tiistai 25. lokakuuta 2011

Kiia 4v ja hieman muuta


Kiia rakas täytti eilen maanantaina 24.10.11 4 vuotta :)
Mitäs meille on muuta oikein tapahtunut :) Pitää hieman miettiä. Merrin kanssa tosissaan käytiin lekurilla masuvaivojen takia ja toinen on toipunut todella hienosti. Heti kun sai lääkkeet niin alkoi ruoka maistumaan eikä ole tarvinnut öisin ulkona enää ravata. Merristä oikein näki miten huojentunut toinen oli kun vatsaa ei koske eikä tartte tosissaan ulkona ravata alvariinsa. Merri sai aluksi 4 kertaa päivässä ruokaa pienissä erissä. Oli jopa Muskalla ihmettelemistä miksi Merri syö useammin kuin hää :) Nyt syödään 3 kertaa päivässä ja huomisesta sitten vain kaksi kertaa. Oon nyt varovaisesti laittanut sekaan jo hieman kalkkunaa ja raejuustoa. Se miksi on pitänyt ruveta laittamaan jotain lihaa ruuan sekaan on yksinkertaisesti antibioottien syy. Ne on aika isoja ja maistuvat aivan kauheelle. Ne on ollut pakko piilottaa johonkin sisään ett ne saa alas. Kyll itselläkin tekis tiukkaa niiden "nauttiminen". Tänä aamuna Merri sai onneksi viimeisen antibiootin joten niiden kanssa ei tartte enää leikkiä. En pidä ihan hirveetä kiirettä normiruokaan siirtymisessä sillä haluan olla todella varma ett masu ja suolisto on kunnossa. Vaikka uloste on aivan normaalia niin se ei aina todista sitä ett kaikki suoliston pinnat on kunnossa. Parempi pelata varman päälle niin ei tuu mitään kroonista suolistotulehdusta tai mitään muutakaan. Nyt toinen on todella iloinen ja aina menossa mukana. Eilen päästiin taas aksailemaan. Huh huh mitä menoa, ihan hurjana viiletti menemään :)

Vkonloppuna käytiin piipahtamassa pohjois-savossa, Kuopiossa. Ihan kuin ei olisi ollut mitään muuta tekemistä :) Käytiin tosissaan Acen kisoissa starttaamassa Kiian kanssa 4 startin verran. Tuomareina oli kolmella radalla Anders Virtanen ja yhdellä Anne Viitanen. Radat oli kaikki todella kivoja mutt meillä ei nyt sujunut meno ollenkaan Kiian kanssa. Mentiin kyllä niin eri sävellajissa kuin vain olla ja voi. Mie liikun nykyään niin vauhdilla ja tuntuu ett on koko ajan kiire. Kaikissa koulutuksissa vaan toitotetaan ett liiku liiku liiku... No mie liikun mutt sillä kustannuksella ett liikkeet ei mene loppuun asti ja Kiia ei lukitse esteitä vaan lähtee sitten miun liikkeen mukana. Ok, mutt se mikä miuta todella raivostutti niin oli se ett Kiia ei mene takaaleikkauksella putkeen vaikka olis tilaakin. Siinä kohtaa todella sappi rupess kiehumaan. Ei olla milloin viimeeksi otettu perus takaaleikkaustreeniä. On ilmeisesti taas sen aika. Samalla pitää aloittaa viskileikkausten harjoittelu. Niitä se ei todellakaan kestä. Meinasin jo noitten katastrofi-ratojen jälkeen ett me ei kisata enää tän vuoden puolella mutt pakkohan sitä oli kuitenkin laittaa ilmo menemään Imatran kisoihin. Toivon mukaan me saadaan siihen mennessä sävellajit kuntoon :)

Samalla reissulla käytiin näyttämässä Muskaa kasvattajan luona. Oikein tyytyväinen oli meidän pikku rimpulaan :) Todella hienoa, sillä niin olen minäkin. Sisällä oli pieni vilske ja hulina kun 8 shelttiä oli saman katon alla; 3 kasvattajan omaa, meidän 3 sekä 2 sijoitusnarttua oli hoidossa. Merristä oli todella kivaa kun hän oli kunnon kukkulan kuningas 7 nartun ympäröimänä. Harmi vaan kun toiset eivät oikein tykänneet meidän pienestä sirkuttavasta hormoonihyrrästä :). Nooran ja Nellyn lähdettyä meno hieman rauhoittui ja koiruudet kävivät koisimaan yksi toisensa jälkeen. Muskasta otettiin 4 kk mitta; 31cm. Pistää jännittämään ett millaiseksi neiti kasvaa. Nyt sillä on hampaita lähtenyt. Ja sitten kun hampaat on vaihtunut, jäädään odottamaan juoksuja. Sitten vasta ollaan viisaampia koon suhteen.

Eilen juhlittiin siis Kiian 4-vuotis synttäreitä. Tehtiin kakku ja vieraat tulivat sitten illalla, eli Stiina Nomin  kanssa. Milan ja Lili jäivät nyt tällä kertaa karkeloista pois. Kiia sai lahjaksi aktivointipallon ja nameja :) Toinen oli aivan innoissaan kun sai todella kivan pallon ja vielä kun sieltä tulee nameja sisältä. Aivan suosikki! Sai kakkukahvien jälkeen maistaa miltä kakku maistui esitiskarin virassa. Hyvin tuli lautanen puhtaaksi. Merri ja Muska keskittyivät vaan Nomin höykkyyttämiseen, tosin hieman eri perspektiivistä. Muska hyökkäsi suoraan kimppuun ja painit oli heti pystyssä. Merri keskittyi enemmin tuon takaapään tutkimiseen ja sirkuttamiseen. Heti kun alkoi jumppaliikkeitä ilmenemään niin Merri löysi itsensä Muskan yksiöstä :) Ei tartte ihan niin kuumana käydä! Vieraiden lähdettyä ja ruuan nauttimisen jälkeen, uni maistui kaikille. Tyyli on vapaa!

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Häivähdyksen-sheltit

Kennelliitosta tuli tänä aamuna postia. Hakemani kennelnimi on nyt hyväksytty, ensimmäinen vaihtoehto (Häivähdyksen) meni läpi :) Maksoin heti maksun nimestä ja nyt jäädään odottelemaan virallisia papereita. Vaikka meillä on vasta kasvamassa tämä tulevaisuuden toivo, niin päätin jo keväällä hommata kennelnimen valmiiksi. Nykyään on niin paljon kennelnimiä, että hyvän nimen keksiminen on todella vaikeaa. Aina kun luulee keksineensä hyvän nimen niin se onkin jo olemassa. Olen äärimmäisen tyytyväinen tähän meidän kennelnimeen. Se milloin sitä päästään sitten käyttämään, onkin sitten jo ihan toinen tarina :) Nyt vaan katsellaan miten tämä tulevaisuuden toivo tuo tullessaan ja suunnitellaan tässä sivussa pentuasioita. Hitaasti hyvä tulee!

Häivähdyksen-shelttit
Kiia, Merri ja Muska

tiistai 18. lokakuuta 2011

Arkipäivän kuuma peruna

Oon taas viime päivinä saanut päivitellä tuota Merrin masua. Taas sillä on se sekaisin! Oli silloin reilu pari viikkoa sitten ennen Mikkeli vkonloppua. Siitä toivuttiin seuraavalla viikolla ja nyt on taas uudelleen. Aloitti ripaskoinnin eilen. Eilen selvittiin koko päivä ilman suihkureissua mutt tänään sitten ei todellakaan. Aamulenkin jälkeen oli kyll takalisto sen näköinen ettei kärsinyt lähempää tarkastelua. Sanoin vaan Merrille ett nyt kannattaa sitten pitää sitä häntää hieman alempana. Kotiin tultua mentiin suoraan suihkuun ja sai mustikka-shampoo pesun. Nyt toinen ahteri tuoksuu jälleen ihan hyvälle ja villapöksyt on laitettu ponnareille. Moni lyhytkarvaisen koiran omistaja ei varmaan niin noteeraakaan jos koiralla on välillä masu sekaisin. Päästää vaan sen ulos ja toinen käy tarpeillaan ja se siitä. Näitten pitkäkarvaisten kanssa se on hieman hankalampaa. Ei ole todellakaan kivaa käydä jokaisen kyykkimisen jälkeen vierailulla suihkun puolella. Välillä tuntuu ett koira käy useammin suihkussa kun itse.

Kaikki menee vielä ihan kivasti kun ollaan kotona eikä ole mitään menoja. Silloin sitä käydään suihkussa jos tarttee ja se siitä. Mutt auta armias jos edessä onkin jokin reissu, vaikka näyttelyyn tai johonkin muuhun kisaan. Ulkona voi vielä pestä koiran vedellä jos on sitä mukana tarpeeksi, mutt mites kun ollaankin sisähallissa. Muistan kuollakseni viime vuoden lokakuun lopussa Lahden kv-näyttelyn. Merrillä meni viikolla masu sekaisin ja se sai kaiken maailman lääkettä ja söi riisiä ja kanaa. Luultiin todellakin ett masu oli tullut kuntoon vkonloppua varten ett päästään hyvillä mielin näyttelyyn. Näyttelyaamu valkeni ja lähdettiin Lahteen. Päästiin sisälle ja laitettiin kaikki tavarat paikoilleen ja aloin hieman pöyhiä ja laittaa Merriä kuntoon. Kehän alkuun oli alle puoli tuntia aikaa, olikohan jokin 20min kun päätin käyttää Merrin vielä kerran ulkona ennen kehää. Merri kävi kiltisti pissalla heti tilaisuuden tullen ja takaisin päin kävellessämme se päättikin vielä kyykistyä yhteen penkkaan. Ääni jo paljasti kaiken... aaakkk maha aivan sekaisin. Ja miltä näytti hännän alla.... Voitte varmaan kuvitella mikä fiilis iski kun koiran hännän alusta on aivan, siinä itsessään, ja noin vartti kehän alkuun missä me ollaan se eka koirakko. Missään ei pystynyt pesemään kun ei ollut vesipisteitä kuin ainoastaan vessojen käsipesualtaissa. Ei auttanut muu kuin äkkiä häkin luokse ja yrittämään jollain saada toinen kehäkuntoon. Sumutin pullossa oli vettä ja onneksi oli ottanut yhden vanhan pyyhkeen mukaani. Niillä sitten putsattiin toisen villapöksyjä. Voi elämä sitä tuskahien määrää! No ei nyt ihan kirjaimellisesti mutt kuitenkin. Ei oo varmaan milloin viimeeksi ollut sellainen paniikki päällä. Onneksi saatiin juuri ennen kehää Merri siihen kuntoon ett sen pystyi viemään kehään. Säälin vaan tuomari parkaa kun hänhän se joutui tunkemaan kätensä sinne villapöksyjen sekaan. Oli ne onneksi puhtaan näköiset mutt hajusta en tiedä. En tunkenut omaa nenääni niin lähelle. Reissu onnistui kuitenkin hyvin ja Merri pokkasi ekasta virallisesti näyttelystään ERI JUN1 PU4 Vara-serti.

