perjantai 26. helmikuuta 2010

Agia, agia, agia...


Jee pitkästä aikaa päästiin ottamaan agia kun tuo pakkanen lauhtui jopa tuonne -15 ja -7 välille. Viime viikon torstain treeneistä oon jo maininnutkin joten niistä ei sen enempää. Käytiin tiistaina ottamassa hieman itsenäisesti treenejä kun aateltiin mennä ke agin epävirallisiin. Tarkoituksena oli ihan startata molemmista luokissa eli mölleissä sekä kilpailevissa. Treeneis huomasin mitä tauko oikein tekee tuolle koiralle, ei todellakaan kovin hyvää. Kerran viikossa on todellakin aivan liian vähän. Hypyt ja tän tällaiset menee kyllä loistavasti, mutt kepit mentiinkin sitten todella ala-arvoisesti :( Alku ihan ok, mutt varastaa lopussa. Muutama verkko apuun niin johan meni loistavasti. Otti verkon pois niin taas varasti. Apua! Meinas ihan usko loppua kun aattelin ett haluan startata siihen kisailijoiden rataan. Onneksi Stiina valoi toivoa ja sanoi ett otat vaan harjoituksen kannalta ja katot miten se muuten menee. No sillä periaatteella sitten mentiin.

Keskiviikon möllirata oli todella kiva; ei hirveesti mitään kikkailuja mutt onneks oli muutama sellainen kohta ett kerkes jopa menoon mukaan. :) Kiitokset tuomari Leena Kantaselle.
Tällä kertaa oli jopa poikkeavaa kun puomilta oli seuraava este 90 asteen kulmassa mutt onneksi muutamalla treenikerralla oltiin just otettu sellaisia niin Kiia meni kontektit tosi hienosti. Loppupuolella oli putki putki yhdistelmä, siinä välissä Kiia pyörähti ympäri kun jäin pikkasen jälkeen niin ei heti ampunut putkeen. Loppu meni hyvin! Tuloksena oli 2 sija :). Aina on jotain jossiteltavaa eli vaikka tässä tapauksessa se putkeen meno. Se tais maksaa voiton. No onneks sen nappas meiän "naapuri" ja treenikaveri joten suotakoon se heille :)

Lämmitellessä otin muutaman kerran harjoituskepit ja nehän meni aivan penkin alle. Tiesinkin ett ne on paljon hankalammat Kiialle ja varsinkin kun jengiä oli koko ajan ympärillä ja kauhee hälinä niin ei se oikein osannut keskittyä. Möllien palkinnot käytiin pokkaamassa ja sitten jäätiinkin Kiian kanssa ihan kahdestaan oottelemaan toista rataa. Kaikki tutut lähtivät jo kotiin. Maksi koirat menivät ensin ja niitä oli 17. Siinä vaiheessa ja masentuneena kepeistä vitsailin toisen tytön kanssa ett voitaiskin jo lähteä kotiin. Onneksi maksit meni kuitenkin nopeesti ett päästin itse asiaan. Tuomari tuumasi rataan tutustuessa ett tää ei oo sitten sieltä helpoimmasta päästä; no miulle ihan sama kunhan vain kepit menis... Toinen tiukka paikka keppien lisäksi oli ett putki oli laitettu puomin alta, ja just alotuspää puomin alkupuolelle, jaikss. Kiia on enemmin puomihullu kuin putkihullu. Jänskätti itteä.

Itse suoritus: Kiia istui todella nätisti lähdössä ja teki hyvän kaarroksen toka esteeltä taaksepäin ja irtos putkelle kun tein takaaleikkauksen. A:n jälkeen oli kolmen hypyn loivan kaarros, siellä Kiia oikas viimeisen ohi. Ei muuta kuin uudelleen ja menoksi. Putken jälkeen kepit. Alku superhyvin... sitt pientä epäröintiä mutt sitt taas sai juonen päästä kiinni ja täysillä loppuun. Olin niin onnellinen kepeistä ett sen jälkeen ei ollut mitään väliä. Otin tokaputken niin varman päälle ett melkein "seuruutin" sen putkelle ettei vaan ammu puomille. Loppu hyvin takaaleikkauksineen ja kaarroksineen, ja vika renkaankin meni ihan oikeesta aukosta :) Lopputulos 5 virhepistettä ja 3 sija. Olin siis tosi ylpee Kiiasta :)! Kiia osoitti sen ett vaikk ryhmäharkoissa pää hajoo ja sitt mennään metsään niin kisatilanteessa se toimii... Ja ehkä se onkin se pääasia! Ainakin miulle!

Torstaina meill olikin sitten Sampon vetämän hyppy-tekniikka-treenit. Oli tosi kivat treenit, hyvää vaihtelua. Kiia oli oikein mallioppilas :) Nyt ei muuta kuin kevyttä treeniä keppien ja kontaktien kanssa ennen Kiian sterilointia. Sen jälkeen Kiia onkin lomalla agilitystä kunnes toipuu täysin. Kesäksi sitten kisakuntoon :) Sillä välin pieni-sininen mies pääsee tutustumaan agilityn salaiseen maailmaan :)

Kiiasta on tullut äiti...

...tai niin se ainakin itse vissiin kuvittelee. Merrin sijaisäiti siitä kyllä on tullut, tai äärimmäisen hyvin huolehtiva sisko. Merri kun käy ulkona tarpeillaan niin Kiia tulee kiireen vilkkaan puhdistamaan paikat. Ilmeisesti sheltit on niin siistiä porukkaa et pitää auttaa jos itse ei kykene. On kyll välillä niin huvittavan näköistä kun toisen pää on siellä haaroissa ja toinen yrittää vaan jatkaa matkaa :)

Merri täyttää sunnuntaina 11 vkoa ja nyt ois sitten madotuksen aika. Käytiin just äsken lekurilla varaamassa pojalle rokotusaika ja samalla tarkistettiin paino, ruhtinaalliset 3,2 kg. Merristä oli niin hauskaa tavata vastaanoton tyttö et meinas ihan mutkalla kiemurrella sylistä kattomaan. Siinä sitä tiskillä sitten seisottiin ja saatiin taas muutama fani lisää. Siellä jo tuumattiin et jäiskö Merri vaikka maskotiksi. No kotiin vielä kuitenkin tultiin nukkumaan.

Tänään oli taas rankka aamupäivä kun lähdettiin kaikki yhdessä matkustelemaan. En osaa sanoa kenelle se oli kaikkein rankinta, omistajalle vai koirille. Siis voi elämä ja kurjuus! Kyll meinas hermo palaa taas Kiian kanssa ihan heti alussa. Ei päästy kuin pihalle niin heti näytettiin aivan mahtavaa esimerkkiä pienemmälle. Pihalla tuli vastaan joku-mastiffin pentu mikä on jo melkein aikuisen kokoinen ja todella rauhallinen, niin sillehän nyt piti huutaa kuin paviaani, grrr. No sain Kiian hiljaiseksi kun käskin istumaan ja annoin sille herkkuja. No pienempi teki sitten sitä mitä isot edellä ja aloitti räyhäämään myös. En noteerannut sitä olleenkaan vaan jatkoin Kiian palkkaamista kun se oli hiljaa. Hetken päästä Merrikin tajus et parempi tulla eteen istumaan ja pitää turpa kiinni niin siitä saa palkkaa. No sitten päästiinkin jopa autolle.

Ekaks ajeltiin Hanhijärvelle ett käytäis siellä hieman aamulenkillä. Ekaks aattelin mennä sen normaalin lenkin eli koirat juoksis vapaana pikkutiellä peltojen vieressä. No sitt aattelinkin ett mennäämpäs kokeilemaan maaseutua hihnalenkillä. Ois omat hermot säästyneet paljon jos ois menty alkuperäisen suunnitelman mukaan. Hihnat oli koko ajan solmussa, yks pysähtelee, piu'ailee omistajan ympärillä et saa koko ajan varoa ettei vaan astu päälle, Kiia kuuntelee jatkuvasti et miks täällä on niin hiljaista - epäilyttävää. Loppujen lopuks annoin niiden juosta hetkisen vapaana jotta sain itse rauhoituttua sisäisesti. Pitää jatkossa ihan suosiolla jatkaa sitä mistä aloitinkin ett Kiia ja Merri eivät kulje samassa paikassa samaan aikaan. Kiian epävarmuus on kuitenkin niin suuri etten haluu ett se tarttuu Merriin.

