keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Hammasmiekkailua


Mattopainia ja hammasmiekkailua a'la Nomi (kaljuapina) ja Muska (TukkaJumala) iltalenkin päätteeksi! Viattoman lapsuuden ihanuuksia!

Loppuillan voi sitten ottaa rennosti...






maanantai 28. marraskuuta 2011

Hei, meillä juostaan...

a) Kiian perässä iloisesti sirkuttaen kuin varpunen

b) kovaa aksailuradalla ettei aina ihan kestä jalatkaan mukana

Aloitetaan pikaisesti tästä a)-osiosta. Kiialla on vissiin tällä hetkellä haamu-juoksut, tai miksi kutsua niitä kun Kiia on steriloitu. Joka tapauksessa kaksi kertaa vuodessa Kiialla on omat haamu-juoksut niihin aikoihin kuin sillä oikeasti olisikin juoksut. Merri sirkuttaa sen perässä kuin varpunen ja häntä vispaa kuin västäräkillä. Kiia on kyllä iloinen oma itsensä mutt sitähän nyt ei olekaan juoksut koskaan haitannutkaan. Ainut mikä muutos normaaliin on niin Kiia juo todella paljon ruokailun jälkeen, sekä aamulla että illalla, ja merkkailee lenkeillä. Tätä on nyt jatkunut reilun viikon ja toivon mukaan se kohta puolin alkaa loppua ettei tartte Merriä kieltää jumppaamasta ja liehikoinnista. Tästä voi sitten päätellä millainen show meillä on kun Muskalla on ne viralliset juoksut :) No onneksi Merri innostuu yleensä sirkuttamaan todella paljon kun on muutenkin jotain actionia menossa. Mutt jos on rauhallista niin rauha maassa.

Sitten tähän b)-osioon. Eilen matkattiin kaverin kanssa Hyvinkäälle kisaamaan parin startin verran. Tuomarina meillä toimi Johanna Nyberg mikä on tuttu syksyn kotikisoista. Niissähän me napattiin Merrin kanssa se tripla-0-voitto. Nyt ei ollut triplaa tarjolla mutt tupla olisi ollut. Ja mikä parasta, niin molemmat radat olivat agiratoja. Mieli on meillä korkealla kunnes saavuttiin kisapaikalle. Heti saatiin selville ett pohja olisi todella liukas kun ykkösissä oli tullut kaatumisia ja liukastumisia. No ei kivaa. Ja sitten se toinen murheenkryyni iski rataantutustumisessa. Medi2:lla riman korkeus 45 cm!!! Siis mitä!?! Eihän niin ole koskaan ollut. Rimathan on ollut tapissaan vasta kolmosilla. Voi ei, nyt tippuu rimoja oli eka ajatus mikä kävi mielessä. Ei siinä auttanut itku markkinoilla vaan päätettiin lähteä tekemään omaa rataa... Ainut mikä päätettiin niin oli se ett kameraa ei tartte vaivautua ottaa edes esille. Joten emme sitten kuvanneet ratoja tällä kertaa.

Eka rata:


Ekalle hypylle jätin reilusti tilaa että Merrillä kerkee keräämään kunnolla vauhtia. Onneksi toka este putki oli aivan siinä lähellä niin olin tukena aloituksessa. Kolmos hyppy tuotti hieman mietintää kun halusin tiukentaa linjaa puomille niin siinä hieman pelkäsin riman puolesta. Merri kuitenkin näytti ettei huolta vaan hän hyppää nätisti riman yli. Linjaus onnistui minusta hyvin ja Merri teki nätin pienen kaarroksen puomille. Kontakti oli hieno, kunnon oikeaoppinen 2on2off. Sitten muurin takaakierto ja valssilla putkeen. Päätin kerrankin tunkea niitä valsseja niin saan sillä varmemmin tungettua oikeaan päähän. Lähetin Merrin putkeen ja lähdin itse normaalilla etenemällä renkaalle. Ihmettelin ett miten nyt Merrillä kestää putkessa kunnes huomasin ett jotain hieman ylimääräistä liikettä siellä tapahtui. Merri ilmeisesti kaatui mustassa putkessa. Koska Merrillä kesti odotettua kauemmin putkessa, itse ajauduin liian pitkälle renkaan ohi. Merri loikkasi renkaan sivusta! Äh... 5 rv. No otettiin uudelleen ja jatkettiin sitten matkaa. Jäin ihan sikana jälkeen seuraavalla hypyllä mutt ei muuta kuin käskyä ja ohjausta 9 hypylle. Merri haki todella upeasti hypyn ja sain sen siinä kiinni. Sitten vaan lähetin kepeille ja leikkasin takaa. Seuraavan hypynkin leikkasin takaa niin Merri kääntyi mahtavasti Aa:lle. Aan kontakti oli taas kuin oppikirjasta ja vaikka tein persjätön siinä niin Merri kesti niin kauan kunnes annoin luvan. Sitten taas valssi ennen putkea ja haltuun otto ja lähetys. Keinulla otin aika kovan käskytyksen ettei vaan tule mitään lentokeinua tällä kertaa. Ehkä se oli hieman hidas mutt oli ainakin varma. Siinä sain sitten hyvin etumatkaa ja vedätystä loppusuoralle. Tulokseksi meille tuli siis se 5 rv ja 5.sija. Oltiin heti nollalaisten perässä.

Toka rata:


Toka rata oli eka rata toisinpäin. Pari muutosta oli vain, pituus ja hyppy vaihtoivat paikkaa ja toinen putken pää. Alussa menin pussin ohi ja kutsuin sieltä Merriä. Ennen keinua otin hieman haltuun ettei vaan mene ohi. Keinu ei ollut ihan samassa linjassa. Putkelle mentäessä käytin hieman vastakättä ns. esteenä ja tyrkkäsin sitten koiran puoleisella putkeen. Pituuden jälkeen valssasin Aa:lle käskyttäen samalla hyppyä. Kontakti ei ollut tällä kertaa kovinkaan hyvä kun se valui maahan asti. Aargh! Jatkettiin heti siis matkaa. Aa:n jälkeinen hyppy ja kepit mietitytti rataantutustumisessa. Kulma oli hieman hankala ettei kovalla vauhdilla mennä tokaan väliin. Mietin ett teenkö valssin  ja takaaleikkaan sitten keppien jälkeen vai otanko haltuun hypyllä ja lähetän sitten vaan kepeille. Päätin vasta radalla miten teen :) Otin hypyllä jo haltuun ja hieman jarrutin hypyn jälkeen. Jarrutus oli vaan tosi pieni. Sitten vaan lähetys. Merri haki kepit hienosti ja tykitti menemään totuttuun tyyliin. Keppien jälkeen hypyillä käytin hieman vastakättä ja vetoa putkeen. Se meni tällä kertaa todella hienosti. Kutsuin Merriä ett se varmasti tietää missä oon ja odottelin sen aikaa ett mennään yhdessä rengas. Nyt ei ollut mitään ongelmaa ja sain lähetettyä putkeen hyvissä ajoin. Muurin jälkeen hieman puomille minkä kontakti ei ollut hyvä. Merri jäi liian ylös ja sai hieman houkutella alaspäin. Sitten ei muuta kuin näytin kunnolla toka vikan hypyn ja käskytin kierrä-käskyllä. Merri haki hypyn hyvin ja liiti tyylikkäästi viimeisenkin yli. En kehunut vasta kuin varmaan 4 metrin päässä vikasta hypystä. Sitten tiesin ett vika rimakin oli kestänyt ylhäällä :) Radan tuloksena oli 0 ja toiseksi nopeimmalla ajalla, tällä me korkattiin eka LUVA kakkosista.

Nyt me jäädään aksailusta lomalle joulukuun ajaksi. Vuoden vaihteen aloitetaan taas treenit ja hieman himottaisi lähteä tammikuussa Hyvinkäälle kisaamaan. Olisi kuusi starttia parina vkonloppuna. Jos näin hyvin menee ja todella pienestä on ollut kiinni, niin en uskokaan etteikö noustaisi nopeasti kolmosiin. Mutt mietitään sitä tuossa joululoman aikana sitten tarkemmin :) Nyt ollaan ansaittu hieman taukoa niin ollaan sitten taas todella innosta pinkeänä radalle menossa!

tiistai 22. marraskuuta 2011

Muska 5 kk



Muska täytti tänään 5kk. Korkeutta on kehkeytynyt 32,5 cm, joten toiveissa on ett neiti pysyy minien mitoissa. Korkeutta ei ole tullut kuukaudessa kuin 1,5 cm, mutta jäntevyyttä ja leveyttä on tullut selvästi lisää. Turkkia on alkanut tulla ja lihaksia on kasvanut takajalkoihin. Muska näyttääkin hieman siltä että sillä olisi isoisän vanhan pussihousut jalassa :) Oon kyllä todella tyytyväinen tähän todelliseen tarmopesään. Sillä on energiaa ja omaa tahtoa kuin muille jakaa. Saa nähdä millainen menijä tästä pikku neidistä oikein tulee kun päästään ens kuussa kunnolla treenaamaan agilityä. Jos ei muuta niin on ainakin ulkonäkö kunnossa :)

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kotkan kisat osa 2 - Merrin kanssa oppia ottamassa

Sama paikka, sama tuomari (Pertti Siimes) ja hieman samat tulokset kuin eilen, mutta eri koira. Merrin kanssa kisattiin tänään kahden startin verran Siimeksen tutuilla radoilla. Hieman alussa jännitti kuinka kuuliainen Merri on ekalla hyppis radalla kun on viime aikoina lyönyt hieman läskiksi ensi hetket. Nyt kuitenkin toinen oli todella kuuliainen ja aivan supermenoa oli alusta loppuun asti. Saatiin hyvin aikaa rauhoittua ennen omaa vuoroamme jaloittelun ja lämmittelyn jälkeen.

Eka rata, hyppis
Otin kakkosen takaa ja heitin 3 muurille ja 4 hypylle. Valssasin 4 jälkeen ja sain hyvän linjan 5 kautta 6 hypylle. 6 jälkeen tein persjätön, jotta pääsin sulkemaan 10 putken vääränpään. Pikkaisen jäin jälkeen 8 hypyllä mut onneksi Merri irtosi tuttuun tapaansa niin pääsin "oikaisemaan" ja olin aivan oikeassa paikassa putkea ajatellen. Sitten en ole ihan varma mitä tuossa putken jälkeen tapahtui. Jäinkö polkemaan paikalleni hiekkaan vai tuliko Merri niin julmetun kovaa ulos sieltä. Kuitenkin Merri pyyhälsi aika kauas selkäni taakse ja jouduin aika vahvasti ottamaan sen mukaani kepeille. Kun liike oli hieman erilainen mitä olin suunnitellut niin tyrkkäsin Merrin vahingossa kakkosvälikköön, aargh. Ei muuta kuin kepit alusta ja loppuun asti tyylikkäästi. Keppien jälkeen tein valssin ja heitin Merrin takaakiertoon 12 hypylle. Tosi hienosti Merri irtosi takaakiertoon ja sain itse hieman etumatkaa. 13 hyppy oli vaihdettu renkaaksi mutt se ei tuottanut meille vaikeuksia :) Loppurata mentiin sitten tyylikkäästi kaasutellen. Lopputuloksena 5 rv ja 2.sija. Videota ei valitettavasti saatu inhimillisistä syistä.

Toka rata
Agirata oli hieman kuin hyppis väärinpäin mutt kontaktiesteet oli vain tuotu areenalle. Nyt päästiin heti kaasuttelemaan 4 hyppyä puomille joten pikkaisen jännitti kuinka hyvin herran tassut pitää puomilla. Ei ongelmaa! Kontaktinotto oli todella hidas. Pysähtyi kyllä kuin seinään mutt kontaktin yläreunaan ja pitäis tulla alas asti. Pitää pysähdyskäsky sanoa paljon myöhemmin jotta tulee oikeaan paikkaan. Nää on näitä eroja Merrin ja Kiian ohjauksessa. Merri irtosi taas todella hyvin 6 hypylle ja sain tehtyä laajan valssin 7 rengasta ajattelen. 7 hyppy vaihdettu edelleen renkaaksi. Rengas oli nimittäin hieman eri kulmassa joten laajalla valssilla sain Merrin ohjattua hyvään linjaan. 8 hyppy meinasi hieman valua mutt sain kuitenkin kammettua aika kivuttomasti kepeille. Keppien jälkeen ajattelin hirtolla saada putkeen mutt ei onnistunut. Veto ei kuulemma ollut tarpeeksi voimakas joten Merri kaahasi vääräänpäähän. Olisi siis pitänyt tehdä vanha-kunnon valssi keppien jälkeen. No jos seuraavalla kerralla :) Mie luotin siihen ett Merri hieman voimakkaammin kysyisi ett mihin, mutt se kysymys jäi kysymättä. Aattelin ett jatketaan kuitenkin matkaa mutt ei päästy kuin keinulle asti kun Merri teki todella lahjakkaan lentokeinun. Siis todella lahjakkaan, keinu ei edes liikahtanut alaspäin. Päätin siinä kohtaa ottaa keinun uudelleen ja muistuttaa mikä on sallittua ja mikä ei. Tultiin sitten suorinta tietä, Aan kautta, maaliin. Kiitokset Titille kuvaamisesta!



Ens viikon torstaina molemmat harmaat pääsevät Einin käsittelyyn, eli fyssarille. Sitten olisi vielä lauantaina Katin koulutus Kiian kanssa ja sunnuntaina Merri vuoden vikat kisat Hyvinkäällä. Jos vaikka siellä saataisi lyötyä kaikki oppimamme yhtään ja saatais niitä nollia napattua. No vaikkei niitä tulisikaan niin on aivan superia kulkea Merrin kanssa radalla. Se on jotenkin niin vaivatonta ja helpon tuntuista. Tää aksailu on vaan niin herkkä laji ett pikku virheetkin maksaa todella paljon  kun on kyseessä nopea koira. Onneksi on nopea koira, sen kanssa ei tarvi jatkossa itkeä ajan kanssa. Mennään vaan ja porskutetaan :)  

lauantai 19. marraskuuta 2011

Kotkan kisat osa 1 - Kiian vuoden päätöskisa

Tänä aamuna startattiin Kiian kanssa kahdestaan Kotkan marraskisoihin. Lähdettiin aamutuimaan ajelemaan pimeässä ja räntäsateessa lämpömittaria välillä tiiraillen. Välillä +0,5 ja välillä -0,5. Onneksi tiet olivat koko ajan märät niin ei tarvinnut kieli keskellä suuta ajella. Perille selvittiin oikein hyvin. Kisat järjestettiin KKS:n uudella, hieman vielä keskeneräisellä, hallilla. Kunhan se valmistuu niin siitä tulee varmasti hieno. Onneksi paikka nytkin ajoi asiansa oikein hyvin. Pääasia ettei sisällä hallissa tuullut eikä satanut :) Ja oli pohjakin aika hyvä!

Kiian kanssa startattiin kolmantena, joten ei onneksi tarvinnut kauaa jännittää omaa vuoroaan. Ratakin tuntui todella tutulta kun katsoi minien menoa aina ennen omaa rataantutustumista. Siitä oli todella hyötyä. Sai keskittyä oman ohjaamisen suunnitteluun kun ei tarvinnut niin miettiä ett mites se rata menikään. Tuomarina toiminut Pertti Siimes oli tehnyt taas todella kivat radat. Hieman oli vaikutteita niistä viimekertaisista radoista, paljon hyppyjä ja vähän putkia.

Eka rata: Pähkäilin hieman ett kummalla tavalla ottaisin alun. Putki oli aika houkuttimena puomin vierellä. Mietin ett otanko merkkauksella vai todella tiukalla pakkovalssilla. Jotenkin merkkaus tuntui toimivan paremmin ja valitsin sen. Toimi! Sitten kiireesti puomille. Halusin kokeilla päällejuoksua puomin jälkeiselle hypylle ettei sitten tarvi pyöriä seuraavilla hypyillä. Kaveri hieman ihmetteli ett miten siihen muka voi tehdä mutt onnistuuhan se kun ei tarvinnut olla vetämässä kontaktia alas vaan pystyi ottamaan sivuetäisyyttä. Ja se toimi! Nyt otin sen vielä aika varman päälle mutt joskus myöhemmin voi lisätä vauhtia ja etäisyyttä. Sitten olikin luvassa hieman hyppyjen hyppimistä ja pyörimistä. Nekin meni kaikki todella hienosti. Sitten melkein jo huokaisin helpotuksesta kun vaikeimmat kohdat oli ohitettu. Ja mitä sitten tapahtuu... Keinulla käskytin keinu-keinu kun olisi pitänyt käskyttää keinu-odota! Kun ei tullut oikeata käskyä niin Kiiahan linkas lentokeinun. Niin siis oma moka! Loppurata meni sitten moitteettomasti. Tuloksena siis 5 ja olikohan sija 9.

Toinen rata oli melkein eka rata toisin päin. Ihan pieniä muutoksia muutamiin hyppykohtiin. Alussa kepit tuotti aika monella harmaita hiuksia kun ekan hypyn ja renkaan jälkeen vauhtia oli aika paljon mutt kepit oli todella lähellä. Helposti luiskahti tokaan välikköön. Ite menin aika lähelle rengasta vasten Kiian tulosuuntaan ja pikkaisen jarrutin ennen rengasta. Sitten vaan käännyin ja annoin sen hakea itsenäisesti kepit. Ja hyvin toimi! Aa:lta piti mennä putkeen puomin alastulon edestä ja siinä sain todella hyvin liikkeellä vietyä. Keinulla muistin nyt käskyttää oikein ja se toimi niin kuin pitääkin :) Hyppykuviot meni pääsääntöisesti hyvin. Yhdessä oli pikkainen kauneusvirhe kun Kiia meinasi mennä ohi mutt saatiin korjattua juuri ajoissa. Sitten vielä muutama hyppy, puomi ja kaksi vikaa hyppyä. Aattelin ett teen puomin jälkeen takaaleikkauksen hypylle kun takaaleikkaukset onnistui todella hyvin edellisissä Kotkan kisoissa. Olis vaan pitänyt muistaa sellainen pieni mutta... Puomilla vauhti hidastui täysin ja sen jälkeen Kiia ei todellakaan irtoa niin hyvin ett sais tehtyä takaaleikkauksen. Ja näinhän siinä kävi. Tuli jopa kaksi kieltoa samalta hypyltä. Tyhmä minä! Jos puomin jälkeen olisi ollut edes yksi suoraan menevä hyppy ennen takaaleikkausta vaativaa niin siinä oltais saatu tarpeeksi vauhtia aikaiseksi. Olisin voinut tehdä todella tökerön valssinkin siihen mutt sitä nyt on aivan turha jossitella. Radan tuloksena 10 ja sijoituskin taisi olla siinä samoissa.

Kolmantena oli sitten hyppis, yllätys! Rata vaikutti todella mukavalta ja mentävältä. Puoli välissä 4 hypyn hyppykuvio oli samanlainen kuin viimeeksi Kotkan kisoissa. Siinä meillä putosi yksi rima mikä maksoi meille sen sertin. Aattelin ett jos selvitään ilman riman pudotusta niin hyvin menee. Alussa saatiin kerättyä vauhtia kolmella hypyllä ennen putkea. Otin nyt hieman lähempää kakkos-okserilla jotta saan liikkeellä heitettyä hyvin kolmoselle ja siitä sitten putkeen. Oli aivan pakko kehua Kiia sen ollessa putkessa. Niin hyvin vauhti säilyi ja oli raivokasta menoa. Sitten hypyn takaakierto ja siihen tuttuun hyppykuvioon. Yritin olla todella tarkka ettei Kiia lähde takaakiertoon mutt yhden hypyn kohdalla veto oli liian lyhyt ja kun päästin hypylle niin Kiia lähti takaakiertoon. Jos olisin malttanut pitää sen 0,5 sek kauemmin. Muuten oli taas upeaa menoa. Tein myös aika poikkeuksellisen lähetyksen kepeille, sylkkärillä. En ole koskaan tuota tehnyt ja pienellä malttamisella se olisi onnistunut hieman paremmin. Loppurata tykitettiin menemään ihan kympillä. Halusin Kiiaan lisää vauhtia eikä mitään varmistelun makua.

Päivän kisoista jäi todella ihana fiilis. Oon niin onnellinen ett siirsin Kiian vuoden vikaa kisaa Kotkaan asti. Nyt pystytään jäämään tauolle todella hyvällä fiiliksellä. Meillä oli todella tekemisen meininki ja yhteistyö sujui mallikkaasti. Oli aivan mahtavaa olla Kiian kanssa radalla! Kiia on kyllä niin ansainnut, jo syömänsä, grillimakkaran :). Paluumatkan me tehtiin yhdessä kun otin Kiian pelkääjän paikalle. Kiia sai nukkua puhtaan viltin päällä ja penkinlämmittämän lämmittäessä mukavasti. Kaiken kruunasi päivän viimeiset auringonsäteet ja aivan mielettömän kaunis sateenkaari. Tää päivä oli kyllä täydellinen vuoden päätöskisaa ajatellen.

Lopuksi vielä koostevideo Kiian radoista (kiitos kuvaajille):


tiistai 15. marraskuuta 2011

Arkielämää

Imatran  kisojen jälkeen ollaan nautittu siitä ettei tarvitse koko ajan valmistautua mihinkään kisoihin, ja onnekis niitä ei ollut viime vkonloppuna. Muuten oltaisiin lähdetty niihin kyllä todella kylmiltään. Vaikka koulua oli vain 3 päivää niin silti vietin sen tasan 5 päivää koululla. Tehtiin yhtä tehtävää aamusta iltaan... Ei yhtään kivaa! Maanantaina ei käyty Merrin kanssa treenaamassa kun aattelin edellisen päivän kisan olevan ihan tarpeeksi. Sai hieman rauhoittua. Kiian kanssa kävimme keskiviikkona treenaamassa pääasiassa saksalaista. Ollaan kehitytty niissä ihan kivasti. Paljon on vielä tehtävää mutta suunta on oikea. Ja mikä parasta, meillä on kunnon tekemisen meininki.

