sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Mieletön vkonloppu Lahdessa ja Mikkelissä!

Tää oli kyllä pitkästä aikaan aivan super-vkonloppu, näitä lisää! 
Tän vkonlopun ajokki!

Aloitetaan vaikka eilisestä eli Lahden KV-näyttelystä. Sinne lähdettiin kukonlaulun aikaan ajelemaan Merrin ja Muskan kanssa. Oltiin kasin aikaan perillä, sillä halusin Merrille ihan reilusti aikaa rauhoittua näyttelyalueelle. En oo muuten koskaan saanut autoa noin lähelle eli jotain muutakin hyötyä aikaisesta tulemisesta. Kun olin saanut häkin ja muutkin tavarat paikoilleen niin rupesin selaamaan näyttelyluetteloa, huh huh. About 100 shelttiä ja joukossa aika kovia nimiä. Nooo... Kävin hieman kävelemässä alueella ja tuskailin jo silloin Merrin häntää. Meinasi jo tuskahiki nousta otsalle kun aattelin taas sitä lipputankoa kehässä. Kun palasin takaisin tavaroidemme luokse, laitoin Muskan häkkiin ja Merrin nostin häkin päälle harjattavaksi. Puunasin Merriä ja juttelin siinä samalla vieressäni istuvien naisten kanssa. Toinen heistä oli Seija Lukula Karaatin kennelistä. Tuskailin hänelle Merrin häntää ja heitin ihan vitsinä ett viitsisikö hän esittää Merrin. Ja Seijahan suostui heti! Aivan superia! Seija siis esitti Merrin ja iso kiitos hänelle siitä. Itse olisin ollut aivan pulassa, sillä junnuilla oli eri tuomari laitettu suuren osallistujamäärän takia. Ei ole kovinkaan kivaa revetä kahteen eri paikkaan samaan aikaan.

Tuomarina meillä oli Peter Harsanyi Unkarista. Hän oli aika tiukka tuomari vaikka etukäteen moni varmaan ajatteli ettei nää itä-blokin tuomarit nyt niin tiukkoja ole. Hän käytti aikaa arviointiin ja kovinkaan monelle ei ERIä herunut. AVO-uroksia oli ilmoitettu 20 kpl, ja nyt näin äkkiseltään en muista kuin moni sai ERIn mutt ei kovinkaan moni. Merri esiintyi aivan uskomattoman upeasti, meinasin aivan purskahtaa itkuun kun katselin sitä. Niin upeeta liikkumista häntä oikeassa asennossa ja aivan mahtavat seisomiset. Kyllä se vaan on miun kulta-poika <3. Olin aivan suunnattoman iloinen kun tuomari sanoi excellent. Jess!!! Sitä tultiin hakemaan, se olisi riittänyt! Mutt ei... :) Lisää oli tulossa. Kilpailuluokassa Merri esiintyi vieläkin paremmin ja näytti niiiiiin upealta. Porukkaa karsittiin ja karsittiin kun lopussa oli Merri, Curre (eno) ja pari muuta soopelia. Harmiksemme juuri Curre meni Merrin edelle ja voitti luokan. Merri sijoittui hienosti toiseksi. Sekin olisi riittänyt minulle mutt tuomari antoikin vielä SAn Merrillekin. Aaaakkk! Vielä piti jännittää! Valioluokka meni nopeasti kun tuomari ei kehdannut niitä niin arvostella vaan antoi kaikille ERIn, yllätys! Parasuros kehässä oli upeita uroksia ja meidän Merri-mies. Porukka oli niin hengessä mukana kun kehä oli käynnissä. Ympärillä olijat olivat niin aitoja ja iloisia puolestani. Kun Merri pääsi neljän joukkoon niin huh huh. Ja loppujen lopuksi sitten oli PU3. Axin Robin oli PU1, Curre PU2 ja sai kolmannen sertinsä ja näin enosta tuli FIN MVA. No meillähän se jäi sitten vaan se vara-serti, kolmas sellainen, mutt kyllä se lämmitti mieltä pitkästä aikaan. Tiedän kyllä miten upea Merri on jne, mutt tuo häntä on niin masentanut mieltä ett ette uskokaan miten upeaa oli pitkästä aikaan nähdä Merri todellisessa loistossaan. Kun vaan häntä saadaan kuriin niin Merri on vaan niin upea. Kehän jälkeen moni tuli vilpittömästi onnittelemaan ja kehumaan Merriä. Kyllä se lämmitti mieltä ja voin kyllä sanoa ettei kaikki näyttelyihmiset todellakaan ole mitään selkäänpuukottajia ja kieroilijoita. On paljon sellaisia ketkä iloitsevat aidosti toisten puolesta.