Tuon reissun jälkeen käytiin muutamankin kerran Merrin kanssa eläinlääkärillä ihmettelemässä ett mistä tämä kaikki voisi johtua. No eihän he yllätys yllätys mitään oikein osanneet sanoa. Laitettiin kuitenkin varmuuden vuoksi Merri i/d-ruualle vähäksi aikaa että saataisiin maha rauhoittumaan. Kyllähän se maha rauhoittui ja päästiin messariinkin turvallisin mielin. Siellä kyllä näin kuinka monelta koiralta ripaska lensi näyttelyalueella, joten pelkkä ajatuskin puistatti.

Syksyiset ripaskoinnit johtui siitä ettei Merrin maha kestänyt nappuloita ja raakaruokaa samanaikaisesti. Eli silloin annoin nappula-aamiaisen ja illalla raakaruuan. Ne sulaa eri aikaan mahassa ja se ei sopinut Merrille. Koirat oli koko kevään nappularuualla, mutt vaihdoin taas raakaruokintaan kun alkoi tuota hammaskiveä tulemaan todella paljon ja muutenkin en oikein tykkää tuosta kuivanappulan syöttämisestä. Oikeastaan koko kesä meni todella hienosti eikä Merrillä ollut minkäänlaisia ongelmia masun kanssa. Aamulla saivat lihaa ja kasvissosetta ja illalla broikun siipiä.

Ennen Mikkeli vkonloppua olin palkannut viikolla Merriä maksapannarilla treeneissä ja se varmaan sekoitti silloin sen mahan. Sinäänsä aika jännää kun se on kuitenkin välillä syönyt ihan raaka maksaakin lihan joukossa eikä mitään ongelmaa. Silloin sen masuongelma kesti aika kauan, lähes 4 päivää; 2 päivää ennen kisoja, kisapäivä ja yksi kisapäivän jälkeen. Kokeiltiin vaikka mitä attapectiä, canikuria, keitettyä riisiä, kanaa. Kävin heti maanantaina lääkäristä kysymässä ett onko vielä jotain keinoa. Tehtiin Merrille veteen keitettyä puuroriisi-"limaa" ja siihen sitten vähän keitettyä kanaa. Riisi rauhoitti mahan hienosti ja ruoka alkoi kestää sisällä, ja myöhemmin ulos tuleva tavara oli normaalia. Hetken mentiin niin ett molemmat ruuat olivat riisipuuro-liha seosta eli jätettiin broikun siivet kokonaan pois. Viime viikolla otettiin broikut jälleen iltaruuaksi ja kaikki näytti hyvältä. Mutt sitten laitoin vissiin liikaa kasvissosetta ruuan joukkoon ja silloinkin meni masu sekaisin. Heitin samantien Merrin kitaan pari tablettia inupekt cortea ja se auttoi silloin lähes välittömästi. Jätin nyt kasvissoseen kokonaan pois Merriltä. Merri söi koko loppuviikon ihan normaalisti aamulla puuro-liha seosta ja illalla broikun siipiä.

Sunnuntaina oltiin kisaamassa Riihimäellä ja eka startti oli 9.40. Annoin Merrille joskus klo 5 aikaan ihan hitusen ruokaa + yhden inupekt forten, kun muutkin söivät. Siis todellakin vain vähän ruokaa. Ja illalla sitten vain yhden broikun siiven. Maanantaina sai sitten ihan normaalikokoisen annoksen aamulla. No ennen puolta päivää tuli sitten eka löysä tavara ulos, ja myöhemmin sitten päivällä. Tosissaan eilen ei tarvinnut ollenkaan käydä suihkussa mutt tänään onkin sitten ihan toista laatua. Illalla en antanut enää broikun siipiä vaan mentiin riisipuuro-liha linjalla. Ja nyt tänä aamuna sai samanlaisen satsin sekä yhden inupekt forten. Nyt saa naamariinsa toisen inupekt forten ja illalla vain hieman riisilimaa ja vain makua antamaan keitettyä kanaa. Jos näillä saatais masu taas kuntoon. Paastopäiviä kun ei enää suositella!!!

Päivitys 20.10.11
Käytiin Merrin kanssa tänään eläinlääkärissä kun toinen alkoi olemaan jo eilen tosi vaisu ja väsynyt. Illalla eikä tänä aamuna ruoka (riisipuuro+hitusen keitettyä kanaa) maittanut ollenkaan. Kiian ruokakupille kyllä olisi tehnyt mieli. Harmittavasti sitä ei voinut toiselle antaa tai seuraukset ois varmasti ollut aikamoiset. Soitin siis heti tänä aamuna ajan lääkäriin kun aloin olla todella huolissani Merrin apaattisesta käytöksestä. Ei ollut silloin viimeeksi 3 vkoa sitten noin apaattinen ja väsynyt. Onneksi sain ajan heti tälle päivälle.
Merriltä otin varmuuden vuoksi pissanäytteen mukaan ett jos vaikka sieltä olis löytynyt jotain. Lekurille mentiin hyvissä ajoin. Merri kävi vielä kyykkimässä ennen lähtöä ja sitten vielä toisen kerran kun oltiin odottelemassa vastaanotolla. Onneksi kerittiin puskan puolelle. Ihan vetistä tavaraa tuli ulos. Merri oli todella reipas koko session ajan. Ainut mistä ei tykännyt niin oli kuumeen mittaaminen ja peräsuolen tutkinta. Tuntui todella ikävältä kun paikat on ihan hellänä. Silloin jouduin todella pitämään kiinni ja rauhoittelemaan toista. Eläinlääkäri tutki ja tunnusteli vatsaa ja katsoi limakalvot. Ne oli hieman kalpeat joten otettiin kaiken varmuuden vuoksi verikokeet. Niissä ei kuitenkaan, onneksi, ollut mitään. Mukaan saatiin parit lääkkeet ja i/d-ruokaa. Nyt sitten toivotaan että saataisiin toinen juomaan ja myöhemmin syömään. Nyt ei todellakaan maistu. Torkkuu vain ikkunanlaudalla. Onneksi kuitenkin mitään vakavaa ei löytynyt!

