sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Siskoni Stiina kirjoitti hyvän blogi-postauksen tossa jokin aika takaperin... kannattaa käydä se lukemassa ennen kuin jatkaa pidemmälle!

Olen ollut lähes koko elämäni sitä mieltä että olen syntynyt niin väärään maahan. Sydämmeni kaipaa aurinkoa, valoa ja lämpöä... mitä Suomessa ei ole tarjolla kuin harvat ja valitut viikot koko vuodessa. Muuten mennäänkin vähemmän mairittelevassa kelissä, esim. sellaisessa kuin tänään... +2, ei aurinkoa ja taivas niin harmaa kuin vain voi olla. Sentään tähän kellon aikaan, 10:12 on jopa valoisaa! Juu ei kivaa! Onneksi kevääseen päin ollaan menossa joten valon määrä ainakin lisääntyy, ja toivon mukaan myös se aurinkokin alkaisi helliä meitä!

Vereni on vetänyt aina ulkomaille, sillä mikään ei ole hauskempaa ja kiinnostavampaa kuin päästä tutustumaan uusiin paikkoihin, uusiin tapoihin ja kulttuureihin. Pienestä asti olisin halunnut reissuun, mutta eipä oikein perheellämme ollut varaa sellaiseen luksukseen. Vietettiin sen sijaan paljon aikaa maalla elukoiden seurassa ja varpaat sannassa (tai lannassa)! Sai sitä silleinkin aurinkoa ja raikasta ilmaa.

Ensimmäinen ulkomaan reissu mahdollistui vasta keväällä 1999 kun Stiina oli opiskelijavaihdossa Ranskan Nizzassa. Olihan se aivan pakko päästä sinne moikkaamaan ja katsomaan missä sitä oli oltu koko talvi. Viikko vierähti aivan liian nopeasti, mutta onneksi siinä ajassa tuli nähtyä kaikki oleellinen... Antibesin "pikku" kaupunki ja sen upeat hiekkarannat ja ne luksus-huvijahdit, Nizza, Cannes, Monaco ja sen niiiin hulppeat puitteet... En ollut ekaa kertaa tuolla matkalla lentokoneessa vaan sen olin jo hoitanut alta pois kun kävin saattamassa syksyllä Stiinan Ranskan vaihtoon. En halunnut lähteä linja-autoa metsästämään ja matkustaa sillä yksin monta tuntia, vaan marssin lipputiskille ja ostin itselleni lentolipun Lappeenrantaan. Silloin sen sain vielä juniori-hintaan kun olin 16v. Lentomatka oli kyllä todella huippu kun kyseessä oli 30 paikkanen pieni potkurikone ja kaikki oli aivan uutta ja eksoottista!

Varmaan noista ajoista se todellinen rakkaus matkustamista kohti syttyi, mutta vielä piti odottaa muutama vuosi ennen seuraavaa reissua (Tukholman ja Tallinnan risteilyä ja citykävelyä ei lasketa). Lukio käytiin loppuun minkä jälkeen aloitin työharjoittelun Lindexillä. Harjoittelijan palkka oli aivan uskomattoman pieni mutta se riitti Thaimaan matkan rahoittamiseen :). Suunnitelmissa oli oikeasti lähteä ekaksi kunnon matkaksi Ausseihin mutta mieli teki niin paljon lähteä jo keväällä 2002 johonkin, joten päätettiin (paperisia) matkaoppaita selaillen lähteä tutustumaan Thaimaan Ao Nangiin. Siihen aikaan kävin varaamassa matkan aivan matkatoimistossa :)! Voi sitä elämän riemua kun yhdessä päästiin reissuun... viimeinen kuukausi oli aivan tuskaa kun sitä vaan mietti ett mitä tehdään 4 vkon päästä, mitä tehdään 3 vkon päästä jne. :)

Alla muutama meidän ottama kuva...

Snorklausreissulla... piti olla (Titanic)  t-paita ettei kärtsää!

Melomassa mangrovemetsässä... ja hitto ett oli kuuma!

Pitkähäntä veneellä tuli matkustettua lähisaarille

Ao Nang Beach

Norsuratsastusta

Sitten muutama yleiskuva netistä napattuna kun silloin filmikamera ei tahtonut taltioida oikeinlaisia kuvia..

Ao Nang Baech
Chicken Island
Oli kyllä niin huippureissu kun kumpikaan ei ollut koskaan ollut missään tropiikissä... Se lämpö, meren tuoksu, tropiikin musta yö, äänet, eläimet, uudet ruuat jne. Kaikki oli uutta ja niin ihanaa!!! Rakkaus Aasian suuntaan syntyi heti! Kaksi viikkoa meni kyllä uskomattoman nopeasti, mutta niinhän se tahtoo aina mennä kun on hauskaa.

Vuosi säästettiin sitten rahaa ja päästiin vihdoin toteuttamaan meidän unelmamatka Ausseihin. Ei kyllä mikään matka ole edelleenkään sen voittanutta. En nyt lisää tähän kuvia kun niitä löytyy Stiinan postauksesta!

