Vkonloppu meni, jälleen kerran, koiruuksien parissa. Lauantaina käytiin Muskan kanssa turistina Kouvolan kv-näyttelyssä kun Stiina ja Nomi kävivät misseilemässä. Muska näytti niin kuivan-kesän-oravalta joten ei pahemmin viihdytty shelttikehän ääressä. Nomin kehää odotellessa kampasin neidin kauluksesta aika reilusti karvaa irti. En enää tiiä kuinka paljon karvaa meinaa vielä irrota kun tuntuu jo nyt ett neidillä ei ole yhtään karvaa jäljellä. Muska sai kuitenkin erinomaisen arvosanan käyttäytymisestään turistina; utelias, kiltti, avoin, häntä pysyi selkälinjan alapuolella jne. Iltapäivä vietettiin kahjolandiassa syöden ja lenkkeillen metsässä.
Sunnuntaina noustiin jälleen anivarhain kun suunnattiin Kiian kanssa Mikkeliin. Mietin vielä edellisenä iltana ett milläs fiiliksellä sitä lähtis kisaamaan niin päätti sitten autoni päättää sen miun puolesta. Ristiinan kohdalla sytytti jälleen kerran vikavalon, grrrr. Kävin niin kiukkuna koko loppumatkan ett meinasin heivata koko romun lähimmälle romuttamolle. No ajoin kuitenkin kisapaikalle. En vaan meinannut saada yhtään hyvää fiilistä ekalle radalle kun mielessä pyöri vaan ajatus auton viemisestä jälleen korjaamolle (onneksi pitäisi mennä takuuseen) ja sitten siitä eroon pääsemisestä. En nimittäin tuhlaa yhtään enää rahaa siihen, piste.
No mutt kisoihin ja ratoihin... Tuomarina Varkaudesta tuttu Asko Jokinen. Kaikki radat oli ihan kivoja, ei mitään ihmeellistä kikkailua mutt eivät vaan tällä kertaa sopineet meille. Ekalla radalla päästiin 7 esteelle eli kepeille. Neiti jätti kepit kolmesti kesken!!! Joo ei! Tultiin suorinta tietä pois. Tokalle radalle sain paremman fiiliksen ja päästiin tekemisen meininkiin. Harmittavasti vain eka rima tippui! Kepit vedin nyt varman päälle ja hieman meni liian pitkällekin joten jatko meni kökköilyn puolelle. Oma rintakehä kääntyi liiaksi vasemmalle pituudella ja Kiia kääntyi vasemmalle hypyn jälkeen. Harmittavasti rata vaan jatkui oikealle ja Kiia kerkesi loikkaamaan pituuden sivusta takaisin päin eli HYL. Loppurata mentiin kuitenkin ihan täysillä ja kerkesin tekemään kaiken mitä olin suunnitellutkin, siitä jäi hyvä fiilis.
Kolmas rata oli hyppis, ja se kaatui harmittavasti kolmanteen esteeseen kun takaakierron tyrkkäys jäi ilmeisesti liian vajaaksi ja Kiia loikkasi hypyn suoraan.
Kyllä huomas omasta fiiliksestä ett ei ollut yhtään hyvä kisapäivä. Agility on sen verran herkkä laji ett jos joku mättää niin se helposti heijastuu myös suoritukseen. Vaikk miten sanotaan ett pitäisi osata sulkea kaikki ylimääräinen pois mielestä niin tässä tapauksessa se ei onnistunut ollenkaan. Mielessä vain pyöri ne vähäiset eurot mitkä kovalla työllä saa pankkitilille ja sitten joku vitin autonromu meinaa ne sieltä ryöstää. Ei kyllä enää kauaa!!! En anna sen enää pilata meidän tekemistä!
Kiian kanssa jäädään nyt kisatauolle ja aletaan treenaamaan ja hiomaan asioita kuntoon. Merrin kanssa startataan pitkästä aikaan lauantaina Orimattilassa ja siitä vkon päästä Ruokolahdella. Sunnuntaina Kiian kisojen jälkeen käytiin Merrin kanssa hallille. Kyllä oli jätkä aivan liekeissä ja kulki aivan uskomattoman hyvin. Tänään käydään kans hallilla ja varmaan torstaina vielä muistutellaan asioita. Odotan aivan lauantaita ett päästään kaahaamaan radalle pitkästä aikaan!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti