Inov8 Trailroc 245

Nyt ne tuli... ja vihdoin pääsee testaamaan!
Viime viikon keskiviikkona tilasin iltamyöhään uudet aksailukengät Agi.fi:stä. Oon MM-karsinnoista lähtien etsinyt itselleni uusia kenkiä sisäkäyttöön kun meinasin silloin karsintojen ekalla radalla lentää kumoon kun ei kengät pitäneet yhtään. Loppurata meni muutenkin aivan plörinäksi kun en luottanut kenkiin enää ollenkaan! Kävin silloin paikan päällä kokeilemassa eri Inov:n kenkiä, mutta mikään ei sopinut. Tai sitten jos löytyi muuten hyvä malli niin se oli sitten aivan liian raskas aksailuun. Silloin oli puhetta syksyllä tulevasta uutuudesta missä on leveämpi lesti mikä sopisi huomattavasti paremmin meikän räpyläjalalle.

Kun tämä uutuus, vihdoin ja viimein, tuli niin hieman epäilytti tuo pohjakuviointi, tai oikeastaan "piikkien" pituus. Vanhat kengät kun on Inov X-talon 212 missä pohjakuvioinnissa on pituutta hieman enemmin. Kun kengät sitten tulivat maanantaina niin testailin niitä kuvassa näkyvällä "keinonurmella". Kyllä ainakin siinä vaiheessa epäilykset sai heittää romukoppaan. Näissä uusissa Trailroc:ssa on niin pitävä pohjamateriaali ja -kuviointi ett ne ei liikkuneet yhtään mihinkään kun yritin niitä työnnellä matolla. Vanhat liukuivat ties minne! Tiedän, ettei tavallinen matto vastaa keinonurmea mutt jäi hyvä fiilis!

Ainut asia mikä tuotti hieman päänvainaa, oli koko. Vanhat x-talonit ovat UK4 (EU 37). Mittailin vielä varmuuden vuoksi räpyläni sivuston mittaohjeen mukaan. Sen mukaan minulle olisi näistä uusistakin mennyt sama koko, joten pistin sen tilaukseen. Kun kengät sitten maanantaina tulivat niin kyllä oli pettymys suuri kun jaloilla olikin hieman turhan tukalat oltavat uusissa kengissä. Siis aivan liian pienet. Vertailin uusia ja vanhoja, ja hyvin huomasi miten uudet olivat ainakin koon pienemmät. Ne olivat 1 cm lyhyemmät ja kapeammat kuin vanhat. Ei auttanut muu kuin laittaa agi.fi:hin viestiä ett saisko isomman koon tilalle. Tero vastasi heti ja varmisti vain oikean koon. Heti uudet kengät postiin ja tänään kävin hakemassa ne. Seurailin pakettia lähetysseurannasta milloin kengät olisi täällä ja heti koodi talteen ja hakemaan postista. Nyt pitää vaan viedä pienemmän koon kengät takaisin postiin asiakaspalautukseen. Kiitokset agi.fi Terolle nopeasta toiminnasta!

Uudet Inov-8 Trailroc 245 ja vanhat Inov-8 X-talon 212

Vanhat kengät menevät vielä hyvin ulkokentillä vaikka pohjakuvioinnissa onkin pahoja kulumia. Nämä uudet saavat toistaiseksi kiitää vain keinonurmella. Tulikasteen ne saavat sunnuntaina Kuopiossa kun juoksennellaan Kiian kanssa kolme rataa. Kerron sitten lisää koeajosta :)

Eilen käytiin lammaskoirien kanssa hallilla (ihan tavis lenkkareissa) treenaamassa pituutta tyhjäänpäin sekä putkiansaa ala Kotkan hyppis. Tämä oli oman vetoryhmäni Liisan toive joten päätin hieman testailla rataa ja videoida sen "opetusvideoksi". Näin he saavat esimakua mitä tullaan tekemään ja kuinka sen voisi tehdä. Muskakin pääsi kunnon rääkkiin... puol tuntia kunnon radan harjoittelua. Muska ei aina jaksa keskittyä vaan yrittää hieman oikoa kurveja. Nyt en päästänyt sitä helpolla vaan laitoin sen todella miettimään ja ajattelemaan miten sen palkan saa. Kyllä toinen teki aivan täysillä koko ajan ja jaksoi toistoja tosi hyvin. Oon kyllä sitä mieltä ett varttikin tehokasta hyvää treeniä riittää mutt nyt halusin testata Muskaa ihan tosissaan. Ja varsinkin kun tuolla treenillä sai siitä hieman ylimääräistä energiaa pois :)



 

Yksi lisää...

Kiian kisatauko ei sitten kestänytkään kovinkaan kauan kun eilen käytiin "juoksentelemassa" kolme starttia Kotkassa. Mietin pitkään ilmoitanko sinne vai en kun ei oikein huvittanut mutt kun ne oli niin lähellä jne. Ja sitten tosissaan kun ei menty sinne TopTeamin valintatilaisuuteen (laiska, laiska ohjaaja) niin pitihän sitä nyt johonkin mennä ettei vaan lepäillä laakereilla koko vkonloppua.

Kisattiin siis kolme starttia! Hypärillä ja ekalla agiradalla oli tuomarina Risto Ojanperä ja tokalla agilla Tuija Kokkonen. Radat oli ihan ok... mutt en todellakaan tykännyt rataprofiileistä yhtään. Niissä ei päässyt kunnolla liikkumaan vaan meno oli koko ajan tök-tök ja seis ja sitten pätkä ihme luukuttamista. Ei kivoja! Tykkään radoista missä pystyy koko ajan menee täysillä. Pisteet siitä Jaloselle (harmittaa edelleen aivan sikana ettei ne Kouvolan kisat tullut videolla).

Saldona kisoista oli hyl - 0 - hyl. Ja hyllyt tuli molemmilla radoilla väärään putkeen menemisestä. Hyppiksellä oikein kunnon ansaeste; kolmen metrin päässä hypystä mistä olisi pitänyt kääntyä 90 astetta kepeille. Olin aikeissa tehdä vastakäännöksen mutt näköjään se jäi vaan vastakädeksi ja kutsuksi. Ei siis ihme ett Kiia sujahti nenän edessä olevaan putkeen. Tokalta radalta ruma nolla ja 5.sija. En tykkännyt yhtään radasta ja sen kulusta. Oma liikkuminen ei päässyt missään vaiheessa rullaamaan ja se tuntui sellaiselta treeni-nollalta. Vaikken olekaan tyytyväinen itse rataan niin kyllä kirjamerkintä lämmittää. Ja Kiia toimi hyvin! Kolmennalla radalla tein liian tiukan valssin ja itse tyrkkäsin Kiian väärään putkeen kun kaksi putken suuta oli vierekkäin. No sellaista sattuu :)!

Video nollaradasta

 

Uutta matoa koukkuun ollaan jälleen laitettu kun ens su mennään Kuopioon. Tuomareina sama kaksikko (Sivonen&Virkkala) kuin Orimattilassa parisen viikkoa sitten. Kun silloin harmitti etten ilmoittanut Kiiaa niihin kisoihin niin nyt sitten toivotaan ett tuomarit tekevät yhtä kivoja ratoja tälläkin kertaa, ettei vaan tule hukkareissua. Ja sitten parin vkon päästä Lietoon hurjastelemaan Jalosen radoille Lietoon (ihankuinnoitakisojaeiolisilähempänä)! Sitten Kiia jää kisatauolle kun, toivon mukaan, meillä on arvokisanollat kasassa. Jos niitä kahta puuttuvaa ei tule kuudessa startissa niin voidaan jäädä samantien kotiin. Mutt... se nähdään sitten :)

 

Merri on treenannut ahkerasti, tai ainakin menestyksekkäästi keppejä ja niistosokkareita ja muutenkin rataa. Voi olla ett lokakuussa päästään sen kanssa ihan kunnolla kisaamaan kun ollaan muisteltu kaikkea mahdollista mikä on unohtunut tässä kesän aikana. Muskakin on päässyt hallille oikeastaan joka kerta kun harmaatkin. Ja toinen on kehittynyt oikein mukavasti. Sille kesätauko teki todella terää. Vaikka etenemme hitaasti niin silti joka kerta mennään asioissa eteenpäin. Meillähän ei todellakaan ole mihinkään kiire. Jos sitten vuonna 2015 startataan eka kerran ykkösissä :)

 





 

Torstaina tosissaan käytiin ottamassa hieman myös rataa. Stiina otti uusimmasta Agi.fi-lehdestä juuri meille sopivan harjoituksen, tai oikeastaan siinä oli ajateltu Merriä kepeillä missä putki houkuttimena ja hieman vielä myös viistohyppyjä. Jätkä oli kuitenkin niiiiin taitava ettei toinen sortunut mihinkään tuollaisiin. Treeneistä ei ole videoo mutt ratapiirros sentään löytyy...

 

 

Ja harjoitukset jatkuu...

 

 



Treenien merkitys

"Ja vain lahjattomat treenaa!" Näin on ilmeisesti joku lahjakas joskus sanonut. Mutt itse kun en ole synnynnäisesti lahjakas aksailun suhteen niin näitä juttuja tulee harjoitella. Ja ei voi unohtaa itse koiruuksia, niille ei todellakaan ole synnynnäistä nämä jutut.

Merrin kanssa ollaan nyt kahdet kisat kisattu kesäloman jälkeen ja tulokset oli kyllä sen mukaisetkin. Perusmeno oli aivan mahtavaa, jätkä meni oikeastaan juuri sinne mihin ohjasin mutt sitten pikkaisenkin vaativimmissa kohdissa tuli tauon tuoma muistinmenetys kehiin. Kun ei oltu kerrattu niin virheitä tuli. Ei siis voi Merrin piikkiin laittaa näitä tuloksia, toinen yritti kovasti mutt kun ei olla treenattu niin ei aina voi onnistua.

Orimattilassa meidän suurin kompastuskivi oli kepit! Niitä harjoiteltiin Merrin kanssa ihan mukavasti tällä kuluvalla viikolla ja sen suhteen onnistuttiin todella hyvin eilisissä Ruokolahden kisoissa, ei virheitä kepeillä. Alla olevissa videoissa Merrin keppitreenejä tiistailta ja keskiviikolta sekä Kiian kontakti/keppitreeniä ja Muskan kanssa rataa.

Loppuviikosta otettiin hieman rennommin treenien suhteen, sillä en halunnut ottaa liikaa yhdellä kerralla. Paras keskittyä nyt tuohon suurimpaan ongelmaan mikä oli Merrin kanssa eli kepit. Jatkossa keskitytään myös muihin juttuihin.

Eilen lauantaina oli siis kolme starttia Ruokolahdella. Lähes tasan päivälleen (3.9.11) aloitettiin Merrin kanssa agilityn kisaura samaisella kentällä. Silloinkaan tulokset eivät olleet häppöiset ja fiilis oli hieman alavireessä. Se voidaan kyllä laittaa aivan suoraan tuomarin piikkiin, (jääköön tässä kohtaa nimi mainitsematta), mutt radat oli aika vaikeat ykkösille ja ei saanut HYLyn jälkeen jatkaa ollenkaan rataa vaan piti tulla heti pois! Siis aivan käsittämätöntä, emme olleet missään MM-karsinnoissa! No joo... Tällä kertaa saatiin kyllä jatkaa menoa HYLyn jälkeenkin niin pääsi taas näkemään missä pitää petrata ja missä ollaan vielä hyvällä mallilla. Tuomarina hääri Anne Viitanen.


Kooste Merrin radoista. Tekstit videolla eivät sitten tulleet suustani tuossa tilanteessa vaikka mieli olisi tehnytkin!

 

Eka rata:

+ irtoamiset esteille

+ hyvä vauhti

+ oma liikkuminen

+ puomi-putki erottelu

+ kepit

 

- hiipiminen lähdössä

- viistohypyn ohitus

- riman pudotus

- vajaat kontaktit

- liiallinen putkihakuisuus

 

Toka rata:

+ pysyi lähdössä

+ nopea reagointi ohjaukseen

+ kepit

+ takaakierrot

+ kontaktit

 

- tokalla hypyllä väärään suuntaan kääntyminen (harjoiteltiin lämppäesteillä oikein)

- nopea reagointi ohjaukseen

- viistohypyn ohitus

 