Taas vuosi väliä ja uusi paikka! En yhtään muista mistä lähti idea lähteä Meksikoon! Välilasku tehtiin Amsterdamissa joten päästiin sekin kaupunki näkemään pikavilauksella ;)

Playa del Carmenin pääkatu iltavilinässä, netistä kopattuna
Kaksi viikkoa Playa del Carmenissa sekä Cancunissa... Paljon erilaisia reissuja ja retkiä... aktiviteettejä ja tekemistä.



Varmaan kaikkien näiden matkojen takia päätin lähteä lukemaan matkailualaa - Matkailupalvelujen tuottajaksi. Luvassa oli pari vuotta opiskelua mistä 24 vkoa työharjoittelua... ja ylläri ylläri mistä vietin 20 vkoa ulkomailla ;) Tammi-helmikuu 2006 oltiin 8 vkoa Lanzarotella Aurinkomatkojen matkaopas-harjoittelijana ja maalis-toukokuu 2007 12 vkoa Unkarissa hevosvaellustilalla. Tai Unkarissa olisi pitänyt olla se 12 vkoa mutta oikeasti olin vain 6 vkoa koska työtunnit tulivat täyteen. Tein aamusta iltaan töitä niin nopeastihan ne tulee. Alla kuvia Unkarista!







Pikku kylä missä asusteltiin, siis keskellä pustaa


Koska tunnit tuli täyteen niin en suostunut jäämään heille ilmaiseksi työvoimaksi. Näin ollen pakkasin kamani ja lähdin viikoksi reissuun. Bussilla ekaksi Budapestin keskustaan mistä sitten junalla Itävallan Wieniin. Sillä matkalla tapasin kaksi aussityttöä keiden kanssa tutustuttiin kaupunkiin ja pidettiin hauskaa. Kuitenkin nähdä enemmän, joten hyppäsin itsekseni junaan ja nokka kohti Italiaa. Milanosta haettiin vauhtia, Roomassa parisen päivää ja Venetsiakin tuli nähtyä. Oli kiva käydä niissä paikoissa missä Stiina oli käynyt opiskeluvaihdon aikana niin tiesi mistä hän oli puhunut ja päästiin kunnolla vaihtamaan kokemuksia. Valokuvia tuli räpsittyä oikein urakalla, kiitos digikamerat!!! En nyt laita kuvia Italian reissusta sillä niitä on niin paljon etten osaa kunnolla valikoida niistä parhaimpia. Kuvia löytyy netistä vaikka kuinka huru mykke ;)!

Unkarin pustalla kävellessäni tuli mieleen ajatus siitä kuinka paljon hauskempaa se olisi kun olisi koira minkä kanssa liikkua paikasta toiseen. Ja varsinkin kun pystyin niin näkemään kuinka koirista olisi kivaa kirmailla pehmeillä hiekkateillä ja kuvan kauniissa metsissä.

Kiia tuli sitten taloon joulukuussa 2007, eikä sen jälkeen olla pahemmin ulkomaan lomareissuilla käytykään. Kerran käytiin äitin kanssa Tallinnassa yhden yön "lomareissussa", mutta kaikki muut reissut ovat liittyneet jotenkin koiriin. Ruotsissa ollaan käyty kolme kertaa... yksi kisareissu Slottshoppetteihin kaveriporukalla ja kaksi kertaa astutusreissu. Muuten sitä ollaan reissuttu kotimaassa kisareissuja mitkä kyllä ovat olleet todella kivoja ja antoisia. Suomi tutuksi mentaliteetilla ollaan menty!

Kuitenkin se veri vetää edelleen ulkomaille kunnon lomareissuihin ilman koiria, varsinkin kun takana on pitkä ja pimeä syksy/talvi ja säät ovat olleet mitä ovat. Niinpä sitä otettiin härkää sarvista ja varattiin aivan extempore reissu Mallorcalle huhtikuun loppuun. Sunnuntaista torstaihin asti saadaan (toivon mukaan) nauttia auringosta, lämmöstä ja kesästä. Eli siis Mallorca, here we come!


Elämä on valintoja ja näin käy tässäkin tapauksessa. Vaikka muutin pk-seudulle alunperin agilityn takia niin jossain vaiheessa tässä on käynyt niin, että jokin muu elämässä kiinnostaa enemmän. Vaikka saatiin huippuvalmennusta niin silti loppuvuodesta se ei vaan tuntunut kuitenkaan niin... no siltä miltä sen pitäisi tuntua. Treeneissä oli kivaa ja fiilis oli hyvä kun saatiin onnistumisia aikaiseksi. Kuitenkin se totaali palo lajia kohtaan on tainnut tässä jossain välissä hiipua. Ollaan oltu reilu 2,5 kk tekemättä mitään agilityyn liittyvää enkä ole hankkinut edes lisenssiä tälle vuodelle. Oon silmäillut joidenkin tuttujen postauksia treeneistä ja tietysti facesta kisakuulumisia, mutta ei ne jotenkin vaan lisää omaa intoa lajia kohtaan. Kai sitä jossain vaiheessa vaan on tullut tehtyä sen verran että nyt on aika tehdä jotain muuta. Se mitä niin jää nähtäväksi!