sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Hyväksytysti läpi!


Kasvattajan peruskurssi on nyt suoritettu. Kohta sitten aletaan miettiä kennelnimeä ja sen hakuprosessi käyntiin. Jos vaikka joskus syntyisi pieniä shelttisiä oman nimen alle.

perjantai 18. helmikuuta 2011

Parannusta...

...on tapahtunut aivan huimasti Kiian yskän suhteen. Vielä pari päivää sitten sitten köhitti säännöllisesti aamulla, ulkona ja sitten illalla. Todellakaan nää pakkaset ei helpottanut ulkona oloa kun kylmä ja kuiva ilma kävi henkeen. Silloin Kiia yskitti. Onneksi yskä ei missään vaiheessa ole muuttanut todella pahaksi, maksimissaan 4 yskäisyä peräjälkeen. Nyt Kiia ei ole yskinyt lähes 48 tuntiin kertaakaan, paitsi tietysti jos pitää hihnassa vetää. Ulkona pystyy olemaan aivan samaan tahtiin kuin ennenkuin. Pitää kuitenkin edetä varovasti ettei vaan missään välissä tuu takapakkia. Ollaan tehty monta pientä lenkkiä, palloleikit on ollut pannassa ja muukin riehuminen ulkona pakkasessa. Mantteli on ollut ahkerasti päällä aina kun mennään ulos. Harmi vaan kun meidän tossut on johonkin kadonnut, kolmalla tossulla ei ole kiva kulkea ulkona.

Merri ei ole oirehtinut mitenkään. Toivotaan että säästyy koko köhältä. Nyt sitten alkaa meidän parin viikon karenssiaika. Päästään kuitenkin starttaamaan kotikisoihin tuossa maaliskuun alussa, eli reilun parin viikon päästä. Luulin todellakin ett kisoihin ei mennä mutt nyt kun tuo yskä näyttää olevan kadonnut niin päästään sittenkin. Molemmilla koiruudella on virtaa aivan mielettömästi mutt mitenkäs sen purat kun ei voi mennä hallille eikä ulkona voi pitkään olla pakkasen takia. Varpaat ja korvat jäätyy! Nyt ollaan yritetty tehdä ruuan ja lelun etsintää sisätiloissa. Toiset ovat olleet ihan innoissaan kun pääsevät käyttämään nenää ja päätään. Merristä on kehittynyt aivan haka, löysi namit ihan tosi nopeasti. Heti kun malttoi jättää Kiian seuraamisen ja luotti omaan nenäänsä niin johan alkoi lyyti kirjoittamaan.

Toivottavasti pakkaset hellittäisi viikon päästä niin pääsisi kunnolla nauttimaan kevättalvesta ja auringon paisteesta. Olisi vielä kivaa päätä hiihtämään ja potkukelkkailemaan, ja muutenkin nauttimaan ulkoilmasta. Pikkaisen alkaa tää sisällä istuminen tökkimään, koiruudetkin yhtyvät varmasti tähän. Nyt kerätään voimia ja intoa tulevaa kevättalveen. Loppuun muutama kuva Savitaipaleelta!

Jihaa, järven jäällä moottorikelkan jäljellä!

Aurinko häikäisee ja hieman varpaita paleltaa!

Onneksi päästiin sitten sisälle lämmittelemään ja nauttimaan vehnästä!

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Mersi MerMer:n messaritaulu


Merri, Mertsi, Mer-Mer:n messaritaulu saapui vihdoin ja viimein eilen postiin.
Toinen on niin komea 1v. poseerauksessaan.

Kuvannut Eirikuva 12/2010

tiistai 15. helmikuuta 2011

Talven iloja ja vähemmän kivaa

Ihanaa kun on pakkasta ja aurinko paistaa. On valoisaa ja linnut laulavat. Harmillisesti helmikuu on tuonut tulleessaan taas hieman kylmät ilmat, pakkanen siinä -20 hujakoilla. Ei oikein voi tehdä mitään kun käy henkeen ja koirien tassuihin. Normaalistihan sitä oltais käyty hiihtämässä, juoksemassa ja kelkkailemassa. Sellaiset urheilusuoritukset saa todellakin unohtaa noilla pakkasilla. Turhan raakaa puuhaa.

Hallillakaan ei olla nyt käyty vähään aikaan näitten pakkasten takia. Kovat pakkaset huurrustaa kontaktiesteiden pinnat ja niistä tulee todella liukkaita. En ota sitä riskiä ett jompikumpi liukastuu ja loukkaa itsensä. Mattopäällysteiset esteet olis tosi kivat, tai sitten se lämmitetty halli, se ois vielä kivempi.

Nyt ei päästä varmaan pariin viikkoon oikeastaan mihinkään kun Kiia taitaa olla sairastunut kennelyskään. Sitä on meilläpäin todella monella koiralla, ja varsinkin agihallilla kävijöistä. Oltiin kerran tunnin verran porukalla treenaamassa ennen meidän kisavkonloppua ja kaikki koirat sairastui yskään. Siis todella ärhäkkä tapaus. Oltiin samalla kentällä muttei mitenkään edes lähekkäin ja sitten ennen kuin lähdettiin kotiin, annettiin koiruuksien juosta noin vartti irti ja leikkiä. Juoksivat vain, eivät edes painineet tai hammasmiekkailleet. Tarttuu siis todella herkästi jos on tarttuakseen.
Onneksi Kiian yskä ei ainakaan vielä oo kauhean paha. Ulkona köhittää kun on pakkasta ja tietysti pitää riehua. Riehumista oon nyt yrittänyt välttää ettei pahennu. Nyt sitten ollaan levossa, nesteytetään ja pidetään lämpimänä. Harmi kun ei voi harrastaa höyryhengitystä kuin ihmiset. Saa nähdä kuinka kauan menee ennenkuin Merri sairastuu. Toivottavasti tää jäisi nyt ainoaksi tapaukseksi.

Viime viikolla ei ollut tietoakaan sairaudesta joten meillä oli kyllä menoa ja meininkiä loppuviikosta. Perjantaina lähdettiin käymään pikaisesti Savonlinnassa hakemassa hieman meikäläisen ja koiruuksien tavaroita. Piti ottaa vaatteita ja kosmetiikkaa jos meinaa pärjätä täällä reilut 3 viikkoa. Lauantaina lähdettiin sitten käymään koira-ystävällä Kotkassa. Hänellä on Kiian ja Merrin serkkutyttö Maire + 6 muuta nelijalkaista. Kiia ja Merri ottivat aika lunkisti. Alkutohinan jälkeen makoilivat, leikkivät keskenään ja Kiiakin innostui jopa miehnaamaan olohuoneen lattialla. Oli aika hauska tapaus. Sunnuntaina sitten päästiin käymään pitkästä aikaan maalla. Harmi kun oli tosissaan reilusti pakkasta ettei kärsitty ulkona pahemmin olla. Pikaiset pissalenkit ja sitten heti sisään tassuja lämmittelemään. Pitäisi varmaan taas tehdä iso kasa fleecetossuja kun meidän viime vuotiset ovat johonkin mystisesti kadonneet. Tai sitten odotellaan heinäkuun helteitä...

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Treeniä pukkaa

Nyt ollaan siis päästy jälleen treenaamisen makuun. Mikäs siinä kun vietetään seuraava kuukausi kokonaan Lpr:ssa ja päässään halliin vaikka joka päivä ;) Käytiin eilen, tänään ja mennään huomenna. Sitten pari päivää huilia ja sunnuntaina mennäänkin Kiian kanssa Kouvolaan Rannikon valmennukseen, Jeee!!!

Ollaan nyt otettu ihan perusjuttuja kummankin kanssa, ei mitään hötkyilyjä tällä kertaa. Molemmille alkeista lähtien pakkovalssia, puomin alastulokontaktia, putken pimeää kulmaa, lähetystä kepeille ja muutenkin keppejä.
Kiian kanssa ruvettiin harjoittelemaan putken eri päitä ja tänään laitettiin A jo siihen reilun metrin päähän. Kepeillä välimatkaa sivusuunnassa etupalkalla ja ohijuoksua. Tänään otettiin "uutena" backlap. Toimi jopa aika hyvin. Kun sitä ruvetaan muistuttamaan vähän väliä niin eiköhän neidin harmaan aivosolut senkin hoksaa alta aikayksikön. Näin kävi ainakin pakkovalssin kanssa. Kiia kesti todella hyvin miun liikkumisen sivusuuntaan ja suoritti hypyn oikein. Tänään otettiin lopuksi pientä kivaa radanpätkää ett pääsi jopa hieman juoksemaan.


 
Merrin kanss muisteltiin eilistä pakkovalssia, otettiin keinua, puomia ja eilen eka kerran A:ta. Putket on nyt ollut pienoisessa kiellossa ylikuumenemisen takia. Pitää oppia malttamaan ja tekemään sitä mitä sanomaan eikä vaan juoksemaan putkien hurmiossa ympäri kenttää :) Kerran laitoin viime viikolla putkien päät suppuun niin sen jälkeen jätkä rauhoittui kummasti. Nyt putket saa olla ihan missä vaan niin Merri menee niihin vasta kun käsketään. Ihanaa!



Kepit tuottaa meille kyllä harmaita hiuksia. Onneksi oon jo sen verran blondi päästäni niin ei harmaatkaan enää niin hyvin näy :) Ne verkot on niin vihonviimoinen asia mitä enää laitan ikinä. Onhan se tosi huippua ett tulee itsenäinen koira eikä tarvi olla käsien kanssa siellä sohimassa mutt... Merri on vieläkin niin kiinni niissä verkoissa ett aarrgh! Parhaimmillaan on menty 4 verkolla mutt sitten kun innostutaan niin sitt roiskitaan ihan kympillä. Onneksi meillä on irtokepit täällä kotona niin päästään tuonne ulos niiden kanssa. Kaarien hommaaminen on edelleen vaiheessa :) Ehkä mie ne saan ennen kesää.
Lopuksi vielä radanpätkää takaakierroilla!



Hiljaa hyvä tulee... Nyt kun ei ole mihinkään kiire. Odotellaan rauhassa kesää ja treenaillaan järjestelmällisesti. Merrin kanssa varmaan skipataan kaikki tän vuoden kisat ja edetään maltilla. Sitä tuo poika kaipaa. Malttia malttia! Virtaa on niin paljon mutt aina ei pää kestä mukana :) Sellaisia nää kakarat on! 

maanantai 7. helmikuuta 2011

Kolmosten korkkaus

Eilinen sunnuntai vietettiin sitten Kiian kanssa agiliitelyn merkeissä. Lähdettiin aamu-ysiltä jo ajelemaan kohti Hyvinkäätä ett saatiin ajella aivan rauhassa ja ilman paniikkia. Ajomatka sujui hyvin, eikä eksyttykään kertaakaan. Pieni paniikki iski yöllä klo 2 jälkeen kun itseltä tuli taas vaihteeksi koko elimistön sisältö ulos ja oli aivan mielettömän heikko olo. Tuskahiki valui otsaa pitkin ja mahaa koski. Onneksi hieman lääkettä ja pieni välipala keskellä yötä helpottivat sen verran ett sai nukuttua yön loppuun. Aamiainen kesti sisälle joten edes pikkaisen sai energiaa siitä. Loppupäivänä ei sitten syötykään kun banaani, suklaapatukka ja kisan päätyttyä sämpylä. Muuten meni aika nestelinjalla! Ainut positiivinen puoli oli ett koira ei ollut vatsavaivainen. Se on melkein kestämättömämpää kuin omat vaivat.

No niin siis... Oltiin perillä todella hyvissä ajoin, koska halusin itse hieman fiilistellä tunnelmaa ja antaa Kiialle kunnon tilaisuuden tutustua paikkaan. Ei olla koskaan oltu tuollaisessa sisähallissa joten oli hieman totuttelemista kummallakin. Sisällä haisi märältä koiralta ja joka puolella vilisteli koiria ja ihmisiä sinne ja tänne. Kiia oli ekaksi hieman ihmeissään ett mihin miut on oikein tuotu. Innokkaasti se oli kuitenkin eteenpäin menossa vaikka minne. Onneksi kisarata oli aivan perällä niin ei Kiiakaan hikeentynyt kovinkaan pahasti. Sen verran oli porukkaa aina edessä ettei se nähnyt radalle :) Laitoin hetkeksi Kiian häkkiin asettumaan ja rauhoittamaan. Itse kävin sillä aikaa tarkastelemassa millaisia ratoja oli tiedossa, ja tietysti kävin vessassa monennenkohan kerran. Onneksi vatsansisältö kesti sisällä, kiitos lääkkeiden!

Kaikki radat olivat miusta todella kivoja, vaikka pyöritystä olikin luvassa. Ei kuitenkaan mitään mahdottomia vaan sellaista sujuvaa menoa parhaimmillaan. Siis todellakin parhaimmillaan, meidän suoritukset eivät ihan sitä olleet. Onneksi HYLkyä tuli hyvin paljon joten meidän suoritukset ei näyty tilastojen valossa yhtään sen huonoimmilta kuin muidenkaan. No suoritustaso saattoi sitten olla ihan toinen, mutt ei nyt takerruta pikkuseikkoihin. Oppimaan me tultiinkin ja hieman testaamaan missä mennään. Kontaktit on ollu meidän kompastukivi viime kisoissa, joten niihin me panostettiin totaalisesti. Niiden osalta olin kyllä tyytyväinen ja niiden onnistuminen olikin se pääasia. Kaikki muu onnistuminen olisi ollut plussaa. Mennään siis ratoihin, teen yhteenvedon sitten loppuun.

