lauantai 23. kesäkuuta 2012

Huoletonta...

a) Juhannusta


Ei tietoakaan liikenneruuhkista automatkalla välillä Kuusela-Sammonlahti-Taipalsaari. Ei hirveää ruuhkaa lenkillä käydessä. Ei ole kukaan möykännyt naapurustossa kun kaikki ovat jossain mökillä. Tää on tätä kaupunkilaisen rauhallisinta aikaa! Hyvää Juhannusta!

b) 1v. synttärien juhlintaa



Muska "Juhannusneito" täytti juhannusaattona vuoden minkä kunniaksi piti ottaa virallinen 1vee poseerauskuva ja kutsua kavereita leikkimään ja kakkukahveille. Tarjoiluna oli juhannuslounaan jälkeen jäätelö-kääretorttua joista nelijalkaisetkin saivat omat pienet palansa.

c) turkin hoitoa


Olen niitä sheltin omistajia mitkä ihan oikeasti tykkäävät siitä sheltin kauniista turkista ja se kuuluu asiaan. Nyt kuitenkin todella pitkän suunnittelun jälkeen eli siis varmaan viime kesästä asti, uskalsin toteuttaa tämän version lyhytkarvaisesta sheltistä. Ja varmaan arvaatte että Kiiahan se pääsi näistä kolmesta eroon turkistaan. Kiia ei niinkään kärsi kuumuudesta vaan aivan raivostuttavasta turkista mikä menee takkuun vähemmästäkin. Kun ajattelin näitä tulevia tapahtumia ja reissuja niin oli kaikkein fiksuinta vetäistä Kiialta karvat pois. Jos kesästä tulee kuuma niin silloin käydään uimassa. Kun käydään uimassa niin Kiia pitäisi joka kerta kuivata todella hyvin ja harjata koko turkki selväksi. Jos turkkiin jää vähänkin kosteutta niin se on takussa. Ruotsin reissu ja sen jälkeen mökille niin voi kärsimys takkuuntuvan turkin kanssa. Ennen kisojakin käyn aina kriittiset kohdat läpi takkujen varalta sillä en todellakaan halua sellaista tilannetta että takut rupee kiristämään nivusissa tai missä lie. Se koskee!!! Kiian turkki ei mene ainoastaan takkuun kosteana vaan ihan valjaiden tai heijastinliivin "hankauksessa", puhumattakaan sitten nuo korvan taustat. Niitä saisi olla selvittämässä joka toinen päivä. Jos Kiialla olisi samanlainen turkki kuin Merrillä niin en todellakaan olisi vetänyt turkkia pois. Merrin turkki ei ole oikeastaan koskaan takussa, se on vaan hieman paksu näin kesäisin. Herra nyt kuitenkin tulee käymään muutamat näyttelyt tämän vuoden aikana ja tulevaisuudessakin niin pidetään hänellä turkki päällä. Ehkä sitten vanhana jos kuumuus vielä vaivaa!

Loppuun vielä kuvia tältä päivältä. Kiiaa ei meno haittaa lyhyessäkään turkissa, melkein päinvastoin. On kuin mikäkin kakara! Ainut missä ei enää viihdy niin on kyttäyspaikka. Ilmeisesti hieman äkistää lyhyt karva. Onneksi turkki kasvaa nopeasti ja sitten Kiia taas viihtyy ulkona.

"Mä löysin tällaisen pallon!"


"Anna ku mä hieman testaan!"


"Kumpaakohan purisi?"


Laumaa Sammonlahdessa ja Kiian uusi lookki


Kiian uusi lempilelu; pitää ostaa oma sitten MM-karsinnoista


Merrin tyylikästä poseerausta 2,5 vuotiaana


maanantai 18. kesäkuuta 2012

Agility SM-kisat Jyväskylä

Viime vkonloppu vietettiin Jyväskylässä agilityn SM-kisoissa. Reissuun lähdettiin jo perjantaina jottei tarvitsisi ihan niiin aikaisin lähteä liikkeelle. Stiinan astra oli pakattu niin täyteen tavaraa ett suksiboksilla olisi kyllä ollut käyttöä. Onneksi koirat eivät ole tuon isompia niin mahtuvat suhkot hyvin samaan häkkiin.


Yö vietettiin Kesähotelli Rentukassa eli siis opiskelija-asunnossa. Olihan siellä ihan tarvittavat vermeet mutt kyllä pikkaisen äkisti näin monen vuoden SokosHotels-asiakkaana olleena. No ei ole enää näitä työsuhde-etuja joten piti tyytyä hieman halvempaan majoitukseen. Onneksi oli kuitenkin paikka mihin päänsä kallistaa yöksi. Alla tyylinäytteitä...




Aamulla herättiin "tosi pirteänä ja hyvin nukuttuna" klo 5.30. Vaatteet niskaan ja aamulenkille hetimmiten. Sai ainakin saman tien jäsenet vertymään yön jäljiltä. Milloin viimeeksi olisin nukkunut 80 cm sängyssä, ja varsinkaan kahden koiran kanssa (toinen nukkui reunassa ja toinen seinän vieressä). Pikkaisen jäseniä kolotti kun oli joutunut nukkumaan hieman epämukavassa asennossa. Sotasuunnitelma seuraavaa yötä varten kehkeytyi aika nopeasti. Lenkin jälkeen aamiainen sekä koirille että itselle, ja menoksi kohti kisapaikkaa Tikkakosken urheilukeskusta.

Kun saatiin meidän upo-uusi telttamme pystyyn ja kaikki tavarat paikalleen ja ojennukseen, pääsimme virittäytymään kisatunnelmaan. Joukkueradat olivat kaikki viittä vaille valmiita, joten pääsimme heti alusta lähtien tutustumaan niiden kompa-kohtiin ja hiomaan taktiikkaa. Medeillä oli tuomarina Jari Tienhaara, jonka bravuurina on kuulemma kaiken maailman kiemurat. Olin siis yllättynyt kuinka helpon oloinen joukkuerata oli. Radassa oli vain yksi kohta mikä pisti mietityttämään ja sekin johtui siitä etten voinut tehdä takaaleikkausta siihen. Se olisi ollut parasvaihtoehto mutt en halunnut ottaa sitä riskiä ett tulee kielto. Oon tyytyväinen siihen ett kerrankin suunnittelin huolella sen ideaaliratkaisun sekä sen jos en kerkeä sinne missä pitäisi olla. Ja jälkimmäinen sitten toteutui. LAUn joukkueen saldona oli Misty 5 (kontakti), Kelmi 10,19 (2xkontakti + yliaika), Kiia 5 (rima) ja Inka 0. Lopputuloksissa tultiin sijalle 16. Harmittavan lähellä oli ne kaksi muutakin nollaa, sekä meille ett Mistylle työtapaturma.

Alla Kiian joukkuesuoritus


Loppupäivä meni leppoisasti syödessä, ostoksia tehdessä ja finaaleja katsellessa. Aurinko ja lämpö helli meitä oikein olan takaa. Välillä käytiin viilentämässä koiria lähesessä joessa missä ne saivat kahlailla ja metsästää keppejä virtaavasta vedestä. Paikka oli aivan ihanteellinen viilennykseen kun vettä oli juuri sen verran että maha, haarat ja kainalot kastuivat muttei päällysturkki. Loppupäivästä laitoin vielä Merrille viilennysmanttelin päälle ja häkkituulettimen. Onneksi uudessa teltassamme on se silver-pinnoite mikä ehkäisee aika mukavasti telttaa kuumenemasta. Koirilla oli ei ollut missään vaiheessa kuuma. Hotellille mentiin vasta iltamyöhään jotta pääsimme iltapalan jälkeen suoraan nukkumaan. Koirat olivat kyllä todella väsyneitä puhumattakaan omistajista!

(C) Sirpa Saari
Aamuherätys oli samaan aikaan kuin edellisenä aamunakin. Pikkaisen kävi hitaalla ja meinas oma aikataulu pettää  kun koomaili ties montaka kertaa ja tavaroita piti pakkailla. Kisapaikalla oltiin kuitenkin hyvissä ajoin ja vain ainoastaan minien eka rataantutustuminen oli alkanut kun saavuttiin teltallemme. Maksien rata oli valmis ja medien vielä viimeistelyä vailla.

Stiina ja Lili oli meistä ensimmäisenä vuorossa. Miun sydän meinasi aivan pakahtua kun näin heidän suorituksen. Ei rimoja alas, ei kieltoja, ei väärää rataa. Sen oli pakko olla nolla... Juoksin aivan hurmiossa Stiinan luokse mutt ilo oli ennen aikainen. Kuulemma kosketuksesta tuli 5 kun Lili törmäsi Stiinaan 4 hypyn jälkeen. En yhtään huomannut sitä kun kuvasin. No höh! Loppusijoitus oli kuitenkin 60, makseja kun oli 191. Eli aika hyvin!

Meidän startti oli hiukka myöhemmin. Anne Viitanen oli tehnyt aika syheröisen ja ansaesteitä täynnä olevan radan. Ekaksi se näytti aivan karseelta mutt kun tarpeeksi kauan rataa tarkasteli eri kulmista niin ei se sitten niin pahalta näyttänytkään. Aivan tehtävissä siis! Jopa Rissanen sanoi ett se on aivan meidän rata. No itseasiassa siltä se näyttikin. Yksi kohta eniten huolestutti mutt en sitten ollut näköjään tarpeeksi huolestunut siitä kun en ottanut sitä tarpeeksi vakavissani. Se sitten kostautui ja HYL. Jatkettiin kuitenkin tekemistä ett Kiialle jää tekemisen maku radasta. Aivan loppusuoralla sitten tuli löysää ohjaamista ja esteiden ohittelua. Pikkaisen harmitti suoritus kun rata tuntui niin tehtävältä. Onneksi sentään helpotti se tieto ett moninkertainen sm-voittaja hyllytti kuin myös viime vuoden sm3. ja Rissanen. Ei me sitten niin huonoja oltukaan :).

Katselin rataa hidastuksella ja itseasiassa jo tokalta esteeltä lähdin myöhässä ja neloselta. Oma liike oli aivan liikaa eteenpäin kun Kiia tuli putkesta ja se johti sitten toiseen putkeen. Olisi vaan pitänyt vetää todella liinat kiinni ja kroppa hyppyjen suuntaan ja huutaa tänne-käskyä niin kauan kun Kiia olisi kääntynyt. Sitä ollaan testattu ja se toimii. En ole käyttänyt ja viljellyt tässä-käskyä sillä sillä pitää olla sitten todella merkitystä kun sitä käyttää. Nyt pitää ihan tosissaan keskittyä siihen ett missä kohtaa sitä käyttää.


Kolmen vkon päästä lähdetään Ruotsiin kisaamaan ja siellähän me voidaan harjoitella näitä juttuja oikein urakalla. Sieltä kun tullaan niin ollaan 5 päivää mökillä kunnes vaihdetaan tavarat suoraan lennosta ja lähdetään MM-karsintoihin. Onneksi siellä kaikki ei ole kiinni yhdestä radasta. On jopa toinenkin mahdollisuus :) Näin ensikertalaisena oli hyvä huomata ett oma pää kestää tekemisen ja koira toimi aivan superisti. Tästä on hyvä jatkaa ens vuoden sm-kisoihin. Kisataan vaan nää mm-karsinnat vielä sitten tässä välissä :)

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Ennakko ennen SM-kisoja

Agilityn SM-kisat järjestetään Jyväskylässä tulevana vkonloppuna! Päätös sinne lähdöstä syntyi jo viime vuonna kun oltiin Nastolassa seuraamassa samaista tapahtumaa. Kisat tuntuivat koko ajan siltä ett ne on sitten joskus kesällä. Ei tässä oo mitään hätää! No nyt ne sitten ovat jo aivan nurkan takana! Jos tunnustan niin hieman jopa jännittää :). Onhan kyseessä yksi tämän vuoden tavoitteistani!

Kiian kanssa kun aloittelin aksailun harrastamisen keväällä 2009, alkeiskurssilla, en vielä silloin ajatellut miten lajin kanssa tulee sujumaan. Onneksi jo loppuvuoteen mennessä sävelet alkoi olee aika selvät ett kisaamaan mennään seuraavana keväänä. Ja näinhän siinä kävikin. Noin vuosi oltiin lajia "harrastettu" kun startattiin ekan kerran ykkösissä, toukokuussa 2010. Se kesä sitten ravattiin paikasta toiseen ja Vectran mittaristoon tuli aikamoinen kilometrimäärä lisää. Tavoitteena miulla oli nousta Kiian kanssa kolmosiin sen vuoden puolella. Harmittavasti kontaktiongelma nosti rumaa päätään ja se aiheutti ylimääräistä jännitettä radalla. Muutenkin opeteltiin yhteistyötä ja aina kaikki ei ihan sujunut oppikirjan mukaan. Onneksi niitä onnistumisiakin tuli, ja varsinkin kun niitä vähiten odotti. Tavoitteemme saatiin toteutettua marraskuun alussa kun Kiia sai viimeisen luva:n ja sertin kolmosiin.

Silloin jo päätin ett tuleva vuosi 2011 harjoitellaan kolmosissa sillä en ollut itsekään koskaan kisannut kolmosluokassa, joten opeteltavaa riitti. Treenaamista sekoitti hieman se ettei minulla ollut ryhmää ja oma opiskeluni kun piti olla viikot Savonlinnassa ja siellä ei voinut harrastaa agilityä ollenkaan. Onneksi saatiin eka nollatulos jo heti tokasta kisasta, joten se loi uskoa hieman tulevaan. Vuoden mittaan tuli muutamia onnistumisia, mutt pääsääntöisesti opeteltiin edelleen yhteistyötä. Merrin kisakuviot hieman sekoittivat miun ja Kiian yhteistä säveltä, sillä nämä harmaat ovat niin erilaisia radalla. Onneksi Kiian vuoden vikat kisat onnistuivat yhteistyöllisesti todella hyvin, joten sillä kipinällä aloitettiin myös vuoden 2012 kisat.

Alunperin miun ei ollut tarkoitus aloittaa kisaamista ihan tammikuun alussa, mutta onneksi aloitin. Matkustettiin silloin Lietoon ja sieltä napattiin Kiian kanssa tuplanolla! Ihan mahtavaa! Se tuntui todella hyvältä. Kiia oli yli 2kk tauolla ja juuri ennen kisoja muisteltiin pikkujuttuja! Alkuvuodesta meillä alkoi muutenkin sujua ihan mukavasti kun O-J Rissanen tuli meidän kouluttajaksi. Hänen treeneissä ollaan opitti paljon ja ollaan menty eteenpäin oikein mukavasti. Vuoden alussa olin laittanut tavoitteeksi Kiian sm-nollien haalimisen kasaan ja toivon mukaan jossain vaiheessa tänä vuonna saataisi se eka agi-sertikin. 

No mutt missäs sitä nyt sitten mennään; huhtikuun lopussa Mikkelin kisoissa napattiin vika sm-nolla ja vielä 0-voitolla! Meidän ensimmäisellä kolmosissa ja näin saatiin eka agi-serti, tik-tak tik-tak! Voitolla saatiin menolippu mm-karsintoihin, tapahtumaan mihin olin ajatellut lähteväni vasta ens vuonna. Kisattiin Kiian kanssa vielä Kotkassa ja Ruokolahdella ja molemmista kisoista saatiin Kiian kanssa myös 0-voitot. Ihan huippua! Ilmeisesti kun asenne on kohdallaan ja tahtoa riittää niin silloin saadaan onnistumisia. Se on luonut uskoa meidän tekemiseen ja sillä fiiliksellä lähdetään kohti vkonlopun sm-kisoja.

Meidän tän vuoden, ensimmäiset, tavoitteet ovat täyttyneet eli saimme sm-nollat kasaan ja osallistumisoikeuden sm-kisoihin. No seuraavaksi tavoitteena oli ett saadaan hyvät radat aikaiseksi ja ainakin ett saadaan tulokset joukkueradalta sekä yksilön hyppikseltä. Uusimmat tavoitteet ovat ett joukkueradalta tehdään nolla sekä myös yksilöhyppikseltä. Pääasia on kuitenkin ett saadaan ehjä ja onnistunut suoritus. Se mihin se sitten riittää niin nähdään sitten.

p.s. Merrinkin tavoitteet ovat kans aika hyvällä mallilla. Sain sen kolmosiin talven aikana ja se on varakoirana joukkuessa :) Sm-kisojen jälkeen jatketaan muiden tavoitteiden jahtaamista!