Hyvinkään 22.1.12 kisat

Heti kun luin ett tuomariksi meille lankesi Martti Salonen niin tiesin ettei kahta luvaa napata ihan tuosta vaan ja ihan oikeassa olin. Lopputulos oli aika sitä mitä alunperin mietinkin mutt ihan eri syystä. Tiesin ett radat eivät tule olemaan sieltä helpoimmasta päästä, mutta ne olivat kuitenkin yllättävän jouhevia ja kivoja. Se mikä meillä tökkäsi nyt oikein kunnolla niin oli kepit. Kepit, kepit, kepit joka radalla!!!

Ekalla radalla oli neljän suora; hyppy, pituus, rengas ja A. Sen jälkeen kepit lähtivät seinän nurkasta suljettuun kulmaan alle 90 asteen kulmassa. Pidin vientiä hieman hankalana mutt se onnistui meiltä tosi hienosti. Kerta kun alku onnistui niin loppu meni sitten aivan päin seiniä, Merri varasti kepeiltä liian aikaisin pois. Korjasin asian ja jatkoin muutaman esteen vielä kunnes välissä vedossa kosahti sitten. Vaikka puolivalssasin niin Merri kerkesi pujahtamaan vielä hypyn väärinpäin ja jäi pyörimään jalkoihin. Kerta oltiin aivan maalin vieressä niin katsoin paremmaksi tulla radalta suoraan pois. Merri oli sellaisella höyry-häyris tuulella ett parempi lähteä pihalle jäähylle.

Tajusin jo ennen radalle lähtöä ett Merrin keskittyminen on hieman hakusessa kun testailin lämppäriesteillä. Roiski ihan miten sattui ja räyhäsi. Vuoron odottelussakin kiskoi koko ajan radalle päin jo oli todella rauhaton. Vaikka yritin rauhoitella niin ei mitään vaikutusta. Piti vaan päästä radalle päästämään ylimääräiset höyryt pois.

Tokalle radalle lähdettäessä oli jo jätkäkin rauhoittunut kummasti. Nyt malttoi istua rauhallisesti odottamassa ja nautti silittelystä. Kepit hieman jännitti tälläkin kertaa kun ne päättyivät tällä kertaa seinän nurkkaan. Testasin hieman lämppäesteillä ja päätin antaa sille rauhan suorittaa itsenäisesti kepit loppuun. Rata toimi muuten hyvin meillä mutt yhden takaakierron päätin ottaa pakkovalssilla mutt Merri kerkes karata selän takaa hypyn väärin päin. Aattelin ett nyt jatketaan matkaa kun liike jatkui hyvänä, ja halusin testata kepit. Annoin hyvin rauhaa tehdä mutt ilmeisesti ei kisatilanteessa maltti kestänyt vaan jätti juuri vikan kepin suorittamatta. En nyt sitten viitsinyt siihen takertua vaan jatkettiin koko loppurata. Halusin testata kontaktit ja muistuttaa ett niissä pysytään niin kauan kunnes toisin sanotaan. Hyvin kesti ja teki nätit kontaktit. Loppusuora oli hieman kökkö ja meni pelasteluksi.

Kolmas rata ja viimeinen oli sitten hyppis. Nyt kepit eivät olleet enää seinän nurkkaan vaan ihan keskellä kenttää, harmittavasti vaan törmäsivät suoran putken seinään. No niin kauan meni taas todella loistavasti kunnes tultiin keppien tokavikaan välikköön. Merrin mielestä niin ei voi pujotella loppuun ja yritti vielä lähteä siihen putkeen mitä kohti oltiin menossa. Ja se mikä mystistä niin Merri oli menossa siihen päähän millä puolella en ollut. Mentiin alkuun jo otettiin uudestaan. Taas sama juttu. Koira kainaloon ja kiitos näkemiin! Kotiin harjoittelemaan keppejä!

Merrin kepit on välillä niin mielenkiintoiset kun ne toimii kotona vaikka miten mutt sitten se joskus saa kisoissa sellaisia ahaa-elämyksiä mitä en aina ihan ymmärrä. Se on tähän asti kestänyt jo sen ett kuljen sen mukana mutt parin metrin vedätystä ei vielä kestä. Sivuetäisyyden kestää hyvin ja muutenkin itsenäiset kepit. Hmmm... ei muuta kuin hallille treenaamaan ett saadaan vahvistettua niitä ja palautumaan mieleen keppien perimmäinen idea.

Hyvinkää vaikenee meidän osalta ainakin toistaiseksi!