perjantai 29. heinäkuuta 2011

Loma alkaa justiinsa...

Tänään oli vika kesätyöpäivä! Nyt se puurtaminen on, hetkeksi, ohi. Elokuun tokalla viikolla alkaakin sitten toinen puurtaminen eli koulu. Onneksi sinne nyt on vielä "reilusti" aikaa. Nyt nautitaan lomasta ja mietitään sitten vasta miten syksy vietetään. Huomenna startataan parin auton kera kohti Mikkeliä ja The Mökkiä!


Ei huolta huomisesta kun koko karja pääsee jälleen kesälaitumelle. Ei hihnoja eikä asfalttilenkkejä viikkoon :) Luvassa on uimista, saunomista, hyvää ruokaa ja mainiota seuraa. Kyllä mieli lepää luonnonrauhassa! Toivottavasti sää suosii lomailijoita :)

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Rankkaa...

...on näitten vapaiden vkonloppujen viettäminen. Koiratkin makaa pitkipituuttaan ties missä ja itse on koko ajan jossain horroksessa. No ei vaineskaan! Pitkät yöunet, kunnon aamiainen, pitkä aamulenkki ja jotain kivaa tekemistä. Sittenhän sitä joutaakin jo rentoutumaan.

Perjantaina käytiin maalla tsekkaamassa onko siellä tapahtunut mitään. Ei mitään raportoitavaa. Kerrankin kun jätin kameran kotiin niin silloin sitä olis todellakin tarvinnut. Merri ja Kiia olivat aivan huippuja kun ne hyppivät viljapellossa yrittäessään nähdä eteenpäin. Siis aivan ihania! Ei niille voinut kuin nauraa :) Pitää varmaan joku päivä ens viikolla mennä uudelleen.

Lauantaina nukuttiin pitkään ja otettiin muutenkin rennosti. Illalla yritettiin harjoitella korkeiden ympäreiden kiertämistä, varsinkin poispäinkäännöksellä. Joo... ei oikein meidän juttu. Kyllä huomaa ettei sitä olla harjoiteltu alusta asti. Mutta se olisi kyll niin hyvä ja jalo taito osata jos ei vaikk joskus selviäkään tekemään meidän omaa takaakiertojuttua.

Tänään käytiin pitkällä (tunti40min) aamulenkillä jonka jälkeen lähdettiin raviradalle katselemaan hevosia. Siellä oli vika päivä kouluratsastuskisoista. Ei pahemmin koiria kiinnostanut isot hepakatit vaikka ne menivät siitä aivan parin metrin päästä. Muutamalle koiralle Merrin piti häntää nostella ja pientä kurkkuääntä. Piti hieman muistuttaa Merrille ett Nomikin oli mukana ettei saa näyttää huonoa esimerkkiä toiselle. Loppuajasta Merri olikin sitten ihan kiltisti. Hevoset ei todellakaan kiinnostanut tuon taivaallista. Kiiankin mielestä maasta löytyi paljon parempaa (ja maukkaampaa) mitä pohdiskella ja pureskella.

Aina tilaisuuden tullen piti tarkastella netin välityksellä tunnelmia Seinäjoelta, mm-karsinnoista. Ihan kivan näköistä menoa ja yllättäviä tuloksia. Pitää varmaan edelleen paikkaansa se ettei mestarit pääse mm-joukkueeseen. Ilmeisesti ei liikaa makeeta mahan täydeltä. Onnittelut kaikille menestyjille näin kotikatsomosta käsin. Toivottavasti sitä ollaan joskus noissa samoissa karkeloissa. Jos vaikka jo ens vuonna. Toivon mukaan meno alkaa kulkea elokuun jälkeen kun startataan jälleen kisoissa. Nyt todellakin ollaan heinäkuun loppuun asti treeni- ja kisatauolla, sitten elokuussa treenataan ja syyskuussa kisaamaan. Varmasti jälleen on intoa ja ainakin tekemisen meininkiä. Ens viikolla on onneksi vika viikko enää tehtaalla töissä, harmittavasti helle taas iskee ja tietäähän sitä millainen ilman lämpö- ja kosteus sisätiloissa on. Varmaan taas yli 30 ja kosteusprosentti ties mitä. Sitten yksi viikko hieman kevyemmissä töissä jonka jälkeen... LOMAAAA!!!!

Mennään taas mökille viikoksi. Ahh... saa taas vaan olla ja möllöttäää!!! Pitää varmaan käydä etsimässä uimapatjat ja muut vesilelut vintistä ett saadaan ne mukaan. On ihanaa päästä tosissaan lomalle sillä viime lomasta on jokunen tovi ja seuraavaa odotellessa. Kun tullaan lomalta niin seuraavalla viikolla alkaakin jo koulu. Onneksi nyt ei tarvitse miettiä mitään asuntoasioita eikä matkaamista. Ainut varmaan mitä miettii niin on ett mitä laittaa päälle, käviskö kampaajalla sitä ennen, löydänkö luokan jne. Niin ne vaan asiat etenee!!!

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Agirotu 2011

Saapuihan se kesä ja pitkään hehkutettu Agirotu 2011 vkonloppu. Siihen ollaan seurassa valmistauduttu jo varmaan viime vuodesta lähtien, jotta varmasti kaikki menee hyvin. Itse aloitin valmistautumisen maanantaina :) Merrin treenit iltapäivällä ja kerrankin oli coutsi paikalla. Tehtiin pieniä ohjauskuvioita ja radanpätkää. Merri on sellainen tykittäjä mikä ei käänny kovinkaan helposti joten jouduttiin sille miettimään eri tavalla linjausta hypyille. Hieman erilaista meininkiä kuin Kiian kanssa, onneksi vain hieman. Muuten voisin olla pulassa!
Tiistaina sitten oli oman ryhmän vetovuoro. Olin suunnitellut ihan kivan radan mitä suorittaa mutt Agirotu-karkelot puuttuivat tähänkin asiaan. Meidän ulkokentälle oli rakennettu OpenClass-rata, ja eihän me sitä nyt hennottu purkaa, joten sinne vaan radalle. Oli hyvä huomata kaikki hyvät ja huonot kohdat radalta muiden tekemänä ja mennä sitten seuraavana päivänä itse se tekemään :) Eli kävimme keskiviikkona molempien koiruuksien kanssa hallilla ottamassa pientä treeniä. Ekaksi sisällä harjoiteltiin pöytää, yhden hypyn takaa ja sitten kahden hypyn takaa. Kivasti kummatkin sen hokasi piiiittttkän tauon jälkeen. Lelu vaan pöydälle ja lähetys. Aikun kaiken muunkin opettaminen olisi noin helppoa. Otettiin vielä sitten pois päin käännöksiä. Merrillä jouduin ottamaan rimat alas jotta sain sen kääntymään siivekkeen mukaisesti eikä sieltä jostain metrien ilmalennon jälkeen. Ei oikein vielä osaa kunnolla koota itseään hypyn jälkeen tai ainakaan ei osaa suhteuttaa hyppyjään. OpenClass-radan otin muutaman kerran kun tuppasi tuo lämpötila kipuamaan ihan reippaasti yli 25 asteen. Ei pienestä ilmavirrasta ollut paljoakaan hyötyä.

Kiia: 2 hypyn otin löysähköllä pakkovalssilla ja lähetin siitä 3 hypylle. Samaan aikaan juoksin kohti Aan vasenta puolta ja vedin vielä pikkaisen hartioille mitkä näytti 16 hypylle. Kiia totteli ohjausta hienosti ja meni Aalle tyylikkäästi. Hieman piti muistuttaa jälleen ett kontakteilla pysytään kunnes annan luvan. Putkeen sain tyrkättyä hienosti mutt kepeille jouduin ohjaamaan aika vahvasti käskyttäen. 7 hypylle halusin tehdä vasta käännöstä mutt Kiia reagoi heti liian aikaisin jos oli vähänkin liian hidas vauhti kepeiltä. Siinä ei pysty niin hyvin vedättämään ett kannattaisi vastakäännöstä tuossa tehdä. Lähetin 7 hypylle ihan normaalisti ja painelin ite puomin viertä. Hyvin nopeasti kääntyi ja tuli satalasissa puomia pitkin. Putkeen meno oli upea sekä 10 putkeen. Ei kepit eikä Aakaan häirinnyt.Sain hyvin lähetettyä 12 hypylle ja sieltä tehtyä kunnon kaarroksen. Pikkaisen 15 hypyn niisto tuotti hidastamista kun piti hypätä tyhjään ja rata jatkui koiran selän takana. Miulla oli varmaan omat hartiat liiaksi omaan menosuuntaan mikä varmasti vaikutti asiaan. Ihmiskehossa on liikaa liikkuvia osia mitkä voi sojottaa niin moneen suuntaan. Ei kiva! Just kun oppii jonkun näyttämään oikeaan niin sitten joku toinen kohta kusee :)  Loppusuora meni todella tyylikkäästi. Kiia irtosi mahtavasti eteen-käskyllä. Tokalla kerralla laitoin treenikassin vikan hypyn taakse niin saatiin vielä parempi ja vahvistetumpi irtoaminen.

Merri: Huomaa mitä estettä ollaan otettu tässä viime kuukausina oikein ahkeraan Mersumiehen kanssa. Kun kaikki muut, mitä näin, kääntyivät pienestä ohjauksesta Aalle 3 hypyn jälkeen niin Merri paineli tyytyväisenä kepeille :) Irtoaa ainakin niille! Vaikka otettiin tokan hypyn takaa niin lopputulos oli sama, Merri kepeillä! Vasta kun otettiin 3 hypyn takaa ja linjattiin pikkaisen pois keppilinjalta niin johan alkoi sujumaan. Pikkaisen Aan kontakti oli hidas, Merri ei heti hokannut pieniä Bona-korkkeja maasta. Tokalla kerralla oli sitten paljon parempi ja nopeampi. Asento on tosi hieno ja Merri kestää niillä. Putkeen pystyi lähettämään kaukaa mutt kepit jouduin ottamaan oikealta puolelta. Näin pystyin lyhentämään putkesta tullutta kaarrosta ja lähettämään kepeillä. Kyllä meni harjoituskepit kuin vettä vaan, ei siis mitään ongelmaa. Ihanaa!!! 7 hypylle jouduin tekemään takaaleikkauksen mitä pitäisi Merrin kanssa vahvistaa roimasti. Ei olla oikeastaan pahemmin sitä edes otettu kuin putken kanssa. Siinähän nyt ei ole mitään ongelmaa vaikka tekis kärrinpyöriä siinä. Puomi oli mahtava ja siinä oli aika kiva kontakti. Taas lähetys putkeen onnistui, sekä myös toiseen. Pikkaisen sain varoa keppejä pienellä vedolla. Onnistui koska ei tarvinnut miettiä Aata :) Hyppykaarrekin onnistui kivasti. Ekalla kerralla tippui yksi rima mutt ei enää uusinnassa. Niistokin onnistui! Ja mikä eteenlähetys vikalla suoralla. Treenikassi oli siellä palkkoineen mutt kyll miust tuntuu ett kyllä Merri reagoi siihen eteen käskyynkin. Eteni hienosti ja vikan hypyn jälkeen katsoi ekaksi miuta ja sitten vasta meni ottamaan lelun. Ei siis rynnännyt kassille kuin päätön kana.

Kiian kanssa ei sitten enää menty ryhmätreeneihin kuuman ilman takia vaan kerättiin voimia torstain koulutukseen. Agirotuun tulleet ranskalaiset tuomarit (David Martinez ja Linda Bourasse) pitivät kummatkin oman koulutuksen. Me päästiin Kiian kanssa Lindan tekemille agi- ja hyppyradoille. Agirata oli aika sujuvaa menoa. Parissa kohdassa iski taas tämä vanha tuttu kontakti-putki erottelu. Kun siitä selvittiin, rata meni hienosti. Hyppäri oli sitten "hieman" haastavampi. Oli putken päitä vieri viereen ja vauhdikkaita suoria. Tehtiin ekaksi radasta puolet, sitten puolet ja lopuksi koko hoito. Pikkaisen kuumuus vaikutti omaan suoritukseen jo silloin kun väsytti ja tuntui ett maailma pöyrii päässä. Onneksi jotenkin pystyi keskittymään tekemiseen! Oli kyllä kohtia missä ei ollut mitään hajuakaan mitä olin tekemässä. Vika osio oli aivan liikaa meille, sillä olimme Kiian kanssa molemmat jo niin väsyneitä ett mie ohjasin huonosti ja Kiia otti kieltoa tyhjäänhyppäämisessä. Tarttettiin lepoa seuraavan päivän Agirotua varten. Kiialle sitä suotii mutt ei miulle. Heitin Kiian kotiin, haukkasin pikkaisen palasta ja takaisin hallille. Vuorossa oli esteiden roudausta hallilta kisapuistoon... Kolme tuntia roudaamista helteessä. Hiki virtasi ämpärittäin. Milloin viimeeksi oon ollut niin märkä, paitsi suihkussa/uimassa. Nukkumaan pääsi siis vasta lähempänä klo 22.

Perjantaina sain tehdä hieman lyhennetyn työpäivän, jotta olisi paremmassa iskussa kisoja ajatellen. Kaunis ja hieno ajatus, mutt ei todellakaan toiminut. Helle, lämmin ja kostea ilma töissä sekä univelka ei oo kauhean hyvä ajatus. Pääkoppa ei enää kestänyt päivän koitoksia. Jalat vielä kantoi mutt mikään muu ei sitten enää toiminutkaan. Ei minkäänlaista ohjaamista joten tuloksena molemmilta radoilta hyl. Hyppärin jälkeen olin itse niin puhki, niin henkisesti että fyysisesti. Olisin halunnut kallistaa pään heti ensimmäiseen mahdolliseen tyynyyn ja nukkua viikon. Ikävä kyllä se ei ollut mahdollista vaan oli jotenkin sinniteltävä kotiin asti. Siellä sitten uni tulikin silmän räpäyksessä.

Lauantaina tuntui kuin perjantaita ei olisi ollutkaan, siis se tuntui joltain unelta. Olin edelleen todella väsynyt mutt tällä kertaa ei tarvinnut tehdä mitään fyysistä eikä henkisesti raskasta hommaa. Iltapäivä meni rattoisasti kauniissa ja hieman jo liian lämpimässä säässä tuomarisihteerinä. Onneksi saatiin Stiinan kanssa istua varjossa töitä tehdessä, vain jalat kärtsäsi auringossa. Sääliksi kävi niitä ketkä joutui olemaan koko ajan auringon alla.

Sunnuntai aamuna karautettiin Merrin kanssa kisapuistoon klo 7.45 tapaamaan muita möllijoukkue kavereita. Joukkueemme Shekavat koostui kokoonpanosta Into&Jaana, Me, Krum&Esa sekä Iisa&Jaana (jälleen). Me lähdettiin tokana matkaan ja heti iski kompastuskivi. En saanut itse ylittää ekaa hyppyä vasta kun Jaana oli tullut pois. Lähdettiin yhtä matkaa ja huh huh... Toka hypyn ohitus ja sittenhän niitä virhepisteitä alkoikin ropisemaan :) Pikkaisen yhteinen lähtö veti blasmat sekaisin molemmilta. Tuomarina toiminut Anne Lind ei antanut jatkaa rataa kiellon jälkeen vaan sitä estettä piti kokeilla vähintään se 3 kertaa. Jos olisin päässyt yksilönä menemään niin alkukin olisi varmasti mennyt hieman toisin. Olisin ollut koko ajan edellä ja Merri olisi tiennyt minne mennään. Onneksi tuollaisia startteja ei normaalikisoissa tule :)



Merrin kisakirjakin on nyt virallisesti tarkastettu ja hyväksytty. Toivon mukaan siihen saadaan ekat merkinnät syyskuussa kun aloitetaan Mersumiehen kisaura. Sitä ennen pidetään nyt kuitenkin heinäkuu taukoa aksailusta, jotta meikäläinen toipuu tästä kaikesta kuumuudesta ja työstä. Sitten elokuussa keskitytään ratatreeneihin ja miun omaan fysiikkaan, motoriikkaan ja koordinaatioon.
    

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Erinomainen vkonloppu

Jälleen kerran kelloi soi ennen kukonlaulua. On se kumma kun ei saa edes vapaapäivänä nukkua yhtään pidempään kuin klo 6. Pikainen aamiainen ja kamat kasaan. Vectra taas täyteen tavaraa ja kohti savon maata. Eli lauantaina suunnattiin koko komppanian kanssa Juvalle Merrin näytelmiin. Siistimiset jäi hieman viime tippaan, pesu torstai-iltaan ja tassujen ja korvien viimeistely perjantaille. Onneksi ei mitään katastrofia tapahtunut niin ei paniikkia. Pääsin jopa testaamaan uutta trimmauspöytää mikä saatiin ke iltana. Hyvin toimii!

Lähdettiin liikenteeseen hyvissä ajoin tulevan hellepäivän takia. Vectraan ei ole vieläkään ilmestynyt minkäänlaista ilmastointia joten hieman oltiin säiden armoilla. Vaikka lähdettiin puol kasin aikaan aamulla niin johan mittari näytti yli +20 astetta. Huh! Onneksi aurinko paistoi vielä sen verran alhaalta ja takaapäin niin matkamukavuus tuntui ihan jees. Riitti ihan hyvin kuin piti hieman takaikkunoita raollaan. Mikkelissä pysähdyttiin totuttuun tapaan ABC:llä helpotustauolla, niin koirien kuin ihmisten. Onneksi oltiin ajoissa liikenteessä kun isolla pihalla oli vielä varjopaikkojakin vaikka kuin.

Näyttelypaikalle löydettiin helposti ja kivuttomasti. Tavaroiden roudaaminen ei sitten käynytkään ihan niin helposti ja kivottomasti. Kaksi koiraa, reppu, iso kevythäkki, kaksi tuolia, ruokakori, kylmälaukku, (sateen)varjo... olikohan vielä jotain. En tykkää yhtään näistä ulko-helle-kisoista kun pitää juomista ja ties mitä olla aivan mielettömästi ett jaksaa. Onneksi me löydettiin kehän vierestä varjopaikka joten äkkiä tavarat siihen parkkiin. En tiiä johtuiko siitä ett joutui itse olemaan koko ajan skarppina ja tekemässä jotain niin miulla ainakin oli aivan mielettömän kuuma. Olisi tehnyt niin itse miell kaataa pesuvadillinen kylmää vettä päälle mutt piti vielä malttaa mielensä. Merrikään ei kauheasti tykkää helteestä mutt poika kesti ja jaksoi todella hyvin. Muutaman kerran ihan halusi häkkiin lepäämään ja huilimaan.

Shelttikehää ennen arvosteltiin p.colliet reilut 20 kpl. Sinä aikana meillä oli hyvin aikaa treenata Merrin häntää kun viereinen kehä oli tyhjillään ja muutenkin oli hälinää ympärillä. Dippadaa... joo ei kovin hyvällä menestyksellä. Yksi oli aivan uskomattoman jääräpää häntänsä kanssa. Muutamia kertoja meni aika kivasti mutt sitten taas häntä ylös. Ei onneksi ihan samalla tavalla kuin Haminan näyttelyssä mutt nousi selkälinjan yläpuolelle kuitenkin. Testattiin vielä laskeeko häntä jos annan aivan vieraalle ihmiselle vietäväksi, mutt ei mitään vaikutusta. Vaikka Satu ihan oikeasti komenti häntää niin ei muutosta. No ehkä ihan kiva huomata ettei se ole minusta johtuvaa :)

Nuorten luokassa meitä ei ollut kuin 2; Merri ja joku Helskon soopeli. Pikainen kierros ympäri ja pöydälle. Merri käyttäytyi koko kehän ajan todella hienosti. Juoksi nätisti, okei häntä nousi liikaa, seisoi upeasti paikallaan, eikä kiinnittänyt olleenkaan huomiota siihen mitä muualla tapahtui. Ei siis mitään mitä Haminassa tapahtui. Siellähän se ei pystynyt keskittymään ei sitten yhtää. Nyt sain esittää sitä tututusti seisaaltani ja lopputulos oli huippua. Upea mies! Pöydällä Merri oli hieman evvk, mutt tokeni sitten tuomarin varmoihin otteisiin ja hyvään käsittelyyn. Pöytä oli oikeasti miun oma moka kun laitoin sen seisomaan pöydälle väärinpäin vaikka kysyin kummin päin hän haluaa pöydälle. No ei paniikkia. Tuomari (Tuija-Maija Tammelin) tutki pään jälkeen heti hännän kiinnittymisen ja totesi sen olevan alaskiinnittynyt ja ett nostaa häntää muiden seurassa. Aivan oikein! Tosi ihanaa kun joku tuomari kiinnittää hännän kiinnittymiseen huomiota kokeilemalla eikä vain katsomalla hännän asentoa liikkuessa. Harmi kun suurin osa ei noin tee. Tuomari kehoitti ettei tartte ottaa stressiä tuosta hännästä mutt harmittavasti niitä häntätuomareita löytyy mitkä siitä rokottaa, näinhän meillä kävi Haminassa. No mutt kuitenkin... Merri sai laatuarvostelun ERI. Toinen sheltti sai H:n joten meidän piti käydä vielä kehässä pöyrähtämässä ett saadaanko SA. Kierrettiin pikku ympyrä ja tällä kertaa häntä kesti aisoissa. Ja saatiinhan me se SA.

Paras uros kehässä meillä ei sitten ollut mitään asiaa 4 parhaan joukkoon kun tuomari rakasti aivan suunnattomasti kultasoopeleita ja niitä oli kehässä 4. Kaikki niistä otettiin 4 parhaan joukkoon ja merlet ja tummasoopeli käteltiin ulos. Tällä kertaa väri voitti, eikä esim. kokonaisuus tai käyttäytyminen ( esim. PU1 väisti tuomaria). Kuitenkin meille jäi hyvä fiilis näytelmistä, ja nythän meillä on blakkarissa se virallinen näyttelytulos agia varten :) Nyt ei muuta kuin harjoittelemaan Mersu-miehen kanssa liitoa.

Yö vietettiin Leppävirralla SokosHotel Vesileppiksessä. Pikkaisen hikinen yö oli joten ei voi sanoa ett ois levännyt hyvin. Merri kärsi kuumuudesta pahiten. Sitä sai käyttää jatkuvasti suihkussa viilentymässä ja muutenkin sitä marhasi paikasta toiseen ja etsi viileyttä. Harmi! Noustiin sitten ajoissa 5.30 kun ei viitsinyt enää pyöriä sängyssä. Aamu oli todella miellyttävä kun koko taivas oli pilvinen ja lämpötila oli huomattavasti alhaisempi. Oli varmaan lähellä 20 mutt raikas tuuli viilensi tuntuvasti säätä. Päästiin pitkästä aikaan tekemään kunnon aamulenkki mihin sisältyi myös uintia. Kyllä Merri tykkäs! Hotellin aamiaiselle päästiin etuajassa joten päästiin myös matkustamaan ajoissa kohti Kuopiota ja ACEn hallia.

Syy miksi halusin mennä kisaamaan ACElle oli niiden hommaama brittiläinen tuomari Bob Griffin. Oli kiva päästä kokeilemaan hieman toisenlaisia ratoja. Muutenkin kiva päästä hieman eri ympyröihin eikä aina näkemään niitä samoja naamoja kuin esim. Mikkelissä ja Kouvolassa. ACEn Viiksi-Areena oli oikein ihana. Mahtava tasainen tekonurmialusta ja ihanat alumiiniset esteet. Tahtoo!!!

Eka rata oli aika helppo, ilmeisesti sellainen harjoittelu/lämmittelyrata tulevia ratoja varten. Ihan kivasti meni. Muutamassa kohdassa meni hieman aikaa mutt oon tyytyväinen lopputulokseen. Saimme ensimmäisen sm-nollan blakkariin.
Toka rata oli hyppäri, ja millainen hyppäri olikin. Jopa nelinkertainen sm-voittajakin meni aivan sekaisin radalla. Emme siis oltu yhtään parempia vaan sama lopputulos kuin hyvin hyvin monella muullakin eli hyl. Radalta tuli vain yksi nolla, ja muutenkin vain 4 tulosta. Meillä kosahti jo heti 3 hypyn jälkeen kun ei olla ollenkaan harjoilteltu hyppyjen välistä menemistä seuraavalle esteelle ja Kiiahan meni yhden ylimääräisen hypyn. Meille tuli varmaan kolme hylkyä koko radalla kunnes katsoin parhaimmaksi keskeyttää radan tekemisen. Kahden putken välistä kepeille meneminen oli aika kääkk... varmaan kaikki muut töppäs siinä paitsi voittaja. Kaksi positiivistä ja välissä negatiivinen, ei kiva.
Kolmas rata oli tosi kiva agirata mutt siinä oli sellaisia elementtejä mitä ei olla todellakaan harjoiteltu. Nää todella tiukat käännökset ei oikein tahdo nyt sujua. Kiia nykyään pyrkii enemmin itse lukemaan rataa kuin sitä mitä minä sille sanon. Ehkä suurin osa johtuu huonosta ohjaamisesta joten ei muuta kuin treeniä. Jaakotukset ja vastakäännökset kunniaan, ainakin tuolla radalla. Eka hylky olisi varmaan selätetty vastakäännöksellä jolla Kiia oli kääntynyt tiukasti eikä hakemaan hyppyä siitä vierestä. Puomin jälkeisen hypyn riman Kiia jostain syystä pudotti, ei vielä tiedä miksi. Ja sitten meidän todellinen murheen kryyni eli Aan alla oleva putki jonne tullaan samasta suunnasta kuin mihin sitten putki osoittaa. Ei vieläkään osata ohittaa sivusuunnasta Aan ylösmeno kontaktia. Kiia oli taas jo hieman menossa putkeen mutt halusi sitten Aalle. Sitten vaan mentiin loppuun asti kun halusin kokeilla kepit. Alunperin olin ajatellut meneväni kepit toiselta puolelta mutt halusinkin kokeilla miten kisakaverin idea toimisi. Ei kauhean sujuva niin kuin arvelinkin mutt pitihän se todistaa :)



Ens viikonloppuna onkin sitten Agirotu-vkonloppu. Perjantaina Kiian kanssa pari starttia ja sunnuntaina sitten Merrin kanssa möllijoukkueseen :)