sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Synttärisankarikin mukaan vkotreeneihin

Tällä kuluneella vkolla ollaan juhlistettu Kiian 7 v synttäreitä sekä aksailtu. No oikeasti ekaksi aksailtiin ja sitten juhlistettiin vasta, mutta ei kai se nyt niin tarkkaa ole. Synttärikakku syödään vasta vkon päästä kun lähdetään käymään kotipuolessa :)!

Aloitetetaan siis kertaaminen Merrin maanantain valmennuksesta...

Juha oli tällä kertaa estynyt pitämästä treenejä kun jo-kaikkialla-jylläävä flunssa oli iskenyt häneen. Pitää vielä koputtaa muuta kun se ei ole vielä miuhun iskenyt! No mutta onneksi tuuraaja saatiin katsomaan hieman meidän peräämme!

Nyt päästiin työstämään minun, ei niin mukavuusaluettani, eli persjättöjä. Alku sujui tosi näppärästi ja 3 putken putkijarru toimi hienosti ja Merri kaartoi upeasti 4 putkelle. Sieltä sain hyvin annettua merkin tiukalle kääntymiselle kädellä ja vain käden levitys riitti hakeutumaan 5 hypyn oikealle puolelle. 7-8 hypyille tein ensin saksalaisen sekä päällejuoksun, mutt se vaihdettiin sitten persjättö päällejuoksuksi. Jotenkin olen niin tottunut tuollaisissa kohdissa tekemään sen saksalaisen ett persjätön tekeminen hieman hidasti kulkua. Joutuihan siinä kääntämään kroppaa eri suuntaan kuin saksalaisessa ;). 9 hypyllä tehtiin vastakäännös eikä herra katsonutkaan mitään putkea vaan teki niin näppärää työtä ja kaahasi siitä sitten puomille. Jälleen hienoa kontakti työskentelyä vaikka hieman ennakoikin 11 takaakiertoa asettumalla kontaktilla vinoon. 11 takaakierrolla hiottiin muutamalla toistolla omaa persjättöä ett saatiin se ajoitettua paremmaksi, tai aikaisemmaksi. En oo edelleenkään tottunut tekemään persjättöjä niin terävästi kuin ne "pitäisi" mutta onneksi tähän mennessä harmaat ovat tajunneet mitä haetaan :D! 16 takaakiertoon kerkesin hienosti kun pystyin jättämään Merrin tekemään itsenäisesti 13 hypyn takaakiertoa. Aalla oli ihan hyvä kontakti, mutta haluaisin hieman sujuvamman ylösmenon. Nyt Merri, kuten Kiiakin, tahtoo hypätä liian ylös. Silloin vauhti töksähtää sekä on huomattavasti raskaampaa kropalle. Sekä alasmenon haluaisin pehmeämmäksi. JuoksuAata ruvetaan hiomaan. No mutt...

Meno tyssäsi kepeille kun oma liike tyssäsi ja yritin lähettää kepeille. Vaikka kroppani ei kääntynytkään keppien kulkusuuntaan niin silti Merri hakeutui kakkosväliin. Joudun nyt oikeasti tekemään ajatustyötä, sekä tietysti treenaamaan, sitä oikeaa lähestymistapaa kepeille. Miten paljon herra vaatii tilaa? Omakroppa jne! Jos otin oman liikkeeni kohti kakkoskeppiä niin Merri kyllä meni keppien oikealle puolelle mutta ei taipunut ekaan väliin kuin kunnon vedolla. Muutamalla toistolla saatiin ihan jees tulos!

Keppien jälkeen päällejuoksulla lähetys putkeen ja pakkovalssijaakotuksella sitten tiukempi käännös kohti pussia. Tästä seuraavasta kohdasta tuli jotenkin todella haastava meille. Vaikka tein putkijarrun niin silti herra tahtoi mennä todella pitkälle pussista. Ilmeisesti on vielä muistissa ne kaatumiset kun on yritetty kääntyä pussissa. Muurista tultiin muutaman kerran ohi sekä sieltä rallatettiin putkeen ohjauksen avauduttua. Muutama toisto palkkauksella saatiin herra tulemaan 22 pakkovalssiin. Lopussa ei ollutkaan mitään ihmeellistä. Merri oli loppusessiossa jotenkin hetkittäin ihan kuutamolla. Meidän ryhmän treenit valui yliajalle ja porukkaa tuli koko ajan sisälle. Merri ajoittain keskittyi ihmissakkiin ja unohti oikeasti seurata mitä minä teen, ja sehän näkyy heti pieninä virheinä. Omalla tavalla ihan hyvää häiriöharjoittelua!

