Maanantaina oli tosissaan taas Kiian ryhmätreenien paikka. Meinasin ekaks jättää Kiian kotiin ja mennä vaan katselemaan toisten treenejä. Väsytti niin ett meinasin nukahtaa pystyyn. Otin kuitenkin Kiian messiin ja aattelin ett mennään nyt kun kerta tilaisuus on annettu hyviin treeneihin. Ja se kannatti! Jättäydyin suosiolla viimeiseksi koirakoksi kun maksit aloitti ja meitä medejä oli vaan kaksi. Nuokuin seinää vasten ja kuvailin siskoni suoritusta. Kun he olivat suoriutuneet radasta niin lähin kävelyttämään Kiiaa. Ennen meidän suoritusta mentiin halliin sisään ja otettiin siellä hieman kaukokäskyjä ja vähän muuta pientä kivaa. Kun meidän vuoro tuli niin kysyin ett jos teen nollan niin pääsenkö lähtee syömään. En ollut tosissaan syönyt yli kuuteen tuntiin yhtään mitään. Sain luvan! Vaikka väsytti niin päätin asennoitua kunnolla ja hieman piti nipistellä itseään :) Nyt ei löysäilty! Video illan treeneistä, yksi veto riitti tällä kertaa!
Välipäivinä nautittiin sitten hyvästä säästä ja ollaan käyty paljon lenkkeilemässä moottorikelkkareiteillä. Ei kertaakaan ole tullut ketään vastaan mutt harvemmin ne nyt ajeleekaan viikolla ja aamupäivästä. Koirat ovat olleet ihan onneissaan kun ovat saaneet kirmailla hangella ja kuljeksia vapaana. Kyllä siinä omakin sielu lepää kun ei tartte tarpoa pyöräteillä sepelissä ja väistelemässä milloin ketäkin. Ja sitten se pesuralli lenkin jälkeen. Eilen aamuna oli aivan parasta kun pääsin koulusta tosi aikaisin, klo 10, niin selvittiin Hanhikselle aamulenkille. Lähdettiin metsästämään pajunkissoja pääsiäistä varten. Eka kertaa tänä talvena hanki kantoi minutkin ja päästiin pitkästä aikaan kävelemään vaikka missä. Mukaan tarttui lenkiltä pajunkissoja ja nähtiin samalla reissulla pari tiiraa hangella, pari isoa korppia ja kaiken kruunasi kaksi joutsenta mitkä lensivät aivan meidän yli. Toinen lensi noin 10 m korkeudesta. Koiratkin taisivat ihastua niin kun katselivat vain eivätkä yrittäneetkään lähteä perään juoksemaan.
Eilen illalla oli sitten vuorossa Merrin ryhmätreenit. Taas oli hieman väsymeininki, sekä itellä että koiralla mutt mentiin silti. Treenit oli ihan jees... 5 hyppy oli hieman enemmin oikealla ja lisättiin yks hyppy ennen puomia, mikä oli lähellä keppejä. Putkia hieman käännettiin tyrkylle. En yhtään ajatellut sitä puomin edeltävää hyppyä ett miten linjaa kun koutsi jostain syystä hoputti rataantutustumisessa. No ekalla kerralla Merri sujahti putkeen puomin sijaan. Jos otin vedolla niin kyllä meni puomille mutt sitten olin niin jäljessä ja Merri jäi himmailemaan puomilla. Kepeille mentiin eka kertaa liian kovaa ett jäi muutama keppi välistä. Heti kun lisäsin nätisti-käskyn niin johan pelitti. Kepit meni ekaa kertaa lukuunottamatta hyvin kun annoin vaan mennä itsenäisesti ja jättäydyin suosiolla taakse. Tehtiin vielä lopuksi hieman erilainen ratapätkä mistä ei ole piirrosta. Siinä ei ollut oikeastaan mitään ihmeempää paitsi pussista kepeille meno jos lähdettiin samaa matkaa. Kepit on niin negatiivinen ett Merri ei hakenut keppejä ei sitten mitenkään. No ei hakenut kukaan muukaan ja tästä tuli mieleen yks kisarata Kuopiosta. Ei hakenut siellä 4 x suomen mestarikaan keppejä kahden putken välistä. No joo! Ainut mikä miuta ärsytti ja suorastaan syletti, oli Merrin kontakti Aalla. Siis voi kökkö! Varasti tai valui maahan asti! Piti kerran hieman kunnolla ilmaista mitä mieltä olin asiasta. Sitten alkoi tehoamaan! Pitää ilmeisesti ottaa taas kontaktisulkeiset joku päivä ens viikolla.
Ens viikolla on jo pääsiäinen, ja sitä varten ollaankin asennoiduttu oikein kunnolla. Sunnuntaina on vikat ryhmä näyttelytreenit Muskan kanssa ja neiti alkaa olla aika hyvässä kuosissa. Merrin kanssa ollaan myös ahkerasti treenattu, noin 2-3 x vkossa. Tänään viimeeksi! Nyt kun on ihan jees kelit niin ollaan päästy treenaamaan ulkona parkkipaikoilla hallin sijaan. Ja mikä ero. Merrillä menee aika tovi ennenkuin malttaa laskea häntänsä alas. Sen verran nostaa kierroksia tuo ulkoilma ja kaikki hajut mitä nenään tulee. Sunnuntaina on yks mätsäri ja aattelin käydä siellä harjoittelemassa Merrin kanssa. En osallistu mutt harjoitellaan vaan tuota hännän kantoa kun on paljon koiria ympärillä. Voi olla ett juoksen itseni pyörryksiin mutt niin kauan juostaan ennenkuin häntä laskee oikealle tasolle. Sitten saa vasta palkkaa! Onneksi meillä on vielä näyttelyitä ajatellen planB eli ett siskoni esittää Merrin. Toivottavasti sitä ei tarttettais vaan saatais tällä ahkeralla harjoittelulla päämääräämme. Pidetään sormet ja varpaat pystyssä!