Uusi vuosi ja uudet suunnitelmat

Päätin aloittaa tämän uuden vuoden tarkastelemalla meidän uusia suunnitelmia tälle vuodelle ja hieman muuttamaan blogin ulkoasuakin sen pohjalta :) Ehkä sivujen uusi ulkoasu on niistä se "mullistavin", joten aloitetaan siitä.

eka Häivähdyksen kuva

Kun keväällä sain aikaiseksi lähteä kasvattajan peruskurssille ja sen myötä sain itselleni kennelnimen, olen siitä lähtien miettinyt mikä kuvastaisi meitä parhaiten. Nimenä Häivähdyksen (älkää kysykö mistä sen loppujen lopuksi keksin, varmaan fantasiakirjallisuuden avittamana) kuvastaa hieman sellaista mystistä ja salaperäistä ja sellaisen kuvankin ja ulkoasun laitoin ekan kerran kun muutin blogin ulkoasua ja osoitetta kennelnimen jälkeen. Kun mietin ett kuvastaako mystinen ja salaperäinen meitä parhaiten niin ei todellakaan. Olen aina pyrkinyt kertomaan kaiken avoimesti ja mitään salaamatta. Olen koirien omille sivuille laittanut tietoja koiristani, arvostelut sekä linkin koiranet:iin missä näkyy kaikki virallisesti. Blogissa olen pyrkinyt kertomaan kaikista meidän tapahtumista todenmukaisesti ja rehellisesti (esim. eläinlääkärireissut, näyttelyiden kehäkäyttäytyminen, aksaílukisat, koulutukset, fyssarit). Luonteista olen aina hieman vilautellut kertomusten ohessa, mutta en ole varsinaista luonneanalyysia tehnyt sivuille. Jos joku kysyy niin silloin kerron kyllä millaisia nämä karvanaamat ovat. On paljon helpompia vastata kysymyksiin kuin yrittää luoda sellaista lyhyttä ja ytimekästä luonnekuvausta muutamalla lauseella :) Tämä uusi blogin kuva yrittää myös viestittää sitä miten paljon arvostan terveyttä; ruumiin ja sielun terveyttä koiralla ja itsellä. Olen aina rakastanut luonnon rauhaa ja puhdasta ilmanalaa. Viihdyn maalla ja metsässä missä koirat saa nauttia vapaudesta ja stressittömästä ympäristöstä. En itsekään viihdy kaupungin vilinässä missä on hälinää ja koko ajan jotain ärsykkeitä.

Minusta on tärkeää ett ihmiset kertoisivat rehellisesti koiristaan sillä näin saa paljon arvokasta tietoa tulevaisuutta ajatellen. Nyt varsinkin kun olen itse aloittamassa tätä kasvattajan "uraa" niin arvostan todella paljon rehellisiä ihmisiä. Vaikka olisi miten upea ja mahtava koira tahansa mutta jos en saa omistajalta, tai keneltäkään muulta, tarpeeksi tietoa koirasta ja sen taustoista niin antaa olla. Haluan todella tietää mitä minun tulevissa linjoissa oikein on. Onneksi shelttien silmät pitää peilata ja tätä kautta saadaan selville sentään nämä PRA-tapaukset ja kantajat. Se mitä ei sitten kuulutetakaan kenellekään on esim. epilepsia tapaukset suvussa ja vaikka kivesvikaisuus. Tämä raivostuttaa niin todella kovasti, sillä erilaiset sairaudet ja viat + koiran luonne vaikuttavat kuitenkin jonkin verran koiran elämään ja sen käyttöön. Itse en tuijota niinkään myös tittelirivistöä koiran nimen edessä vaan sitä millainen koira on kyseessä ja mitä sen taustoista löytyy, ja myös mahdollisesti jälkeläisnäyttöä. Haluan kasvattaa terveitä, hyvä rakenteisia ja upea luonteisia shelttejä monipuolisiksi harrastuskoiriksi!

No mutta se siitä filosoinnista :) Mennään tämän vuoden tapahtumiin ja suunnitelmiin. Eilen käytiin Merrin kanssa yli kuukauden treeni/kisatauon jälkeen kisaamassa Hyvinkäällä kahden startin verran. Toiveissa tietysti olisi ollut ne kaksi puuttuvaa LUVAa mutta en pitänyt sitä mitenkään realistisena tauon jälkeen. Meidän höyryhäyrinen kun on kyseessä niin pitää sekä itse ett Merrin päästä sellaiseen kunnon kisavireeseen ja tekemisen meininkiin ett saadaan jotain järkevää aikaiseksi.

