Joulukuun aikana Muska pääsee käymään hallilla ahkeraan ja opettelemaan aksailun maailmaa. Ollaanhan me jo otettu hieman putkea ja hyppyä mutt siis tosi pienimuotoisesti. Nyt kun harmaat ovat joulutauolla niin pystyy paljon paremmin keskittymään tähän tapaukseen. Alkeiden opettaminen on todella tärkeää, mutt todella rasittavaa jos viitsii myöntää. Onneksi hyvä ja ahkera työ palkitaan. Muistan miten tylsää oli Merrillekin opettaa alkeita mutt nyt oon niin ylpeä pojasta. Kyllä kova työ palkitsee.
Tänää käytiin Muskan kanssa siis kahdestaan hallilla. Otettiin jälleen putki-hyppy yhdistelmää. Aluksi meillä oli suora putki ja sen päässä hyppy. Etupalkka vaan eteen niin toinen ampaisee aivan mielettömän upeasti putkeen ja sieltä hypyn yli palkalle. Muska tykkää todella paljon turkoosin sinisestä häntälelustaan ja taistelee siitä aivan superisti. Jos sen sille heittää niin kyllä ampaisee kiinni kuin mikäkin. Vielä kuolleeseen leluun Muska ei oikein irtoa. Olen nyt lähtenyt vahvistamaan sitä laittamalla pienen makupalan lelun päälle. Kyllä se silloin sinne menee kun se tietää makupalan olevan siellä. Suoran putken jälkeen kokeilin kääntää putkea hieman aloitus päästä. Aluksi vain hieman ettei ole ihan suoraa näköyhteyttä palkalle. Tosi hyvin meni! Sitten vaan muutaman toiston jälkeen käännettiin hieman enemmin putkea. Kaiken kaikkiaan sain käännettyä putkea L-muotoon. Toistot sujui todella hienosti. Yhden ainoan kerran Muska meinasi mennä hieman oikoreittiä pitkin mutt kerkesin hyvissä ajoin kutsumaan takaisin ettei kerinnyt olleenkaan lähellekään palkkaa. Otettiin vaan pikkaisen lähempää putkea niin johan sujui taas.
Muskalla on aivan mielettömän suuri into touhuta hallilla ja kitinällä ja vinkumisella pitäisi putkeen päästä. Onneksi on vielä aika kuuliainen eikä vielä ihan samanlainen ampu-ohjus kuin Merri. No eiköhän sekin vaihe vielä tule tässä :) Nyt kun ollaan vielä pikkaisen rauhallisempia niin päätin aloittaa paikallaolo-harjoitukset yhden hypyn takana. Huomaa kyllä miten perusasia on hallussa, onhan sitä harjoiteltu ruokakupilla ja autosta ulostulossa. Neiti istui todella nätisti. Muutaman kerran oli pientä epäröintiä mutt ei kuitenkaan koskaan tullut hypyn ohi. Noista suorituksista on todella upea lähteä vahvistamaan paikallaoloa. Muistan kuinka Merrin kanssa tuskailin niiden kanssa aika kauankin. Ehkä se vaan johtui siitä ett silloin paikallaoloa ei niin tarvinnut vahvistaa kun oli vain kaksi koiraa. Nyt kun on yksi enemmin niin niiden "hallitsemiseksi" pitää tehdä pikkaisen enemmin töitä. Karja kuriin :)
Ostin juuri ens vuoden lisenssin. Onneksi joku hyväkäs ihminen muistutti asiasta :) Olishan se hieman noloa lähteä ens vuonna heti tammikuussa kisaamaan jos ei oliskaan lisenssiä. Nyt sitä ei kuitenkaan tarvitse murehtia. Voi olla ett pitää kisaamaan heti uudenvuoden päivänä Hyvinkäälle Merrin kanssa. Veri vetää niin takaisin radoille! Toivon mukaan tammikuussa napsahtaa ne viimeiset luvat niin ei tartte enää kisata kahtena eri päivänä. Kiian kanssa aloitan kisaamisen vasta helmikuussa ja silloin Merrin olisi hyvä olla samassa luokassa. Oon tehnyt jo pienimuotoisen treenisuunnitelman sinne sm-kisoihin asti. Tavoitteita on ja ollaan käyty kaikki epäkohdat läpi ja listattu ne. Nyt olis tarkoitus tammikuusta alkaen lähteä ruotimaan niitä epäkohtia ja parantamaan niitä. Jos sitten saatais paljon suvuvampaa menoa aikaiseksi ja saatais ne puuttuvat nollat kasaan. Merrin kanssa aloitetaan jossain vaiheessa sitten ne kolmosen kisat mutt tavoite on oikeastaan vaan sm-joukkueeseen pääsy. Tietysti jos nollat napsahtais kasaan niin sitten yksilöihin kans :) Mutt nautitaan nyt tästä joulukuun tuomasta rauhasta ja mietitään noita asioita hieman myöhemmin. Nyt vaan kaipaan lomaa!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti