Lauantaina oltiin Emilia Rainetojan koulutuksessa hieman vääntämässä ja kääntämässä. Ensimmäisen 10 minuutin jälkeen tuntui hieman siltä ett tästä ei taas tuu yhtään mitään. Nyt ei ollut yhteisestä sävelestä kiinni vaan ihan omasta tekemisestä. En saanut omaa liikettä oikeaan ajoitukseen ja kääntyilin ihan miten sattuu. Kokeiltiin paljon sellaisia mitkä ei tuntunu itelle luontevalta ja se ehkä näkyi epävarmuutena ja sekoiluna omassa tekemisessä. Ohjaustekniikoista saksalainen tuotti eniten vaikeuksia kun Kiia tahtoi lähes aina pyrkiä väärälle puolelle. Sitä pitää harjoitella talven aikana. Voi olla ett koko talvi menee tekniikoiden kanssa ja irtoamisen muistuttamisessa. Onneksi sekaan saatiin ihan kivoja pätkiä ja tekemisen meininkiä.
Sunnuntaina suunnattiin sitten Imatralle kisailemaan, tällä kertaa kahden harmaan kanssa. Ekaksi oli Merrin ensimmäiset startit kakkosissa ja myöhemmin iltapäivällä Kiia kolmosissa. Kiia saapui kisapaikalle jälkilähetyksellä Stiinan kyydissä niin ei tarttenut toisen olla tyhjänpanttina autossa odottamassa. Tämä osoittautui todella toimivaksi!
Mutta aloitetaan Merrin urakasta! Tuomarina kakkosilla oli Martti Salonen ja hän oli taas keksinyt aika mielenkiintoiset radat. Ansaesteiden määrässä ei oltu taaskaan säästelty vaan nämä oli selvästi haastavammat radat kuin mihin olin Kiian kanssa tottunut. No eihän meillä nyt mitään tulostavoitteita ollut, kunhan vaan saataisiin hyvät ja ehjät suoritukset aikaiseksi. Eka rata ei ollut sitä hyvää eikä ehjää suoritusta. En tiedä mistä johtui, oliko se ettei keritty ottamaan lämppäriesteitä vaan eikä Merri kerinnyt rauhoittumaan kisapaikalla tarpeeksi, mutt Merri lähti lapasesta heti kolmos esteen jälkeen. Ei minkäänlaista ohjauksen kuuntelemista, sinkoili vaan keppien ja putken väliä. Huoh! Toisen sekoilun jälkeen päätin kaapata jätkän kainaloon ja marssittiin ulos hieman rauhoittumaan.
Toka rata oli sitten hyppis ja teema oli suorat putket ja niiden jälkeen kaikkea kivaa. Toiveissa oli saada hyvää etumatkaa joko lähettämällä tai sitten vaan jalkaa toisen eteen. Nyt sain kiittää ja taivastella Merrin irtoamista. Se auttoi paljon ja se loppujen lopuksi koitui radan kohtaloksi. Jotenkin aliarvioin putkien vetovoimaa verrattuna itseeni ja jätin juuri ratkaisevalla hetkellä vastakäden pois kuvioista. No Merri ei lähtenyt oman liikkeeni mukaan vaan bongasi hieman ylimääräisen putken matkan varrelta. HYLyn jälkeen päätin sitten vaan kokeilla kuinka takaaohjaus onnistuu Merrin kanssa. Ja aika kivastihan se meni. Pikkaisen sitä pitää harjoitella jotta saan vapautuksen aikaisemmaksi ja ylimääräiset kaarrokset pois. Hienosti jätkä pelittää, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Jos viime kisoissa oli keppien kanssa ongelmia niin siitä ei ollut enää tietoakaan :)
Video Merrin hyppiksestä
Kiia matkasi tosissaan Stiinan kyydissä hieman myöhemmin paikan päälle, ja saapui paikalle juuri sopivasti. Rataantutustuminen alkoi medeillä ja sinä aikana Kiia pääsi lämmittelemään Stiinan ja Nomin kanssa. Meillä ei ollut mitään suurempia tulostavoitteita kun katsoin jo lähtölistaa ett tällä kertaa voidaan se serti unohtaa. Taas eräs ihminen kisasi 3 vesikoiran kanssa ja hän on ennenkin vienyt sertit meidän nenän edestä. Kunhan vaan saadaan tehtyä hyvää rataa eikä tule mitään sekoilemisia, siihen ollaan tyytyväisiä.
Ekana ratana meillä oli hyppis. Radan varrelta katsottuna rata näytti just siltä ett vois tosissaan lähteä kotiin. Tuomari Minna Räsänen oli kyll keksinyt sellaisen ansaesteradan ett ei mitään rajaa. Onneksi rataantutustuminsessa rata näytti paljon järkevämmältä ja jos kaikki menee hyvin niin on ihan tehtävissä. Ei auttanut muu kuin ottaa härkää sarvista ja mennä radalle. Juuri ennen srattia kävin testaamassa alkua lämmittelyesteillä ja se toimi todella loistavasti. Kiia kesti merkkauksen todella hienosti ja pääsin itse jo hieman liikkumaan pois päin. Mutta mites sitten itse kisatilanteessa. Tein tietääkseni aivan samalla tavalla ja mitä tapahtuu... Kiia pudotti riman. Aakkk! No ei paniikkia. Mentiin vaan eteenpäin ja tehtiin mitä pystyttiin. Hieman lopussa 3 hypyn kanssa meinasi usko loppua mutt niistä selvittiin suhkot kunnialla. Lopputulokseksi tuli se 5 vp, ja 9. sija. Tuohon rataan päättyi meidän hyppäreiden hylly-putki :)
Toka rata oli sitten agi. Se tuntui paljon selkeämmältä kuin mitä hyppis oli mutt siinäkin oli kohtansa. Jo rataantutustumisessa huomattiin keppien jälkeisen elämän olevan todella aaakkk. Vienti oli aika pitkä hypylle ja se osoitti juuri vääräänpäähän putkea. Päätin valssilla hieman muuttaa linjaa mutt se ikävä kyllä pyöristyi liikaa ja Kiia ajautui hypyn ohi. Yksittäisen hypyn jälkeen hirtto ei sitten onnistunut enää ollenkaan. Loppurata meni sitten ihan jees. Pieniä kauneusvirheitä tuli mutt mitä pienistä. Pääasia ett yhteistyö muuten sujui. Ja se mikä helpotti vielä fiilistä niin lähes kaikki HYLyn saaneet hyllyttivät juuri tuossa samassa kohdassa. Ei oltu yhtään huonompia eikä parempia kuin muut.
Video Kiian radoista:
Aattelin ett Imatran kisat saa olla Kiian viimeiset tälle vuodelle mutt voi olla ett pitää lähteä vielä Kotkaan kisailemaan :) Sen verran mukavasti on mennyt nyt Kiian kanssa. On ihan ilo mennä sen kanssa. Toivottavasti fiilis jatkuu Kotkan kisojen jälkeenkin. Merri starttaa samaisena vkonloppuna jos nyt saatais vaikka tulokset radoilta. Merrin vuoden vika kisa kisataan kuun lopussa Hyvinkäällä, missä tuomarina on Johanna Nyberg. Tekisköhän hän meille jotkut yhtä kivat radat kuin silloin kotikisoissa, ja oliskohan lopputulos samanlainen :) En yhtään laittais hanttiin. Kiian kanssahan tahkottiin silloin toisissa 2 luokan kisoissa kaksi LUVAa samoissa kisoissa, silloin tuomarina oli Lummeranta. Nyt Lummeranta on Kotkassa tuomarina. Saa nähdä mitä hän meille tällä kertaa keksii... Ens viikon loppuna ei olla kisaamassa kun en sitten jaksanutkaan ilmoittaa Merriä Porvooseen. Jos vaikka huilais yhden vkonlopun niin on sitten virtaa enemmin loppu vuoden kisoja varten. Jossain vaiheessa vain pitäisi treenata myös messaria varten. Menee varmaan viimeisen viikon varaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti