lauantai 28. marraskuuta 2020

Suunnitelmia tälle tulevalle talvelle

 Meillä on tälle talvelle kaksi selkeää suunnitelmaa!

Ensimmäisenä suunnitelmana on Astonin agility! Opettelemme suurimmalta osin puhdasta tekniikkaa, ohjauskuvioita, liikehäiriöitä, palkasta luopumista sekä juoksupuomia. Näiden asioiden lisäksi aloitimme tänään teho-opetuksen keppeihin 2x2 metodilla sillä viime kesän opetus on jotenkin kadonnut aivan tyystin kun aloitimme hallikauden. Toiveissa olisi nyt saada 12 keppiä opetettua kuukaudessa siihen tasoon jotta voimme lähteä jalostamaan niitä paremmiksi. Pyrin tällä uudella aloituksella lisäämään alusta asti draivia sekä liikehäiriötä tekemiseen. Ainakin ensimmäisen session perusteella näytti hyvältä kun tekemiseen saatiin paljon enemmän vauhtia ja tekemisen meininkiä

Puomin juoksukontakti kulkee tässä mukana koko ajan ja siihen ollaan pyritty lisäämään hieman vauhtia! Hitaassa vauhdissa Aston osuu takajaloillaan todella hyvällä prosentilla kontaktialustaan. Heti kun vauhti nousee ja etäisyys alastulon kontaktipintaan kasvaa niin sitten hieman ajatus karkaa kohtaktista namimaattiin. Aston on todella kiinni namimaatissa mikä on välillä hieman haaste mutta koen sen positiivisena asiana. Namimaatti ei häiritse tekemistä vaikka houkutus on välillä liiankin suuri. Kun Aston pystyy tekemään teknisen asian kunnolla ja pystyy samalla luopumaan suuresta palkasta niin se on suuri onnistuminen. Vaihtelemme vauhdin kohtaa puomilla jotta Aston oppisi itse sovittamaan takajalkansa kontaktipinnalle oikein. Hyvillä mielin jatkamme puomin rakentamista sillä tahtoa ja vauhtia kyllä riittää eikä Aston koe kontaktipinnasta minkäänlaista painetta. 

Keinun otan hieman myöhemmin vasta mukaan jottei se sotke puomin ylösmenoa ja kunnon draivia. Aata Aston tykkää itsekseenkin kulkea vaikken ole sitä vielä sen koommin ottanut. Hyppyesteet ovat aika hyvin hallussa, välillä pituuden palikat kolahtavat (meidän hallilla pehmeät pituuden palikat)! Olen kyllä luottavainen että ensi syksynä ollaan hyvällä mallilla aloittamaan meidän kisaura. Melkein jännittää jo nyt!

Kannattaa käydä meidän facen sivuilta käydä katsomassa päivityksiä agilitytreeneistä, päivitän sinne niitä useasti!


Jottei liian vakavaksi mene agilityn suhteen niin toisena suunnitelmana on meidän uudet pentusuunnitelmat Goldi on astutettu onnistuneesti Yodilla (Käpäläkoplan Yodi) Mahdollisia pentuja olisi odotettavissa ens vuoden puolella, vkolla 2. Uskon että pentueesta tulee mielenkiintoinen sillä rakenteellisesti Goldi on hyvin rakentunut ja kulmautunut, hieman pidempi runkoinen ja juuri miniksi menevä eli säkä 34cm. Yodi on jenkkitaustainen mikä on varustettu todella hyvällä etuosalla ja vahvalla luustolla, luonne on juuri täydellinen rotumääritelmän mukainen mikä sopii käyttöön ja näyttöön. 

Toivon tulevalta pentueelta hyvin rakentuneita pentuja mitkä omaavat kunnon moottorin tekemiseen mutta osaavat hallita hermonsa. Uskon että pennut kykenevät helposti itsenäiseen tekemiseen eivätkä ole liian kiinni ohjaajassaan. Jännityksellä jäämme odottamaan kuinka loppu kantoaika menee ja millaisia pentuja sieltä tulee!!!


Agilityn suhteen meillä on paljon tehtävää mutta pentusuunnitelma menee eteenpäin omalla painollaan! Riittää kun tarjoaa Goldilla hellyyttä ja huolenpitoa sekä maittavaa ravitsevaa ruokaa :)


sunnuntai 16. elokuuta 2020

Kotisivut uusiutuvat

Häivähdyksen shelttien kotisivut ovat uudistumassa! 

Entisen blogi-sivun kohdalle tulee jatkossa uusimmat uutiset! Uutiset tulen pitämään lyhyinä jottei itse asia häviä liiallisen kirjoituksen sekaan!

Uutiset tulevat pitämään sisällä mahdolliset pentue-suunnitelmat, pentuihin liittyvät ym asiat, uudenlaiset treenikuviot sekä tietysti tulevaisuudessa erilaiset kisatulokset!

Sivupalkkiin laitoin linkit meidän facebook sekä instagram sivuille, joten tervetuloa tutustumaan niihin ja seuraamaan niitä. Instagramista löytyy viikottain uusia kuvia sekä tarinoita koirien päivittäisestä arjesta. 

Sivut päivittyvät pikku hiljaa tässä loppu kesän aikana joten syksyyn mennässä näette hienon uuden ilmeen! 

Tervetuloa seuraamaan meidän uudistuvia sivuja!

Lämpimin terveisin Hannele sekä Häivähdyksen Sheltit

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Meidät löytää myös...

... facebook:sta

Olen pitkään kirjoitellut blogia ja päivittänyt sitä tälle pohjalle. Jotenkin viime vuosina se on vaan jäänyt ja jäänyt vähemmälle kun kaikki uutiset tulee ilmoitettua facebookissa. Se on vaan niin paljon nopeampaa ja näppärämpää kun saa samantien parilla klikkauksella sen tehtyä. Vaikka bloggerikin toimii sovelluksen kautta niin ei se vaan ole niin hyvä että sitä pystyisin käyttämään jatkuvasti. Läppäriä olen käyttänyt nykyään aivan tolkuttoman vähän ja vain ja ainoastaan sivujen päivittämistä varten ei kehtaisi sitä tehdä. Tämän takia siis olen tehnyt meille uudet sivut facebookiin mihin päivittyy nopeasti uutta tietoa meistä ja mitä meille kuuluu.

Tulee siis tutustumaan ja tykkäämään uusista sivuistamme niin pääset jatkossakin lukemaan meidän kuumimmat uutiset!!!


tiistai 7. marraskuuta 2017

Emmi-Pet hampaiden puhdistusta ilman nukutusta

Viime kuun puolella sain pätevöitymisen tehdä Emmi-Pet hoitoja koirille ja kissoille. Syy miksi alunperin lähdin hommaan mukaan oli Merri. Herralle kertyi aina todella paljon plakkia ja hammaskiveä hampaisiin vaikka kuinka pesi hampaita 2 x päivässä, söi luita ja raakaruokaa. Steriloinnin yhteydessä siltä putsattiin hampaat mutta vaikutus ei kestänyt kovinkaan kauan. 

En muutenkaan suostu nukuttamaan koiraa ilman mitään kunnon syytä (kysymys elämästä ja kuolemasta), sillä mikään nukutus ei ole riskitön ja se kuormittaa elimistöä aivan älyttömästi (vanha sanonta; nukutus on kuin yksi naula arkkuun). Sain itse kokea Merrin kanssa noista riskeistä juuri steriloinnin yhteydessä kun herra sai hengityskatkoksia nukutuksen aikana. Eikä ole ainut kenen olen kuullut saavan samanlaisia oireita. Tuo monen muun syyn lisäksi oli se miksi en suostu nukuttamaan. Hampaiden puhdistukseen piti siis keksiä aivan joku muu konsti. 

Joskus kauan sitten kokeilin eläinfyssarin vinkkinä foreverin aloe vera gellyä hampaisiin. Gellyä vaikuttamaan parin päivän ajaksi minkä jälkeen raaputtelua vaikka teräkärkisellä lusikalla. Temppu toimi ihan ok että saatiin näyttelyyn ihan jees hampaat. En vaan pidä aloe veran käyttämisestä koirille kun se ei vaan sovi niiden elimistölle. Onneksi siskoni törmäsi alkuvuodesta paikallisen eläinliikkeen mainokseen missä kerrottiin Emmi-Pet hoitopäivästä. Aattelin ett kokeillaan. Ei siitä haittaakaan ole. 

Merrin kanssa käytiin ja onneksi mentiin. Hammaskiveä oli kertynyt ja ientulehdusta oli. Ensikertalaisena sai tehdä hieman työtä kun herra on hieman herkkä hampaistaan mutta hyvin saatiin tuloksia aikaiseksi. Varattiin seuraava aika 3 kk päähän ja näin käytiin aina tohon alkusyksyyn asti. Hampaat tulivat puhtaammiksi ja puhtaammiksi kerta kerran jälkeen ja hoitotulos kesti paljon pidempään.Viimeisellä kerralla tossa elokuussa riitti kun käsiteltiin ultraääni laitteella ja pikkaisen käytiin vaan taltalla hampaat läpi. Ei ollut hammaskiveä eikä ientulehduksia. Kiiakin kävi muutaman kerran sillä sillä ei ole koskaan tehty hampaiden puhdistusta kuin pelkällä hammasharjalla. Hammaskiveä oli tullut ja ientulehdusta. Saatiin hampaat puhtaaksi ja ikenetkin olivat jo heti seuraavana aamuna kauniin vaaleat ilman merkkiäkään ientulehduksesta. Kiialle ei ole koskaan kertynyt kovinkaan hyvin plakkia joten sillekin riittää nykyään ylläpito jotta ientulehdus ei pääse uusimaan. Ientulehdus on siitä inhottava että se uusiutuu aina vaikka olisi vetänyt vaikka kuinka monta antibioottikuuria. Pelkästään hyvä hammashygieniä pitää sen loitolla. 

Nyt teen Emmi-Pet hoidon omille koirilleni kun siltä näyttää. Se niin riippuu koirasta itsestään. Putsaillaan silti tavallisella hammasharjalla hampaita jottei ruuan muruset jää turhaan suuhun. Eihän kukaan ihminenkään ole putsaamatta hampaita jos haluaa pitää kauniit hampaat ja pahan hengityksen kurissa. Muskalle tein vasta nyt ensimmäistä kertaa Emmi-Pet hoidon sillä sillekin oli kertynyt hammaskiveä hampaisiin, erityisesti alahampaisiin. Muutaman kerran pehmitettiin uä-laitteella minkä jälkeen taltalla lähti isoja paloja hammaskiveä pois kun pikkaisen raappas. Vaikka Muska oli ensikertalainen niin se on tottunut siihen että tehdään erilaisia toimenpiteitä ja kesti aika hyvin paikallaan. Helpottaa kyllä huomattavasti omaa työtä kun ei tarvitse koiran kanssa tapella. Se onkin äärimmäisen tärkeää että koira opetetaan ihan pennusta asti että sille tehdään kaikkea mahdollista. 

Alla on kuvia Muskan ensimmäisestä hoitokerrasta ennen ja jälkeen kuvat (kuvat otettu luonnonvalossa jotta värit näyttävät luonnollisimmillaan).     


Kiian hampaat ylläpito putsaukseen jälkeen. Vasemmalla ennen ja oikealla jälkeen. Kiialla on jo pikkaisen iän tuomaa kellastuneisuutta kulmahampaassa mutta ehkä se sallitaan 10 vuotiaalle.


Merrille nyt ei ollutkaan pahemmin mitään tullut viime kerrasta joten sen hampaista voi aina nähdä miten hyvin hoito toimii. Suun bakteerit ja ientulehdus saatu pois niin hoidon vaikutus pysyy kuukausia. Kyllä kelpaa hymyillä! 


