perjantai 26. elokuuta 2011

Pienet harmaat ja mini-musta...

...ovat eläneet yhteiseloa jo reilun viikon. Hyvin on kaikki sujunut, varsinkin kun kaikki ovat vielä hengissä ja hyvinvoivia. Viime viikolla tuota mini-mustaa ihmeteltiin ja opittiin tuntemaan tapoja puolin ja toisin. Pidin vapaata koulusta jotta saatiin olla mahdollisimman paljon yhdessä. Tällä viikolla sitten äiti on ollut Muskan kanssa alkuviikon ja minä nyt sitten loppuviikon. Hyvin on just sattunut koulu- ja työvuorot ettei toisen ole tarvinnut olla kauaa yksin. No onhan Kiia ja Merri tietysti läsnä ettei nyt ihan yksin tarvitse olla.

Viime viikolla vielä hieman pelkäsin mitä yksin jättämisen kanssa tulee kun neiti on hieman kärkäs käyttämään ääntään. Muistissa on vielä Merrin huutokonsertit alkuajoilta. Taisin pelätä aivan turhaa sillä neiti on ollut todella kiltisti omassa "karsinassaan". Ihmettelee hetken ja käy sitten nukkumaan omaan punkkaansa. Kotiinkin kun tullaan niin neiti juuri heräilee ja istuu portin edessä kiltisti, ja hiljaa. Vaikka Merri oli muuten äärimmäisen hiljainen pentu niin noissa asioissa se osasi kyllä mölytä ja mesota. Onneksi pennut ovat nopeita oppimaan, niin hyvässä kuin pahassakin.

Muska on todella nopeasti oppinut oman nimensä ja tule-käskyn. Kirmaa luokse todella reippaasti. Myös tarpeiden teko paikka on välähtänyt mieleen aika hyvin. Isommille tarpeille pyrkii ulos ja joskus on tosi kiire ja ei millään oo malttanut niin sitten käy pienemmällä hädällään papereiden päällä mitkä on, vain ja ainoastaan, hänen "karsinassaan". Muutaman kerran on vahinko sattunut lattialle. Onneksi on pienestä koirasta kyse niin lammikon siivoamiseen ei mene kuin pieni tovi. Ollaan pystytty olemaan todella paljon ulkona. Sisällä käydään syömässä ja lepäämässä periaatteella :) Tämän takia en enää halunnut talvipentua kun silloin on niin hankala olla ulkona pennun kanssa ja käydä ylipäätään missään.

Tämä meidän mini-musta on kyllä todella reipas tapaus. Jo ekana iltana hän viipotteli aivan tuntematonta taivalta (=takapihaa) pilkkopimeässä kuin vanha tekijä. Ei haitannut junakaan yhtään menoa. Sisällä piti päästä tutkimaan kaikki paikat, oli niissä sitten valot tai ei. Rappuset on aivan alusta asti ollut todella kiinnostavat ja niitähän meiltä löytyy muutamat kappaleet, sekä sisällä että ulkona. Hyvin nopeasti Muska oppi kulkemaan niissä vaikka "hissi"-apuakin olisi ollut tarjolla. Päättäväisyys taas kunniaan. Meillä on aina ollut tämä sama ongelma jokaisen koiran kanssa. Ylöspäin opitaan menemään nopeastikin mutt sitten mites pääsis alaspäin. Se on niin kivaa juosta yläkertaan ja sitten kun pitäisi tulla alas niin sitten sitä itketään ylärappusella. Onneksi meillä on sisällä yläkertaan huovalla päällystetyt raput niin niissä on todella helppo opetella. Jos ollaan tultu alas "hissillä" niin ollaan jätetty pentu yleensä 3 tai 4 rapulle niin siitä ne sitten osaa tulla todella hyvin alas. Samalla oppivat miten rapuissa mennään. Tänään ekaa kertaa Muska kulki raput kokonaan ylhäältä alas. Merri oli juuri näyttänyt mallia kuinka homma sujuu.

