Viime aikoina ei ole mitään uutta työnhaku rintamalta, mutta sen verran voin kyllä sanoa ett paikkakunnan vaihdos on varmasti edessä jos haluaa tehdä muutakin kuin jotain hanttihommia. Ei miuta todellakaan paikkakunnan vaihdos haittaa vaan itseasiassa odotan sitä innolla. Olen hakenut töitä sellaisista kaupungeista joista tunnen joitain ihmisiä ja tiedän niissä olevan hyvät aksailumahdollisuudet ;). Niitä kaipaan todella paljon. Haluan saada molemmat koirat kunnon ryhmiin - oli kyseessä sitten ihan seurojen viikkoryhmä tai maksulliset koulutusryhmät.
Viime vkonloppuna käydyt agilityn mm-karsinnat kertoivat hyvin mistä päin Suomea ne huippukoirakot tulevat. Onhan tietysti massasta helpompi poimia ne helmetkin, mutta onhan se vaan että koulutustaso ja -tarjonta. Tänä vuonna jouduin katsomaan kisoja vain livestreamin välityksellä vaikka osallistumisoikeus olisikin ollut. Kaverini häät olivat juuri lauantaina vaikka hänellä olikin kaunis ajatus laittaa oma hääpäivänsä juuri sellaiseen ajankohtaan ettei olisi mitään kisoja silloin. Hän ei vaan muistanut että mm-karsinnat järjestettiin tänä vuonna aikaisemmin kuin viime vuosina. Vaikka lauantai jäi aivan näkemättä niin onneksi sunnuntaina tuijotettiinkin kisasuorituksia silmä kovana.
Heti aamusta lähtien läppäri auki ja aamiaispöytään aamupuuron ja lehden seuraksi. Aamupäivä lenkki hoidettiin koirien kanssa radan vaihtumisen yhteydessä - nollakoira ja rataantutustuminen vei hyvin aikaa. Keskipäivästä katsottiin sitten agilityä sekä jalkkista, ja nautittiin jälkimmäisen tapahtuman sponsorin lounasta. Oli sen verran kooma päivä kun hääjuhlista selvittiin kotiin vasta klo 1.30 ja reilun 6 tunnin yöunien jälkeen "pirteänä" ylös! Päivälenkki suoritettiin jälleen radan vaihdon yhteydessä vaikka vikan radan loput maksit ja medit/minit katsottiin sitten Stiinan luona kun läppärin mokkulasta loppui siirtonopeus juuri ratkaisujen hetkellä.
Oli kyllä niin koukuttavaa katsella vikaa rataa kun niin paljon oli ihmisillä pelissä. Nähtiin aivan mielettömän hienoja ratoja, vauhtia, taitoa, onnistumisia mutta myös niitä katkeria epäonnistumisia, pikku virheitä ja pikku sievää... Tuomarit olivat tehneet minusta ihanan juostavia ratoja missä sai nauttia vauhdin hurmasta, ei mitään nysväämistä. Kyllä kun katsoi menoa karsinnoissa niin olisi kyllä niin tehnyt mieli olla mukana. Nyt vaan kasvoi suurempi nälkä lähteä keräämään uusia nollia ens vuotta varten, ensin Ouluun ja sitten Jyväskylään.
Kiian kanssa käytiin viikko sitten fyssarilla ja edellinen sessio oli tuottanut tulosta. Paljon paremmassa kuisissa oli neiti vaikka vielä oli kireyksiä vasemman takajalan ulkokiertäjissä. Ne ovat siis pienemmät kuin oikeassa jalassa joten ne rasittuvat helposti. Nyt aloitamme ulkokiertäjien treenaamisen jotta saadaan lihastasapaino paremmaksi. Vaikka tällä hetkellä liikkeet ovat normaalit niin vielä levossa vasen jalka kääntyy sisäänpäin. 2 vkon päästä mennään sitten uudelleen fyssarille.
Merrikin oli Kiian kanssa mukana fyssarilla ja katseli silmä tarkkana mitä Kiialle tehtiin. Herra säästyi tällä kertaa käsittelyltä vaikka se tekisikin sille hyvää. Syy miksi herra oli mukana, oli Muska. Neiti aloitti juhannusvkolla juoksunsa ja joten 10 päivä juuri fyssaripäivänä. Muska oli juuri aloittanut Merrin liehittelyn, joten kun lasketaan 1+1 niin tuloksena on kaaos. Ei siis mennyt aikaakaan kun herrasta kouriutui jälleen harmaavarpunen mikä sirkutti ja sirkutti. Tämä oli myös syy miksi vkonloppuna lenkit hoidettiin karsintojen radanvaihdon yhteydessä. Ei noitten kaikkien kanssa ollut kovinkaan miellyttävää eikä rentouttavaa kävellä kun herra vaan kyttäs milloin pääsis "hameen helman alle" ja neiti oli tilaisuuden tullen tyrkyttämässä itseään. Kiiankin ilmeestä näki ett onko aivan pakko kävellä noitten kanssa. Nyt h-hetki on jälleen ohi ja rauha maassa. Koirat saavat jälleen liikuskella ympäri taloa miten tahtovat vaikka tällä hetkellä nauttivat hiljaisuudesta ja nukkuvat viime päivien hössötystä pois. Sitten päästään jälleen treenaamaan!
Viime vkolla aloitettiin jälleen hölköttely, joka toinen aamu juoksuvermeet päälle heti ylösnoustua. Joko juoksen yksin tai koirien kanssa. Tilasin viime vkolla jopa uudet ihanat juoksutrikoot ja eilen sain hakea ne postista. Huomenna pääsen sitten kokeilemaan niitä ihan käytännössä. Hyvät juoksutrikoot ovat ihan ehdoton asia sillä aikaisemmat pitkälahkeiset trikooni ovat jotain halpamallia ja ne ovat äärimmäisen raivostuttavat päällä. Tuntuu että ne koko ajan tippuvat ja niitä saa olla koko ajan kiskomassa ja asettelemassa. Nyt ei ole sitä ongelmaa vaan nää uudet Kari Traa:n trikoot ovat aivan POP!
karitraa.com |
Seuraavaksi olisi vuorossa sitten uudet juoksukengät... Oon kyllä huomannut ett "aksailukengät" eli Inov-8 ovat tähän mennessä olleet kyllä parhaimmat juoksukengät ikinä. Pitäis vaan saada uusiksi kengiksi kahden kengän yhdistelmä... vaikeeta! Pitäis saada Inov-8 X-talon 160:een vain Trailroc 245:n lesti. X-talon 160 lesti on aavistuksen liian kapea meikäläisen lyhyelle mutta leveälle jalalle.
Jos nämä säät nyt hieman paranisi ettei tarttis koko ajan kuivatella vaatteita. Onneksi kun juoksee joka toinen päivä niin kerkee ne vaatteetkin kuivumaan. Ainut raivostuttava juttu vaan on kun pitää koiratkin pestä joka juoksu kerta! Mutt onneksi on kesää vielä jäljellä :)! Nyt käynnistellään konetta, että saadaan syksyllä sitten ruveta tositoimiin ja kunnolla toteuttamaan fysiikkatreenejä ens vuotta ajatellen. Juoksuvoimaa, -vauhtia, ketteryyttä lisää, sähäkkyyttä liikkeisiin jne. Mutt palataan siihen kun edistystä alkaa tapahtua!