1.rata: Alku lähti todella kivasti. Pikkaisen pakkovalssi putkelle oli kankeaa kun Kiia kerkesi hieman liian pitkälle. Meni kuitenkin sisään. Kepeille lähti aika hyvin ja aloitti pujottelun. Tiesin etukäteen ett seinäänpäin menevät kepit ovat todella haastavat mutt en ainakaan omalla kropallani mitenkään keskeyttänyt niitä. Silti Kiia tuli liian aikaisin pois. Ehkä käteni oli turhan korkealla, en todellakaan tiedä miksi pidin sitä noin ylhäällä mutt en onneksi pitänyt sen jälkeen. Olisi pitänyt ottaa kepit alusta asti mutt eipä tullut otettua. Korjaus sujui ihan ok ja siitä sitten okserille. Kiia hyppäs todella pitkälle mutt ei edes yrittänyt hypätä muita hyppyjä. Korjas linjansa hyvin. Sitten en tiedä mikä sen päässä oikein kävi kun ihan superhyvin lähti takaakiertoon mutt sitten... MENEE RIMAN ALI. Siis täh! Olin niin ällistynyt ett huh huh. Eihän se oo koskaan mennyt riman ali. Ilmeisesti on vielä totuttelemista riman korkeuksissa tai jotain. En nimittäin koskaan erikseen käske hyppäämään riman yli vaan kierrä-käsky tarkoittaa myös hyppäämistä. No aina ei voi tietää mitä pienen koiran harmaissa aivoissa tapahtuu. Ei muuta kuin uusiksi ja eteenpäin. Putkeen ja siitä sitten puomille. Otin uuden taktiikan käyttöön ja suhinalla pikkaisen jarrutin menoa ettei tulisi ylösmenovirhettä. Todella hyvin toimi. Hidastii juuri sopivasti ja nyt tassut osui aivan reilusti kontaktille. Ei mitään epäselvyyttäkään. Myös toisessa päässä aivan superisti. Hidasti ja pysähtyi ja pysyi kunnes toisin sanoin. Rengas oli pikkaisen vinossa mutt sitä oltiin harjoiteltu perjantaina. Vaikka itse olin sisäpuolella Kiia hyppäsi renkaan tosi hienosti. Sitten saan taas syyttää itseäni. Tampio ku oon ja kukaan ei oo karjumassa ohjeita niin näinhän siitä käy. Olin suunnitellut ett valssaan renkaan ja keinun välissä mutt eiii. Pässi! No ei siinä vielä paniikkia. Keinu meni hienosti ja olisinhan minä voinut vaihtaa puolta keinun edessäkin mutt kun en. Seuraavaksi pituus ja siitä 180 astetta toinen hyppy. Lähetin Kiian pituudelle ja tein takaaleikkauksen. TAMPIO (syyttää itseään)! No eihän meidän Kiia tajua mitä takaaleikkaus tarkoittaa vaan kääntyy sinne suuntaan missä olin ollut lähettäessä sen. Kun hää huomaa missä oon niin äkkiä takaisin. Ikävä kyllä vaan pituus suoritettiin siinä samalla väärään suuntaan. Loppurata meni sitten vähän juoksuksi. Aan kontakti oli onneksi hienoa ja lähetys putkeen vaikka Kiia saikin hakea putken pään kun oli hieman vinossa linjassa. Hienoa työtä siinä kohtaan. Viimeiset hyppyesteet olivat 3-sarja ja niiden kanssa tiesin ett ongelmissa oltais oltu jos sinne asti oltais selvitty ilman hylkyä. Eka mentiin ohi ja loput sitten aivan vääriltä puolilta. Huomasin videota katsellessani miten herkkä Kiia on miun käden heilautukselle, lähtee heti takaakiertoon. Kuten tiesin ongelmissa oltais oltu ja nyt se sitten meni aika plörinäksi. Kunnon päällejuoksukin melkein tuli tokavikalla esteellä. Hih! No se sarja tulee olemaan meidän yksi treenikohde.

2.rata: Ensimmäiset kolme estettä meni oikein hienosti. Mutt kerrankin kun ois pitänyt oottaa niin sitten olin metrin verran liian edellä ja Kiia pääsi sukeltaan putkeen selän takaa. Häkellyin taas omaan virheeseeni etten tehnyt persjättöä vaan taas tuli takaaleikkaus puomille. Kauheen näköistä, grrr! Puomi meni taas tosi hyvin. Puomin jälkeen hyppy ja sen jälkeen oli tarkoitus tehdä valssi. Mitä en taaskaan tehnyt, tök tök tök! Pitäis potkaist itseään nilkkaan. Yritin taas huotaisulla lähettää putkeen mutt eihän Kiia ymmärrä erottaa putkea ja kontaktia. Aalle mentiin niin ett humahti. Otettiin alastulo (ei oikein onnistunut) ja sen jälkeen lähetys putkeen. Muuri ja sen jälkeen tarkoitus mennä Aalle. Olin jälleen liian edellä ja kaukana sivulle, joten näytin aivan täysin siihen putkeen mihin Kiia sitten sukelsikin. Huoh! Ei mennyt ihan putkeen joten päätin ihan suosiolla lopettaa radan kesken. Loppu olisi kuitenkin ollut sellaista rävellystä ettei paljoa kannattanut vetää loppuun. Ainut minkä olisin halunnut tehdä niin ois ollut kepit. Olin rataantutustumisessa päättänyt ett jos ei nyt pujottele loppuun niin sitten olisin ottanut alusta. Mutt nyt ei otettu keppejä ollenkaan.

3.rata:

Tätä alkua kauhisteltiin jo paperilla kun nähtiin millaisesta tilanteesta pitää vetää kepeille. Kääk! Alkuun olin kuitenkin aika tyytyväinen kun sain pienen etumatkan tokan hypyn jälkeen ja pystyin tekemään jonkinnäköistä valssia heti renkaan jälkeen. Kiia suoritti jälleen renkaan tosi hienosti eli jotain kehitystä on tapahtunut sen suhteen. Kepeille vienti oli hieman kökkö mutt lähtö oli hyvä. Ilmeisesti Kiia ei tajunnut kunnolla tiukata kun luiskahti yhden välin ohi. Eikun uusiksi! Keppien jälkeen Kiia irtosi hyvin muurille ja siitä sitten Aalle. Kerrankin oikeaan paikkaan. Aan takana oli hyppy ja siitä putkeen. Kiia lähti putkeen mutt tuli pois. Aaakkk. Olinkohan taas liian hätäinen ett Kiialle tuli fiilis ett nyt se karkaa, tai jotain. Putken jälkeen seuraavaksi oli nimittäin takaakiero niin halusin olla siellä valmiina. Kai siinä oli voinut murto-osa sekunnin odottaa ett Kiia varmasti lähtee putkeen. Putken jälkeinen hyppy meni hyvin ja siitä sitten keinulle. Taas hyppy ja siihen vaikeamaan paikkaan eli putkeen Aan alle. Yritin ihan oikeasti viedä sen melkein nenästä vetämällä ja melkein survomalla putkeen mutt silti Kiia sai vielä päähänsä rynnätä Aalle. Siis voi elämä! Hemmetin kontaktihullu! No sitten ihan oikeesti survastiin putkeen ett päästään loppuun asti. Loppurata meni aika kivasti. Puomin kontaktilla ilmeisesti en enää ollut itse niin mukana kun Kiia roiskasi sen ihan kympillä. Onneksi vikat kolme estettä meni hienosti niin päästiin ylittämään maaliviivakin vikalla hypyllä :)

Eli mitä meille jäi näistä radoista; yhteenveto:
  • Harjoiteltava omaa liikkumista. Tilanteisiin pitää mennä kuin päätön kana eikä himmailla. Eli jos tilanne vaatii valssia niin sitten valssataan. Ja oikeassa paikassa olemista, ei jäljessä eikä liian edellä
  • Putki-kontaktiesteen erottelu. Pitää ihan oikeesti opettaa Kiialle mitä tarkoittaa läpi eli putkeen ja mitä kiipee/puomi eli meno kontaktiesteelle. Sen pitää oppia ymmärtämään suullinen käsky ettei aina tarvi paniikissa potkia/viedä ja tuurilla onnistua.
  • Kunnon käsimerkit, ei kuitenkaan keskisormea tässä tapauksessa vaikka sen voisinkin itselleen näyttää. Ei mitään heilumista ja huitomista vaan määrätietoiset eleet.
  • Selvät käskyt ja niiden ajoittaminen. Vieläkin voi aikaisemmin ja selvemmin käskyttää. 
  • Itsenäisemmät esteiden suoritukset. Kiia ei vieläkään kestä kauhean hyvin jos on etäisyyttä ja varsinkin jos joutuu lähtemään suoritukseen minun menossa toiseen suuntaan. 
Joten eiköhän siinä ollut ihan tarpeeksi työn sarkaa meille. Onneksi päästään Rannikon rääkkiin kerran kuussa ja toivon mukaan kesällä kunnon ryhmään niin päästäisiin ihan kunnolla hommiin ja osaaviin käsiin. Tarkoitus olis tän vuoden sm-kisojen jälkeen ruveta kerämään niitä 0-tuloksia ens vuotta varten. Pitää olla tavoitteita. Nyt vaan tarvitaan työkalut niiden suorittamiseen.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Toivo elää!

Kiian kanssa ollaan alettu treenaamaan agilityä hienoisen tauon jälkeen. Joo ei olla vieläkään selvitty Savonlinnassa ryhmään, ja tätä menoa ei varmaan selvitäkään mihinkään järkevään mutt se on sitten aivan toinen juttu. Mietitään sitä myöhemmin. Meillä oli tarkoitus aloittaa kisat 12.2 Varkaudessa mutt kaikki ei ihan mee niinkuin ajattelee :) Selailin tuossa viime kuun lopussa agilitynkisakalenteria ja leikittelin mielessäni eri kisoja, mihin vois mennä ja vähän katselin aikatauluja. Meillä on Kiian kanssa Rannikon valmennus 13.2 Kouvolassa ja seuraavana päivänä miulla alkaa työharjoittelu lapsuuden päiväkodissani. No joo! Meill ei oo paljoa koulua juuri tuolla kisaviikolla joten ei oikein tehnyt mieli jäädä Savonlinnaan roikkumaan joittekin kisojen takia. Varsinkin ku ne järjestetään kylmässä maneesissa, missä on vielä todella raskas pohja. Kääk, pelkkä ajatuskin siitä ett vietettäis koko päivä kylmässä niin ei kiitos. Vähemmästäkin voi saada keuhkokuumeen!
Tein sitten totaalisen ja rohkean vedon. Ilmoitin aivan viimehetkellä meidät 6.2 Hyvinkäälle! Päästään sitten kisaamaan oikein isoon porukkaan. Melkein voisi sanoa ett mahan pohjasta kouraisee edelleen koko ajatus. Tai sitten huvittaa. Pelottaa ja naurattaa! Onko tässä enää mitään järkeä? Ainut mikä oli järjellä ajateltu oli se halli. Ihana lämmin halli missä on hyvä olla ja hyvä alusta mitä pitkin juosta. Ei tartte miettiä kuinka pitää itseään sekä koiraa lämpimänä ennen kisasuoritusta ja sen jälkeen. Ollaan varmaan hieman karkeita ja altavastaavia muihin verrattuna mutt joskushan se on aloitettava. Varsinkin meidän tauon jälkeen moni varmaan ajattelee ett onko mitään järkeä. Ei varmaankaan mutt veri vetää kisaamaan! Onneksi sentään päästään 3 kuukauden ajan Rannikon valmennuksiin ett päästään taas vireeseen. Kesällä sitten tahkotaan treenejä täällä koto-Lappeenrannassa ja kisataan samalla.
Nyt me siis ollaan treenattu. Ja varmaan kaikki arvaa mitä... eli kontakteja. Iski aikamoinen motivaatio treenata ne siihen kuntoon ett kärsitään mennä radalle. Vielä viikko sitten näytti aivan karmeelta. Sunnuntain epiksissä varmaan kaikki meni pieleen. Siis ei mitään järkeä. Kontaktin opetuksesta ei ollut mitään hajuakaan kun Kiia pääsi puomille, huoh. Silloin kyll teki miel jättää koko Hyvinkään reissu väliin. Nyt eilen ja tänään muistutettiin ihan olan takaa kuinka asia toimii kontaktilla tai ei kunnian kukko laula. Tänään treenit meni kontaktien osalta niin aivan super-hienosti ett nyt todellakin toivon ett jotain sen koiran sievässä päässä naksahti. Pidetään sormet ristissä ja toivotaan parasta. Se nähdään sitten sunnuntaina. Jos kontaktit onnistuu kisoissa niin sitten paljastan minkä uuden jipon tein kontaktilla. Toivotaan toivotaan!