sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Pakkasukko syrjäyttänyt Joulupukin...

..., ainakin jos seuraa noita pakkaslukemia ulkona. Onhan se ihan kiva että aurinko paistaa ja joka puolella on kaunis luminen talvimaisema. Mutt hei pientä rajaa jo pikku hiljaa. Tällainen meininki alkaa kyll jo tökkiä. Mitään ei oikein voi tehdä; ei pääse treenaamaan agia, ei hiihtämään, ei juoksemaan eikä muutenkaan voi nauttia pitkiä aikoja ulkoilmassa. Kun lähtee ulos niin menee varmaan 10 min kun laittaa itselle ja koiralla päälle. Ompahan ainakin uutena vuotena tehdyt fleecetossut ahkerassa käytössä. Hyvä niin, ei niitä oo kaapissa säilytettäväksi tehty.
Meill ois torstaina luvassa vuoden ensimmäiset epikset agissa. Tarkoitus olis sinne mennä! Saa nähdä kuinka oikein käy kun pakkanen laskee jopa -15 asteeseen sille päivälle. Eipä oikein kerkee käyä treenaamassa sitä ennen ku koko ajan mittari keikkuu -20 paremmalla puolella. Johan sinne halliin jäätyy kun torakka. Kyll ollaan niin kateellisia joillekin siitä lämpimästä hallista. Tarkoitus olis näissä epiksissä osallistua myös kilpailijoiden luokkaan et päästäis eka kertaa kokeilemaan keppeja "kisassa". Mutt jos joudutaan kylmiltään menemään niin saa nähdä kuis mein käy.
Jos nää pakkaset säilyy tällaisina niin Kiian kanssa tulee kyll ihan kiitettävästi taukoa, vissiin koko viime vuoden edestä. Täs kuussa ei olla ihan kauheest keritty ottamaan, ja jos helmikuusta ennustetaan vielä kylmempää niin ei mitään toivoa ja sitten maaliskuussa olis Kiian leikkaus (akkojen vaivat unohduksiin). Varmaan kunnon treenaaminen menee siis huhtikuulle. Onneks silloin lämpotilankin pitäis olla hieman korkeampi kuin nyt :) Ainakin toivossa on hyvä elää.
Kyll tuo pakkanen jotenkin taitaa vaikuttaa koiriin kun Kiiakin tykkää oikein mielellään vain makoilla sängyllä eikä sillä oo missään välissä kiire ulos. Kai ne on talvilevolla :)

maanantai 18. tammikuuta 2010

Arki tuntuu todellakin painavan päälle kun viime viikolla jouduin tekemään pitkästä aikaan 5 päivää putkeen töitä, aargh. Onneksi viikonloppu oli vapaata mutt sekin meni aivan liian nopeasti.
Kiian kanssa ollaan harjoiteltu keppejä maksimissaan kahdella verkolla ja hyvin on mennyt. Torstain harkoissa meillä oli 16 esteen rata ja pujottelu meni oikein nätisti kahdella verkolla. Olin niin ylpeä Kiiasta ett heti seuraavana aamuna uudestaan hallille. No ilmeisesti liika on liikaa tai ainakin se et tuleeko harkat liian nopeesti toisten perään, vai johtuiskohan mitenkään myös siitä et Milan ja Lili olivat jälleen mukana antamassa hieman häiriötä. Vissiin omakin keskittyminen herpaantui kun Stiina karjuu Milanille pää punaisena jossain meikäläisen selän takana. Silloin Kiia meni kerran ilman verkkoja mutt jotenkin keskittyminen oli tosi huonoa niin keppien tahkoaminen oli kyll just sitä tahkoamista. Meinas koko ajan lähteä liian aikaisin pois.
Tänään käytiin sitten ottamass tositosi pikapikatreenit hallilla. Kaksi kertaa otettiin kepit ja molemmilla kerroilla meni "kylmiltään" ilman verkkoja. Vähäks mä tuuletin! Tästä on sitten hyvä jatkaa harjoituksia tulevia epiksiä ajatellen.

maanantai 11. tammikuuta 2010

Haipakkaa menoa...


Sunnuntaina oli jälleen aivan mahtava talvipäivä... -21 pakkasta ja aurinko paistoi. Myö päätettiin lähteä joukolla Savitaipaleelle mäenlaskuun, varaslähtö laskiaiseen!
Kolme koiraa ja kolme ihmistä autoon, repullinen evästä ja pulkka sekä stiga matkaan.
Milan oli taas aivan innoissaan kun pääsi takapenkille matkustamaan ja tuijottamaan siitä keskeltä ulos. Lili päätti ottaa rennosti ja kävi nukkumaan Stiinan syliin; vitsi mikä sylikoira. Kiia oli sitten apumiehen paikalla miun sylissä kun aateltiin ett jääpähän takapenkkiläisille enemmin tilaa :)
Perillä päästyä ilo irti! Matka kohti pulkkamäkeä alkoi! Meidän pulkkamäki on todellinen ylpeys, varmaan parisataa metriä pitkä "metsätie" missä ei oo ikinä ketään. Tällä kertaa tie oli höylätty liian tarkkaan mikä oli nostanut jopa hiekkaa pintaan mutt eipä tuo haitannut... Ei muuta kuin mäkeen vain. Ja kyllä huuto oli taas kova! Kyll kolmesta koirasta ääntä lähtee. Stiga oli ainakin Milanin ja Lilin mieleen, sille piti rähjätä vaikkei se ees liikkunut. Kiia juoksi jokaisen laskian mukana, kyll sitt illalla väsytti kun oli juossut oikeen antaumuksella.
5 viikon päästä, tai jotain sinnepäin, olis sitten ihan oikea laskiainen. Päätettiin et silloin lähdetään uudestaan mäkeen. Hernekeitto ja pannari saavat jäädä sitten kotiin syötäväksi!

Hullua saunomista...


En oo ikinä tavannut (saatikka omistanut) toista koiraa mikä olisi niin hullu saunomiseen kuin Kiia. Se tuli taas todistettua tässä taannoin. Yleensä ollaan oltu saunomassa lapsuuden kodissani, mutta näin pitkinä vapaina vietettiin aikaa siskoni kanssa. Aikaisemmin Kiia ei ole päässyt siellä saunaan, mutt kai uusi vuosi teki tepposet ja siellähän Kiia seisoskeli saunan lauteilla.
Yhdessä käytiin laittamassa kiuas lämpenemään ja lauteet alas. Siinä vaiheessa Kiia jo tajusi et jee pääsee saunaan jossain vaiheessa. No puoli tuntia siitä alkoikin jatkuva ravaaminen saunan ovelle. Omistajat on vissiin niin tyhmiä ettei ne tajuu mennä saunaan jos ei oo koko ajan niille kertomassa.
Vihdoin ja viimein sauna oli tarpeeksi lämmin. Ei muuta kuin joukolla sisään! Milankin jopa uskalti tulla mukaan ja ihan ylälauteelle, kuten kuvasta näkyy. Lili tyytyi vain luimistelemaan oven raossa :). Ja mitä ei olisi saunominen ilman kunnon lumikylpyjä, niihinkin innostuttiin oikein olantakaa. Mikä ettei... takapiha oli täynnä puhtaan valkoista pakkaslunta niin pakkohan sinne oli sukeltaa heittämään kuperkeikkoja. Kyll taas oli riemulla rajoja kun ravattiin saunan ja lumihangen väliä kolme koiraa kintereillä. Mut kyll oli hauskaa...!

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Uuden vuoden puuhdetta!


Ilmeisesti sitä on tullut jo niin vanhaksi (tai koirahulluus on iskenyt liian vahvaksi) ettei tahtonut keksiä mitään muuta tekemistä uudeksi vuodeksi kuin agilityn treenausta ja fleecetossujen tekoa.

Meill on Kiian kanssa projektina päästä niistä pujottelun verkoista eroon. Oon aikaisemmin ollut yksinkertaisesti niin laiska etten oo saanut itseäni niskasta kiinni ja vaan yksinkertaisesti jankkaamaan niitä. No se tuli sitten päätettyä ett nyt riittää. Koko viime viikon treenattiin siskoni kanssa oikeastaan pelkästään pujottelua ja alkoihan se tahkoaminen tuottaa tulosta. Uuden vuoden aattona :) jäljellä oli vain 2 verkkoa jäljellä, kummassakin päässä yhet. Vähänks olin ylpee Kiiasta.
No okei, otettiin sitten toisille kepeillä niin ilme oli koiralla et "ai mitä täss pitää tehdä". Se siitä sitten! Onneks meill on hallilla kolmet kepit niin eiköhän me täss tammikuun aikana saada Kiia menemään kaikissa niin kuin pitäisi. Se on kyll joskus pienestä kiinni!

Kyll se talvi on näköjään tullut tänne pohjolaankin, ainakin noitten pakkasten osalta. Sen verran on kylmä ett koiratkin nostelee varpaitaan säännöllisin väliajoin. Silloin on vielä ihan ok jos kävellään auratulla pyörätiellä mutt meill on kyll ollut nykyään mennä sinne missä muut ei oo kävelly. Eli umpihankeen metsään vaan! Lumi pakkaantuu jääksi varpaiden väliin niin se on hieman ikävää koirien mielestä. Tämän vuoksi oon käyttänyt parisen päivää aikaa tekemällä kaikille koirille fleecetossuja tuplafleecestä. Kyll niistä tuli hienoja! En oo kyll täysin varma osaako koirat niitä arvostaa mutt hännät korkealla ne on kuitenkin niitten kanssa kävellyt :)

Blogi avattu!

Uusi vuosi ja uudet kujeet!
Ajattelin kerrankin uskaltautua tähän mystiseen tietokone-maailmaan ja vihdoin ja viimein sain aikaiseksi avattua blogin meidän toilailuille. Pääesiintyjät ovat minä ja shelttini Kiia, vierailevina tähtinä ovat isosiskoni Stiina ja hänen snautserinsa Milan ja Lili.
Täksi tulevaksi vuodeksi meillä on paljon suunnitelmia, joten niistä sitten säännöllisesti lisää.