Mahasuolikanavan tulehdus, gastroenteritti. Vetistä ripulia neljättä päivää. Ei kuumetta. Ei arista vatsan palpaatiota. Peräsuolessa vetistä ulostetta. Eturauhanen pyöreä, hieman kohollaan, mutta ei arista. Limakalvot hieman vaaleat.
Pissanäyte: op 1,041, ph 6,5; sedimentissä sakkaa, muutama epiteelisolu valkosolu ja bakteeri. Tällaiset löydökset tulevat yleensä esinahan eritteestä. Verta ja tulehdusmuutoksia ei pissassa ollut.
Verinäyte: PVK: kaikki ok. Muutkin verinäytearvot kunnossa.
Klinikalla pahoinvointilääke injektiona. 
Kotiin Inupekt forte ja Tylan suolistoantibiootti. Ruuaksi i/d.
Suositellaan madotusta.
Jos oireilu jatkuu, ulostenäyte tutkittavaksi loisten varalta.

On jotenkin niin outoa kun Merri on niin herkkä mahastaan. Kiia taas on sellainen rautavatsa ett se voi oikeasti syödä ihan mitä vaan ja likka senkun porskuttaa. En todellakaan muista milloin sillä olis ollut masu sekaisin, ja sehän nyt syö ihan mitä vaan. Vuos sitten sillä oli masu kipeenä kun oli maalla syönyt varmaan tonnikaupalla aitoa luonnon tuotetta, "luomu biolania", mutt silloinkaan ei ollut masu sekaisin. Kisatkaan eivät haittaa Kiian ruokaryhmiä mitenkään. Aamulla saa vähän tai ei ollenkaan ruokaa ja illalla sitten uudemman kerran. Ei mitään vaikutusta! En tiiä sittt onko Merrillä jokin stressivatsa vai miten on. En kyllä usko sitäkään kun sitten sillä olis pitänyt olla masu sekaisin kun Muska tuli, tuppasi nimittäin hieman stressaamaan sitä tilannetta. Vai käykö se ihan oikeasti niin kovilla kierroksilla kisoissa ett ei kestä yhtään ruokaa sinä päivänä. Nyt meillä on onneksi 3 vkoa aikaa ennen seuraavia kisoja mutt sitten kisataankin seuraavat 3 vkonloppua putkeen. Tulee olemaan mielenkiintoista kun ei tiedä yhtään miten pitäisi valmistautua Merrin kanssa niihin. En todellakaan halua parannella viikot sen masua heti kisojen jälkeen. En yhtään tykkää kun pitää olla todella tarkka ett mitä antaa ja kuinka paljon. Kiian kanssa ei tuollaista ongelmaa kun se on sellainen jätejoonas/tunkio ett sen kitaan voi heittää oikeastaan mitä vaan :)

Jos jollain on ollut kokemuksia samanlaisista oireista tai on jotain vinkkejä niin saa laittaa viestiä tulemaan :)

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Järkytyksiä, ja serti kakkosiin

Nämä olivat siis kaksi eri asiaa! Aloitetaan järkytyksestä!

Oltiin juuri tultu Merrin kanssa agiradalta maaliin Riihimäellä pidetyissä kisoissa kun kuulin ett siskoni snautserit Milan ja Lili olivat kadonneet metsälenkillä. Olivat lähteneet hirven jälkien perään ja kadonneet sille tielle. Siis mitä! Apua! Olivat olleet jo yli tunnin kadoksissa metsässä mikä sijaitsee aika vilkasliikenteisin Mikkelintien varressa. Kyllä kaikki kauhukuvat tulivat heti mieleen. Apua, kuin kauaksi ne ovat juosseet! Toivottavasti eivät jää auton alle. Löytyisivätpä pian!

Onneksi agirata oli meidän vika startti sille päivällä ja päästiin heti ajamaan kotia kohti kilpailukirjan saatuamme. Mielessä pyöri todellakin vaikka mitä, mutta mitä me voimme tehdä autosta käsin kun matkaa rikospaikalle on yli 200 km. Onneksi sitten Hollolan kohdalla saatiin puhelinsoitto, jossa kerrottiin molempien koirien löytyneen ja voivan hyvin. Suuret suuret kiitokset Hannelle avusta! Saavuit kuin pelastava enkeli paikalle juuri oikeaan aikaan! Ilman sinua päivä olisi voinut päättyä murheellisesti! Nyt kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin! Yksityiskohtaisen selostuksen tapahtumasta voi lukea Stiinan omasta blogista http://milanlilisnautserit.blogspot.com/2011/10/painajainen-suojelusenkelit-ja-hanne.html

Ja nyt sitten siihen toiseen aiheeseen....

Merrin kanssa siis kisattiin Riihimäellä kahden startin verran. Kolme oli varattu, mutta kaksi riitti. Eka rata oli hyppis ja toka agi! Meidän päivän sana oli tällä kertaa kepit! Kummallakin radalla Merri pysähtyi keppien loppupäässä ja jähmettyi paikoilleen. Aivan samalla tavalla kuin silloin Mikkelissä tokalla radalla.

 Ekalla radalla Merri liikahti sen verran ohi yhdestä väliköstä ett sai siitä 5 rv. Otettiin kepit alusta lähtien uusiksi. Homma sujui sitten kuin ennen vanhaan, tai ainakin normaalisti. Takaaleikkaus ei ihan sujunut suunnitelman mukaan kun Merri pyörähti toisen siivekkeen kautta eikä suorinta tietä niinkuin oli suunnitelma. Pääasia ettei hypännyt riman kautta takaisin. Saatiin sentään radalta tulos, 5 rv ja 3.sija.


Toka rata oli pääsääntöisesti ihan ok menoa, mutt nuo kepit. Annoin ihan reilusti sille etumatkaa suorittaa keppejä rauhassa etten vaan aja sitä kiinni. Silti sama juttu, töks ja pysähdys! Tällä kertaa malttoi kestää sen verran paikollaan ett sain käsiohjauksella vispattua loput välit läpi ilman virheitä. Aan kontakti oli aivan älyttömän hidas, siis törkeen hidas. Ja mitä vielä, pudotti molemmat takatassut pois kontaktilta. Onneksi ei sentään korjannut niitä takaisin esteelle. Yksi valssi jäi itseltä tekemättä ja keinun ohjaus oli kyllä niin amatöörimaista kuin vain olla ja osaa. Ohjasin keinun kauempaa puolta vain ihan varmuuden vuoksi ettei Merri käänny takaisinpäin takaaleikkauksella. Ei olla sitä niin harjoiteltu niin en yhtään tiedä miten se olisi siihen suhtautunut. Parempi, tai varmempi näin. Lopun sain sitten hienosti vedettyä. Tulos suuren taistelun jälkeen kuitenkin 0 ja 2.sija. Hieman huono maku jäi radasta. Ei yhtään sujuvaa menoa mutt nolla mikä nolla. Saatiin kolmas LUVA ja serti kakkosiin.

P.S. Video on hieman epätarkka kun ei kerinnyt tarkentamaan + koira ilmestyy vasta 4 esteen kohdalla kuvaan kun on niin salaman nopea :)


Palkintojen jaossa tuomarimme Rauno Virta kysyi miulta ett kenen kouluttamia me ollaan! Öööö... mitä tuohon oikein vastaamaan? Kerroin ett pääsääntöisesti olen itse tämän koiran kouluttanut. Mitäköhän hän mahtoi tarkoittaa tuolla kysymyksellä. Oltiinko me parempia vai huonompia kuin yleisesti? Jaa'a!

Nyt alamme pohtimaan meidän keppiongelmaa ja muistutetaan herraa kontakteista. Kolmen vkon päästä startataan sitten ekaa kertaa kakkosissa Imatralla :) Sitä ennen on vuorossa Kiian kanssa kisailua!

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Muska 16 vkoa

Muska täytti tänään 16 vkoa ja sitä juhlistettiin käymällä eläinlääkärissä tokissa penturokotuksissa. Toinen oli taas aivan innoissaan menossa katsomaan onko tuttuja ihmisiä tiskin takana, ja olihan siellä :). Lääkärihuoneestakin löytyi "vanha"tuttu jonka luokse oli pakko päästä. Häntä vispasi kovasti ja syliin oli päästävä. Sylin kautta päädyttiin tutkimuspöydälle ja siinä seisottiin hienosti tutkittavana. Kaikki kunnossa! Saatiin hieman esimakua näyttelytreenejä ajatellen kun seisottiin hienosti paikoillaan ja joku kopeloi :) Nami kun on kädessä niin toinen ei edes huomaakaan mitään. Ainut milloin jotain huomasi, oli kun laitettiin rokotus niskaan. Rabies hieman kirveli ja Muska ihmetteli kovasti ett mitä ihme kirppu-ainetta ne hänen niskaansa tunki. Vaikutus ei onneksi kestänyt kovinkaan kauan. Eläinlääkäri-reissun jälkeen oltiin hetki pihalla ja nautittiin auringonpaisteesta. Sain jopa otettua muutaman kuvan, poseeraavasta Muskasta :)

Muska 16 vkoa

lauantai 8. lokakuuta 2011

Haminassa

Kisattiin tänään Kiian kanssa Haminan maaperällä kolmen startin verran. Agiradoilla tuomarina toimi Pertti Siimes ja hyppärillä Sari Mikkilä. Radat olivat kaikki todella kivoja. Sai juosta ja sai hieman vääntää ja olla tarkkana. Valssi ja persjättö olivat tänään suositut ohjauskuviot. Ei oikeastaan muuta pahemmin tarvinnut. Meillä oli hienoja pätkiä kaikilla radoilla mutt jotain jäi vielä kuitenkin hampaan koloon. Tuloksina HYL, 5 ja sija 5 sekä HYL. Eli sama tahti jatkuu kuin viikko sitten. Ja se 0-tulos oli tänään niin lähellä, sekä voitto, ja serti. Kakkosradalla puolessa välissä Kiia pudotti riman! Huoh! Silloin todella harvoin kun se tiputtaa niin sitten tuollaisessa paikassa. No sille ei voi mitään. Tiputus oli tilastoharha. Harmi vaan kun se sattui sitten juuri tuolla radalla.

Eka rata lähti hyvin liikkeelle. Otin Kiian hieman lähempää mukaan jotta saan sille vauhtia putkeen ja jatkoa ajatellen. Keinu oli mielestäni aika hyvä, hyvin pysähtyi ja kuunteli. Kepit oli sitten seuraavana ja niihin sitten hieman kosahti 0-jahti tuon radan osalta. Kepit oli aivan radan reunassa ja mentiiin kohti ei mitään. Menin samassa tahdissa Kiian kanssa ja pidin koko ajan kropan ja liikkeen keppien suuntaisesti. Ei auttanut vaan Kiia bongasi jälleen pois kepeiltä toka vikassa välikössä. Grrr! En tiiä olisiko auttanut jos olisin hieman vedättänyt sitä ja juossut jopa edellä. Sitten jatko olisi voinut olla hieman kökkö. Päästiin kolme hyppyä eteenpäin kunnes kosahti sitten ihan lopullisesti. Tein pari valssia kun oltiin lähestymässä putkea puomin alla. Kerkesin kerrankin tekemään valssit suhkot hyvin mutt Kiia irtosi nyt todella reilusti sivuttaissuunnassa ja bongasi edelliseltä hypyltä muurin. Ja sinnehän se loikkasi. Olin aivan ällistynyt! En voinut kuvitellakaan ett se sinne asti menee. Videolta näkyy kun ohjaus hieman avautuu liikaa ja vielä heilautin kättä muurille päin. (Onneksi on videot mitä voi analysoida jälkeenpäin ja hakata päätä seinään :)) Yritin vielä tuosta jatkaa rataa eli putkeen mutt se ei onnistunut vaan mentiin puomille, ja sitä kautta sitten maaliin.


Marjut kysyi miulta ekan radan jälkeen ett jännitänkö ollenkaan radalla. No tottakai! Mie vaan näytän kuulemma niin rauhalliselta :) Siis pointti oli siinä ettei liika rauhallisuus ole hyväksi kun silloin ei hoksaa tarpeeksi ajoissa mitä koira suunnittelee. Tämän takia kovensin ja terävöitin hieman ohjaustani tokalle radalle.

Toka rata oli aivan huippu. Siinä onnistui mielestäni kaikki, käskyt, kontaktit, liike. En tiedä kyll mikä aiheutti riman putoamisen. Oliko se miun käden liike vai oliko vaan Kiialta huolimaton hyppy. Harmi vaan kun tehtiin nopein aika, ja 0-tuloksella oltais voitettu ja saatu se serti. Nyt sen ekan metsästys jatkuu...


Kolmas rata oli hyppäri. Pohdin todella paljon kuinka vien Kiian 4 hypylle kun putki oli niin houkuttimena. Ekaksi meinasin kiepauttaa Kiian kauempaa kautta takaakiertoon niin olisin itse ollut putken edessä. Tätä käytin silloin Nastolassa yhdellä radalla ja se onnistui. Nyt kuitenkin aattelin ett viedään lyhyempää kautta pienellä linjauksella jo kolmosella ja sitten hirtolla takaakiertoon. Joo, ei onnistunut. Vaikka oma linjani oli reilusti hypyn rimaa kohti niin silti Kiia meni putkeen. Katseeni saattoi kyllä olla hieman putkeen päin, se ei näy kunnolla videossa. Vaikka kuinka rataantutustumisessa sitä testasin ja testasin niin ilmeisesti koiran kanssa se on vaikeampaa. Jatkettiin kuitenkin matkaa kun halusin kokeilla kuinka suunnittelemani persjätöt onnistuisi. Vau! Ne onnistui todella hienosti. En ole koskaan kokeillut 3 esteellä peräjälkeen persjättöä. Pitäisi vaan ruveta rohkeammin niitä tekemään. Seuraavaksi oli suoran putken jälkeen pituus osoittaen ei mihinkään ja sieltä 180 astetta muurille. Käskytin Kiiaa hyppy-mene-hyppy ja näytin vielä kunnolla kädellä sitä. Ja mitä Kiia tekee... ei todellakaan mene pituutta vaan kaahaa suoraan muurin taakse. Okei, liike oli kyllä poispäin jo menossa mutt silti. Otin toisenkin kerran ja ei vieläkään. Mitä ihmettä! En jäänyt enää höyläämään koko asiaa vaan tultii seuraamalla pois radalta.


On se kumma kun välillä irrotaan kuin mikäkin kaistapää pienemmästäkin ohjauksesta todella kauaksi ja mutt sitten kun sitä vaadittaisi niin sitten ei millään. Kiia on ilmeisesti vieläkin niin raakile ja niin kiinni miussa ett tyhjäänpäin menoissa vaatii todella saattamista ja tukea. Pitää vaan yrittää muistaa tuo seuraavissa kisoissa, sekä harjoitella asiaa.

Ens viikolla suunnataan Mersu-miehen kanssa Riihimäelle kun nyt huomenna ei päästy radalle. Merri on onneksi toipunut masuvaivoistaan ja on tosi iskussa seuraaviin kisoihin. Toivon mukaan sitten tullaan serti takataskussa.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Merri kaahailee...

Hienoja kuvia Mikkelistä kun Merri kaahailee menemään!




Kuvat ottanut Eeva Pitkänen

maanantai 3. lokakuuta 2011

Mikkelinpäivänä Mikkelissä...

