tiistai 7. marraskuuta 2017

Emmi-Pet hampaiden puhdistusta ilman nukutusta

Viime kuun puolella sain pätevöitymisen tehdä Emmi-Pet hoitoja koirille ja kissoille. Syy miksi alunperin lähdin hommaan mukaan oli Merri. Herralle kertyi aina todella paljon plakkia ja hammaskiveä hampaisiin vaikka kuinka pesi hampaita 2 x päivässä, söi luita ja raakaruokaa. Steriloinnin yhteydessä siltä putsattiin hampaat mutta vaikutus ei kestänyt kovinkaan kauan. 

En muutenkaan suostu nukuttamaan koiraa ilman mitään kunnon syytä (kysymys elämästä ja kuolemasta), sillä mikään nukutus ei ole riskitön ja se kuormittaa elimistöä aivan älyttömästi (vanha sanonta; nukutus on kuin yksi naula arkkuun). Sain itse kokea Merrin kanssa noista riskeistä juuri steriloinnin yhteydessä kun herra sai hengityskatkoksia nukutuksen aikana. Eikä ole ainut kenen olen kuullut saavan samanlaisia oireita. Tuo monen muun syyn lisäksi oli se miksi en suostu nukuttamaan. Hampaiden puhdistukseen piti siis keksiä aivan joku muu konsti. 

Joskus kauan sitten kokeilin eläinfyssarin vinkkinä foreverin aloe vera gellyä hampaisiin. Gellyä vaikuttamaan parin päivän ajaksi minkä jälkeen raaputtelua vaikka teräkärkisellä lusikalla. Temppu toimi ihan ok että saatiin näyttelyyn ihan jees hampaat. En vaan pidä aloe veran käyttämisestä koirille kun se ei vaan sovi niiden elimistölle. Onneksi siskoni törmäsi alkuvuodesta paikallisen eläinliikkeen mainokseen missä kerrottiin Emmi-Pet hoitopäivästä. Aattelin ett kokeillaan. Ei siitä haittaakaan ole. 

Merrin kanssa käytiin ja onneksi mentiin. Hammaskiveä oli kertynyt ja ientulehdusta oli. Ensikertalaisena sai tehdä hieman työtä kun herra on hieman herkkä hampaistaan mutta hyvin saatiin tuloksia aikaiseksi. Varattiin seuraava aika 3 kk päähän ja näin käytiin aina tohon alkusyksyyn asti. Hampaat tulivat puhtaammiksi ja puhtaammiksi kerta kerran jälkeen ja hoitotulos kesti paljon pidempään.Viimeisellä kerralla tossa elokuussa riitti kun käsiteltiin ultraääni laitteella ja pikkaisen käytiin vaan taltalla hampaat läpi. Ei ollut hammaskiveä eikä ientulehduksia. Kiiakin kävi muutaman kerran sillä sillä ei ole koskaan tehty hampaiden puhdistusta kuin pelkällä hammasharjalla. Hammaskiveä oli tullut ja ientulehdusta. Saatiin hampaat puhtaaksi ja ikenetkin olivat jo heti seuraavana aamuna kauniin vaaleat ilman merkkiäkään ientulehduksesta. Kiialle ei ole koskaan kertynyt kovinkaan hyvin plakkia joten sillekin riittää nykyään ylläpito jotta ientulehdus ei pääse uusimaan. Ientulehdus on siitä inhottava että se uusiutuu aina vaikka olisi vetänyt vaikka kuinka monta antibioottikuuria. Pelkästään hyvä hammashygieniä pitää sen loitolla. 

Nyt teen Emmi-Pet hoidon omille koirilleni kun siltä näyttää. Se niin riippuu koirasta itsestään. Putsaillaan silti tavallisella hammasharjalla hampaita jottei ruuan muruset jää turhaan suuhun. Eihän kukaan ihminenkään ole putsaamatta hampaita jos haluaa pitää kauniit hampaat ja pahan hengityksen kurissa. Muskalle tein vasta nyt ensimmäistä kertaa Emmi-Pet hoidon sillä sillekin oli kertynyt hammaskiveä hampaisiin, erityisesti alahampaisiin. Muutaman kerran pehmitettiin uä-laitteella minkä jälkeen taltalla lähti isoja paloja hammaskiveä pois kun pikkaisen raappas. Vaikka Muska oli ensikertalainen niin se on tottunut siihen että tehdään erilaisia toimenpiteitä ja kesti aika hyvin paikallaan. Helpottaa kyllä huomattavasti omaa työtä kun ei tarvitse koiran kanssa tapella. Se onkin äärimmäisen tärkeää että koira opetetaan ihan pennusta asti että sille tehdään kaikkea mahdollista. 

Alla on kuvia Muskan ensimmäisestä hoitokerrasta ennen ja jälkeen kuvat (kuvat otettu luonnonvalossa jotta värit näyttävät luonnollisimmillaan).     