Muskakin oli siis näyttelyssä mukana ja toinenkin esiintyi aivan mahtavasti. Junnut tuomaroi Hanne Laine-Jensen Tanskasta. Hän oli todella tiukka täti ja raakkasi junnuja todella rankalla kädellä. Siellä tuli kuulemma jopa T:kin jollekin. Narttuja oli 13 ja vain 4 sai ERIn, Muska oli yksi niistä :). Vaikka tuomari oli tiukka niin hän arvosteli iän mukaan. Se mikä huomattiin niin merleistä tuomari ei tykännyt, yhtä lukuunottamatta EH:lla ulos. Junnujen voittajaksi tuli messarissa molemmat junior-tittelit voittanut Susadan Ylva, joten ei huonolle hävitty :) Okei me tultiin Muskan kanssa vasta kolmanneksi mutt oon todella tyytyväinen tytön käytökseen. Neiti liikkui paljon paremmin kuin pääsiäisenä ja sain esittää sen seisaaltani (muutaman kerran vaan asetin toisen takajalan paremmin).
Ilmeisesti näistä poseeraussessioista on ollut hyötyä :)

Päivän antina oli siis...
Merrille AVO ERI2 SA PU3 VaraSerti
"2 years old blue dog. Big size. Correct bones. Correct skull and stop. Foreface a little long. Good topline and muscles. Correct forequarters. Good angulations and tail. In the movement well balanced. Good temperament. Nice colour."

Muskalle JUN ERI3
"Feminin, accept. storlek en aning läng, vackert välbalanserat huvud, väl*** ögön och öron, bra parallellitet, korrekt bett, väl*** hals, prima överlinje kors och svans, normalt *** och bak, välförmad bröstborg, rörelse bra fram lite kort bak, bra fäls"

Tänään herättiin sitten taas, monettakohan aamua peräjälkeen, ennen aamu-kuutta ja lähdettiin ajelee Mikkeliin agikisoihin. Olin ilmoittanut Kiian vain molemmille agiradoille ja Merrin kaikille kolmelle. Jos eilen olin aivan huumassa niin tänään sain sitä sitten lisää :). Tavoitteena oli ottaa tänään Kiialle se viimeinen nolla sm-kisoja ajatellen. Se olisi riittänyt mutt lisää saatiin.

Tuomarina meillä toimi Minna Väyrynen ja hän teki todella kivat radat meille. Ei mitään supervaikeita mutt jouhevia, juostavia ja vaan kivoja :).
Ekalla radalla Kiialle tuli harmittava kielto muurilta kun itse ahnehdin liian pitkälle ja sitten vauhti loppui. Merri kaahaili muuten tosi upeasti mutt kahteen ekaan putkeen vaan juuri siihen väärään päähän.
Tokalla radalla Kiian kanssa onnistui oikeastaan lähes kaikki nappiin. Keppien jälkeinen persjättö oli aika jännittävä kun Kiia ekaksi meinas lähteä mukaan vika puolelle mutt tajusi kuitenkin vaihtaa puolta. Ei se näyttänyt radalla mennessä ihan noin täpärältä tilanteelta. En tajuu mikä siinä on niin vaikeaa kääntää sitä omaa päätäkin, on vissiin niskat niin jumissa kun ei pää käänny. Onneksi Kiia hoiti tilanteen kotiin. Tuloksena Kiian kanssa 0-voitto ja eka A-SERTI!!! Menolippu siis sm-kisoihin sekä mm-karsintoihin :) Ihanaa! Tätä ollaan odotettu kuin kuuta nousevaa! Merrin kanssa toka rata oli kans aivan sairaan upeeta menoa, harmittavasti vaan pikkaisen lepsuilin Aan jälkeen niin Merri sujahti selän takaa väärään päähän putkea. Muuten niin upeeta menoa. Jätkä on kyllä kehittynyt lyhyessä ajassa todella paljon. Ja varmasti viime vkonlopun koulutus herätti myös!
Hyppärillä tein niiston liian hätäisesti ja kielto, muuten Merrin kanssa taas ihan mieletöntä menoa. Ilman kieltoa oltais oltu palkintopallilla mutt ei nyt ajatella sitä. Oon niin tyytyväinen harmaiden menoon ja niiden kanssa kaikki radat olivat niin sujuvia ett niitä olisi voinut vetää vaikka kuinka monta peräjälkeen. Nyt pikkaisen huilitaan ja valmistaudutaan ens vkonloppuun, luvassa ryhmis Parikkalassa lauantaina ja agikisat Kotkassa sunnuntaina.

Kooste kisoista; ensin Kiian radat jonka jälkeen Merrin!



tiistai 24. huhtikuuta 2012

Kuopiossa oppia hakemassa

Viikonloppuna meillä oli Jenna Caloanderin koulutus HuPulla, Kuopiossa. Hieman viikolla jännitti mitä reissusta tulee kun ensinnäkin auto piti viedä huoltoon juuri perjantai aamuna epämääräisen äänen takia.

Auto vietiin huoltoon jo torstai-iltana joten me Merrin kanssa mentiin pyörällä ryhmätreeneihin. Se oli todella hyvä alkulämmittely ja näin saatiin ylimääräiset höyryt pois äijästä. Silti virtaa riitti ihan kympillä itse treeneissä ja saatiin aikaiseksi todella upeat treenit. Merri pääsi myös kokemaan millaista on olla jonkun muun ohjattavana kun annoin Arin testailla meidän hopeanuolta. Merri ei antanut itsestään ihan kaikkea kun kyseli koko ajan minulta lupaa toimia. Kun Ari sai Merrin vaan lähtöön ja liikkeelle niin sitten meni ihan mukavasti. Ehkä muutama kerta tarttis treeniä ennenkuin kannattaisi kisaradalle lähteä tuuraamaan :).

Perjantaiaamuna ajelin klo 7 töihin pyörällä ja sieltä sitten päivällä kotiin aivan mielettömässä vastatuulessa. Meinasi tuuli heittää ojaankin pariin kertaan joten päätin oikaista metsän läpi tuulelta suojassa. Siellä sitten olikin maastopyörällä käyttöä kun hiekkatie oli vielä todella pehmeää lumen sulamisen jäljiltä. Rapa roiskui ja hiki nousi pintaan. Ei tarvinnut hetkeäkään miettiä suuntaisiko suoraan suihkuun. Sen jälkeen kiireellä pakkaamaan tavaroita kassiin ja valmistautumaan reissuun lähtöön.

Äiti oli aikaisemmin päivällä soittanut että autosta piti vaihtaa jokin osa mitä huollossa ei ollut varastossa. Apua! Millä me nyt mennään? No äiti oli sitten sopinut ottavansa huollon sijaisauton meillä että päästään kouluttautumaan! Ihanaa äiti <3. Me saatiin sitten aivan tuliterä farmari Astra millä kelpasi ajella. Viiden jälkeen tavarat autoon ja menoksi. Mikkeliin asti väsytti aivan mielettömästi mutta siellä sitten pysähdys tututtuun tapaan Tuukkalan ABC-asemalla, niin johan jaksoi hyvin Leppävirralle asti. Kaverini Reetta majoitti meidät ystävällisesti koko viikonlopun ajaksi. Kiitos hänelle siitä, ja muutenkin oli aivan super-kivaa nähdä taas!

Yö meni hieman levottomasti kun Merrillä oli kuuma ja Muska olisi kovasti halunnut leikkiä Hyrrän kanssa. Siihen ei kuitenkaan annettu tilaisuutta vaan ovi oli erottelemassa leikkikaverit. Yö on nukkumista varten, tai ainakin hyvän yrityksen. Aamulla aamiaisen jälkeen käytiin lenkillä ja katseltiin oliko Leppävirta muuttunut sitten viime kesän; ei ollut. Lenkin jälkeen kerättiin hieman energiaa välipalalla jonka jälkeen lähdettiinkin ajelemaan kohti Kuopiota. Ennen koulutuksen alkua meillä oli hyvin aikaa käydä muutamassa kaupassa pyörimässä ja etsimässä jumppavälineitä koirille eli tasapainoilu-tyynyjä sekä -lautaa. Eipä löytynyt, höh! Nyt tarttui mukaan sport-suklaata millä jaksoi vääntää koulutuksen läpi :)

Suurin haaste ekalla radalla oli tottua HuPun kentän pohjaan. Se oli todella pehmeä tekonurmi. Tuntui kuin olisi ollut ylimääräiset jouset kenkien alla. Onneksi siihen tottui todella nopeasti joten pääsi keskittymään itse asiaan.

Lauantain radan tein Kiian kanssa ja siinä ei pahemmin ollut mitään ongelma kohtia. Todella jouhuvaa hyvää rataa. 4 hypyn jälkeen ei kannattanut peruuttaa vaan rohkeasti kroppa menosuuntaan ja sitten pakkovalssilla 5 hypylle. 6 hypylle kunnollinen kolmen askeen valssi rytmityksellä. 13 hypylle piti rytmittää liike ettei ollut liian ajoissa. Niistosokkarin jälkeen oma liike kohti 5 hyppyä ettei koira hakeutunut väärälle putkelle tai putkien väliin. Rataantutustumisessa olin meinannut viedä 17-18 hypyt oikealta puolelta mutt silloin jo tajusin ett siinä ei ole mitään järkeä. Pakkovalssilla olisin vaan jäljessä, joten se ei olisi kovinkaan hyvä idea. Jenna kertoikin että kaikkein paras ratkaisu olisi saksalainen 17 hypylle. Siinä vaan piti muistaa ottaa yksi sivuaskel heti siivekkeen jälkeen että antoi koiralle parhaimman linjan seuraavalle hypylle. Sitten 19 hyppy kierrätettiin takimmaisen siivekkeen kautta jotta linja olisi jatkoa varten parempi. Kiia teki todella hienoa työtä. Olen niin ylpeä siitä. Oli koko ajan todella kuuliainen ja eikä höyryillyt yhtään ylimääräistä.


Koulutuksen jälkeen suunnattiin heti takaisin Reetalle syömään ja nauttimaan vapaasta illasta. Todellakin syötiin, juoruttiin, saunottiin ja taas syötiin ja juoruttiin :) Olin jo aivan sairaan väsynyt ysin aikaan mutt kummasti sitä nukkumaan käytiin vasta klo 22.30 jälkeen. Onneksi yö meni edellistä paremmin. Harmittavasti Reetan poikaystävä oli jättänyt yläkerran oven auki joten heille tuli sitten aamuherätys jo klo 5 kun meidän lammaskoirat tajusivat kivuta rappuset ylös ja leikkimään Hyrrän kanssa. Kuudelta sitten pirteästi ylös ja aamupalalle. Sunnuntain koulutus oli hieman aikaisemmin joten sinällään ihan hyvä oli herätä aikaisemmin. Aamiainen tuli syötyä pitkän kaavan mukaan kun aikaa oli. Sen jälkeen taas aamulenkille kauniissa aurinkoisessa säässä ja lintujen laulaessa. Koirat saivat oleilla ulkona sillä aikaa kun pakkasin tavarat taas autoon.

Sunnuntain rata oli pikkaisen jo erilainen verrattuna lauantain rataan. Siinä oli juuri sellaisia elementtejä mitä Merrin kanssa halusinkin treenata; päällejuoksuja, saksalaisia, niistoja, niistosokkareita. Juuri niitä me kaivattiin! Alussa piti hieman muistutella mitä välistä veto on, ja sitten myös kätessä pysyminen esim. kepeille menossa ja 10 hypylle. Ei tarvittu kuin muutama toista niin Merri tajusi heti mistä oli kyse. Supermies! Merrin kanssa oltais varmasti tehty päätteeksi vielä puhdasrata jos ohjaaja ei olisi unohtanut 12 esteen kohdalla tehdä niistosokkaria, tein vaan niiston. No pikkuvikoja :). Merri kuitenkin kulki aivan sairaan hyvin ja heti kun pidin katsekontaktin siihen niin kyllä toinen kulki kuin ajatus. Kun olin Merrin kanssa lopettanut niin Jaana tuli kertomaan yhdestä vapautuneesta paikasta ja kysymään haluaisinko mennä Kiian kanssa. Noooo... enköhän minä voisi! Kiian kanssa rata ei onnistunut ihan niin hyvin kuin Merrin kanssa johtuen suurimmaksi osaksi siitä ett oli todella paljon niistoja ja niistosokkareita ja Kiia oli väsynyt. Silloin se on niin paljon herkempi tekemään kieltoja ja sain tehdä todella töitä saadakseni sen toimimaan. Vaikka tekeminen ei ollut niin mahtavaa kuin se normaalisti olisi niin oli se kyllä todella opettavainen. Opin todella miten lukea koiraa ja suhteuttamaan omaa ohjaamistani väsyneeseen koiraan. Niitä tilanteita tulee varmasti eteen ja silloinkin on pystyttävä parhaimpaan. 7 kepit olivat sellainen este missä Merrin ja Kiian erot näkyivät selvimmin. Merri tuli putkesta suoraan luokseni ja meinasi hakea pituutta kuin taas Kiia haki 3 hyppyä. Merrin kanssa piti vaan olla ajoissa liikkeessä kepeille ja Kiialle jouduin huutamaan tänne-käskyn! Milloinkohan viimeeksi olen huutanut tänne-käskyn radalla? En edes muista. Nimen huutaminen ei tuossa kohdassa sillä toiminut kun se lukee jo rataa niin vahvasti. Oli kyllä opettavainen tilanne ja sitä tullaan käyttämään seuraavan kerran ansaesteillä.


Koulutuksen jälkeen lähdettiin kotimatkalle. Matkan varrella pysähdyttiin Varkaudessa kasvattajan luona näyttämässä Muskaa ja juoruamaan viimeisimmät kuulumiset. Aika vierähti taas nopeasti siellä ja oltiin vasta ysin aikaan kotona. Voi kyllä sanoa ett oli koirat sekä omistaja aivan sairaan väsyneitä. Home sweet home!!! Nyt kerätään voimia muutaman päivän ajan ja aletaan valmistautua tulevaan vkonloppuun, lauantaina Lahden näyttely ja sunnuntaina Mikkelin agilitykisat.

P.S. Muska aloitti sitten ekat juoksunsa eilen!
 

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Kuuselan agikenttä...

...tai oikeastaan vaan tasanne missä voidaan ottaa tekniikkaa parilla hypyllä :) Vaikka on alueen isoin tontti niin silti tasaista tilaa on aivan liian vähän. Kunhan joskus valmistun, pääsen ansiotyöhön ja pääsen sitten muuttamaan maalle niin kyllä meillä sitten tulee pikkaisen isompi kenttä.

Tänään piti, aivan itse, askarrella jämä-rimoista pari uutta siivekettä. Entiset ovat jo sen verran huonossa kunnossa kun ikää noin 20 vuotta ja ovat olleet välillä luonnon armoilla. Nämä uudet sopivat paljon paremmin takaakiertoihin ja muihin kikkailuihin kun ovat hieman matalammat kuin vanhat. Vanhat tehtiin siihen aikaan kun agilityssä mentiin vaan suoraa...

Ensin valmistui yksi siiveke

Sitten sille saatiin pari

Kentämme on vielä luminen vaikka kaikki irtoava lumi on lapioitu pois

Tältä kenttä näytti keväällä 2010

Meidän kontaktitreeniä
Vaikka tilaa ei ole paljon mutta kyllä on kivaa kun voi vaikka aamulenkin jälkeen ottaa muutaman jutun, eikä tartte sitä varten raahautua hallille. Kyllä niin ootan ett nuo lumet sulaa niin sitten päässään ihan tosissaan treenaamaan myös Muskan kanssa. Toivottavasti sitten saadaan perusteet opetettua paljon huolellisemmin kun ei ole hallia nostattamassa kierroksia. Muska rakastaa jo nyt hallia yli kaiken. Meillä on tavoitteena hiljaa-hyvä-tulee, sillä kisaura ois tarkoitus aloittaa vasta 2014. Keritään sitä ennen harjoittelemaan vaikka kuin :)

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Kotikisojen kirous

Tänä vkonloppuna oli sitten kotikisat. Nää on kyll vikat kotikisat meillä kun ei vaan suju. Jotenkin ei vaan saa sellaista kunnon kisafiilistä mikä on jossain muualla. Koiratkin on aivan erilaisia kun tullaan tuttuun-harkka-halliin. Pitäis vaan pyhittää oma halli treenaamiseen ja muualla sitten kisataan. Se sopii meille.