*Valmennuksesta on videomateriaalia, mutta teknisten vaikeuksien takia en ole vielä saanut sitä käsiteltyä ja ladattua. Tulossa on*

Keskiviikkona Kiia pääsikin tosi toimiin ja Merri jätettiin riitelemään autoon. Loppuvuodeksi meillä on 8 kertaa Aino Mutkan oppeja tarjolla, joten niistä otetaan kaikki ilo irti. Päästiin siis Kiian kanssa Siuntion Koirakerhon kisaavien ryhmään, joten kiva päästä pitkästä aikaan Kiiankin kanssa ihan ryhmätreeneihin.Palaute ja ylimääräiset silmät ovat niin tärkeitä.

Radan alku oli otettu mm-kisoista maksien joltain radalta ja siihen oli muutama vaihtoehto. Päätin ekalla kerralla testailla millä tuulella neiti oli ja päätin ottaa vedätys-taktiikan. Eli heitto 2 takaakiertoon, päällejuoksu ja valssilla putkeen. Putkijarrua ett saatiin tulemaan 5 pakkovalssiin lyhyintä kautta. Piti oikeasti tehdä pakkovalssijaakotus mutta jotenkin se valui tavalliseksi ja sen takia 6 putkeen lähetys ei ollut niin sujuva kun neiti ihmetteli ett mitä seuraavaksi. Puomin kontakti oli mitä parhain... Sanoin pysäytyskäskyn ja sain tehdä persjätön siihen ja neiti nökötti kontaktilla kuin liimattu - joka kerta! Vasta saa-käskyllä lähti. 11 niistosokkaria aluksi hieman varmistelin kun en ollut ihan varma pitkän tauon jälkeen missä menee rajat. Kerkesin kuitenkin ihan jees 13 hypylle. Selvittiin kuitenkin koko radanpätkä nollalla läpi :)

Tokalla kerralla otettiin sekkari käyttöön kun haluttiin testailla mikä vaihtoehto on nopein. Tätä ollaan kanssa kaivattu niin kauan!!! Tehtiin alku 2 pakkovalssilla ja 3 päällejuoksu. Kiia oli todella sähäkkäällä tuulella eikä tekemisessä ollut minkäänlaista tarvetta vedätykselle. Loppujen lopuksi jo tuolle 4 esteelle saatiin 0,3 sek nopeampi aika pakkovalssi päällejuoksulla. Sitten kellotettiin 5-6 kun tein sen pakkovalssijaakotuksen normi pakkovalssin sijaan... Siitäkin saatiin aikaa pois, olikohan 0,15 sek! 7 hypylle pääsin tiukkaamaan kun sain lähetettyä putkeen paremmin. Koska neiti oli todella hienossa vireessä, jopa välillä hieman raivostuttavan hyvässä vireessä kun piti riekkua ja rääkkyä koko ajan, niin päästiin kunnolla testaamaan 11 niistosokkari. Nyt kun muistin vielä ottaa käyttöön Juhan neuvon siitä oikeasti tekniikasta; oma sijoittuminen riman kohdille ja se paino oikealle jalalle, niin voi vitsi ett pääsin hyvin aikaisin lähtemään liikkeelle.

Olin kyllä niin tyytyväinen meidän menoon ja onneksi alkaa nyt oma liikekin tulemaan sieltä esiin. Pitäis vielä ruoskia itsestä se alusta lähtien esiin ett treenit tehdään alusta asti, ekoilta metreiltä, hyvällä liikkeellä. Kyllä tämä tästä! Kiian kanssa tehtiin vielä itsenäisenä treeninä keppejä lähetyksellä ja sivuetäisyydellä. Kyllä se vaan osaa!!! Tauko tekemisestä sekä fyssari-kuntoutusjakso ovat tehneet tehtävänsä. Nyt mennään taas eikä meinata! `Hyvää lihashuoltoa ei vaan voi unohtaa! Muutenkin ollaan otettu parempi tatsi normiliikkumiseenkin. Lenkeillä käydään 3 kertaa päivässä ja mahdollisuuksien mukaan pyrin pitämään irti sekä muutaman kerran vkossa ollaan käyty vapaapäivinä aamulla juoksulenkillä. Itselle se sopii parhaiten vaikka Kiia yrittääkin edelleen hautautua peittojen alle nukkumaan ;)! Kyllä huomaa jo omassa tekemisessä miten juoksutreenit ovat parantaneet menoa kummasti. Viime keväänä oli kyllä niin kaameessa kunnossa ett treenitkin oli ihan tuskaa... Mutta kyllä tässä on vielä pitkä taival huippukuntoon ens kesäksi... Pakko edetä pikku hiljaa tai muuten tulee seinä vastaan ja sittenhän sitä vasta liemessä ollaankin. Se on niin monta kertaa nähty!

  
Suurin ja kaunein - Super Sininen
7 vee FI AVA FI AVA-H Amarantes Shaal Nur "Kiia"

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Vieraita ja muuta mukavaa!

Tänä vkonloppuna saatiin vieraita kotoa; Stiina tuli vierailulle Lilin ja Nomin kanssa. Koska he tulivat vasta iltapäivällä niin me kerittiin käynnistellä hitaasti vapaapäiväämme. Noustiin vähän ennen kasia ylös ja päätin samantien lähteä juoksulenkille raikkaaseen pakkasaamuun, -5 astetta ja auringonpaistetta. Oli aivan mielettömän ihanaa... Ketään ei näkynyt missään ja saatiin mennä ihan omassa rauhassa. Juokseminenkin tuntui äärettömän helpolta ja ihan sama kuin olisi vaikka kävellyt, mutta onneksi oli huomattavasti tehokkaampaa! Lenkin jälkeen oli kiva mennä lämpimään suihkuun ja aamupalan tekoon. Koiratkin vetäytyivät heti vaateriin kun olivat saaneet kupunsa täyteen.


Siinä sitten ihan rauhassa oleskeltiin ja nautittiin kiireettömyydestä. Ennen kahta lähdettiin Stiinaa vastaan Kirkkonummelle kun sovittiin lounastreffit Subissa. Ihanaa paahtopaisti-patonkia kupuun minkä jälkeen lähdettiin käymään Porkkalanniemessä, koska Stiina halusi nähdä reissullaan upeita maisemia... merta, maaseutua jne. En ollut vielä itsekään käynyt Porkkalanniemessä, joten mikä voisikaan olla parempi paikka. Paikka oli kyllä niin kaunis upeassa syysilmassa. Aurinko paistoi ja ilma oli raikas. Oltais niin viihdytty pidempäänkin, mutta harmittavasti kauppareissu kutsui, eikä täälläpäin Suomea olla pidennetty kauppojen aukioloaikoja. Jouduttiin siis hieman kulkemaan kellon kanssa, mutta jos vaikka seuraavalla kerralla katsotaan aikaa auringosta ;).













Sunnuntai ei valjennut ihan niin mukavassa kelissä kuin lauantai, vaan sateisena ja tuulisena. No, ei auttanut muu kuin laittaa vedenpitävää vaatetusta ylle ja lenkille. Koiria ei pahemmin vesi ja tuuli haitannut kun saivat riekkua ja juoksennella vapaana metsässä ja pelloilla. Jopa Lilikin sai nauttia vapauden hetkistä peltoaukeamalla missä neiti keskittyi Kiian höykkyyttämiseen ;). Lenkin jälkeen snakut teljettiin kylppäriin riekkumaan pyyhkeiden kanssa, sillä voi sitä härskittämisen määrää kun oltiin märkiä ja hieman hiekkasia. Onneksi kaikki rauhoittuivat loppujen lopuksi ja välillä joutui aivan miettimään lähtevätkö snakut ollenkaan autonkyydillä kotiin vai jäävätkö nukkumaan tutulle sohvalle!


Loppupäivä meillä on olla vaan ja lepäillä... pestään pyykkiä ja tsillaillaan!

Muskan tytär Mimmi täytti eilen 9kk ja neidistä on kasvanut oikein näppärä pikku aksailukoira. Kati on tehnyt hienoa työtä neidin kanssa ja voi sitä innostumisen määrää mikä heillä on! Mimmi on nyt jymähtänyt siihen minin ja medin rajalle, joten pidetään sormet ristissä ett neiti jää sitten miniksi virallisessa mittauksessa. Loppuun muutama videon pätkä neidin treeneistä...




Aksailun ohessa Mimmi on päässyt tutustumaan lampaisiin ja paimentamisen alkeisiin sekä misseilemään mätsäreissä, niin pentuluokassa kuin lapsi-koira kilpailussa. Viikko sitten neiti oli hienosti sinisten pentujen ykkönen sekä loppujen lopuksi BIS4, sekä lapsi-koirakilpailussa 4. Olen kyllä niin tyytyväinen että Mimmi päätyi Katin kaveriksi, en olisi voinut toivoa parempaa perhettä neidille. Siellä sitä todella rakastetaan ja sen kanssa touhutaan vaikka mitä. Ei Mimmistä mitään sohvakoiraa saisi kirveelläkään, sen verran äitinsä verta suonissa virtaa ;)

Kuva: Kati Skog

Kuvassa Mimmi, Muska, Merri ja Kiia

tiistai 14. lokakuuta 2014

Aksailee (Y)

Voi kuinka hyvältä tuntuikaan kun todella pitkän tauon jälkeen sai laittaa aksailukengät jalkaan ja spurtata radalle kunnon opettajan valvovan silmän alla. Viikko sitten maanantaina päästiin meidän ensimmäiseen Juhan treeneihin... Oltiin ajoissa paikalla kun en yhtään tiennyt onko matkalla ruuhkaa ja halusin samalla käydä kunnon lenkillä molempien harmaiden kanssa. Kiia ei ollut mitenkään tyytyväinen kun toinen joutui lenkin jälkeen jäämään autoon Merrin päästessä tositoimiin.

Valmennus 6.11.14

Kakkoshyppy otettiin takaakierto-persjätöllä niin pääsi sujuvasti etenemään. Aalla pieni kontaktin otto koiraan minkä jälkeen lähetys putkeen. 7 hypyn takaakierrolle piti oikeasti ehtiä ku Merri tahtoi kääntyä putken jälkeen kysymään ett mihin seuraavaksi ja silloinhan hyppy olisi mennyt väärinpäin. Sitten valssi ja pyörityksellä 8 hypyn siivekkeen ympäri. Tein aluksi niistosokkarin mutt se oli liian jyrkkä ohjaus ja Merri lähti omaan liikeeseeni mukaan ja puomista ohi putkeen. Pyörittämällä tuli pehmeämpi linja ja lähetys puomille onnistui samantien... ei tarvinnut jäädä odottamaan ett koira lukitsee puomin ja sitten ois ollut hirveä kiire jatkoon. Merri otti hienon kontaktin joten sain sivuetäisyyttä 10 hypylle. Piti vaan muistaa oma liike kohti rimaa ja kunnon haltuunotto sillä vienti takaakiertoon oli yllättävän pitkä ja putki oli houkuttimena. Hypyltä lähetys putkeen minkä jälkeen piti jäädä odottamaan ulostulolle niin kauan ett Merri tuli ulos. Sitten lähetin vain 12 pituudelle kun itse jatkoin puomin vasenta puolta kohti 15 hyppyä. Merri poimi hienosti matkan varrelta renkaan ja putken. 19 hypylle valssi ja lähetys kepeille. Herra tykitti menemään oikein sydämensä kyllyydestä ja pystyin jättämään sen suorittamaan itse kepit loppuun. Sain hyvin etumatkaa hypyille ja 20 hypyllä piti hieman jopa odotella että sain oikean rytmityksen 21 hypyn lähetykselle. Piti saada oikea rytmi ja yhden askeleen lähetys esteelle päin, näin sain Merrin irtoamaan hypylle ja itselle arvokasta aikaa keritä 22 ja 23 persjättöihin. Heti kun Merri irtosi hypylle niin samantien itselle jalat käymään kuin singerillä. Ei mitään herran menon ihailua, ei varmistelua vaan oikeasti vaan vipinää kinttuihin. Ja sehän toimi ;)! Kyllä oli huippua ja yksinkertaisesti niin kivaa!

Kyllä oli niin hienoa päästä kunnon rääkkiiin ett pääsi jälleen liikkumaan kunnolla ja rohkeasti. Sm-kisojen jälkeen käytiin vaan kroatin koulutuksessa ja sen jälkeen en ole itse tehnyt yhtään mitään agia ajatellen. Ensimmäiset minuutin radalla oli niin löysää liikkumista ett piti ihan sisuuntua henkisesti ett "nyt ämmä jalkaa toisen eteen, eikä mitään nössöilyä"! Tämä on juuri sitä mitä oon kaivannut sitten OJn treenien...ja siitä on aikaa!

Arkipäivät menivät niin vauhdikkaasti; herätys, pikku lenkki, töihin, lenkille, pieni lepotuokio, taas lenkille ja iltapalalle, nukkumaan... Onneksi ti oli vapaapäivä ja silloin käytiin harmaiden kanssa Nuuksion kansallispuistossa reippailemassa. Hyvin vierähti parisen tuntia minkä jälkeen oli kivaa käydä ostoskierrokselle Ikeassa. Vihdoin sain sen kylppärimaton :D! Vkonloppuna kerittiin myös metsälenkille kun saatiin hieman vihiä minne suuntaan kannattaa mennä... Ja mikäs on näissä maisemissa lenkkeillä!



Sunnuntaina ajeltiin harmaiden kanssa heti aamutuimaan Lohjan Virkkalaan ja Siuntion Koirakerhon epiksiin talkoohommiin... Tutustuttiin uusiin ihmisiin ja vaihdettiin kuulumisia, ajatuksia ja höpötettiin vaikka mitä. Hieno draivi oli kaikilla ja itsekin käytiin juoksemassa päivän päätteeksi kilpailijoiden rata kaksi kertaa. Ensimmäinen kierros meni hieman överiksi molemmilla harmailla. Merri sinkoili mihin sattui ja ei ollut yhtään kuulolla. Sen verran pahasti ylimääräisiä kierroksia. Kiia otti heti alussa hylyn ku reagoi seläntakana heiluvaan käteeni ja meni sen mukaan putkeen. Onneksi pääsi ottamaan radan uudelleen niin sai korjattua ensimmäisen yrityksen virheet. Kiia meni hienosti... kunnon katsekontaktilla sekä linjaamisella sai neidin oikeille esteille vaikka välillä huusin ihan mitä sattuu. Kiia kaahasi kyllä sellaista menoa ett on aivan huippua päästä senkin kanssa tekemään pitkästä aikaan jotain. Myös Aan kontakti oli huippu... Otin varmuuden vuoksi pysäytyskontaktin ja vapautin vasta käskyllä. Neiti seisoi kontaktilla kuin tatti eikä edes yrittänyt siitä pois. Merrin kanssa toka kerralla mentiin kanssa todella upeasti. Harmittavasti vain herra pudotti okserin riman vedätyksessä. Lopputuloksena 5 ja 3.sija, ja Kiia tuli 2.sijalle. Saatiin siis kotiin viemiseksi nameja!

Eilen oli sitten jälleen aika juosta...

Valmennus 13.10.14

Taas sai potkia itseä persuksille ett asennetta nyt tekemiseen. Heti 3 renkaan jälkeen piti ottaa haltuun vastakäännöksellä ettei herra nyt aivan sinkoutuisi kepeille asti. Muuten alussa ei mitään ihmeellistä. 7 hypyn jälkeen valssi 8 hypyn toiselle puolelle ja rohkeasti liikenteeseen että pääsee edelle viemään puomille. Puomin jälkeen alkoikin itselleni kovin haaste; 10-15! Merri otti jälleen hienon kontaktin mistä lähti liikkeelle vasta vapautuskäskyllä. 19 niistosokkari tuotti itselleni kaikkein eniten vaikeuksia kun välillä ajauduin liian lähelle siivekettä kun oikea kohta oli rima. Sitten piti muistaa paino oikealle jalalle ett antaa asennolla oikean singaalin koiralle. Meinasi monesti mennä etupainoiseksi ja silloin piti varmistella niistosokkaria. Heti kun sain oikean sijoittumisen ja painon oikealle jalalle niin pääsin ihan sairaan hyvissä ajoin lähtemään jatkamaan omaa liikettä kohti 14 muurin jälkeiseen persjättöön. Ja tuossa juostiin... Mutt heti kun niistosokkari oli nappisuoritus niin ei edes tullut paniikkia keritä persjättöön. Piti vaan taas muistaa kääntää sitä omaa päätä ;)! Seuraavaksi treenattiin 16 jälkeistä loivaa persjättöä ja sillä ohjaamista kepeille. Kyllä oli jälleen niin pienestä kiinni ettei ollut liian jyrkkä eikä sitten tietysti liian loiva kun silloin herra hyppäsi 8 hypyn. Saatiin kuitenkin muutama hyvä onnistunut suoritus mutta tätä pitää treenata omalla ajalla ihan sikana. Loppu meni ihan jees... pientä jarrua hypylle 19, ei muuta ihmeempää!

Ens maanantaina jälleen uusi rata ja uudet haasteet... Jos vaikka saisi tästä eteenpäin videomateriaalia menosta!