Kiian hampaat ylläpito putsaukseen jälkeen. Vasemmalla ennen ja oikealla jälkeen. Kiialla on jo pikkaisen iän tuomaa kellastuneisuutta kulmahampaassa mutta ehkä se sallitaan 10 vuotiaalle.


Merrille nyt ei ollutkaan pahemmin mitään tullut viime kerrasta joten sen hampaista voi aina nähdä miten hyvin hoito toimii. Suun bakteerit ja ientulehdus saatu pois niin hoidon vaikutus pysyy kuukausia. Kyllä kelpaa hymyillä! 


Kuvasin vielä videon kun putsasin Muskan ja Kiian hampaita, jotta jokainen näkee mitä Emmi-Pet hoito oikeasti pitää sisällään. EMMI-PET HOITOJA TEKEVÄT VAIN PÄTEVÖITYMISEN SAANEET JOTKA OVAT PEREHTYNEET TEORIAAN JA OSAAVAT KÄYTTÄÄ HAMPAIDEN PUHDISTUSVÄLINEITÄ OIKEIN. 


Jotenkin omaan kalloon ei mene ajatus siitä mikseivät ihmiset huolehdi lemmikkiensä hampaista. Ei tarvitse kuin googlettaa "hammaskivi koiralla" niin näkee kyllä sellaisia hirvityksiä ett voi vain miettiä miltä sellaiset hampaat tuntuisivat omassa suussa. Ja se bakteerien määrä... Niin koirilla kuin ihmisilläkin huonoista hampaista voi levitä bakteerit leukaluuhun ja verenkierron myötä muualle elimistöön esim. sydämeen.

Itse voin hyvällä omallatunnolla ja mielenrauhalla olla koirieni kanssa kun tiedän niiden voivan hyvin ja niillä on kauniit ja terveet hampaat.   

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Lokakuun kotikisat

Lokakuun vikana vkonloppuna osallistuttiin LAUn kotikisoihin. Ajatus oli osallistua Mujusen radoille, mutta harmittavasti saatiin osallistua vain yhdelle hänen radoistaan kun M.Heino tuli tuomaroimaan kaksi ensimmäistä. Olin kerran aikaisemmin, 5 vuotta sitten, kisannut hänen radoillaan ja nähnyt muutamia sen jälkeen, ja valitettavasti en ollut kovinkaan innostunut ajatuksesta mennä hänen radoilleen.

Ekan radan nähtyäni, ensireaktioni oli ihan positiivinen. Pitkä slalom heti alussa ja pitkä loppusuorakin. Harmikseni Merri oli aivan älyttömällä tuulella jo heti kun otin sen autosta, että tiesin sen enteilevän pahaa. Herra kävi aivan älyttömillä kierroksilla eikä meinannut millään asettua. Ärräili ja äijäili vaan. Oli itselläkin vissii hieman vireessä hakemista kun laitoin Merrin lähtöön ja lähdin itse vastaanottamaan. Herra tietysti lähti heti liikkeelle kun ei ollut kunnolla taottu päähän ettei tartte liikkua. Käskin sitä pysähtymään mutta Merri luki sen lähtökäskyksi ja oman asentoni takia hyppäsi ekan esteen väärin päin. Meni hieman maku koko radan suorittamiseen varaslähdön jälkeen joten tultiin aika nopeasti pois radalta. Sitten pienelle jäähylenkille kun ohjaaja kävi itse sen verran kierroksilla.

Toka rata oli sitten aivan jotain muuta. Kiertelyä ja kaartelua ja kontaktien testausta. Kontaktit onnistuivat meiltä todella hienosti mutta harmittavasti joukkoon mahtui virhe keppien alussa, yksi kielto sekä loppujen lopuksi yksi hyppy väärinpäin. No pääsipähän herra juoksemaan kunnolla putkia ja tekemisen meininkiin.


Vikalla radalla päästiin sitten Mujusen tekemälle radalle ja se oli sitten sellainen rata mistä olisi ollut kiva aloittaa. Ja tehdä ne loputkin hänen laatimat. Rata oli sinäänsä simppeli joten sille lähdettiin sillä asenteella että nolla on tehtävä vaikka väkisin. Ja onneksi se tehtiinkin niin jäi edes vähän parempi maku kotikisoista.


Käytiin vielä radan jälkeen virallisessa mittauksessakin joten saatiin se nyt hoidettua alta pois. Ei mitään yllättävää mittaustulosta vaan Merri on edelleen yhtä selvä medi kuin on aina ollutkin. Se milloin kisataan sitten seuraavan kerran niin sitä ei ole vielä päätetty. Kotkan kisoja hieman mietitään mutta jotenkin kisaaminen kylmässä hallissa pimeänä ja kylmänä vuodenaikana ei niin kiinnosta. Mutta katsellaan katsellaan!

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Elokuun kisat

Palataan vielä ajassa taaksepäin ja elokuun kisoihin. Agirodun jälkeen iski pieni paniikki että miten meidän kisaurakka jatkuukaan kun ei ihan mennyt suoritukset kuin oli toiveissa ollut. Jengi puhui koko ajan että osallistuvat piirimestiksiin, mutta minulla nyt ei ole niistä koskaan ollut mitenkään hyvä fiilis. Kisat on ohi jo ennenkuin vauhtiin pääsis. Selasin hieman kisakalenteria ja huomasin samana päivänä olevan Joensuussa kisat missä 4 starttia. Kun vielä sain houkuteltua siskoni mukaan kisaamaan Ilsan kanssa ensimmäiset kolmosen kisat niin mikäs sitä porukassa jälleen kisaillessa.

En olisi etukäteen uskonut kuinka hyvin kisat sujuivatkaan. Merrille pieni tauko teki jälleen hyvää ja toinen oli äärettömän kuuliainen. Pieni kauneusvirhe tapahtui toisella radalla kun herra arvioi väärin pituuden ja osui jalallaan yhteen palikkaan. Vaikkei se kaatunutkaan niin silti siitä nykyään tulee 5 vp. Kaikki muut radat vedettiin puhtaasti eli 3 nollaa 4:stä. Ja mikä parasta niin vikan radan aikana tuli vettä ku aisaa ja sitä juostiin kengät litimärkinä isoissa lätäköissä. Merrikään ei ollut kovinkaan innostunut mistään ylimääräisestä riekkumisesta vaan tsemppasi jälleen hienosti. Tultiin toiseksi vain kymmenyksen päähän valioitumisesta. Niin lähellä mutta eiköhän se sieltä joskus tule.



Seuraavalla viikolla käytiin kisaamassa Kotkan iltakisoissa missä ei ihan yhtä monta nollaa ollut tuliaisena kun Joensuusta. Ekalta radalta napattiin kuitenkin nollavoitto ja toinen H-Sert. Nyt Merrillä on kaksi molempia sertejä. Toinen ratakin olisi mennyt muuten ihan jees mutt itse hätäilin sen verran että käskytin huonosti keinulla minkä takia Merri teki elämänsä ensimmäisen lentokeinon.

Eka rata


Toka rata


Seuraavan kerran kisataan nyt lokakuun vikalla vkonlopulla ihan meidän omissa kotikisoissa. Saa nähdä miten käy. Onneksi kisattiin epäviralliset seuran mestikset kuun alkupuolella missä Merri toimi todella hienosti. Pieni epäröinti kepeillä ekalla radalla mistä 5 kun korjasin alusta. Toka rata meni puhtaasti. Oltiin sitten LAUn seuramestis kisoissa pronssilla. Jos sais pidettyä hyvän ja rennon fiiliksen tulevissakin kisoissa niin eiköhän me jotain saada aikaiseksi.

tiistai 19. syyskuuta 2017

Agirotu

Heinäkuussa kisattiin Mikkelissä agirodussa niinkuin viime postauksessa olikin maininta. Lämmin heinäkuinen vkonloppu oli jälleen taattu mikä näkyi menossa ja tunnelmassa. Lähdettiin perjantaina jo hyvissä ajoin kisapaikalle että saatiin teltta ja kaikki muutkin tavarat paikoilleen. Hetkisen aikaa kerittiin kiertää kisapaikkaa kun tulikin oma vuoro lähteä suorittamaan hyppyrataa. Teemana meillä oli molemmissa päivän radoissa "Ensin riman pudotus ja sen jälkeen HYL). Italialainen tuomari oli tehnyt todella mielenkiintoisen agiradan mutta harmittavasti emme selvinneet hyvin alkaneen alun jälkeen puolta väliä pidemmälle ilman hyllyä.



Pitkän päivän jälkeen suunnattiin koko porukalla Visulahteen missä majoituttiin omaan loma-omakotitaloon. Vaikka olin lukenut hieman negatiivisia palautteita paikasta niin ainakin meidän kohdalla ei ollut mitään valittamista. Mökki oli siisti, hieman kulunut tietysti kun ikää kertynyt, mutta ajoi todella hyvin asiansa.

Aamulla oli jälleen aikainen herätys jotta selvittiin kisapaikalle. Jos olisin tiennyt kuinka rata olisi mennyt niin olisin ihan hyvin voinut jatkaa unia ja kääntää kylkeä. Kyseessä oli siis AVO-SM karsintarata ja herra oli jälleen oikein pirteellä tuulella. Ei sitten tahtonut kestää paikallaan vaan hiippaili tyypilliseen tapaansa aivan ekan esteen eteen. Tällä kertaa herra oli sitten hiippaillut sellaiseen paikkaan ett tuli lähtökäskyn saatuaan ekan esteen OHI. No siihenhän meni miun plasmat aivan sekaisin. Rata sinäänsä olisi ollut todella kiva mutt kun ei toiminut niin ei toiminut.

Karsintaradan jälkeen meillä olikin paljon vapaa-aikaa joten päätettiin suunnata lounaan jälkeen metsän siimekseen eli läheiselle frisbeegolfradalle. Kiia oli vähän turhankin innokas ja neitiä piti hillitä ihan työnteolla. Olisi kyllä lähtenyt jokaisen heitettävän kiekon perään. Viimeisellä väylällä sitten karkasikin käskyn alta. Harmi vaan kun kiekko oli nopeampi ja se hävisi Kiian näkökentästä. Ei löytänyt sitä mutta ei löydetty me muutkaan sitä. Sinne jäi sitten yksi kiekko odottamaan löytämistä ja toivon mukaan palautumista omistajalleen.

Illalla meillä oli vielä yksi rata jäljellä. Pitkä kuuma päivä ja vetelä olo olivat tehneet tehtävänsä. Olin siis aivan uupunut vaikka olin syönyt hyvin ja juonut monipuolisesti. Silti mikään ei kestänyt sisällä vaan tuli läpi. Vähemmästäkin oli jalat aivan makaroonia. Vaikka päivän ekan radan jälkeen mietin että onko mitään järkeä mennä edes vikalle radalle niin vkonlopun aikana saadut huonot uutiset seurakaverin koiran kohtalosta kolkutti mielessä. Elämä on niin pienestä kiinni ja elämässä on isompiakin murheita kuin yksi riman pudotus tai hyllytetty rata. Päätin lähteä radalle vain nauttiakseni Merrin kanssa yhteisestä ajasta ja siitä että saamme tehdä sitä mistä me molemmat tykkäämme. Saatiin puristettua tulos radalta. 5 kepeiltä kun ite jälleen söhläsin keppien kanssa.


Kisat kisattiin siis nurmikolla mutta pohja oli todella hyvä. Jalkapalloilijatkin pelaavat samalla alustalla. Plussaa siitä Mikkelin raviradalle että ovat todella hienosti hyödyntäneet tuollaisen ison "hukka-alueen". Nurmi kisa-alustana on edelleen Suomessa todella harvinainen ja riman pudotuksia näkyi aika paljon. Se mikä oli todella ylpeyden aihe niin Merri tsemppasi upeasti vikalla radalla vaikka sekin oli väsynyt. Rimat eivät edes kolisseet. Enemmän rimat kolisee silloin kun ei keskity vaan intoa on enemmän kuin taitoa. Mutta ei se haittaa. Pääasia että saadaan olla ja harrastaa yhdessä.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Koti SM-kisat 2017 kisattu


Sm-kisavkonloppu on nyt ohitse ja pää on käynyt kuumana analysoidessa omaa suoritusta. Edelliset startit ja treenit lupailivat mahdollisesti hyvää tulosta, mutta valitettavasti näin ei käynyt. Tauko näkyi eniten omassa tekemisessä ja hätiköidyssä ohjaamisessa. Merri toimi edelleen aivan älyttömän hienosti ja meni juuri niin kuin sitä ohjasin. Mutta kun ohjaa väärin niin eihän lopputulos voi olla kovinkaan hyvä. Perjantaina kisattiin LAUn 20-vuotis juhlakisa ja Merrin olin ilmoittanut molemmille radoille. Heräsin aamulla jo aikaisin kun aamupäivästä oli molempien harmaiden hampaiden puhdistus Emmi-Pet menetelmällä. Sieltä mentiin suoraan kisapuistoon ilmoittautumaan ja viemään tavarat valmiiksi pystytettyyn häkkiin. Häkit saatiin mahtavasti jäähalliin joten koirat saivat huilia sisällä viileässä kun ulkona lekotti aurinko hellelukemissa.


Iltapäivästä oli jo meidän vuoro ja Merri oli oikein hyvässä vireessä. Pikkaisen yllätti jo kolmannella esteellä kun herra lisäsi vielä yhden vaihteen lisään ja kaasun pohjaan. Olin aivan ällikällä päähän lyöty kun en yhtään pystynyt varautumaan sellaiseen vauhtiin. Meno oli kuitenkin hyvää, mutta keppien jälkeen arvasin olevani auttamattomasti myöhässä ja näin Merri sujahti edestäni väärään päähän putkea. Vedettiin kuitenkin rata loppuun ja siinä oli oikein hyvää tekemistä.


Toisella radalla sössin itse sitten aivan totaalisesti jo heti 4 esteellä. Hirveä paniikki ja kiireen tunne, huitaisin vaan Merrin menemään suoran putken päähän. No eihän raukka ollut kerinnyt lukitsemaan koko estettä joten siitä kielto. Tämän jälkeen olikin blasmat jo niin sekaisin ettei tekemisestä tullut juuri mitään. Merri vaistosi ett nyt ei mennä enää niinkuin pitäisi ja sekin reagoi vaillinaiseen ohjaamiseen kielloilla ym. Onneksi oli video mistä näki ketä sai syyttää ja sehän löytyi peilin äärestä. Pieni morkkis siitä iski kun piti noin toheloida ja sabotoida koiran hieno tekeminen.

Seuraavana aamuna olikin vuorossa joukkuekisa HIFIn (High Five Agility Team ry) riveissä. Koko aamun jankutin itselleni ett auta koiraa, auta koiraa. Joukkuerata näytti todella kivalta ja tehtävältä. Jäin pitkään miettimään kummalta puolelta veisin keinun ja sitä seuraavat kaksi hyppyä. Tuntui loogisemmalta viedä ne vasemmalta puolelta ja antaa Merrin hypätä toka hyppy pitkän kautta ja sieltä sitten putkeen. Oikealta olisin ottanut siivekkeen pyörityksellä mutta se ei vaan tuntunut niin luontaiselta Merrin kanssa. Tiesin molempien vientien hyvät ja huonot puolet, mutta pakko oli toinen valita. Päätin viedä siis vasemmalta puolelta ja taas hieman hätäilin sillä toisella hypyllä ja kroppani kääntyi oikealle. No Merri kuuliaisena koirana tietysti kääntyi oikealle hypyn jälkeen ja takaisin riman yli. En kerennyt ollenkaan reagoida ja pelastaa tilannetta. Harmitti aivan vietävästi joukkueen puolesta, sillä se oli jo toinen HYL medijoukkueelle. Ja mikä ehkä eniten harmitti niin petin Merrin radan huolimattomalla ohjaamisella. Katsoin tarkkaan videolta miten siinä kävi ja pakkohan toisen oli kääntyä oikealle kun hartialinjani kääntyi kanssa. Merri on kuuliainen ja ei anna virheitä anteeksi. Mikä on hyvä juttu ja kouluttaa paljon ohjaajaa.

Keräilin radan jälkeen itseäni ja syötiin hieman välipalaa. Merri oli ansainnut lihapiirakkansa ja muutakin hyvää. Itselläni pää raksutti aivan koko ajan ja jatkoi prosessointia koko yön aamuun asti. Sateisena sunnuntaina viritin live-streamin olkkariin ja katselimme koko päivän suorituksia sohvalla lämpimässä. En edes saanut koko päivänä yökkäriä pois, hihiiii. Oli kyllä huikeita suorituksia ja oma into treenaamiseen vaan kasvoi. Tulin siihen tulokseen että tarviin treeniä isoissa halleissa missä estevälit ovat pitkät jotta osaan taas rytmittää oikein. Sekä toisen silmäparin mitkä oikeasti kattovat mihin omat hartiani sojottavat. Olen jälleen palaamassa LAUn riveihin ja näin ollen päästään treenaamaan isommalle kentälle tutussa porukassa. Jonnekin innostui todenteolla agilitystä ja voi olla että Kiia pääsee varakartturinsa kanssa agikentälle pikemmin kuin luuliskaan ;)

Tänään mennään ohjattuihin treeneihin minkä jälkeen pidetään hetki huilitaukoa. Seuraavaksi mennään varmaan Mikkeliin agirotuun sillä heinäkuu on itselleni aika huono kuukausi kisoja ajatellen, joten siinä on taukoa kisoista. Loppukuusta sitten aikaisintaan tai vasta elokuussa.

Tästä se kuitenkin lähtee kohti ensi vuotta ja SM 2018

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Hei me kisataan

Pitkästä aikaan kisauutisia joten annetaan nyt tulla ihan kahden kisan verran. Toukokuun viimeisenä vkonloppuna kisattiin Kotkassa tuomariharjoittelija Laura Mätön radoilla. Radat olivat vauhdikkaat ja suoraviivaiset. Edellisestä virallisesta startista oli kulunut 2,5 vuotta joten oma liikkuminen ja tatsi eivät olleet ihan parhaimmillaan. Ekalla radalla aiheutin itse hylkäämisen heti toisella esteellä kun käänsin kroppaa aivan liian aikaisin ja Merri hyppäsi hypyn väärältä puolelta. Toka rata olikin sitten nolla ja Merri nappasi tokan A-sertinsä. Vikalla radalla tuplanolla oli todella lähellä mutta niisto ennen putkea sai Merrin pysähtymään ennen hyppyä ja siitä tuli kielto. Meno oli kuitenkin kaikilla radoilla todella hyvää ja pystyin luottamaan yhteiseen tekemiseemme.


Eilen kisattiin sitten Varkaudessa jossa viimeeksi tuli kisattua hyvin kauan sitten. Silloin Kiian kanssa napattiin kauden aluksi heti tuplanolla. Menomatkalla sanoin Merrille että voitais tehdä hänen kanssa samanlainen tulos. Ekan radan jälkeen tunnelma ei ollut ihan niin luottavainen kun kielto tuli jo kolmennella esteellä. Merri kävi aivan älyttömillä kierroksilla ennen radalle menoa ja otti todella kirjaimellisesti omat liikkeeni eikä irronnut ollenkaan esteille. No eka rata meni sitten vähän höyryjä päästellessä ja testatessa putki-puomi erottelua. Seuraavalle radalle päästiin sitten todella nopeasti kun tuomarina toiminut Jari Suomalainen oli tehnyt näppärästi muutettavat radat. Toka rata oli ensimmäistä helpompi lähestyä kun siinä päästiin suoraan vauhtiin. Siinä vaan mentiin eikä meinattu.Tehtiin nolla, aika ei ihan riittänyt nopeimmille kun ekat kolme sijaa meni kelpielle, käyttö cockerille ja pyreneiden paimenkoiralle. Onneksi sentään shelttien välisissä kisassa pärjättiin aika mukavasti. Kolmas rata oli profiililtaan aika erilainen mutta kyllä siinäkin sai liikkua ja antaa mennä. Mersumies teki tehtävänsä todella hienosti; kontaktit, putki-puomi erottelu sekä rimat kesti ylhäällä. Pikkaisen jännitystä saatiin ihan loppumetreille kun kuulin Merrin osuvan pituuteen. Olin jo varma että joku palikka kaatui mutta ei onneksi ja heti maaliin päästyä kuulin radan olevan nolla. Sitten vain jännittämään kuinka lopputuloksissa kävisi. Nollia tuli vain 3 ja me tultiin toiseksi. Harmittavasti osallistujia oli vikalla radalla todella vähän (14) joten serti ei siirtynyt meille. Sm-joukkuekisa kaveri nappasi ykkössijan. Sehän olisikin ollut aivan liian täydellistä jos vika serti olisi tullut heti perään. Eiköhän se sieltä kesän aikana tule ennemmin tai myöhemmin.


Kisan tuoksinnassa kerettiin tekemään pikainen sukulaistapaaminenkin. Ihan sattumalta törmättiin kisapaikalla olevaan serkkulikkaan mikä on samaa ikäluokkaa kuin Kiia. Halmi (Funnytail I'm Too Famous) on todella samanlainen kuin Kiia, sillä Kiian isä Shadeland Absolout Truth löytyy myös Halmin sukupuusta, emän isä. Sanoinkin että ne on kuin samasta puusta mutta ainoastaan sillä erotuksella että Halmi oli rauhallinen, sellainen mummokoira millaista Kiiasta ei varmasti koskaan tule. Tai jos tulee niin varmaan vasta sitten kun ikää on 16 vee. Halmi oli kyllä niin ihana ja olisin kyllä voinut napata sen mukaani milloin vain. On kyllä jännä miten samanlaisia sukulaiskoirat voivat ollakaan. Kiialla ja Halmilla oli enemmän yhtäläisyyttä ulkonäössä kuin Kiialla Merrin tai Muskan kanssa. Se taas johtuu siitä että samat koirat löytyvät sukutaulusta mitkä ovat periyttäneet tiettyjä piirteitä. Harmi kun en kerinnyt nappaamaan yhteiskuvaa kun piti mennä rataantutustumiseen mutta Halmin linkin takana löytyy kuvia.

Ensi viikolla ei sitten kisata vaan käydään viikko treeneissä ja keskitytään lihashuoltoon. Seuraavan kerran radalla sm iltakisoissa ja joukkuekisassa. Silloin siis!!!

tiistai 23. toukokuuta 2017

Toiminimi perustettu

Asia oli jo tapetilla about 3 vuotta sitten kun valmistuin urheilukoirahierojaksi ja kävin dobo-ohjaajakurssin. Silloin hyppäys yrittäjän elämään oli kuitenkin niin iso ja pelottava, joten vetäisin liinat kiinni ja otin pienen hengähdystauon. Nyt tässä kevään mittaan tuli kuitenkin uusi tilaisuus ja syy perustaa toiminimi.
 
 
Lähes vuoden ollessani Postin hommissa, tulin siihen tulokseen että pakko keksiä jotain muuta työtä oman hyvinvoinnin takia. Vaikka työporukka ja yhteishenki oli aivan huippua niin työn kuormitus alkoi näkyä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Vaikka olin tottunut kaupan ja raksa alalla aamuvuoroihin (6:30-7:00 työaika alkoi) niin klo 5:00 alkavat työvuorot eivät vain sopinut itselleni. Vaikka olisin nukkunut yli 8 tunnin yöunet niin silti ennen klo 4 tapahtuva herääminen syvimmästä unesta sai aikaan aivan älyttömän väsymyksen. Viikonloppunakaan ei ihan kunnolla palautunut väsymyksestä ja näin ollen kierre oli valmis. Joskus olin sentään ajolenkillä jakamassa postia ja näinä päivinä sain sentään univelan pois. Työaika oli sitten sellainen ettei pahemmin tarvinnut mitään muuta niinä päivinä sitten tehdäkään.
 
Väsymys vaikutti todella paljon henkisesti. Olin usein todella takakireä ja suutuin/itkin välillä ihan mistä milloinkin. Tunneskaala vaihteli todella nopeasti ja ihan rupesi itseä ärsyttämään omat tunnetilat ja äkkipikaisuus. Onneksi lähipiirini tuntee minut ja ymmärsi että kaiken takana oli vain aivan älytön väsymys. Vaikka he sen ymmärsivät niin itseäni inhotti asia syvästi. Ei ole kiva laittaa syyksi suuttumisella tai tiuskimiselle jotain väsymystä.
 
Väsymys vaikutti myös fyysiseen jaksamiseen. Vaikka työpäivä loppui monesti jopa ennen puolta päivää tai vähän sen jälkeen, niin ei todellakaan tullut mieleenkään lähteä juoksulenkille tai salille ym. Tunti omassa olossaan miten mehut olivat aivan loppu heti työpäivän jälkeen. Kuulin jo monelta työkaverilta miten treenaaminen on todella vaikeaa väsyneen kropan kanssa. Palautuminen kestää normaalia kauemmin. Jos aikaisemmin pystyi treenaamaan 4-5 kertaa vkossa niin postin aikana liikkuminen oli vain pyöräilyä kesällä tai kävelylenkkejä. Kerran kokeilin pahimmassa väsymyksessä kunnon HIIT ohjelmaa minkä aikaisemmin olin tehnyt suhkot kevyesti. Minun oli pakko jättää ohjelma kesken (mitä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt) kun fyysinen olo oli oikeasti todella huono ja heikko. Ja silloin kun ei jaksa tehdä mitään niin kyllähän se lihaskunnossa näkyy ja tuntuu. Jumeja ja lihassärkyä oli milloin missäkin, mutta onneksi oli oma huoltaja kotona auttamassa siinä asiassa.
 
Nyt kuitenkin puhaltavat uudet tuulet ja sain tilaisuuden päästä tekemään ihan erilaista työtä kuin koskaan tähän mennessä. Nyt ollaan kolmatta viikkoa kouluttautumassa Keittiömaailmassa keittiösuunnittelijaksi. Ala on uusi ja todella haastava monessakin mielessä, mutta kaikki mikä pyörii talojen ja remontoinnin ympärillä, on kiinnostanut jo nuoruudesta lähtien. Nyt voin sanoa, että hieman harmittaa kun en mennyt heti lukion jälkeen sinne rakennustekniikkaa opiskelemaan kun olisi ollut mahdollisuus. Siitä olisi ollut aivan älyttömästi hyötyä tälläkin alalla. Toisaalta voisi olla, että koulun käytyä olisin kyllä ihan eri hommissa kuin missä nyt juuri olen. Rakennus ja remontointi ala on tänä päivänä haastava kun kilpailu on kovaa kun tarjontaa ja mahdollisuuksia on todella paljon. Noviisina alalle tulleena pää täyttyy suuresta tietotulvasta ja juuri se hieman pelottaakin. Pystynkö ihan oikeasti muistamaan ja oppimaan kaiken tarpeellisen, ja tulemaan kunnon ammattilaiseksi johon asiakkaat voivat luottaa? Nyt tietysti tuntuu tältä ja sen pitäisi olla ihan tervettä kun miettii, että olen vasta kolmatta viikkoa näissä hommissa. Tällä alalla on kuitenkin sellaisia ihmisiä mitkä ovat tehneet monia vuosia jopa vuosikymmeniä näitä hommia. Ennen vanhaan tavaraa on ollut paljon vähemmin ja vuosien mittaan on tullut lisää tuotteita pikku hiljaa. Itsellä on edessä nykypäivän tarjonta ja sen laajuus sekä vastuu. Ehkä puolen vuoden päästä kun koulutusjakso loppuu niin ajatukset voivat olla sitten hieman toisenlaiset.
 
 
Keittiömaailman palvelukseen siirtyessä sain siis hyvän syyn perustaa toiminimen, sillä toimin heidän myyntiedustajana sekä suunnittelijana. Ainut ehto itselläni oli ettei tämä työ saa rajoittaa urheilukoiratoimintaani. Se tulee aina olemaan se minun intohimoni ja haluan edelleen siitä päätyöni. Nyt kuitenkin seuraavat puoli vuotta olen enemmän ja vähemmän kiinni myymälässä opettelemassa ja käymässä koulutuksissa, joten en vielä pysty niin irtaantumaan agilityn ym muuhun. Sovittavissa kaikki tietysti on ja yksittäisiä juttuja teen sovittaessa. Puolen vuoden jälkeen olen sitten vapaampi tulemaan ja menemään, joten siihen mennessä käynnistellään pyörää hitaasti ja kehitetään toimintaa. Ja kuka tietää, voihan toiminimen alle tulla muutakin toimintaa.
 
Itse oma harrastaminen agilityssä on ollut viime vuosina aika hiljaista juuri tuon postin työn takia. Jos kroppa ja mieli ei toimi niin ei tekemisestä tule juuri mitään. Ollaan tässä kevään mittaan käyty harmaiden kanssa epiksissä hömpöttelemässä ja hieman haistelemassa tunnelmaa. Tietenkin treenaamattomuus näkyy, mutta aika hyvin tatsi on kunnossa harmailla. Tossa kuun alussa tuli kutsu sm-joukkueeseenkin (kaveriporukka Lieksasta), joten päästään parin vuoden tauon jälkeen haistelemaan jälleen niitä tuulia ja tunnelmaa ja vielä kotikisoissa. Tämä tietysti tarkoitti sitä että pitää oikeasti aloittaa treenaaminen sekä kisaaminen jotta ollaan iskussa sitten sm-kisoissa. Kiia on nyt oikeasti jäänyt eläkkeelle miun agilitykoirana virallisista kisoista (epiksissä käydään), mutta jos Jonne joskus haluaa ja uskaltaa lähteä kisaamaan niin siitä vaan. Nyt itse keskityn vain ja ainoastaan Merriin että saadaan ne tulokset ja tittelit mitkä herra ansaitsee. Meillä on vielä toivon mukaan pari kolme hyvää vuotta kisailla.
 
Ensimmäiset kisat 2,5 vuoteen olisi nyt tulevana lauantaina Kotkassa. Seuraavat kesäkuun alussa Varkaudessa ja sm-iltakisoihin mennään vielä ennen sm-joukkuekisaa. Huomenna käydään ohjatuissa treeneissä ja helatorstaina saatetaan pisteytyä epiksissä tai sitten treenataan. Saa nähdä miten lauantaina käy. Itseä ainakin jännittää niin pirusti, mutta aivan ihanaa päästä jälleen radalle ja kisaamaan. Eipä tässä sen kummempaa, tällaisilla suunnitelmilla mennään eteenpäin ja voi olla että blogikin päivittyy nyt paljon viime aikaista useammin.
 


maanantai 23. tammikuuta 2017

Sitä sun tätä

Ihan hävettää kun blogi elelee ihan kunnolla hiljaiseloa. Oon jopa hieman miettinyt pitäisikö laittaa se hetkeksi jäähylle kun ei vaan tuu enää kirjoiteltua kerran vkossa meidän menoista. Vähäistä kirjoitusmotivaatiota ehkä hieman ruokkii se ettei meillä vieläkään ole säännöllistä treeniohjelmaa. Kaikki vapaa-aika tahtoo nykyään mennä vähän kaikkeen muuhun. About 9 vuotta kun on elänyt lähes pelkästään koirien maailmassa ja kaikki vapaa-aika koiraharrastusten parissa niin jotenkin nyt on kiva tehdä välillä muutakin. Tämän takia meidän satunnaiset treenihetket ovat rentoja ja niissä kaikilla on hauskaa. Agility on hauskaa!

Viime vuoden viimeisimmät kuukaudet menivät kuin siivillä mutta kyllä sitä silti jotain kerittiin tekee. Pk-seudulla vietetyn vuoden aikana en selvinnyt Linnanmäen valokarnevaaleihin, joten pitihän se nyt korjata. Olihan se hauskaa ja valot tekivät paikasta todella upean. Lokakuun alussa oli kuitenkin aika epävakaiset säät ja näin oli tälläkin kertaa. Ilma oli todella viileä ja pikkaisen sateli vettä. Onneksi kunnon toppatakki piti vilun loitolla ;). Jos vaikka joku toinen kerta selviäis paremmassa säässä. Viimeiset pari kertaa on ollut kyllä niin viileää; vappuna ja nyt lokakuussa, ett voishan sitä seuraavan kerran käydä vaikka heinäkuun helteellä niin ei tarvitsisi juosta paikasta toiseen vaan lämpimiksiin.
Sisätiloissa tuli muutenkin vietettyä aikaa. Kävin pitkästä aikaan kiipeilemässä Boulder Saimaalla. Tällä kertaa selvittiin vaan kipeillä lihaksilla eikä retkahtaneella niskalla. Tarkoitus oli mennä joulun aikaan uudelleen mutta eipä oikeasti keritty. Jos vaikka tässä kevät talvesta sitten. Kehitystä edelliseen tapahtui todella paljon kun pystyi hyvin kiipeilemään negatiivistä seinää pitkin ja kokeilemaan paljon erilaisia reittejä. Sen verran otti kyllä voimille että lähes tunnin kiipeilyn jälkeen vasemmasta kädestä lähti kyllä kaikki voimat. Se hieman vaikeutti kiipeilyä joten oli parempi lopettaa siltä kertaa. Pari päivää kiipeilyn jälkeen lavan alue muistutti mitä tuli tehtyä :D
Ulos jos ollaan selvitty niin silloin pääasiassa ovat olleet koirat ja valokuvaus. Itsenäisyyspäivänäkin lähdettiin porukalla linnoitukseen kuvaamaan koiria kauniissa auringonlaskussa. Harmulaiset olivat jälleen todella pro vaikka oli pakkasta ja välillä tassuja hieman palelsi. Olen kyllä tyytyväinen kuviin ja ajatukset uusista kuvaussessiosta viriää mielessä. 




Joulu ja uusi vuosi on juhlittu ja nyt eletään jo tammikuun puolta väliä. Elämässä on edessä sitä sun tätä. Kaikkea mistä en ole itsekään aivan varma joten enempää en pysty meidän tulevaisuuden suunnitelmia avaamaan. 

Mutta hyvää alkanutta vuotta kaikille!