Kotikisojen kirous

Tänä vkonloppuna oli sitten kotikisat. Nää on kyll vikat kotikisat meillä kun ei vaan suju. Jotenkin ei vaan saa sellaista kunnon kisafiilistä mikä on jossain muualla. Koiratkin on aivan erilaisia kun tullaan tuttuun-harkka-halliin. Pitäis vaan pyhittää oma halli treenaamiseen ja muualla sitten kisataan. Se sopii meille.

Stiina sanoi lopettavansa tältä vuodelta kisaamisen jos vkonlopun kisoista tulee 5 x HYL. No ei tarvinnut hänen lopettaa vaan jatkakoon hyvällä mielellä kisaamista upeilla tuloksilla (5-0-0-0-HYL). Ite aattelin ottaa hieman samaa linjaa eli jos kaikista radoista ois tullut HYL niin oltais voitu jäädä kotiin ja harjoitella lisää. Pahalta hieman näytti eilisen jälkeen kun Kiian kanssa törttöiltiin taas vaihteeksi oikein kunnon HYL-putkea. Merri oli tänään vuorossa ja vikalta radalta saatiin tulos, joten voidaan jatkaa kisaamista.

Lauantaina oli siis Kiia vuorossa. Ilmoitin sen hyppiksellekin vaikkei oikeasti ollut edes tarkoitus. Tuli vaan vahingossa maksettua hieman ylimääräistäkin :). No hyvä niin, se oli meidän paras rata koko päivänä. Eka rata oli hyppäri ja sillä oli tuomarina Tuomo Pajari, mikä tuomaroi aamupäivän maksit. Rata oli kivantuntuinen ja menevä, ei mitään ylimääräistä kikkailua missään. Kiian kanssa tehtiin hyvää rataa mutt sitten aivan lopussa Kiia halusi mennä putkeen vaikk oli jo kääntymässä hypylle päin. Olisi vaan pitänyt käskyttää nimellä paljon kovemmin.
Agiradoilla meillä oli tuomarina Elina Hannikainen joiden rataprofiili muuttuikin sitten aivan erilaiseksi. Oli hieman enemmin sellaista väännä-käännä-apua!

Ekalla agiradalla oli ihan hyviä pätkiä! Alussa heitin vaan takaakiertoon ja veto putkeen. Nappasin putkesta ja keinulle. Pysäytin napakasti Kiian keinulle ja jatkoin itse juoksua kohti putkea Aan alla. Suureksi hämmästyksekseni Kiia jäi kontaktille todella kuuliaisesti, ja tällä kertaa pikkaisen liian pitkäksi aikaan ett ite kerkesin juoksemaan jo liian pitkälle. Menin putken eteen joten Kiia vilahti selän takaa Aalle, eli HYL. Jatkettiin matkaa ja ihan jees pätkää tuli väliin. Aivan lopussa tuli sitten löysäiltyä ja 17 hypyn takaakierto-persjättö oli kyll kaikkea muuta kuin ajoissa joten Kiia paahtoi eteenpäin väärällä puolella hyppyä!

Toka agirata kosahti jo melkein heti alussa kun Kiia varasti lähdöstä. Ei ole siis tehnyt sitä milloin viimeeksi, taisi olla heinäkuussa 2010. No kerkesin kuitenkin ottamaan pakkovalssilla ja linjasin hieman ennen kolmoshyppyä ett hyppäisi suoremmassa linjassa kohti keppejä. Ja mitä typy tekee, bongasi kuitenkin viereisen hypyn ja päivän kolmas HYL. Lähetin siitä suoraan kepeille kun halusin testata miten paljon kestää kepeillä. Valssasin jo todella ajoissa ja suorastaan odottelin ett Kiia kepittää loppuun. Sitten vaan takaakierto ja Aalle. Halusin tehdä persjätön ja kaahasin ihan kympillä Aan edestä. Tällä kertaa Kiia ei todellakaan kestänyt kontaktilla vaan lähti heti liikkeeseen mukaan ja ajautui minun väärälle puolelle ja sieltä sitten 8 putken väärään päähän.  Annetaan sen verran armoa ett tein huonosti persjätön kun en aloittanut sitä ajoissa ja näin katse olkapään yli jäi tekemättä. Se olisi auttanut varmaankin mutt turha sitä on tässä kohtaa jossitella. Tarttee vaan lisää harjoitusta. Otin sitten uudestaan Aan toiseen suuntaan ja silloin typy kesti oikein hienosti, keinulta sitten lähti aivan heti kun kolahti maahan. Sitten vaan suorinta tietä pois.

Uusi päivä ja uudet kujeet. Eli tänään sunnuntaina oli Merrin vuoro kaahailla parin radan verran. Nyt meillä oli tuomarina Tuomo Pajari ja olin siitä oikein kiitollinen. Hänen radat sopivat Merrillä huomattavasti paremmin kuin Hannikaisen. Ekalta hyppäriltä ei ole paljoon kerrottavaa, sillä Merri kävi niin ylikierroksilla ett ei ollut minkäänlaisessa hallinnassa. Varasti ensinnäkin lähdöstä, mitä ei ole koskaan tehnyt. Päästiin 5 hypylle asti, pudotti riman ja sitten alkoi aivan tolkuton riehuminen ja pyöriminen, hyppäsi pituuden sivuttain, siitä bongasi muurille ja pudotti palikan, ja 5 hyppy väärinpäin ja sitten taas pituus sivuttain. Joo ei... koira ekaks maahan ja sitten sylissä pihalle jäähylle. Kehtas viell räyhätä kun komensin maahan. Sitten oltiin nöyrää poikaa kun ei saanut edes repiä fleecehihnaa.

Lenkkeilyn jälkeen oltiin rauhallisia ja valmiina uuteen koitokseen. Vuorossa oli agirata. Asennetta sai taas kerätä itselleen ja käskytys oli sen mukaistakin. Onneksi Merri oli oma itsensä ja kuuliainen mies. Tehtiin hyvää rataa mutt harmikseni ja omaa syytäni kolmanneks vikall esteell tein tosi löysän valssin mikä valui ja valui ja ja... En ollut napakka, enkä käskyttänyt Merriä hyppylle. Merri kaahasi hypyn ohi ja kielto, otin uudelleen takaakiertona ja maaliin. Tokavikalla Merri pudotti vielä riman joten tuloksena 10 ja sija 11. Olisi pitänyt vaan ohjata hyppyjen toiselta puolelta ja luottaa siihen ettei Merri bongaile putkeen.

Vaikka tulokset oli aika surkeita niin joukkoon mahtui tosi hyviä pätkiä ja sellaisia seikkoja mihin en ollut edes varautunut. No näistä taas opittiin ihan sikana ja seuraavan kerran mennään kuun lopussa Mikkeliin Kiian kanssa. Jos siellä saatais se vika sm-nolla.

Onnittelut Stiinalle ja Lilille ketkä tahkosivat sm-nollat kasaan!

Loppuun vielä parhaimmat radat Kiialta sekä Merriltä vkonlopun kotikisoista!