisilla nettivalmennuksilla. Nettivalmennuksien määrä on tänä päivänä huikea ja suurimmaksi ongelmaksi kehkeytyy itselle oikeanlaisen valmennuksen löytäminen. Itse olen nyt ottanut erään tarjoajan kuukausijäsenyyden sillä pikku rahalla saan todella paljon erilaisia materiaaleja aivan alkeista aina pidemmälle edenneille. Harjoitukset ovat helppo tehdä sillä esteitä on vähän käytössä ja ohjeet ovat todella selkeät sekä hienosti videoitu. Hyvin yksinkertaisilla keinoilla saadaan monipuoliset harjoitteet!
Tämän postauksen kera toivottelemme kaikille iloista ja onnistuneita treenejä kukin tahollaan! Pidetään mieli korkealla!