lauantai 26. toukokuuta 2012

Kun asenne on kohdallaan

ja tahtoa riittää niin silloin tulee onnistumisia!

Tämä todistettiin jälleen kerran tänään Ruokolahdella aksailukisoissa. Aamulla kun heräsin niin satoi aika kiitettävästi ja ei ois millään jaksanut nousta ylös. Pakkohan sitä oli kun kerta menot oli jo sovittu ja maksettukin niistä; kolme rataa odotti suorittajaansa. Onneksi vesisade loppui kun valmistauduin lähtöön ja odottelin Stiinan tulevan hakemaan. Päivästä näytti tulevan ihan mukava! Meillä molemmilla oli asenne kyll sellainen ett ei kyll millään jaksaisi ja ei nyt yhtään huvita. Kunhan ekan radan menee nyt niin katsotaan jaksetaanko loppuja mennäkään.

Eka rata meni tosissaan sillä asenteella ett mennään nyt vaan, ja se ikävä kyllä näkyi tekemisessä jonkin verran. En liikkunut siinä kohdassa missä olisi pitänyt ja sitten mentiin sekoilemaan. Ois pitänyt ohjata takaa ja tehdä kolme takaaleikkausta hypyille niin sillä oltais päästy parhaiten eteenpäin. Se radan kohta ois kyll ollut niin Merrin mutt ei todellakaan Kiian. Kun sitten meni säätämiseksi niin mokasin kehumalla ekan takaaleikkauksen jälkeen. Sittenhän Kiia kääntyi vaan katsomaan miuta ett missä missä missä se palkka on, ja ei todellakaan tajunnut jatkaa eteenpäin. No en sitten viitsinyt ruveta vääntämään siinä vaan rauhoitin tilanteen, otin hyl:n ja poistuttiin maalin kautta pois.

Toka rata meni "huomattavasti" paremmin! Sillä harjoiteltiin todellakin asennetta, ja Rissasen (koutsin) saapuminen paikalle auttoi asiaa :). Pitihän sitä nyt pelastaa maine ettei nyt tartte hävetä. Lähdettiin nollaa tekemään ja sehän sieltä tuli, ja vielä 0-voitto. Stiina ja Lilikin saivat kauan odotetun 0-voiton ja tokan sertinsä. Ihan huippua! Kuuluttaja sanoikin kun olin juuri lähdössä radalle "ett nyt samanlainen suoritus kuin siskolla aikaisemmin". No tuli samanlainen lopputulos ainakin, asenteella! Radassa oli tekemisen meininkiä mutt harmittavasti vaan miun kädet elää jälleen niin omaa elämään ett ihan hävettää. Ne lentää välillä ihan missä sattuu ja pyörivät kuin lentokoneen ropelit. Millä mie saan ne kestämään kurissa ja näin saisin tehtyä parempaa ohjausta? Ilmeisesti pitää vaan harjoitella ajatuksen kanssa.

Kolmannelle radalle mentiin harjoittelemaan kontakteja ja kokeilemaan rajoja. Taas käsien viskominen tuotti yhden ohituksen mutt jatkettiin matkaa Aan kontaktille. Unohdin erikseen sanoa Kiialle seis-käskyn jälkeen odota jotta se pysähtyisi kontaktille. No eihän se mitään pysähtynyt, paitsi maahan sitten. Rajojen kokeileminenkaan ei ihan sujunut kuin olin ajatellut joten tultiin suorinta tietä pois ja lähdetiin syömään hyvin ansaittua roskaruokaa :)


Nyt olisi sitten kolmen vkon tauko kisaamisessa ja seuraavat kisat onkin sm-kisat. Nää viikot harjoitellaan käsien kontrolloitua käyttöä, vahvistetaan vahvuuksia ja hiotaan kontakteja sekä vahvistetaan suhdettamme agiradalla. Merri jää nyt kisoihin asti tauolle, sillä en halua ett sen treenaaminen syö mitenkään miun ja Kiian tekemistä. Nää harmaat on niin erilaisia ett en halua sitä riskiä ett jostain alitajunnasta luulenkin ohjaavani Merriä. Haluan nyt panostaa vain ja ainoastaan Kiian kanssa tekemiseen. Me ei olla aina nopeimpia mutt kun yhteystyö sujuu ja saadaan tehtyä se meidän juttu niin silloin ollaan edes vahvoilla :) Nyt ollaan Kiian kanssa napattu viimeisestä kolmesta kisasta jokaisesta 0-voitto. Ekaksi tuli Mikkelistä tokalta radalta (okei Kiian vikalta), Kotkasta tuli vikalta, nyt Ruokolahdelta tokalta niin voisiko sitten Jyväskylästä tulla sitten ekalta (se riittäisi), mutt saa se tulla myös siltä tokaltakin :D. Sm-kisoihin lähdetään kuitenkin ilman paineita ja mennään ottamaan uusia kokemuksia. Kyll miusta tuntuu ett tästä kesästä tulee huippu kesä näin aksailun suhteen. Vaikkei tuloksilla juhlittaisi niin ne kokemukset ja tunnelma on varmasti aivan toinen tän kesän kisoissa. 3 vkoa ja sitten se alkaa!!!

Loppuun vielä Kiian 0-voitto rata


sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Vkonlopun aksailutreenit

Meidän oma koutsi O-J oli järkännyt aivan mielettömän hienon vkonloppu treenisession. Suuri kiitos hänelle siitä. Lauantaiksi hän oli järkännyt meille Marjut Pullin kertomaan omia salaisuuksiaan.



Eniten keskityttiin katseen suuntaamiseen ettei anna koiralle väärää signaalia esteen kulkusuunnasta. Oli todella vaikeaa tuijottaa johonkin kauas kun tuntui samalla ett piti olla silmät suunnattuna myös ihan johonkin muualle. Ei olla pahemmin aikaisemmin moiseen kiinnitetty huomiota. Enemmin ollaan keskitytty vaan kropan suuntaamiseen. Varsinkin tokalla radalla oli muutamassa kohdassa todella pitkät viennit mitkä vaikuttivat meidän tekemiseen. En pystynyt lähtee rynnimään esteelle vaan piti rytmittää omaa liikettä jotta sain Kiian parhaimpaan suoritukseen. Ekalla radalla valssit tuntui niin jähmeiltä ja varsinkaan ekan takaakierron jälkeinen valssi olisi pitänyt vaihtaa persjättöön. Tuntui ett oon koko ajan vaan edessä ja se sitten vaikutti jatkoon toden teolla. Oma tekeminen oli tosi kökköä kun jouduin liikaa keskittymään siihen mihin oma katseeni suuntautui. Tekeminen ei tuntunut omalta ja silloin tuli paljon virheitä. Silloin kun juttu ei tuu selkärangasta niin lopputulos ei voi olla pitään muuta kuin kökköä. Ja mihin epävarmuus myös vaikuttaa niin miun käsien käyttöön. Ne huitoo kuin mitkäkin ropelit ihan mihin vain. Siis aivan kauheeta katsottavaa! Piste. Oli paljon asioita mitä meidän pitää harjoitella arvokisojen jälkeen, mutt sitä ennen me keskitytään meidän vahvuuksiin ja niillä mennään.

Tänään sunnuntaina itse O-J piti meille treenit. Ne sujui paljon paremmin kun tehtiin rataa niin kuin aina ennenkin ollaan totuttu. Pääosin tekeminen oli hyvää mutt muutamassa oli sitten pientä herättelyä, hyvä niin. Kiia toimi tosi hyvin ja ei ottanut oikeastaan yhtään kieltoa tiukoissa kohdissa. Sehän meillä on ollut ongelmana kun pitää tiukata niin sitten tulee kieltoja. Nyt niitä ei ollut! Siihen olen todella tyytyväinen.





Treenien jälkeen lähdettiin nauttimaan Lilin synttärikakusta ja siistittiin samalla Kiian korvia. Edellisenä iltana oltiin siistitty toisen pöllöjalat :) Pitäähän tytön olla siisti kun mennään arvokisoihin. Ei viitsi ihan turjakkeena sinnekään mennä. Kun vatsa oli sopivasti täynnä kakusta niin takaisin kotiin ja koiran vaihtoon. Melkein lennosta lähdettiin Merrin kanssa takaisin hallia jotta kerittäis hyödyntämään todella hyvä ratapohja. Meillä oli pari tuntia aikaa treenailla ja siitä otettiin kaikki irti. Ei me todellakaan koko kahta tuntia treenattu vaan otettiin ajan kanssa ja tehtiin todella superpätkiä.



Ekaksi otettiin hieman iisimpää rataa mikä oli jäänyt juuri lopettaneelta ryhmältä. O-J kertoi vielä ystävällisesti miten se meni. Pikkaisen muutama hyppy oli muutettu eri kulmaan mutt laiska kun oon niin en jaksanut sitä varten tehdä uutta ratapiirustusta. Piirustus on siis vain suuntaa antava. Alkuun ajattelin pientä vekkiä jotta Merri kääntyisi paremmin mutt tahtoi vaan mennä takaakierroksi. Sitten jarrutin suhinalla mutt ei sekään ollut ihan paras vaihtoehto. Otettiin siis suhinaa ja vastakättä, ja sitten todella kroppaa mukaan välistävetoon.  Muurin jälkeen hiottiin takaaleikkausta mikä paranikin parin toiston jälkeen ihan superiksi. Aan jälkeen leijeröitiin ja siinä piti olla tarkka rytmityksen kanssa. Jos olin liikaa edellä niin mentiin pituudesta ohi suoraan putkeen eli piti hieman jäädä taaemmaksi. Loppu meni mahtavasti! Kun oltiin hieman rauhoituttu ja vedetty henkeä niin kokeiltiin alkua Kiian treenien ekasta radasta. Muuten meni ihan jees mutt 6 hyppy oli aivan tuskaa. Siihen en keksinyt ollenkaan ett miten se kannattaisi ottaa. Ei todellakaan kestänyt hyppysissä vaan loikkasi aina 7 hypyn. Johtui varmaan siitä kun se oli ekalla radalla mentykin juuri niin. Ei ehkä ollut ihan paras järjestys tehdä ratoja mutt ei voi nyt minkään. Otin sitten namien kanssa ja pidin hyppysissä. Muurin jälkeen jouduin kääntämään enemmin kepeille ja malttamaan jotta herra lähtee oikealta puolelta niitä tekemään. Parin toiston kanssa löysin hyvän balanssin.

Merri teki taas treenejä niin suurella sydämmellä ja sykkeellä ett ei mitään rajaa. Jos olisin saanut kytkettyä jotkut piuhat siihen niin olisin varmaan saanut virtaa koko talon sähköistämiseen. Höppänä! Käytiin jäähyttelylenkki ja toinen oli aika rauhallinen eikä tehnyt mieli hönkäillä mitään turhaa. Kotiin tultua käytiin suihkun kautta viilentymässä minkä jälkeen uni onkin maittanut koko porukalle. Ens viikolle oon varannut pari hallivuoroa pikkutreeneihin. Hiotaan nyt käännöksiä ja hyppäämistä tyhjään päin + sitten takaaleikkauksia :) Viikon päästä on Kiian kanssa kisat Ruokolahdella ja ne onkin tällä hetkellä vikat kisat ennen sm-kisoja. Toivotaan ett saadaan onnistuneita ratoja!

perjantai 18. toukokuuta 2012

Treenaamista ja onnistumisia kisoissa!

Kotkan kisojen jälkeen ollaan vaan nautittu siitä kun ollaan voitu käydä jälleen yhdessä lenkillä maalla ja varpuslauma on muuttanut takaisin ulos. Nyt on rauha maassa, tai ainakin huomattavasti hiljaisempaa ja mikäs sen parempaa :) Viime lauantaina käytiin maalla pesemässä ikkunoita, ja muutenkin siivoamassa kun en ollut vielä saanut siitä tarpeeksi töitteni puolesta. No ompahan homma hanskassa ja ei pääse taito ruostumaan. Koirat saivat olla taas villeinä ja vapaina, valvovan silmän alla. Kiia olisi kyllä halunnut laajentaa jälleen reviiriään naapurimökin pihaan asti ja ties minne hiirijahdissaan ja ei ymmärtänyt ollenkaan miksi hänen kulkemistaan rajoitettiin. Ja sitten vielä kun kissoja ja kanoja ei edelleenkään saanut jahdata. Ei siis mitään kivaa! No saivat Eerolta jälleen leipää ja saivat leikkiä rikkaimuria keittiössä, luulisi sen riittävän. Muska oli aivan onneissaan kun Eerolle tuli vieraita Mikkelistä. Neiti Sievänen sai taas hurmata kaikki olemuksellaan, harmaat osoittivat hieman mieltään tulijoita kohtaan ett mitäs tulevat häiritsemään heidän rauhaa. Kiia sai taas toteuttaa itseään kun seurasi vieraita kuin hai laivaa aivan lahkeen tuntumassa. Jos olisi hieman isommasta koirasta kyse niin voisi vaikka ahistaa.

