torstai 22. syyskuuta 2011

Muska 3kk



Muska-puska täytti tänään 3kk! Säkäkorkeutta on kehkeytynyt huimat 28 cm!
Jos Muska kasvaa samalla tahdilla kuin Kiia ja Merri niin siitä tulisi vuoden ikäisenä 38cm. Toivotaan ettei! Saisi ottaa mallia Indian siskopuolesta joka jäi sitten juuri hitusen alle 35cm, vaikka koko pentuajan oli kasvanut samaan tahtiin Muskan kanssa. Olisi niin ihanaa saada juuri ja juuri mini kuin juuri ja juuri medi. Onneksi Muska näyttää rakenteeltaan juuri sellaiselta hieman pidempi runkoiselta ettei varmaan hyppyjen kanssa olisi mikään ongelma. Ja tuolla ponnistusvoimalla mikä sillä on :) Mutt säästäisihän se kroppaa kummasti kun tarttis hypätä 10 cm matalampia hyppyjä. Tätä on nyt ihan turha spekuloida lisää, ollaan paljon viisaampia sitten ens vuonna!

maanantai 19. syyskuuta 2011

0-voittoinen vkonloppu

5 starttia, 4 nolla tulosta ja 3 x 0-voittoa!

Oli aivan huippu vkonloppu LAUn kotikisoissa. Lauantaina kisasi 1-2 luokkalaiset ja sunnuntaina oli sitten vuorossa kolmoset ja piirimestaruusskabat. Merri kisasi kaikki kolme starttia ja aivan huipusti. En olisi koskaan uskonut ett noin hyvin voi mennä. En oo kunnolla vieläkään toipunut siitä, niin mahtava fiilis jäi Merrin päivästä. Tuomarina meillä toimi Johanna Nyberg. Me startattiin taas ekana medeistä. Manasin sitä jo hieman kun Ruokolahdella oli mennyt niin huonosti, ja silloin startattiin kans ekana. Nyt ei mennyt ihan niin. Alusta loppuun asti mahtavaa menoa ja näin näytettiin heti alusta alkaen miten tää homma pitää tehdä. Tahkottiin kaikilta kolmelta radalta 0-voitot! Siis aivan uskomatonta!

Ekalla radalla otin muutaman kohdan aika varmasti, sillä tuota kisakokemusta ei ole paljoa vielä kerinnyt tulemaan. Esim. rengas oli sellainen mitä en halunnut riskeerata sekä kontaktit otin varman päälle. Kontaktit oli aika hitaat ja pidinkin niissä jonkin aikaa. Merrillä on kuitenkin aika selkeä kuva siitä mitä sen pitää tehdä. Toistojen kautta ne saadaan onneksi nopeammiksi. Loppusuoralla Merri katsoi muutaman kerran minua päin kun piti mennä eteenpäin, sitä pitää harjoitella!

Toka rata oli paljon sujuvampi kuin eka. Oon todella tyytyväinen siihen miten hyvin Merri reagoi ohjaukseen. Se on todella paljon kehittynyt lyhyessäkin ajassa. Putken takaaleikkausta meidän pitää vielä harjoitella ettei siinä enää tule turhia pyörähdyksiä. Hyppikselle lähdettiin aika rennoin mielin tekemään ihan omaa suoritusta. Pikkaisen nuo suorat putket mietittytti ja se ett miten kerkeen mitenkin. Muutamassa kohdassa hieman taisteltiin mutt onneksi Merri, ainakin vielä, kuuntelee aika kivasti ohjausta eikä tee omia ratkaisuja. Lopussa käskyt oli typerästi myöhässä ja Merri taas kääntyi katsomaan ett minne minne. Jätkä paahtaa niin menemään ett käskyt pitää todellakin olla ajoissa. Kyllä se osaa edetä kun vaan tietää minne :) Oon kyllä tyytyväinen päivän saldoon, 3 x 0-voitto ja 2x LUVA (kolmetta ei tullut kun kaikki samalta tuomarilta).

Videokooste Merrin kisoista

Kiian kanssa startattiin sitten sunnuntaina kahden startin verran piirimestaruuskisoissa, tuomarina Mika Moilanen. Ekalta radalta napattiin 0-tulos ja 3.sija. Aika hienoa! Edelle kerkesi vain omaa seuraa edustava, European Open:ssa joukkuekultaa voittanut Rissanen sekä aikaisemmin mm-joukkueessa toiminut Koskelainen Kouvolasta. Ei siis voi sanoa ett huonoille hävittiin :). Oltiin siis hyvissä asemissa piirimestaruutta ajatellen. No en kyllä ollut mestaruutta ajatellut vaan tulin yksinkertaisesti tekemään hyvää omaa suoritusta. Tällä kertaa meillä oli teemana nopeat kontaktit ja ne toimi.

Hyppis käytiin sitten käännetyssä järjestyksessä ja voi sitä odottamisen tuskaa. Ja vielä suurempi tuska oli se itse hyppis. Alkuun oli kyllä tehty sellainen killeri ett voi pojat. Jos olen myöhässä niin sitten taistellaan. Aloitin taistelun mutt se ei riittänyt. Pysyin kerrankin alkuperäisessä suunnitelmassa ja se ei tällä kertaa tuottanut tulosta. Nyt olisi pitänyt vaan soveltaa ja katsoa mihin se riittää. Onneksi radalla nähtiin muutama upea suoritus mistä pystyi katsomaan kuinka se rata oikeasti voidaan viedä tyylikkäästi läpi. Ens viikolla meillä on ryhmätreeneissä teemana tuon radan aloitus. Sitten se tahkotaan tyylikkäästi läpi :)

Kiian agirata

Vaikka viimeiseksi jäi mieleen hieman pieleen mennyt hyppäri niin en voi olla mitään muuta kuin tyytyväinen koko vkonlopun saldoon. Siis 4 nolla tulosta 5 startista, niistäkin 3 0-voittoa! Huh!!! Mun pienet harmaat, oon niin ylpeä teistä. Ja mikä parasta myös, miun omat harmaat aivosolut alkavat jonkin verran toimimaan ja sekin tuottaa aika hyvää tulosta :) Nyt meillä alkaa Kiian kanssa sen tuplan metsästys sekä sen voiton. Aaaakkk! Se tuottaa tuskaa. Nyt onneksi oon huomannut ett kyllä niitä nolliakin alkaa tulemaan. Ei mikään mahdoton urakka ett me ollaan sm-kisoissa ens vuonna myös yksilöissä! Työtähän se vaatii edelleen mutt onhan tässä vielä aikaa. Talven ja kevään aikana kerkee tapahtumaan vaikka mitä.