Kolmas rata: 

+ kepit

+ slalom, vaikka putki houkuttimena

+ yleinen vauhti ja meininki

 

- hypyn takaisin hyppy (niistosokkari ei toiminut lämppäesteilläkään)

- kielto hypyllä ja räkytys

- kielto putkelle kun huomasi virheen aikaisemmin





 

Nyt Merri jää kisatauolle jotta päästään kunnolla treenaamaan näitä perusjuttuja. Ei todellakaan riitä ett ollaan joskus osattu nää jutut (esim. Merrin niistosokkarit olivat aivan supereita keväällä) vaan kyllä niitä pitää harjoittaa. Muistan itsekin omasta kouluelämästäni miten paljon unohdin kesäloman aikana esim. matikasta. Mutta sellaista se elämä on!

 

Ei me tällä viikolla pelkästään aksailua harrastettu. Ollaan käyty maalla säikyttelemässä kanoja (vaikkei edes jahdattu) ja sitten Kiian kanssa käytiin katsomassa kaverin merlesheltti-belggari 5,5 vkoa vanhoja pentuja. Muska kävi jo tutustumassa niihin reilu pari viikkoa sitten mutt silloin meininki oli hieman toinen. Kiia ei ollut kovinkaan innostunut pennuista vaan olisi mieluummin halunnut aikuisten seuraan ja ehkä eniten vahtimaan marsua häkin viereen.

 

 

Lisää kuvia pennuista löytyy kuva-albumista. Videon lisään myöhemmin!

Vielä olisi tarkoitus viedä Merrikin katsomaan pentuja mutta toinen pitää varmaan laittaa kompostikehikkoon turvaan ettei terroristit hyökkää kimppuun. Merrihän on hieman herkkis :). Ja sitten ois tarkoitus viedä vielä Muskakin uudestaan, sillä nyt pennuissa on vasta kunnolla eloa ja näytteävät todellisen luonteensa. 3 viikkoisena ne olivat liian tylsiä ja outoja Muskan mielestä ett ei paljoon seura kiinnostanut.

 

Nyt on syyskuu alkanut ja pitää henkisesti valmistautua siihen että syksy alkaa ja valoisa kesä on takanapäin. Pitää suunnitella treenit ja kisat tarkkaan. Ei enää tee mieli lähteä ajamaan reilua 400 km kisoihin vaan lähikisat on ihan kiva juttu. Pitää henkisesti valmistautua myös sisäkisoihin, sekä hankkia uudet kisakengät. Entiset tuppaa olemaan jo niin kuluneet ett ei oo paljoon pitoa keinonurmella.

Meidän oli tarkoitus lähteä Kiian kanssa ens la topteamin valintatilaisuuteen mutta taidan sen nyt kuitenkin jättää väliin (jo periaatteessa kustannussyistä). Meillä on vielä parannettaa perusasioissa ja ennenkuin ne loksahtaa kuntoon niin on aivan turhaa hakea isoihin rinkeihin sotkemaan. Itse valintatilaisuus olisi kyllä ollut tosi kiva ja mahtava kokemus, mutt ei nyt maksa sitä vaivaa lähteä täältä Lietoon asti ajamaan ja maksaa majoituksista ym. Jos oltais tultu valituksi niin tällä hetkellä 4x150€/leiri + majoitukset ja matkat ois ollut kyllä aika iso rahaerä lohkaista miun tän hetkisestä budjetista. Jos me vielä vuosi harjoitellaan kun ollaan vuoden takaisesta menty todella paljon eteenpäin niin jos sitten vuoden päästä ollaan tosi taitavia ja rikkaampia hakemaan joukkoon :)!  

 

Nyt tää syksy lähtee käyntiin meidän oman "topteamin" treenatessa ja nautitaan siitä! Muistetaan kuitenkin välillä hengähtää ja viettää rauhallisia koti-iltoja kynttilän valossa ja takkatulen loimussa!   



Ei taivu kun on niin kiire!!!

Merrin kanssa kisattiin kolme starttia Orimattilassa aurinkoisena lauantaina. Vaikka tuloksilla ei juhlittu niin oon todella tyytyväinen meidän yhteiseen menoon. Merri toimi alusta loppuun asti ja meni täsmälleen sinne mihin ohjasinkin. Harmittavasti ohjaus oli välillä hieman hakoteillä joten siitähän tuleekin rankaista. Merri on niin herkkä ohjauksen virheille, se ei anna yhtään armoa, toisinkuin Kiia. Ja sitten kun siihen lisätään vielä mieletön vauhti niin...

Tuomareina meillä toimi Vesa Sivonen (agiradat) ja Katarina Virkkala (hyppis). Molemmat olivat aivan uusia tuttavuuksia mutta tykkäsin tosi paljon heidän radoista, että uudestaan kyllä mennään heidän radoille aivan mielellään. Näin jälkikäteen eniten harmittaa se etten ilmoittanut Kiiaa kisoihin. Mutt toinen on nyt pienen tovin kisatauolla :)

Ensimmäinen agirata: Otin aikaisemmista kisapäivistä opikseni ja otin muutamankin kerran lämppäesteille kaikenmaailman kuvioita, jotta Merri sai purkaa turhan ylimääräisen energiansa niihin. Ja se heti auttoi! Ei tarvinnut enää sikailla radalla! Rata sujui aivan mielettömän hyvin kunnes tyli aika tehdä sylkkäri. Rintakehä avautui aivan liikaa ja käsi jäi osoittamaan liiaksi oikealle. No sinnepäinhän Merri tottakai kuuliaisena koirana kääntyi ja pää kävi putkessa, joten HYL. Sitten taisteltiin muutaman kerran kepeillä kun halusin suoristaa hieman linjaa avokulmasta. Ensin mentiin ekan kepin väärälle puolelle ja sitten tokaan välikköön. Kolmannella kerralla sitten päästiin oikein jatkamaan loppuun.

 

Toka rata oli aivan mieletön. Pelkäsin hieman kolmoshypyn takana olevaa putkea mutt aivan turhaan. Merri ei edes vilkaissutkaan sitä. Päästiin rauhassa jatkamaan matkaa. Aan alla olevan suoran putken jälkeen oli pituus neljällä palikalla tyhjään päin joten se oli aika suuri kysymysmerkki ett miten Merri siitä suoriutuu. Miulla ei ollut mitään muita vaihtoehtoja kuin leikata takaa, sillä en olisi mitenkään kerinnyt edelle tuossa kohdassa. Harmittavasti Merri kaatoi vikan pituuden palikan ja siitä 5. Kepeille päästiin suorassa linjassa joten aloituksen kanssa ei mitään ongelmaa. Vaikka olin miten rataantutustumisen aikana tolkuttanut itselleni ett pitää pitää suora linja ja mennä vaikka kepit pitkäksi tai antaa Merrin mennä edellä niin mitäpä sitä tuli taas tehtyä. Huomasin aivan lopussa ett oma linja on jo kääntynyt ja oon Merrin edellä. Tottakai se lähtee etuajassa kepeiltä pois ja näinhän siinä kävikin. En viitsinyt ottaa keppejä alusta asti vaan kaahattiin tyylikkäästi maaliin asti. HYL.

 

Hyppis oli hieman erilainen kuin agiradat mutta todella kiva sekin. Kepit tuotti jälleen meillä tuskaa kun aloitus lähti väärältä puolelta. Pituuden jälkeisen hypyn jälkeen olisi pitänyt mennä hyppy suoraan mutt siinä kohdassa en niin vetänyt Merriä tarpeeksi joten jätkä sujahti hypyn takaa, joten HYL. Ja ennen putkea jätkä (röyhkeä!!!) laittaa vaan päätä alemmas ja juoksee riman ali. En kyllä sanonut siinä mitään mutt silti!!! Törkee tyyppi! En tajunnut sitä kuin vasta videolta kun piti hieman juosta suoran putken takaakiertoon. Takaakierto sujui todella upeasti kun Merri meni sen pelkällä käskyllä kun käskytin kierrä-kierrä. Loppu menikin sitten mukavasti omalla painollaan kun vielä kehuin Merriä hyvästä menosta :)

 

Kiitokset videoiden kuvaajilla!!!
Oon tosi tyytyväinen yleisesti Merrin tekemiseen. Kepit kun saadaan kuntoon niin on tosi kiva jatkaa kisaamista sen kanssa. Pitää ottaa huomioon ett jätkä on ollut kahden kuukauden treenitauolla ja kisattu ollaan viimeeksi Ruotsissa. Jos hieman ollaan ruosteessa niin annetaan se anteeksi tällä hetkellä. Kepit kaivetaan taas esiin ja pystytetään ne takapihalle. Nyt saa jätkä tehotreeniä keppien suhteen! Se miten me edistytään viikossa jää nähtäväksi kun ens lauantaina startataan Ruokolahdella.

 Kisojen jälkeen voi ottaa rennosti :)

 

Voihan mielentila

Vkonloppu meni, jälleen kerran, koiruuksien parissa. Lauantaina käytiin Muskan kanssa turistina Kouvolan kv-näyttelyssä kun Stiina ja Nomi kävivät misseilemässä. Muska näytti niin kuivan-kesän-oravalta joten ei pahemmin viihdytty shelttikehän ääressä. Nomin kehää odotellessa kampasin neidin kauluksesta aika reilusti karvaa irti. En enää tiiä kuinka paljon karvaa meinaa vielä irrota kun tuntuu jo nyt ett neidillä ei ole yhtään karvaa jäljellä. Muska sai kuitenkin erinomaisen arvosanan käyttäytymisestään turistina; utelias, kiltti, avoin, häntä pysyi selkälinjan alapuolella jne. Iltapäivä vietettiin kahjolandiassa syöden ja lenkkeillen metsässä.

Sunnuntaina noustiin jälleen anivarhain kun suunnattiin Kiian kanssa Mikkeliin. Mietin vielä edellisenä iltana ett milläs fiiliksellä sitä lähtis kisaamaan niin päätti sitten autoni päättää sen miun puolesta. Ristiinan kohdalla sytytti jälleen kerran vikavalon, grrrr. Kävin niin kiukkuna koko loppumatkan ett meinasin heivata koko romun lähimmälle romuttamolle. No ajoin kuitenkin kisapaikalle. En vaan meinannut saada yhtään hyvää fiilistä ekalle radalle kun mielessä pyöri vaan ajatus auton viemisestä jälleen korjaamolle (onneksi pitäisi mennä takuuseen) ja sitten siitä eroon pääsemisestä. En nimittäin tuhlaa yhtään enää rahaa siihen, piste.
No mutt kisoihin ja ratoihin... Tuomarina Varkaudesta tuttu Asko Jokinen. Kaikki radat oli ihan kivoja, ei mitään ihmeellistä kikkailua mutt eivät vaan tällä kertaa sopineet meille. Ekalla radalla päästiin 7 esteelle eli kepeille. Neiti jätti kepit kolmesti kesken!!! Joo ei! Tultiin suorinta tietä pois. Tokalle radalle sain paremman fiiliksen ja päästiin tekemisen meininkiin. Harmittavasti vain eka rima tippui! Kepit vedin nyt varman päälle ja hieman meni liian pitkällekin joten jatko meni kökköilyn puolelle. Oma rintakehä kääntyi liiaksi vasemmalle pituudella ja Kiia kääntyi vasemmalle hypyn jälkeen. Harmittavasti rata vaan jatkui oikealle ja Kiia kerkesi loikkaamaan pituuden sivusta takaisin päin eli HYL. Loppurata mentiin kuitenkin ihan täysillä ja kerkesin tekemään kaiken mitä olin suunnitellutkin, siitä jäi hyvä fiilis.
Kolmas rata oli hyppis, ja se kaatui harmittavasti kolmanteen esteeseen kun takaakierron tyrkkäys jäi ilmeisesti liian vajaaksi ja Kiia loikkasi hypyn suoraan.

Kyllä huomas omasta fiiliksestä ett ei ollut yhtään hyvä kisapäivä. Agility on sen verran herkkä laji ett jos joku mättää niin se helposti heijastuu myös suoritukseen. Vaikk miten sanotaan ett pitäisi osata sulkea kaikki ylimääräinen pois mielestä niin tässä tapauksessa se ei onnistunut ollenkaan. Mielessä vain pyöri ne vähäiset eurot mitkä kovalla työllä saa pankkitilille ja sitten joku vitin autonromu meinaa ne sieltä ryöstää. Ei kyllä enää kauaa!!!  En anna sen enää pilata meidän tekemistä!

Kiian kanssa jäädään nyt kisatauolle ja aletaan treenaamaan ja hiomaan asioita kuntoon. Merrin kanssa startataan pitkästä aikaan lauantaina Orimattilassa ja siitä vkon päästä Ruokolahdella. Sunnuntaina Kiian kisojen jälkeen käytiin Merrin kanssa hallille. Kyllä oli jätkä aivan liekeissä ja kulki aivan uskomattoman hyvin. Tänään käydään kans hallilla ja varmaan torstaina vielä muistutellaan asioita. Odotan aivan lauantaita ett päästään kaahaamaan radalle pitkästä aikaan!!!

Kouvolan agikisat

Eilen oltiin Kiian kanssa kisaamassa Kouvolassa pitkästä aikaan. Meillä ei ole koskaan sujunut siellä, vaan aina on mennyt enemmin tai vähemmin pieleen. Yleensä se enemmin! Tällä kertaa aattelin ottaa tavoitteeksi ett saatais nyt hyvällä menolla yksi muumi-muki kaappiin muitten joukkoon ja lakuja :).

Aloitettiin hyppiksellä!

En kerinnyt käymään edes lämppäesteillä testailemassa radan vaikeinta kohtaa, joten jouduttiin radalle melkein kylmiltään. Kaikki kariutui jo tokaan esteeseen kun Kiia meni keppien sijasta putkeen. Olin metrin liian lähellä keppejä kun olisi pitänyt olla lähempänä ekaa hyppyä ja viedä näin liikkeellä kepeille. Nyt ei ollut kunnon liikettä ja putki veti pienen silverfoxin. Halusin kokeilla vetoa vaikka olisi ollut muitakin vaihtoehtoja. Päätin kuitenkin ett vedetään loppu aivan täysillä kun suurin osa esteistä oli vielä jäljellä. Ja näin tehtiin. Juostiin aivan täysillä ja välillä olin niin edellä ett tuntui ett tila loppuu kesken! Harvinaista näin meikäläisellä :). Loppurata vedettiin puhtaasti ja vauhti oli mahtavaa. Oltais varmaan saatu muki ja lakuja sillä suorituksella.

Tokana sitten päästiin jo agiratoja pariin.

Nyt aloitettiin rata toisesta suunnasta vaikka olin varautunut tuohon putki-keppi yhdistelmään. Kolmoselle päätin tehdä saksalaisen jotta oma liikkeeni pysyisi mahdollisimman hyvänä. Päätin juosta taas niin kovaa kuin kintuista pääsisin enkä jäisi ollenkaan varmistelemaan. Puomin päähän kunnon kontakti-käsky niin sain tosi hyvin ohjattua hypylle. Putken jälkeen sain taas mielettömän etumatkan eikä ollut kiire missään vaiheessa. Tämä jatkui koko loppuradan ajan. Loppujen lopuksi olin maalissa ennen Kiiaa :). Sain jätettyä sen suorittamaan keinua niin olin jo puolessa välissä putkea kun Kiia vasta lähti keinulta! Tuloksena 0-voitto!!!

Vikana oli toinen agirata.

Jotenkin omaan suorittamiseen vaikuttaa aina kun porukkaa tulee lisää paikalle ja hirvee härdelli on ympärillä. Tämä siis siitä kun maksilaiset tuli kisapaikalle. Tuttuja tulee ja kyselee kaikkea ett miten on mennyt jne. Ei se haittaa jos sellainen härdelli on ollut koko ajan mutt sitten kun se tulee just vikalle radalle niin jotenkin oma keskittyminen järkkyy. Tämä näkyi hieman omassa tekemisessa, jälleen kerran! Pitäisi päästä siitä eroon!

Tämä rata ei mennyt ihan niin kuin oli ajatus. Kiia jätti kepit kesken tokasta vikasta välistä, aargh! Aloitettiin alusta sillä meillähän ei keppejä jätetä kesken. Sitten muurille ja hyppy. Sitten omasta mielestä Kiia meni seuraavan hypyn takaakiertona kun piti mennä suoraan. Jatkettiin kuitenkin matkaa. Lähetys putkeen ja kerta kun Kiia irtosi niin mielettömän hyvin niin päätin ottaa puomille vasemmalta puolelta jostain puomin puolesta välistä ja tehdä sitten persjätön sen jälkeen. Se onnistui aivan mielettömän hyvin. Putken jälkeinen keinu oli aivan hirveetä säätämistä kun Kiia ei meinannut millään hahmottaa ja tajuta ett mihin hänen pitää mennä. Piti melkein nenästä pitäen näyttää ett tuonne! No loppu mentiin vaan kaahaillen. Näin jälkeenpäin hieman harmittaa kun ois pitänyt kunnolla vaatia Aan kontakti pysähdyksellä mutt nyt Kiia tais loikata sen aivan sikaillen kun vedätin sitä mielettömästi ilman käskyä. No oma moka!

Saatiin kuitenkin muumi-muki ja kouvolan lakuja :) En edes itse niin ajatellut ett se nollavoitto tuli ja nyt on plakkarissa se sekä tupla. Nyt vaan muutama irto nolla niin on homma hanskassa ens kesää varten. Nyt voi lähteä kevein mielin viikon päästä Mikkeliin kisoihin kun ei ole niiiiiin suuria suorituspaineita.

P.S. Harmittavasti ei ole videoita näyttää kun ei ollut varsinaista kuvaus-assistenttia mukana! Videot on vain miun päässä ja sieltä katsottuna oli aivan mieletöntä menoa ja aivan sairaan hyvä fiilis jäi :D

Erinomaiset loppukesän näytelmät

Nyt on suoritettu Merrin kanssa kesän viimeiset näyttelyt Mikkelissä ja Kuopiossa erikoisnäyttelyssä. Tuloksiin ollaan tyytyväisiä vaikka häntä tuottikin hieman pään vaivaa, tuppasi välillä olemaan aika levoton. Jos jotain positiivista niin molemmissa näyttelyissä vein Merrin aivan itse ja nämä tulokset saatiin :)

29.7.2012 Mikkeli AVO ERI, tuomarina Alar Müürisepp
"Hyvän tyyppinen ja hyvän kokoinen uros. Kaunis pää mutta hieman epäsuorat päänlinjat. Hyvä kaula ja selkälinja. Hyvin kehittynyt rintakehä. Hyvät etu-ja takaraajat. Vapaat liikkeet. Väri saisi olla puhtaampi. Hyvä turkki ja luonne"

Kilpailuluokassa jäätiin juuri viidenneksi!

5.8.2012 Kuopio erikoisnäyttely AVO ERI2 SA, tuomarina Partrigne Gill



" Bluemerle. 2 years old. Coat have correct texture and good colour. Although he is up tp size, he is well made. Has good front & nice deep chest and good over feet. He has a pleasing headshap and nice dark eyes. Wellshaped and good ears. Excellent length of neck and going into nice sweep over the cromp(?). He is tyve(?) and his tail is of correct length. Well handed and moved well. Owner must keep his tail down"

SA:n sai 12 koiraa ja Merri oli ainut bluemerle. Tuomari kävi koirat hyvin läpi ja katsoi liikkeitä moneen kertaa. Selvittiin PU-kehässä vielä 6 parhaan joukkoon ja tuomari punnitsi kauan meidän ja trikkiuroksen välillä. Trikki valittiin kuitenkin loppujen lopuksi neljänneksi. Minusta tuntuu ett häntä ratkaisi tässä asiassa kun Merri oli ainut minkä häntä oli hieman levoton välillä. Tuomari tykkäsi selvästi pienemmistä uroksista sillä kaksi parasta oli junnuja ja pienempiä kuin esim. Merri. Siinä suhteessa ollaan tosi tyytyväisiä ett saatiin sellainen arvostelu kuin mikä jopa pitää paikkansa. Olishan se ollut kivaa tuoda kotiin vielä toinen pokali mutt siihen se olisi jäänytkin. Serti meni voittajalle! Sertin metsästys jatkuu messarissa, mutt sitä ennen aksaillaan reilusti :)