En muista milloin...

...olisi viimeeksi saanut olla näin rennosti. Tää on todellakin kunnon lomaa. Oon kyllä niin ansainnut tän kaiken. Nyt on paljon helpompi muuttaa uudelle paikkakunnalle ja lähtee opiskelemaan. Ollaan oikeastaan vaan oltu ja kerätty voimia, ja tehty kaikkea kivaa.

Video Kiian ja Merrin pakkaspäivästä


Tosissaan sunnuntaina oltiin epiksissä ja niissä kyllä huomasi ett taukoa on tullu pidettyä. Sen huomasi koirista sekä ohjaajasta :) No pikkuvikoja! Nyt vaan treenaamaan niin eiköhän se siitä. Toivon mukaan ainakin. Pikkaisen meinaa harmaita hiuksia tulla kun en oikein vieläkään tiiä miten meidän treenaaminen tulee sujumaan tuolla uudella paikkakunnalla. Nyt kun on tottunut meidän hienoon halliin niin tekee kyllä hieman tiukkaa kun ei oikein tiedä mihin joutuu. Pahimmassa tapauksessa treenataan sitten ulkona, aarggh. Varkaudessa olisi lämmin halli mutt sinnekin on se 80km matkaa ja siihen vielä hallivuokra jne. Pikkaisen tuppaa opiskelijan budjetti sanomaan jossain välissä irti. Ei oo kyll kauheen kivaa tinkiä koirien treenipaikasta mutt jossain välissä on pikkainen pakottava tarve. Ei tykkää! No tässä on vielä parisen viikkoa aikaa pähkäillä.

Eilen käytiin Haminassa tapaamassa Kiian ja Merrin serkkutyttöä, pientä Ruutia! Oli kyllä niin erikoinen pakkaus ett ei meinaa hymy lähteä vieläkään suun pielistä. Pieni ja pippurinen pikku typy!

Merri on kyllä aivan ekstaasissa kun pääsi tutustumaan Ruutiin. Harmillisesti sukulaisia ei vain saisi liehakoida, mutt ei se menoa haitannut :) Perheen pojat olivatkin sitten enemmin kiinnostuneita Kiiasta joka joutui vähän väliin kertomaan millainen typy heitä oli vastassa. Ei tartte tulla haistelemaan liian innokkaasti.

Juotiin kahvit ja tankattiin hieman evästä metsälenkkiä varten. Siellä sitä sitten rämmittiin lähes umpihangessa metsässä ja pelloilla. Huh huh, meinas aivan lämmin tulla. Onneksi edellä kulki 5 koiraa niin johan ne teki aika hyvän polun meille :) Paluumatkalla olikin aika hiljaista sakkia auton takaboksissa ja kotona illalla. Hyvä ettei tarvinnut kantaa ulos iltatarpeilleen. Oli niin mukava päivä koiruuksilla ja omistajalla ett pitää joku kerta ottaa uudelleen!
Kuvassa Ruuti, kuvannut Paula Paronen

Lopuksi vielä hieman viihdettä Merrin rakkaudesta lapioihin

Tahvanan tahdit

Ei nyt ihan Tahvanan ajelulle päästy eikä Tapanin tanssiaisiin niin mentiin sitten Kinkunsulatus-epiksiin. Itse jouduin talkoovuoroon juuri kyseiselle päivälle ja tiedossa oli rattoisa päivä hieman viileässä hallissa. Kerta ku joutui koko ajan paikalla olemaan niin päätin käyttää sen sitten hyvin hyödyksi. Otin molemmat koiruudet kisaamaan, siis jopa Merrin :)
Tuomarina toimi Tiina Mynttinen ja hän teki todella kivan oloisia ratoja. Olisi tehnyt mieli osallistua Kiian kanssa kaikille mutt ei nyt ruveta liikaa ahnehtimaan. Tällä kertaa järkättiin jopa kolme rataa; super-möllit, 1luokka ja 2-3 luokka. Kaikissa radoissa oli tietty kaava ja varsinkin möllirataa naurettiin oikein makoisasti etukäteen. Tiesin nimittäin aivan suoraan kuinka siinä tulee käymään...



Eli siis Merrihän meni suoraan väärään päähän putkeen kun olisi ekaksi pitänyt mennä se hyppy minkä Merri hyppäsi putkesta tullessaan. Putket on toisesta niin POP ett sinne on päästävä maksoi mitä maksoi. Ei olla vielä keritty harjoittelemaan noita vaikeampia juttuja mutt niitä ruvetaan seuraavaksi harjoittelemaan. Hieman sama juttu kävi suoralla putkella. Kun kiire on niin kova niin sitähän ampaistaan 100 lasissa myös putkesta ulos. Olisinhan voinut tietysti jättäytyä kauemmaksi putkesta ja kutsumaan mikä olisi todella pakottanut Merrin kääntymään mutt näin kävi tällä kertaa. Saipahan poika juosta ihan urakalla ja kivaa näytti olevan. Muutamassa kohdassa oli hieman epävarma kun tein takaaleikkauksen hypyllä mutt hyvinhän jäbä selvisi. Paljon on vielä harjoiteltavaa ennenkuin ollaan kisavalmiita mutt nyt mentiin vaan nauttimaan ja pitämään hauskaa.

Seuraavaksi Kiia...



Kiia meni todella hienosti kun ajattelee ettei olla pahemmin otettu mitään reiluun 1,5 kuukauteen. Kepit jätti kesken mutt olisin voinut hieman vahvistaa uudella käskyllä loppuvaiheessa. Sillein ongelma hävisi kesälläkin. Kontakti oli huomattavasti parempi mitä se on ollut viime aikoina mutt harmillisesti ei ihan kestänyt kontaktilla. Pysähtyi kyllä heti maassa mutt... Kun sen pitäisi olla 2on2off. Tietysti tässä kohtaa pitäisi syyttää taas vaan itseään etten ottanut sitä uudelleen, mutt jotenkin se olisi latistanut fiilistä. Mentiin siis loppuun asti, 5 virhpist ja 2. sija.

Noista radoista on kuitenkin hyvä jatkaa taas eteenpäin. Jäi kummastakin hyvä fiilis!

Hyvää Joulua 2010

Uppo-Nallen jouluruno

Kuusen alla on kummaa puhinaa,

karvaisen kuonon jouluista tuhinaa,

heilahtaa kuusen katveessa tassu,

kurahtaa vihreän varjossa massu,

joulukarhu on asialla

oksien peitossa kuusen alla.

Karhulla mielessään jouluiset ilot,

purkki ja lahjat ja omenakilot.

Siksipä heilahtaa karvainen tassu,

siksipä kurisee massu,

että on tarpeen hetkinen vartoa,

odottaa, paastota, punoa vartoa.

Jälkeen koulun on odotus joulun

kaikkein kauneinta maailmassa.

Karhun mielessä joulu väikkyy

kynttilän valo silmissä läikkyy

mieli on auvoinen, mieli on avoin

viettääkseen joulua jouluisin tavoin.

Kaikille oikein ihanaa ja suloista Joulua 2010 toivottaa Shelttienergialaiset Hannele, Kiia ja Merri



Lomaaa....

Näin se päättyi jälleen yksi aikakausi miunkin elämässä; keskiviikkona 15.12.2010 oli minun viimeinen työpäivä Eekoon palveluksessa. Reilu 3 vuotta siellä vierähti. Kyllä aika menee nopeasti. Saan oikein kiittää työajanjaksoa siitä että se mahdollisti minulle kummatkin karvanaamat. Kyllä siitä työstä jotakin hyötyä on, ainakin palkkapäivästä :) Nyt meillä on lomaa tuonne ens vuoden alkuun asti, jolloin aloitetaan aivan uusia elämä uudessa paikassa.
Alunperin luulin että me muutetaan Anjalankoskelle, Inkeroisiin mutta siihen tuli eilen totaalinen muutos. Sain sähköpostiin sekä kännykkään viestin ett miut onkin hyväksytty Savonlinnaan opiskelemaan fysioterapiaa 9. varasijalta. Meinasin aivan tippua penkiltä kun luin viestin. Tiesin että on mahdollista päästä varasijalta sisään mutt en aivan luottanut siihen ettei tule sitten liian isoa pettymystä. Nyt se on kuitenkin totta! Vuoden alusta lähtien pääsen toteuttamaan itseäni ja kouluttautumaan siihen mitä on halunnut pitkään. Ja ettei kenellekään jää epäselväksi niin aion valmistumisen jälkeen erikoistua eläinfysioterapiaan :) En mie mitään ihmisiä rupea työkseni hoitamaan vaan niitä mitä rakastan kaikkein eniten eli koiria :)! Ne ovat sen ansainneet!

Nyt kuitenkin vietetään lomaa..! Nautitaan tulevasta joulusta ja uudesta vuodesta ilman mitään kaupallista hössötystä. Ainut mitä joutuu ihan oikeasti tekemään, niin on kämpän etsiminen Savonlinnasta. Onneksi siellä näyttää olevan ihan mukavasti valinnan varaa ettei tarvi mihinkään luukkuun muuttaa. Viikonlopun ajan otan tietoja ylös ja sitten maanantaina puhelimen ääreen. Pitäähän meidän kiva koti löytää!
Eilen otettiin jo ensimakua mitä tämä loma tuo tullessaan. Kiia pääsi hiihtämään pitkästä aikaan. Viime vuoden tavoin Pappilanniemessä saa käydä koirien kanssa hiihtämässä ti ja to klo 19 eteenpäin. Vaikka latu on aika lyhyt, mäkinen ja tosi mutkainen niin kyllä se paremman puutteessa menee. Koirien meno on sen arvoista. Kiia pääsi juoksemaan Lilin kanssa rintarinnan äitin tullessa narun päässä. Itse jäin tällä kertaa ladulta pois kun pidin seuraa Merrille ja yritin hehkuttaa sitä. Merri kyllä taisi saada aika hyvän kuvan siitä mistä asiassa on oikein kyse. Hirveä hinku olisi ollut muiden mukaan. Nyt meidän pitää vaan löytää sille husky-valjaat niin pääsee poikakin opettelemaan vetohiihdon saloja. Kunhan vaan päästään pikaisesti jäälle hiihtämään niin ai että sitä nautintoa :)

Nyt kun meillä on tätä lomaa niin toivotaan ettei pakkaset vaan pauku ihan niin kovasti kuin viime vuonna. Meillä olisi tarkoitus käydä treenaamassa aksailua aika ahkerasti jotta saadaan jotain ihan oikeasti aikaiseksikin. Merrille kunnon kontakti- ja keppitreenejä ja Kiialle tehostetut kontaktitreenit ja erilaisia ohjauskuvioita. Pitäisi melkein varata jo reilusti aikoja varauskalenteriin niin sitten tulisi mentyäkin. Jotenkin vaan puistattaa ajatus kylmästä hallista, hrrrr. Onneksi sentään siellä ei tuule! Saa nähdä millaisissa oloissa me treenataan koko kevätkausi kun muutetaan Savonlinnaan. En oo yhtään vielä katsonut mikä meininki siellä oikein on. Kuulemma siellä kuitenkin harrastetaan agia. Se mikä taso sitten on niin se jää sitten nähtäväksi. Nyt kuitenkin treenataan vielä meidän tutussa hallissa kun vielä voidaan.

Onnea Mersumies!

Aivan ensimmäiseksi, onnea miun ihanalle mini-Mersumiehelle, Merrille 1-vuotis synttäreiden johdasta näin Lucian-päivänä. Muistan vielä kuin eilisen sen hetken kun ekaa kertaa luin kasvattajan sivuilta 4 merlen ja yhden trikin syntyneen maailmaan. Pitkään sitä jännitettiin tuleeko Merri juuri meidän iloksi mutt kyllä sitä kannatti odottaa. Merri on aivan super ihana ja juuri sopiva meidän poppooseen.
Onnea myös muille sisaruksille!

Sitten meidän muihin saavutuksiin! Viikonloppuhan me vietettiin Helsingissä messarissa järjestetyissä näyttelyissä. Lauantaina oli Helsinki Winner ja sunnuntaina Voittaja -10, molempina päivinä oltiin kehässä. Lauantaina tuomarina toimi Johan Juslin. Jos olisin tiennyt ilmoittautuessa hänen maineensa niin olisin jättänyt väliin. Ei ole mikään kehuttava tuomari. Ei onneksi ollut ihan niin paha mitä pahimmat tarinat kertoo, mutt en nyt kyllä välttämättä kehu häntä tuomarina enkä vie uudelleen. Mutt jokainen vetää oman johtopäätöksen hänestä ja toimii sen mukaan. Merri touhuili kehässä välillä hieman pöhkösti kun kaverit oli tällä kertaa niin paljon mukavampia kuin kehässä oleminen. Tämä kaikki alkoi siitä kun meidän häkin vieressä oli tosi kiva soopeli-junnu-uros ja hänen omistajan kanssa sitten odoteltiin kehään menoa. Merri ja tämä toinen uros ystävystyivät ja olisivat niin mielellään ruvenneet leikkimään. Peppu pystyssä molemmilla ja sivuille pomppimista. Joo sitä samaa oltais haluttu sitten tehdä kehässäkin. Onneksi ei nyt mitenkään ihan katastrofiksi mennyt mutt ei ihan superhyvinkään. Juostessa vilkaisi muutaman kerran taakseen ett tuleeko kaveri mukana vai kuka siellä takana nyt olikaan. Pöydällä oli sitten aivan ok vaikka tuomari aivan oikeasti kopeloi ja nosteli monta kertaa takaosasta. Pallien kattomisen jälkeen Merri jo hieman vilkaisi taaksepäin ett mitä sä teet. Onneksi jalat ei pahemmin liikkuneet. Ilme kyllä kertoi kaiken ett häntä on nöyryytetty kun tollain ronkitaan ja nostellaan. Edes takaisin juostessa piti hieman katsella ett missäs se kaveri nyt olikaan ja seisoessa ei mitenkään haluttu kestää paikoillaan. Piti itse käydä ihan maahan polvilleen ja esittää seisominen sitten niin. Ei oo vielä tähän mennessä kertaakaan tarvinnut mutt kestihän paikallaan. Meitä junnuja oli vain 3, me saatiin EH, toka sai ERIn ja kolmas H. Tuloksena oli EH ja JUN2. Junnujen HkiWinner oli myös ROP (Blomlane's True Blue).