torstai 15. syyskuuta 2011

Aksailukuvia

Vihdoin ja viimein sain hommata Kiiasta Agirodussa 2011 otetut kuvat itselleni. Kaikki kuvat on kuvannut Heinon Valokuva; Lauri Heino











maanantai 12. syyskuuta 2011

Syyskuun epikset

Käytiin tänään epiksissä kun oli Merrin treenipäivä. Eihän sitä nyt voinut jättää näin hyvää tilaisuutta väliin, varsinkin kun ekana oli vuorossa kilpailevat ja medit :) Lähdettiin matkaan molempien pikku-harmaiden kanssa.

Kiia oli ekana vuorossa. Johanna Siitonen toimi tuomarina ja oli tehnyt minusta todella kivan radan. Paikoittain haasteellinen, muttei mikään mahdoton. Oli kiva lähteä radalle. Kiian aloitukseen olen todella tyytyväinen. Haki aivan mielettömän hyvin esteitä vaikka menin reilusti sen edellä. Kepit sitten koitui meidän kompastuskiveksi. En tiiä milloin viimeeksi olisi kepit olleet tuossa kulmassa ja hieman huomaa harjoittelun puutteen keppien suhteen. Ja ei tietysti asiaa helpottanut se että tyrkkäsin Kiiaa jatkuvasti tokaan välikköön. Oma moka! Tulos 10 vp ja 4.sija.



Sitten pari koiraa välissä ja uudelleen radalle Merrin kanssa. Olisin halunnut pikkaisen pidemmän alkusuoran jotta olisin päässyt kunnolla harjoittelemaan alun etäisyyttä. No, pääasia oli ett Merri loikkasi tosi kauniisti ekan riman yli. Tokan hypyn Merri loikkasi myös aika mahtavasti pitkäksi ja ajautui muurin ohi. En viitsinyt lähteä sitä korjaamaan kun oltiin hyvässä vauhdissa ja halusin itse testata miten hyvin kerkeän 5 hypyn takaakiertoon. Hyvin kerkesin ja todella hienosti Merrikin meni sen. Pari jännitys kohtaa radalla oli, putki-kontakti erottelut! Aalle mentiin hienosti, kepeille lähetys tosi huono kun Merri karkasi kuljetuksesta, kepit itsessään tosi hienosti, putkeen upeasti, putken jälkeinen hyppy jotenkin oudosti ohi. Loppu menikin aivan superisti! Oon niin ylpeä mun pienestä miehestä. Tästä on hyvä jatkaa lauantaita ajatellen.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Vitikaisen koulutus

Kiian kanssa osallistuttiin tänään Tiia Vitikaisen koulutukseen omalla hallillamme. Tiia toimii kouluttajana ACE:lla sekä on toiminut B-maajoukkueen valmentajana. Halusin hänen koulutukseen kun kaveri on todella paljon kehunut Tiiaa ja muutenkin on ollut sellainen fiilis ett hän varmasti tietää mistä puhuu. Koulutuksen olisi alunperin pitänyt olla kaksi päiväinen, mutta vähäisen osallistujamäärän takia koulutus olikin vain yksipäiväinen. Harmittavaa, kun olisin halunnut osallistua toisena päivänä Merrin kanssa. No, on sentään yksi parempi kuin ei yhtään.

Kävimme alussa teoriaa läpi, ihan perusohjaamisesta. Tiia heitti aika hyvän kysymyksen ett: "Mitä koira seuraa eniten ohjauksessa?" No mitäs siihen nyt vastaamaan? Mitä meille on toitotettu! Liikettä ja kroppaa! No joo... Onhan se tietysti niinkin :) Mutt hieman tarkemmin.

1. Liikettä 2. Ohjaajan katsetta 3. Rintakehän suuntaa 4. Jalkoja 5. Ääntä

Eli turpa kiinni ja kunnon ohjaaminen :) Piti ihan kunnolla miettiä tuota asiaa ja ihan oikeinhan se menee. Miksei tuotakaan ole kukaan koskaan aikaisemmin kertonut. Koira menee sinne mihin sen osaa ohjata. Harmi vaan kun ohjaaja ei ole osannut kunnolla ohjata niin en yhtään ihmettele ettei ole ihan niin hyvin mennyt. Juteltiin tuosta äänen käytöstä ett periaatteessa ei tarvitsisi käskyttää kuin kepit, putket ja kontaktit ja sitten tehosteet. Hypyt mennään oikeastaan ohjauksella.
Teorian jälkeen käytiin radan jokainen ohjauskuvio läpi ett miten mikäkin tehdään. Aluksi hieman häiritsi kun Tiia katsoi menoamme sillä silmälle ett osataanko me yhtään mitään vai pitääkö kaikki opettaa kädestä pitäen. Onneksi sentään osasin jotain etten nyt ihan tumpelo ollut. Vaikka miten on yrittänyt opetella toisia katsomalla ja videoilta niin on se ihan eri juttu kun on joku kokenut vieressä sanomassa missä mennään. Periaate oli aika oikein mutt sitten vaadittiin hienosäätöä. Ja miten sitä onkin kaavoihin kangistunut. Sen minkä on joskus oppinut ja se on iskostunut lihasmuistiin niin kyllä siitä on hankala oppia pois. Miulla teetti eniten vaikeuksia jalkojen siks-saks-liikkeen pois jättäminen. Jalat koko ajan menosuuntaan!

2 hypyn pakkovalssi meni ekalla kerralla pakkovalssi-jaakotukseksi ja sen takia Kiia meni 8 putkeen. En edes yhtään tajunnut ett tein pakkovalssi-jaakotuksen. Silloin Kiia kääntyi todella rajusti ja otti suoran linjan 3 hypyn kautta putkeen. Sitten kun tein oikean pakkovalssin niin silloin linja oli paljon pyöreämpi ja linja ei osoittanutkaan putkeen päin. Sitten onnistui 4 ihan oikein. Ekalla kerralla 7 hypyn niisto ei kunnolla onnistunut kun en yhtään muistanut mitä miun piti tehdä. Tuli taas sellainen blackout! Tokalla kerralla Kiia loikkasi hypyn takaisin, kolmannella kerralla saatiin sitten ihan mallikelpoinen suoritus. Ainut ongelma on vain siinä kun Kiiaa ei ole kunnolla opetettu hyppäämään sinne suuntaan mistä itse lähden poispäin niin jouduin pitämään niistoa todella kauan ja sitten olin myöhässä jatkosta. Jos vain selkeä merkki olisi riittänyt niin olisin varmasti kerinnyt jatkoon paljon paremmin. Kun jäin jälkeen niin 9 hyppy valui todella kauaksi ja Kiia oli menossa 11 putkeen. Harjoiteltiin ennakoivaa-valssia sillä periaatteella ett olisin kerinnyt hieman edelle. Tässä nähtiin tämä meidän ongelma myös miten Kiia lukee todella helposti miun liikkeitä ja kroppaa. Heti kun käännyin niin Kiia veti jarrut pohjaan ja kääntyi itse myös. Jouduin aika pitkällä saattamaan sitä hypylle kropallani ett Kiia suostui menemään. Tietysti tuossa kohtaa ei olisi ollutkaan mikään paniikki kun ennakoivalla valssilla estetään putkeen meno ja nopea kääntö. Itsellä ei ollut kiire kun seuraavaksi oli kepit. Tuossa kohtaa ei olisi tarvinnut hosua, mitä hieman tahdoin tehdä.

Seuraavaksi putken jälkeen pakkovalssi ja sitten hirttäminen vasempaan päähän putkea. Ihan uusi termi miulle tuo hirttäminen. Taas nähtiin mikä miulle itselleni on ongelma. Ekalla kerralla pätkä meni hieman blörinäksi kun en oikein tiennyt mitä pitää tehdä ja missä, tai siis tiesin mutt en osannut laittaa sitä käytännöksi. Ekalla kerralla pätkä 12 hypyltä Aa:lle oli hieman tökkivää. Tokalla kerralla kun liikuin jo hieman paremmin ja liikkeet oli muistissa niin meni jo paremmin. 15 hypylle tehtiin ranskalainen, taas ihan outo termi miulle. En ole ihan varma teinkö sen nyt varmasti oikein, mutt kerta kun palautetta ei siitä tullut niin kai se oli ihan jees. Koira vaan viedään hallussa ponnistuspaikkaan ja laitetaan siitä sitten hyppäämään. Melkein kuin takaakiertoon mutt käsi alhaalla ja kropassa kiinni. Yes! Sitten...17 hypylle tehtiin sylivekki-jaakotus. Jo rataantutustumis-osiossa harjoiteltiin oikeaoppista jalan käyttöä. Mikä jalka eteen ja miten niiden kanssa toimitaan. Meinasi harjoitellessa sanoa polvi sopimuksensa irti, vihlaisi hieman, mutt onneksi ei sen ihmeempää. Vaikka Kiia ei ole oikein hyvä näissä tyhjään hyppäämisissä niin tuo kohta onnistui aika yllättävän hyvin, edellyttäen ett tein kaiken itse oikein. Liike, oma katse suoritettavaan esteeseen (ei siis sinne mistä koira tulee vaan sinne mihin pitää mennä) ja rintakehä "lasereineen". Piti vain luottaa siihen ett kun minä näin teen niin koira menee sinne ja itse jatkan matkaa. Onnistui se, Kiia hyppäsi, teki pienen kaarroksen ja itse kerkesin Aa:lle pakkovalssiin. Harmittavasti vain rima putosi, mutt annetaan se nyt Kiialle anteeksi. Toiselle tuli kiire perään :)! Loppupätkä oli aika helppo. Putkijarrutus suhinalla heti kun Kiia oli mennyt putken suulle ja sitten vaan välistä vedot vastakädellä. Ekalla kerrallakin olisi mennyt ihan jees mutt taaskaan en käyttänyt jalkoja vaan himmailin ja katselin Kiian menoa. Oli tarkoitus tehdä valssi 22 ja 23 välissä mutt enhän minä. Heti kun potkittiin hieman persuksille niin johan sujui. Itseen tuli vauhtia ja koiraan tuli vauhtia.  


Kuva: Heinon valokuva


Lopussa Tiia antoi hieman palautetta ja oli tosi kannustavaa sellaista. Sanoi ihan suoraan ja sen minkä itse tiesinkin ett Kiia käyttää noin 70% kapasiteetistaan. Tiedän ja huomaan sen selvästi itsekin. Kiialle pitää opettaa vielä enemmän irtoamista juuri sellaisissa tilanteissa missä itse jatkan matkaa toiseen suuntaan esim. niistot, ennakoivat valssit. Ite miun pitää opetella kunnon tekniikka ett tiedän mitä teen ja miten liikun. Näin saan varmuutta omaan liikkumiseeni ja siten pystyn luottavaisemmin ohjaamaan Kiiaa ja näin pääsen edelle. Ei siis muuta kuin toistoja toistoja toistoja. Ääntä ei todellakaan tarvita, suulliset käskyt eivät ole niin oleelliset. Huomasin sen todellakin itse kun lähetin takaakiertoon ekoilla kerroilla ja käskytin läpi... Eli siis halusin pitää Kiian pois putkesta mutt silti suullisesti käskytin sitä koko ajan putkeen. Hmmm... onneksi muu ohjaus oli oikein :) Parempi siis kun pidän suuni kiinni suurimman osan ajasta! Pitäisi ihan oikeasti kokeilla tuota hiljaista tai ainakin hiljaisempaa ohjaamista. Huomennahan siihen olisi oiva mahdollisuus kun olisi seuran epikset. Saas nähdä jaksaa niihin osallistua, mutt toisaalta mikä estää :)

Sitten hieman sivuavaa... Oon aina saanut vaikutteita musiikista, esim. kirjoittaessa. Imen niistä fiiliksiä mitä sitten käytän hyväkseni. Pystyn erilaisista lauluista saamaan paljon irti, mutt on vain pari laulua mitkä saavat todellisen masokisti-fiiliksen. Molemmat laulut saavat läiskimään itseään naamaan ja potkimaan persuksille ett nyt asennetta. Oon monta kertaa meinannut kävellä itseltäni jalat alta pelkästään näitten laulujen takia. En edes uskalla kuvitella miten kävisi jos lähden juoksemaan niiden kanssa. Pitää ensin aloittaa hieman rauhallisemmalla musiikilla. Oon leikitellyt ajatuksella ett miten kävisi jos otan nuo laulut mukaani agilityradalle. Pystyisinkö parantamaan omaa suoritustani jo pelkästään niiden tuoman asenteen takia? Se jää nähtäväksi! Ehkä joku päivä menen hallille niiden kanssa ja kerron sitten lopputuloksen.

Mut nyt itse lauluihin; ekaksi asennetta nostattava laulu ja sitten se todellinen asennelaulu!
P.S. Kannattaa varoa, voi aiheuttaa adrenaliinin nousua :)

perjantai 9. syyskuuta 2011

Tällä viikolla

Tällä viikolla ollaan elelty ihan normaalisti, ei oikein mitään ihmeellistä ole ollut ohjelmassa. Maanantaina käytiin Merrin kanssa ryhmätreeneissä ja kyllä sain olla jälleen ylpeä pojasta. Meni todella upeasti. Muutamissa kohdissa itse löysäilin niin silloin ei mennyt aivan niin hulppeesti kuin oisi voinut mennä.

Treenien pääaiheena oli rengas. Ekaksi tehtiin oikean puoleinen rata. Tässä päästiin testaamaan miten koira menee renkaan kun seuraavaksi käännytään, ja heti perään sitten miten hakee renkaan kun valssaa renkaan toisella puolella. Merri meni molemmat kerrat todella hienosti. Tokalla kerralla oli sitten vuorossa vasemm. puoleinen rata. Tarkoituksena oli tehdä 3 putken jälkeen persjättö ennen rengasta ja eihän se nyt ollut minkäänlainen ongelma kun on koira mitä ei tartte putkeen viedä vaan pystyy lähettämään. 5 putkesta 6 hypylle riitti todella pieni ohjaus mutt jos yhtään lepsuili sen jälkeen ja kääntyili miten sattuu niin sitten... Merri meni kerran putken toiseen päähän kun hieman huolimattomasti vain huitaisin sen putkeen. Pitää tästä lähtien muistaa se ett Merri alkaa ihan oikeasti reagoimaan ohjaukseen eikä juokse enää päätä pahkaa eteenpäin seuraavalle putkelle. Nykyään sen saa jopa kääntymään :). Tällä kertaa ei ollut mitään ongelmia hyppyjen kanssa vaikka rimat on 40cm, ja siinä pysyvät.

Tiistaina oli aivan ihanan upea ilma ja sehän piti hyödyntää viimeisen päälle. Minulla olisi ollut koulua 8 tuntia sekä myös äitillä yhtä pitkä työpäivä niin eihän sitä nyt voinut toisia niin pitkäksi aikaan yksin jättää kotiin. Alunperin miun piti tulla vain käymään pariksi tunniksi jonka jälkeen takaisin kouluun viimeiselle luennolle. No mites kävikään. Lähdettiin käymään koirien kanssa Hanhiksella ja siellähän sitä aikaa menikin kun nautittiin auringon paisteesta, lämmöstä ja siis aivan upeasta kelistä. Miulla oli kamerakin pitkästä aikaan mukana ja sen kanssahan nyt menee aina aikaa. Katsoin kerran kelloa ett se on yksi joten ihan hyvin aikaa jäljellä ennenkuin pitää lähteä. Ei mennyt aikaakaan kun Ihalaisen tehtaan louhuksen varoituspillit alkoi huutamaan varoitukseksi tulevasta räjäytyksestä. Kappas, kello oli jo puol kaksi. Eipä sitten maltettu lähteä ollenkaan mihinkään kouluun kun ei se ollut kuin hikinen luento. Näitä kauniita syyspäiviä on harvassa joten ne on käytettävä tarkkaan hyödyksi. Tulipahan nyt samalla otettua ja saatua Muskasta 11-viikkois kuva :)

Muska 11 vkoa

Samana iltana käytiin varaamassa eläinlääkärissä aika ekoihin rokotuksiin. Odotushuone oli täynnä ihmisiä ja koiria, ja yks oli aivan onneissaan. Kaikki ihmiset olis pitänyt päästä moikkaamaan mutt onneksi toinen oli jo hieman väsynyt niin sai vielä pidettyä sylissä aisoissa :) Paino katottiin klinikan vaa'lla; 2,8 kg. Siis aivan hurja jässikkä :) Katsotaan miten viikossa on painoa tullut lisää kun mennään ekoihin rokotuksiin.

Keskiviikkona ei päästy Kiian kanssa treeneihin, koska meillä oli kumirouheen levitys - talkoot. Onneksi paikalla oli runsaasti väkeä niin saatiin todella nopeasti homma tehtyä, kerkesi jopa iltalenkillekin vielä. Ei tosin kauheen pitkää jaksanut kun alkoi itse olla jo niin sippi (päätä rupess jomottamaan).

Torstaina päätettiin lähteä kaikkien koiruuksien kanssa käymään ihan cityllä. Jätettiin vesitornin luokse auto ja sieltä käveltiin Kirkkopuistoon ja takaisin. Kyllä mie sanon ett kannattais varata koko päivä tuolle matkalle jos se pitää mennä nuorimman tahtiin. Siis voi hyvää päivää! Kaikki oli niin kiinnostavaa ja ihanaa ett kaikkea piti nuuskia, haistella, ihmetellä, hurmata tai muuten vaan pällistellä. Nyt jouduttiin menemään pikkaisen nopeampaan tahtiin kun oli nää kaksi hieman vanhempaakin mukana. Muska oli kyllä hieman närkästynyt kun ei saanutkaan haistella jotain hajua 10 minuuttia. Pikainen nuuskaisu ja sitten eteenpäin. No kunhan rokotukset on sitten kaikki kondiksessa niin mennään sitten uudemman kerran oikein pitkän kaavan mukaan :)

Illalla Nomi tuli taas käymään Lilin ja Milanin aksailuvuoron ajaksi. Kyllä oli taas ilo ylimmillään kun kaksi kakaraa pääsi painimaan. Nyt Muskakin on jo sen verran kasvanut ett alkavat olla kohta jo tasaväkisiä. Meno on kyllä niin hurjaa ett saa nähdä miten tulevaisuudessa käy.

  


Tänään perjantaina käytiin pyörähtämässä hallilla pikaisesti. Pääaiheena oli Merrin lähdöt. Halusin testata toimiiko herra oli kahden esteen takaa, ja vielä niin ett Merri on aika kaukana ekasta hypystä. Siis ei mitään ongelmaa vaikka olin 10 metrin päässä siitä, ihan kummalta puolelta tahansa. Loistavaa! Toivottavasti se Ruokolahden juttu oli vain ekakertalaisen jännitystä vieraalla ulkokentällä. Ainakin tän aamuinen loi hieman toivoa tulemaan. Onhan tässä viikko aikaa ennen seuraavaa starttia! Ilmoitin Merrin kolmelle radalla ja Kiian sitten sunnuntaille kahdelle. Joukkueeseen en nyt ilmoittanut kun oon sitten iltapäivän talkoohommissa.

Kiian kanssa harjoiteltiin pikaisesti kontakteja puomilla sekä keinulla. Nyt vaan otin ohituksia, pitää ens viikolla testata valssia ja persjättöä. Ekaksi hieman hiljaisemmalla vauhdilla ja sitten myöhemmin ihan kunnolla. Sitä ei aina tiedä millä tuulella neiti sattuu olemaan. Harmi kun sunnuntain radat on vain yksi agi ja yksi hyppis. En jotenkin enää oo niin innostunut niistä hyppiksistä. Mutt minkäs teet. Ei nyt viitsinyt vaan yhdelle radalle ilmoittaa. Eihän sitä tiedä miten hyvin sitä vaikka menisi omissa piirimestaruuskisoissa :) Olishan se iloinen yllätys! No mennään tekemään parhaamme ja nauttimaan tekemisestä.

Muskakin pääsi tänään ekaa kertaa hallille. Ihan perustutustumista; lelun kanssa leikkimistä, pikku putkea ja siivekkeiden kiertämistä lelun kanssa. Ei varsinaisesti otettu mitään ihmeellistä mutt sai samalla tutustua mitä siellä kentällä oikeasti on. Pitäisi tehdä ihan oikeasti jokaiselle koiralle oma suunnitelma miten tää ensi talvi tulisi menemään. Paljon on kaikkien kanssa tehtävää joten pieni runko suunnitelmassa olisi ihan poikaa. Ettei vaan mennä miten sattuu. Niin siinä helposti tulee menemään.

Huomenna lauantaina olisi satamatorilla Muikku&Pottu-markkinat. Sinne lähdetään kakaroiden kanssa eli Muskan ja Nomin. "Vanhukset" jätetään kotiin! No Merri pääse kuulemma iltapäivällä parin tunnin patikoinnilla äitin kanssa kun Kiia pääsee sitten sunnuntaina agikoulutukseen meikän kanssa. Olisihan sitä taas ihan ohjelmaa. 

Ja loppuun vielä kuva mikä kertoo varmaan enemmän kuin tuhat sanaa:

Jäämies alkaa sulamaan siskolleen!

maanantai 5. syyskuuta 2011

Lisää liitämistä!

Ruokolahdelle startattiin taas seuraavana päivänä. Vuorossa Kiian kolme starttia, joilla tuomarina toimi Martti Salonen. En ole koskaan ollut hänen radoillaan mutt olivat kyllä sen verran mielenkiintoiset radat ett voisin mennä kyllä seuraavankin kerran. Eivät olleet ihan sieltä kaikkein helpoimmasta päästä mutt kuitenkin ihan tehtävissä. Positiivinen kuva jäi kaikista kun huomasi miten pienestä oli taas kiinni nämä tulokset.

Eka rata:

Alun kepit-hyppy-rengas-putki-hyppy yhdistelmä tuotti kyllä harmaita hiuksia. Miten ihmeessä kerkeän blokkaamaan keinun pois ett Kiia menisi renkaalle. Toinen kun ei osaa vielä mennä keppejä niin itsenäisesti loppuun jos itse erkanen sivusuuntaan. Piti hieman luottaa ett se menee viimeisen välikön oikein niin jotenkin edes kerkeän hyökkäämään Kiian ja keinun väliin. Todella tökerö valssi ja suorastaan runttaaminen maahan. No se onneksi tuotti tulosta ja päästiin sujuvasti renkaalle. Putkeen lähetyskin onnistui aika kivasti. Olisin pystynyt ilmeisesti hieman kauempaakin lähettämään. Nyt tuli sitten putken jälkeen kiire lähettämään takaakiertoon. No enhän minä sinne kerinnyt vaan vuorossa oli tällainen taistelu-ja-huido menetelmä heittämään Kiia takaakiertoon. Onneksi agility ei ole arvostelulaji tai muuten tuosta suorituksesta ropisisi pisteitä rajusti alas :). Harmittavasti sitten sarjan vika este mentiin ohi ja enhän minä nyt siinä tuoksinnassa muistanut ett sarja pitää korjata alusta alkaen. Aikaa olisi mennyt sekä rytmi olisi mennyt. Jatkettiin siis matkaa. Kerkesin aika hyvin tekemään valssin ennen keinua. Se mitä keinulla sitten tapahtui, ei mitään tietoa. En tajuu miks Kiia hyppäsi kontaktilta sivuun. Taisin vissiin silloin manata kuuluttajan kertomaan HYL:n perusteista. Sen takia seuraava hyppy oli aika kökkö. Aa:n jälkeinen kielto oli taas vaihteeksi ihan oma moka. Menin liian lähelle hyppyä ja silloinhan liike pysähtyy. Olisi pitänyt jäädä metri kauemmaksi niin silloin liike olisi vienyt hypyn ohi. No oppia ikä kaikki. En edes muistanut koko kieltoa vasta kun katsoin sen videolta.

Toka rata:

Se oli sitten eka rata toisin päin. Muutama hyppy suoritettiin toisin päin mutt muuten mentiin kyllä takaperin. Taas radalla oli muutama aika kompa kohta kun ansaesteitä oli vaikka kuinka monta, riippuu mistä ohjaa. Onneksi meidän kohdalla ne ei onnistunut. Älkää kysykö miksi jätin ekan Aa:n jälkeen sen valssin tekemättä, en todellakaan tiedä siihen vastausta. Se vain jäi taas tekemättä. Aikaa olisi ollut ja Kiiakin kesti kontaktilla. Ei siis mitään hajua. No ihan täyttä rävyllystä oli se kohta ja Kiiahan meni siivekkeen ohi. Sain onneksi pelastettua tilanteen ja homma jatkui. En pitänyt mitään kiirettä jatkossa kun 5 jo blakkarissa. Ennen keppejä tuli aivan törkee kaarto kun Kiia oli vissiin menossa putkeen. Tuumasin vain ett "älä sinne mene vaan kepeille", tai jotain sinne päin. Sitten vaan sujuvasti maaliin. Mentiin radan jälkeen Kiian kanssa nurtsille mutustelemaan tekemäämme kun kaveri tulee sanomaan ett se rata oli 0. Ei voinut olla. Sehän oli niin selvä kielto kun mikään vaan voi olla. Sitten tuomarisihteerin lappuja vienyt sanoi ohimennessään ett kyllä se oli 0-rata, tuomari ei nostanut kieltoa. No voi kääk! Jos oltais menty täysillä loppuun asti niin oltais oltu hyvin lähellä voittoa. Ois jäänyt hidastelut ja ylimääräiset kaarrokset väliin ja oltais näin säästetty aikaa. Nyt tuli 2.sija ja voittajasta noin 5 sek. Harmittavasti se serti jäi taaskin saamatta. Aina sama nainen niiden espanjanvesikoirien kanssa on edessä.

Kolmas rata:

Hyppäri! Putken jälkeen Kiia oli ihan selvästi menossa toiseen putkeen mutt onneksi kääntyi katsomaan ja tarkastamaan ett mihin mennään. No saipahan paremman linjan muurille! Taas kävi hieman sama juttu kuin silloin keväällä Mikkelissä. Kiia pyyhältää renkaan ohi katsomattakaan sitä. Olin ilmeisesti niin sen edellä ett Kiia ei malttanut. Olisi pitänyt olla jälleen varmaan sen metrin taaempana niin eiköhän sitten olisi mennyt. Keppien jälkeen tökerö valssi ja Kiia hävisi jonnekin selän taakse. Sinnehän se hukkui totaalisesti ja kielto. Oli sen verran helpohko hyppis ettei 10 olis ollut asiaa edes palkintopallille joten jatkettiin matkaa. Ihan oma moka tuo hukkaaminen kun olisi pitänyt ottaa kunnolla haltuun käsillä ja äänellä. Nyt se jäi hieman vajaaksi niin lopputulos oli sitten siinä. Jos olisi ollut Merri kyseessä niin silloin varmasti olisinkin ottanut tiukemmin haltuun kun se olisi halunnut putkeen.

Kisoista jäi kuitenkin hyvä fiilis vaikkei nyt pahemmin noita tuloksia jälleen tullutkaan. Nyt kuitenkin oma tekeminen oli paljon parempaa, kiitos hieman viileämmät ilmat. Samalla huomasi ettei tauko ole tehnyt Kiialle hallaa ollenkaan. Se toimii ihan yhtä hyvin kuin keväälläkin. Nyt vaan systemaattista treeniä niin eiköhän homma ala jälleen sujumaan. Agiliidossa kaikki on pienestä kiinni!

lauantai 3. syyskuuta 2011

Korkattu!

Tänään korkattiin Merrin kanssa sitten meidän virallinen agility-taival. Ei ihan niin mahtavasti mennyt kuin Kiian kanssa mutt eihän näitä kahta voikaan verrata mitenkään toisiinsa, paitsi ehkä ulkonäön perusteella. Tänäänkin yksi nainen luuli ett olen Kiian kanssa :) Joo, en nyt ihan! Huomenna sitten!

Tuomarina toimi kaikilla radoilla Jan Vesalehto. Hän on aika tunnettu teknisesti vaativista radoista ja sitä nämäkin olivat. Oltiin hyvissä ajoin paikan päällä joten pääsin hyvin tarkastelemaan millainen eka rata tulee olemaan. Rataantutustumisen jälkeen kävin ottamassa muutaman lämmittelyhypyn. Siellä meillä välähti aika suurikin ongelma. Jätin Merrin hypyn taakse ja menin itse aika kauaksi. Aina sama juttu, Merri tuli ekan hypyn riman ali. Aaakk! Heti kun tulin lähemmäksi, hyppäämisessä ei ollut mitään ongelmaa. Voi pojat, I'm in trouble!!! Ekan radan alku meni totaalisesti uusiksi. Olin ajatellut mennä tokan hypyn taakse, lähelle kolmosta ja tehdä sitten siitä pakkovalssin jotta blokkaan 16 hypyn linjallani. No nyt meni sitten kaikki uusiksi! Jäin ekan ja tokan hypyn väliin oikealle puolelle ja pyrin hieman vekkaamalla linjaamaan kolmoselle hyppyä jotta saataisiin suora linja A:lle. Ei paljoa auttanut. Merri bongasi kuitenkin sen 16 hypyn ja hyppäsi sen ja paineli vielä 11 putkeenkin. Siihen jäi sitten meidän radan suorittaminen. Tuomari oli sitä mieltä ett HYLyn jälkeen ei saa enää jatkaa rataa vaan tullaan maalin kautta pois.


