keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Alen Marekovic:n koulutus

Just kun olin saanut päivitettyä blogin maanantaina niin saimme tilaisuuden lähteä Merrin kanssa kroatin koulutukseen Mikkeliin. Seurakaveri ei päässyt, joten pikakomennuksella häntä tuuraamaan. Jos olisi ollut työpäivä niin menemättä olisi jäänyt. Ja kyllä voi sanoa että huonomminkin olisi voinut päivän viettää, sillä päivän sää oli ihan jostain todella syvältä... pahimmillaan +1,5 astetta ja räntää ja rakeita satoi, hrrrr!

Ajelimme Merrin kanssa tihkusateessa Mikkeliin ja toivoin hartaasti koko matkan ett koulutus pidettäisiin sisällä. Kun ulkokentällä näin radan numeroineen niin meinasi ihan ruveta ahistamaan. Onneksi kentällä ei näkynyt ketään vaan kaikki olivat sisällä. Siellähän se koulutus olikin menossa. Edellisen päivän koulutus oli ollut ulkona, mutta järjestäjät olivat jo niin viluissaan illalla, että seuraava rata rakennettiin sisälle.

Maksit aloittivat koulutuksen yhteisen rataantutustumisen jälkeen joten meillä oli Merrin kanssa hyvin aikaa käydä kävelemässä ja ottamassa tuntumaa yhteiseen tekemiseen. Kävimme ulkokentällä ottamassa hieman ylimääräisiä höyryjä pois, niin herra oli oikein hyvin hanskassa koko koulutuksen ajan.

Rata oli meille juuri sopiva - ei mitenkään supervaikea vaan sopivan menevä. Merri on ollut tauolla, joten ei ihan vaikeimmasta päästä kannata aloittaa. Keppien kanssa tuli muutaman kerran hieman sanomista kun herra ei tykännyt yhtään ett leikkasin sitä takaa liian läheltä. Kääntyi kepeiltä ympäri ja tuli rähjäämään jalkoihini. Heti kun antoi enemmän tilaa niin homma toimi hyvin. Pitää siis ottaa treeniä takaaleikkaukseen etupalkalla!

Mutta itse koulutukseen...


Alku oli simppeli, 3 ja 4 hypyillä tiukat käännökset siivekkeen ympäri. 4 hypyn voisi ottaa toisen siivekkeen kauttakin minkä teimme sitten toisella osiolla. Silloin vain piti olla valmiina kääntämässä 6 hypyllä ettei linja valu pitkälle ja vaikeuta menoa keinulle. Keinun jälkeen sinisellä putkella otin suhinan käyttöön mikä kääntikin Merrin aika hienosti putkelta. Keltaisella putkella näytin kädellä merkin ja Merri kääntyi todella mahtavasti. 11 hypylle piti hieman malttaa ett sai kunnon heiton aikaiseksi. Tein ekoilla kerroilla vastaanottovalssin ennen keppejä, mutta silloin Merri aloitti kepit väärältä puolelta kakkosväliköstä. Luulin aluksi ett se johtuu kepeistä itsestään kun olivat niin samanväriset kuin pohjakin. Itseasiassa syy oli vaan valssissa kun se ei antanut niin hyvin tilaa lähteä kepeille. Heti kun vaihdoin valssin persjättöön niin keppien aloituksessa ei ollut mitään ongelmaa kun herralla oli tilaa.

Puomin jälkeen oli hyvä jos sai kaukaa lähetettyä takaakiertoon, siten sai etumatkaa ennen aata olevalle hypylle. Vaikka koirat aika hyvin sen hakivat niin kyse oli enemmän siitä miten koirat sen hyppäävät. Jos on jäljessä niin koirat loikkaavat pitkälle, mutta jos on ajoissa niin pääsee hypyn viereen tiukkaamaan ja kaarros jää näin pienemmäksi. Mustan putken jälkeen vastaanottovalssi hypyn takaa missä piti malttaa hetki ja vaihtaa juuri oikeaan aikaan ohjaava käsi että koira osaa ennakoida tulevat hypyt ja linjaa näin hyppynsä optimaaliseksi. Sama juttu oli keltaisen putken jälkeen loppusuoralla... Ekalla kerralla otin Merrin vastaan liian vasemmalta ja Merri hyppäsi putken jälkeisen ensimmäisen hypyn aivan suoraan. Jouduin tyrkkäämään seuraavalle hypylle ja sen kyllä kuuli miten herra ei tykännyt tällaisesta epäjohdonmukaisuudesta. Piti vaan rohkeammin mennä hypyn taakse ja näyttämään ajoissa missä seuraava hyppy sijaitsee. Kun ajoitus ja oma paikka oli oikein niin putkesta tultua Merri hyppäsi ekan hypyn aivan siivekettä nuollen ja seuraava hyppy meni vaivattomasti. Vikalla kerralla kokeiltiin loppua vielä persjätöllä mutta siinä on itsellä niin paljon harjoittelemista ett ei kovin hyvin mennyt.

