perjantai 25. maaliskuuta 2011

Keväistä maaliskuuta

Paistoihan se aurinkokin vielä tänään ja nyt jopa tarkeni ottaa kameran esiin. Muutama kuva tältä päivältä.







Hyvää kevättalvea! Nautitaan vielä hankikeleistä kun niitä vielä on. Kyllä se kesä sieltä vääjäämättä tulee!

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Kesäisiä muisteluita

Näin aurinkoisena, lämpimänä päivänä on hyvä muistella hieman viime kesää ja sen "lämpimiä" päiviä ja hetkiä. Paljon sitä kerittiin yhen kesän aikana tekemään ja ei hellekään nyt niin hirveästi haitannut. Ainut mitä olis kaivannut niin ilmastointia autoon. Se tahtoi olla pikkainen pätsi kun oli paahtunut kaiket päivät helteessä. No saa nähdä mitä tänä vuonna on luvassa.

Tässä video Kotkassa pidettävistä piirimestaruuskisoista. Lähdettiin Kiian kanssa LAUn medijoukkueeseen ihan vaan kannatuksen vuoksi. Meill oli silloin kontaktit aivan karseessa kunnossa, ne ei kyll näy videolla mutt Aalta olisin kyll antanut ja puomilta tulikin sitten 5. Muuten olin kyll aika tyytyväinen päivän menoon.



Tänä piirimestaruus kisataan Lpr:ssa, voi olla osallistutaan sittenkin. Ainakin kontaktit menee silloin paremmin, ainakin toivon niin :)

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Mestarin opeissa

Osallituttiin Kiian kanssa kaksi päiväiselle treenille omassa LAUn hallissa. Kouluttajana meillä toimi Marjut Pulli, maailmanmestari vuodelta 1998 ja mm-hopeaa v. 2000 Niki shelttinsä kanssa. Oli todella kiva olla hänen treenissä juuri hänen shelttitaustansa takia. Nykyään Marjut kisaílee australianpaimenkoiransa kanssa. Heidän yhteystyönsä on todella hienoa katsottavaa. Se on todella plussaa, jos kouluttajalla on omakohtaista kokemusta eri kokoisista koirista. Silloin hän pystyy paremmin näkemään koon tuomat vahvuudet ja heikkoudet.


Lauantai ja treenit osa 1

Mustalla nrot 3, 10 ja vihreällä nro 11 hyppyssä siivekkeet väärinpäin, oikea lähempänä rataa ja vas. kauempana

Ensimmäinen rata (mustat numerot):
- Lähetin Kiian putkeen, persjättö ja lähetys hypylle. Kropan pidin käännettynä koko ajan 3-hypyn laskeutumispaikkaa, jonka jälkeen pyöräytin sylkkärillä 4-hypylle. Lähetin 5-hypyn takaakiertoon ja tein valssin, kepeille pakkovalssi.
-Kepit menivät taas seinään päin ja Kiia tuli ekalla kerralla ennen aikaisesti pois. Otin uudestaan ja kahvistin kepit-käskyä noin puolessa välissä. Silloin ei ollut mitään ongelmaa vaan Kiia teki kepit kauniisti loppuun asti. Lähetin 7-hypylle ja sain hyvän matkan putkelle ja siitä persjättöön. 9-hyppy suoraan ja hieman oikealle etuviistoon 10-hyppy takaakierrolla (lue kuvateksti), valssi esteen edessä ja lähetys putkeen.
- 12-hyppy oli hieman kauempana putkesta, joten hyvin kerkesi asemiin vastaanottamaan koiraa. Ekalla kerralla menin aivan 12-hypyn siivekkeen viereen kutsumaan, mutt silloin Kiia hyppäsi välissä olevan hypyn myös. Menin näiden hyppyjen puoleen väliin niin silloin sain paremman ohjauslinjan Kiialla. Tehtiin kansankielellä takaakierto-jaakotus. En tiiä onko sellainen mikään virallinen ohjauskuvio, mutt ainakin sitä nimeä me käytettiin porukassa :). Hypyltä saatiin todella hyvä suora keinulle.
- Keinu suoritettiin kerran uudestaan kun Marjutin mielestä Kiia suoritti sen hieman hitaasti. Muisti varmaan jostain sen viikon takaisen keinu-episodin. Toisella kerralla meni jo ihan vanhaan malliin, kyllä nää puiset keinut ovat Kiian mieleen. Kiia tekee keinulla 2on2off:n mikä on kyllä aivan turhaa. Pitäisi ehkä hieman viilata sen kontaktia.
- 15-hypyllä pääsin tekemään twistin, sitten kunnon takaaleikkaus 17-hypylle ja viistojuoksu kauemmas hypyistä niin Kiia tuli tosi hienosti vikan hypyn kun ei tarvinnut edes kutsua eikä käskyttää.

Tää rata oli sellaista mukavaa menoa. Muutamassa kohdassa sai tehdä pientä hienosäätöä, muuten olen kyllä tyytyväinen suoritukseen. Niin taisi olla Marjutkin kun ei me kauaa radalla oltu vaan annettiin tilaa seuraavalle.