Maanantaina päästiin Kiian kanssa pitkästä aikaan ryhmätreeneihin. Oli meille oikein passeli treeni kun päästiin treenaamaan meille niin vaikeaa asiaa kuin takaaleikkaus. Eka ratapätkä koostui esteistä 1-22. Alun pystyi ottamaan kahdella eri tavalla ja kokeilin kumpaakin ja kumpikin toimi ihan jees. Ekalla tavalla joutui suorittamaan myös myöhemmin kun mentiin esteet 11-13 joten kertaus on opintojen äiti. Eli siis veto 5/12:lle ja heti linjan ohitettua kääntö esteelle ja lähetys putkeen. 13 putken jälkeen kerkesin tekee persjätön ja muurille pienellä puolivalssin tyyppisellä muurin yli jotta tuli pieni käännös. 21 tuotti tuskaa kun Kiia ei meinannut millään tajuta tuolla esteellä takaakiertoa vaikka miten meni sen linjalle. Ja sehän nyt yleensä menee vaik silloin kun ei pitäisi. Viskileikkaus meillä aivan täys mahottomuus vielä tällä hetkellä kun ei olla vieläkään sitä kunnolla harjoiteltu. Syytän tästä itseäni!
Toka rata oli sitten hieman toisen tyyppinen mutt siinäkin saatiin tosissaan harjoitella takaaleikkausta esteillä 33, 36 ja 38. Muurin kohdalla meni yllättävän hyvin, ihan siis yllätyin. Ekalla kerralla tuli reilumpi kaarros mutt tokalla jo paljon parempi. Muuri tuotti harmaita hiuksia. Olisi pitänyt käydä pyöristämässä omaa linjaa edellisellä hypyllä niin ei olisi tullut omasta lähestymisestä niin suora putkelle. Kiia oli pari kertaa menossa putkeen mutt aivan viime hetkellä päätti kieltäytyä, aargh! Arvaa harjoitellaanko näitä seuraavat viikot, varmaan sinne sm-kisoihin asti sekä mm-karsintoihin.

Helatorstaina ollaan yleensä oltu harrastamassa hyväntekeväisyyttä Imatralla mätsärissä mutt nyt oltiinkin Kiian kanssa kisaamassa Kotkan Santahaminassa. Ilmoitin sen kaikille kolmelle radalle sillä periaatteella ett nyt tahkotaan Siimeksen radoilta kunnon tulokset. Ette arvaakaan mikä pettymyt oli kun kisakirjeessä kerrottiin ett kaksi ekaa rataa tuomaroi Esa Muotka ja vasta vikan Siimes. Aaargh! Ei noin saa tehdä! No onneksi Muotka on ihan mukava tuomari ja sen radoista on kivat muistot. Viime keväänä Nastolassa Esa tuomaroi kaikki meidän radat ja se on edelleen meidän ainut kisa missä ollaan saatu joka radalta tulos. Sinäänsä aika huvittavaa! Siimeksen radoilla ollaan oltu niin lähellä viime aikoina mutt sitten on tapahtunut joku riman pudotus. Nyt halusin revanssin ainakin Siimeksen radalta.

Esan radat olivat jälleen todella kivat, ei mitään moitittavaa! Ekalla agiradalla Kiia pudotti kaksi rimaa kun alusta teki tepposet ja toinen liukastui molemmilla kerroilla. Santalahden kenttähän on parkkipaikka missä on hieman isoa murskaa, pyörähtää mukavasti omankin kengän alla. Puhumattakaan siitä loivasta ylämäestä :). Radan loppuvaiheessa putki-puomi erottelussa Kiia oli menossa putkeen mutt aivan viime hetkellä hyökkäs kontaktille ja HYL. Heitin putkeen ja loppu meni sitten hienosti. Ihan kiva rallattelu rata.

Toka rata meni pieleen jo heti alusta kun en sanonut Kiialle odota-käskyä vaan käskin vaan istumaan. Menin tokan hypyn eteen ja valmistauduin tekemään twistiä. Kun käännyin kutsuakseni Kiian niin neiti seisoi jo siinä miun takana. "Mitä sinä siinä teet?", muistan vaan tokaisseeni. No heitin tokan esteen twistillä ja jatkettiin matkaa. Kerkesin jopa tekemään suhkot ok valssin muurin jälkeen mutt ilmeisesti alkuhässäkkä vaikutti Kiian tekemiseen kun se ei millään hakenut seuraavaa estettä vaan meni välistä, meinas mennä takaa ja hyppäs sitten ihan jotain muuta. No HYL siitä tuli. Jatkoin matkaa mutt olin jo suoralla sen verran jäljessä ett Kiia haluss vielä mennä väärän päähän putkeakin. Päätin sieltä sitten tulla suorinta tietä pois eli kepit, muuri ja loppu hyppy.

Vika rata oli sitten niin Siimeksen rata kuin vaan voi. Päätin ett nyt tai ei koskaan, prkl! Lähdettiin matkaa kolmantena ja nolla-tuloksella maaliin. Muurin palikat kolahtivat lopussa ja aattelin silloin ett voi ei... Heitin Kiian putkeen ja käännyin katsomaan muuria. Jes, palikat paikoillaan! Eli nyt se tuli, Siimeksen radalta nolla ja sillä hetkellä kärkeen. Lähdin samantien Kiian kanssa juoksentelemaan rannalle ja nauttimaan hyvästä suorituksesta. En katsonut yhtään muitten suorituksia. Kun palasin autolle niin kävin vaan hakemassa Stiinalta kameran pois. Olin kuulemma vieläkin kärjessä. Sen verran seurasin ett yleisesti meidän pahin kilpakumppani villakoira Carlos aika riitti kolmanneksi sillä hetkellä. Otin Merrin ja Muskan autosta ja lähdin kaikkien kanssa rannalle. Koirat saivat olla irrallaan, hypittiin kivillä, roiskuteltiin vettä. Mie kahlailin vedessä ja koirat uivat meressä. Aattelin ett ei miulla oo mikään kiire mihinkään. Tein niin hyvän radan kuin vain osasin ja jos joku teki paremmin niin ei voi minkään. Ja jos palkinnoille päästään niin kyllä ne joku hakee meidän puolesta tai sitten ne odottaa siellä meitä. Palasin sitten vihdoin ja viimein takaisin autolla ja aattelin laittaa Kiian takakonttiin syömään. Kun avasin luukun, siellä oli kukkapotti ja serti-ruusuke :). Siis jes!!! 0-voitto ja toka A-serti!!! Ihan superia!!! Stiina oli käynyt pokkaamassa meidän palkinnot kun ei meitä näkynyt eikä kuulunut :) Jäätiin sitten loppupäiväksi nauttimaan upeasta kelistä, tunnelmasta ja seurasta. Kisojen jälkeen käytiin vielä rannalla kunnes ukkosrintama alkoi uhkaavasti lähestyä. Kotimatkalla saatiinkin ajaa Haminaan asti aivan tolkuttomassa ukkoskuurossa.


Rannalla Muska sekä Nomi saivat ensi kosketuksen veteen. Molemmat kävivät uimassa! Ilmeisesti selvisivät suuremmilta traumoilta kun vesi näytti kiinnostavan pulahduksen jälkeenkin. Merri otti kaiken ilon irti ja uiskenteli kuin pahemmillakin helteillä. Eipä oo muuten koiruudet koskaan meressä uineetkaan.








Tulevana vkonloppuna ois vuorossa Pullin Marjutin ja meidän koutsin Rissasen treenit. Ihan superia! He ovat kyllä niin mahtavia ihmisiä kun ovat itse järkänneet meillä kunnon treenit. Emme edes pyytäneet vaan he ihan omasta tahdosta kouluttavat meitä paremmiksi. Maanantaina ei ole sitten Kiian ryhmätreenejä, eiköhän vkonlopun anti ole tarpeeksi :) Viikon päästä sitten Ruokolahdelle kisaamaan jälleen Kiian kanssa. Merrin kanssa pidetään nyt hieman taukoa ihan taktisistä syistä ett ollaan Kiian kanssa yhteisessä sävelessä. Sm-kisoihin ollaan ilmoittauduttu, majapaikka hankittu sekä Jyväskylästä ett Kaarinassa mm-karsintoja ajatellen. Nyt vaan viikko viikolta eteenpäin ja kohta sitä ollaan kurat housussa valmiina ekoihin arvokisoihin :D. Mutt ne onkin sitten aivan toinen juttu!!!

perjantai 11. toukokuuta 2012

Ekasta selvitty

...uskomattoman helpolla. Muska siis aloitti ekat juoksunsa 23.4, tai saattoi aloittaa ehkä jo edellisenä päivänä mutt veikkaan enemmin tuota maanantaita. Neiti ei todellakaan ollut mikään vuotava-raana vaan pikemmin niin tukossa kuin vaan voi. Löydettiin koko aikana vain yksi ainoa tippa, tai jos sitäkään voi siksi kutsua. Neiti Sievänen on todellakin nimensä veroinen. Noin siistiä tyttöä ei ole tässä huushollissa koskaan ollutkaan. Ja mikä parasta, ei se edes haissut meikäläisen nenään.
Ensimmäisen vkon Merrikin oli aivan normaali, kuka nyt pikkusiskoaan jaksaisi liahakoida. Pientä haistelua ja miettimistä mutt ei mitään sen kummempaa. Tokalla vkolla tahti alkoi olla sitten jo hieman toista. Muska aloitti Merrin kiusaamisen heti kun meikäläisen silmä vältti. No tartteeko siinä sitten muuta! Merrihän innostui ett pikkusiskossahan on nyt jotain aivan uutta. Ennen se oli muuten vaan ärsyttävä pikkulikka mikä roikkui kauluksessa ja räyhäsi korvan juuressa. Nyt se oli selvästi muuttunut ja on alkanut käyttää vielä aivan huumaavaa parfyymiä. Meille muutti vappuna iso-harmaa-varpunen sisätiloihin.



Video on kuvattu Muskan ekan juoksun 10 vrk kohdalla ja seuraavana päivänä saivatkin seurustella vain aidan välistä. Laitettiin portti yhteen oviaukkoon ja pentuaitaus olohuoneen luokse. Merri kunnioitti sen verran hyvin aitaa ett kesti toisella puolella. Vain silloin kun jäivät keskenään kotiin niin silloin Muska oli yläkerrassa, yöt Muska nukkui isossa häkissä. Siinä sitä sitten muutaman päivän ajan kuunneltiin Merrin sirkutusta ja käytiin hihnalenkeillä kurissa ja järjestyksessä. Lauantaina oli näyttelyreissu Parikkalassa ja laina-autossa Merri matkusti apumiehen jalkatilassa ja Muska takapenkillä. Itse näyttelypaikalla Merri käyttäytyi ihmeen rauhallisesti. Sunnuntaina olikin sitten kisareissu Kotkaan ja Merri pääsi hieman tuulettamaan aivojaan raikkaaseen maalaisilmaan. Se näytti tekevän terää, sillä kun tultiin kotiin niin kiinnostus Muskaa kohtaan oli huomattavasti vähäisempi. Saivat olla sen illan jopa samassa tilassa valvovan silmän alla. Maanantaina oli taas nähtävissä lisää laimenevia tunteita, ei edes kiinnostanut kun Muska kävi pissillä pihalla. Silloin herrasväki sai olla ulkonakin keskenään kun oltiin raivaamassa metsurin jälkiä etupihalta. Välillä piti hieman vilkuilla mitä ne tekee mutt kun kaikki näytti olevan rauhallista niin ei hätiä mitiä. Tiistaina oltiin kuin ennen vanhaan. Merriä ei voinut vähempää kiinnostaa mitä Muska touhuilee.

Voi siis sanoa että päästiin tällä kertaa todella helpolla. Puolisen vkoa sirkutusta, erottelua ja hihnalenkkejä. Kummatkin nukkuivat yöt tosi hyvin, ja ruokakin maistui ainakin Muskalle. Muutaman päivän Merri nirsoili jauhis-ruokaansa, broikun siivet olis kyll kelvanneet. Odotetaan mitä puolen vuoden päästä on sitten luvassa. Onko Muska silloin huomattavasti kiinnostavampi kun on vanhempi ja on jo tokat juoksut kyseessä. Se minkä olen nyt huomannut Muskasta niin se on ainakin tällä hetkellä hiljaisempi kuin ennen juoksuja. Nyt se ihan oikeasti räkyttää vähemmin. Toivotaan ett se on pysyvä ilmiö :). Nyt jatketaan normaalia päivärytmiä ja odotellaan Muskan turkin tiputtamista.




sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Koiratapahtumia vkonloppuna

Jos viikko sitten oltiin aivan hurmiossa niin nyt sitten palattiin jälleen maan pinnalle ja normaalimeininkiin. Eilen käytiin jäätymässä Parikkalan ryhmiksessä Merrin ja Muskan kanssa. Päivän parasta antia oli se että meidän kehä oli sisällä kun taas loput olivat ulkona. Ei muuta mutt vettä tuli aamusta ihan kiitettävästi. Ulkona ois ollut kumisaappailla ja sadevaatteilla käyttöä. Sisälläkin sai olla takki päällä ja hanskat käsissä. Kehä alkoi jo aamulla klo 9 mutt me oltiin perillä jo puol kasi. Oli ihan mukavasti aikaa käyttää koirat tarpeillaan ja sitten valmistautua kehään.
Laitoin Muskan häkkiin ja Merrin heitin kyljelleen häkin päälle. Siinä se sai köllötellä rauhassa kun putsasin hiekat tassuista ja harjasin karvat ojoon. Toinen olikin tosi relax, ei mitään höseltämistä eikä isottelua. Olin aika yllättynyt ett Merri oli niin rauhallinen, vähän kuin ennen vanhaan. Silloin kävi mielessä ett tästähän voisi tullakin vaikka jotain. Ja kattia kanssa... kun otin kaksi askelta lähemmäs kehää niin johan häntä oli kuin ulkona esitettävien pystykorvien. Annoin pikakomennuksella Hynnisen Maijalle Merrin esitettäväksi mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Häntä ei laskenut ollenkaan joten päätin esittää Merrin itse. Ei paljoon huvittanut kehää kiertää kun Merri oli ainut häntä sojossa. No siitähän rokotettiin sen tutun EH-veroisesti. Tuomarina meillä oli Jaana Hartus, ihan mukava nainen mutt häntä merkkas hänellekin muita vikoja enemmän. Mittakeppi heilui varmaan jokaisen kohdalla, Merrinkin. Kuulemma 40 cm meni just, eli ei ole jäbä kasvanut yhtään siitä 39,5cm. Se mistä Merri sai todella hienot kehut niin oli korvat :) Hän ihan ihmetteli miten ne on niin sievät ja pienet kun normaalisti merleillä on sellaiset dumbo-korvat.
Muskakin sai kehut korvistaan. Ne olikin sitten ainoa asia mikä ei ollut kesken kehityksen :) Eli Neiti Sievänen on vaan niin raakile edelleen. Ja se mikä oli viime viikosta muuttunut niin Muska oli kuin mikäkin sähikäinen. Ei mitään malttia, missään! Bongaili asioita ympärillään, ei malttanut seistä paikallaan, kulki nenä maassa, seilasi liikkeissä jne. Siitä ei sakotettu mutt ärsytti vaan itseä kun toinen osaa käyttäytyä nätistikin. Ilmeisesti juoksujen tärppi-päivät vaikuttivat vallattomaan mieleen. Tuloksena JUN EH4. Onneksi päästiin ajoissa kotimatkalle. Molempien arvostelut löytyvät koirien omilta sivuilta.

Matkan varrella käytiin Imatran Tokmannissa ostamassa meille uusi tasapainoilulauta. Pääasiassa itseäni varten kun pitäisi treenata polven alueen lihaksia kun tahtoo polvet välillä yliojentua. Samalla koiruudetkin voivat treenata sillä, Kiia lavan aluetta ja Muska takapäätä. Meillähän on ollut käytössä tasapainoilytyyny mutt se ei oikein toimi niin hyvin kuin mitä lauta. Kiia tiesi heti mitä laudan kanssa pitää tehdä mutt Muska oli hieman väsynyt ja ei heti jaksanut tasapainoilla sen kanssa. Tyytyi vain seisomaan lauta vinossa :)

Eilen fiilis oli jo hieman kuutamolla joten tän päivän agikisoista ei paljoon kannattanut odottaa mitään ihmeellistä. Merri oli vielä aamulla hieman pökissä Muskan juoksuista joten kisoihin lähdettiin ajatuksella saada herrasta hieman ylimääräisiä höyryjä pois. Tuomarina meillä oli Martti Salonen, joten ei ihan helppoja ratoja ollut tiedossa.

Eka ja toka rata menivät aivan miun piikkiin mutt hieman eri syistä. Ekalla radalla luulin ett Merri ois pudottanut 5 hypyn riman joten otin aika huonosti keppien aloituksen. Vaikka näytin kepit niin Merri vaan tuijotti miuta ja kaahasi kepeistä ohi. No siinä vaiheessa aattelin ett 10 kasassa vaikka todellisuudessa vain 5. Koska draivi ei ollut päällä niin ohjaus lysähti täysin. En valssannut keppien jälkeisen hypyn jälkeen vaan aattelin hieman testailla kuinka veto toimisi keinulle. Joo ei toiminut vaan Merri meni Aalle --> HYL. Mentiin sitten putken kautta loppusuoralle ja maaliin. Tokalla radalla olin ite niin kuutamolla. Aina olin kontaktiesteen väärällä puolella. Siis miten voi ihmisen pää toimia niin huonosti. Vaikka miten rataantutustumisessa höyläsi niin radalla sitten kaikki muuttui. No tarttee kyllä sanoa ett oli aika raivostuttavaa tutustua rataan kun oli A-hyppy-A-hyppy-keinu, ja kontaktit olivat vierekkäin. Hyvä ett mahtui edes kulkemaan kunnolla esteiden välissä, saatikka ett ois päässyt kunnolla fiilistelemään ohjauskuvioita. No meni miten meni... lopputulos oli HYL. Se meni kyll niin miun piikkiin, Merri toimi hienosti.
Hyppäri oli aivan tuskainen. Olin joka paikassa niin myöhässä ett oli aivan epäreilua Merriä kohtaan. Alussa tuli jo keppivirhe kun Merri ei taipunutkaan tokaan väliin, sitten hätiköin varmaan kolme kertaa yhen hypyn kanssa mistä tuli jo niin paljon kieltoja ett kiintiö tuli täyteen. No aivan sama! Loppurata meni sitten ihan jees, päästiin sen kaahaamaan loppuun asti.


Tänään oli kyllä niin huono fiilis, tai ei oikeastaan huono vaan ei ollut fiilistä kunnon tekemiseen ollenkaan. Ei mikään hyvä asenne lähteä radalle, ei ole oikein Merriä kohtaan. Tää asia pyritään korjaamaan tulevaisuudessa! Olisin vaan voinut istua radan varrella ja nauttia kauniista ja lämpimästä auringonpaisteesta. Sen verran upea päivä oli. Ja ei tietenkään seurassakaan ollut mitään vikaa, kiitokset Maijalle matkaseurasta ja onnittelut hänelle ja Lunalle ekasta nollasta kolmosissa :) Onneksi sentään Merri pääsi hieman haukkaamaan raitista ilmaa ja hengähtämään Muskan sulo-tuoksuista :)

Nyt meillä on hieman taukoa! Päästään ens viikolla jälleen treenaamaan ja vkonloppu on koira-vapaa. Silloin juhlitaan äitienpäivää ja kerätään voimia tuleviin koitoksiin. Helatorstaina ois Kotkassa kisat ja sinne mennään Kiian kanssa. Jos vaikka nyt onnistuisi Siimeksen radoilla! Tässä kuussa olisi muutaman näyttelyn ilmo-päiväkin. Tekis mieli ilmoittaa kaikkiin mutt miten saisin esittämisen jotenkin ulkoistettua. Harmi kun Seija asuu sen verran kaukana etten saa hänellekään Merriä vietyä. No ehkä me keksitään jokin ratkaisu.