Toka rata sujui sitten hieman jo paremmin, päästiin jopa puoleen väliin ennen, yllättävää, virhettä mistä tuloksena HYL. Rata oli eka rata toisinpäin. Pelkäsin ihan sikana alun hyppysuoraa minkä päässä oli putki houkuttimena ja sitten vielä puomin alla oleva putki. Huh! Aattelin ett putkihullu koira ei voi mitenkään hyökätä minnekään muualle kuin putkeen. No yrittänyttä ei laiteta. Jäin taas tokan hypyn etupuolelle ja heti kun näin Merrin lähtevän ponnistamaan, vimmatulla vauhdilla eteenpäin. Vaikka olin suunnitellut tekeväni ihan mielettömän jarrutuksen joittei Merri menisi väärään putkeen, sain iloisesti yllättyä miten helposti Merri lähtikin puomille. Kepeille Merri lähti hienosti mutt sitten jotenkin sekosi rytmissä ja jätti yhden väliin. Otettiin uudelleen ja silloin meni todella hyvin. Mutt sitten... Putken jälkeen piti lähettää putkeen puomin viereen ja minä kun ajattelin kerrankin asian olevan suhkot helppo kun on putkihullu koira. Ja kuinkas kävikään... Vaikka kuinka näytin ja todella lähetin putkeen niin Merri päättikin puomin olevan paljon kivempi paikka. Kiialta olisin todella odottanut tuota mutt en Merriltä. Vasta eilen otettiin putkeen lähettämistä mitkä on kontaktin alla. Aina ei voi ymmärtää koiran ajatusmaailmaa!



Kolmas rata oli meidän osalta nopeasti ohi. Suoraputki kahden hypyn jälkeen aivan suorassa linjassa ja en taaskaan pystynyt menemään muurin taakse ottamaan vastaan vaan piti jäädä muurin toiselle puolelle. Lähdin liian myöhään liikkeelle kun näin Merrin ponnistavan enkä ehtinyt kunnolla muurin toiselle puolelle. Vaikka yritin vetää Merriä hieman muurin vasempaan laitaan ja siten linjaamaan tulevaa hyppyä suoraan kepeille, epäonnistuin siinä. Tuollaisessa kohdassa putki oli liian iso huokutin. Muutenkin tuo kepeille tulokulma oli aika haastava ja siinä olisin todella joutunut ottamaan vauhtia pois, jotta olisin saanut Merrin kääntymään kolmanteen välikköön.



Mitä meille siis jäi käteen tän päivän kisoista: paljon harjoittelemisen aihetta, varsinkin alkujen. Ekan ja kolmos radan alkukatastrofit oltais varmasti vältetty jos olisin pystynyt ottamaan ne niinkuin olin alunperin ajatellut. Ei ollut koskaan aikaisemmin tullut mieleenkään ett Merrillä olisi jokin tuollainen ongelma. Nyt kun sain sen hyppäämään muuten 40cm hypyt niin nyt se sitten kostautuu lähdöissä riman alituksena. Ei ole mitään väliä laitanko kauas vai lähelle hyppyä istumaan. Kummassakin tapauksessa sama juttu jos itse menen yli kahden hypyn taakse. Muuten hypyt meni hyvin. Ei edes kolhaissut rimoja vaan ylitti ne puhtaasti. Nyt kun saadaan treenillä lähdöt kuntoon niin sitten meitä ei pidättele mikään. Puomin kontaktikin meni hienosti kun päästiin kerran sellainen tekemään.  Nyt meillä on pari viikkoa aikaa saada tuo lähtöongelma kuntoon ja startataan sitten piirimestaruus kotikisoissa. Sitten punnitaan niiden jälkeen mennäänkö tänä vuonna ollenkaan kisoihin vain pyhitetäänkö kokonaan treenaamiselle. Ainakin miun opiskelijabudjetti puhuisi vain yhden koiran kisaaminen puolesta :)

perjantai 2. syyskuuta 2011

Valmistautumista

Merrin ensimmäinen virallinen agiliitokisa lähestyy kovaa vauhtia! Tarkalleen ottaen huomen aamuna klo 9 olisi eka rataantutustuminen. Apua! Miten tää aika on mennytkin näin nopeasti? Tuntuu aivan siltä ettei olla mitään keritty tekemään ett vastahan se kesä oli. Nopeasti se kuukausi vierähtää. Ehkä Muskan tuleminen taloon hieman nopeutti tuota ajan tajua :).

Paljon ollaan Merrin kanssa tehty mutt tuntuu siltä ett hyvin paljon ois vielä tekemättä. Jotenkin luotan kyllä siihen mutt sitten toisaalta on vielä paljon sellaista arvailun varaa. Johtuu varmaan siitä ettei olla ihan hirveän paljon tehty pitkiä ratoja niin ei oo kunnon tuntumaa miten homma etenee. Olisin halunnut mennä pari viikkoa sitten Imatralle epiksiin että oltais päästy testaamaan uusia esteitä uudella kentällä, mutt Muskan tulo hieman sotki tuota asiaa. Nyt pitää vaan luottaa siihen ett Merri on sisäistänyt asiat hyvin ja toimii kuin unelma.

Ollaan käyty tässä viikon aikana hieman enemmin treenaamassa. Ilmeisesti pientä paniikin poikasta. Lauantaina mentiin kaverin kanssa hallille kokeilemaan tulevan tuomarin tekemää rataa vuosimallia 2003. Ehkä hieman vanha mutt ajoi asian ihan hyvin. Päätin nostaa rimat 40 cm joittei tuu sitten mitään yllätyksiä kisa-aamuna riman korkeudesta. Otin muutaman yksittäisen hypyn ja Merri hyppäsi oikein hienosti, mutt sitten... Kun päätettiin mennä radalle niin jätkähän päätti olla hyppäämättä yhtäkään hyppyä vaan juoksenteli aivan sata-lasissa rimojen ali! Aaaakkkk! Otettiin uudelleen ja ihan sama juttu. Pikkaisen tuli sanomista! En tiiä mikä Merriä vaivasi mutt mistään ei tullut yhtään mitään. Pistin hetkeksi jäähylle autoon kun kaveri halusi ottaa koiransa kanssa hyppäri-version radasta. Rimat pudotettiin sen 5 cm alemmas eli 35 cm. Kun he olivat suoriutuneet radasta oikein hienosti, päätin vielä kerran kokeilla muutaman pätkän Merrin kanssa rimojen ollessa 35cm. Otettiin muuta pätkä ja oikein hienosti poika meni. Oli jälleen kuuliainen ja hyppäsi kaikki hypyt aivan moitteettomasti. Joskus tarttee vaan miettiä mikä pienen koiran mielessä pyörii.

Sunnuntaina tehtiin pikavisiitti Haukkulaaksoon kaikkien koiruuksien kanssa. Haukkiksessa järjestettiin tokokisat joten meillä oli taas oiva tilaisuus näyttää Muskalle uutta maailmaa. Toinen oli taas ihan onneissaan kun oli paljon ihmisiä ja pääsi tutustumaan toisiin koiriin. Meillä olikin kunnon muksu-kerho koossa; Muska, Nomi ja kaverini 7kk sheltti Nuka. Merri pääsi katselemaan tottelevaisia koiria kehässä sekä uimaan pitkästä aikaan. Kyllä toinen taas nautti. Ja sen kyllä huomasi siitä protestoinnista minkä toinen aloitti jäätyään autoon. Koko laakso vissiin raikui kun yksi huusi autossa. Arvaa hävettikö! Kiia oli myös aivan tohkeissaan ja oli koko ajan menossa joka suuntaan. Ehkä mekin joskus vielä sinne toko-kehään mennään. Mutt sitä ennen me kuitenkin treenattiin Kiian kanssa pitkästä aikaan Rannikon valmennuksessa. Tällä kertaa viimeistä kertaa, ehkä, mutt näillä näkymin. Oli kyllä todella huipputreenit, aivan mieletön fiilis jäi siitä. Vaikka oli hieman lämmin ja ulkokenttä oli kuin rantahiekkaa niin ei se paljoa haitannut. Toinen kankkukin tuli kipeäksi kun piti heittää persuksilleen 4 hypyllä mutt onneksi oli pehmeä laskeutuminen :) Jäi kyllä hyvä maku ja valmennus loi taas hieman uskoa tulevaan ja su kisoja varten. Lopussa vedettiin 28 estettä vain yhdellä riman pudotuksella. Sitä en oo koskaan tehnyt Rannikon rääkissä.




Maanantaina päätin palata takaisin hallille ennen Merrin ryhmätreenejä missionin kanssa; korkeat hypyt! Tein koko kentän kokoisen vauhtiradan missä oli paljon hyppyjä pitkillä väleillä.

Vaihtelin paljon rimojen korkeuksia; eka hyppy oli 35cm, muuten pääsääntöisesti 40cm ja muutama jopa 45cm. En tiiä oliko Merri nyt tosi vireessä mutt hyppyjen kanssa ei ollut mitään vaikeuksia. Otin ekat neljä hyppyä ekaksi jokaisen erikseen kunnes sitten aloitin koko radan. Merri oikein liiti esteiden yli eikä edes miettinyt riman ali juoksemista. Meinasi ihan itku tulla ilosta! Kun otin radan toisin päin niin silloin kaarreputken jälkeisen 45cm riman ali mentiin niin ett humahti. Otettiin vaan uudestaan ja käskytin hieman kovemmin. Hienosti hyppäsi silloin! Ja mikä parasta... suoralla putkella jäin jälkeen kuin mikäkin mutt kun vain käskytin hyppy-hyppy-hyppy niin Merri haki edestään kaikki hypyt itsenäisesti ja meni tyylikkäästi edellä. Meinasin ihan oikeasti itkeä iloista! Aivan mainio poika!!!
Kiia pääsi myös testaamaan radan, ja voi varmaan sanoa ett sen hyppäämisessä ei ole mitään ongelmaa. Miun pieni Kiiuliinu, aivan superloikkija! Hyppää jopa 55 hypytkin koska kunnioittaa rimaa :)

Ryhmätreenit tehtiin heti suoraan siihen perään. Niissä pidin rimat itsepintaisesti 40cm ja hyvin meni. Kerran ainoastaan pudotti riman alas. Merri ei todellakaan kunnioita rimoja niin hyvin kuin Kiia. Kiia ei ole eläessään pudottanut kovinkaan montaa rimaa mutt Merrillä on muutamia vahinkoa sattunut. Toivottavasti oppii hyppimään niitä kolistelematta ennen pitkää.

Keskiviikkona kävin ottamassa pikaiset treenit koulupäivän ohessa ja silloinkin oli pääteemoina hypyt ja keinu. Keinu meni hienosti ja suurin osa hypyistäkin. Yksi hyppy tuotti ongelmia kun se oli yli 90 asteessa Merrin linjasta ja ikkunasta heijastui valo. Silloin mentiin riman ali ett vilahti. Kokeilin muutaman kerran mutt sama juttu. Sitten laitoin apuriman poikittain varsinaisen riman alle niin johan alkoi taas lyyti kirjoittamaan. Tää johtuu varmaan siitä kun olen pyöritellyt siivekkeiden ympäri ilman rimaa. Nyt tyyppi ei osaa hypätä itse hyppyä. Huoh! Toivotaan ett tämä on vain ohimenevä juttu. Muuten oon kyllä tyytyväinen meidän menoon. Kontaktit ovat vielä hieman hitaat mutt eiköhän niihinkin tule varmuutta lisää kun saadaan paljon toistoja alle. Ja kepit on aivan mahtavat! Kiian kanssa jouduin panikoimaan keppien kanssa, mutt Merrin kanssa se on varmaan yksi meidän vahvuuksista :)

Se mikä ei ole vahvuus, on miun juoksuvauhti. Kääk, mitä taapertamista! Nyt alkaa kunnon kohotus ja juoksuvauhdin nostattaminen ens kesäksi. En todellakaan halua ett hyvät treenit kärsii siitä ett meikält loppuu kunto ja vauhti. Agiliitohan tahtoo olla urheilulaji joten sen eteen on tehtävä  kunnolla töitä, myös oman kunnon suhteen. Ei enää riitä ett kunhan jotenkin siellä etenee vaan huiput ovat myös nopeita. Ei paljoa kannata antaa niin paljon tasoitusta muille. Muutenkin niiden sertien hommaaminen kolmosissa on kiven alla.

Mutt lopuksi hieman muutakin kuin agiliitoa. Muska täytti ke 10 vkoa!



Kyllä toinen on kasvanut nopeasti. Vaikkei korkeutta ole vielä kovinkaan hurjasti niin kyllä kaikesta näkee miten se on kehittynyt ja kaikessa vain parempaan suuntaan. Nyt voi sanoa ett pahin on jo ohitettu. Saadaan nukkua yötkin yhtään menoon eikä tarvi olla koko ajan miettimässä ett mitä pahaa se on tällä kertaa tekemässä. Baby-aksailukin on toisen kanssa jo aloitettu :)