On hieman outoa kun talossa on jälleen uusi pentu. Nyt pystyy vertailemaan kumpaa Muska muistuttaa enemmin, Kiia vai Merriä. Ehkä enemmin Kiiaa kuin Merriä. On niissä kaikissa samaakin luonnetta mutt ovat kyllä aika hyvin yksilöitä. Joku teki jotain ja toinen toista. Muska on kyll ihan bravuuri noissa paska-ralli-bimbo-kohtauksissaan. Silloin häviää vähäinenkin järjen hippunen ja aivan armoton bimboilu alkaa. Juostaan, kaivetaan kuoppia, syödään multaa, juostaan, huudetaan vanhemmille koiruuksille, purraan, hyökkäillään lahkeisiin jne. Tähän yleensä tepsii kaikkein parhaiten pakkolepo. Ei muutakuin hetkeksi omaan "karsinaan" rauhoittumaan niin sitten jo uni maistuu kummasti. Pari tuntia sikeitä niin sitten ollaan taas rauhallisia ja hyvän tuulisia kaikki.

Viikko sitten Muska-Puska pääsi ekaa kertaa kunnolla ihmisten ilmoille, pikavisiitti kaupungilla. Hieman käpystelyä kirkkopuistossa ja kaupungin kaduilla. Kaikki oli kivaa ja ihmeellistä. Tosi reippaasti Muska katseli paikkoja ja ohi kulkevia ihmisiä. Rollamummo pankin edessä oli aivan parasta, sitä olisi ollut pakko päästä moikkaamaan. Harmittavaa kun joku oli laittanut jonkinlaisen hihnan kaulaan. Onneksi sitten pika-kampaaja-visiitillä oli paljon rapsuttelijoita ja ihailijoita. Tällä viikolla Muska pääsi ihmettelemaan mätsäri-meininkiä ja kannustamaan Nomia pentukehässä. Koska hän on niin pieni vielä niin ihan siellä laitamilla oltiin ja osaksi sylissä. Kunhan sai hieman haistella fiiliksiä ja kuunnella toisten koirien ääniä. Tänään oli sitten taas pika vierailu kaupungilla, satamassa oikeastaan. Hieman käpystelyä laiturilla ja sitten istuskelua casinopuistossa. Hieman nukkumatti haittasi meininkiä kun toista väsytti aivan mielettömästi. Lähdettiin siis kotiin ja päästettiin toinen päiväunille.

Muutaman kerran Muska on päässyt hihnalenkille kodikadulla, mutta muuten ollaan käyty esim. Hanhiksella tai metsälenkillä. Siellä koirat saa olla irti ja jokainen saa liikkua omaan tahtiinsa. Muska on todella reippaasti kulkenut pikkulenkit ja kirmaillut kummasti Kiian ja Merrin perässä. Tämä ei todellakaan ole mikään perskämpänen vaan menee edellä tai sitten jää tutkimaan jotain pitkäksikin aikaan taakse. Tänäänkin piti hieman huhuilla kun meinasi lähteä tutkimaan jotain vähän turhan pitkälle kulkuväylältä ja aika kaukana miun takana.

Mites sitten meidän pienet harmaat... Kiia oli alussa hieman ett ahaa...pentu. Ok! Ei sen kummempaa. Leikkivät jonkinverran keskenään mutt ei todellakaan ottanut omaksi pennukseen kuin Merrin. Merri taas... Sen maailmakuva hieman romahti. Ei oikein osaa suhtautua Muskaan vielä kunnolla. Sietää kyllä mutt ei oikein hae minkäänlaista kontaktia siihen. Haistelee ja tutkii mutt muuten, yäk! Merri tykkäis jos Muskalla ois palautusoikeus. Eniten Merriä varmaan häiritsee se kun joudun komentamaan tai kieltämään Muskaa jostain. Merri on aina ollut todella herkkä sellaiselle ja tulee aina lepyttelemään ettei hän ole mitään tehnyt jne. Onneksi on päivä päivältä parempaan suuntaan menossa. Aikaisemmin Merriä ei saanut mikään pentu edes vilkaista niin tänään sitten Muska kiskoi Merriä jo hännästä. Merrin ilme oli kyll näkemisen arvoinen, oli vähän ett WTF. Onneksi pennut kasvaa ja Muskasta kehittyy varmasti todella hieno aikuinen. Tuossa vuoden vaihteen jälkeen Merrin mielestä Muska on tosi kiva ja sille voisi hieman sirkuttaa. Silloin tämä pentuvaihe on vain muisto.