Sunnuntaina oli sitten revanssin paikka. Oltiin aikaisin aamulla jo kehän reunalle jotta saatiin hyvät paikat. Yö oltiin Tikkurilassa hotellissa ja sieltä selvittiin 20 min messariin. Sai ajella klo 7 aikaan ihan rauhassa eikä ruuhkasta ollut tietoakaan. Kasin aikaan aamulla tilanne olikin aivan toinen, häkkialue oli jo aivan täynnä. Onneksi meillä ei ollut hätäpäivääkään kun hyvä paikka oli jo varattu häkille sekä penkit.
Tuomarina sunnutaina toimi norjalainen Gro Svandalsflona. Aivan upea naistuomari. Niin ystävällinen, kannustava ja asiallinen. Arvostelupöytä oli laitettu tuomaripöytään aivan kiinni joten itse sai kuunnella kaiken mitä tuomari sanoi ja hän perusteli kaiken sanomansa. Varsinkin ne ketkä saivat EH tai H niin hän todella selitti että miksi.
Tällä kertaa Merri käyttäyi todella upeasti kehässä. Liikkui hyvin ja seisoi nätisti paikoillaan. Pikkaisen pöydällä tahtoi kroppa hieman vääntymään ja pikkaisen sivuaskeleita tuli pöydän reunaan. Vissiin muisti edellisen päivän kopeloinnit. Meidät tuomari seisotti pöydällä koko arvostelun ajan ja silloin Merri seisoi kuin vanha tekijä, kroppa suorassa ja arvokkaasti. Koska pöytä oli aivan tuomarin pöydässä kiinni niin kukaan ei päässyt etukäteen pöydälle vaan jokainen meni sinne tuomarin kanssa. Jokainen sai kokeilla ekan koiran kirousta :) Tuomari tykkäsi Merristä todella paljon ja saatiin ERI.
Junnuja oli 7 ja vain 3 sai ERIn. Junnuvoittajaksi tuomari valkkasi siron soopeli-uroksen (Request Look Forever), me oltiin toinen ja eilinen ROP oli kolmas. Kaiken kaikkiaan vain 6 urosta sai ERIn. Hyvin moni sai EH:n, oikeastaan kaikki nuorten ja avoimessa luokassa. En sitten käynyt kyselemässä mitä arvosteluissa luki. Muutamat saivat jopa H. Paras uros kehässä voiton vei valiouros Mainland 's Powerpoint josta tuli myös ROP, me oltiin sitten taas PU4 ja saatiin taas varaserti. Juniorvoittaja sai sertin. Oltiin jälleen todella lähellä!
Tuomari kävi vielä sanomassa meille kuinka upea Merri on. Pitää antaa vain aikaa kehittyä ja karvan vaihtua niin sitten on todella upea. Vuoden päästä ollaan sitten tosi Hulppeita :)

Päivitystä

En ollakaan taas vähään aikaan päivitetty mitäs kaikkea sitä ollaan oikein touhuiltu. Oma moka oma moka! Jotenkin tuntuu ett aika vaan kulkee eteenpäin ja sitä kerkiää käymään lenkillä ja töissä. Onneksi siihen tulee kohta muutos kun minun viimeinen työpäivä on viikon päästä. Sitten alkaa 2,5 vkon loma ja sitten suunnataankin koiruuksien kanssa uusiin maisemiin. Aloitan koulun :), mutta en ole vielä aivan sata varma missä me olemme vaikka tammikuun lopussa. Alustavasti me muutamamme Anjalakoskelle kun menen opiskelemaan valokuvausta. Siihen voi kuitenkin tulla muutos jos pääsenkin Savonlinnaan opiskelemaan fysioterapiaa 9. varasijalta. Sitten me mennään Savonlinnaan :D.

