Internet toi aikoinaan tiedon aivan meidän kaikkien ulottuville. Älypuhelimien myötä se tuli vielä helpommaksi saavuttaa. Nyt instagram on iso juttu myös koirapiireissä ja sinne päivitetään ympäri maailman uusimpia treeni-ideoita, kikkoja, ohjauskuvioita, ideoita jne. On verkkokursseja jos jonkinlaisia. Aloin itse kokea jo pientä ahdistusta siitä että mitä kaikkea tässä pitäisi koiralle opettaa ennenkuin sen kanssa voisi edes yhtä rataa lähteä kokeilemaan.
Nyt meillä on selvät kuviot kuinka tämä tuleva lopputalvi ja kevät oikein rakentuu, vaikka alkuperäisestä aikataulusta ollaankin noin vuosi jäljessä! Elämää ei pysty aivan niin hyvin suunnittelemaan ja muutokset heittävät aikataulut helposti romukoppaan. Suurin syy miksi me ollaan noin vuosi alkuperäistä suunnitelmaa myöhässä, on Kiian poismeno! Se tapahtui loppuvuodesta 2020 kun meillä oli juuri suunnitelmissa työstää Astonin kepit ja juoksupuomi kohdilleen. Vaikka kuinka yritin jatkaa treenaamista ja opettamista niin huomasin aivojeni olevan aivan lukossa. En tiennyt mitä tein. Yritin opettaa asioita vaikka mieleni ei ollut mukana. Havahduin jossain vaiheessa että nyt kaikki ei ole kohdillaan. Onneksi kuvasin edelleen meidän tekemisiä videolle joten näin sen kautta mikä oli ongelma. Aivoni eivät vaan olleet mukana ja opetin Astonille asioita väärin. Minun oli pakko hyväksyä se tosi asia, että Kiian poismeno vaikutti minuun syvällisemmin kuin koskaan olisin voinut sitä kuvitella.
Viime vuonna meille tuli muitakin hieman treenaamista haittaavia tekijöitä kun muutettiin uuteen kotiin, remontoitiin sitä antaumuksella monta kuukautta, super kuuma kesä sekä Goldin pennut. Syksyllä onneksi pääsin jälleen hallille ja onneksi aivoni toimivat jo jonkin verran ja sain Astonille opetettua moniakin asioita. Nyt vasta sometauon aikana olen tajunnut mitkä taidot ovat kaikkein oleellisimpia, jotta pääsemme vielä tämän vuoden puolella nauttimaan yhteisistä kisahetkistä.
Lueskelin äskettäin vanhoja postauksia joita olin kirjoittanut tänne. Oikein hävettää miten en ole nyt ainakaan 4 vuoteen kirjoittanut tänne kunnon tekstejä. Monessa postauksessa oli oikeasti sellaisia asioita joita en enää edes muistanut. Kaikki kisapäivitykset, terveys huomiot ym. Ne olisi tänä päivänäkin todella tärkeä kirjoittaa muistiin. Olen aina pitänyt tätä blogia lähes päiväkirjana jotta saan muistella myöhemmin kaikkea mitä ollaan näiden kaikkien vuosien aikana koettu. Niin hyvinä päivinä kuin huonoinakin. Se miksi tämä blogi on ollut todella laiminlyöty niin on juuri facen/instan helpot päivitykset. Sinne laitetaan vaan kuva ja kirjoitetaan lyhyesti mitä tehtiin ja milloin ja miten meni. Tänne blogin puolelle on kirjoitettu paljon yksityiskohtaisemmin asioita.Luin juuri esim yhden postauksen mikä koski minun ja Kiian armotonta tuplanollan jahtausta vuodelta 2014. Tampereen kisoissa helatorstaina tupla sitten napattiin ja se teksti miten kertasin sen päivän tapahtumia oli aivan huima. Olimme kahdestaan liikenteessä joten radoista ei ollut videota vaan kerroin yksityiskohtaisesti jokaisesta radasta ratapiirustuksen myötä. Oli kyllä aivan huippua lukea miten hienosti olin analysoinut ratoja ja oikeasti miettinyt kuinka aion mennä ne. Tästä pääsette lukemaan tuon kyseisen tekstin! Yritetään ottaa tästä siis mallia uusiinkin postauksiin sillä kyllä näistä paljon enemmän irti saa kun muutamasta sanasesta face postauksessa.
Hyvää tammikuun jatkoa ja palataan jälleen tekstin äärelle!