Kuopiossa oppia hakemassa

Viikonloppuna meillä oli Jenna Caloanderin koulutus HuPulla, Kuopiossa. Hieman viikolla jännitti mitä reissusta tulee kun ensinnäkin auto piti viedä huoltoon juuri perjantai aamuna epämääräisen äänen takia.

Auto vietiin huoltoon jo torstai-iltana joten me Merrin kanssa mentiin pyörällä ryhmätreeneihin. Se oli todella hyvä alkulämmittely ja näin saatiin ylimääräiset höyryt pois äijästä. Silti virtaa riitti ihan kympillä itse treeneissä ja saatiin aikaiseksi todella upeat treenit. Merri pääsi myös kokemaan millaista on olla jonkun muun ohjattavana kun annoin Arin testailla meidän hopeanuolta. Merri ei antanut itsestään ihan kaikkea kun kyseli koko ajan minulta lupaa toimia. Kun Ari sai Merrin vaan lähtöön ja liikkeelle niin sitten meni ihan mukavasti. Ehkä muutama kerta tarttis treeniä ennenkuin kannattaisi kisaradalle lähteä tuuraamaan :).

Perjantaiaamuna ajelin klo 7 töihin pyörällä ja sieltä sitten päivällä kotiin aivan mielettömässä vastatuulessa. Meinasi tuuli heittää ojaankin pariin kertaan joten päätin oikaista metsän läpi tuulelta suojassa. Siellä sitten olikin maastopyörällä käyttöä kun hiekkatie oli vielä todella pehmeää lumen sulamisen jäljiltä. Rapa roiskui ja hiki nousi pintaan. Ei tarvinnut hetkeäkään miettiä suuntaisiko suoraan suihkuun. Sen jälkeen kiireellä pakkaamaan tavaroita kassiin ja valmistautumaan reissuun lähtöön.

Äiti oli aikaisemmin päivällä soittanut että autosta piti vaihtaa jokin osa mitä huollossa ei ollut varastossa. Apua! Millä me nyt mennään? No äiti oli sitten sopinut ottavansa huollon sijaisauton meillä että päästään kouluttautumaan! Ihanaa äiti <3. Me saatiin sitten aivan tuliterä farmari Astra millä kelpasi ajella. Viiden jälkeen tavarat autoon ja menoksi. Mikkeliin asti väsytti aivan mielettömästi mutta siellä sitten pysähdys tututtuun tapaan Tuukkalan ABC-asemalla, niin johan jaksoi hyvin Leppävirralle asti. Kaverini Reetta majoitti meidät ystävällisesti koko viikonlopun ajaksi. Kiitos hänelle siitä, ja muutenkin oli aivan super-kivaa nähdä taas!

Yö meni hieman levottomasti kun Merrillä oli kuuma ja Muska olisi kovasti halunnut leikkiä Hyrrän kanssa. Siihen ei kuitenkaan annettu tilaisuutta vaan ovi oli erottelemassa leikkikaverit. Yö on nukkumista varten, tai ainakin hyvän yrityksen. Aamulla aamiaisen jälkeen käytiin lenkillä ja katseltiin oliko Leppävirta muuttunut sitten viime kesän; ei ollut. Lenkin jälkeen kerättiin hieman energiaa välipalalla jonka jälkeen lähdettiinkin ajelemaan kohti Kuopiota. Ennen koulutuksen alkua meillä oli hyvin aikaa käydä muutamassa kaupassa pyörimässä ja etsimässä jumppavälineitä koirille eli tasapainoilu-tyynyjä sekä -lautaa. Eipä löytynyt, höh! Nyt tarttui mukaan sport-suklaata millä jaksoi vääntää koulutuksen läpi :)

Suurin haaste ekalla radalla oli tottua HuPun kentän pohjaan. Se oli todella pehmeä tekonurmi. Tuntui kuin olisi ollut ylimääräiset jouset kenkien alla. Onneksi siihen tottui todella nopeasti joten pääsi keskittymään itse asiaan.

Lauantain radan tein Kiian kanssa ja siinä ei pahemmin ollut mitään ongelma kohtia. Todella jouhuvaa hyvää rataa. 4 hypyn jälkeen ei kannattanut peruuttaa vaan rohkeasti kroppa menosuuntaan ja sitten pakkovalssilla 5 hypylle. 6 hypylle kunnollinen kolmen askeen valssi rytmityksellä. 13 hypylle piti rytmittää liike ettei ollut liian ajoissa. Niistosokkarin jälkeen oma liike kohti 5 hyppyä ettei koira hakeutunut väärälle putkelle tai putkien väliin. Rataantutustumisessa olin meinannut viedä 17-18 hypyt oikealta puolelta mutt silloin jo tajusin ett siinä ei ole mitään järkeä. Pakkovalssilla olisin vaan jäljessä, joten se ei olisi kovinkaan hyvä idea. Jenna kertoikin että kaikkein paras ratkaisu olisi saksalainen 17 hypylle. Siinä vaan piti muistaa ottaa yksi sivuaskel heti siivekkeen jälkeen että antoi koiralle parhaimman linjan seuraavalle hypylle. Sitten 19 hyppy kierrätettiin takimmaisen siivekkeen kautta jotta linja olisi jatkoa varten parempi. Kiia teki todella hienoa työtä. Olen niin ylpeä siitä. Oli koko ajan todella kuuliainen ja eikä höyryillyt yhtään ylimääräistä.

Koulutuksen jälkeen suunnattiin heti takaisin Reetalle syömään ja nauttimaan vapaasta illasta. Todellakin syötiin, juoruttiin, saunottiin ja taas syötiin ja juoruttiin :) Olin jo aivan sairaan väsynyt ysin aikaan mutt kummasti sitä nukkumaan käytiin vasta klo 22.30 jälkeen. Onneksi yö meni edellistä paremmin. Harmittavasti Reetan poikaystävä oli jättänyt yläkerran oven auki joten heille tuli sitten aamuherätys jo klo 5 kun meidän lammaskoirat tajusivat kivuta rappuset ylös ja leikkimään Hyrrän kanssa. Kuudelta sitten pirteästi ylös ja aamupalalle. Sunnuntain koulutus oli hieman aikaisemmin joten sinällään ihan hyvä oli herätä aikaisemmin. Aamiainen tuli syötyä pitkän kaavan mukaan kun aikaa oli. Sen jälkeen taas aamulenkille kauniissa aurinkoisessa säässä ja lintujen laulaessa. Koirat saivat oleilla ulkona sillä aikaa kun pakkasin tavarat taas autoon.

Sunnuntain rata oli pikkaisen jo erilainen verrattuna lauantain rataan. Siinä oli juuri sellaisia elementtejä mitä Merrin kanssa halusinkin treenata; päällejuoksuja, saksalaisia, niistoja, niistosokkareita. Juuri niitä me kaivattiin! Alussa piti hieman muistutella mitä välistä veto on, ja sitten myös kätessä pysyminen esim. kepeille menossa ja 10 hypylle. Ei tarvittu kuin muutama toista niin Merri tajusi heti mistä oli kyse. Supermies! Merrin kanssa oltais varmasti tehty päätteeksi vielä puhdasrata jos ohjaaja ei olisi unohtanut 12 esteen kohdalla tehdä niistosokkaria, tein vaan niiston. No pikkuvikoja :). Merri kuitenkin kulki aivan sairaan hyvin ja heti kun pidin katsekontaktin siihen niin kyllä toinen kulki kuin ajatus. Kun olin Merrin kanssa lopettanut niin Jaana tuli kertomaan yhdestä vapautuneesta paikasta ja kysymään haluaisinko mennä Kiian kanssa. Noooo... enköhän minä voisi! Kiian kanssa rata ei onnistunut ihan niin hyvin kuin Merrin kanssa johtuen suurimmaksi osaksi siitä ett oli todella paljon niistoja ja niistosokkareita ja Kiia oli väsynyt. Silloin se on niin paljon herkempi tekemään kieltoja ja sain tehdä todella töitä saadakseni sen toimimaan. Vaikka tekeminen ei ollut niin mahtavaa kuin se normaalisti olisi niin oli se kyllä todella opettavainen. Opin todella miten lukea koiraa ja suhteuttamaan omaa ohjaamistani väsyneeseen koiraan. Niitä tilanteita tulee varmasti eteen ja silloinkin on pystyttävä parhaimpaan. 7 kepit olivat sellainen este missä Merrin ja Kiian erot näkyivät selvimmin. Merri tuli putkesta suoraan luokseni ja meinasi hakea pituutta kuin taas Kiia haki 3 hyppyä. Merrin kanssa piti vaan olla ajoissa liikkeessä kepeille ja Kiialle jouduin huutamaan tänne-käskyn! Milloinkohan viimeeksi olen huutanut tänne-käskyn radalla? En edes muista. Nimen huutaminen ei tuossa kohdassa sillä toiminut kun se lukee jo rataa niin vahvasti. Oli kyllä opettavainen tilanne ja sitä tullaan käyttämään seuraavan kerran ansaesteillä.

Koulutuksen jälkeen lähdettiin kotimatkalle. Matkan varrella pysähdyttiin Varkaudessa kasvattajan luona näyttämässä Muskaa ja juoruamaan viimeisimmät kuulumiset. Aika vierähti taas nopeasti siellä ja oltiin vasta ysin aikaan kotona. Voi kyllä sanoa ett oli koirat sekä omistaja aivan sairaan väsyneitä. Home sweet home!!! Nyt kerätään voimia muutaman päivän ajan ja aletaan valmistautua tulevaan vkonloppuun, lauantaina Lahden näyttely ja sunnuntaina Mikkelin agilitykisat.

P.S. Muska aloitti sitten ekat juoksunsa eilen!