... ja hieman edeltävänäkin!

Vietettiin siis koko vkonloppu jälleen Mikkelissä, Savon maalla. Nukkumaan sentään tultiin kotiin. Lauantaina oli Kiialla kolme starttia ja sunnuntaina Merrillä samanlainen urakka. Alkuvalmisteluja hieman haittasi meikäläistä jo viikon piinannut flunssa ja se ei todellakaan näyttänyt hellittämisen merkkiä lauantaina-aamuna. Ei auttanut muu kuin pakata kunnolla vaatetusta ja evästä mukaan + ihan hillitön määrä nenäliinoja. Mikkelissä sää suosi meitä, aurinko paistoi ja oli noin 9-10 astetta lämmintä. Harmittavasti vain julmettu tuuli viilensi ilmaa. Sai olla todella tarkka ettei paleltunut starttien välillä.

Tuomarina meillä toimi oman seuran Sami Topra. Hän oli taas tehnyt todella kivat radat mutt näin flunssaisen näkökulmasta aivan liian nopeat. Nenä tukkeessa, räkää kurkku täynnä ja lyijypainot jaloissa. Ei oikein ollut lentävä olo. Harmi!

Eka rata, hyppis: Tähän rataan mahtui 3xHYL ja yksi 5. Ensimmäinen virhe sattui kepeillä, Kiia jätti pujottelun kesken aivan lopussa. Vaikka katsoin videolta monta kertaa niin en keksi selitystä siihen. Oma vauhti pysyi koko ajan tasaisena, en ollenkaan kääntänyt kroppaa ennakoivasti enkä mitään muutakaan. Olisi vaan pitänyt antaa vahvistava käsky loppupuolella. Eka hyl tuli 9 putkella kun jäin jälkeen ja Kiia pyyhälsi väärään päähän putkeen. Toka hyl tapahtui 13 hypyllä kun Kiia halusi välttämättä hypätä hypyn väärinpäin huolimatta kierrä-käskystä. Kolmas hyl tuli sitten aivan lopussa juuri ennen vikaa putkea kun Kiia hyppäsi ylimääräisenä 2 hypyn. Ei oikein alkanut päivä putkeen.

Jäähdyttelylenkille sitten Kiian ja Muskan kanssa sekä kasa-nenäliinojen kanssa. Montakohan liinaa meni kun sai valuttaa aivonsa niihin. Tai ainakin siltä se tuntui. Oli kyllä niin surkuhupaisaa menoa ett ei mitään rajaa. Parin viikkoisen kotikisojen olotilasta ei ollut mitään jäljellä, ei kunnosta eikä fiiliksestä. Koska me startattiin Kiian kanssa ekoina medeistä niin meillä oli hyvin aikaa hiippailla kisa-alueen liepeillä ja olla vaan. Piti vaan muistaa hoitaa lämmittelyt ennen rataantutustumista.

Toka rata meni jo huomattavasti paljon paremmin, kiitos kontaktiesteiden. Niissä sain Kiian kiinni ja sain hieman hengähtää. Ei tarvinnut ihan juosta kieli vyön alla. Kepeille asti meno oli todella upeeta, puomi-putki erottelukin meni todella hienosti. Tein putkelle pakkovalssin niin Kiia ei edes katsonut Aa:ta vaikka oli just äskettäin sen mennyt. Kepeillä sitten... Kiialla meni puolessa välissä rytmi sekaisin, siis häh! Sitä ei ole tapahtunut sitten... ööö... en edes muista milloin. No ei muuta kuin alusta ett päästiin jatkamaan menoa. Sitten taas kulki. Puomin kontakti oli todella hieno ja Kiia jopa kestikin siinä aika kivasti mutt sitten... Suoran putken jälkeen tein persjätön ennen muuria mutt Kiia ei seurannut sitä niin tarkasti vaan pyyhälsi miun selän takaa muurin viereisen hypyn. Pöh! Kosahti ihan lopussa! Olisi vaan pitänyt ottaa kunnolla haltuun mutt ei vaan tullut sitä tehtyä! Rataa en saanut videolle joten en pysty tässä nyt sanomaan kuinka hyvin yritin ottaa haltuun persjätöllä vai oliko se vaan jokin sellainen valuva yritys...

Kolmannelle radalle olin päättänyt nyt klaarata kepit. Yritin pusertaa hieman ärhäkkyyttä itseeni sen flunssan läpi ett saataisi edes yksi hyvä rata. Ja sitä lähdettiin tekemään! Alku lähti hyvin, sain jopa terävää ääntä käskyihini hypyillä. 4 putken jälkeen en kyll käyttänyt ääntä kun Kiialla tuli aivan mieletön kaarros. Mikä se putkijarrutus taas olikaa? Miksi sitä on niin vaikeeta käyttää radalla? Kysympä vaan! Puomilla en sitten osannut käskyttää kunnolla, en edes muista sanoinko mitään. Jos sanoin niin varmaan jotain pihinää. Sen vaan huomasin ett Kiia hidasti vain hieman ja pyyhälsi sitten jatkamaan matkaa. Onni matkassa ett Kiia pyyhälsi juuri oikeaan päähän putkea. Huusinkin sille ett: "Just sinne!" Kepeillä toistin 4 kertaa kepit käskyä ett varmasti menee alusta loppuun asti kunnolla, ja menihän typy. Keinulle asti meni kivasti mutt sitten flussa ilmeisesti sumensi jo ajatus maailmaa sen verran ett en tiiä mitä olin oikein tekemässä keinun ja putken välillä. Ajauduin ihan liikaa eteenpäin ja olin aivan putken takana kun tajusin missä olin. Kiia jo pyyhälsi putkeen kun minä oon vielä siellä takana. Miun oli tarkoitus olla jo puolessa välissä puomin puolella menossa mutt mitä minä siellä putken alussa tein. Sitten vaan huutamaan ett hyppy hyppy. Kiiahan ei tietysti irtoa ihan niin hypyille joten pieneksi pyörimiseksi meni. Meinasin jo ite ratketa nauramaan kun miuta niin huvitti oma hölmöilyni radalla. Onneksi sentään päästiin suhkot kunnialla maaliin asti, ja ilman hyl:ä.

Saatiin siis tulos! Olin aluksi hieman hämilläni kun Terhi tuli sanomaan ett saitte sentään tuloksen. Siis häh... Eiks se ollutkaan nolla. Antoiko se muka sieltä putken jälkeiseltä hypyltä kiellon vai kuinka. No ei! No mistä se 5 sitten tuli? Hain kisakirjan ja mitä näinkään. Se 5 tuli puomin alastulolta! Voi....grrrr!!!! Huomaa kyll millaista tarkkuutta ja jämäkkyyttä Kiian kanssa saa olla kontakteilla. Jos yhtään herpaannut etkä ole mukana niin sitten voi just käydä noin. Jos olisin tajunnut tuon kontaktivirheen niin olisin varmasti istuttanut Kiian takaisin kontaktille. Kyllä tää agility on niin terveen sielun ja ruumiin urheilua. Aina saa olla tarkkana ja jämptinä!

Merrin kanssa oltiin baanalla seuraavana päivänä, toiveissa se viimeinen LUVA ja serti. Alku ei meilläkään sujunut ihan hyvin kun Merrille iski joku vatsavaiva paria päivää aikaisemmin. Masu taas sekaisin ja ruuan vähennystä. Mietin jo useamman kerran startataanko ollenkaan koko päivänä kun toinen ei ole saanut normaalisti ruokaa pariin päivään. Onneksi vointi on ollut muuten todella hyvä ja toinen on ollut niin iloinen ja energinen, niin aattelin kokeilla edes yhden startin verran.

Eka rata olikin aivan mieletön. Harmittavasti hyl heti kolmannella putkella. Oma moka niin täysin. Menin Aa:lta metrin liian eteen ja Merri pääs pujahtamaan selän takaa väärään päähän. Loppurata oli aivan super. Kontaktit oli upeat ja sain kerrankin hieman testata niitä.

Toka rata meni taas ihan niin miun omaan pikkiin. Halusin alussa kokeilla sitä mitä Kiian kanssa ollaan joskus tehty mutt se mikä sopii Kiialle niin ei välttämättä sovi Merrille. Se tuli huomatuksi! Alunperin meinasin ihan valssata 3 hypyn takana ja sitten persjättö putken jälkeen ennen pituutta. Mutt sitten iski ajatus ett jos sössin sitä valssia ja jään eteen niin sitten... blaa blaa... spekulointia! Nyt sitten menin vastaanottamaan jo pituuden taakse mutt olin liian kaukana kun Merri oli jo bongannut pituuden vieressä olevan muurin tullessaan putkesta. Ei siinä paljoa mikään auttanut. En todellakaan ymmärrä miks miun nyt sitten piti mennä niin kauaksi ottamaan vastaan kun jatkossa puomille ei ollut mikään kiire. Mutt kun halusin kokeilla niin halusin kokeilla. Mitä tästä opimme... luota aina siihen ekaan fiilikseen! No ei me oltais 0-rataa varmaankaan tehty kun kiirehdin renkaan luona ja Merri tuli siitä ohi. Kepeillä en tiedä mikä ihmeen ajatuskatkos Merrillä tapahtui kun pysähtyi kuin seinään ihan lopussa, siinä sitä sitten tuijotettiin hieman toisiamme. Loppu mentiin sitten vähän miten mentiin.

Vika rata, hyppis! Harmittavasti jo tokalla esteellä putosi rima mutt jatkettiin matkaa päättäväisesti ett jos saataisi edes tulos päivälle. Merri irtosi todella hienosti ja kuunteli/luki ohjausta aivan superisti. Lopussa se sitten hieman kostautui kun ajattelin sen ajattelevan samalla tavalla kuin Kiian. Suoran putken kohdalla huusin vain hyppy hyppy kun kuvittelin sen hakeutuvan putken jälkeen hieman äänen puolelle. Ei onnistunut! Merri vain nopeasti vilkaisi ja hyppäsi sivuttain olevan pituuden kun se oli suoraan putkesta tultua. Olisi pitänyt huutaa tule tule ja sitten hyppy, tai jotain!

Ei saatu tulosta päivälle mutt radat oli todella upeita, varsinkin eka ja vika. Tuon päivän aikana sain huomata miten hyvin Merri lukee ohjausta ja toimii vierailla esteillä ja vieraassa paikassa. Nyt sitä ei tarvitse jännittää enää. Kakkosiin ei vielä siirrytty mutt ei paniikkia, kyllä me vielä keritään! Nyt Merri viettää hieman vapaata ja parantelee vatsaansa ja energiavarastojaan. Kiian kanssa mennään 0-jahtiin Kotkaan heti lauantaina ja parin vkon päästä on sitten seuran mestikset. Niihin mennään sitten molempien kanssa.

Loppuun vielä kooste Merrin kisaradoista: