lauantai 23. marraskuuta 2013

Ruotsin reissulla

Muska aloitti juoksunsa aivan täsmällisesti heti marraskuun alussa. Vähän niinkuin olin ounastellutkin! Pientä säätämistä oli ilmassa ja loppuun asti pikkaisen epävarmaa päästäänkö edes lähtemään Ruotsiin Vindiä tapaamaan. Muutamaan kertaan tuli säädettyä laivalippujen ja hotellivarauksen kanssa mutta onneksi kaikki järjestyi loppujen lopuksi ja päästiin ti iltana matkaan.

Pe iltapäivällä otettiin progetesti kun en ollut aivan 100% varma milloin tarkat päivät ovat. Muska ei vuoda kuin seula joten tarkka alkamispäivä oli hieman arvailun varassa, tämän takia testi oli hyvä tehdä. Silti oma veikkaukseni meni aika oikeaan kun arvailin hyvien astutuspäivien olevan ti-to ja näin olikin. Proge oli perjantaina 3,72 ja kasvattaja laski ett hyvät päivät ois juuri nuo ti-to. Koska ti iltana päästiin vasta matkaan niin astutus tapahtuisi ke iltana.

Tällä kertaa minun ei tarvinnut lähteä yksin Muskan kanssa, sillä äitini lähti mukaan sekä Kiia ja Nomi. Koska Merri oli hieman liiankin innoissaan Muskan seurasta niin teimme vaihtokaupat Stiinan kanssa. Jätimme Merrin hänen hoitoonsa ja otettiin vaihdossa juuri omat juoksunsa aloittanut Nomi. Näin "kyläluuta" pääsi tutustumaan aivan uudenlaisiin maisemiin.

Matkustettiin pidemmän kaavan mukaan Turkuun, sillä ajelimme Vaalimaan, Virolahden ja Kotkan kautta kehä III:lle. Ojangossa pysähdyttiin käyttämään koiria päivälenkillä ja mikäkäs parempi paikka kun Ojangon koirakeskuksen lähimaastot. Samalla käytiin kävelemässä eri reittejä kuin mitä kisapäivinä on tullut käveltyä. Ens kerralla sitten tiedetään mihin taas suunnata.

Lenkin jälkeen oli pakko päästä syömään, sen verran alkoi vatsa kurnimaan. Mentiin siis naapuriin eli Ikeaan :). Halpaa, hyvää ja nopeaa! Ja varmasti sai mahan täyteen. Ei kyllä pahemmin tehnyt mitään mieli enää sen jälkeen ja ei ihan heti kyll tee muutenkaan mieli muussia ja lihapullia; sen verran tuhti annos. Matkan varrelta käytiin vain hakemassa hedelmiä ja juomista iltapalaksi. Iltalenkillä käytiin Turun linnapuistossa sekä Aurajoen varrella. Eipä siinä sitten jäänytkään muuta kuin odotella laivaan pääsyä.

Laivassa ja valmiina käymään yöpuulle!
 
  Telkkari oli aika kiva lisä; VL Gracellä

Aamulla oltiin sitten perillä Tukholmassa ja päästiin ajelemaan aamuruuhkassa kaupungin läpi. Vain yhdessä risteyksessä jouduttiin jonottamaan ruuhkan takia, mutta muuten matka meni jälleen hyvin. Koska hotelliin päästiin kirjautumaan vasta klo 14 niin jätettiin auto parkkiin ja lähdettiin Uppsala kierrokselle.



Käytiin kiertämässä Uppsalan linnan luona, sieltä sitten sairaalan ja yliopiston (jonkun niistä tiedekunnista) luota kaupungin puistoon. Tällä kertaa en tarvinnut karttaa kun reitit oli sen verran hyvin piirtyneet mieleen.


Aamulenkin jälkeen koirat saivat aamupalaa autossa ja jäivät ottamaan tirsat sillä aikaan kun kävimme äitin kanssa omalla kaupunkikierroksella sekä syömässä. Olin kotona jo katsonut eläinlääkärin tiedot ja aukioloajat joten sinne suuntasimme heti seuraavaksi. Päätin käydä samalla eläinlääkärillä kuin millä kävin silloin keväällä. Sieltä sai todella hyvää palvelua ja vielä ilmaiseksi. Ymmärsin sen että ilmaiseksi kun oli vain yksi koira mutta tällä kertaa meillä oli kolme. Jälleen oli sama eläinlääkäri kyseessä ja ystävällinen palvelu jatkui, ja mitä vielä... ilmaiseksi! On aivan mielettömän kivaa saada joskus edes ilmaiseksi jotain kun normaalisti oon tottunut siihen miten joka käynti maksaa ja maksaa. Nytkin eläinlääkäri kirjoitti kolme passia eikä vaatinut rahaa ollenkaan. En voinut muuta kuin kiittää häntä ja mielessäni lupasin jälleen mainostaa heidän praktiikkaa. Käytiin siis Djurdoktorn-klinikalla! Kaikki koirat olivat niin esimerkillisiä eläinlääkärillä. Söivät luunmuotoiset matolääkkeet kuin karkkia vaan :).

Vihdoin ja viimein päästiin kirjautumaan hotelliin ja lepäämään ennen Muskan treffejä. Kyllä lepo tuli tarpeen kun oli kävellyt jälleen koko aamupäivän hieman huonosti nukutun yön jälkeen. Koiratkin ottivat tilaisuudesta vaarin kunhan ekaksi neidit olivat hieman ottaneet pystypainia keskenään!


Heti kun Elin oli päässyt töistä niin lähdimme Muskan kanssa tapaamaan heitä. Muska tiesi mistä hommasta oli kyse ja kaikki sujui todella nopeasti. Ei aikaakaan kun toiset olivat nalkissa. Ja sittenhän sitä vasta ootettiinkin... lähemmäs 30 min, ainakin! Kerettiinpähän keskustelee Elinin kanssa vaikka mistä siinä samalla :).

Seuraavana päivänä kiertelimme 1,5 vuoden takaisia paikkoja! Käytiin katsastamassa Slotthoppet 2011 kisapaikka (Wiks slott) ja silloinen majapaikkamme. Tutustuttiin myös Gamla Uppsalaan kun oltiin menomatkalla takaisin Tukholmaan. Onneksi lähdettiin satamaan ajoissa sillä viimeiset 10 km menikin "pienessä" ruuhkassa. Jonot seisoivat ja ajettiin pitkän aikaan 8 km/h. Siinä sitten meni yli 30 min kevyesti. Eipähän tarvinnut satamassa jonottaa niin kauan. Onneksi ei kuitenkaan tullut missään vaiheessa kiire.
 
Melkein maaseudulla

Entinen majapaikkamme
 
Wiks slott
 
Gamla Uppsala


Tukholman ruuhkaa...

Laivassa iltapalan syöntiä ja tuliaiset. Ja vihdoin ja viimein jälleen nukkumaan! Onneksi vkonlopun myrskyt olivat vain muisto sillä silloin olisi ollut vähän turhan jännittävää olla laivassa. Nyt ei ollut mitään ongelmia. Reissussa on kivaa olla mutta kyllä oli kiva päästä kotiin. Kuukauden päästä nähdään oliko meidän reissu tuottoisa vain kuinka käy tällä kertaa!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt, älä antaudu angstin valtaan!

Eilen oli kyllä juuri tuollaiset fiilikset kahden juostun radan jälkeen ett piti oikeasti tsempata itseä kolmannelle. Ei oikein putkeen menneet pari ekaa rataa...

Eka oli Heidi Viitaniemen hyppis! Oli todella tehtävissä mutta meni yliyrittämiseksi. Tiukkasin liiankin hyvin yhdelle hypylle joten Kiia tuli välistä ja seuraava hyppy väärinpäin. Renkaan jälkeen ajauduin itse liian pitkälle joten Kiia lähti sitten liikkeen mukana ja ohi esteen. Videolta katsottuna huomasin vielä ett pituuden jälkeen neiti jätti yhden hypyn hyppäämättä ennen putkea, hmmm.

 
Toka rata oli hieman kinkkinen agirata, sama tuomari. Oikeastaan radassa oli vain muutama kohta hieman hankala, muuten helppo. Keppikulma oli samanlainen kuin sm-kisojen finaaliradalla mutta sinne tultiin vain pussista. Vaikka nyt tein niin kuin oltiin harjoitelti niin silti saatiin virhe aikaiseksi kepeiltä. Seuraavaan hyppyyn sitten kaatui sitten meidän rata, ihan kirjaimellisesti. Kiia hieman oli menossa väärään suuntaan ja sain sitten kalastella. Olin myöhässä päällejuoksussa kun jouduin kalastelee enkä sitten älynnyt muuttaa sitä saksalaiseksi. Kiia bongasi väärän putken hypyn päällä ja juoksi suoraan minun eteen ja jalkoihini. Ensimmäinen kerta kullakin mutt siinä sitten istuttiin persuksiltaan radan pinnassa ja Kiia ihmetteli ett mitä siinä teet. Otettiin hyppy uusiksi sillein kuin se olisi pitänyt ja vielä lähetys siihen oikeaan putkeen. Tämän jälkeen tultiin sitten nopeinta tietä pois.

 Toka radan jälkeen oli kyllä mieli niin maassa ett meinasin jo ett en edes lähde vikalle radalle. Ei olla todellakaan treenattu kun tauolla ollaan mutt veri vaan vetää kisaamaan. Ja tämähän näkyy. Herkkyys on niin kadoksissa ja typeriä virheitä tulee koko ajan. Käytiin kävelemässä ja silloin mielessä rupesi pyörimään sanat "Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt, älä antaudu angstin valtaan!". Päätin vielä kavereiden kannustamana katsoa edes seuraavan radan profiili ett kannattaako sinne mennä vai ei.

Kolmannelle radalle tuli tuomariksi Allan Mattsson ja tyyli muuttui heti radassa. Vaikka oli pyöritystä ja vaikka mitä niin rata oli kiva ja siinä oli kaikki kontaktit. Päätin radalle mennessä ett nyt otetaan kunnolla kaikki kontaktit eikä mitään sinnepäin. Loppujen lopuksi saatiin kaikki onnistuneet kontaktit sekä nollalla maaliin, 7.sija.

 
Oli kyllä huojentavaa kun saatiin onnistuminen loppuun. Kiitokset Tiinalle ja Emmalla tsempeistä ja kannustamisesta! Kisan jälkeen oli kiva lähteä syömään vatsansa täyteen, minkä jälkeen ajamaan täyden kuun loisteessa kotia kohti.

Kerta kun ei olla pahemmin hallille keritty harjoitushierontojen sekä aikaisten aamuherätysten takia (joutuu siis menee aikaisin nukkumaan) niin päätettiin lähteä perjantaina epiksiin. Näin saatiin muistuteltua kontakteja "kisatilanteessa". Kiia starttasi ekana ja saatiin todella hieno Aan kontakti. Ei mitään sikailua vaan kunnon 2on2off vaikka otin sivuetäisyyttä. Parissa paikassa oli "pientä" valumista kun löysää ohjaamista. Loppujen lopuksi 2.sijalle häviten voitto aikatasoituksella!

Merrikin pääsi aksailemaan kun Stiina halusi välttämättä ohjata herraa... ja herrahan tykkäsi :). Tykitti oikein kunnolla menemään. Harmittavasti keppien lähetys epäonnistui ja Merri bongasi numerolapun eikä keppejä, siitä 5. Muuten rata suoritettiin tyylikkäästi loppuun, ja millä kontakteilla :). Onneksi Merri pääsee itsenäisyyspäivänä kisaamaan ihan virallisiin skaboihin joten hän pääsee oikein kunnolla toteuttamaan itseään.

 

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Pikkaisen jotain päiviemme iloksi

Vaikka ollaan treenitauolla niin kyllä aina välillä tulee tilaisuus käydä hallilla hieman juoksentelemassa. Eilen lauantai- sekä Halloween iltana marssimme harmaiden kanssa hallille kun OJ piti treenit omalle ryhmälleen. Koska osallistujia oli niin vähän niin mekin saatiin kutsu mukaan. Stiina halusi kokeilla Merrin kanssa menoa ja hienosti se sujui. Harmittavasti menosta ei ole videomateriaalia kun itse piti olla hieman piilossa ja ei keritty ketään saamaan kuvaamaan. Tosi upeaa menoa mutt molemmathan on taitavia ;). Kiiakin kanssa päästiin juoksentelemaan ja pikkaisen viilauksen jälkeen saatiin tosi kiva rata aikaiseksi. Aan kontakteilla neiti vaan meinasi sikailla ihan kunnolla. Pikkaisen piti ottaa muistutusta mites se homma nyt tulikaan tehdä. Seuraaviin kisoihin ajateltiin mennä parin vkon päästä joten sitä ennen pientä kontaktien hiomista mutt muuten uskon homman pelittävän oikein hyvin. Jos vaikka saatais se tupla nyt kasaan.

Jokunen aika takaperin käytiin Merrin kanssa vetämässä ratatreenit mitkä olin vetänyt kaveriporukalle. Siitä piti sitten tehdä videomateriaalia...

 
Muuten tässä ollaan paiskittu aamupäivät töitä, iltapäivisin hierottu koiria (kiitokset kaikille tähän mennessä käyneille) ja luettu teoriaa, tehty koulutehtäviä sekä suunniteltu tulevaisuutta. Onneksi välillä ollaan päästy käymään maalla virkistäytymässä ja nautittu ulkoilmasta. Eilen käytiin myös maalla viemässä haudalle kynttilät ja moikkaamassa sukulaisia. Nomikin pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan kanoihin :)

Nomi ja Muska sylikoirat

Muska söpöstelee

Rikkaimurit

Tästähän me mennään kohta ulos

Nomi tutustumassa kanoihin
 

Lavikanlahdella joutsenia

Nomi ja Kiia myyräjahdissa



Perusmeininkiä

Koko leveydellä


Nomi ja houkutteleva vesilammikko


Merri ja hänen laiturinsa
 

"Ei kai me nyt jo lähdetä"