No sitten me hypättiin autoon ja huristeltiin Sammonlahteen ja vierailemaan työpaikalla. Olin työkaverille luvannut ett tullaan Merrin kanssa käymään. Aluks Merri oli miun sylissä, pikkasen jänskätti mutt sitt alakerran taukotilassa tutki paikkoja uteliaasti. Uusia ihmisiä piti tarkkaan kattoa mitä niiden kanssa tehdään ja (omistajan) tiukasta komennuksesta he menivät suotuisaan asentoon niin sitten uskalti mennä haistelemaan. Se on kyll välillä niin outoa miten ihmiset eivät osaa käyttäytyä koirien kanssa, vaikk joillakin on jopa koiria itselläänkin. No ehkä niillä on sitten sellaisia ettt kaikki mikä liikkuu on aivan ihanaa. No meillä ei olla sellaisia. Mie toivoisin ett Merristä tulis just rotumääritelmän mukainen sheltti eli pidättyväinen; ei välitä ihmisistä mutt sietää kaiken mitä sille tehdään. No sinne suuntaan ollaan menossa :)

lauantai 20. helmikuuta 2010

Tulis jo kesä... tai ainakin ett lämpötila laskis reilusti lähemmäs nollaa. Meinasin saada slaagin kun aamulla heivasin koirat pihalle ja aattelin ett kylläpäs on kylmä. No ei ihmekään kun mittari oven vieressä näytti -27 astetta, hyrrr! Ja siihen sitten lisätään aika reipas tuuli niin pakkasta ihan reilusti yli 30. Merri onneksi tiesi mitä pihalla pitää tehdä ja silloin kun on hätä niin nopeasti tehdään tarpeet niin pääsee sisälle. Ei sitä itekään huvikseen viitti siellä oleskella. No Kiia ei tunnetusti tee kovinkaan mielellään tarpeita takapihalle vaan kunnon sisäsiisti kasvatuksen kerrostalossa saaneena haluaa mielummin lenkille. Onneksi herättiin taas sen verran aikasee et kerkesin Kiian käyttää pienen lenkin ennenkuin lähdettiin Kahjolandiaan siskoni luokse.

Merri sai taas kokea hieman uusia ääniä kun siskoni luona laitettiin kattolistoja. No Merri on sen verran reipas poika ettei todellakaan välitä mistään jiirisahoista tai mistään muustakaan remontoinnin äänistä. Meill on kyll onneks kaikki koirat olleet sellaisia ettei vähästä välitä. Meidän, jo edesmennyt, suursnautseri narttu Nirppu tykkäs maata pihamaalla moottorisahapukin alla, ei paljoa melu ja sahajauho haitannut :)
Onneks sentään sisällä sai totutella uusia ääniä kun ulos ei ollut tänään paljoa asiaa. Aurinko kyll paistoi todella upeasti mutt se viima. Ihme kyllä Merrin piti koko ajan yrittää haastaa Kiia leikkimään vaikk oli miten kylmä. Sitä vaanittiin ja hyökkäiltiin lumihankiin. Jos sitä olis lenkille lähdetty niin "ai ai täällä on kylmä ei voi kävellä".

Käytiin tuossa muutama päivä takaperin hommaamassa meille "uusi" kulkupeli. Löytyi onneksi omasta kaupungista kohtuu hintainen farmari niin pakkohan se oli ostaa kun sitä on jo niin pitkään suunniteltu. Eli Opel Vectra 1.6 vuosimallia -98. Ihan jees! Saapahan nyt koirat matkustaa takakontissa ja auto näyttää autolta myös sisältä eikä miltään hävityksen hirvitykseltä kun on ahettu niin täyteen tavaraa. Miun Golf siirtyi varhaiseläkkeelle kunnioitettavilla kilometreillä, 385000. Nyt se peitelty ja siivottu, oottelee kesää Kuuselassa lapsuudenkodin pihassa. Sillo on jo suunniteltu nuorennusleikkausta eli moottorinvaihtoa, korin uusimista jne. Saa uuden hienon tyylin ja elämä jatkuuu silläkin pirssillä. Vaikken mihinkään sitä myynyt niin silti tuntui niin pahalta jättää se siihen pihaan ja lähteä ajelemaan toisella autolla. Ihan kuin pettäisin sitä jotenkin. No onneksi koirat tykkää matkustaa uudessa autossa. Merrikin on tyynen rauhallisesti omassa metallihäkissä, ja Kiia matkustaa siinä vieressä. Toivotaan ett meille tulee yhtä paljon hyviä kilometrejä Vectran kanssa kuin Golfin :)

tiistai 16. helmikuuta 2010

Reilu viikko ollaan eleilty pienen "smurffin" kanssa ja oikein rattoisasti aika on mennyt. Saan kiittää pomoani että sain talviloman jälkeen pitää vielä yhden viikon omaa lomaa. Ikävä kyllä se tuppaa näkymään myös pankkitilissä, joten ei muuta kuin vyötä hieman kireämmälle seuraavat pari kuukautta.
Merrin kanssa ollaan ahkerasti käyty tutustumassa uusiin paikkoihin ja tutkittu uusia asioita. Ensimmäiset pari päivää oltiin ihan vain kotosalla ja kuulosteltiin ääniä meidän omalta "takapihalta" (= 5mx5m). Maanantaina lähdettiinkin sitten heti kaupungille ihan kahdestaan. Jätettiin Kiia kotivahdiksi. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Musti&Mirri; mukaan tarttui pienempi pentupanta ja uusi kevythäkki. Meidän Golfin takakontti on niin umpijäässä niin koirat matkustelee takapenkillä. Kiia onneksi osaa olla aloillaan mutt kakara sai mennä kevythäkkiin matkustelemaan. Kyllä oli huuto kova kun hänet laitettiin häkkiin eikä päässytkään matkustelemaan etupenkille; korvat soi melkein vieläkin. Mustissa&Mirrissä Merri oli oikein mallikelpoisesti. Suurimman osan ajasta oli miun sylissä ja sai katsella sieltä mitä ympärillä tapahtuu. Sitten seisoskeltiinkin kassatiskillä liikkeen omistajan bortsujen ihaillessa pientä poikaa.
Matka jatkoi sitten keskustaan ja Faunattareen. Siellä käytiin taas keräämässä faneja; tutustuttiin samalla rottiin ja muihin jyrsijöihin lasin takaa. Olisi varmasti ollut vilinää jos ois samaan tilaan päässyt. Oltais päästy testaamaan luontaisia aisteja :)
Kotia päin lähdettäessä kipaistiin vielä nopeesti Emotionin kautta, jotta omistajakin sai jotain. Siellä otettiin taas hienoa pöytätyöskentelyä kuten Faunattaressa :) Kaikki tilaisuudet pitää käyttää hyödyksi... pöytä ja ihmisiä!

Merrin kanssa ollaan myös käyty mm. mummolassa, pari kertaa uudelleen kaupungilla, optikolla ja mun työpaikalla. Eiköhän sitä vielä keritä tällä viikolla vaikk mihin. Onneksi Merri on niin reipas autossa ett sen kanssa on oikein ilo liikkua.

Kiian kanssa ollaan yritetty järjestää meidän omaa laatuaikaa. Lenkillä ollaan käyty, kiipeilty lumivallien päällä, heitetty lumipalloja ja tietysti otettu agilityä. Ihan niin useasti ei olla selvitty ottamaan kuin olisin halunnut. Pikkaisen tuo kakara on verottanut omiakin voimia. Viime epiksien jälkeisenä aamuna käytiin pikaisesti ottamassa tuntumaa kisailijoiden rataan. Ihan hyvin meni, keppeihin jouduin laittamaan tueksi kaksi verkkoa kun ne oli ihan radan lopussa ja seuraava este oli sellaisessa kulmassa et malttaako suorittaa kepit loppuun.
Oma treenivuoro oli viime torstaina ja se tuppas menemään niin blörinäksi kuin vaan voi. Taas kuumeni liikaa ja senhän nyt tietää et silloin ois melkein parempi kuin kävelis hallista ulos ja lähtis tunnin lenkille. Kiia meni vähän tukkaputkena mentaliteetillä; käsimerkit, ai mitä ne on. En näe enkä kuule. Tässä on syy minkä takia Kiia ei tuu ikinä kisatilanteessa katselemaan muiden suorituksia. Höyrykattila pimahtaa pahemman kerran ja hienosäätämiset voidaan heittää romukoppaan ihan suoraan. Meiän pitää lähteä radalle ihan puuntakaa niin silloin menee todella loistavasti.
Tos lauantaina käytiin hallilla niin meni todella hienosti eri kepit, etsi putken pään vaikk se oli hieman piilossa, irtosi hyvin ja meni puomin ja kepit hyvin vaikk ohjasin kaukaa. Hallissa oli myös toinen koirakko niin ei sekään häirinnyt. Ei Kiia kyll yleensä muista niin häiriinny jos ne ei oo samalla radalla kuumentamassa sitä. Saa toisella radalla treenata ihan kuinka moni tahansa.
Pitää vaikk huomenna selvitä aamupäivästä hallille jotta ollaan taas iskussa seuraavissa epiksissä mitkä on tän kuun lopussa. Mutt sitä ennen me lähdetään tänäiltana Kiian kanssa hiihtämään, vetohiihtoa Pappilanniemeen Milanin ja Lilin innostamana. Toivotaan ett tullaan sukset ja jäsenet ehjänä takaisin.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Uusin perheen jäsenemme...


...Merri saapui eilen kotiimme. Pieni "sininen" mies!

Pitkään oon pohtinut ja etsinyt Kiialle kaveria ja itselleni uutta harrastuskumppania. Aloitin todellisen etsinnän viime kesänä ja syksyllä melkein saapuikin Kiian serkkupoika mutta ei sitten tullutkaan. Meidän perheessä oli siis vieläkin tilaa yhdelle... siniselle.

No joulukuun puolivälissä Kiian emälle syntyi 5 pentua joista 4 oli merlejä. Siitä sitten pieni jätkän poikanen tuli meille. Se mitä meistä kaikista kehkeytyy, siitä kerron lisää sitten tulevaisuudessa.

Tammikuun tavikset

Tammikuu on ohitettu ja ollaan onneksi jo helmikuussa. En oikein tiiä mikä tuossa tammikuussa tökkii mutt se on aina yhtä kivaa kun se on ohi. Kai se on vaan sellainen välikuukausi milloin ei tapahdu yhtään mitään. Tänä vuonna ei todellakaan tapahtunut mitään kun ei oikein voinut tehdä mitään! Melkein iski mökki höperyys.

Viime viikolla piti olla agilityn epikset mutt ne olikin sitten siirretty viikolla eteenpäin jotta palvelee paremmin seuraavissa kisoissa kisaavia. No ei myö sitten päästy tällä kertaa niihin kun Kiialla oli hieronta juuri samaisena päivänä. No onneksi tän kuun loppupuolella on uudet epikset niin jos vaikka sää (eli pakkanen) sallisi sen verran et pääsis ees niihin.
Piti meidän kuitenkin käydä seuraavana aamuna hallilla treenaamassa kisoilijoiden rataa :). Huomaa et pientä taukoa on tullut pidettyä pakkasen takia kun kepit ei ollut ihan niin tuoreessa muistissa et piti ihan laittaa yks verkko kumpaankin päähän tukemaan alkua ja loppua. Tuli samalla kokeiltua hieman uusia juttujakin; keppien itsenäistä etenemistä miun jäädessä alkuun ja sieltä sitten kaarros putkeen. Ei keritty kunnolla ottamaan kun namit alkoi uhkaavasti loppumaan kesken :(. No ens kerralla sitten.

Oli meitä kuitenkin edustamassa yksi agilityn epiksissä, Milan starttasi Stiinan kanssa. Suoritus oli ihan jees... pientä hiomista ohjaamisessa niin kyllä se siitä. Se on kyllä kumma millaista rävellystä ekat möllit aina on. Kun kattoo miun ja Kiiankin suoritusta ekoista mölleistä niin kyllä hävettää. Stiinalla on ihan sika pitkä tauko edellisistä agikisoista (siis reilusti yli 15 vuotta) niin ehkä se on hieman jättänyt jälkensä ettei ajatus ihan kulje. Kuulma lähdössä iski paskahalvaus! Milan meni kuitenkin todella upeasti sinne minne ohjattiinkin...! 15 virhepistettä (5 kieltäytymisestä kun ei oikaistu koiran linjaa putkella vaan Milan hyppäs yli, 10 virhepistettä hylkäyksestä kun hyppäs yhen hypyn edestakaisin) eli sija 10 13 koirakosta; muistaakseni!

Muuten tammikuu meni aika leppoisasti; monta pientä lenkkiä paukkupakkasissa, pitempää umpihanki rämpimistä metsässä ja muuten vain oleskelua.