Stiina sanoi lopettavansa tältä vuodelta kisaamisen jos vkonlopun kisoista tulee 5 x HYL. No ei tarvinnut hänen lopettaa vaan jatkakoon hyvällä mielellä kisaamista upeilla tuloksilla (5-0-0-0-HYL). Ite aattelin ottaa hieman samaa linjaa eli jos kaikista radoista ois tullut HYL niin oltais voitu jäädä kotiin ja harjoitella lisää. Pahalta hieman näytti eilisen jälkeen kun Kiian kanssa törttöiltiin taas vaihteeksi oikein kunnon HYL-putkea. Merri oli tänään vuorossa ja vikalta radalta saatiin tulos, joten voidaan jatkaa kisaamista.

Lauantaina oli siis Kiia vuorossa. Ilmoitin sen hyppiksellekin vaikkei oikeasti ollut edes tarkoitus. Tuli vaan vahingossa maksettua hieman ylimääräistäkin :). No hyvä niin, se oli meidän paras rata koko päivänä. Eka rata oli hyppäri ja sillä oli tuomarina Tuomo Pajari, mikä tuomaroi aamupäivän maksit. Rata oli kivantuntuinen ja menevä, ei mitään ylimääräistä kikkailua missään. Kiian kanssa tehtiin hyvää rataa mutt sitten aivan lopussa Kiia halusi mennä putkeen vaikk oli jo kääntymässä hypylle päin. Olisi vaan pitänyt käskyttää nimellä paljon kovemmin.
Agiradoilla meillä oli tuomarina Elina Hannikainen joiden rataprofiili muuttuikin sitten aivan erilaiseksi. Oli hieman enemmin sellaista väännä-käännä-apua!

Ekalla agiradalla oli ihan hyviä pätkiä! Alussa heitin vaan takaakiertoon ja veto putkeen. Nappasin putkesta ja keinulle. Pysäytin napakasti Kiian keinulle ja jatkoin itse juoksua kohti putkea Aan alla. Suureksi hämmästyksekseni Kiia jäi kontaktille todella kuuliaisesti, ja tällä kertaa pikkaisen liian pitkäksi aikaan ett ite kerkesin juoksemaan jo liian pitkälle. Menin putken eteen joten Kiia vilahti selän takaa Aalle, eli HYL. Jatkettiin matkaa ja ihan jees pätkää tuli väliin. Aivan lopussa tuli sitten löysäiltyä ja 17 hypyn takaakierto-persjättö oli kyll kaikkea muuta kuin ajoissa joten Kiia paahtoi eteenpäin väärällä puolella hyppyä!

Toka agirata kosahti jo melkein heti alussa kun Kiia varasti lähdöstä. Ei ole siis tehnyt sitä milloin viimeeksi, taisi olla heinäkuussa 2010. No kerkesin kuitenkin ottamaan pakkovalssilla ja linjasin hieman ennen kolmoshyppyä ett hyppäisi suoremmassa linjassa kohti keppejä. Ja mitä typy tekee, bongasi kuitenkin viereisen hypyn ja päivän kolmas HYL. Lähetin siitä suoraan kepeille kun halusin testata miten paljon kestää kepeillä. Valssasin jo todella ajoissa ja suorastaan odottelin ett Kiia kepittää loppuun. Sitten vaan takaakierto ja Aalle. Halusin tehdä persjätön ja kaahasin ihan kympillä Aan edestä. Tällä kertaa Kiia ei todellakaan kestänyt kontaktilla vaan lähti heti liikkeeseen mukaan ja ajautui minun väärälle puolelle ja sieltä sitten 8 putken väärään päähän.  Annetaan sen verran armoa ett tein huonosti persjätön kun en aloittanut sitä ajoissa ja näin katse olkapään yli jäi tekemättä. Se olisi auttanut varmaankin mutt turha sitä on tässä kohtaa jossitella. Tarttee vaan lisää harjoitusta. Otin sitten uudestaan Aan toiseen suuntaan ja silloin typy kesti oikein hienosti, keinulta sitten lähti aivan heti kun kolahti maahan. Sitten vaan suorinta tietä pois.

Uusi päivä ja uudet kujeet. Eli tänään sunnuntaina oli Merrin vuoro kaahailla parin radan verran. Nyt meillä oli tuomarina Tuomo Pajari ja olin siitä oikein kiitollinen. Hänen radat sopivat Merrillä huomattavasti paremmin kuin Hannikaisen. Ekalta hyppäriltä ei ole paljoon kerrottavaa, sillä Merri kävi niin ylikierroksilla ett ei ollut minkäänlaisessa hallinnassa. Varasti ensinnäkin lähdöstä, mitä ei ole koskaan tehnyt. Päästiin 5 hypylle asti, pudotti riman ja sitten alkoi aivan tolkuton riehuminen ja pyöriminen, hyppäsi pituuden sivuttain, siitä bongasi muurille ja pudotti palikan, ja 5 hyppy väärinpäin ja sitten taas pituus sivuttain. Joo ei... koira ekaks maahan ja sitten sylissä pihalle jäähylle. Kehtas viell räyhätä kun komensin maahan. Sitten oltiin nöyrää poikaa kun ei saanut edes repiä fleecehihnaa.

Lenkkeilyn jälkeen oltiin rauhallisia ja valmiina uuteen koitokseen. Vuorossa oli agirata. Asennetta sai taas kerätä itselleen ja käskytys oli sen mukaistakin. Onneksi Merri oli oma itsensä ja kuuliainen mies. Tehtiin hyvää rataa mutt harmikseni ja omaa syytäni kolmanneks vikall esteell tein tosi löysän valssin mikä valui ja valui ja ja... En ollut napakka, enkä käskyttänyt Merriä hyppylle. Merri kaahasi hypyn ohi ja kielto, otin uudelleen takaakiertona ja maaliin. Tokavikalla Merri pudotti vielä riman joten tuloksena 10 ja sija 11. Olisi pitänyt vaan ohjata hyppyjen toiselta puolelta ja luottaa siihen ettei Merri bongaile putkeen.

Vaikka tulokset oli aika surkeita niin joukkoon mahtui tosi hyviä pätkiä ja sellaisia seikkoja mihin en ollut edes varautunut. No näistä taas opittiin ihan sikana ja seuraavan kerran mennään kuun lopussa Mikkeliin Kiian kanssa. Jos siellä saatais se vika sm-nolla.

Onnittelut Stiinalle ja Lilille ketkä tahkosivat sm-nollat kasaan!

Loppuun vielä parhaimmat radat Kiialta sekä Merriltä vkonlopun kotikisoista!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Agilityä, missä häntä saa nousta!

Kiirastorstaina olisi pitänyt olla Merrin ryhmätreenit mutt iski aivan mieletön väsy, joten skipattiin ne tyynenrauhallisesti. Käytiin saunassa ja nautittiin vapaasta illasta. Perjantaina Kati tuli iloksemme kouluttamaan meitä ja siinähän sitä iloa tosissaan riittikin.


Kun näin ekaa kertaa putket puomin alla niin aattelin ett ei koskaan, tai ei ainakaan ihan ekalla kerralla. Kiiahan nyt tunnetusti ei ole ollut mikään superirtoaja - vaikk on kyll yllättänyt nykyään useamman kuin kerran. Ei auttanut ennakkoasenteet vaan rohkeasti radalle. 2:lle takaakierto, 3:lle valssi (persjättö ei kääntänyt tarpeeksi), 4:lla jo linjaus putkeen. 5 putkella sai olla tarkkana ett kroppa näytti jo etukäteen 6 putken suuntaan tai muuten koira kääntyi toiseen suuntaan. Kiia teki sen muutaman kerran, ei kylläkään peräkkäisinä kertoina joten sain todella hienon opetuksen siitä mikä merkitys sillä kropalla on Kiian kanssa. Ekalla kerralla sain jo Kiian menemään oikein tuon koko putkikuvion ja olin tosi ylpeä Kiiasta. Se ei tullut kertaakaan puomin alta luokseni vaan aina meni putkesta putkeen. Miun super-Kiia! Rytmitys oli tärkeää noilla putkilla ja se toimi meillä hyvin. Kun vaan oli ensin joku kertomassa mitä pitää tehdä. Sitten 7:lle twist, tai minun tapauksessa päällejuoksu, heitto 8:lle ja persjättö lähti jo ennen 9:siä. Puomille vaan käskytin sivusuunnassa. Lähetys 11 hypylle ja 12 hypylle twist, mikä ei nykyään suju ei sitten mitenkään. En vaan saa itseäni kunnolla juoksemaan takaperin. Sitten vaan lähetys putkeen ja itse hypylle 15 pakkovalssiin. Siihen olisi voinut tehdä myös twistin mutt kun en saanut tehtyä sitä tarpeeksi nopeasti niin jäin jälkeen jatkossa. 17 persjättö, 18 niistosokkari ja 19 backlap. Kiialla ei vieläkään onnistu itsenäiset kepit. Kunhan lumet sulaa pihalta niin sitten niitä harjoitellaan ihan urakalla. Kepit saatiin kuitenkin tehtyä meidän magic-ämpärin kanssa. Loppu oli sitten ihan mukavaa rallattelua. 27:lle päällejuoksu, takaakierto ja valssi, lähetys hypylle 29 ja sitten pari päällejuoksua! Done!

Tällä kertaa ajatus toimi ihan hyvin mutt jalat ei sitten yhtään. Hirveetä tarpomista koko ajan. Onneksi kohta on pyörätiet putsattu hiekasta niin pääsee pyöräilemään kouluun ja sitten asteittain lenkkarit jalkaan ja juoksulenkeille! Ehkä sitten tää tarpominenkin loppuu, toivon mukaan ainakin! 


Lauantaina kävin katsomassa (ja kuvaamassa) kun Stiina meni Lilin kanssa. Luulin ett pääsen itse tällä kertaa helpolle mutt kattia kanssa. Kaverini Elina pyysi että kokeilisin Kodalla rataa sitten aivan lopuksi, näin epävirallisesti. No mikä ettei! Kun olin neljä koiraa katsonut niin tiesin jo kaikki niksit miten pitää rataa suorittaa. Itse rata oli kyll todella kiva ja mentävä mutt yhteisen sävelen löytäminen Kodan kanssa olikin sitten hieman toinen juttu. Koda on medin ylärajassa oleva sheltti ja siis aivan sairaan nopea. Harmikseen vaan ei lue rataa, ei kunnolla irtoa ja on todella tarkka ohjauksesta. Ei siis ihan helppo nakki!


Olin ihan yllättynyt miten hyvin sain Kodan toimimaan radalla. Olihan siinä muutamia virheitä, varsinkin hypyillä 11-13 monen toiston jälkeen, mutt oli äärimmäisen onnistuneitakin pätkiä. Virheettömästi selvittiin hypylle 11 niistolla, 12 hypyllä tuli kielto, ja jos ohjaus vähänkin valui niin Koda hyppäsi 10 hypyn. Jos olisin tehnyt 11 hypyllä niistosokkarin niin ei olisi ollut vaaraa väärästä hypystä. 26 putkeen tuli kiire kun 23 muurilla piti odottaa aivan liian kauan. Sain kuitenkin Kodan ihan hyväksyttävästi putkeen ja loppu oli sitten jo aika helppoa kauraa. Koska en ollut maksanut koulutuksesta niin sain tehdä rataa kuulemieni oppien perusteella, sillä Kati oli sillä aikaa kävelyttämässä omia koiriaan. Oli kuitenkin tosi kiva rata ja olis varmaan meidänkin harmaat menneet sen tosi mukavasti.

Seuraavat pari päivää menikin sitten näyttelyn merkeissä. Sunnuntaina oli Nomin ensiesiintyminen missikehissä. Tuloksena oli hienosti  JUN ERI1, harmittavasti ilman SA:ta pentumaisten liikkeiden takia. Olisi nimittäin ollut serti hopeatarjottimella kun muut nartut oli valioita. Kyllä kun Nomi vielä kehittyy niin eiköhän ne sertit sieltä tule aika nopeasti ja saadaan toinen FI MVA Milanin tuoman jatkoksi. Meidän esiintyminen maanantaina onkin jo käsitelty. Ei siitä sen enempää kuin ett harjoitukset jatkuvat uusin eväin!

Eilen tiistaina oli epikset joten päätin lähteä hieman treenaamaan harmaiden kanssa. Kotikisathan häämöttävät vkonloppuna.


Ari oli tehnyt kivan tuntuisen radan mutt harmittavasti Kiian osalta en osannut aloittaa sitä oikein. Meidän matka tyssäsi jo tokaan esteeseen. Tyhmä minä kun en osannut tehdä niistoa kunnolla. Peitin siivekkeen liikkeelläni ja kun lähetin hypylle niin Kiia törmäsi siivekkeeseen, sitten putosi rima ja Kiia kiepsahti toiselle puolelle hyppyä. No se siitä sitten. Jatkettiin kuitenkin matkaa kun halusin hieman testailla kontakteja. Puomilta lähti hieman liian aikaisin mutt sainpahan sitten seuraavilla hypyillä testata takaaohjausta, mikä toimi! Aalla pysäytin ihan kympillä ja härkin ja pidätin kontaktilla. Keppien jälkeen sain tehtyä persjätön vaikka oli aika pieni väli mutt pakko oli testata. Merrin kanssa selvittiin virheittä kepeille asti. Siinä tein vaan itse sen virheen ett hypyn jälkeen en ottanut katsekontaktia joten Merri jäi selän taakse ja hyppäsi keppien vieressä olevan hypyn. Tyhmä minä, edelleen! Muuten Merri teki hienoa työtä. Kontaktit oli ihan jees, vaikk valuivatkin aika alas mutt ei onneksi maahan asti. Huomenna mennään ottamaan vielä kenraaliharkat hallille ja sitten ollaankin tosi toimissa vkonloppuna; Kiia 3 rataa, Merri 2 rataa!

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Häntäheikki ja kehittymätön kakara

Näillä sanoilla voisi kuvastaa äärimmäisen hyvin tän päivän esiintyjiä kotinäyttelyssämme. Merri the Häntäheikki ja Muska the Kehittymätön kakara ja aloitteleva Häntäheikki.

Reilu puoltoista kuukautta ollaan harjoiteltu Merrin kanssa hännän kantoa ja voisi sanoa tän päivän perusteella ett aivan hukkaan ovat menneet nekin harkat. Monta nakkia ja juoksentelua parkkihalleissa, parkkipaikoilla ja muilla julkisilla paikoilla aivan turhaan. Sekä miun ett Stiinan kanssa aivan sama lopputulos - häntä aivan täysin lipputankona ylöspäin liikkeissä. Luulin tosissaan ett Stiinan kanssa olis laskenut mutt ei! Oli siis aivan sama kumpi meistä sen vei kehään, joten minä sitten vein. Muuten niin hienoa ja hyvää esiintymistä ja ihan hyvä arvostelukin mutt tuo häntä. Meitä oli avoimessa luokassa viisi; tuomari Leni Finne jakoi 2 x ERI, 2 x EH ja ilmeisesti sitten yhden H kun kilpailuluokassa meitä oli sitten neljä. Merri oli ainut AVO-koira mikä nosti häntäänsä ja heti tiputettiin sitten neljänneksi! Tosi mieltä ylentävää jälleen! Muuten Merri meni niinkuin aina ennenkin, tosi kauniisti ja nätisti käyttäytyi mutt eipä se tässä kohtaa lohduta. Tätä menoa me saadaan jokin ennätys näistä häntä-EH:sta.

Merri: AVO EH4
"ok mittasuhteet, sopiva luusto, pitkä pää, aavistus poskia, hieman erisuuntaiset pään linjat, riittävä kaula, hyvä eturinta, melko pysty lavat, oikeanmallinen rintakehä, hieman jyrkkä lantio, riittävät takakulmat, hyvä väri, oikea askelpituus, hieman ahdas takaa, aivan liian korkea-asentoinen häntä"

Muskan vuoro oli sitten melkein heti perään. Kerkesin just pikaisesti pörhöttämään karvat ojennukseen ja sitten kehään. Aattelin ett takaliikkeistä tulee varmaan sanomista mutt sentään häntä kestää alhaalla. No sanomista tuli hieman muustakin ja lopputuloksena vois sanoa ett täysin kehittymätön kakara. Tuomari antoi meille H. Jopa Marita Axi kysyi ett mistä se tuli ja ihmetteli kovasti miten se noin rankasti arvosteli. Olin edelleen siinä uskossa ett Muska kantoi häntäänsä hyvin. Ja kattia kanssa! Stiina kun tuli luokseni niin kertoi hännän olleen kuin lipputanko. Siis what! Mutt kyllä se vaan oli kun videolta katsoo. Siinä se taas huomasi kun hiemankin on temperamenttia enemmin koiralla niin johan häntä nousee. Harjoituksissa kantoi tosi hienosti mutt nyt kun oltiin uudessa paikassa missä oli kaikkea kivaa niin johan nousi.

Muska: JUN H
"Ok mittasuhteet, sopiva luusto, kevyt kuono-osa, melko puhdas päänkiila, pään linjat voisivat olla yhdensuuntaisemmat, oikea ylälinja, hyvät korvat, niukka eturinta, pysty olkavarsi, vielä kovin kehittymätön rintakehä, voimakkaasti nouseva vatsalinja, niukahkot takakulmaukset, takaraajoissa kannukset, liikkuu ahtaasti ja jäykästi takaa, askel voisi olla pitempi"

Videokooste molempien kehäsuorituksesta

Tässä olisi nyt kolme viikkoa Lahden näyttelyyn, ja nyt tarvitaan jostain planC Merriä ajatellen. En voi itse sitä viedä kehään, eikä Stiinakaan joten nyt pitää kehittää jostain aivan uusi esittäjä jos se vaikka pelastaisi edes sen näyttelyn. Se mitä mie teen Muskan kanssa niin se onkin sitten aivan toinen juttu. Se miten se on kehittynyt niin sille en tietenkään voi mitään mutt ne sen takaliikkeet. Katsottiin jo silloin kerran Einillä ett Muska pitää takajalkojaan tosi suorassa, ei siis koukista kunnolla polveaan. On oppinut liikkumaan niin kun niin pääsee helpommalla. Nyt pitäisi jollain keinulla saada se tajuamaan ett liikkuessa pitää myös koukistaa polvia. Sitä varten vaan pitäisi olla joko kahluuallas, korkea heinikko tai polven korkeuteen pehmeää lunta. Öööö... ei hirveästi juuri sellaista ole näköpiirissä! Pitää varmaan laittaa kuminauhat nilkkoihin ja vetää selän yli niin eiköhän polvet koukistu :)
Ja sitten tietysti on se Häntä!

P.S. Kyllä me käytiin pitkäperjantaina Kiian kanssa aksailemassa mutt siitä hieman myöhemmin lisää

torstai 5. huhtikuuta 2012

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Tikkutiistaina

Kevät keikkuen tulevi; eilen maanantaina jossain päin Suomea saatiin lunta aivan törkeesti, meillä satoi varmaan sentin :) Tänäänkin jossain kuulemma satoi, mutt meillä aurinko paistoi aamusta alkaen. Okei iltapäivällä rupess sitten satamaan mutt sitä ennen nautittiin kyllä upeasta kevätilmasta.

Aamulla päästiin Milanin vuorolla Einille hierottavaksi ja se teki pitkästä aikaan tosi hyvää Kiialle. Ei mitään ihmeempiä, pikkaisen takareisien sisäpinnoilla jumeja ja lavan alueella. Lavan alue on edelleen jumppauksen kohde kun lihakset siellä eivät ole parhaimmat mahdolliset. Taavetin reissulta kotiuduttiin ennen puolta päivää ja sinä aikana aurinko oli todella tullut esille. Meidän piti alunperin mennä hallille ottamaan Merrin kanssa kontakteja mutt siirryttiinkin yläkertaan valokuvastudioon ottamaan pääsiäiskuvia. Hyödynnettiin näin luonnonvaloa! Saatiin me jonkinlainen tekele aikaiseksi! Ei kyllä ihan niin kiva kuin viime vuonna mutt ompahan siinä ainakin kaikki koirat samassa kuvassa.

Heti sen jälkeen hypättiin autoon ja suunnattiin jälleen Hanhikselle hanki-kävelylle. Oli aivan pakko hyödyntää jälleen tämä harvinainen herkku kun hanki kantoi jälleen aivan uskomattoman hyvin, vaikka lämpötila oli plussan puolella. Kameran kun otin mukaan niin aikaa vierähti pari tuntia oikein kevyesti. Ja tällaisia kuvia sain otettua: