perjantai 27. heinäkuuta 2012

MM-karsinnat 2012, Lieto

Tämän vuoden tavoitteena oli selvitä sm-kisoihin ja vasta ens vuonna mm-karsintoihin. No tuppas sen verran hyvin käymään ett sinnekin selvittiin tänä vuonna, eli yksi vuosi etuajassa. Oli mahtava kokemus vaikka tuloksilla ei juhlittukaan. Ens vuodeksi on katsottu paljon treenaamisen aiheita ja niitä tullaan kyllä höyläämäänkin. En halua enää koskaan sellaisia ratapätkiä ett mites kun ja siis ääkkk...

Ruotsin reissun jälkeen matkustin lammaskoirien kanssa seuraavana päivänä Mikkeliin mökille lepäämään pariksi kolmeksi päiväksi. No en tiiä koirien lepäämisestä kun viuhtoivat koko päivän ulkona. Itse sai lepäillä aika laakereilla kun säähaltija näytti ikävämmän puolensa ja vettä satoi lähes koko ajan. Onneksi se ei estänyt saunomista, uimista ja syömistä :). Lähdettiin päivän etuajassa kotiin jotta saataisiin taas nukkua yksi yö omassa sängyssä ennen mm-karsintoja.


Perjantaiaamuna pakattiin Stiinan Astra jälleen tavaraa täyteen ja suunnattiin keula kohti Lietoa. Matka sujui mukavasti Stiinan ja koira-aupair Tiinan kanssa. Koirat tyytyivät nukkumaan visusti takakontissa. Turisti-Merri näytti välillä herrasmies taitojaan kun hän antoi neideille tilaa nukkua kunnolla siirtyessään itse nukkumaan teltan tai laukun päälle :).
Olimme sen verran hyvään aikaan liikenteessä ett käytiin hoitamassa ilmoittautumiset ja tavaroiden purku samana iltana. Ei tarvinnut siihen käyttää sitten enää energiaa seuraavana aamuna. Majapaikkamme hotelli Kivitasku oli ihan kivenheiton päässä Kaarinassa. Ihan mukava, simppeli hotelli. Kaikki tarvittavat löytyivät ja hyvin uni maittoi kaikkia.


Aamupalan jälkeen suunnattiin kisapaikalle katsomaan innolla Pertti Siimeksen tekemää ensimmäistä rataa... Heti minejä seuratessa huomattiin radan ongelmakohdat... Valssit hypyille ja lähestyminen kepeille. No kummatkin kosahti meidän osalta. Ekaksi meinasin lentää nurin kun kengän nappulat on niin loppuunkuluneet ettei oo yhtään pitoa ja niiden kanssa sitten lipsuessa valssit oli koko ajan myöhässä ja super-hitaita ja loppujen lopuksi päällejuoksukin oli kuin suossa juoksisi. Kiia kerkesi edelle ja eihän se mihinkään irtoa... Kielto hypylle! Tiesin siinä vaiheessa ett peli ei lähtenyt hyvin käyntiin ja en todellakaan ohjannut kunnolla kepeille vaan roiskaisin vaan joten Kiiahan meni sitten putkeen. Sinäänsä lopputulos on aivan sama kun vain nollista saa pisteitä!