Toinen rata (vihreät numerot):
- Hyppysuora puomille, tein pienen suhinan niin Kiia otti todella hyvän ylösmenokontaktin. Alasmenokontakti oli myös todella super, vaikka pitkä putki oli todella tiellä enkä päässyt edes viereen. Oon kyllä niin iloinen näistä kontakteista. On kuin suuri kivi ois otettu hartioilta.
- Kepeille saattelin todella tiukassa otteessa ettei karkaa edessä olevalle hypylle. Se oli kuulemma aivan turhaa ja hidasti vain vauhtia ja menoa. Otettiin siis uudestaan. Ei mitään muuta kuin oma linja ykkös- ja kakkoskepin väliin ja käskytys ajoissa. Kiia ei edes vilkaissutkaan hyppyä vaan sukelsi suoraan kepeille. Kepitkin onnistui hyvin kun muistitin puolessa välissä uudella käskyllä.
- Seuraava hyppy, nro 5, oli takaakiertoon, joten pohdimme hieman sen optimaalista suorittamista. En ollut kerinnyt sitä miettimään kun se vaihdettiin takaakierroksi juuri kun me oltiin se kerran menty suoraan. Siinä kohtaa Marjut muisti kumminpäin hyppy piti suorittaa :). No ei hätiä mitiä! Kokeiltiin eka kertaa kunnon ratatreeneissä Kiian jättämistä pujotteluun. Menin siis Kiian ohi ja menin asemiin takaakiertoa varten. Kiia pujotteli tosi hyvin loppuun vaikka alkaneesta ininästä päätellen teki tiukkaa ja vaati malttia. Peukut Kiialle! Superia!
- Valssi ja lähetys takaakiertoon, lähetys putkeen ja takaaleikkaus. Yritin ekalla kerralla ottaa tiukasti Kiian hypyltä 7 ja tehdä twist 8:lle. Ei onnistunut kunnolla kun 7 meni liian pitkälle ja 8 jälkeen Kiia tuli miun väärälle puolelle. Ei hyvä, kokeiltiin ihan jotain muuta. Eli lähetys putkeen, takaaleikkaus, sitten juostiin 8-hypyn taakse. Samalla piti käskyttää hyppäämään 7-hyppy. Vasemmalla kädellä Kiia siivekkeen ohi ja oikealle rimalle. Juuri kun Kiia aloitti ponnistamisen niin silloin pystyi jo itse liikkumaan keinulle päin. Muutaman kerran otettiin käännöstä, koska Kiia ei ole paljon tuollaisia tehnyt. Marjut toimi todella upeasti avustajana ja saatiin muutamalla kerralla Kiia kääntymään oikeaan suuntaan. Vikalla toistolla uskalsin itsekin jättää sen suorittamaan itse hyppyä ja käännyin menosuuntaan aikaisemmin niin heti Kiia reagoi siihen ja kääntyi rimalla oikeaan menosuuntaan.
- Keinun jälkeen lähetys putkeen ja vauhdilla 11-hypylle. Sain aika kaukaa lähetettyä takaakiertoon, jonka jälkeen tein sen saman virheen minkä yleensä aina. Annan aina ihan liikaa tilaa hypyn jälkeen ja sitten vaikuttaa todella seuraavaan. Heti kun tiukensin linjaa niin saatiin seuraavalle hypylle aivan suoralinja eikä Kiian tarvinnut arpoa ollenkaan sitä. Kiia kun lukitsi esteen niin ei ollut mikään kiire putkelle.
- Ekalla kerralla pyrin lähettämään putkelle kaukaa niin kuin viikko sitten Rannikon valmennuksessa, mutta se ei ollut paras vaihtoehto tällä kertaa. Vaikka Kiia meni putkeen niin oma vauhti pysähtyi  ja en kerinnyt persjättöön. Tehtiin siis niin ett kun linjaus onnistui 11-12 hypyllä niin ei ollut mikään kiire niin pystyin itse juoksemaan koko ajan jopa putken vierestä. Kiia tuli hieman minun jäljessä, joten kerkesin tosi hyvin leikkaamaan putken suun niin Kiia näki mihin menin. Maltilla takaakierto hypylle ja puomille.
- Puomille ei ongelmaa, upea kontakti! Hypyillä tein valssia kun yritin suojella puomia. Lähetys takaaleikkauksella putkeen ja loppusuora. Joo onnistuihan se mutt... taas vauhti hidastui tosi paljon joten ei hyvä juttu. Kokeiltiin tiukkaa kannustamista hypyillä ja en mennyt 17-hypyn ohi vaan jäin sen taakse. Heti kun Kiia ponnisti niin oma linja hypyltä aivan suoraa kohti putkea. Kiia juoksi perässä aivan suorassa linjassa ohi puomin ja kaartoi itsensä putkeen.

Oli todella hienoa huomata missä kohdin pystyy jättämään Kiian suorittamaan estettä ja miten se reagoi oikea-aikaiseen kropan kääntöön. Tällaista ohjausta kun saisi viikottain niin lähtökohdat kesän kisakauteen olisivat aivan toiset. No mutta nyt mennään näillä etiäpäin!

Sunnuntai ja treenit osa 2


Esteet eivät ole ihan mittakaavassa, vain suuntaa-antava piirros ulkomuistista
Ensimmäinen rata (mustat numerot):
- Ensimmäinen ongelma kohta kohdattiin kohdassa 4. Piti mennä putkeen niin Kiia halusi ihan väkisin mennä kepeille :) Ne oli vasta seuraavana vuorossa! Piti vaan ottaa tiukemmin haltuun ja saattaa pari metriä pidemmälle putkeen. Ite piti kulkea aivan putken viertä ettei piilota putken suuta koiralta.
- Kepit meni todella hyvin. Sitten takaakierto, annoin aika hyvin tilaa hypätä mutt sitten annoin taas 7-hypylle liikaa tilaa niin Kiia pääsi arpomaan meniskö vai ei. Tää on edelleen tää miun ongelma. Ei miulla oo mitään jättikoiraa mikä vaatii pari metriä tilaa. Miksi se on niin vaikea muistaa, tök tök.
-Putkelle viennissä piti ottaa tiukasti haltuun jottei Kiia tehnyt hypyn jälkeen ihan kauheeta kaarrosta. Ongelma ei tällä kertaa ollut A. Tiukempi ote ja suora viivaisesti putkelle. Putkeen lähettämisen jälkeen minusta tuntui ett on vissiin kiire johonkin kun olin säntäämässä heti johonkin suuntaan. No eihän Kiia silloin edennyt mihinkään vaan tuli pois putkesta jos edes meni ollenkaan sisään. Heti kun lopetin kiirehtimisen ja ohjasin maltilla ja myötäillen niin johan meni. Huoh!
- Putken jälkeen oli pari hyppyä ja niiden takana ansa-putki. Njääh, ei meitä haitannut ollenkaan, lucky us! Muutamat eivät olleet niin onnekkaita. Aan kontakti oli tosi hieno. Oon kyll niin tyytyväinen niihin nykyään. Aan jälkeen kolmen hyppyä lähes suorassa linjassa johon viimeiseen piti takaaleikata. Se onnistui aika ok,  vaikk Kiia hidastikin hieman vauhtia, takaakierto ja hyppy eteenpäin.
- Sitten tulikin meiän todellinen murheenkryyni., hyppy nro 18. Hieman pimeässä kulmassa oleva hyppy johon piti tehdä takaaleikkaus. Ei onnistunut, ei onnistunut. Kokeiltiin ja väännettiin vaikka miten. Marjut jopa testasi onko vika miussa vaan pelkästään siitä ett suoritettava liike on liian vaativa Kiialle. Hän teki Kiian kanssa saman pätkän eikä saanut toimimaan. Vika ei ollut siis miun liikkeestä vaan Kiian puutteellisesta opetuksessa. Silloin saatiin toimimaan jotenkuten kun Marjut houkutti pallon kanssa Kiia hypyn yli, muuten ei. Onneksi saatiin todella hyvää extra-treeniä ongelmaan, kiitos siitä!
- Sitten suoraan putkeen ja veto seuraavalle. Se onnistui ihan jees, sitten taas iski takaaleikkaus, huoh. Ei hyvä juttu. Otettiin hieman pidemmällä kaavalla elí kun normaalisti piti juosta hypyn oikealta puolelta kun tehtiin takaaleikkaus niin mie menin vasemmalta puolelta ja tein takaaleikkauksen vasta seuraavalla hypyllä. Hieman hidas vaihtoehto mutt seuraavalla hypyllä oli parempi kulma Kiialle.

Eli siis treenataan takaaleikkauksia ihan urakalla. Nehän on ollut aina meidän ongelma, mutt miks siihen on niin vaikea paneutua. Sitten taas sitä omaa linjaa, ei liikaa koiralle tilaa...

Toinen rata (vihreät numerot):
- Tokalla hypyllä niisto, ajoissa vaan alta pois ja seuraavalle hypylle. Kiia lyhensi hyppyä todella selvästi. Putkeen ja sitten 5-hypylle. Yritin jaakotusta mutt sitten olin todella jäljessä putken jälkeen. Eli ei. Ei muuta kuin lähetys ja aivan sairaalla vauhdilla eteenpäin.
- Putken jälkeiset kaksi hyppyä, sitä otettiin varmaan 5-6 kertaa uusiksi. Kiia hyppäsi todella pitkän loikan 7-hypyllä ja vaikka kuinka huusin ja juoksin sivuun, katsoin toiseen suuntaan niin ei auttanut. Kiia meni joka kerta 8-hypyn ohi. Sitten Marjut kysyi onko miulla mitään hidastuskäskyä. No puomin ylösmenossa suhina. Kokeiltiin siis sitä ja sehän toimi heti. Kiia hidasti taas sen hitusen ja käännökset toimi täydellisesti. Meinasi kyll tässä kohtaa tulla tuska hiki kun ei tahtonut mikään juttu toimia ja en pystynyt tekemään monta asiaa yhtä aikaa. Sitten niinkin yksinkertainen juttu, suhina ja sai jatkaa aivan normaalilla tahdilla ja tyylillä. Joskus jotkut asiat on vain yksinkertaisia.
- 12-13-hyppyjen välissä valssi ja ekaks kokeilin 14:sta pakkovalssia ja sitt persjättöä mutt se oli aika töks töks. Kiia ei nähnyt kunnolla keppejä ja meinasi ajautua ohi. Korjasi juuri viime hetkellä. Eli muutettiin siis taktiikkaa. 14-hypyllä jäin toiselle puolelle, lähetin vain takaakiertoon ja vedin vastakädellä hypyn yli liikkuen koko ajan itse pois alta. Sitten vaan lähetys kepeille ja valssilla putkeen.
- Kiian ollessa putkessa kerkesin todella hyvin tekemään 17 ja 18-hypyn välissä valssin, sitten jaakotus suhinalla ja loppusuora. Marjut vielä kysyi käytänkö muuten radalla suhinaa kuin pelkästään kontaktilla. Näköjään! Tuli kyllä ihan jostain alitajunnasta tai jostain, ei ollut tarkoitus. Pitää vissiin ruveta käyttämään ajatuksella kun tahtoo toimia.

Oli kyllä todella hyödylliset treenit vaikk välillä tuntui usko loppua. Huomaa kyll mikä on kunnon säännöllisen treenaamisen vaikutus. Ei kannata olla puol vuotta huonolla treenillä tai ei treenata ollenkaan. Vaikka yksittäisiä juttuja ottais kuin niin ei niitä osaa sitten kuitenkaan soveltaa radalla. Puhumattakaan omista "ajolinjoista" esteille. Paljon on vielä opittavaa, mutta siihen kyllä panostetaan tänä keväänä.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Näyttelyä ja agia...

...samassa hallissa. Ei ollenkaan hyvä juttu!

Sunnuntaina alkoi taas vuoden ensimmäiset näyttelytreenit. Ensimmäinen kerta oli kaikille avoin ja seuraavat kolme kertaa on sitten valikoidulle porukalle, eli niille ketkä kerkes varaamaan paikat :) Aattelin ett on tosi kiva päästä treenaamaan oikein kunnolla seisomista ja pöydällä oloa. En yhtään ajatellut asiaa sen pidemmälle tai järkevämmin, kunnes ajoin sunnuntaina niihin treeneihin. Tosissaan, nehän järjestettiin LAUn agihallilla, eli meidän omassa agihallissa. Ei hyvä! Merri oli jo tulta ja tappuraa kun pelkästään ajettiin pihaan. Autosta päästyään häntä tappiin ja armoton ärhentely kaikille. Tää on hänen halli, nyt mä tuun! Ihan mielettömillä kierroksilla kävi, ja ilmeestä oikein näki miten sitä syletti ja sapetti vääränlainen porukka.
No kun päästiin sisään halliin, niin helvetti olikin sitten irti. Ei yhtään shelttiä näköpiirissäkään, vaan kaikki olivat vääränrotuisia. Ja meidän roturasistihan näki punaista. Kaikille olisi pitänyt aukoa päätä, joka paikkaan piti vetää ja häntä oli kuin jollain suomenpystykorvalla. Siis todella kiepillä selän päällä.
Isot ja pienet jaettiin erikseen ja me siirryttiin toiselle puolelle hallia. Merri ei keskittynyt yhtään vaan ärhentelyä ja isottelua ihan kympillä. Muutaman kerran sain sen nätisti seisomaan kun otin ihan läheltä kaulaa hihnasta kiinni ja olin itse kyykyssä. Ei siis todellakaan mikään meidän ideaali seisomisasento. Kokeiltiin ringissä juoksua kaikkien kanssa... siis kokeiltiin hieman mutt ei kauaa. Aivan järkyttävää vetoa edessä olevan ahteriin ja sitten kun huomass ett takanakin tulee aivan vääränrotuinen niin sitten piti vahdata molempiin suuntiin ja ärrr. Koira kainaloon ja syrjemmälle. Siellä saatiin sitten muuta aika ok seisominen. Taas samalla tavalla eli pidin kaulan läheltä hihnasta kiinni, olin polvillani maassa ja nami etuviistossa edessä. Ihan ok seisomista. Ilme vaan ei ollut sama ja loppuvaiheessa namitkaan ei enää kiinnostaneet ollenkaan. Oli siis aivan turha jatkaa kun äijän mieli oli aivan jossain muualla. Ennen poislähtöä käytiin pikaisesti vielä pöydällä. Ei siinäkään nyt mitään hurraamista. Seisoi kyllä paikallaan ja antoi tutkia mutt ilme oli kyll niin painu h*******in. Näyttelykoulutus oli kyll niin todellinen katastrofi ett meinas ihan tippa tulla linssiin. Onneksi se käyttäytyy oikeassa näyttelyssä aivan ihanasti ja kauniisti. Seuraavat kolme kertaa mennäänkin ottamaan vain pelkkää kontaktia ja kunnolla käyttäytymistä.

Tänään päästiin sitten paljon mukavampiin treeneihin. Käytiin tutustumassa meidän tulevan treeniryhmän treeneihin. Oli Merrin koko olemuskin aivan toinen kun se näki ensimmäisenä ovesta sheltin ja muutenkin koko agimeiningin. Ei ärhentelyä kenellekään vaan oltiin innokkaana valmiina tekemään jotain. Todella iso muutos mielentilassa pienellä miehellä. En tiiä johtuiko myös ajankohdasta kun eilen näyttelytreenit oli vasta klo 20, ja meiän pienimieshän on silloin jo valmis koisimaan. Känkkäränkkä kun väsyttää!

Tänään tehtiin aivan perusjuttuja kun kyseessähän on junnuryhmä. Kuitenkin otettiin jotain muuta kuin perusvalssia; hieman niistoa, takaakiertoa, pakkovalssia. Oli todella kiva kun niitä ruvetaan ottamaan jo ihan alussa eikä vasta sitten kun koiran kanssa päästään kisaamaan kolmosissa. Tästä on tietysti kiittäminen ryhmän vetäjää O-J Rissasta. Hän kyllä tietää mitä pitää opettaa ett saadaan nuoresta koirasta jotain.

Merri teki todella hyvää työtä. Siitä kyllä näki miten nautti päästä pitkästä aikaan kunnon treeneihin. Kerran Merri varasti putkeen kun jätin sen 1a taakse ja 1b:n jälkeen piti kaartaa 2:lle, niin jätkä kaartoi aivan toiseen suuntaan putkelle. Otettiin siis uusiksi, tällä kertaa 1b takaa. Sitten ei ollut mitään ongelmaa. Tehtiin U-muotoinen sarja toisinpäin. Tällä kertaa piti varoa putken suuta 2-hypyn jälkeen. En halunnut ottaa mitään riskiä siitä ett Merri sinkoaa putkeen joten otin haltuun todella voimakkaasti nimeä huutaen. Tehosi ja Merri tuli tyylikkäästi 3-hypylle. Vaikka kuvassa putkien paikat näyttää identtisiltä niin sitä ne ei ollut kun toinen oli lyhyempi. Sen takia haltuunottoa ei tarvinnut tehdä ekalla kerralla.

Loput ratatreeneistä näkyvätkin kuvasta. Pakkovalssin merkkiä pitää vielä reilusti vahvistaa. Merri tahtoo vieläkin aika voimakkaasti hypätä hypyn suoraan. Ei vielä kunnolla tajua merkkiä. Lisää treeniä ja treeniä. Yksittäisinä esteinä otettiin keppejä, puomin kontaktia ja hieman ekstrana backlapiä käyttäen putkea apuna. Merrille ei tehnyt heikkoakaan suorittaa backlap kun putki odotti siivekkeen jälkeen. Irtosi todella hienosti. Nyt vaan ruvetaan hiomaan sitä ja pidentämään matkaa putkelle. Eiköhän opi irtoamaan tuossakin liikkeessä. Sitten jossain vaiheessa lisätään hyppy väliin niin ollaan jo aika hyvällä mallilla. Kyllä me ollaan vuoden päästä tosi hyviä ja valmiina napsimaan 0-tuloksia. Eihän meillä ole mikään kiire vaan tehdään kaikki huolella ja annetaan pojan kypsyä.
 

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Kunnon treeniä...

...pitkästä aikaan! Siis todella pitkästä aikaan! Käytiin tänään Rannikon valmennuksessa ja kyllä teki hyvää. Tuntuu ihan siltä kuin olisi uudesti syntynyt. Tiestyst jos viimeiset puolivuotta on ollut ties minkänlaista rävellystä ilman minkäänlaista päämäärää niin eihän siitä voi yksinkertaisesti syntyä mitään hyvää. Nyt pääsi taas sellaiseen tekemisen meininkiin kun avattiin silmät Ruususen unesta kunnon kropalla ohjaamiseen.
Ennen valmennusta piti käydä nauttimassa CafePicnicissä kunnon evästä, njam, paahtopaistipatonkia! Kyllä jaksoi treenata täydellä vatsalla.



1-5: Jätettiin Kiia istumaan ja mentiin 2 hypyn lähelle. Kutsu ja samalla kun tassut koskee maahan niin oma kroppa 2-hypyn ponnituspaikkaa ja oikealla kädellä merkki hypylle. Sitten vaan nopeasti passiin 3-hypyn riman kohdalle, lähetys takaakiertoon, niisto ja putkeen. Puomille mentiin yhtämatkaa, koska halusin suhinalla jarruttaa hitusen ett tajuaa ottaa sen ylösmenokontaktin. Alasmenokontakti oli taas todella hieno.

6-12: Kokeiltiin ekaks ett lähetetään hypylle ja niin ett Kiia kääntyy oikean siivekkeen kautta. Teki niin laajan kaarroksen omasta kropasta huolimatta ett jätti 7-hypyn väliin. Sitten kokeiltiin samaa mutt pienellä kropan avulla. No se johti sitten siihen ett olin myöhässä 9-hypyn takaakierrossa. Ei hyvä, ei toiminut. Kokeiltiin sitten ett teen valssin puomin edessä ja lähetän Kiian hypylle ja kääntymään vasemman siivekkeen kautta. Näin mie sain todella hyvän etumatkan ja kerkesin todella hienosti tekemään 9-hypyllä twistin ja lähettämään putkeen. Otettiin muutaman kerran uudelleen kun en vaan jostain syystä aina tajunnut mitä oikein pyörin siellä kun olisi vaan pitänyt tehdä se twist. Ilmeisesti jokin ramppikuume kun kaikki kattoo, tai jotain. Niin yksinkertainen juttu niin ei aina toimi, kummallista. Putkesta vaan sitten hypyn kautta Aalle. Todella hieno kontakti alastulolla. Jee, ne alkaa todella toimimaan!

13-16: Tässä piti ottaa ihan oikeasti etumatkaa jotta kokonaisuus toimi. Hieman aluksi hankaloitti se kun jouduttiin lähtemään kontaktilta. Timo ymmärsi sen kuitenkin tosi hyvin, kun kuuli ongelmasta. Ei ole helppo paikka lähteä. Onnistuttiin kuitenkin kolmannella yrittämällä kun sain etumatkan eikä ollut kiire. 16-putkeen lähettäminen onnistui hieman kaksijakoisesti :) Kiia kyllä meni putkelle muttei mennyt putkeen vaan kiersi Aan ja tuli katselemaan ett mitäs seuraavaksi. Eli lähetys putkeen ja Kiian ollessa putken kohdalla pieni kropan kääntö takaisinpäin niin johan meni putkeen.

17-21: Niisto, lähetys takaakiertoon, lähetys hypylle ja samalla valssi suorassa linjassa 20-hypyn kanssa, ja putkeen. Menin ekalla kerralla liian pitkälle 19-hypyn luokse ja valssin linja muuttui mikä sitten vaikutti putkeen lähettämiseen niin ett Kiia meni puomille. Ei menty niin lähelle hyppyä vaan lähetys kun samalla tehtiin valssi suorassa linjassa 20-hypyn luokse ja siitä jatkettiin suorassa linjassa 90 asteen kulma putkensuulle. Kiia ei edes vilkaissut puomia :)

22-28: Sitten alkoikin toinen juoksuharjoitus. Otettiin läheltä putken suuta ja lähetettiin 22-hypylle. Ei muuta kuin itse vaan sitt juoksemaan pituuden ohi jotta kerkes tekee persjätön ennen seuraavaa hyppyä. Kiia tuli kuuliaisesti kaikki hypyt miun jäljessä vaikken edes käskettynyt niitä ääneen. 25-hypyn hieno suoritus, sitten otin pikkaisen sylkkärin kautta takaaleikkausta jonka jälkeen lähetys kepeille. Kiia meni todella kauaksi aloituksesta mikä taas oli parempi vaihtoehto kuin ett olisi mennyt reilusti vikaan väliin. Sitten vaan keinulle. Keinusta tulikin sitten meidän pieni murheenkryyni, aargh. Se oli alumiinistä tehty joten kolahtaa ja tuntuu erilaiselta kuin mihin on totuttu. Yleensä aina ollaan menty puukeinulla. No joo. Kiia ei ottanut ei jäänyt kontaktille vaan tuli pois. Otin uudelleen, sama juttu. Uudelleen, ei halunnut mennä koko keinulla. Vaikka Timo tuli vaimentamaan iskua, Kiia ei olisi millään halunnut suorittaa keinua. Voi höh! Ilmeisesti tuntui sen verran ikävältä. Otettiin ihan lopuksi vaan sellainen ett nostin puoleen väliin, laskettiin rauhassa alas, kontaktin otto ja pikainen vapautus kunnon tennarilla.

29-33: Sitten loppu olikin hienoa juoksemista ja pyörimistä. Meinasin ekaksi ett olisin hieman sylkkärin kautta vipannut Kiian 31-hypylle mutt pituus oli niin lyhyt ett tehtiin päällejuoksu ja vaan lähetys vasemman siivekkeen kautta takaakiertoon. Sitten taas sylkkärin kautta 32-hypylle ja takaaleikkaus. Ja ette usko kuinka upea kontakti oli puomilla. Kuin jostain oppikirjasta. Tosi vau, ihanaa. Timo tuli vielä sanomaan kuinka tyylikkäästi suoritti puomin vaikka just oli ongelmia keinulla. Ei muistanut sitä kohtaa enää ollenkaan.

Oli tosi hyvä treeni. Rata oli sellainen juostava, eikä ollut mitään todella kinkkisiä kohtia. Kaikki kohdat selvittiin kunnialla. Nyt vaan kun saa tuntumaa omaan toimintaan niin hyvä tulee. Aivan mahtava fiilis jatkaa tästä.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Laskiainen shelttien tapaan!

Laskiaissunnuntai vietettiin agikisoissa, joten ei keritty pulkkamäkeen. Huomenna tiistaina olen Savonlinnassa pitkästä aikaan niin ei silloinkaan selvitä. Mentiin siis tänään! Pulkat pakattiin auton peräkonttiin ja nokka kohti maaseutua. Ajettiin rantaan ja sieltä pieni kävelymatka meidän salaiseen mäenlasku paikkaan. Ollaan käyty samaisessa paikassa varmaan kohta jo parikytvuotta, siellä ei oo koskaan ollut ketään muita ja parhaimmat laskut ollaan saatu aikaiseksi. Sen takia ei voi kertoa enempää ett paikka pysyy myös salaisena :)

Aikaisemmin laskettiin stigalla ja kyllä oli kylmää kyytiä. Silloin ei tosin ollut koirat irti matkassa vaan ne oottivat kiltisti rinteen vieressä. Olis varmaan tullut ruumiita, kun niitä meinas tulla ihan muutenkin kun itse laski. Vauhtia oli jo jossain vaiheessa niin paljon ettei eteensä paljoa nähnyt kun silmät täyttyivät vedestä. No ulkomuistista mentiin!
Kuvassa mäenlaskua vuosimallia 2000. Laskettiin Stiinan kanssa stigalla lopuksi yhdessä. Tuplapaino ja varmaan tuplavauhti. Huh huh mitä menoa. Voi sanoa ett onneksi ei enää nähnytkään mitään muuta kuin jotain harmaata sumua. Löydettiin itsemme sitten penkasta upealla ilmalennolla. Onneksi vasta aivan loppuvaiheessa tai muuten ilmalento olisi ollut vielä mahtavampi :)


Nyt tosissaan jätettiin stiga kiltisti kotiin ja mentiin pulkkien voimalla. Kiia oli jo aivan innoissaan et mitäs nyt taas tehdään. Merri ei oo vielä koskaan käynyt mäenlaskussa niin se ei vielä tiennyt mitä tulevan pitää. Kyllä se kuitenkin sen nopeasti hoksasi!



Kuvauksen aikana jouduttiin laskemaan pikkaisen hitaammin niin Kiia pystyi koko ajan puremaan kenkää ja ne juoksivat välillä edessä. Lopussa kaahattiin sitten sen verran kovempaa ettei kumpikaan kerinnyt edes huutamaan, puremaan tai juoksentelemaan edessä. Kiia onneksi keskittyi kengän jahtaamiseen eikä eteen juoksemiseen vaikka siltä se ehkä videolla näyttää. Ääntä ja vauhtia riitti! Koirat sai juosta aivan sydämmensä kyllyydestä todella monta kertaa mäkeä ylös ja alas. Unen tuloa ei tarvinnut odottaa. Hauskaa kyllä oli, otetaan siis vuoden päästä uudelleen. Sitten vielä lopuksi vinkkeli pulkasta käsin...hullua menoa!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Huippu agiviikonloppu

Huh huh... aivan huippu kiva viikonloppu alkaa olla pulkassa. Ensin eilen lauantaina mentiin jo hyvissä ajoin heti aamusta katsomaan hallille agikisojen ykkösluokan suorituksia. Ensin pikavilkaisu minejä, sitten medejä ja lopuksi makseja. En ihan vaan huvikseen tullut kaikkia kannustamaan mutt nyt oli todella hyvä syy katsella pitkästä aikaa ykkösten kisoja. Siskoni Stiina kisasi ensimmäistä kertaa virallisissa kisoissa Lilin kanssa kaikilla kolmella radalla ja Milanin kanssa hyppiksellä. Ja millä tuloksilla! Lilin kanssa HYL, 0 sijalla 2 ja 0 sijalla 3. Milan suoritti myös 0-tuloksen 6. sijalla. Snautserit rules!!! Selostukset ja videot löytyy Stiinan omalta blogi-sivulta. Ja onnittelut myös kaverilleni Elinalle ja Lilolle medi2:iin siirrosta. Päivä oli täynnä upeita suorituksia!

Tänään roolit vaihtoi paikkaa ja mie siirryin kameran takaa radalle ja Stiina kameran taakse. Itse menin aamulla jo vakoilemaan minien ratoja kun tiesin ett meillä on sama tuomari niin radatkin tulee olemaan ne samat. Heti kun menin halliin ja vilkaisin rataan, huomasin ett oon tuon jossain nähnyt. Aikaisemmin viikolla löysin netistä tuomarimme Mika Moilasen ratoja, hurjat 3 kpl, niin rata oli lähes täydellinen kopio niistä. Varmaan maksimissaan pari estettä oli vaihtanut paikkaa mutt muuten profiili oli aivan sama. Loppujen lopuksi kaikki kolme rataa oli täsmälleen samat kuin mitkä löysin netistä. Ne oli kisattu Haukiputaalla helmikuun lopussa. Oli ihan hauska katsella kisoja ja suorituksia kun oli paperilla tutustunut ratoihin. Olisi paljon kivempaa jos sais aina tutustua etukäteen ratoihin :)

1.rata


Alku lähti todella hienosti kun päästiin ihan kaahaamaan pitkä suora. Kolme välistävetoa on ollut hieman kompastuskivi meillä kun harmillisesti ei olla sitä pahemmin harjoiteltu. Nyt se meni kuitenkin aika hyvin kun käytin vastakättä merkkinä. Kepeillä sitten yritin näyttää ekaa välikköä Kiialle mutt harmillisesti näytin sen väärällä kädellä mikä merkkaa takaakiertoa. No tottahan toki Kiia teki mitä käskettiin ja lähti kepit väärältä puolelta. Keppien jälkeinen hyppy olisi pitänyt takaakiertää mutt Kiia kerkes karkaamaan sille jo = HYL. Jähmetyin hetkeksi niin lopun valssi jäi vajaaksi ja Kiia karkasi selän takaa väärään päähän putkeen. En sitten viitsinyt jatkaa vaan tultiin suorinta tietä pois.

2.rata


Jihaa, viuh!!! Tulihan se sieltä. Meidän eka 0-tulos kolmosissa. Oli todella upeeta vetää rataa. Sai siis ihan oikeasti mennä eteenpäin, eikä ollut minkäänlaisia nysväämiskohtia. Kiia otti todella hienot kontaktit ja teki tosi tarkkaa työtä. Oon tosi ylpeä miun Kiiuliinusta! Tuloksena 0 ja sijoitus 3. Sertikin jäi harmittavan lähelle. Jos olisi ollut yksi koirakko enemmin niin se olis ollut meidän. No pääasia ett saatiin hyvä ja ehjä suoritus.

3.rata


Tää oli sellainen pyöritys pyöritys-rata ett aaaakkk. Tai ainakin sellaiselta se tuntui itsestä :) Jo rataantutustumis vaiheessa naureskelin itsekseni ett heh heh tästä tulee hauskaa. Jos joskus unohdan radan niin se ois ollut tuo rata. En kuitenkaan unohtanut rataa mutt pientä rävellystä iski taas kehiin toisen putken jälkeen. En liikkunut nopeasti okserin taaksi vaan jähmetyin katsomaan Kiian menoa putkessa, tök tök. No sehän sitten kostautui muurille ja siinäkin mokasin kun en ottanut Kiia väliin ja pyörähdin itse. Onneksi Kiia on niin kontaktihakuinen ett se pelasti tilanteen täysin. Renkaan jälkeen olevat kaksi hyppyä meni upeasti mutt sitten tuli se meidän todellinen ongelmakohta mihin en oo vieläkään saanut vastausta. Luulin ett liikuin sivulle mutt jäinkin Kiian väärälle puolelle ja siten tulevan hypyn väärälle puolelle. Hyppy osoitti suoraan Aalle ja olisi pitänyt mennä putkeen. Vaikka sain vedettyä linjaa pois Aalta  ja enemmin putkelle niin tässä on sitten se kontaktihakuisen nurja puoli. Kiiahan ei kuunnellut sanallista käskyä vaan meni Aalle = HYL. Loppu tultiin sitten hieman oikoreittiä...

Kävin myöhemmin kokeilemassa uudestaan kyseistä kohtaa ennenkuin maksit alkoi. Kokeilin varmaan 4 kertaa ja ei onnistunut. En todellakaan keksinyt miten olisin saanut sen onnistumaan. Jos olisin tyrkännyt Kiian sitten putkeen ja juossut seinän puolelta niin sitten olisin ollut todella jäljessä seuraavalla hypyllä ja olisi varmaan mennyt räveltämiseksi. Pitäisi varmaan testata kuinka olisi käynyt mutt ei nyt jossitella sellaisia. Oon kuitenkin todella tyytyväinen päivän antiin. Radat oli todella kivoja ja niitä oli hauska mennä. Tykättiin kovasti! Oon tosi tyytyväinen meidän menoon. Kiian kontaktit oli hienoja ja oma liikkuminenkin oli jo sinnepäin. Nyt pitäisi alkaa hieman huolellisemmaksi ja pikkaisen ottaa etäisyyttä jossaikin paikoissa. Pakko alkaa luottamaan siihen ett Kiia suorittaa esteen vaikk itse oon missä. 

Ens viikonloppuna päästään pitkästä aikaa Rannikon valmennukseen. Toivottavasti saadaan siitä paljon irti niin ollaan sitten taas iskussa. Seuraavista kisoista en ole vielä varma, onko ne Imatralla vai missä? Se jää vielä mietinnän alle.
 

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Terveystarkissa

Käytiin tänään Merrin kanssa terveystarkissa; silmäpeilauksessa, polvitutkimuksessa ja sekä kuvattiin kyynerät ja lonkat. Kyynerät ja lonkat lähti kennelliittoon priimana, 0-0 ja A-A. Toivotaan ett tulevat samana takaisin. Lekuri kyll sanoi ett on kyllä ihme jos muuttuvat kun on niin huippukuvat. Polvetkin olivat 0-0, joten rakenne ja raamit on kunnossa. Kehuttiin myös miten upea ja pitkä selkäkin pojalla on :)

Ainut mikä sai sitten hieman takapakkia, oli silmäpeilaus. Merrillä oli jo pentuna kuvattu lievä CRD, mutt nyt siellä näkyi sitten selvä Coloboma. Harmillista sillein, ettei Merri nyt pääsekään naisiin. Onneksi coloboman ei pitäisi vaikuttaa näkökykyyn. Ja jos vaikuttaa niin se on todella pienellä alueella ja koira on jo pennusta asti tottunut siihen. Ei siis haittaa meidän aksailua eikä mitään muutakaan touhuilua.

Nyt poikaa väsyttää. Ottaa varmaan pisimmät nokkaunet mitä koskaan aikaisemmin! Tästä jatketaan kuitenkin hyvillä mielin. Jätetään vaan ne tytöt rauhaan!