Sataman laiturilla

Muska on ihanan reipas. Se rakastaa ihmisiä, tuttuja ja vieraita. Se on heti tunkemassa syliin ja pusuttelee aivan mahdottomasti. Meillä on nyt käynyt muutamia kavereita moikkaamassa mini-mustaa ja toinen on ollut aivan onneissaan. Tämä on juuri se ominaisuus mitä olen todella kaivannut tulevalta nartulta. Avoimuutta, taistelutahtoa, itsenäisyyttä mutt kuitenkin palveluhalua. Ja tässä mini-mustassa on myös roima annos omaa tahtoa ja isoo egoa. Ei paljoa kumarra ja nöyristele. Ei tietysti hypi silmille mutt kyllä pitää näyttää kumpi on ylempänä, ja tämä koskee kaikki ihmisiä sekä koiria. Kiia Muska kunnioittaa hyvin, eikä todellakaan edes yritä mennä sen kupille mutt Merri raukka. Toinen kun ei ole kunnolla tehnyt selväksi kuka määrää niin Muskahan on aina menossa sen ruokakupille ja söis sen ruuan. En päästä sitä sinne koska muuten Merri vain ahmis ruokansa ja varmaan yrjöis sen jälkeen. Toinen ei vielä osaa kertoa mistä kana pissii.  Ehkä siinäkin tulee vielä muutos.

Lopuksi vielä videonpätkää Muskan ja Nomin leikkihetkestä:

lauantai 20. elokuuta 2011

Excellent - hännän asento = EH

Otsikossa hieman Kouvolan näytelmien laskutoimitusta. Sen sai kokea aika moni Merrin lisäksi. Tuomarina toimi aika mielenkiintoinen tapaus, Dagmar Klein. Eka kertaa kun törmättiin kyseisiin tuomariin tuloksellisesti, saatiin sellainen kuva että hän jakaa ERIä sen minkä kerkee mutt juu ei. Reilu vuosi sitten LPR:n pääsiäisnäyttelyssä hän arvosteli snautserit ja siellä nähtiin mikä meininkin hänellä oli. Aika harva sai ERI:n. Nyt toistui sama homma. Ehkä yksi/luokka sai ERI:n, muut sitten EH:n.

Tänään oli kehässä todella isoja ja massiivisia uroksia. Merri näytti omasta mielestäni todella "pieneltä" niiden rinnalla. En yhtään ihmettele ett Mersu-miehen piti hieman häntää nostella jottei näyttäisi niin pieneltä. Siis eihän Merrikään mikään pieni ole mutt ne muut oli jotenkin niin massiivisia ja vahvoja. Aika paljon jenkkityyppisiä! Jos mittakeppiä olis käytetty niin olisi varmaan ollut suurin osa liian isoja. Miun omaan makuun moni oli jo aivan liian isoja. Ei se turkkikaan niin paljoa voi valehdella. Ilmeisesti koko ei tällä kertaa ollut mikään ratkaiseva tekijä vaan se oli häntä. Jos vähänkin nous pystyyn niin se oli lähes automaattisesti EH. Vielä 45 astetta oli siedettävä kun niille annettiin ERI. Merri piti häntäänsä aika kivasti kun harjoiteltiin ennen kehän alkua. Piti siinä 45 astetta vaikka takana tuli yks narttu ja ohitettiinkin yks uros. Okei, just siinä kohdalla nosti mutt laski ohi mentyämme.

Kehässä sitten häntä oli tosi pystyssä kun meidän taakse sattui sellainen julmettu soopeli mikä rutis ja töris ja räyhäss koko ajan. Merrihän ihmetteli ett mikä ihme rötäjä siellä hänen seläntakana kulkee. Kyll ois itselläkin häntä noussut jos sellainen olis ollut. Pikkaisen seisoessakin se haittasi Merriä kun koko ajan taustalta kuului jotain mölinää. Onneksi malttoi kuitenkin seistä hyvin. Pikkaisen pöydällä Merri oli sitä mieltä ett tuomari on aivan ällö. Se tykkäsi leperrellä aivan naaman edessä ja lässytti. Merri oli hieman ett WTF. Kerta jos lääppiä pitää niin lääpi sitten määrätietoisesti äläkä lepertele siinä; siinä Merrin motto asiaan.

Merrin arvostelu:
"Correct type, excellent head & expression. Correct proportions of the body, correct angulations. Tailset & carriage much too high. Correct movement. Very nice temperament & well presented."

Luin erään toisen kanssakilpailijan arvostelun kun suomensin sen naiselle. Oli lähes sanasta sanaa sama mutt sillä ei mainittu häntää vaan siinä kohdassa oli jokin muu huomautus. Aika huvittaa! Tää on eka kerta kun törmään näin samanlaisiin arvosteluihin. No se aika tulee aina joskus.

Pikkaisen harmittaa tuo väärinlaitettu tailset, kun eihän Merrin häntä ole mitenkään väärin kiinnittynyt vaan se vaan kantaa sitä korkealla. Kun Juvalla just tuomari sen tarkasti ja sanoi ett älä välitä siitä ett kyllä se siitä niin heti seuraavaksi tulee tuomari mikä tekee tuomion vain katsomalla. Onhan se hieman turhauttavaa kun tuo häntä on niin iso asia. Eihän se oo niin kauniin näköistä mutt en halua lähteä Merriltä sitä kovalla kädellä karsimaan kun muuten koko hommasta tulee sellaista pakkopullaa mistä ei nauti kukaan. Kyllä sillä pitää olla jotain eleitäkin siellä kehässä, eikä vaan laahustaa tylsistyneenä perässä. Kun saisi sen saman fiiliksen mikä oli silloin ekoissa oikeis näytelmissä Lahdessa kun Merri melkein nauroi kehässä kun oli niin kivaa.
Alla muutamia kuvia kehästä, kuvaajana siskoni Stiina




Me mennään seuraavan kerran vasta, ehkä, messariin. Haluaisin niin kuullä Elena Ruskovaaran mielipiteen Merristä. Harmi kun hän ei ollut silloin Juvalla. Olis jo silloin tiennyt mitä mieltä ett kannattaako lähteä vai ei. Ehkä me mennään sinne tuli mitä tuli ja nautitaan vaan hyvästä päivästä ja vapaasta :) Ei kannata ottaa liian vakavasti asiaa. Sen nyt ainakin tiedän ett Merrissä ei ole mitään pahempia vikoja, kaikki vaan riippuu tällä hetkellä tuosta hännästä. Kuka noteeraa sen, kuka ei. Mie todella toivon ett tuo häntä on vaan jokin vaihe. Merrihän nosteli jo pentuna häntää kun oltiin ulkona mutt ei kehässä ennen vuoden vaihdetta. Toivon mukaan tätä ongelmaa ei ole enää ensi vuonna. Olishan se kiva saada Merristä FIN MVA joku päivä. Kaikki alkoi niin lupaavasti mutt nykyään tuo häntä on niin iso ongelma tuomareille ett se voi romuttaa meidän tavoitteen jos ei jotain tapahdu pikkuhiljaa. On todella hienoa ett Merrillä on asennetta ja luonnetta, mutt näytelmissä sen vois haudata taka-alalle ja säästellä sitä aksailuun.

Ja siellähän Merri osaa kyllä näyttää luonnettaan ja asennetta. Viikko sitten oltiin Merrin kanssa treenaamassa aksailua, ratatreeniä. Kiia oli juuri nauttinut hieronnasta niin harmillisesti ei päässyt treeneihin. Merri ei harmitellut yhtään. Se oli yhtä tulta ja tappuraa koko radan ajan. Paahtoi aivan sata lasissa menemään mitään säästämättä. Ei siis todellakaan säästellyt, edes miun käsiä. Nakkasi muutamankin kerran kunnolla miun käteen lelua tavoitellessa. AI! Ei kannata kirjaimellisesti nenästä vetää kun silloin saa oman käden koiran suuhun. Tietys saahan silläkin taktiikalla pieniä kaarroksia mutt tahtoo sattua ohjaajaan aivan perkuleesti.


Alussa kokeiltiin kahdella eri tavalla putkeen menoa, lähetys ja pakkovalssi + putkijarrutus. Kunhan saatais tuo putkijarrutus toimimaan niin jälkimmäinen vaihtoehto toimisi hyvin. 8-10 esteiden luona teki tiukkaa kun piti yrittää keritä tekemään persjätöt. Kerkeshän ne jotenkin mutt yleensä myöhässä kokonaan ja muutenkin persjätön oikeaoppinen ajoittaminen hieman tökki. Aloitin kääntymisen aina liian myöhään ett Merri teki mielettömiä kaarroksia. Vaatii itselle paljon harjoittelemista.

22 ja 23 hyppyjen kohdalle ongelmaksi koitui takaakierrot. Jätkä päätti mennä rimat oli, aargh. Aivan samalla tavalla kuin silloin Agirodun joukkueessa. Ei edes katsonut rimaa vaan suoraa oli. Suoraan hypättynä menee 40cm hyppy mutt mikä tökki nyt. Oonko pitänyt liian kauan liian alhaalla rimoja vaan oonko ottanut liikaa takaakiertoa vaan pelkkänä kiertoharjoituksena (ison ämpärin tai puun ympäri). Aikaisemmin Merri hyppäsi aina tosi hyvin eikä edes miettinyt rimojen ali menemistä. Koiran mieli on välillä aika mysteeri! Onneksi maanantain treeneissä saatiin upeat takaakierrot! 29 rengas oli aivan mahtava. Tein persjätön edellisell esteellä ja Merri joutui itse korjaamaan linjaansa renkaalle pitkälle menneen loikan jälkeen. Haki upeasti ja hyppäsi oikeasta kohdasta. Sitten sain aivan loistavan jarrutuksen seuraavalle hypylle, välistä veto ja sylkkärillä hypyn yli putkeen. Vau! Oon tosi ylpee millaisella tarmolla ja innolla Merri tekee rataa. Ihan mieletön palo hommaan! Pitää vaan aina muistaa itse rajoittaa jätkän menoa ettei mene överiksi. Merri ei todellakaan tiedä omia rajojaan kun halu on niin kova radalle. Kun saadaan hyvää treeniä ja kokemusta niin uskon ett Merristä kehittyy aivan mieletön agiliitäjä. Sitä päivää odotellessa!!!
 
   

keskiviikko 17. elokuuta 2011

A. Dreaming Princess


Tämä pieni musta pikku-prinsessa saapui eilen illalla täydentämään laumaamme. Melkein vuorokauden tuttavuuden perusteella tytössä on ainesta vaikka mihin. Luonnetta löytyy unohtamatta ulkonäköä. Pikku-kompakti pakkaus! Tyttönen on saanut kutsumanimekseen "Muska".

tiistai 9. elokuuta 2011

Kotona jälleen!

Lomaviikko Mikkelissä meni aivan liian nopeen ja arki pukkaa jälleen päälle. Huoh! Olisi pikkaisen enemmin kaivannut lomaa. Elokuun loppuun asti ois ollut kiva, mutt ei auta nyt itku markkinoilla. Koulu alkaa huomenna ja sitä sitten jatkuukin kevääseen asti. Onneksi muutaman viikon verran armahdetaan loman merkeissä, mutt kyllä sitä saadaan taas painaa "niska limassa" ajatustyötä.

Lauantaina vietettiin miun synttäreitä ennen lähtöä Mikkeliin. Väsäsin sellaisen yhdellä-kerralla-syötävän täytekakun; banaania ja vadelmia :) Ois muuten tullut perinteinen mansikkakakku, mutt mansikat oli just sillä hetkellä hieman huonoja. Hyvin kyllä maistui siitä huolimatta! Kun masu oli täynnä niin oli hyvä lähteä ajelemaan pilvisessä säässä kohti mökkilomaa. Ajomatka sujui mukavasti ja heti rantaan päästyämme pilvet väistyivät ja aurinko tuli esiin. Todella hyvin ajoitettu. Kyllä on taas suhteet yläkertaan kunnossa. Ei muuta kuin kamat mökkiin ja sauna lämpiämään.

Päivät menivätkin sitten leppoisesti. Aamuherätys tapahtui joka päivä klo 5.30-6.30 kun karjalauma rymisteli mökkiin. Eihän siinä enää pysty nukkumaan kun moni on jo pomppinut päällä. Aamiaisen jälkeen mentiin paistattelemaan aamuaurinkoa saaren toiselle puolelle ja lepuuttamaan vatsaa. Hieman viileämpinä päivinä käytiin matkailemassa lähiseuduilla, sillä saaressa oli aika tylsää jos ei tarennut olla ulkona :) Käytiin Mikkelissä kiertelemässä parinakin päivänä, Varkaudessa moikkamassa Kiian ja Merrin kasvattajaa ja sitten vielä Savonlinnassa heittämässä hyvästit koululle. Hain siis eroilmoituksen sieltä :). Nyt ei tartte enää mennä sinne kouluasioissa!

Saaressa ollessamme nautittiin auringosta ja vedestä. Harmiksemme vesi hieman jo viileni tuulen sekoittaessa sitä mutt kyllä sinne vielä tarkeni. Otin kotonta mukaan kumiveneen ja sillä me seilattiin saarta ympäri Kiian ja Merrin kanssa. Toisen nauttivat aivan mielettömästi. Merrin ilme oli aivan näkemisen arvoinen kun se pääsi ekaa kertaa kyytiin muilta salassa. Oli niin ylpeä ja tyytyväinen. Välillä Merri otti pienet nokkaunetkin seilatessamme :) Kiia ei oikein malttanut kun piti kytätä jos vaikka vesipisaroita lentää. Samaa se jatkoi soutuveneessäkin. Siinä piti vielä laulaa ja antaa tahtia soutajalle.

Muu aika menikin sitten syödessä hyvin, uidessa ja saunoessa. Merri oli joka ilta lämmittämässä saunaa ja olisi halunnut aina päästä mukaan ylälauteelle. Piti hieman rajoittaa toimintaa kun muuten siellä olisi ollut kaikki muutkin. Ja sitten ois tullut ahasta ja vaarallisia tilanteita. Uimaan koiruudet pääsivätkin sitten senkin edestä. Merri ui kun piti paimentaa Lili pois ulapalta, hakea frisbeetä + tapella siitä Lilin kanssa, pelastaa Stiina "hukkumiselta" ja tai muuten vaan uiskennella ja nauttia viilennyksestä. Harmittavasti jatkuva lilluminen vedessä sai herran turkin haisemaan niin ummehtuneelle kun se ei kerinnyt missään vaiheessa totaalisesti kuivumaan. Pohjavilla on kuitenkin sen verran paksu ett se vie oman aikansa ja parhaiten sen saa kuivaksi vain föönillä. Kotiin päästyämme herra saikin sitten shampoo-pesun, föönauksen ja kampaamisen. Aika huima ero kun turkki on nyt kunnolla kuiva, kauttaaltaan!

Loppuun muutavia kuvia:

Mökki
Kiia nauttii auringosta
Kyllä soutuveneessä on kivaa!
Merri vartioi
Kiia auringonlaskussa
Aamuaurinko

Kiia ja Merri

P.S. Me rakennettiin myös näitä eli aikakausi ennen kännyköitä ja tietokonetta

Käpylehmä kohtaa käpylampaan
Porsaita