Ens la ollaan kisaamassa Kotkassa + koulutus 26.11 ja sen jälkeen Kiia jää aksailulomalle koko loppuvuodeksi. Palataan treenien merkeissä asiaan tammikuussa. Merri kisaa vielä 27.11 Hyvinkäällä ja sitten sekin jää joulutauolle. Fyssarilla käydään molempien kanssa 24.11. Tammikuussa aloitetaan tekniikkatreenit kummankin kanssa jotta on sitten kevään koittaessa perustekniikat (saksalainen, päällejuoksu, niisto, niisto-sokkari, jaakotus, sylivekki-jaakotus, välistä vedot ja työnnöt kumminkin päin ym.) kunnossa. On sitten paljon helpompi ottaa niitä ratatreeneihin kun ei tartte niin miettiä. Vuoden alusta päästään molempien koiruuksien kanssa uusiin treeniryhmiin ja tällä kertaa on odotukset korkealla. Toivottavasti ne täyttyvät. On kiva päästä Kiiankin kanssa pitkästä aikaan, 1,5 vuoteen, kouluttajan syynättäväksi. Jos nyt keväällä saatais viimeistään palikat kohdalleen ja matka kohti sm-kisoja alkais. Toivossa on aina hyvä elää!

Muska on saanut elää hieman pellossa, nauttinut pentuajasta ihan kyllikseen. Pellossa ajatellen agilityä. Ollaan otettu ihan pikkujuttuja hallilla, ei todellakaan mitään ihmeempää. Joulukuussa olisi tarkoitus panostaa hieman enemmin sen kanssa tekemiseen kun harmaat jäävät treenitauolle. Muska on joutunut nyt treenaamaan paikallaoloa ja se on oikein kiva ominaisuus myös agissa. Muistan kun tuskailin Merrin kanssa paikallaolon kanssa mutt sekin loksahti kohdalleen kuin taikaiskusta. Toivon ett näin käy Muskankin kohdalla. Nyt on tosissaan joutunut malttamaan mieltään ruokakupilla sekä valokuvauksissa. Edelleen pentujen kuvaaminen on ihan tuskaa kun ne kestää niin vähän aikaa paikallaan, ja seisovat juuri oikeassa asennossa kun ei ole kameraa esillä.

Muskan kanssa ollaan keskitytty enemmin arkielämän juttuihin; pyydetään lupaa autosta poistuessa, tullaan luokse kutsusta, ollaan nätisti kun kammataan, katsotaan hampaat, leikataan kynnet, kävellään nätisti hihnassa, ei olla ihan innosta soikeana jokaisen ihmisen luokse menossa ja sitä rataa. Kaikki muu menee oikein hienosti, ei mitään ongelmaa, mutt Muskan äänen käyttö. Siihen joutuu aika paljon puuttumaan kun tahtoo hieman jäädä levy päälle. Muska haukkuu pääsääntöisesti vain Kiialle ja Merrille kun mennään takapihalle ja tehdään siellä jotain, tai juostaan metsässä. En tiedä onko se komentamista vai leikkiin kutsua, vai mitä. Kun mitään ei tapahdu, eli seisotaan paikallaan, niin silloin puututaan siihen tyhjänpäiväiseen huutamiseen. Mutt jos harmaat leikkii ja nahistelee ulkona niin huutakoon joukossa, sisällä ei. Kiia on kyllä hyvä kun ei sekään tykkää hirveästi joutavasta haukkumisesta ja antaa välillä muistutuksen siitä Muskalle. Kiia on muutenkin pitänyt hyvää komentoa Muskalle. Ei ihan helpolla rupea silmille hyppimään. Merriä Muska kyllä pompottaa, mutt niinhän meillä on aina ollut akkavalta.

Lopuksi vielä muutama kuva tältä päivältä otettuna.




maanantai 7. marraskuuta 2011

Yhteinen sävel

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, ainakin Kuopion kisojen jälkeen, niin meillä oli Kiian kanssa hieman vaikeuksia yhteisen sävelen kanssa. Se onneksi löytyi silloin valintatestiin ja nyt näyttää siltä ett se on palannut jälleen meidän tekemiseen :)

Lauantaina oltiin Emilia Rainetojan koulutuksessa hieman vääntämässä ja kääntämässä. Ensimmäisen 10 minuutin jälkeen tuntui hieman siltä ett tästä ei taas tuu yhtään mitään. Nyt ei ollut yhteisestä sävelestä kiinni vaan ihan omasta tekemisestä. En saanut omaa liikettä oikeaan ajoitukseen ja kääntyilin ihan miten sattuu. Kokeiltiin paljon sellaisia mitkä ei tuntunu itelle luontevalta ja se ehkä näkyi epävarmuutena ja sekoiluna omassa tekemisessä. Ohjaustekniikoista saksalainen tuotti eniten vaikeuksia kun Kiia tahtoi lähes aina pyrkiä väärälle puolelle. Sitä pitää harjoitella talven aikana. Voi olla ett koko talvi menee tekniikoiden kanssa ja irtoamisen muistuttamisessa. Onneksi sekaan saatiin ihan kivoja pätkiä ja tekemisen meininkiä.

Sunnuntaina suunnattiin sitten Imatralle kisailemaan, tällä kertaa kahden harmaan kanssa. Ekaksi oli Merrin ensimmäiset startit kakkosissa ja myöhemmin iltapäivällä Kiia kolmosissa. Kiia saapui kisapaikalle jälkilähetyksellä Stiinan kyydissä niin ei tarttenut toisen olla tyhjänpanttina autossa odottamassa. Tämä osoittautui todella toimivaksi!

Mutta aloitetaan Merrin urakasta! Tuomarina kakkosilla oli Martti Salonen ja hän oli taas keksinyt aika mielenkiintoiset radat. Ansaesteiden määrässä ei oltu taaskaan säästelty vaan nämä oli selvästi haastavammat radat kuin mihin olin Kiian kanssa tottunut. No eihän meillä nyt mitään tulostavoitteita ollut, kunhan vaan saataisiin hyvät ja ehjät suoritukset aikaiseksi. Eka rata ei ollut sitä hyvää eikä ehjää suoritusta. En tiedä mistä johtui, oliko se ettei keritty ottamaan lämppäriesteitä vaan eikä Merri kerinnyt rauhoittumaan kisapaikalla tarpeeksi, mutt Merri lähti lapasesta heti kolmos esteen jälkeen. Ei minkäänlaista ohjauksen kuuntelemista, sinkoili vaan keppien ja putken väliä. Huoh! Toisen sekoilun jälkeen päätin kaapata jätkän kainaloon ja marssittiin ulos hieman rauhoittumaan.

Toka rata oli sitten hyppis ja teema oli suorat putket ja niiden jälkeen kaikkea kivaa. Toiveissa oli saada hyvää etumatkaa joko lähettämällä tai sitten vaan jalkaa toisen eteen. Nyt sain kiittää ja taivastella Merrin irtoamista. Se auttoi paljon ja se loppujen lopuksi koitui radan kohtaloksi. Jotenkin aliarvioin putkien vetovoimaa verrattuna itseeni ja jätin juuri ratkaisevalla hetkellä vastakäden pois kuvioista. No Merri ei lähtenyt oman liikkeeni mukaan vaan bongasi hieman ylimääräisen putken matkan varrelta. HYLyn jälkeen päätin sitten vaan kokeilla kuinka takaaohjaus onnistuu Merrin kanssa. Ja aika kivastihan se meni. Pikkaisen sitä pitää harjoitella jotta saan vapautuksen aikaisemmaksi ja ylimääräiset kaarrokset pois. Hienosti jätkä pelittää, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Jos viime kisoissa oli keppien kanssa ongelmia niin siitä ei ollut enää tietoakaan :)

Video Merrin hyppiksestä

Kiia matkasi tosissaan Stiinan kyydissä hieman myöhemmin paikan päälle, ja saapui paikalle juuri sopivasti. Rataantutustuminen alkoi medeillä ja sinä aikana Kiia pääsi lämmittelemään Stiinan ja Nomin kanssa. Meillä ei ollut mitään suurempia tulostavoitteita kun katsoin jo lähtölistaa ett tällä kertaa voidaan se serti unohtaa. Taas eräs ihminen kisasi 3 vesikoiran kanssa ja hän on ennenkin vienyt sertit meidän nenän edestä. Kunhan vaan saadaan tehtyä hyvää rataa eikä tule mitään sekoilemisia, siihen ollaan tyytyväisiä.

Ekana ratana meillä oli hyppis. Radan varrelta katsottuna rata näytti just siltä ett vois tosissaan lähteä kotiin. Tuomari Minna Räsänen oli kyll keksinyt sellaisen ansaesteradan ett ei mitään rajaa. Onneksi rataantutustuminsessa rata näytti paljon järkevämmältä ja jos kaikki menee hyvin niin on ihan tehtävissä. Ei auttanut muu kuin ottaa härkää sarvista ja mennä radalle. Juuri ennen srattia kävin testaamassa alkua lämmittelyesteillä ja se toimi todella loistavasti. Kiia kesti merkkauksen todella hienosti ja pääsin itse jo hieman liikkumaan pois päin. Mutta mites sitten itse kisatilanteessa. Tein tietääkseni aivan samalla tavalla ja mitä tapahtuu... Kiia pudotti riman. Aakkk! No ei paniikkia. Mentiin vaan eteenpäin ja tehtiin mitä pystyttiin. Hieman lopussa 3 hypyn kanssa meinasi usko loppua mutt niistä selvittiin suhkot kunnialla. Lopputulokseksi tuli se 5 vp, ja 9. sija. Tuohon rataan päättyi meidän hyppäreiden hylly-putki :)

Toka rata oli sitten agi. Se tuntui paljon selkeämmältä kuin mitä hyppis oli mutt siinäkin oli kohtansa. Jo rataantutustumisessa huomattiin keppien jälkeisen elämän olevan todella aaakkk. Vienti oli aika pitkä hypylle ja se osoitti juuri vääräänpäähän putkea. Päätin valssilla hieman muuttaa linjaa mutt se ikävä kyllä pyöristyi liikaa ja Kiia ajautui hypyn ohi. Yksittäisen hypyn jälkeen hirtto ei sitten onnistunut enää ollenkaan. Loppurata meni sitten ihan jees. Pieniä kauneusvirheitä tuli mutt mitä pienistä. Pääasia ett yhteistyö muuten sujui. Ja se mikä helpotti vielä fiilistä niin lähes kaikki HYLyn saaneet hyllyttivät juuri tuossa samassa kohdassa. Ei oltu yhtään huonompia eikä parempia kuin muut.

Video Kiian radoista: 

Aattelin ett Imatran kisat saa olla Kiian viimeiset tälle vuodelle mutt voi olla ett pitää lähteä vielä Kotkaan kisailemaan :) Sen verran mukavasti on mennyt nyt Kiian kanssa. On ihan ilo mennä sen kanssa. Toivottavasti fiilis jatkuu Kotkan kisojen jälkeenkin. Merri starttaa samaisena vkonloppuna jos nyt saatais vaikka tulokset radoilta. Merrin vuoden vika kisa kisataan kuun lopussa Hyvinkäällä, missä tuomarina on Johanna Nyberg. Tekisköhän hän meille jotkut yhtä kivat radat kuin silloin kotikisoissa, ja oliskohan lopputulos samanlainen :) En yhtään laittais hanttiin. Kiian kanssahan tahkottiin silloin toisissa 2 luokan kisoissa kaksi LUVAa samoissa kisoissa, silloin tuomarina oli Lummeranta. Nyt Lummeranta on Kotkassa tuomarina. Saa nähdä mitä hän meille tällä kertaa keksii... Ens viikon loppuna ei olla kisaamassa kun en sitten jaksanutkaan ilmoittaa Merriä Porvooseen. Jos vaikka huilais yhden vkonlopun niin on sitten virtaa enemmin loppu vuoden kisoja varten. Jossain vaiheessa vain pitäisi treenata myös messaria varten. Menee varmaan viimeisen viikon varaan :)

tiistai 1. marraskuuta 2011

Agilitya, aksailua, agiliitoa ja hieman muuta

Agility tuntuu kuuluvan jo niin tiiviisti meidän elämään, ettei oikein tiedä mistä sitä aloittaisi. Onko meillä mitään muuta elämää kuin agility :) Ei vissiin! No voisihan sitä huonomminkin mennä ja käyttää aikaa johonkin turhempaan. Kuluva viikko tosissaan mentiin aika tiiviisti aksailun merkeissä, mutt siitä kohta.

Aloitetaan päivittämällä Merrin tilanne. Back to normal! Eli kaikki on, tällä hetkellä, niin kuin ennenkin. Toinen voi hyvin ja syö raakaruokaa kaksi kertaa päivässä. Tänään oli eka kerta kun en antanut aamulla puolikasta Inupekt:iä. Tähän asti on saanut sen yhden tabletin päivässä, varmuuden vuoksi, parantamaan suolen seinämää. Merri on aivan innoissaan kun mikään ei enää vaivaa. Agilityssä toinen on aivan tulta ja tappuraa. Kannattaa olla hyvät varusteet päällä kun toinen on niin intona.

Viime viikolla koiruudet saivat olla, sään salliessa, ulkona todella paljon kun äitillä oli loma. Ohjelmassa oli pihan haravointia + muita puutarhatöitä. Kyllä toiset oli pimeän tultua niin valmiita valloittamaan sohvan nurkat ettei meinannut enää sekaan mahtua. Hyvä niin! Merri oli kyllä sitä mieltä ett hän voi ihan hyvin vahtia työntouhua terassilla, tai sitten kun minä olin tullut kotiin koulusta niin sitten hän oli minun seuranani sisällä. Neidit kyllä jaksoi touhuta pihalla viimeiseen asti; Miss Sunshine ja Neiti Sievänen. Kiia ja Muska ovat kyllä niin samanlaisia ett voi todellakin uskoa että ovat sisaruksia. Jos Muska olis merle niin erottaisiko niitä mistään muusta kuin koosta. Ainut mikä ero niissä on, niin Muska on vaan ollut koko pentuajan paljon äänekkäämpi kuin mitä Kiia oli. Onneksi Muskan mölyäminen on jo hieman laantunut mitä se alussa oli. On siihen kyllä saanut kiinnittää huomioitakin.

No sitten niihin aksailuihin... Merri kävi maanantaina aksailemassa. Oli hieman erikoisempi treenirata. Rissanen oli pari tuntia treenannut omien koirien kanssa, joten päätettiin sitten kokeilla hieman sitä samaa rataa :) Ei nyt ihan kokonaisuudessa mutt joitain kivoja pätkiä. Merri teki todella loistavaa työtä ja oli super-kuuliainen. Ainut mikä ei heti oikein kunnolla toiminut niin oli putken jälkeinen 4 hypyn takaaleikkaus. Puomilta lähdettäessä ei oikein saa omaa liikettä niin hyvin ett Merri ois tajunnut mihin käännytään. Sitten putken jälkeinen 6 hypyn takaakierto-saksalainen vaati hieman harjoittelemista. Ei oltu koskaan tehty sitä, joten muutama kerta meni hieman... Mutt sitten kun hieman malttoi ja antoi kunnon käskyt niin johan saatiin Merri hyppäämään oikein. Saksalainen saatiin kotiläksyksi :)

Kiia ei päässyt viikkotreeneihin miun koulujuttujen takia. Ei ole yhtään kivaa kun koulujutut haittaa harrastamista :) Ei se oikeastaan haitannut, sillä miun piti tehdä kunnon sotasuunnitelma miten lähden meidän ongelmaa avaamaan. En ollut vielä sitä päättänyt kun tuli jo perjantai, ja epikset. Miun ei ollut tarkoitus edes niihin osallistua mutt pitihän niihin sitten kuitenkin mennä :) Jos ei muuten niin meneehän ne rahat hyvään tarkoitukseen.

Kiian osalta rata ei mennyt oikein mitenkään... Kepit oli hyvät mutt siihen se sitten oikeastaan jäikin. 4 hypystä mentiin ohi; okei miun käsi oli myöhässä mutt en uskaltanut kunnolla näyttää aikaisemmin ettei Kiia mene hyppyä takaa. Kahden putken välillä Kiia kyttäsi montaa kertaa miuta ennenkuin meni putkeen. Kesti onneksi takaaleikkauksen. Keppien jälkeen oli hyppy ja putki Aa:n alla. Päätin kerrankin viedä oikein kunnolla putkelle ettei vaan tule kieltoa. Kiia lähti putkeen ja itse olin jo Aa:n toisella puolella ottamassa vastaan kun ihmettelen ett missä Kiia viipyy. Kun katson taakse niin sieltähän se viipotti tulemaan mihin sen jätinkin. Kokeiltiin uudestaan ja ei... Nappasin Kiian kainaloon ja pois radalta. Nyt oli siis sotasuunnitelma valmis näihin meidän ongelmiin. Totaaliset irtoamisharjoitukset!!! 
Merrin kanssa rata meni todella hienosti... Kepeille kaahattiin liian kovaa ja sisään tokasta välistä. Ja sitten loppupätkällä A-hyppy-putki tuli joku mysteeri. Merri ei mennyt putkeen vaan lähti miun liikkeen mukana putken ulkosivua myöten. Siis täh! Olisi vissiin pitänyt käyttää vastakättä niin olisi ollut selkeämpi. Siinä sitä sitten sutkottiin hieman putken suulla mutt onneksi loppurata meni ihan kivasti; 10 rv ja jotain yliaikaa, sija 4.  


Lauantaina mentiin illalla hallilla teemana irtoaminen. Kiian kanssa otettiin hyppyjä pitkillä väleillä etupalkalla ja jopa hyppysuoraa leijeröiden puomin takaa. Etupalkka toimi todella hienosti ja silloin Kiia todella menee sinne mihin pitää mennä. Välillä se hieman vilkaisi silmäkulmastaan ett missä mie oon ja mitä mie näytän. Kertaakaan ei kuitenkaan tullut pois "radalta". Olin todella tyytyväinen Kiian suoritukseen. Tuota me tarvitaan lisää. Ollaan varmaan liikaa pyöritetty irtoamisen kustannuksella. Merrin kanssa harjoiteltiin erilaisia keppikulmia; suoraa, avoa ja suljettua. Otin tueksi kaaret tokaan väliin jotta saadaan taas varmuus aloitukseen. Tällä kertaa jätin käsimerkin kokonaan pois ja käskytin vaan kädet alhaalla menemään. Nyt olen ottanut kannustuksen mukaan keppeihin, niin kuin silloin joskus kauan sitten. Toivotaan ett se toimii yhtä hyvin ens su kisoissa. On se ainakin toiminut harkoissa niin hyvin ett pystyn ottamaan Merriä kiinni kepeillä ja se kestää kepeillä loppuun asti. Muskakin pääsi hallille ottamaan putkea ja hieman siivekkeen kiertoa. Kyllä on toinen kuin mikäkin sähikäinen kun pääsee hallille. On todella hyvin ehdollistettu siihen ett hallilla tehdään jotain tosi kivaa. Sen verran innokkaasti on sisälle menossa. Kunhan tulee harmaiden kanssa kisatauko niin sitten pääsee enemmin keskittymään Muskan treenaamiseen.

Sunnuntaina oli seuramme 1.tason koulutusryhmän valintatesti. Hain molempien Kiian sekä Merrin kanssa siihen, sillä halusin pitkästä aikaan säännölliseen kunnolliseen koulutukseen. Kummankin kanssa hain ensi sijaisesti Rissasen ryhmään, mutt Merri oli laitettu sillä ehdolla jos paikkoja jää jäljelle 1.tasolla.
Tulevat kouluttajat olivat laatineet todella kivan radan, mikä jokaisen koirakon piti suorittaa yksistään muiden odottaessa ulkona. 5 min rataantutustuminen ja sitten yksitellen rataa suorittamaan.


Ennen minejä oli 20 min lämmittely joten meillä oli hyvin aikaa käydä lenkkeilemässä. Minejä oli 3, ja mie olin eka medi Kiian kanssa ja viimeinen medi Merrin kanssa. Medejä taisi olla 6 yhteensä. Kiian kanssa leikittiin hieman tennispallon kanssa ennen radalle menoa jotta se kesti hyvin vireessä eikä tullut turhaa odottamista. Se toimi hyvin. Rata sujui todella hienosti. Ainut huono kohta oli puomille tulo. Siinä meinattiin mennä ohi ja Kiia korjasi tilanteen hienosti. Se mistä olin tyytyväinen niin Kiia irtosi putkiin hienosti ja toka vika hyppy onnistui aika hyvin saksalaisella. Testirata oli meidän parasta menoa reiluun pariin viikkoon. Ihan superhienoa! Kiia toimi juuri niinkuin yleensä ennenkin :) Merrin kanssa jouduin muutamassa kohdassa vaihtamaan ohjausta sen nopeuden takia. Tokan hypyn pakkovalssia Merri ei tehnyt kun olin laittanut sen metrin verran väärään paikkaan istumaan. Merri hyppäsi hypyn suoraan. Korjasin sen kuitenkin pakkovalssi-jaakotuksella ja jatkettiin matkaa. Puomilla kävi ihan samalla tavalla kuin Kiian kanssa, meinasi mennä ohi. Aa:lla kontakti venähti pitkäksi johtuen varmaan siitä kun menin suoran putken oikealle puolella jotta kerkeän saamaan sen sitten mutkaputken oikeaan päähän. Tokavikan saksalainen ei onnistunut kun olin myöhässä, Merri kerkesi hyppäämään miun edelle. No siitä sitten koiran kanssa sujuva puolen vaihto ja vika hyppy. Oon kuitenkin todella tyytyväinen Merrin menoon. Toinen teki todella töitä, ja vauhdikkaasti. Harmi kun näitä ratoja ei saatu videolle.
Tulokset tuli saman illan aikana ja Kiian kanssa päästiin Rissasen ryhmään ja Merrin kanssa Sami Topran ryhmään. Sami oli Merrin kakkosvaihtoehto. Oon todella tyytyväinen ja jään odottamaan innolla vuoden vaihdetta.

Nyt sitten meillä olisi edessä vkonloppuna la Rainetojan koulutus Kiian kanssa ja sitten su molempien kanssa kisat Imatralla. Merri starttaa ekaa kertaa kakkosissa. Jännittää!!!