Kuvasin vielä videon kun putsasin Muskan ja Kiian hampaita, jotta jokainen näkee mitä Emmi-Pet hoito oikeasti pitää sisällään. EMMI-PET HOITOJA TEKEVÄT VAIN PÄTEVÖITYMISEN SAANEET JOTKA OVAT PEREHTYNEET TEORIAAN JA OSAAVAT KÄYTTÄÄ HAMPAIDEN PUHDISTUSVÄLINEITÄ OIKEIN. 


Jotenkin omaan kalloon ei mene ajatus siitä mikseivät ihmiset huolehdi lemmikkiensä hampaista. Ei tarvitse kuin googlettaa "hammaskivi koiralla" niin näkee kyllä sellaisia hirvityksiä ett voi vain miettiä miltä sellaiset hampaat tuntuisivat omassa suussa. Ja se bakteerien määrä... Niin koirilla kuin ihmisilläkin huonoista hampaista voi levitä bakteerit leukaluuhun ja verenkierron myötä muualle elimistöön esim. sydämeen.

Itse voin hyvällä omallatunnolla ja mielenrauhalla olla koirieni kanssa kun tiedän niiden voivan hyvin ja niillä on kauniit ja terveet hampaat.   

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Lokakuun kotikisat

Lokakuun vikana vkonloppuna osallistuttiin LAUn kotikisoihin. Ajatus oli osallistua Mujusen radoille, mutta harmittavasti saatiin osallistua vain yhdelle hänen radoistaan kun M.Heino tuli tuomaroimaan kaksi ensimmäistä. Olin kerran aikaisemmin, 5 vuotta sitten, kisannut hänen radoillaan ja nähnyt muutamia sen jälkeen, ja valitettavasti en ollut kovinkaan innostunut ajatuksesta mennä hänen radoilleen.

Ekan radan nähtyäni, ensireaktioni oli ihan positiivinen. Pitkä slalom heti alussa ja pitkä loppusuorakin. Harmikseni Merri oli aivan älyttömällä tuulella jo heti kun otin sen autosta, että tiesin sen enteilevän pahaa. Herra kävi aivan älyttömillä kierroksilla eikä meinannut millään asettua. Ärräili ja äijäili vaan. Oli itselläkin vissii hieman vireessä hakemista kun laitoin Merrin lähtöön ja lähdin itse vastaanottamaan. Herra tietysti lähti heti liikkeelle kun ei ollut kunnolla taottu päähän ettei tartte liikkua. Käskin sitä pysähtymään mutta Merri luki sen lähtökäskyksi ja oman asentoni takia hyppäsi ekan esteen väärin päin. Meni hieman maku koko radan suorittamiseen varaslähdön jälkeen joten tultiin aika nopeasti pois radalta. Sitten pienelle jäähylenkille kun ohjaaja kävi itse sen verran kierroksilla.

Toka rata oli sitten aivan jotain muuta. Kiertelyä ja kaartelua ja kontaktien testausta. Kontaktit onnistuivat meiltä todella hienosti mutta harmittavasti joukkoon mahtui virhe keppien alussa, yksi kielto sekä loppujen lopuksi yksi hyppy väärinpäin. No pääsipähän herra juoksemaan kunnolla putkia ja tekemisen meininkiin.


Vikalla radalla päästiin sitten Mujusen tekemälle radalle ja se oli sitten sellainen rata mistä olisi ollut kiva aloittaa. Ja tehdä ne loputkin hänen laatimat. Rata oli sinäänsä simppeli joten sille lähdettiin sillä asenteella että nolla on tehtävä vaikka väkisin. Ja onneksi se tehtiinkin niin jäi edes vähän parempi maku kotikisoista.


Käytiin vielä radan jälkeen virallisessa mittauksessakin joten saatiin se nyt hoidettua alta pois. Ei mitään yllättävää mittaustulosta vaan Merri on edelleen yhtä selvä medi kuin on aina ollutkin. Se milloin kisataan sitten seuraavan kerran niin sitä ei ole vielä päätetty. Kotkan kisoja hieman mietitään mutta jotenkin kisaaminen kylmässä hallissa pimeänä ja kylmänä vuodenaikana ei niin kiinnosta. Mutta katsellaan katsellaan!

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Elokuun kisat

Palataan vielä ajassa taaksepäin ja elokuun kisoihin. Agirodun jälkeen iski pieni paniikki että miten meidän kisaurakka jatkuukaan kun ei ihan mennyt suoritukset kuin oli toiveissa ollut. Jengi puhui koko ajan että osallistuvat piirimestiksiin, mutta minulla nyt ei ole niistä koskaan ollut mitenkään hyvä fiilis. Kisat on ohi jo ennenkuin vauhtiin pääsis. Selasin hieman kisakalenteria ja huomasin samana päivänä olevan Joensuussa kisat missä 4 starttia. Kun vielä sain houkuteltua siskoni mukaan kisaamaan Ilsan kanssa ensimmäiset kolmosen kisat niin mikäs sitä porukassa jälleen kisaillessa.

En olisi etukäteen uskonut kuinka hyvin kisat sujuivatkaan. Merrille pieni tauko teki jälleen hyvää ja toinen oli äärettömän kuuliainen. Pieni kauneusvirhe tapahtui toisella radalla kun herra arvioi väärin pituuden ja osui jalallaan yhteen palikkaan. Vaikkei se kaatunutkaan niin silti siitä nykyään tulee 5 vp. Kaikki muut radat vedettiin puhtaasti eli 3 nollaa 4:stä. Ja mikä parasta niin vikan radan aikana tuli vettä ku aisaa ja sitä juostiin kengät litimärkinä isoissa lätäköissä. Merrikään ei ollut kovinkaan innostunut mistään ylimääräisestä riekkumisesta vaan tsemppasi jälleen hienosti. Tultiin toiseksi vain kymmenyksen päähän valioitumisesta. Niin lähellä mutta eiköhän se sieltä joskus tule.



Seuraavalla viikolla käytiin kisaamassa Kotkan iltakisoissa missä ei ihan yhtä monta nollaa ollut tuliaisena kun Joensuusta. Ekalta radalta napattiin kuitenkin nollavoitto ja toinen H-Sert. Nyt Merrillä on kaksi molempia sertejä. Toinen ratakin olisi mennyt muuten ihan jees mutt itse hätäilin sen verran että käskytin huonosti keinulla minkä takia Merri teki elämänsä ensimmäisen lentokeinon.

Eka rata


Toka rata


Seuraavan kerran kisataan nyt lokakuun vikalla vkonlopulla ihan meidän omissa kotikisoissa. Saa nähdä miten käy. Onneksi kisattiin epäviralliset seuran mestikset kuun alkupuolella missä Merri toimi todella hienosti. Pieni epäröinti kepeillä ekalla radalla mistä 5 kun korjasin alusta. Toka rata meni puhtaasti. Oltiin sitten LAUn seuramestis kisoissa pronssilla. Jos sais pidettyä hyvän ja rennon fiiliksen tulevissakin kisoissa niin eiköhän me jotain saada aikaiseksi.

tiistai 19. syyskuuta 2017

Agirotu

Heinäkuussa kisattiin Mikkelissä agirodussa niinkuin viime postauksessa olikin maininta. Lämmin heinäkuinen vkonloppu oli jälleen taattu mikä näkyi menossa ja tunnelmassa. Lähdettiin perjantaina jo hyvissä ajoin kisapaikalle että saatiin teltta ja kaikki muutkin tavarat paikoilleen. Hetkisen aikaa kerittiin kiertää kisapaikkaa kun tulikin oma vuoro lähteä suorittamaan hyppyrataa. Teemana meillä oli molemmissa päivän radoissa "Ensin riman pudotus ja sen jälkeen HYL). Italialainen tuomari oli tehnyt todella mielenkiintoisen agiradan mutta harmittavasti emme selvinneet hyvin alkaneen alun jälkeen puolta väliä pidemmälle ilman hyllyä.



Pitkän päivän jälkeen suunnattiin koko porukalla Visulahteen missä majoituttiin omaan loma-omakotitaloon. Vaikka olin lukenut hieman negatiivisia palautteita paikasta niin ainakin meidän kohdalla ei ollut mitään valittamista. Mökki oli siisti, hieman kulunut tietysti kun ikää kertynyt, mutta ajoi todella hyvin asiansa.

Aamulla oli jälleen aikainen herätys jotta selvittiin kisapaikalle. Jos olisin tiennyt kuinka rata olisi mennyt niin olisin ihan hyvin voinut jatkaa unia ja kääntää kylkeä. Kyseessä oli siis AVO-SM karsintarata ja herra oli jälleen oikein pirteellä tuulella. Ei sitten tahtonut kestää paikallaan vaan hiippaili tyypilliseen tapaansa aivan ekan esteen eteen. Tällä kertaa herra oli sitten hiippaillut sellaiseen paikkaan ett tuli lähtökäskyn saatuaan ekan esteen OHI. No siihenhän meni miun plasmat aivan sekaisin. Rata sinäänsä olisi ollut todella kiva mutt kun ei toiminut niin ei toiminut.

Karsintaradan jälkeen meillä olikin paljon vapaa-aikaa joten päätettiin suunnata lounaan jälkeen metsän siimekseen eli läheiselle frisbeegolfradalle. Kiia oli vähän turhankin innokas ja neitiä piti hillitä ihan työnteolla. Olisi kyllä lähtenyt jokaisen heitettävän kiekon perään. Viimeisellä väylällä sitten karkasikin käskyn alta. Harmi vaan kun kiekko oli nopeampi ja se hävisi Kiian näkökentästä. Ei löytänyt sitä mutta ei löydetty me muutkaan sitä. Sinne jäi sitten yksi kiekko odottamaan löytämistä ja toivon mukaan palautumista omistajalleen.

Illalla meillä oli vielä yksi rata jäljellä. Pitkä kuuma päivä ja vetelä olo olivat tehneet tehtävänsä. Olin siis aivan uupunut vaikka olin syönyt hyvin ja juonut monipuolisesti. Silti mikään ei kestänyt sisällä vaan tuli läpi. Vähemmästäkin oli jalat aivan makaroonia. Vaikka päivän ekan radan jälkeen mietin että onko mitään järkeä mennä edes vikalle radalle niin vkonlopun aikana saadut huonot uutiset seurakaverin koiran kohtalosta kolkutti mielessä. Elämä on niin pienestä kiinni ja elämässä on isompiakin murheita kuin yksi riman pudotus tai hyllytetty rata. Päätin lähteä radalle vain nauttiakseni Merrin kanssa yhteisestä ajasta ja siitä että saamme tehdä sitä mistä me molemmat tykkäämme. Saatiin puristettua tulos radalta. 5 kepeiltä kun ite jälleen söhläsin keppien kanssa.


Kisat kisattiin siis nurmikolla mutta pohja oli todella hyvä. Jalkapalloilijatkin pelaavat samalla alustalla. Plussaa siitä Mikkelin raviradalle että ovat todella hienosti hyödyntäneet tuollaisen ison "hukka-alueen". Nurmi kisa-alustana on edelleen Suomessa todella harvinainen ja riman pudotuksia näkyi aika paljon. Se mikä oli todella ylpeyden aihe niin Merri tsemppasi upeasti vikalla radalla vaikka sekin oli väsynyt. Rimat eivät edes kolisseet. Enemmän rimat kolisee silloin kun ei keskity vaan intoa on enemmän kuin taitoa. Mutta ei se haittaa. Pääasia että saadaan olla ja harrastaa yhdessä.