Koiruuksien kanssa ollaan pyritty käymään ainakin se kerran viikossa hallilla mutt pitäis potkaista itseään nilkkaan kun sekään ei ole aina ihan onnistunut. Merrin kanssa ollaan kyllä käyty viikkojunnutreeneissä, mutt Kiia on nyt saanut viettää hieman lomaa. Ehkä tekee ihan hyvää sillekin hieman huilia, vaikk sillä on kyll aika paljon energiaa. Se taitaa olla sitä shelttienergiaa!
Tänään meinattiin mennä hallille mutt sitten sain Kiialle rokotusajan juuri puolille päiville niin jäi sitten sekin. Taidetaan ottaa ihan pikkujuttuja ihan tässä kotipiirissä. Kunhan ekaksi selviää noista lumitöistä.
Merrin treenit olis huomenna ja sen kanssa on kyllä niin ihanaa touhuilla. Merrillä on aivan uskomattomasti energiaa ja tekemisen meininkiä. Miulla on tässä joulukuun aikana tarkoitus opettaa koirille (sekä itselle) kunnolla eri ohjauskuviot; pakkovalssi, twist, backlap, jaakotus, saksalainen. Niillä kuvioilla selviää loppujen lopuksi todella pitkälle joten niistä lähdetään. Tietysti rinnalla menee kontaktien opetus molemmilla ja Merrillä kepit. En ole vieläkään hommannut niitä kaaria mutt eiköhän sekin homma hommaannu tuossa ens viikolla :) En ymmärrä miten se voi olla niin vaikeaa niitä hommata. Kerran olin jo klikkaamassa ett tilaan mutt sitten siinä kysyttiin kuinka paksu pujottelukeppi on niin se tyssäsi sitten siihen. Ei pystynyt nousemaan penkistä ylös. Seuraavalla kerralla mittaan sen etukäteen niin sitten ei estä enää mikään :D

Nyt kun ollaan otettu hieman vähemmin agia niin ollaan keskitytty hieman lihashuoltoon. Molemmat koirat ovat käyneet fyssarilla hierottavana. Kiialla oli syksyllä etureidet jopa hieman jumissa mutt nyt ei ole onneksi ollut oikeastaan pahemmin mitään jumejakaan, ihanaa. On ollut todella kiva katsoa miten Kiiakin on tottunut hierottavana oloon. Ei tarvi enää tehdä muuta kuin istua vieressä ja välillä vain kääntää pää takaisin mattoon. Merrin kanssa olikin sitten kädet täynnä työtä. Jätkän eka oma hieronta kerta. Kaikki oli tietysti uutta ja ihmeellistä niin eihän sitä nyt ois millään malttanut kestää paikoillaan. Pari tuntia paikoillaan on jo huima juttu. Muutaman kerran Merri on ollut mukana Kiian hoitokerralla ja silloin toinen on ollut tyynesti häkissä katselemassa. Eiköhän se Merrikin seuraavalla kerralla jo muista ett siinä pitää olla nätisti ja vain nauttia. Vielä kun selviäisi itsekin hierontapöytään niin hyvää tekis.

On ollut aivan ihanaa kun on nyt ihan oikeasti lunta. Koirat ovat aivan haltioissaan kun on päässyt leikkimään ja juoksemaan lumeen. Lumipallojen kiinniottaminenkin sujuu kuin vanhoilla tekijöillä. Tietysti myös lumikolan ruoppaaminen ja lapion kyttääminen. Ja mikä parasta, lumihangessa tarpominen on vaan niin hyvää lenkkeilyä, jopa omistajalle. Ollaan paljon käyty pelloilla ja niityillä sekä metsässä lenkkeilemässä juuri siitä syystä ett pääsee ihan kunnolla painelee menemään. Ohessa on kuvia mitkä on otettu Taipalsaarella.

Viikonloppuna ollaankin sitten Merrin kanssa Messarissa, jännittää!!!!

Oi Suomi, katso, sinun päiväs koittaa,
yön uhka karkoitettu on jo pois,
ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
kuin itse taivahan kansi sois.
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa,
sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa!




Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
pääs seppelöimä suurten muistojen,
oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
sa että karkoitit orjuuden
ja ettet taipunut sa sorron alle,
on aamus alkanut, synnyinmaa!




Finlandia-hymni