perjantai 30. joulukuuta 2011

Happy New Year 2012


 
31.12.11 Uuden vuoden aattona:

Hyvissä ajoin käytiin lenkkeilemässä metsässä missä koirat saivat juosta vapaana ilman pelkoa mistään raketeista. Aikaa meni lähes 1,5 tuntia kun innostuttiin ihastelemaan vuoden viimeistä auringonlaskua ja ottamaan koirapoppoosta kuvia.

Hela sakken: Merri, Lili, Nomi, Milan, Muska ja Kiia

Vuoden viimeinen auringonlasku
Muska, Kiia ja Merri
Uuden vuoden ilotulitus alkoi tuttuun tapaan jo hieman ennen klo 18. Oltiin Stiinalla koko poppoon kanssa nauttimassa aattoillan antimista. Valmisteltiin syömistä ja katettiin pöytä notkuvaksi! Ilotulituksen alkaessa Kiia hieman aloitti pöhinä-mölinäänsä kun se ei oikein tiennyt ett mistä tuo vaimea pauke johtuu. Luuli varmaan ett joku pamauttelee auton ovia. Heti kun ilotulitus koveni niin silloin ei ollut enää mitään hätää. Illalla käytiin saunassa, Merri ja Kiia pääsivät mukaan! Tällä kertaa ei päästy lumihankeen hyökkäämään kun lunta oli siunaantunut vain se muutama sentti. Kotiin saavuttiin ennen klo 22 ja siinä meni tovi ennen kuin koirat rauhoittuivat. Ilotulitus alkoi olla jo aika railakasta, sellaista sisällissota meininkiä. Ei auttanut muu kuin laittaa telkkari päälle ja vilttejä ja verhoja ikkunoihin ettei ihan niin selvästi raketit  näkyisi. Olohuoneen ikkunasta näkyi nimittäin aivan suoraan naapuruston ampumat raketit. Kiia nukkui tajukankaalla sohvalla mutt Merrillä ja Muskalla meni tovi ennenkuin rauhoittuivat. Pikkaisen Muskaa häiritsi jatkuva pauke mutt rauhoittui kuitenkin todella hyvin kun jäin koirien seuraksi katsomaan telkkaria. Itseä kyllä väsytti aivan sikana mutt jaksoin kuitenkin valvoa sinne klo 1 asti yöhön. Sitten kömmittiin kaikki yläkertaan nukkumaan ja koisittiin sikeästi aamuun asti.
 

tiistai 27. joulukuuta 2011

Yhteenveto vuodesta 2011

Vuosi 2011 vetelee jo viimeisiä päiviä ja on aika tehdä jonkinlaista yhteenvetoa kuluneesta vuodesta. Jos aloitetaan vaikka tulosten tarkastelusta Kiian osalta.

Mehän noustiin kolmos-luokkaan vuoden 2010 lopussa ja ekat kolmosen kisat startattiin helmikuussa Hyvinkäällä Huittisten pariskunnan radoilla. Ensimmäisenä saatiin kommenttia ettemme ainakaan heti helpoimmista tuomareista aloittanut :). Vaikka taitoa ei ollut niin tahtoa oli sitten senkin edestä. Lähdettiin raakileina kisaamaan. Eihän tuosta debyyttikisasta nyt oikein mitään tullut, kaikista kolmesta startista tuli HYL. Kaikilla radoilla kosahti A-putki erotteluun. Ei oltu todellakaan sitä aikaisemmin pahemmin treenattu ja sen kyllä huomasi. Onneksi radoilla oli ihan kivoja pätkiä mitkä loi toivoa tulevaan.
Olin lähtenyt tähän vuoteen sellaisella asenteella ett nyt harjoitellaan kolmosissa kisaamista ja tahkotaan sitten paremmin vasta seuraavana vuonna. Nyt olisi sitten harjoittelut harjoiteltu ja ens vuonna pitäis saada jotain aikaiseksikin :) Vuoteen meillä on mahtunut todella paljon startteja, osa hyviä ja osa todella huonoja. On jopa itku silmässä tultu radalta pois kun ei oo kulkenut sitten mitenkään. Pakka on levinnyt ihan totaalisesti kun oma fysiikka ei ole kestänyt vallitsevia olosuhteita, esim. helvetimmoista hellettä. Vaikka tuloksilla emme voi hurrata, emmekä todellakaan ole missään huippujen joukossa niin oon kyllä huomannut miten pienestä on ollut kiinni meidän tulokset, varsinkin tämän syksyn aikana. Kiia on niin herkkä ohjaukselle ett se ei anna armoa ollenkaan töppäyksiin. Vuoden vikoissa kisoissa Kotkassa yksikin sana väärin kriittisellä esteellä vei mahdollisuudet ja tyhmä olettamukseni. Jos nyt vuoden aikana keräämäni tietoa olisi prosessoitu tuolla pääkopassa ja ens vuonna uuden kouluttajan kanssa saatais meihin sellaista menoa ett oksat pois.

Karkea yhteenveto Kiian kisoista vuonna 2011
Startteja: 42
0-tuloksia: 4 (9,5%)
5-tuloksia: 7 (16,6%)
10-tuloksia: 3 (7,1%)
HYL: 28 (66,6%)

Merrin kanssa aloitettiin kisaaminen epävirallisesti jo Agirodussa, möllijoukkueessa. Helle oli aivan hirmuinen mutta se ei jätkän menoa haitannut. Kun päästiin alusta hieman pidemmälle niin sitten meno oli hieman sujuvampaa. Alku oli aika katastrofaalinen kun meidän piti tehdä lentävä lähtö pitkälle suoralle, auts! Kyllä virhepisteitä sateli kun ei saanut jatkaa matkaa kun vasta sen jälkeen kun oli "kiellon" jälkeen kokeillut kolme kertaa. Merrillä oli enemmin intoa kuin taitoa niin se hieman kostautui meidän menossa.
Ekat viralliset kisat "kisattiin" syyskuun alussa Ruokolahdella. Ne kisat meni kisaamis mielessä aivan penkin alle kun ei saanut HYL-tuloksen jälkeen enää jatkaa radalla!!! Oli kyllä niin ennenkuulumatonta!!! Meni hieman maku ja kyllä tuomari (Jan Vesalehto) sai asiasta hieman palautettakin. Meidän kisaamista hieman haittasi se kun lämppäri esteillä Merri tuli aina ekan riman ali. Sitä sitten piti ruveta varmistelemaan ja jatko kärsi. Onneksi sitten kotikisoissa saatiin tilaisuus näyttää mistä meidät on tehty; tripla 0-voitto! Merrin kanssa kisaaminen on siitä lähtien ollut aivan taivaallista. Se menee kun käsketään eikä meinaa! Merrin ohjaaminen eroaa Kiian ohjaamisesta hieman joten monta kertaa kokeilin radalla ett mikä asia toimii ja mikä ei. Tuli muutama startti uhrattua näihin toimiiko-vai-ei juttuihin mutt niissä sain todella arvokasta tietoa mitä olen käyttänyt jatkossa onnistuneesti.

Yhteenveto Merrin kisoista vuonna 2011  
Startteja: 17
0-tuloksia: 5 (29,4%)
5-tuloksia: 3 (17,6%)
HYL: 9 (52,9%)


Jotenkin harmittaa kun noissa tilastoissa näkyy se Ruokolahden katastrofi. Itse en pidä sitä minään kisana kun hyvä ett saatiin suorittaa 4 estettä/starttia ja sen jälkeen pois. No ei voi minkään! Merrin kanssa kisataan tammikuussa 2012 aktiivisesti sillä mielellä ett noustaan kolmosiin. Sitten ei tarvitse enää miettiä kakkosten kisoja ja kisaamista kahtena eri päivänä.

Merrin kanssa käytiin vuoden aikana vain 4 näyttelyä. Se on aika vähän verrattuna mitä edellisenä vuonna käytiin :). Tämä vähäinen määrä johtui Merrin häntä-ongelmasta. Heti vuoden alusta Merrista kasvoi äijä minkä piti kukkoilla ja pörhistellä kaikille uroksille mitkä vaan sattui tulemaan lähelle. Merri ei kuitenkaan ole mikään rähisiä ja tappelupukari, pohjimmiltaan kuitenkin kunnon mammanpoika. Tämä kuitenkin näkyi kehässä kun häntä nousi pystyyn kuin lipputanko, ja pahimmillaan jopa kippuraksi selän päälle. Ja tämähän näkyi heti arvostelussa vaikka muuten oltais oltu täydellisiä. Neljästä näyttelystä tuli 1xH, 2xEH ja 1xERI SA. Ja heti kun häntä pysyi selkälinjan alapuolella niin tuli ERI. Vuoden vikassa näyttelyssä messarissa HEW-11 Merri ei enää uhoillut kenellekään vaan piti häntää pystyssä vain pelkästä ilosta. Sen mielestä oli kivaa ja oli koko ajan sitä mieltä ett mitäs nyt! Jatkossa kokeillaan sitä ett siskoni vie Merrin kehässä niin jos sitten jätkä saisi sellaisia arvosteluja kuin mitä kuuluisikin ilman häntäongelmaa.

Koirat ovat olleet koko vuoden terveitä ja ei oikeastaan pahemmin mitään ongelmia. Merri sai muutaman kerran lääkkeet pissatulehdukseen mutt vaiva on ollut onneksi todella lievä. Heti kun on saanut yhdenkin tabletin suuhunsa niin johan vaivat ovat hävinneet. Nyt syksyllä saatiin kärsiä Merrin vatsavaivoista. Maha meni sekaisin ja sitä sitten ravattiin paskarallia ulkona. Luulin ett toinen oli syönyt jotain sopimatonta ja sen takia masu mennyt sekaisin. Mutt heti kun Merri rupess muuttumaan hieman alakuloiseksi ja väsyneeksi, lähdettiin heti lääkäriin. Diagnoosiksi saatiin mahasuolikanavan tulehdus. Heti kun Merri sai tähän lääkkeet niin toisen vointi parani hetkessä. Sen jälkeen ei ole taaskaan ollut yhtään mitään. Onneksi! Merri on hieman herkkävatsaisempi kuin Kiia-the-Jätejoonas. Oon hieman tarkemmin katsonut mitä sille syötän ja kuinka paljon.

Syksyllä meillä tuli perheenlisäystä kun Muska saapui laumaamme. Muskasta on tarkoitus tulla meidän kantanarttumme tulevaa kasvattamista ajatellen. Toinen on ainakin todella lupaava pakkaus, mutt vielä pitää hieman malttaa ens syksyyn ett saadaan sitten kuvaukset tehtyä niin nähdään pintaa syvemmältä mitä toinen on. Sulhasia olen jo katsellut sillä mielellä ett tiedän mitä on tarjolla ja ett voin seurata mitä ne on miehiään ja mitä jättävät jälkeensä ja mitä sieltä sitten voi tulla. Merle-uroksia on paljon hankalampi löytää kuin trikkejä mutt kyllä muutamia vaihtoehtoja on jo takataskussa. Muskan kanssa ollaan aloitettu pikkaisen agilityä, siis tosi baby-aksailua, ja vuoden alusta ois vuorossa näyttelykoulutusta. Toiveissa olisi selvitä Muskan kanssa pääsiäisnäyttelyyn. Tämä kuitenkin riippuu juoksuista ja miten turkkia on silloin. En lähde viemään bikini-lookkista junnunarttua kehään, no way! Juoksujen odotetaan alkavan tammikuussa mutt katsellaan ja kuunnellaan.

Kiitokset kaikille kuluneesta vuodesta ja odotellaan innolla ens vuotta!!!

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Hyvää Joulua 2011







Kuusen alla on kummaa puhinaa,
karvaisen kuonon jouluista tuhinaa,
heilahtaa kuusen katveessa tassu,
kurahtaa vihreän varjossa massu,
joulukarhu on asialla
oksien peitossa kuusen alla.

Karhulla mielessään jouluiset ilot,
purkki ja lahjat ja omenakilot.
Siksipä heilahtaa karvainen tassu,
siksipä kurisee massu,
että on tarpeen hetkinen vartoa,
odottaa, paastota, punoa vartoa.
Jälkeen koulun on odotus joulun
kaikkein kauneinta maailmassa.

Karhun mielessä joulu väikkyy
kynttilän valo silmissä läikkyy
mieli on auvoinen, mieli on avoin
viettääkseen joulua jouluisin tavoin.



Oikein hyvää Joulua kaikille toivottaa Häivähdyksen jengi!!!


tiistai 13. joulukuuta 2011

Merri 2v.

Paljon onnea minun elämäni valolla, iltojeni ilolle, Mertsi rakkaalle 2-vuotis synttäreiden johdosta!!!
Kaksi vuotta sitten saavuit maailmaan 4 muun sisaruksen kanssa ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Minun oma pieni sininen ihmeeni! Olet kyllä aina ollut niin minun koirani, ystäväni ja perheeni!


 
 
Kaksi vuotta eikä mitenkään suotta,
olen jo iso ja osaavainen,
en aina ihan tottelevainen,
osaan sanoa ei vahvasti,
osaan puolustaa kantaani kovasti,
... osaan myös kysellä ja jutella,
vakavastikin asioita miettiä;
olen siis seurallinen ja iloinen,
päivänsankari suloinen.


Maailmaa ollaan valloitettu vasta Suomen osalta, mutta kyllä tässä vielä ehditään. Misseilemässä ollaan käyty vaihtelevalla menestyksellä, kiitos sinun uljaan häntäsi. Tiedän, että se on kaunis ja komea mutta ei sitä tarttis aina esitellä :) Onneksi nyt ollaan päästy mielilajiimme, aksailuun. Siinä saat liitää ja rientää ja mennä tukka putkella eteenpäin. Radalla meillä on aina hauskaa! Olet kyllä niin minun pieni sininen ihmeeni! Oma rakas Merri Mertsi Mersumies <3!

torstai 8. joulukuuta 2011

Lumisia poseerauksia ja hieman aksailusta

Muska pääs kerrankin esiintymään oikein kunnolla valokuvausmallina, kiitos uuden lumipeitteen! Neiti Sieväsellä on ikää kuvien otto hetkellä 5,5 kk.




Joulukuun aikana Muska pääsee käymään hallilla ahkeraan ja opettelemaan aksailun maailmaa. Ollaanhan me jo otettu hieman putkea ja hyppyä mutt siis tosi pienimuotoisesti. Nyt kun harmaat ovat joulutauolla niin pystyy paljon paremmin keskittymään tähän tapaukseen. Alkeiden opettaminen on todella tärkeää, mutt todella rasittavaa jos viitsii myöntää. Onneksi hyvä ja ahkera työ palkitaan. Muistan miten tylsää oli Merrillekin opettaa alkeita mutt nyt oon niin ylpeä pojasta. Kyllä kova työ palkitsee.

Tänää käytiin Muskan kanssa siis kahdestaan hallilla. Otettiin jälleen putki-hyppy yhdistelmää. Aluksi meillä oli suora putki ja sen päässä hyppy. Etupalkka vaan eteen niin toinen ampaisee aivan mielettömän upeasti putkeen ja sieltä hypyn yli palkalle. Muska tykkää todella paljon turkoosin sinisestä häntälelustaan ja taistelee siitä aivan superisti. Jos sen sille heittää niin kyllä ampaisee kiinni kuin mikäkin. Vielä kuolleeseen leluun Muska ei oikein irtoa. Olen nyt lähtenyt vahvistamaan sitä laittamalla pienen makupalan lelun päälle. Kyllä se silloin sinne menee kun se tietää makupalan olevan siellä. Suoran putken jälkeen kokeilin kääntää putkea hieman aloitus päästä. Aluksi vain hieman ettei ole ihan suoraa näköyhteyttä palkalle. Tosi hyvin meni! Sitten vaan muutaman toiston jälkeen käännettiin hieman enemmin putkea. Kaiken kaikkiaan sain käännettyä putkea L-muotoon. Toistot sujui todella hienosti. Yhden ainoan kerran Muska meinasi mennä hieman oikoreittiä pitkin mutt kerkesin hyvissä ajoin kutsumaan takaisin ettei kerinnyt olleenkaan lähellekään palkkaa. Otettiin vaan pikkaisen lähempää putkea niin johan sujui taas.

Muskalla on aivan mielettömän suuri into touhuta hallilla ja kitinällä ja vinkumisella pitäisi putkeen päästä. Onneksi on vielä aika kuuliainen eikä vielä ihan samanlainen ampu-ohjus kuin Merri. No eiköhän sekin vaihe vielä tule tässä :) Nyt kun ollaan vielä pikkaisen rauhallisempia niin päätin aloittaa paikallaolo-harjoitukset yhden hypyn takana. Huomaa kyllä miten perusasia on hallussa, onhan sitä harjoiteltu ruokakupilla ja autosta ulostulossa. Neiti istui todella nätisti. Muutaman kerran oli pientä epäröintiä mutt ei kuitenkaan koskaan tullut hypyn ohi. Noista suorituksista on todella upea lähteä vahvistamaan paikallaoloa. Muistan kuinka Merrin kanssa tuskailin niiden kanssa aika kauankin. Ehkä se vaan johtui siitä ett silloin paikallaoloa ei niin tarvinnut vahvistaa kun oli vain kaksi koiraa. Nyt kun on yksi enemmin niin niiden "hallitsemiseksi" pitää tehdä pikkaisen enemmin töitä. Karja kuriin :)

Ostin juuri ens vuoden lisenssin. Onneksi joku hyväkäs ihminen muistutti asiasta :) Olishan se hieman noloa lähteä ens vuonna heti tammikuussa kisaamaan jos ei oliskaan lisenssiä. Nyt sitä ei kuitenkaan tarvitse murehtia. Voi olla ett pitää kisaamaan heti uudenvuoden päivänä Hyvinkäälle Merrin kanssa. Veri vetää niin takaisin radoille! Toivon mukaan tammikuussa napsahtaa ne viimeiset luvat niin ei tartte enää kisata kahtena eri päivänä. Kiian kanssa aloitan kisaamisen vasta helmikuussa ja silloin Merrin olisi hyvä olla samassa luokassa. Oon tehnyt jo pienimuotoisen treenisuunnitelman sinne sm-kisoihin asti. Tavoitteita on ja ollaan käyty kaikki epäkohdat läpi ja listattu ne. Nyt olis tarkoitus tammikuusta alkaen lähteä ruotimaan niitä epäkohtia ja parantamaan niitä. Jos sitten saatais paljon suvuvampaa menoa aikaiseksi ja saatais ne puuttuvat nollat kasaan. Merrin kanssa aloitetaan jossain vaiheessa sitten ne kolmosen kisat mutt tavoite on oikeastaan vaan sm-joukkueeseen pääsy. Tietysti jos nollat napsahtais kasaan niin sitten yksilöihin kans :) Mutt nautitaan nyt tästä joulukuun tuomasta rauhasta ja mietitään noita asioita hieman myöhemmin. Nyt vaan kaipaan lomaa!!!

tiistai 6. joulukuuta 2011

Hyvää Itsenäisyyspäivää 2011



Toivottaa Häivähdyksen jengi


lauantai 3. joulukuuta 2011

Sama kuin viimeeksi

Tänään oli viimeinen meno tälle vuodelle. Aamulla heräsin, tuntia liian aikaisin kylläkin, jo klo 01:25 kun Kiia halusi yöllä ulos. Yritin vielä nukkua tunnin verran, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Nousin sitten syömään aamupalaa klo 2 yöllä. Ei ihan normaali heräämisaika, varsinkaan näin vkonloppuna. Syy tähän oli messariin meno, HkiWinneriin!

Koirat oli ihmeen pirteitä jo heti herättyään vaikka olisin kyllä luullut niiden vetäytyvän takaisin vällyjen alle nukkumaan. Merri varsinkin oli erittäin skarppina ett mitä tehdään. Ilmeisesti tajusi edellisen illan pakkailuista ett kohta ollaan lähdössä jonnekin. Ei muuta kuin pienet valmistelut, kamat autoon, koirat pikalenkillä ja kytkimen nosto. Käytiin Merrin kanssa hakemassa Stiina matkalta kyytiin ja ei muuta kuin nokka kohti Hesaa...

Oltiin hyvissä ajoin perillä, klo 7:05. Ei ollut ollenkaan ruuhkaa parkkitalossa ja auton pystyi jättämään juuri siihen ruutuun mihin vain halusi. Sisäänkään ei tarvinnut ollenkaan jonotella, sen kun käveli sisään. Kehä löydettiin nopeasti kun tiesi etukäteen mihin päin suunnistaa. Ja se mikä hyöty ajoissa olemisessa on niin häkkipaikkojakin oli vaikka muille jakaa. Samaa ei voinut sanoa enää puolen päivän aikaan.

Merri oli koko päivän todella iloinen oma itsensä. Ei pahemmin mitään ärinöitä uroksille, ja nartuille piti hieman sirkuttaa. Toinen oli todella nätisti häkin päällä ja ihmetteli maailman menoa. Puolen päivän aikaan päästiin itse vasta kehään, joten Merri sai totutella kaikessa rauhassa taas tähän vilinään. Otin Merrin hyvissä ajoin jo kehän laidalle odottelemaan ettei tuu sitten sellaista hirveää häsellystä ja kiirettä. Mentiin rauhassa kehään ja Merri käyttäytyi todella superisti. Seisoi kauniisti eikä välittänyt yhtään toisista uroksista. Liikkeessä häntä jälleen nousi mutt tällä kertaa se ei todellakaan ollut minkäänlaista mahtailua vaan enemminkin kivaa-kivaa-mitä-tehdään. Yritin hieman suhinalla ja hidastuksella vaikuttaa häntään mutt ei auttanut. Häntä pysyi lipputankona. Pöydällä Merri oli hieman vaivaantuneen näköinen ja siitä näki selvästi ettei voisi vähempää kiinnostaa mikään lääppiminen. Vaikka lipui aika pöydän reunaan niin silti kesti sitten paikallaan. Ei siis tippunut laidan yli :). Seisominen onnistui todella hienosti mutt yksittäisliikkeessä häntä nousi jälleen. Taaskaan ei ollut havaittavissa mitään pullistelua mistä olen tyytyväinen. Esityksestä saatiin EH, sama kuin viime vuonna HkiWinneristä.

Arvostelu, tuomarina Elena Ruskovaara:
"Maskuliininen, jäntevärunkoinen, kookas uros. Kokoonnähden riittävä raajaluusto. Ikään nähden  varsin hyvä karva. Etuosa saisi olla voimakkaammin kulmautunut, riittävät takakulmaukset. Pitkä maskuliininen pää, otsapenger saisi olla merkatumpi. Varmat korvat ja hyvä ilme. Liikkuu yhdensuuntaisesti edestä ja varsin hyvällä sivuaskeleella. Varsin korkea häntä häiritsee liikkuessa. Esiintyy ja esitetään erinomaisesti."

Kaiken karvansa pudottanut "pikku" poika :)
 
Olisin ollut todella yllättynyt jos olisimme saaneet ERIn kun ottaa huomioon Merrin häntäongelman sekä sen ett eihän sillä ollut edes turkkia päällä. Toinen näytti ihan junnu-pojalta vaatimattomassa karvassaan. Pääsiäisenä sitten uudelleen kehään kun on kunnon turkki päällä. Voi olla ett seuraavalla kerralla Stiina esittää Merrin. Kokeiltiin tänäänkin ennen kehien alkua ett Stiina pyöritteli Merriä kehässä. Häntä ei noussut yli selkälinjan, mutt Merri etsi koko ajan miuta ihmisjoukosta. Tämän takia emme voineet vaihtaa handleria lennossa. Jatkossa kokeillaan sitä ett Merri lähtee Stiinan matkaan ja mie tuun sitten jälkijunassa paikan päälle johonkin piiloon. Jos vaikka silloin Merri esiintyisi todella hillitysti ja saataisiin taas niitä kunnon sijoittumisia. Nyt tuo häntä on vienyt niin suuren osan meidän esiintymisistä. Voisinhan mie opettaa kokonaan uudelleen tuon meidän näyttelyjuoksemisen mutt en millään viitsi. En ole mikään näyttelyihminen joten näillä mennään. Ei maksa vaivaa! Merrillä oli tänäänkin sellaista yhdessätekemisen riemua ja sitä en todellakaan halua siltä ottaa pois. Jos se kulkee sujuvasti ja rauhallisesti jonkun muun esittämänä niin siitä vaan. Se ei ole miulta pois. Pääasia ett saadaan homma sujumaan! Nyt me kuitenkin jäädään lomalle kaikista koirahommista ja palataas taas niiden kanssa asiaan tammikuussa. Lopuksi vielä pieni näyte Merrin lipputankohännästä, toivottavasti tänään viimeistä kertaa :)