Huh...kyllä aika menee nopeasti! Pari viikkoa menee niin kuin hujahdus ettei edes kerkeä pahemmin tajuta ajan kulua. Merri on jo 4,5 kk ja hänen kanssa ollaan tutustuttu agilityn ihmeelliseen maailmaan ihan meidän omalla kotipihalla :) Meillä on 3 hyppyä, kepit ja rengas. Niillä pitäisi saada kunnon kikkailut aikaiseksi. Vielä se putki himottaisi mutt ehkä sen takia voi mennä hallille harjoittelemaan.
Kiiakin on päässyt vihdoin ja viimein ottamaan agia :) Voi että se nauttii!!! Pihalla ollaan oteltu eteenmenoa, irtoamista, lyhennettyä hyppyä ja takaakiertoa; vielä ilman rimoja. Kyllä ne näyttää olevan vielä hallussa ja intoa riittää touhuilla vaikka kuin. Eka kertaa kun otettiin keppejä; ovat siis aivan uudet; niin silloin Kiian ilme oli ett: Mitä se oikeen haluut et miun pitää tehä. Meinas todella usko loppua kun ei millään meinannut hiffata ett kepit on kepit ja siinä pujotellaan. Onneksi sentään nyt tajuaa. Pitäis vain mennä hallille ottamaan paljon erilaisia keppejä eri yhdestelmillä ja hieman häiriötäkin niin saatais varmaksi kesän kisoja varten. En oikeastaan mitään muuta jännitä kuin juuri noita keppejä. Eteenmenoa kyll pitää myös harjotella, koska ei vielä irtoa tarpeeksi hyvin. No kyll tää tästä, onhan tässä aikaa... sellaiset 3,5 viikkoa ekaan starttiin. Huuu...kylläpäs rupeskin jännittämään ihan ykskaks. En oo aikaisemmin sitä niin ajatellut, kääk. No onneksi Kiian muisti aina palaa ja saadaan hyvät hiomiset aikaseksi, ainakin toivotaan niin!
Merrin kanssa ollaan otettu myös eteenmenoa ja lyhennettyä hyppyä, ilman rimoja tietysti. Kyll on niin hauska katsoa kun jätkä on ihan intopinkeenä menossa mukana. Tällä hetkellä pitää hieman rauhoittaa menoa koska suurin ongelma meillä on tuo paikalla oleminen. Ollaan nyt opeteltu istumista sillein ettei ahteria nosteta ennen kuin saa luvan. Sisällä onnistuu jo aika hyvin ja just tänään otettiin ekat kunnon harkat pihalla. Hienosti istui kun varmuuden vuoksi oli vielä hihna kaulassa ettei hötkyillä. Oli kyll hieman pettynyt kun ei mentykään ottamaan hyppyjä. Sen verran Merri kiljui ja riekkui takaoven ikkunan takana kun Kiian kanssa otettiin vain tokoa agiesteiden vieressä, ett ihan pelottaa miten kuumana se joskus tulee käymään.
Kiian kanssa mennään maanantaina fyssarille hierottavaksi. Saadaan näin sairasloman jumit pois ja hänen siunaus treeneille. En kuitenkaan nosta rimoja medikorkeuteen kuin vasta kisaviikolla. Sitä ennen saa mennä ihan matalalla niin vältetään vielä ylimääräistä ponnistamista. Me aloitetaan ens kuussa Kiian kanssa ihan uudessa ryhmässäkin. Ihan mielenkiintoista! On todella kiva saada "uusia" ihmisiä porukkaan ja eri näkökulmia asioihin. Ainut miinus vaan on ett Kiia on ainut medi minien joukossa mutt eipä tuon nyt luulis hirveästi haittavaan. Näkevätpähän kerrankin vauhtia!
Vauhdista tuli mieleen ett Stiina pääsi Milanin ja Lilin kanssa myöskin harrastamaan agilityä Annen ryhmään. Todella hienoa!!! Prosessi on kivinen ja tuskainen mutta onneksi sen arvoinen. Milan on aivan intoa täynnä ja on jälleen näyttänyt fiksuutensa ja muuntumiskykynsä agilityyn. Se vaan on luonnonlahjakkuus. Kisoihin varmasti starttaavat syksyllä, sanokaa minun sanoneen. Lili sitten on Lili. Menee eteenpäin omalla persoonallisuudellaan ja kovaa.... Siis oikeasti kovaa!!! No pääseepähän Stiinakin juoksemaan :) Pitää joku kerta ottaa kamera mukaan niin saataisiin ihan kuvamateriaalia harkoista. Niitä odotellessa... hyvää vappua!
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
tiistai 13. huhtikuuta 2010
4 kk
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Tervetuloa kevät...
...tännekin itärajalle! Kuten kuvasta näkyy, vettä riittää meidänkin pihalla oikein puroksi asti.
Asustellaan nykyään koiruuksien kanssa Kuuselassa kesän ajan syksyyn asti. Tarkoituksena olis säästää rahaa ens vuotta varten jos vaikka se opiskelupaikka sieltä tupsahtaisi. Syksyllä olis sitten muutto ihan uusiin maisemiin. Sitä ennen kuitenkin nautitaan tästä keväästä ja tulevasta kesästä.
Kiia on toipunut steriloinnista todella hienosti. On täynnä intoa ja energiaa. Ei meinaa millään käsittää ett hiljaa hyvä tulee. Onneksi saa nyt sentään juoksennella Merrin kanssa pihalla ja käydä kunnon lenkeillä, jopa juoksulenkeillä Lilin ja Milanin kanssa raahaten omistajaa perässään :) Ens kuussa voidaan sitten siirtyä pyörän kanssa juoksentelemaan niin ei tarvi omistajaa raahata perässä, tai ainakin omistaja pääsee huomattavasti helpommalla. No kesä- ja kisakuntoon sitä on kuitenkin päästävä touko- ja kesäkuun aikana kun eka startti olis ajateltu kesäkuun puoleen väliin. Sitä ennen on siis paljon työtä edessä! Kepit pitää saada kuntoon, eteen irtoaminen, ja vähän kaikkee muutakin hiomista olis luvassa.
Onneksi kun asustellaan omakotitalossa niin on tuota pihamaatakin vähän toisella tapaa kuin aikaisemmin. Kepit tilataan pihalle, muutama estekin on onneksi (peruja Stiinan ja Peten agiharrastus-ajoilta), vielä rengas niin siinähän sitä onkin. Ai niin, unohtamatta meidän kontaktipätkää eli entinen agikeinu mikä lahosi kahtia. Juuri sopivasti meille toinen pätkä ja Stiinalle toinen :) Merrin kanssakin ollaan jo tutustuttu agin ihmeelliseen maailmaan. Ekaksi hallilla ja nyt sitten meidän omalla pihalla. Tänäkin aamuna oloasu päällä otettiin "hyppyä" ennen aamiaista... Ah mitä luksusta! Oon kyll harkinnu sitä putken hommaamista, ainakin jonkinlaisen, niin voitais hyvin koirien kanssa harrastaa kolmessa eri paikassa; kotona, hallilla ja sitten Savitaipaleella. Olisi hieman erilaisia paikkoja.
Kesää siis ootellaan ihan tutisemalla. Pomo ei vaan varmaan tykkää kun työvuorotoiveet paukkuu vaan vapaata ties minkä koiramenon takia. Oon vielä miettimässä lähtiskö agilityohjaajakurssille. Aikaa ei ole kauhean kauaa miettiä joten kai sinne olis mentävä. Ei kai siitä haittaakaan ole! Samalla pitäis sitten selvitä kuntotreeneistä, kahden koiran agitreeneistä, kisamatkoista, alkukesän pääsykoe rumbasta ja loppukesän näyttelyurakoista. Ei voi kyll muuta sanoa kuin ett työ haittaa kaikkia harrastuksia. Onneksi se sentään rahoittaa ne!
torstai 1. huhtikuuta 2010
Miehen kanssa laatuaikaa...
...siis Mer-Mer, Mersumiehen :)
Kiia on toipunut steriloinnista todella hienosti! Kiitokset äitille hellästä huolenpidosta! Virtaa Kiialla riittäisi kuin pienessä pitäjässä mutt silti joudutaan aina välillä puuttumaan liian kovaan menoon. Koskaan ei voi olla liian varovainen noitten leikkaushaavojen kanssa. Pikku hiljaa, pikku hiljaa. Toukokuussa päästään sitten jo treenaamaan itseämme kisakuntoon. Toivottavasti kaikki opit ei oo unohtunut vaan ne ois hautunu siellä pääkopan sisällä. Stiina hommas muutaman agi-dvd:n joten vois ihan huviksee tässä pääsiäislomien aikana katsella niitä ja virittäytyä tunnelmaan. Ekaksi kuitenkin huomenna kuunteluoppilaaksi hallille kun sinne on vihdoin ja viimein tullut ulkopuolinen kouluttaja (ei muista nimee).
Merrin kanssa me ollaan vietetty laatuaikaa keskenämme ja se on tehnyt meille todella hyvää. Tuntuu nyt ihan siltä ett se on miun koira, ihan oikeesti. Kun Kiia ei ollut ympärillä niin keskityttiin toisiimme; leikittiin, tehtiin alkeiskoulutusta, ulkoiltiin hihnalenkeillä, käytiin kaupungilla, kävi vieraita jne. Merri suhtautui todella hienosti uusiin asioihin kun Kiia ei ollut vieressä puhisemassa ja riekkumassa. Välillä tietysti jotkut asiat jänskätti mutt niistä selvittiin hyvin. Tänään käytiin ottamassa tokat rokotukset niin päästään sitten ens viikolla jo hallille treenaamaan agia :) En malta odottaa!!! Meinasin hommata Ikeasta sellaisen lasten ryömintäputken mutt sitä ei saa kuin tavaratalosta eikä tilaamalla niin tulee hiukka liian kalliiksi lähtee hakemaan. Ehkä me selvitään ihan niillä hallin putkilla; on nää muutkin oppineet niillä oikein hyvin. Kesäksi pitää kuitenkin hommata kepit omalle pihalle niin päässään Merrin kanssa niitä opiskelemaan miun kesäloman aikana.
Toukokuussa me aloitetaan Kiian kanssa treenaamaan niin agia kuin omaa kuntoammekin. Käydään 3. päivä fyssarilla niin hänen mielipiteen jälkeen katsotaan kuinka aloitetaan. Suunnitelmissa olis kuitenkin ett auton jätän pihaan lähes koko kesäksi ja me liikutaan Kiian kanssa polkupöyrälle, ja ehkä myöhemmin juosten, joka paikkaan. Autoa käytetään vain kisamatkoihin :) Näin me ehkä saadaan koiran ja varsinkin omistajan kunto nousemaan kisoja varten.
Loppukevennys: Merri nosti tänään koipea, kuulemma, oikein reilusti kukkapataa vasten. Ikää 15,5 vkoa. Ja tämä ei ole aprillipila :)
Kiia on toipunut steriloinnista todella hienosti! Kiitokset äitille hellästä huolenpidosta! Virtaa Kiialla riittäisi kuin pienessä pitäjässä mutt silti joudutaan aina välillä puuttumaan liian kovaan menoon. Koskaan ei voi olla liian varovainen noitten leikkaushaavojen kanssa. Pikku hiljaa, pikku hiljaa. Toukokuussa päästään sitten jo treenaamaan itseämme kisakuntoon. Toivottavasti kaikki opit ei oo unohtunut vaan ne ois hautunu siellä pääkopan sisällä. Stiina hommas muutaman agi-dvd:n joten vois ihan huviksee tässä pääsiäislomien aikana katsella niitä ja virittäytyä tunnelmaan. Ekaksi kuitenkin huomenna kuunteluoppilaaksi hallille kun sinne on vihdoin ja viimein tullut ulkopuolinen kouluttaja (ei muista nimee).
Merrin kanssa me ollaan vietetty laatuaikaa keskenämme ja se on tehnyt meille todella hyvää. Tuntuu nyt ihan siltä ett se on miun koira, ihan oikeesti. Kun Kiia ei ollut ympärillä niin keskityttiin toisiimme; leikittiin, tehtiin alkeiskoulutusta, ulkoiltiin hihnalenkeillä, käytiin kaupungilla, kävi vieraita jne. Merri suhtautui todella hienosti uusiin asioihin kun Kiia ei ollut vieressä puhisemassa ja riekkumassa. Välillä tietysti jotkut asiat jänskätti mutt niistä selvittiin hyvin. Tänään käytiin ottamassa tokat rokotukset niin päästään sitten ens viikolla jo hallille treenaamaan agia :) En malta odottaa!!! Meinasin hommata Ikeasta sellaisen lasten ryömintäputken mutt sitä ei saa kuin tavaratalosta eikä tilaamalla niin tulee hiukka liian kalliiksi lähtee hakemaan. Ehkä me selvitään ihan niillä hallin putkilla; on nää muutkin oppineet niillä oikein hyvin. Kesäksi pitää kuitenkin hommata kepit omalle pihalle niin päässään Merrin kanssa niitä opiskelemaan miun kesäloman aikana.
Toukokuussa me aloitetaan Kiian kanssa treenaamaan niin agia kuin omaa kuntoammekin. Käydään 3. päivä fyssarilla niin hänen mielipiteen jälkeen katsotaan kuinka aloitetaan. Suunnitelmissa olis kuitenkin ett auton jätän pihaan lähes koko kesäksi ja me liikutaan Kiian kanssa polkupöyrälle, ja ehkä myöhemmin juosten, joka paikkaan. Autoa käytetään vain kisamatkoihin :) Näin me ehkä saadaan koiran ja varsinkin omistajan kunto nousemaan kisoja varten.
Loppukevennys: Merri nosti tänään koipea, kuulemma, oikein reilusti kukkapataa vasten. Ikää 15,5 vkoa. Ja tämä ei ole aprillipila :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)