tiistai 26. elokuuta 2014

Kouvolan ja Heinolan näyttelyt

Vuoden-näyttelyt-kuukaudessa turnee loppui viime vkonloppuna kun hurautettiin koiruuksien kanssa ensin lauantaina Kouvolaan ja sitten sunnuntaina Heinolaan. Lauantaina matkaan lähti myös Stiina Nomin kanssa sekä perillä treffattiin Hanne ja Mofi. Merri sai siis teltallisen naisseuraa, ja varsinkin kun vielä Muskan tytär Mimmikin lähti turistina mukaan.

Kasvattaja Kirsti esitti jälleen Merrin ja herra esiintyi oikein hienosti, aivan ERInomaisesti suorastaan. Tanskalainen tuomari Ole Staunskjaer oli miellyttävä tuttavuus, sillä hän arvosteli koirat todella tarkkaan, mutta oli siitä huolimatta nopea arvostelussaan. Hän arvosteli suurimmalti osin pöydällä minkä jälkeen katsoi vielä liikkeet ja se siinä. Ei tarttenut enää seisoskella tuomaripöydän edessä. AVO urosten kilpailuluokassa Merri hikeentyi aivan totaalisesti kehän kulmalla oleviin sheltteihin mitkä hyörivät ja pyörivät siinä koko ajan. Aina kun juoksivat siitä ohi niin häntä nousi oikein kunnolla. Koska ERIn saaneita oli vain 3 niin tuomari pudotti Merrin kolmanneksi. Ilmeestä näki kyllä että ei olisi halunnut sitä tehdä, mutta sen verran noussut häntä haittasi kokonaisuutta verrattuna muihin ERIn saaneisiin. No sellaista tämä on. AVO urokset voitti Merrin velipuoli Aidan (Amarantes Vendetta), mikä pääsi näin hyviin asemiin viimeisen sertin metsästyksessä. Loppujen lopuksi Aidan oli PU3 edellään kaksi valiota, mutta harmittavasti ykkönen ei ollut Suomen valio, joten viimeinen serti jäi vielä saamatta.

Merrin arvostelu; AVO ERI3
*arvostelu tulossa*


Urosten jälkeen oli sitten narttujen vuoro. Muskan kanssa käytiin edellisenä vkonloppuna pyörähtämässä Imatralla mätsärissä ihan vain kokeilemassa että millä päällä neiti tahtoo olla kehässä. Ai että miten neiti oli helppo... Juoksut ovat juuri loppuneet lähes pari kuukautta sitten niin neiti on ns. siunatussa tilassa, ja näin ollen rauhallinen :). Muska oli tälläkin kertaa todella helppo. Pöydällä meinasi hermo mennä kun joutui olemaan siinä niin kauan ja tuomari todella tutki kauan ja tarkasti. Pikku virheitä löytyi ja varmaan takaliikkeet ratkaisivat sen että neiti oli tällä kertaa vain Erittäin Hyvä.

Muskan arvostelu; AVO EH
*arvostelu tulossa*


Mimmi oli tosissaan hoidossa koko viime vkon kun Kati perheineen oli etelän lämmössä. Neiti sulautui joukkoon todella hienosti, eikä edes voinut mitenkään tajuta ett nyt koiria oli neljä talossa. Oli hienoa päästä katsomaan millainen pikku neidistä on tullut 7 kk iässä. Harmittavasti luustoa ei ole tullut toivotun laisesti joten Mimmi on aika hentonen. Saa nähdä miten kehittyy vuosien saatossa mutta tällä hetkellä ei ole ainakaan mikään kiire näyttelyihin, sillä tänä päivänä monesti junnuluokassa on jo niin valmiita koiria. Muskakin alkaa vasta nyt olee jonkun näköinen ja ikää on 3v.

Kuvassa mini-mustat Mimmi sekä äitinsä Muska

Vaikkei Muska nyt pärjännytkään niin onneksi saatiin "perhe"piirissä menestystä... Muskan sekä Merrin puolisisko Noora (Amarantes Versus Per Lei) oli hienosti PN1 ja sai näin viimeisen sertinsä ja valioitui! Onnittelut siitä kasvattaja Kirstille sekä Leo omistajalle!

Päivän päätteeksi käytiin vielä pyörähtämässä kasvattajaluokassa Muskan kanssa. Nelikko koostui Muskasta, Noorasta, Aidanista sekä soopelijunnu Miinasta! Tuloksena kasvattajaluokan 2 ja KP! Kehien jälkeen käytiin vielä moikkaamassa meidän suipponokkien mammaa Capria, sekä Kiiwiä, Jaffaa ja Maruna nuorukaista! Oli kiva nähdä niitäkin pitkästä aikaa! 

Sunnuntaina lähdin yksin matkaan Merrin ja Muskan kanssa, aivan liian aikaisin aamusta, klo 6. Huoh! Kun on herännyt koko vkon klo 4.25 niin olisi ollut kiva nukkua vkonloppuna hieman pidempään, mutta kaikkihan on vapaaehtoista joten... Pikkaisen jännitti kun ajeli Heinolaan päin että selvitäänkö päivästä ilman kastumista. Ajomatkalla nimittäin sateli eikä Heinolan suunnassa näyttänyt yhtään selkeämmältä. Mutta kuin ihmeen kaupalla niin selvittiin ilman sadetta ja loppujen lopuksi saatiin vielä nauttia auringonpaisteesta!

Merrin päivä ei lähtenyt ihan ihanteellisesti käyntiin kun toisen pää meni aivan sekaisin nättien shelttityttöjen hajuista. Vaikka kenelläkään ei ollut juoksuja niin herra vaan sirkutti koko ajan. Arvelin että nyt ollaan vaikeuksissa, sillä herra kerää juuri tuolla tavalla sisäistä patoutumaa ja silloin häntä ei tule kestämään alhaalla. Ja näinhän siinä kävikin... Vaikka Kirsti yritti komentaa niin herran ilme oli juuri sellainen että aivan sama mitä sanot, mä teen juuri niinkuin haluan. Nina esitti Aidanin joten Merri oli vasta toisena vuorossa. Kävin silloin sanomassa Kirstille että vaihtakaa lennossa esittää Merrille niin vielä voi olla jotain toivoa. Merri hieman häkeltyi esittäjän muutoksesta mutta tokeni siitä hetkessä. Häntä oli parempi vaikka nousikin aivan liikaa tuomarin mieleen. Merri ei muutenkaan ollut sellainen mitä hän haki... vaikka ei kyllä yhtään pystynyt sanomaan millaista shelttiä tanskalainen Tomas Rohlin oikein haki. Oltiin koko porukalla aivan pyörällä päästä kun katsottiin tuomarin valintoja... No Merri sai EHn mikä oli pieni pettymys kun se nyt pilasi meidän hienon putken. 

Merrin arvostelu; AVO EH
*arvostelu tulossa*

Muska oli tällä kertaa enemmän tuomarin mieleen ja tällä kertaa esitin liikkeetkin kävellen jottei taka-ahtaus niin selvästi näkyisi. Neiti oli oikein säpäkällä päällä ja oli tuomarin mielestä ERInomainen... Loppujen lopuksi Muska oli AVO ERI (5). 

Muskan arvostelu; AVO ERI (5)
*arvostelu tulossa*

Pikkaisen rupesi huvittaman kun seurasi tuomarin valintoja ja kehän toimintaa... Tuomarin inttikaveri vaimoinen oli matkustanut näyttelyyn Tanskasta ja yllätys yllätys he korjasivat koko potin. En väitä etteivät koirat olisi olleet hienoja ja tyylikkäitä, mutta se oli vaan niiiiiin selvää! Tämä on yksi syy miksi en välitä näyttelymaailmasta kun kaikki perustuu vain jonkun mielipiteeseen ja aina on näitä naamatuomareita mitkä suosii tuttuja ja niiden koiria... Agilityssä kaikki on koirakosta itsestään kiinni. Tyylipisteitä ei jaeta! Se voittaa kuka tekee virheettömän suorituksen nopeiten, piste! 

Käytiin me taas pyörähtämässä samalla kokoonpanolla kasvattajaluokassa ja tälläkin kertaa oltiin toisia KPn kera. Ja hieno kuva meidän kokoonpanosta; Aidan, Muska, Miina ja Noora!


Oli omalla tavaa kivaa pöyrähtää kehässä, varsinkin kun itse nyt pääsin pitkästä aikaan esittämään. Mutta kaikki se vaiva ja maksut, ja sitten kaikki on yhden ihmisen mielipiteen varassa. Itse tiedän millainen Merri on... se on saanut niin monta kertaa samanlaiset arvostelut oli tuomari sitten mistä... Se vaan riippuu tykkääkö tyypistä vai ei. Merri ei kuitenkaan ole mikään tyypillinen perus britti sheltti joten jos valioksi sen haluaisi niin huoh! Joskus voidaan kokeilla käydä ulkomailla hakemassa sille sertit että päästäisi valioluokkaan. Ehkä sitä kautta voisi napsahtaa sitten se Suomen sertikin. Mutta jaksaako nähdä vaivaa kun näyttelyt eivät kuitenkaan ole se intohimo. No ehkä tämä häntä-ongelma on suurin syy siihen... Muskan kanssa taas... Neiti on kuitenkin siro ja siitä ei saa tekemälläkään mitään tukka-jumalaa! Pikkuvirheitä on sen verran... esim. pientä taka-ahtautta, joten jos ERIn saa niin siihen ollaan tyytyväisiä, ja jos sijoitutaan niin se on todella hienoa! 

Nyt meidän näyttelyturnee on ohi ja käännämme katseen jo tulevaan... Aksailuharkat on jo järkätty ja uusia pentusuunnitelmia on vireillä, mutta niistä seuraavassa postauksessa hieman enemmän! 

keskiviikko 13. elokuuta 2014

World Dog Show - Maailman Voittaja 2014

Monen näyttelyihmisen vuoden kohokohta oli viime vkonloppuna! Harvinaista herkkua näin Suomen maaperällä. Viimeeksi nautittiin isoista karkeloista vuonna 1998, silloin turistina katsomon puolella. Silloin meni 3 päivää kaverin kanssa kierrellen kehiä ja tutustumassa oheisohjelmaan mm. paimennukseen. Tällä kertaa selvittiin huomattavasti lyhyemmällä visiitillä vaikka nähtävää ja koettavaa olisi varmasti riittänyt useammallekin päivälle.

Merrin kanssa lähdettiin varhain sunnuntaiaamuna kimppakyydillä kohti messaria. Puol kasi perillä ja selvittiin ilman suurempaa jonotusta. Yritin selvitä mahdollisimman vähillä tavaroilla, häkki ja pieni reppu sekä kaljakärryt häkin kuljetusta varten. Alunperin olin aatellut selviäni ilman metallihäkkiä, mutt Stiina oli juuri samana vkonloppuna moikkaamassa kasvattajaa ja oli vienyt pienemmän kevythäkin mukanaan. No mutt menihän tuo metallihäkkikin suhkot kivuttomasti.

Sheltit alkoivat klo 9... nartuilla! Uroskehää piti odottaa vielä tunti ylimääräistä ja meinasi ihan tuntua puuduttavalta odotella ja kyttäillä kelloa. Merriä tuli harjailtua ja puunattua ihan antaumuksella, vaikka herra aloittikin karvanpudottamisen heti sawoshown jälkeen. Tuntui, ettei herrassa ollut juuri mitään mitä harjata mutta onneksi kaverit sanoivat sen olevan vielä hyvässä turkissa. Ilmeisesti helle teki tepposet, sillä herra ei ole koskaan tähän aikaan vuodesta pudottanut turkkiaan. Vasta sitten kun joulukuun messarin ilmo alkaa!

Ystäväni Katriina esitti jälleen Merrin. Pikkaisen oli tällä kertaa hakemista kun Merri kadotti minut näkyvistä ihan tyystin. Ei meinannut oikein keskittyä esiintymiseen kun kyttäsi ja etsi miuta väkijoukosta. Katsojia oli kuitenkin sen verran paljon kehän laidalla ettei nähnyt miuta ollenkaan. Onneksi kuitenkin sen verran Kati sai Merrin pidettyä aisoissa että tuomarin mielestä herra oli ERInomaisen arvoinen. Aivan huippua! Kehässä pyörähti 16 AVO-urosta ja 9 sai ERIn... Kilpailuluokassa Merri esiintyi todella hienosti kun itse saatoin sen kehään ja seisoin koko ajan kehän "sisäpuolella" penkkien vieressä, aivan siinä kulmassa mihin ensimmäinen koira laitetaan seisomaan. Nyt Merri tiesi koko ajan missä olin niin ei tarttenut etsiä. Vanha brittiläinen miestuomari Albert Wight etsi hieman toisenlaista tyyppiä joten ei sijoittumista kilpailuluokassa. Se ei ollut mikään suuri yllätys sillä eihän Merri ole mikään perusbritti vaikka isä onkin brittiläinen. Onneksi kehän laidalle oli Merrin suurimmat fanit; tutut ympäri Suomea, kasvattaja sekä kauimmat fanit kaukaa Australiasta. Kolme vanhempaa naista istuivat siinä vieressäni ja he kehuivat Merriä niin vuolaasti. Ottivat kuvia ja kertoivat miten upea herra on. Olisi kuulma menestys taattu Australiassa... :). Eikun sinne siis!


Arvostelu tulossa

Kilpailuluokan jälkeen käytiin Merrin kanssa ostamassa Kiialle valioruusukkeet ja käytiin vielä poseeraamassa hienolla jalustalla Helsinki-taustalla.


Näyttelystä jäi hieno fiilis... herra on aivan mielettömän upea ja helppo esitettävä! Olisi edelleen niin hienoa itse sitä viedä mutta tän hetkisen häntä ongelman kanssa en todellakaan viitsi heittää rahoja hukkaan jonkun EHn takia. Herra on ERInomaista tyyppiä ja joskus tulevaisuudessa sertinsä ansainnut. Toivon mukaan niitä sieltä joskus napsahtaisi... Seuraava koitos olisi Kouvolassa sekä Heinolassa heti reilun vkon päästä. Silloin Muskakin pääsee kehään!

P.S. Näin Eliniä ja Vindiä näyttelyssä. Vind oli jälleen aivan ihana itsensä ja onneksi Mimmi on perinyt isänsä luonteen! Herra kisasi veteraaneissa ja pärjäsi hienosti ollen VET ERI2. Onnittelut siitä Elinille ja Vindille!

maanantai 4. elokuuta 2014

SawoShow 2014

Ollaan siirrytty jo elokuulle ja nyt on alkanut Merrin vuoden-näyttelyt-kuukaudessa-turnee! Parempi hoitaa kaikki kerralla kuin ripotella niitä pitkin vuotta. Jää enemmän aikaa aksailuun :)!

Vkonloppu vietettiin siis Kuopion helteessä harmaiden kanssa. Merri oli pääosassa kun Kiia taas hoiti turistikoiran virkaa oikein hienosti. Lauantai aamuna lähdettiin hyvissä ajoin liikenteeseen ettei tulisi sitten äärimmäisen kiire. Se tuppaa olemaan meikäläisen helmasynti! Nyt ei ollut sen kanssa ongelma! Oltiin ysin paikkeilla perillä joten onneksi jäi aikaa äheltää kaikki tarvikkeet näyttelyalueelle. Vaikka oltiin ysin aikaan perillä niin silti jouduttiin parkkeeraamaan perimmäiseen nurkkaan ja meinas kyllä hermo mennä kun kärräsi kaikki tarvikkeet sopapohjaisella parkkiksella. Onneksi pahimmassa paikassa sain apua ystävällisiltä mieshenkilöiltä :)! Neiti hädässä!


Näyttelypaikalla teltta pystyy ja odottamaan Merrin esiintymisvuoroa. Kasvattaja Kirsti oli luvannut esittää Merrin joten miun huoleksi jäi vain laittaa herran karvat ojennukseen. Kehässä herra esiintyi aivan mielettömän hienosti ja tulokseksi ekalla kierroksella saatiin ERI. Aussi tuomari Donna Saltau ei ollut mikään helppo tapaus... H:ta ja EH:ta jaettiin helposti, jopa valioluokassa. Kilpailuluokassa oli vain kolme ERIn saanutta ja lopputuloksena Merri oli AVO ERI2 SA. Ihan hyvin sillä luokan voittaja oli lopputuloksissa PU1 ja VSP. Ei siis huonolle hävitty. Päivän näyttelyssä ulkomaalaiset sekä tuontikoirat veivät pisimmät korret joten ollaan oikein tyytyväisiä siihen mihin päästiin tuossa seurassa. Arvostelu oli oikein hyvä...

"4 year old blue male. Excellent colour with good tan. Almond shape eye. Correct ear set. Balanced skull to muzzle. Smooth foreface. Good size and substance of bone. Level topline. Moved out and back well with a smooth gait."

Katsottiin pitkästä aikaan myös nartutkin ja ROP. Kasvattaja ryhmiä ei enää jääty katsomaan kun alkoi sen verran vatsa kurnimaan ruuasta ja haluttiin jo lähteä kohti meidän tulevaa yöpaikkaa, Rauhanlahtea. Menomatkalla oli pakko hakea ruokaa, sillä mihinkään ei pystynyt jäämään syömään aivan mielettömän helteen takia. Mutt mikäs parempaa kuin syödä sitten kaikessa rauhassa luonnonhelmassa :)


En ole reiluun 20 vuoteen nukkunut teltassa joten oli oikeasti hauskaa pystyttää telttaa ja miettiä millaista se oikeasti tulee olemaan. Oon oikeasti viimeeksi nukkunut teltassa alle 10 vuotiaana mammame pihamaalla. Mietin pitkään kuluneella vkolla että miten järkkäisin yöpymiseni ku en ollut vielä varannut mitään hotellia tai muutakaan majoitusta. Kun tarkastelin sääennustetta niin ei ollut epäilystäkään ett uhraisin rahaa hotelliin. Mikään ei ole pahempaa kuin pieni hotellihuone mikä on aivan mielettömän kuuma ilmastoinnista tietoakaan. Mitkään tuulettimet eivät pahemmin auta. On muutama yö tullut pyöriskeltyä sängyssä peittoa viskoen ku on ollut niin kuuma. Koiratkaan eivät ole pystyneet kunnolla nukkumaan, tai ainakaan Merri.

Koska sadetta ei ollut luvassa juuri nimeksikään niin teltta majoitus oli oikein hyvä vaihtoehto. Koska elokuussa yöt ovat jo viileitä niin ei ainakaan tarvinnut kuumuudesta kärsiä. Ja Merri kiitti! Kiia ei ollut niinkään tyytyväinen vaan toinen jäi kaipaamaan hotellin pehmeää sänkyä ja tyynyä :).

Herättiin aamulla ajoissa ja aamulenkin jälkeen kasasin kamat nopeasti kasaan. Halusin tällä kertaa olla todella ajoissa näyttelypaikalla sillä en halunnut parkkeerata viimeiseen nurkkaan ja raahata kamoja sitten koko sitä matkaa näyttelyn päätyttyä. Ja se kannatti. Nyt päästiin ihan portin eteen! Ja toinenkin syy miksi halusin olla ajoissa liikenteessä oli se että minun piti etsiä Merrille esittäjä. Kirsti ei päässyt itse paikalle joten paniikki paniikki. Kokeilin ekaksi itse, mutta senhän nyt tietää mitä siitä tulee... Juu ei! Pari muutakin ihmistä kokeili huvikseen Merriä vaikka heillä oli omat urokset esitettävänä. Se oli jännä katsoa millä tyylillä Merriä pitää esittää sillä kun ruotsalainen Linda Andorsen kokeili niin Merri ei laskenut häntää missään vaiheessa. Hän yritti saada Merrin energiaa pois ja pyöritti ja pyöritti koko ajan. Se oikeasti vaan teki hallaa koko häntä jutulle. Sitten Päivi kokeili... meni jo hieman paremmin vaikka Päivi komensikin ehkä hieman liian kovasti häntää alas.

No onneksi sain Merrille todella hyvän esittäjän ja Merri esiintyi hänen kanssaan todella hienosti. Kiitokset Silja Pietilänaholle Kemiin! Siljan rauhallinen tyyli, mutta tarvittaessa jämäkkyys sopivat Merrille hienosti. Tuloksena oli lähes identtinen eiliseen eli AVO ERI2 mutt tällä kertaa SA jäi saamatta. Aluksi näytti että hollantilainen tuomari Jo Schepers jakelisi eriä jokaiselle mutta ei sitten ihan niin ollutkaan. Arvostelu oli jälleen hyvä.

"4 years very nice dog. Very good in type. Very good propotions. Very nice head. Good eyes, ears and theeth. Good neck, topline and tail. Good forechest and ribs. Good angulations. Very nice coat, good color. Good movement and temperament."

Merri esiintyi hienosti ja käyttäytyikin upeasti kehässä vaikka viime kerrasta on yli vuosi. Nyt tulevana sunnuntaina on luvassa Maailman Voittaja 2014. Vaikkei menestystä lähdetäkään hakemaan niin on vaan niin kivaa päästä aistimaan sitä tunnelmaa ja katsomaan mitä uusia koiria saapuu kehään ulkomailta. Ja eihän sitä koskaan tiedä miten sitä käy...