Tokalla osiolla vaihdettiin kahden esteen suorituspuolta... eli 11 hyppy otettiin takaakiertona sekä toisella kerralla mentäessä siniseen putkeen mentiinkin siihen kauimpaan päähän. Aloitus otettiin siis kans hieman eri tavalla eli heitettiin 4 kauimman siivekkeen kautta. Tää oli jännä kun yritin ihan normisti lähettää hypylle niin Merri kääntyi aina vasemmalle. Piti sitten hieman soveltaa... joskus helpot asiast ovatkin niitä vaikeimpia. Keltaisen putken jälkeen otin ensin meille normaalilla takaakierrolla eli lähetys koiranpuoleisella kädellä ja jalalla. Siitä tein vain poispäinkäännöksen ihan tuosta vaan. En edes ajatellut asiaa sen kummemmin. Ei se mitenkään tiukannut Merrin käännöstä. Kepeille tehtiin sitten takaaleikkaus mikä monesti oli herran mielestä niin vastenmielistä ett piti ruveta rähjäämään... Kokeiltiin sitten tätä kuuluisaksi tullutta kroatin opettamaa (venäläistä) takaakiertoa eli näytetäänkin takaakierto vastakädellä. Se auttaa kuulemma siihen ettei kroppa käänny riman suuntaan ja näin koira ei lue hyppyä suoraksi hypyksi. Vaikeinta oli käyttää vastakättä kun kroppa ei saanut kääntyä koiraa vasten missään vaiheessa. Hieman sai kuivaharjoitella ennen kuin otti Merrin mukaan. Merri luki vastakäden lähetystä todella hienosti ja sai hyvin etumatkaa persjätön tekoon ennen keppejä. Loppua muutettiin kanssa kun piti mennä keinun jälkeen sinisen putken kauimpaan päähän. Tein ekalla kerralla persjätön keinun jälkeen mutta Alenin kehoituksesta seuraavalla kerralla kuljetuksen vastakädellä. Tässä oli kyllä hyötyä Oreniuksen Juhan yksäritunnista missä käytiin tätä juuri läpi. Silloin se oikein iskostui miten kroppa pitää olla kääntyneenä. Merrin kanssa tämä toimi äärimmäisen hyvin eikä toinen edes vilkaissutkaan muita putken päitä.

Muuten koko koulutussessio oli todella onnistunut! Merrin kanssa oli helppo ja vaivaton mennä. Oli jälleen niin rentoa kun ei tarvinnut miettiä kontaktivirheitä, vedätystä, suullista tsemppausta tai yliohjausta. Meno oli vaan niin upeeta. Ja ei edes yhtään rimaakaan tippunut! Kun vaan taas saan sen oikean kepeille lähetys tyylin Merrin kanssa niin saadaan homma jälleen toimimaan! Eihän siihen ole muuta lääkettä kuin rutiininomaiset treenit! Mutta ensin odotellaan työkuviot kuntoon niin päästään sen jälkeen suunnittelemaan treenikuviot!

kuva Matti Suhonen

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Sm-kisat Tampereella

Viime hetken tsemppauksen ja yrittämisen siivittämänä saatiin tuplanolla blakkariin ja näin päästiin kisaamaan joukkuekilpailun lisäksi myös yksilöissä! Kiian jumit ja siitä johtuvat treenitauot haittasivat valmistautumista kisaan, mutta pääsyy heikkoihin suorituksiin löytyy kyllä kauempaan eli totaaliseen motivaatiopulaan treenaamisen suhteen! Kun kylmiltään lähtee niin se näkyy pieninä virheinä ja epävarmuutena!

Koska kisattiin Stiinan kanssa molemmat ankkureina niin lähdimme vasta la aamuna ajelemaan kohti kisapaikkaa! Ja se oli juuri oikea ratkaisu. Keli oli pe sekä la aamuna aivan karsea, mutta heti kun me selvittiin paikan päälle ennen puolta päivää niin pilvet väistyivät auringon edestä ja mitä mainioin kesäkeli lankesi kisapaikan ylle.

Joukkueiden kolmoskoirakot aloittivat juuri urakkansa ja vähän päästä selvisi että päästiin finaaliradalle lähtemään ilman paineita kun ei ollut enää mahdollisuutta tulokseen - kaksi kolmesta oli tehnyt jo hyl-tuloksen, niin medeissä kuin makseissakin! Eli ei muuta kuin urku auki ja menoksi vaan! Kiia on päässyt tauon aikana hieman vapaamman Aan makuun kun tälläkin kertaa otti kontaktivirheen aalta (grrr)! Ja heti perään pudotti muurin palikat, vaikkei ollut edes täyskokoinen muuri. Sitten tuli kans kepeiltä aloitusvirhe... pieniä huolimattomuusvirheitä, mutta kun niitä on paljon niin niistä kertyy virhelistaa! Meno oli kuitenkin hyvää ja Kiia toimi ohjauksellisesti todella hienosti! Oon tyytyväinen sen vauhtiin ja siihen ettei enää tule mitään typeriä kieltoja. Joukkuefinaalirata http://youtu.be/TR1vLAMumsg?t=2h33m43s



Makseissa Stiina ja Lili tekivät todella hienon nollatuloksen ja voittivat joukkueen sisäisen Metrilaku-kilpailun parhaimpana koirakkona :)! 

Joukkuekisan jälkeen lähdettiin suunnistamaan hotellille, Scandic Rosendahl!


Hotelli sijaitsi aivan mielettömän hienolla paikalla. Vain vartti kisapaikalta ja ihanan vehreässä ympäristössä. Siellä sai kävellä koirien kanssa ristiin rastiin metsäpolkuja ja nauttia luonnon rauhasta. Käytiin iltalenkin jälkeen syömässä hotellin raflassa kun alkoi olla jo niin nuutunut olo. Sitten vielä saunaan ja uimaan! Kyllä uni maittoi niin ohjaajia kuin koiriakin. Onneksi oli leveät sängyt niin mahtui hyvin nukkua vaikka Kiia leveili samassa sängyssä!


Vaikka olisi miten nukuttanut niin ei todellakaan auttanut muu kuin nousta klo 6 valmistautumaan aamun koitokseen! Rataantutustuminen odotti klo 8! Siis voi kääk! Ei auttanut muu kuin laittaa vaatteet niskaan ja pikaiselle aamulenkille tarkastelemaan lähistöllä olevaa näköalatornia! Jo silloin tuntui ett jalat vetelee viimeisiä ja ei meinaa moottori käynnistyä ollenkaan. Mitä se on sitten kisapaikalla? No hotellilla nautittiin pikainen aamiainen eli Skyr-rahkat kylmälaukusta ja vähän pakkelia naamaan ja menoksi. 


Stiina lupasi kävellä koirien kanssa sillä aikaa kun tarkastelen radan rakentamista! Käytin Kiian vielä lämppäesteilläkin ennen rataantutustumista ja siinä vaiheessa homma näytti vielä ihan hyvältä. Emme kuitenkaan päässeet ihan ajallaan tutustumaan vaan aika vaan venyi ja venyi. En ajatellut silloin asiaa niin mutta olisi ollut parasta kun Kiian olisi vienyt hetkeksi häkkiin tasaantumaan. Nyt Stiina kävelytti Kiiaa kuuliaisesti koko sen ajan ennen kuin tulin tutustumisesta. Se pieni hetki Kiian kanssa kahdestaan riitti kertomaan että karsintaradan suorittamisesta tulee haastavaa! Kiia ei ollut yhtään kuuliaisella päällä vaan riekkui ja räyhäsi sen minkä kerkesi!


Lähdettiin Kiian kanssa siis nrolla 7 eli siis aivan alussa! Silloin ei vielä korostunut radan hankalimmat kohdat vaikka nyt osan tajusikin rataantutustumisessa esim. 8 hypyn takaakierto. Toka hypyn pöyräytin putkien puolelta sillä näin saan pidettyä liikettä yllä ja kerkeen itse tekeen valssin 3 hypyn jälkeen sekä hyvin tyrkkäämään 5 taakse. No mitä tapahtuu kun tyrkkään 5 taakse... Kiia ei tajunnut ollenkaan mihin hänen olisi pitänyt mennä ja kääntyi aivan toiseen suuntaan. Hyvin monet koirakot ottivat tuolla hypyllä kieltoja kun eivät vaan yksinkertaisesti hahmottaneet hyppyä. Oliko syynä yleisö vai aita vai niiden yhdistelmä? No jouduin kalastelemaan Kiiaa hypyn yli ja näin ajauduin väärälle linjalle ajatellen 8 takaakiertoa. Koska alunperin oli tarkoitus tehdä niistosokkari ja näin olisin saanut linjani paremmin aidan vierestä viistosti kohti 8 takaakiertoa. Nyt oma linjani muuttui juuri päin vastaiseksi eli keskemmältä kenttää kohti 8 rimaa... Eipä siinä ollut mitään tehtävissä vaan Kiia hyppäsi 8 hypyn väärinpäin ja hyl. Jatkettiin kuitenkin matkaa... Kepeiltä jälleen aloitusvirhe kun suoristin linjaa - aloitti väärältä puolelta. Olis vaan pitänyt käskyttää suoraan okserilta hakemaan kepit... Kepeiltä kun lähdettiin kaahailemaan niin tajusin 17 hypyn kohdalla ett minunhan piti leikata jo pari metriä aikaisemmin takaa, mutta keskittyminen herpaantui kun Kiia kaahasi menemään siellä miun edellä. En sitten viitsinyt ruveta vääntämään vaan annoin Kiian paahtaa loppuun asti hyvällä vauhdilla! 

Jos oltais todellakin startattu myöhemmin niin olisin voinut keksiä 5 hypyn kohdalle jotain muuta esim. poispäinkäännös tai jopa vippausta. Näitä asioita on todellakin turha märehtiä tässä kohtaa, mikä on tehty niin se on tehty. Rata ei ollut mikään helppo vaan se karsi todella paljon koirakoita. Puhtaita nollia tuli reilu 30 ja vielä 5 olisi ollut kovaa kamaa... Tällä radalla oli tarkoitus erottaa jyvät akanoista mikä oli hyvä homma! Kyllä sellaisten koirakoiden kuuluukin mennä jatkoon ketkä treenaavat ja näkevät vaivaa edistymisen eteen. Kyllähän nämä kisat näyttivät sen meille että säännöllisyys on kaiken a ja o. Ilman treeniä vaan ei voi pärjätä sillä ote lipsuu ja asioista tulee epävarmoja. No meillä alkaa uusi valmistautumiskausi jo ens kuussa kun ei olla menossa mm-karsintoihin ollenkaan. Kiia liikkuu nyt paremmin ja yritetään saada ens vuoden nollat kasaan, tai ainakin se tupla ja suurin osa nollista, minkä jälkeen jäähdytellään ja aloitetaan kuntoutuskausi.

kuva Anne Lind
Stiina ja Lili taituroivat jälleen upeaa rataa maksien karsintaradalla. Vaikka miten snautseri sieltä kiljuen juoksee perässä ja yrittää parhaansa niin ei ihan yltänyt syheröisen radan 4,1 m/s etenemään. Niukasti yliaikaa ja näin finaalirata jäi haaveeksi. Jäimme kuitenkin katsomaan sekä maksien että minien finaaliradat. Medien finaalia ei sitten enää jääty katsomaan kun piti jo lähteä kotia kohti. Siitä kuitenkin kehkeytyi oikea jännitysnäytelmä kun Mia Laamanen oli tehnyt niin kinkkisen ja kovavauhtisen finaaliradan että suosikki suosikin perään tekivät virheitä. Sijalta 46 pronssille 5 tuloksella, 35.sijalta toiseksi lievällä yliajalla ja voittoon sijalta 26 meidän, eli LAUn oma poika Ari Partti ja Kafi hienolla -3,40 tuloksella! Suuret onnittelut heille sekä muillekin sm-mitalisteille! 

 Oli jotenkin niin outo fiilis koko sm-vkonlopun aikana. Ei jännittänyt missään vaiheessa kun päästiin paikan päälle. Etukäteen kotona jännitti kyllä vaikka kuinka mutta paikan päällä ei yhtään. Kuluneen vkon aamuherätykset ja reissut työhaastatteluihin Helsinkiin olivat aika myrkkyä omaan jaksamiseen. Pari huili päivää tässä ja ollaan jälleen voimissa. Muska aloittelee ihan näinä päivinä juoksujaan joten piinaa on jälleen luvassa pariksi vkoksi. Merrin kanssa yritetään keskittyä keppitekniikkaan kunnes vien sen osteopaatille varmuuden vuoksi ennen sen kisakauden aloitusta. Ranka joutuu varmasti aikamoiseen käsittelyyn niin silloin Merri joutuu huilia fyysisestä rasituksesta. Toivottavasti pääkopassa tapahtuu silloin jotain hienoa ajatustyötä :)!

Hyvää tulevaa Juhannusta kaikille! Me nautitaan Suomen suvesta ja vietetään sunnuntaina Muskan 3 vee synttäreitä :)! Tsemppiä myös Rovaniemelle lähtijöille... me ollaan silloin kaverin häissä, mutta hengessä ollaan mukana ja sunnuntaina katsellaan menoa livestreamin kautta!


keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Sm-kisoihin valmistautumista

Lihashuoltoa ja lepoa!

Edellisistä kisoista tulee vkonloppuna kaksi vkoa ja tässä välissä ei olla käyty hallilla kertaakaan, saati että oltais edes nähty agilityesteitä. Kiia kävi silloin viime ma fyssarilla käsiteltävänä ja sieltä tuli ohjeena pitää levossa koko viikko. Eilen hieroin Kiian, pääpainona reidet, olkavarren alueet, lapa sekä selkä. Aika hyvässä kunnossa, pientä kireyttä oli havaittavissa, mutta nyt Kiia liikkuu paljon paremmin ja puhtaammin. Oon koko ajan seurannut haukan lailla miten Kiia käyttää vasenta takajalkaansa ja oon kyllä tyytyväinen muutokseen! Jalan liike näyttää lähes normaalilta :)! Huomenna käydään tekemässä pikaiset muistutustreenit!


Istumalihasten treenausta ja aikaisia herätyksiä!

Tällä vkolla oon joutunut heräämään, ja joudun vielä kerran heräämään, paljon normaalia aikaisemmin. Ja ihme ja kumma niin syy ei liity mitenkään koiraharrastukseen! Tällaista ei ole tapahtunut sitten... öööö... en edes muista! Tämän kertainen syy löytyy työhaastatteluista! Kävin eilen ryhmähaastattelussa Helsingissä klo 7.15. Siis oikeasti klo 7.15!!! Herätys oli klo 3 aamulla, joten oli todella pirteää lähteä ajelemaan 4,5 tunnin yöunien jälkeen! Onneksi matka ja koko päivän kestävä koomailu ei ollut turhaa, sillä minut kutsuttiin vielä yksittäishaastatteluun. Ja se on sitten huomenna klo 9.15. Saa siis nukkua pari tuntia pidempään ;)! Pidetään peukkuja ettei tämäkään reissu ole turha!


Kisanälän kasvattamista!

Tänään sekä huomen illalla olis talkoovuoro seuramme iltakisoissa. Oma vire ja nälkä päästä radalle pysyvät hyvin yllä kun katselee muiden menoa radalla ja sitä iloa! Onneksi omat työhommat ovat sellaiset että kerkee jopa katselemaan koirakoiden menoa! Näin tämä vko menee nopeasti ettei meinaa edes tajuta vkonlopun jo saapuvan!

Kisakirjettä ja lähtölistoja odotettiin kuin kuuta nousevaa kunnes maanantaina päästiin piinasta. Medien joukkuefinaali alkaa vasta klo 14:00 joten me saadaaan rauhassa ajella Tampereelle ja virittäytyä kisatunnelmaan. Ensimmäinen kerta kun sitä ankkurina astelee joukkueradalle. Pikkaisen meinaa jopa jännittää, sillein hyvällä tavalla! Sunnuntaille toivottiin ett oltais vasta vikassa tai tokavikassa tutustumisryhmässä ett voitais herätä omaan tahtiin ja saatais syötyä kunnolla aamiaista! Ja kattia kanssa; me startataan Kiian kanssa nrolla 7 (The Lucky Number) eli todellakin seitsemäntenä! No onpahan homma nopeasti ohi ja kerkee hotellille takaisin syömään aamiaista, sillä Stiinan ja Lilin vuoro on vasta klo 11:20 jälkeen! Jos finaaleihin selvitään niin siinä sitä odottamista vasta piisaakin. Tosissaan me kisataan heti aamu kasin jälkeen ja medien finaali on vasta viimeisenä vuorossa, arvioitu aika klo 15:50! Harmittavasti tuo sääkään ei näytä kovin suosiolliselta joten on täysi työ pitää itsensä ja koira lämpimänä koko pitkän päivän! Onneksi oikeaan vireeseen virittäytyminen käy nopeasti ja helposti, ainakin Kiialla!


Lomailua!

Itse olen nyt leikkinyt olevani lomalla... ollaan haettu metsästä puita, kärrätty niitä puukuuriin, leikattu nurmikkoa oikein urakalla, pesty mattoja järvessä (ja jopa autokin rannassa), nautittu olosta ja hengailtu sekä syöty jäätelöä! Kesä"lomareissu" ollaan suoritettu vierailemalla tässä lähialueilla. Eilen käytiin mm. Kotkassa kun oltiin paluumatkalla Helsingistä! Ja pitihän sitä käydä Sapokassa jälleen ihastelemassa upeita kukkaistutuksia ja ottamassa instagram-kuvia koirista :)!








maanantai 2. kesäkuuta 2014

Kisanomaisten treenit JOAn kisoissa

Tuplanollan armoton ajojahti päättyi jo helatorstaina, mutta silti oli vielä JOAn kisat sunnuntaina. En ollut ollenkaan varma viitsinkö mennä enää niihin kisoihin kun tupla tuli jo ja kyllähän tuo lepo olisi poikaa. Tätä ajattelin kyllä enemmän Kiian näkökulmasta. Neiti oli kuitenkin äärimmäisen pirteällä päällä koko ajan ja ajoittain jopa hieman yliaktiivinen. Kiiaa ei selvästikään väsyttänyt edelliset kisareissut. Mietin edelleen että jaksanko ite kun kisastartit ovat vasta iltapäivällä ja mukana on kaikki säkäluokat. Siinä on kuitenkin odottamista ja valmistautumista koko ajan. Koska sää näytti suosivan sunnuntaita niin päätin sitten kuitenkin lähteä Joensuuhun tekemään kisanomaiset treenit. Ei muuta kuin koko kööri autoon ja paljon evästä mukaan.

Ja olihan se oikein mukava kesäpäivä, siis se virallinen ensimmäinen kesäpäivä, 1.6. Oli niin kivaa kun sai herätä omaan tahtiin ja rauhassa valmistautua lähtöön. Äiti ajoi menomatkan joten itse sai vain istuskella apumiehen puolella ja nauttia matkasta. Puolessa välissä tankkaustauko ruuan merkeissä ja koirien ulkoiluttamista. Perillä Pärnävaarassa oltiin hyvissä ajoin, joten ilmon jälkeen päästiin kunnolla kävelemään alueen pururatoja. Tähän mennessä kun oon tutustunut alueeseen kun se on lumen valtaama niin nyt pääsi oikeasti kulkemaan niitä reittejä ristiin rastiin.

Tuomarina toimi Minna Väyrynen. Ei todellakaan ollut tälläkään kertaa valittamista hänen radoistaan. Ne ovat aina olleet todella kivoja missä saa mennä eikä nysväillä. Ekalla radalla mietitytti keppien jälkeinen hyppy kun niin moni maksi koira pudotti riman. Moni teki siihen saksalaisen tai jopa päällejuoksun, mutta itse näin twistin kaikkein loogisimpana vaihtoehtona. Se ainakin on koiralle kaikkein paras kun oma vartalolinja näyttää koko ajan mihin koiran tulee laskeutua niin ei tule hätiköityä liikaa. En vieläkään osaa tehdä twistiä kauhean sulavasti ja vauhdikkaasti, mutta ajoi se ainakin sen verran asiaa että selvittiin nollatuloksella maaliin; -8,95 (2./18).

Toka rata oli edellinen vain toisinpäin... no muutama hyppy oli eri tavalla mutta ei niin pieniin asioihin takerruta. Oli tarkoitus testailla kontakteja ett saisinko kuinka hyvin pysähtymään ja pysymään kontaktilla. Muuten meni hyvin mutta en vain kummallakaan kontaktilla antanut pysähdyskäskyä joten empä voinut vaatia pysähtymistä. Rata oli loppua lukuunottamatta vauhdikas mutta puomin jälkeen jotenkin vauhti hieman hiipui. Oon kyllä todella tyytyväinen Kiian työskentelyyn ja siihen miten se kesti tokavikalla hypyllä takaaleikkauksen. Tuloksena 0-voitto; -6,50 (1./19). Eli toinen tupla heti perään!

Kolmannella radalla testailtiin sitten ihan tosissaan kaikkea; kepeillä häiriköintiä -> tuli tokavikasta välistä pois, kunnon pysäytykset Aalla ja luvalla vasta pois, sama myös keinulla missä itse tein kunnon kunniakierroksen ennenkuin annoin lähtöluvan, omaa sijoittumista kun Kiia tulee putkesta ja pitää heittää muurille -> olin liian lähellä muuria ja Kiia lähti liikkeeseen mukaan, pitää siis hakea putken suulta niin saa heitettyä omalla liikkeellä ennen käännöstä. Otin putken uudestaan joten radalta HYL, ja vikana vielä pussin jälkeen takaaleikkaus hypylle mikä onnistui.


Oon tyytyväinen Kiian menoon vaikka videolta näkyykin että vauhti on hidastunut muutaman vuoden takaisesta. Kerroinkin tuossa muutama postaus aikaisemmin että Kiia on ollut kropaltaan jumissa sekä sen vasen takajalka on hieman kääntynyt sisäänpäin. Oon ollut aivan hirveissä tunnontuskissa tän pari viikkoa kun en oo ollut yhtään varma mikä asian on voinut aiheuttaa. Tässä kohtaa voi kiittää sitä että Kiialla on kesäturkki mikä paljastaa kaiken mahdollisen. En olisi pehkon alta nähnyt mitään, ja en nähnytkään!

Tänään sitten päästiin vihdoin Einin käsittelyyn ja käytiin asiaa läpi huolella. Kiia ei ole koskaan ontunut takajalkoja, venyttelee kaikkia raajoja todella hyvin mutta eri tavalla kuin ennen. Ja sitten vielä se kova pahkura siinä vasemmassa jalassa kintereen ja varpaiden puolessa välissä. Kiiaa tutkittiin ja vatvottiin ja käsiteltiin. Neiti oli jumissa, osaksi sen takia kun kisat oli eilen eikä ollut vielä palautunut kunnolla niistä. Oikean puolen lavan alue sekä vasemman puolen reisi. Sieltä löytyi sellaiset kipupisteet ett oksat pois. Muuten Kiia oli todella hienosti ja antoi käsitellä mahtavasti. Kiia vastasi hoitoon jälleen kerran aivan uskomattoman hyvin. Se mikä siinä takajalassa on niin mahdollisesti joskus aikoja sitten reväyttänyt vasemman jalkansa jossain. Kipuilua esiintynyt jonkin verran minkä takia vaihtanut jalan asentoa kivun välttämiseksi. Tämä on sitten aiheuttanut väärän asennon ja "käyttämättä" jääneiden lihasten surkastumisen. Ja se pahkura ei arista millään tavoin joten Kiia on vaan lyönyt jalkansa johonkin ja kohtaan on kasvanut rustoa.

Nyt meillä on tämä koko loppuviikko lepoa. Ens maanantaina hieron Kiian itse; lavan alue ja reidet huolellisesti. Vasta joskus loppuvkosta esim. to otetaan vasta pienet tekniikkatreenit valmistautuen sm-kisoihin. Kisojen jälkeen Kiia jää kuntoutuslomalle, luvassa Einin käsittelyä, osteopatiaa, vesijuoksumattoa + muuta kotijumppaa tueksi. Näillä uskotaan ja toivotaan että Kiia saadaan jälleen aivan huippukuntoon ja Kiian agiura jatkuisi vielä parisen vuotta!

Nyt siis seuraavaksi kohti Tamperetta ja Sm-kisoja! Kolmatta kertaa peräjälkeen ollaan LAUn joukkueessa, tällä kertaa ankkureina :), ja kolmatta kertaa myös yksilöissä. Olin jo lyömässä hanskoja tiskiin, mutta eihän sitä luonne anna millään periksi. On ihan mahtava fiilis lähteä jälleen isoihin kisoihin ja on niin mukava päästä jälleen katsomaan tuttujun suorituksia. On mukana jopa ensikertalaisia ja voin vain kuvitella kuinka perhoset lentelevät heidän mahoissa. Muistan sen tunteen kyllä niin elävästi, mutta mikäs sen parempaa!

Tampereella nähdään!