Eka rata, tuomarina Esa Muotka: Merri oli kuin mikäkin kiihkoilija ennenkuin päästiin edes halliin sisälle. Ei tahtonut rauhoittua kunnolla ei sitten mitenkään vaikka oltiin käyty kunnolla lenkille. Tiesin ett se tulee hieman näkymään tekemisessä mutt ei se sitten onneksi paljoa vaikuttanut negatiivisessa mielessä. Uuden vuoden aaton ilotulitus vaikutti ohjaajaan kylläkin sen verran paljon (vähäiset yöunet) ett en oikein meinannut saada itselleni kunnon draivia aikaiseksi. Liikkuminen jäi taas vähäiseksi ja en tehnyt valsseja niihin kohtiin mihin olisi pitänyt. Yritin vedolla ja lähetyksillä selvitä radan hankalimmista kohdista. Joo ei onnistunut! Arvioin Merrin liikeradan väärin aivan alun hyppykaarroksen aikana, joten ei mitään toivoakaan ett veto olisi onnistunut putkelle. Merrihän oli lukinnut vääränpään jo niin aikaisessa vaiheessa ett sinnehän se sujahti. Jos olisin lähtenyt tekemään valssia niin Merrin liikerata olisi heti muuttunut ja muutenkin olisin sen saanut silloin lähetettyä vaan putkeen. Taas pieni muistutus siitä ett ajattele ja liiku, äläkä oleta!!! Loppurata meni sitten oikein hienosti, mutta kepeille lähetys ei toiminut kun Merri ei taipunutkaan ekaan välikköön vaan sujahti toiseen. Pikakorjaus kepeille ja loppu sitten mallikkaasti. Radan jälkeen tajusin heti ett oma ohjaus oli jotenkin tosi löysää  ja vaan sellaista menoa. Ei mitään jämäkkyyttä ja tahtoa. Kaarrokset oli aivan hillittömät ja kunnon roiskimista!

Toka rata, tuomarina Henri Luomala: Nyt sain Merrin hieman rauhoittumaan ennen rataa. Ilmeisesti yksi kaahailustartti ja pitkä kävelylenkki auttoivat asiaan :). Aan kontakti tuotti hieman harmaita hiuksia kun jostain syystä Merri on saanut päähänsä ett Hyvinkäällä Aalta tullaan suoraan maahan asti eikä sillein niinkuin normaalisti 2on2off. Outoa! No aattelin kokeilla vedättämistä ja päästä eteen kunnolla käskyttämään niin jos sitten onnistuisi, lämppäriesteillä onnistui. Rata meillä kosahti heti alun putkeen kun en uskaltanut kunnolla pyöristää menolinjaa Aalle ohjautumisen pelossa. Merri, the höyrypää, törmäsi putken suun etureunaan ja kimposi siitä sitten hieman ulospäin ja yritti sitten lähteä liikkeeseeni mukaan. Eka kielto putkelta virallisissa kisoissa putkihullulle koiralle! Jatkettiin radan tekoa. Aan kontakti toimi ihan superisti kun vedätin ja pääsin edelle. Otin pysäytyksen ja vapautuksen heti perään. Sen verran huomasin ett Merri ihan oikeasti pysähtyi ja lähti vasta liikkeelle vapautuskäskystä. Hyvä poika!!! Keinu tuotti hieman huolenaihetta kun sille tultiin putkesta aivan tuhatta ja sataa niin piti antaa aika tiukka pysäytyskäsky ettei vaan tuu lentokeinua. Pikkaisen meni hiipimiseksi loppukeinu. Mutt se mikä todella ihmetytti niin oli loppusuora. Lähetin Merrin putkeen ja aattelin hieman vedättää puomille ett saan itselleni hyvän vauhdin ilman mitään himmailua koko suoralle. Niin mitä tapahtuu... Merri tulee puomista ohi! Jaiks! Ei auttanut kuin kääntyä ympäri ja poika puomille. Merri vissiin ajatteli ett puomi on keinu kun meni ylösmenon ihan sika hitaasti ja varmistellen, Sitten huojentui kun pääs ylösmenon loppuun. Kontakti oli mahtava, pysähtys ja samantien vapautus.

Pohdin pitkään tuota puomi-juttua ett mikä siinä meni vikaan. Olinko kuitenkin Merrin eessä, vai eikö se kestänyt vedätystä vai luuliko se joutuvansa keinulle. Aattelin nyt ainakin kokeilla varmuuden vuoksi ihan eri käskyjä. Nyt meillä on puomille sekä Aalle kiipeä, ja keinulle sitten keinu. Onko ne liian samanlaiset koiran korvassa? Aattelin lähteä muuttamaan ett puomi on puomi ja A on Aa! Meillä on kaksi viikkoa aikaa harjoitella uusi käskyjä ja kisavireen löytämistä ennen seuraavaa kisaa. Onneksi meillä alkaa tällä viikolla uudet ryhmätreenit niin päästään taas Mersun kanssa kunnon tekemisen meininkiin. Tauko ei aina tee tuloksellisesti hyvää mutt siinä huomaa mikä vaatii keskittymistä ja panostamista! Joten ei muuta kuin treenaamaan ett saadaan Merri tammikuun aikana vielä kolmosiin :)