Sitten seuraavaa suoritusta saatiinkin tovi odottaa... varmaan yli kuusi tuntia! Piti yhdessä vaiheessa jo nauttia batteryä ett kesti hereillä. Auttoihan se hetkeksi mutt rataantutustumisen jälkeen tuntui ett ihan oikeasti nukahdan pystyyn. Miten ihmeessä jaksaisin seuraavan päivän jos sinne selvittäisi? Sen verran tiedän meidän vauhtia ett jos nolla tehdään niin jatkossa ollaan. Nollaahan sitä lähdettiin tekemään...tai ainakin suorittamaan kokonainen rata loppuun :). Ilmeisesti pieni treenaamattomuus näkyy meidän tekemisessä kun Kiialla alkaa olla paha tapa kulkeutua miun selän taakse. Johtuukohan se persjätöistä mitä nyt oon pystynyt tekemään paljon enemmin kuin ennen. Tai sitten vaan huidon jotenkin epämääräisesti ett Kiia luulee miun ohjaavan johonkin.
Keinun jälkeen oli tarkoitus hieman pyöristää linjaa ettei oma vauhti lopu niistossa ja tule kieltoa. No Kiia sitten menikin miun selän takaa ja oli itseasiassa menossa hypylle mutt sitten viime hetkellä ei mennytkään eli kielto siitä. Jatkettiin kuitenkin täydellä draivilla eteenpäin. Muuten meni tosi hyvin mutta harmittavasti pituuden viimeinen palikka kaatui ja sieltä toinen 5. Yhteensä tulokseksi tuli 10, selvittiin kuitenkin ihanneajan alle joten oltais puhtaalla oltu kirkkaasti mukana seuraavalle päivälle. Lopputulos oli nyt näissä karkeloissa 47.!


Vielä piti jaksaa tsempata Stiinan ja Lilin suoritus mikä oli vuorossa joskus puoli kympin jälkeen illalla. He tekivät nollan tokalta radalta, ihan superia. Harmittavasti bortsut vaan menee sen verran kovempaa kuin harmaa-pantteri-Lili ett ihan ei riittänyt aika ihanneaikaan. Rata oli kuitenkin niin upean näköistä, Lili on kyll niin paras rotunsa edustaja, agilityssä ainakin!



Seuraavana aamuna pystyttiin aloittaa päivä hieman rauhallisemmin kun mihinkään ei ollut mikään kiire. Syötiin rauhassa aamiainen ja käytiin Turussa näyttämässä Stiinalle ja Lilille hieman maisemia. Kiialle ja Merrille maisemat olivat jo tuttuja kun vastahan sieltä käveltiin viikko aikaisemmin. Tällä kertaa paistoi onneksi aurinko.

Kun pakollinen turistikierros oli käyty niin lähdettiin jännittämään toiselle päivällä selvinneiden urakkaa. Kun ratoja katsoi niin hyvin huomasi ettei meidän aika ollut tänä vuonna. Niin paljon on asioita mitä meidän pitää hioa ja parantaa. Niin koiran suorittamisessa kuin omassakin. Ens vuotta varten on parannettava omaa liikkumista ja ohjaamista todella paljon. Hetki hetkeltä me tullaan paremmiksi ja ehkä tästä eteenpäin alkais tuloksiakin tulemaan :) Mutt nyt nautitaan vielä kesästä ja ulkokisoista... Niitä parin vkon päästä!

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Slottshoppet - Sheltit Ruotsissa

10.7 tiistai-iltapäivällä käynnistyi meidän reissu Ruotsin maaperälle kohteena Slottshoppet agilitytapahtuma. 8 ihmistä ja 14 koiraa! Laivareissu meni hienosti syöden ja muutenkin vain tsillaillen. Illalla oltiin perillä Tukholmassa, josta oli tunnin reissu majapaikkaamme Uppsalaan. Iltalenkin ja raha-automaatin metsästyksen jälkeen oli mahtavaa päästä nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään.

Sheltit valmiina reissuun

Ajoimme maisemareittiä kisapaikalle, joten saimme samalla ihailla Uppsalan maaseudun maisemia. Ihan mukavilta näyttivät!!! Perille päästyä ensimmäisenä leirin pystytys ja sitten heti tutkimaan lähtölistoja. Ruotsissahan ei ole varsinaista ilmoittautumista vaan lähtölistat tulee ilmoitustaululle ja sieltä vaan viivataan yliviivatussilla oma nimi yli. Numerot kannattaa kirjoittaa muistiin muistilapulle tai sitten käteen, niinkuin minä tein :). Numerolappuja/-liivejähän ei ole käytössä! Ennen tai jälkeen rataantutustumisen pitää "ilmoittautua" sisäänheittäjälle kuka merkkaa vielä fläppitaululle ketkä on paikalla. Kisan aikana hän sitten yliviivaa tai ruksaa radan suorittaneet koirakot mikä helpottaa hieman oman vuoron seuraamista. Ei kuitenkaan voita numerolappuja/-liivejä.

Wiks slott eli Wikin linna

Me aloitimme urakkamme agiradalla. Alkuviikosta oli satanut monta päivää, joten nurmikenttä oli todella pahoin kärsinyt. Se oli pehmeä ja mutainen. Vaikka kisajärjestelijät raahasivat kottikärry tolkulla hiekkaa kentälle niin oli se silti todella pehmeä ja osittain erittäin liukas. Itseäni liukkaus ei haitannut kertaakaan mutt pehmeys kylläkin. Oli todella tahmeaa menoa paikka paikoin. Merrin kanssa aloitettiin ja hyllyn puolelle se meni. Ei kuitenkaan ollut mitään sikailua vaan hyvää menoa. Oli vaan muutama sellainen juttu mitä ei olla todellakaan Merrin kanssa harjoiteltu. Kiian kanssa otettiin harmittavasti pari kieltoa, totutusti sellaisissa kohdissa missä olisi pitänyt takaaleikata.

Merrin agirata/to HYL
Kiian agirata/to 10 (14/89)

Sitten jatkettiin hyppiksellä melkein lennosta. Tällä kertaa osat vaihtuivat; Merrin kanssa 10 ja Kiialle HYL. Merrin rataa ei saatu videolle kun kukaan ei ollut sitä kuvaamassa. Se oli todella hyvää menoa. Kepeiltä tuli kielto kun pamahti tokaan välikköön mutt en todellakaan tiedä vieläkään mistä se toinen 5 tuli. Koska ei kukaan muu tuttu ei ollut sitä näkemässä eikä videota ole niin ehkä se jää sitten mysteeriksi. No oli miten oli niin hyvää menoa jätkältä. Kiian kanssa yllättävä keppivirhe ja sen jälkeen kaahailtiin pituuden ohi.

Merri hyppis/to 10 (34/95)
Kiian hyppis/to HYL

Päivällä käytiin moikkaamassa paikallista eläinlääkäriä ja tunkemassa koirille matolääkkeet kurkkuun ja passiin leima tapahtuneesta. Siitä saatiin sitten jälkimaut illalla kun Merrillä oli hieman masu sekaisin. Onneksi inupekt:it auttoivat ja masu oli jälleen kunnossa seuraavana päivänä.

Perjantai 13.päivä alkoi aurinkoisissa merkeissä ja se piti heti hyödyntää tekemällä rauhallinen aamulenkki koiruuksien kanssa. Koska muut olivat niin aamu-unisia niin lähdin koirien kanssa keskenään. Kolmosten kisat alkoivat vasta myöhemmin päivällä heti kakkosten jälkeen joten meillä ei ollut niin kiire aamutoimien kanssa. Vaikka oli pahanonnen päivä niin meillä ainakin sujui hyvin. Päivän aloitimme hyppiksellä mistä Kiialle jälleen HYL (sujahti selän takaa putkeen kun piti mennä eteenpäin putkeen) ja Merrille 10 ja 0,32 yliaikaa. Kentän pohja oli jälleen tosi pehmeä ja se teki tepposet Merrin kanssa.

Kiia hyppis/pe HYL
Merrin hyppis/pe 10,32 (34/93)

Päivä päätettiin agiradalla ja se sujui yllättävän hyvin. Pari kohtaa mietitytti mutt niistä selvittiin kunnialla, ei ehkä tyylikkäästi mutt kunnialla. Kiian kanssa startattiin ensin ja puhdas rata. Radalla tapahtuneiden "virheiden" takia muutin hieman ohjaustani Merrin kanssa ja se tuotti meidän ekan nollan kolmosista :). Ohjaustyylin muutos tuotti myös hieman nopeamman ajan Merrin kanssa. Saatiin molemmille merkinnät kisakirjoihin ja Merri sai uuden narulelun ja pihvitikin palkinnoksi. Serti jäi harmittavan lähelle, neljän kymmenyksen päähän!

Kiian agirata/pe 0 (15/87)
Merrin agirata/pe  0 (8/87)

Lauantaina meno oli jo hieman väsynyttä, sekä itsellä ett koirilla. Merrin agirata meni pieleen jo heti alussa kun hiipi aivan ekan hypyn viereen ja tuli sitten loppujen lopuksi siitä ohi. Palautin lähtöön ja aloitettiin uudelleen. Toka este oli keinu ja sen herra sikaili lentokeinun arvoisesti. Koira kainaloon ja ulos radalta. Kiian kanssa selvittiin onneksi huomattavasti paremmin. Tosi huippumenoa mutt harmittavasti Aan kontaktilta 5.
Hypärit meni kummaltakin penkin alle kun keppien päässä oli putken suu ja kumpikaan ei malttanut mennä keppejä loppuun. Kiian kanssa kokeilin uudelleen eikä vieläkään. Lopetin radan siihen. Merri varasti ja meni putkeen. Karjaisin aivan kunnolla EI ja pysäytin herran menon. Halusin kuitenkin mennä radan loppuun kun edellinen rata jäi hieman lyhyeksi esitykseksi. Ihan mukavasti jätkä tykitti menemään.

Kiian agirata/la 5 (20/76)
Merri agirata/la HYL

Kiia hyppis/la HYL
Merri hyppis/la HYL

Ratojen jälkeen saatiin hengähtää ennen kuin paluumatka Suomeen alkoi. Syötiin hyvin, kamat kasaan, auton pakkaus ja kohti Tukholman satamaa. Laivaan päästyämme koirat jäivät nukkumaan hyttiin ja itse menimme jälleen syömään. SeaSide Cafeen perunamuussi ja lihapullat olivat niiiiiin hyviä ettei voinut kuvitellakaan. Siihen vielä jälkiruuaksi pehmisjäätelö. Vatsa kylläisenä oli hyvä käydä nukkumaan ja herätä seuraavana aamuna "hyvää huomenta"-kuulutukseen.

Suuret kiitokset Lauralle ratojen kuvaamisesta!

Loppuun vielä kuvia kisapaikalta... Parin vuoden päästä sitten uudelleen!




P.S. Tavattiin Muskan ehkä-tuleva-sulhanenkin ja hänen omistajansa. Vaihdoimme kuulumisia ja höpötettiin kaikkea mahdollista. Kyllä oli tämä sininen mies aivan ihana. Tammikuussa tutkitutan Muskan ja jos kaikki on kunnossa niin sitten otan uudelleen yhteyttä tämän sinisen herrasmiehen omistajaan ja sovitaan treffit keväälle. Muska tapasi tämän sulhon jo nenäkosketuksella, mutta harmittavasti vieressä oleva agikenttä vei suurimman huomion :).

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Varps-kisat

Eilen oltiin mäkäräisiä syöttämässä Varkaudessa paikallisten agikisoissa. Lähdettiin Stiinan kanssa, kerrankin, samalla kyydillä ja vietettiin koko päivä kisapaikalla. Mukaan pakattiin teltta, tuolit ja paljon syömistä. Mitäpä sitä ois muutakaan tehnyt sunnuntaipäivänä :) Medit tuomaroi Asko Jokinen, aivan uusi tuttavuus meille. Hänen radat oli tosi kivoja vaikka puomin leijeröinti ei ole meidän vahvinta aluetta. No oppi ja ikä kaikki!

Kiian kanssa oltiin päätetty pitää sellaiset kenraalit ennen mm-karsintoja näin koto-Suomessa. Merrin kanssa muisteltiin tauon jälkeen miten kisoissa tulee käyttäytyä. Kummassakin onnistuttiin oikein mukavasti vaikka eka rata meinasi näyttää ensin hieman toista. Merrin kanssa ei nyt tuloksilla juhlittu mutt jätkä teki seuraavat radat upeaa työtä. Kyllä huomaa ett taukoa on todella ollut niin kisoista kuin treeneistäkin mutt eiköhän se tuossa syksyn kuluessa muutu. Kiian kanssa homma toimii edelleen aivan mielettömän hyvin. Ollaan niin samalla aaltopituudella sen kanssa tällä hetkellä ett sen kanssa on niin ihanaa kisata.

Ekaa rataa en rupea edes käymään läpi kun se meni molempien osalta aivan läpihuutojutuksi enemmin ja vähemmin omasta tahdosta, molemmille HYL.
Tokalla radalla Merri teki upeaa työtä, harmittavasti muutamia kauneusvirheitä sattui matkalla, tuloksena 10 ja jotain vaikk oikeasti olisi ollut HYL. Sallittakoon se kun oon niin paljon enemmin nyt panostanut Kiiaan. Kiialla tuli yksi virhearviointi mutt onneksi sain pelastettua sen nopeasti. Maksoihan se hitusen aikaa mutt ei me missään serti-jahdissa oltukaan :). Tuloksena -7,88 ja 2.sija.
Kolmennella radalla Merrin mielestä muuri on aivan turha este ja se voidaan skipata aivan suosiolla. Meni siis muurin sijasta putkeen, höppänä putkihullu! Tuloksena siis HYL Merrille. Kiian kanssa tehtiin perus-rutiini-suoritus, ainoastaan sillä erolla ett Kiia kahdesti jäi uumoilemaan. Ekalla kerralla vissiin tuomaria ja keinua putken jälkeen ja tokalla kerralla, jaa'a. No lopputulos oli kuitenkin -5,53 ja 4.sija. Jos neiti olisi uumoillut jättänyt väliin niin oltais varmaan oltu jälleen kakkosia mutt aivan sama. Tuplanolla on nyt blakkarissa, joten ei paineita tuon suhteen :)  Mitään ei tultu Varkaudesta hakemaan mutt kelpaahan tuo. Tästä on hyvä jatkaa...


Huomenna lähdetään kaveriporukalla Turkuun mistä sitten keskiviikkoaamuna Ruotsiin ja Uppsalaan. Tiedossa on kolme päivää ja 12 starttia aksailua. Samalla käyn tapaamassa ehkä-Muskan-tulevaa-sulhasta ;). Sieltä sitten kotiudutaan sunnuntai aamuna ja samantien hyppään toiseen autoon ja lataamaan akkuja mökille. Aahh.... Sieltä sitten jälleen lennossa kohti Lietoa ja MM-karsintoja. Blogi on pari vkoa hiljaiselossa mutt sitten onkin paljon asiaa!!!

Se on loma nyt!!!

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Laukaan näyttely

Eilen matkustettiin Merrin kanssa Laukaalle näyttelyyn. En olisi normaalisti aivan moista matkaa tehnyt mutta Kirsti pyysi osallistumaan jotta saisi pitkästä aikaan kasvattajaluokan kasaan. No kerranhan sitä eletään joten menoksi.
Herätys oli klo 4 ja viiden jälkeen menoksi. Sai ajella todella rauhassa, ei pahemmin ruuhkaa paitsi ilmassa (liiskaantuneet hyttyset tuulilasissa ja keulassa). Mikkelissä pikainen pysähdys ja seuraavan kerran vasta paikan päällä. Olin ajatellut ett puol ysi ollaan perillä ja aika nakutetusti näin oltiinkin. Kerkesin juuri Merrin käyttää ulkoilemassa kun Kirsti ja Tiina saapuivatkin paikalle. Vuorossa teltan pystyttäminen ja asettuminen aloilleen. Viimeistelin hieman Merrin tassuja kun ei ollu pahemmin jaksanut niihin panostaa tuossa viikolla. Pari sipaisua sinne tänne ja sai kelvata.



Tuomarina shelteillä hääri brittiläinen Andrew Brace. Oli kyllä sellainen tuomari-setä tapaus ett ei hevin unohdu. On kyllä viimeinen kerta kun kyseiselle herralle vien koiraa. En tuollaisesta tuomari-työskentelystä kyllä maksa. Herra istui suurimman osan ajastaan teltassa ja katseli koiria pöydän äärestä. Yksittäisliikkeistä vain edes-takaisin liikkeet hän näki muttei ympyrää kuin pienen pätkän. Arvosteluihin tuli ihan mitä sattuu laukomisia ett niitä ollaan isolla porukalla ihmetelty ett WHAT!!! Merri ei ollut tässä poikkeus! En ole koskaan saanut tuollaista arvostelua sille mutt en todellakaan pidä sillä minkäänlaista painoarvoa. Herran työskentelystä kyllä näki ettei homma taida paljoon kiinnostaa kun ei todellakaan viitsinyt nähdä vaivaa tarkastaa millainen koira oikeasti on. Pia esitti ystävällisesti Merrin, jotta saataisiin häntä paremmin pysymään alhaalla. Pöydällä Merrin takajalat taisivat jäädä huonosti (en ole sata varma kun juuri jouduin itse vaihtaa paikkaa) mutt siltä se näytti. Tuomari vaan väänti niitä vielä enemmin huonoon asentoon ett kantapäät olivat lähes yhdessä. Sitten ihmetellään ett on hieman takaa ahdas. Ei kai! Liikkeet oli Merrillä jälleen priimaa, niin kuin aina. Häntä kesti alhaalla tosi hyvin, ihan muutaman kerran nousi hieman ylemmäs. Silti siitä maininta yksilöarvosteluun.

Kilpailuluokassa Merri laitettiin aluksi ykköseksi mutt sitten sen edelle laitettiin pari muuta trikkiä. Juoksutettiin siinä välissä ja se taisi olla Merrille liikaa, häntä alkoi nousta. Mitä enemmin juoksutettiin sitä enemmin nousi, mutt ei onneksi koskaan kuin max. kohtisuoraan. Ja se on jo jotain! No lopputulokseksi tuli AVO ERI3.

Laitan tähän väliin arovstelun...
" 2,5 years bluemerle. Very dramatic head with long foreface. Necky outline. Good colour. Very narrow through the hindquarters but good angles front and back. Strangely he moves much better than you could imagine particularily on the profile. Just needs to control the tail"

Tuli kyllä arvostelusta mieleen ett onko tuomari-setä koskaan nähnyt koiraa ja jos on niin onko shelttiä. Muutenkin valinnat tuottivat aika paljon keskustelua ja varsinkin ROP-titteli. Se meni todella keskenkasvuiselle junnu-nartulle mikä ei edes osannut seisoa paikoillaan ym. Koiran omistaja sanoi kaikille keskellä kehää "ett häntä hävettää tämä titteli, ett hänelle olisi kelvannut EVAkin!". Tämä varmaan kertoo aika paljon tuomarin valinnoista. No saatiin nyt kuitenkin koiranettiin ERI-merkintä ja taas yksi kokemus lisää. Harmittavasti vaan ainakin brittiläistuomareiden arvostus laski tämän sedän takia tosi pohjalukemiin.


Kasvattajaluokkaan oli alunperin ilmoittautunut 7 ryhmää mutt kuusi taisi vain selviytyä kehään. Amarantesin kokoonpanossa oli Merri, Onni, Milou ja Aidan. Pojat esiintyivät aika hyvin ja vain meidän harmaiden poikien hännät nousivat. Oli kivaa olla itsekin kasvattaluokassa kun ei olla koskaan oltu. Aika nopeastihan se arvostelu meni mutt oli ikva nähdä miten säyseästi pojat olivat kun oltiin kehässä. Teltassa hieman äristiin ja pöhistiin toisille mutt kehässä oltiin niin nätisti vaikka oltiinkin nenä toisen ahterissa kiinni. Lopputuloksissa me oltiin kolmansia, harmittavasti ilman KP:tä. Kokemus oli kuitenkin tosi kiva ja oli kivaa nähdä pitkästä aikaan Kirstiä ja Monikaa ja uutena tuttavuutena Tiinaa. Seuraava näyttely ois kuukauden päästä Mikkeli ja siitä vkon päästä erkkari Kuopiossa. Sitten vielä Mäntyharju elokuun lopussa. Sitten keskitytään aksailuun jotta saadaan Merrillekin nollat kasaan. Niistä ensimmäisiä lähdetään metsästämään ens vkonloppuna Varkauteen.