sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Vuosi 2022 ja sometauko

 Vuoden vaihtuessa tein julkaisun niin facebookiin että instaan, että jätän nyt toistaiseksi somen rauhaan. En seuraa kumpaakaan enkä päivittele niitä säännöllisesti. Parisen vuotta tässä tulikin päivitettyä enemmin ja vähemmin lähes päivittäin. Huomasin nyt saaneeni siitä sellaisen ähkyn, ettei oikein aivoni pystyneet enää nollaantua. Tietoa ja asiaa tuli aivan liikaa!

Internet toi aikoinaan tiedon aivan meidän kaikkien ulottuville. Älypuhelimien myötä se tuli vielä helpommaksi saavuttaa. Nyt instagram on iso juttu myös koirapiireissä ja sinne päivitetään ympäri maailman uusimpia treeni-ideoita, kikkoja, ohjauskuvioita, ideoita jne. On verkkokursseja jos jonkinlaisia. Aloin itse kokea jo pientä ahdistusta siitä että mitä kaikkea tässä pitäisi koiralle opettaa ennenkuin sen kanssa voisi edes yhtä rataa lähteä kokeilemaan. 

Nyt olen ollut, vasta, 2 viikkoa ilman aktiivista somen seuraamista ja heti tuntuu aivojen toimivan paljon paremmin. Informaation tulva on kadonnut ja olen voinut prosessoida tämän hetkistä tilannettamme ihan kaikessa rauhassa ilman ylimääräisiä ärsykkeitä. Jotenkin kuin salama kirkkaalta taivaalta, sain lähestulkoon päivässä meidän tulevat treenisuunnitelmat tehtyä. Kuinka opetan esim keinun kisavalmiiksi, kepit, Aan. Kun sain käyttää omaa päätäni enkä seurannut vain toisten tekemisiä. 

Nyt meillä on selvät kuviot kuinka tämä tuleva lopputalvi ja kevät oikein rakentuu, vaikka alkuperäisestä aikataulusta ollaankin noin vuosi  jäljessä! Elämää ei pysty aivan niin hyvin suunnittelemaan ja muutokset heittävät aikataulut helposti romukoppaan. Suurin syy miksi me ollaan noin vuosi alkuperäistä suunnitelmaa myöhässä, on Kiian poismeno! Se tapahtui loppuvuodesta 2020 kun meillä oli juuri suunnitelmissa työstää Astonin kepit ja juoksupuomi kohdilleen. Vaikka kuinka yritin jatkaa treenaamista ja opettamista niin huomasin aivojeni olevan aivan lukossa. En tiennyt mitä tein. Yritin opettaa asioita vaikka mieleni ei ollut mukana. Havahduin jossain vaiheessa että nyt kaikki ei ole kohdillaan. Onneksi kuvasin edelleen meidän tekemisiä videolle joten näin sen kautta mikä oli ongelma. Aivoni eivät vaan olleet mukana ja opetin Astonille asioita väärin. Minun oli pakko hyväksyä se tosi asia, että Kiian poismeno vaikutti minuun syvällisemmin kuin koskaan olisin voinut sitä kuvitella. 

Viime vuonna meille tuli muitakin hieman treenaamista haittaavia tekijöitä kun muutettiin uuteen kotiin, remontoitiin sitä antaumuksella monta kuukautta, super kuuma kesä sekä Goldin pennut. Syksyllä onneksi pääsin jälleen hallille ja onneksi aivoni toimivat jo jonkin verran ja sain Astonille opetettua moniakin asioita. Nyt vasta sometauon aikana olen tajunnut mitkä taidot ovat kaikkein oleellisimpia, jotta pääsemme vielä tämän vuoden puolella nauttimaan yhteisistä kisahetkistä.  

Lueskelin äskettäin vanhoja postauksia joita olin kirjoittanut tänne. Oikein hävettää miten en ole nyt ainakaan 4 vuoteen kirjoittanut tänne kunnon tekstejä. Monessa postauksessa oli oikeasti sellaisia asioita joita en enää edes muistanut. Kaikki kisapäivitykset, terveys huomiot ym. Ne olisi tänä päivänäkin todella tärkeä kirjoittaa muistiin. Olen aina pitänyt tätä blogia lähes päiväkirjana jotta saan muistella myöhemmin kaikkea mitä ollaan näiden kaikkien vuosien aikana koettu. Niin hyvinä päivinä kuin huonoinakin. Se miksi tämä blogi on ollut todella laiminlyöty niin on juuri facen/instan helpot päivitykset. Sinne laitetaan vaan kuva ja kirjoitetaan lyhyesti mitä tehtiin ja milloin ja miten meni. Tänne blogin puolelle on kirjoitettu paljon yksityiskohtaisemmin asioita. 

Luin juuri esim yhden postauksen mikä koski minun ja Kiian armotonta tuplanollan jahtausta vuodelta 2014. Tampereen kisoissa helatorstaina tupla sitten napattiin ja se teksti miten kertasin sen päivän tapahtumia oli aivan huima. Olimme kahdestaan liikenteessä joten radoista ei ollut videota vaan kerroin yksityiskohtaisesti jokaisesta radasta ratapiirustuksen myötä. Oli kyllä aivan huippua lukea miten hienosti olin analysoinut ratoja ja oikeasti miettinyt kuinka aion mennä ne. Tästä pääsette lukemaan tuon kyseisen tekstin! Yritetään ottaa tästä siis mallia uusiinkin postauksiin sillä kyllä näistä paljon enemmän irti saa kun muutamasta sanasesta face postauksessa.

Hyvää tammikuun jatkoa ja palataan jälleen tekstin äärelle!

lauantai 28. marraskuuta 2020

Suunnitelmia tälle tulevalle talvelle

 Meillä on tälle talvelle kaksi selkeää suunnitelmaa!

Ensimmäisenä suunnitelmana on Astonin agility! Opettelemme suurimmalta osin puhdasta tekniikkaa, ohjauskuvioita, liikehäiriöitä, palkasta luopumista sekä juoksupuomia. Näiden asioiden lisäksi aloitimme tänään teho-opetuksen keppeihin 2x2 metodilla sillä viime kesän opetus on jotenkin kadonnut aivan tyystin kun aloitimme hallikauden. Toiveissa olisi nyt saada 12 keppiä opetettua kuukaudessa siihen tasoon jotta voimme lähteä jalostamaan niitä paremmiksi. Pyrin tällä uudella aloituksella lisäämään alusta asti draivia sekä liikehäiriötä tekemiseen. Ainakin ensimmäisen session perusteella näytti hyvältä kun tekemiseen saatiin paljon enemmän vauhtia ja tekemisen meininkiä

Puomin juoksukontakti kulkee tässä mukana koko ajan ja siihen ollaan pyritty lisäämään hieman vauhtia! Hitaassa vauhdissa Aston osuu takajaloillaan todella hyvällä prosentilla kontaktialustaan. Heti kun vauhti nousee ja etäisyys alastulon kontaktipintaan kasvaa niin sitten hieman ajatus karkaa kohtaktista namimaattiin. Aston on todella kiinni namimaatissa mikä on välillä hieman haaste mutta koen sen positiivisena asiana. Namimaatti ei häiritse tekemistä vaikka houkutus on välillä liiankin suuri. Kun Aston pystyy tekemään teknisen asian kunnolla ja pystyy samalla luopumaan suuresta palkasta niin se on suuri onnistuminen. Vaihtelemme vauhdin kohtaa puomilla jotta Aston oppisi itse sovittamaan takajalkansa kontaktipinnalle oikein. Hyvillä mielin jatkamme puomin rakentamista sillä tahtoa ja vauhtia kyllä riittää eikä Aston koe kontaktipinnasta minkäänlaista painetta. 

Keinun otan hieman myöhemmin vasta mukaan jottei se sotke puomin ylösmenoa ja kunnon draivia. Aata Aston tykkää itsekseenkin kulkea vaikken ole sitä vielä sen koommin ottanut. Hyppyesteet ovat aika hyvin hallussa, välillä pituuden palikat kolahtavat (meidän hallilla pehmeät pituuden palikat)! Olen kyllä luottavainen että ensi syksynä ollaan hyvällä mallilla aloittamaan meidän kisaura. Melkein jännittää jo nyt!

Kannattaa käydä meidän facen sivuilta käydä katsomassa päivityksiä agilitytreeneistä, päivitän sinne niitä useasti!


Jottei liian vakavaksi mene agilityn suhteen niin toisena suunnitelmana on meidän uudet pentusuunnitelmat Goldi on astutettu onnistuneesti Yodilla (Käpäläkoplan Yodi) Mahdollisia pentuja olisi odotettavissa ens vuoden puolella, vkolla 2. Uskon että pentueesta tulee mielenkiintoinen sillä rakenteellisesti Goldi on hyvin rakentunut ja kulmautunut, hieman pidempi runkoinen ja juuri miniksi menevä eli säkä 34cm. Yodi on jenkkitaustainen mikä on varustettu todella hyvällä etuosalla ja vahvalla luustolla, luonne on juuri täydellinen rotumääritelmän mukainen mikä sopii käyttöön ja näyttöön. 

Toivon tulevalta pentueelta hyvin rakentuneita pentuja mitkä omaavat kunnon moottorin tekemiseen mutta osaavat hallita hermonsa. Uskon että pennut kykenevät helposti itsenäiseen tekemiseen eivätkä ole liian kiinni ohjaajassaan. Jännityksellä jäämme odottamaan kuinka loppu kantoaika menee ja millaisia pentuja sieltä tulee!!!


Agilityn suhteen meillä on paljon tehtävää mutta pentusuunnitelma menee eteenpäin omalla painollaan! Riittää kun tarjoaa Goldilla hellyyttä ja huolenpitoa sekä maittavaa ravitsevaa ruokaa :)


sunnuntai 16. elokuuta 2020

Kotisivut uusiutuvat

Häivähdyksen shelttien kotisivut ovat uudistumassa! 

Entisen blogi-sivun kohdalle tulee jatkossa uusimmat uutiset! Uutiset tulen pitämään lyhyinä jottei itse asia häviä liiallisen kirjoituksen sekaan!

Uutiset tulevat pitämään sisällä mahdolliset pentue-suunnitelmat, pentuihin liittyvät ym asiat, uudenlaiset treenikuviot sekä tietysti tulevaisuudessa erilaiset kisatulokset!

Sivupalkkiin laitoin linkit meidän facebook sekä instagram sivuille, joten tervetuloa tutustumaan niihin ja seuraamaan niitä. Instagramista löytyy viikottain uusia kuvia sekä tarinoita koirien päivittäisestä arjesta. 

Sivut päivittyvät pikku hiljaa tässä loppu kesän aikana joten syksyyn mennässä näette hienon uuden ilmeen! 

Tervetuloa seuraamaan meidän uudistuvia sivuja!

Lämpimin terveisin Hannele sekä Häivähdyksen Sheltit

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Meidät löytää myös...

... facebook:sta

Olen pitkään kirjoitellut blogia ja päivittänyt sitä tälle pohjalle. Jotenkin viime vuosina se on vaan jäänyt ja jäänyt vähemmälle kun kaikki uutiset tulee ilmoitettua facebookissa. Se on vaan niin paljon nopeampaa ja näppärämpää kun saa samantien parilla klikkauksella sen tehtyä. Vaikka bloggerikin toimii sovelluksen kautta niin ei se vaan ole niin hyvä että sitä pystyisin käyttämään jatkuvasti. Läppäriä olen käyttänyt nykyään aivan tolkuttoman vähän ja vain ja ainoastaan sivujen päivittämistä varten ei kehtaisi sitä tehdä. Tämän takia siis olen tehnyt meille uudet sivut facebookiin mihin päivittyy nopeasti uutta tietoa meistä ja mitä meille kuuluu.

Tulee siis tutustumaan ja tykkäämään uusista sivuistamme niin pääset jatkossakin lukemaan meidän kuumimmat uutiset!!!


tiistai 7. marraskuuta 2017

Emmi-Pet hampaiden puhdistusta ilman nukutusta

Viime kuun puolella sain pätevöitymisen tehdä Emmi-Pet hoitoja koirille ja kissoille. Syy miksi alunperin lähdin hommaan mukaan oli Merri. Herralle kertyi aina todella paljon plakkia ja hammaskiveä hampaisiin vaikka kuinka pesi hampaita 2 x päivässä, söi luita ja raakaruokaa. Steriloinnin yhteydessä siltä putsattiin hampaat mutta vaikutus ei kestänyt kovinkaan kauan. 

En muutenkaan suostu nukuttamaan koiraa ilman mitään kunnon syytä (kysymys elämästä ja kuolemasta), sillä mikään nukutus ei ole riskitön ja se kuormittaa elimistöä aivan älyttömästi (vanha sanonta; nukutus on kuin yksi naula arkkuun). Sain itse kokea Merrin kanssa noista riskeistä juuri steriloinnin yhteydessä kun herra sai hengityskatkoksia nukutuksen aikana. Eikä ole ainut kenen olen kuullut saavan samanlaisia oireita. Tuo monen muun syyn lisäksi oli se miksi en suostu nukuttamaan. Hampaiden puhdistukseen piti siis keksiä aivan joku muu konsti. 

Joskus kauan sitten kokeilin eläinfyssarin vinkkinä foreverin aloe vera gellyä hampaisiin. Gellyä vaikuttamaan parin päivän ajaksi minkä jälkeen raaputtelua vaikka teräkärkisellä lusikalla. Temppu toimi ihan ok että saatiin näyttelyyn ihan jees hampaat. En vaan pidä aloe veran käyttämisestä koirille kun se ei vaan sovi niiden elimistölle. Onneksi siskoni törmäsi alkuvuodesta paikallisen eläinliikkeen mainokseen missä kerrottiin Emmi-Pet hoitopäivästä. Aattelin ett kokeillaan. Ei siitä haittaakaan ole. 

Merrin kanssa käytiin ja onneksi mentiin. Hammaskiveä oli kertynyt ja ientulehdusta oli. Ensikertalaisena sai tehdä hieman työtä kun herra on hieman herkkä hampaistaan mutta hyvin saatiin tuloksia aikaiseksi. Varattiin seuraava aika 3 kk päähän ja näin käytiin aina tohon alkusyksyyn asti. Hampaat tulivat puhtaammiksi ja puhtaammiksi kerta kerran jälkeen ja hoitotulos kesti paljon pidempään.Viimeisellä kerralla tossa elokuussa riitti kun käsiteltiin ultraääni laitteella ja pikkaisen käytiin vaan taltalla hampaat läpi. Ei ollut hammaskiveä eikä ientulehduksia. Kiiakin kävi muutaman kerran sillä sillä ei ole koskaan tehty hampaiden puhdistusta kuin pelkällä hammasharjalla. Hammaskiveä oli tullut ja ientulehdusta. Saatiin hampaat puhtaaksi ja ikenetkin olivat jo heti seuraavana aamuna kauniin vaaleat ilman merkkiäkään ientulehduksesta. Kiialle ei ole koskaan kertynyt kovinkaan hyvin plakkia joten sillekin riittää nykyään ylläpito jotta ientulehdus ei pääse uusimaan. Ientulehdus on siitä inhottava että se uusiutuu aina vaikka olisi vetänyt vaikka kuinka monta antibioottikuuria. Pelkästään hyvä hammashygieniä pitää sen loitolla. 

Nyt teen Emmi-Pet hoidon omille koirilleni kun siltä näyttää. Se niin riippuu koirasta itsestään. Putsaillaan silti tavallisella hammasharjalla hampaita jottei ruuan muruset jää turhaan suuhun. Eihän kukaan ihminenkään ole putsaamatta hampaita jos haluaa pitää kauniit hampaat ja pahan hengityksen kurissa. Muskalle tein vasta nyt ensimmäistä kertaa Emmi-Pet hoidon sillä sillekin oli kertynyt hammaskiveä hampaisiin, erityisesti alahampaisiin. Muutaman kerran pehmitettiin uä-laitteella minkä jälkeen taltalla lähti isoja paloja hammaskiveä pois kun pikkaisen raappas. Vaikka Muska oli ensikertalainen niin se on tottunut siihen että tehdään erilaisia toimenpiteitä ja kesti aika hyvin paikallaan. Helpottaa kyllä huomattavasti omaa työtä kun ei tarvitse koiran kanssa tapella. Se onkin äärimmäisen tärkeää että koira opetetaan ihan pennusta asti että sille tehdään kaikkea mahdollista. 

Alla on kuvia Muskan ensimmäisestä hoitokerrasta ennen ja jälkeen kuvat (kuvat otettu luonnonvalossa jotta värit näyttävät luonnollisimmillaan).     


Kiian hampaat ylläpito putsaukseen jälkeen. Vasemmalla ennen ja oikealla jälkeen. Kiialla on jo pikkaisen iän tuomaa kellastuneisuutta kulmahampaassa mutta ehkä se sallitaan 10 vuotiaalle.


Merrille nyt ei ollutkaan pahemmin mitään tullut viime kerrasta joten sen hampaista voi aina nähdä miten hyvin hoito toimii. Suun bakteerit ja ientulehdus saatu pois niin hoidon vaikutus pysyy kuukausia. Kyllä kelpaa hymyillä! 


Kuvasin vielä videon kun putsasin Muskan ja Kiian hampaita, jotta jokainen näkee mitä Emmi-Pet hoito oikeasti pitää sisällään. EMMI-PET HOITOJA TEKEVÄT VAIN PÄTEVÖITYMISEN SAANEET JOTKA OVAT PEREHTYNEET TEORIAAN JA OSAAVAT KÄYTTÄÄ HAMPAIDEN PUHDISTUSVÄLINEITÄ OIKEIN. 


Jotenkin omaan kalloon ei mene ajatus siitä mikseivät ihmiset huolehdi lemmikkiensä hampaista. Ei tarvitse kuin googlettaa "hammaskivi koiralla" niin näkee kyllä sellaisia hirvityksiä ett voi vain miettiä miltä sellaiset hampaat tuntuisivat omassa suussa. Ja se bakteerien määrä... Niin koirilla kuin ihmisilläkin huonoista hampaista voi levitä bakteerit leukaluuhun ja verenkierron myötä muualle elimistöön esim. sydämeen.

Itse voin hyvällä omallatunnolla ja mielenrauhalla olla koirieni kanssa kun tiedän niiden voivan hyvin ja niillä on kauniit ja terveet hampaat.   

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Lokakuun kotikisat

Lokakuun vikana vkonloppuna osallistuttiin LAUn kotikisoihin. Ajatus oli osallistua Mujusen radoille, mutta harmittavasti saatiin osallistua vain yhdelle hänen radoistaan kun M.Heino tuli tuomaroimaan kaksi ensimmäistä. Olin kerran aikaisemmin, 5 vuotta sitten, kisannut hänen radoillaan ja nähnyt muutamia sen jälkeen, ja valitettavasti en ollut kovinkaan innostunut ajatuksesta mennä hänen radoilleen.

Ekan radan nähtyäni, ensireaktioni oli ihan positiivinen. Pitkä slalom heti alussa ja pitkä loppusuorakin. Harmikseni Merri oli aivan älyttömällä tuulella jo heti kun otin sen autosta, että tiesin sen enteilevän pahaa. Herra kävi aivan älyttömillä kierroksilla eikä meinannut millään asettua. Ärräili ja äijäili vaan. Oli itselläkin vissii hieman vireessä hakemista kun laitoin Merrin lähtöön ja lähdin itse vastaanottamaan. Herra tietysti lähti heti liikkeelle kun ei ollut kunnolla taottu päähän ettei tartte liikkua. Käskin sitä pysähtymään mutta Merri luki sen lähtökäskyksi ja oman asentoni takia hyppäsi ekan esteen väärin päin. Meni hieman maku koko radan suorittamiseen varaslähdön jälkeen joten tultiin aika nopeasti pois radalta. Sitten pienelle jäähylenkille kun ohjaaja kävi itse sen verran kierroksilla.

Toka rata oli sitten aivan jotain muuta. Kiertelyä ja kaartelua ja kontaktien testausta. Kontaktit onnistuivat meiltä todella hienosti mutta harmittavasti joukkoon mahtui virhe keppien alussa, yksi kielto sekä loppujen lopuksi yksi hyppy väärinpäin. No pääsipähän herra juoksemaan kunnolla putkia ja tekemisen meininkiin.


Vikalla radalla päästiin sitten Mujusen tekemälle radalle ja se oli sitten sellainen rata mistä olisi ollut kiva aloittaa. Ja tehdä ne loputkin hänen laatimat. Rata oli sinäänsä simppeli joten sille lähdettiin sillä asenteella että nolla on tehtävä vaikka väkisin. Ja onneksi se tehtiinkin niin jäi edes vähän parempi maku kotikisoista.


Käytiin vielä radan jälkeen virallisessa mittauksessakin joten saatiin se nyt hoidettua alta pois. Ei mitään yllättävää mittaustulosta vaan Merri on edelleen yhtä selvä medi kuin on aina ollutkin. Se milloin kisataan sitten seuraavan kerran niin sitä ei ole vielä päätetty. Kotkan kisoja hieman mietitään mutta jotenkin kisaaminen kylmässä hallissa pimeänä ja kylmänä vuodenaikana ei niin kiinnosta. Mutta katsellaan katsellaan!

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Elokuun kisat

Palataan vielä ajassa taaksepäin ja elokuun kisoihin. Agirodun jälkeen iski pieni paniikki että miten meidän kisaurakka jatkuukaan kun ei ihan mennyt suoritukset kuin oli toiveissa ollut. Jengi puhui koko ajan että osallistuvat piirimestiksiin, mutta minulla nyt ei ole niistä koskaan ollut mitenkään hyvä fiilis. Kisat on ohi jo ennenkuin vauhtiin pääsis. Selasin hieman kisakalenteria ja huomasin samana päivänä olevan Joensuussa kisat missä 4 starttia. Kun vielä sain houkuteltua siskoni mukaan kisaamaan Ilsan kanssa ensimmäiset kolmosen kisat niin mikäs sitä porukassa jälleen kisaillessa.

En olisi etukäteen uskonut kuinka hyvin kisat sujuivatkaan. Merrille pieni tauko teki jälleen hyvää ja toinen oli äärettömän kuuliainen. Pieni kauneusvirhe tapahtui toisella radalla kun herra arvioi väärin pituuden ja osui jalallaan yhteen palikkaan. Vaikkei se kaatunutkaan niin silti siitä nykyään tulee 5 vp. Kaikki muut radat vedettiin puhtaasti eli 3 nollaa 4:stä. Ja mikä parasta niin vikan radan aikana tuli vettä ku aisaa ja sitä juostiin kengät litimärkinä isoissa lätäköissä. Merrikään ei ollut kovinkaan innostunut mistään ylimääräisestä riekkumisesta vaan tsemppasi jälleen hienosti. Tultiin toiseksi vain kymmenyksen päähän valioitumisesta. Niin lähellä mutta eiköhän se sieltä joskus tule.



Seuraavalla viikolla käytiin kisaamassa Kotkan iltakisoissa missä ei ihan yhtä monta nollaa ollut tuliaisena kun Joensuusta. Ekalta radalta napattiin kuitenkin nollavoitto ja toinen H-Sert. Nyt Merrillä on kaksi molempia sertejä. Toinen ratakin olisi mennyt muuten ihan jees mutt itse hätäilin sen verran että käskytin huonosti keinulla minkä takia Merri teki elämänsä ensimmäisen lentokeinon.

Eka rata


Toka rata


Seuraavan kerran kisataan nyt lokakuun vikalla vkonlopulla ihan meidän omissa kotikisoissa. Saa nähdä miten käy. Onneksi kisattiin epäviralliset seuran mestikset kuun alkupuolella missä Merri toimi todella hienosti. Pieni epäröinti kepeillä ekalla radalla mistä 5 kun korjasin alusta. Toka rata meni puhtaasti. Oltiin sitten LAUn seuramestis kisoissa pronssilla. Jos sais pidettyä hyvän ja rennon fiiliksen tulevissakin kisoissa niin eiköhän me jotain saada aikaiseksi.