Kouvolan ja Heinolan näyttelyt

Vuoden-näyttelyt-kuukaudessa turnee loppui viime vkonloppuna kun hurautettiin koiruuksien kanssa ensin lauantaina Kouvolaan ja sitten sunnuntaina Heinolaan. Lauantaina matkaan lähti myös Stiina Nomin kanssa sekä perillä treffattiin Hanne ja Mofi. Merri sai siis teltallisen naisseuraa, ja varsinkin kun vielä Muskan tytär Mimmikin lähti turistina mukaan.

Kasvattaja Kirsti esitti jälleen Merrin ja herra esiintyi oikein hienosti, aivan ERInomaisesti suorastaan. Tanskalainen tuomari Ole Staunskjaer oli miellyttävä tuttavuus, sillä hän arvosteli koirat todella tarkkaan, mutta oli siitä huolimatta nopea arvostelussaan. Hän arvosteli suurimmalti osin pöydällä minkä jälkeen katsoi vielä liikkeet ja se siinä. Ei tarttenut enää seisoskella tuomaripöydän edessä. AVO urosten kilpailuluokassa Merri hikeentyi aivan totaalisesti kehän kulmalla oleviin sheltteihin mitkä hyörivät ja pyörivät siinä koko ajan. Aina kun juoksivat siitä ohi niin häntä nousi oikein kunnolla. Koska ERIn saaneita oli vain 3 niin tuomari pudotti Merrin kolmanneksi. Ilmeestä näki kyllä että ei olisi halunnut sitä tehdä, mutta sen verran noussut häntä haittasi kokonaisuutta verrattuna muihin ERIn saaneisiin. No sellaista tämä on. AVO urokset voitti Merrin velipuoli Aidan (Amarantes Vendetta), mikä pääsi näin hyviin asemiin viimeisen sertin metsästyksessä. Loppujen lopuksi Aidan oli PU3 edellään kaksi valiota, mutta harmittavasti ykkönen ei ollut Suomen valio, joten viimeinen serti jäi vielä saamatta.

Merrin arvostelu; AVO ERI3
*arvostelu tulossa*

Urosten jälkeen oli sitten narttujen vuoro. Muskan kanssa käytiin edellisenä vkonloppuna pyörähtämässä Imatralla mätsärissä ihan vain kokeilemassa että millä päällä neiti tahtoo olla kehässä. Ai että miten neiti oli helppo... Juoksut ovat juuri loppuneet lähes pari kuukautta sitten niin neiti on ns. siunatussa tilassa, ja näin ollen rauhallinen :). Muska oli tälläkin kertaa todella helppo. Pöydällä meinasi hermo mennä kun joutui olemaan siinä niin kauan ja tuomari todella tutki kauan ja tarkasti. Pikku virheitä löytyi ja varmaan takaliikkeet ratkaisivat sen että neiti oli tällä kertaa vain Erittäin Hyvä.

Muskan arvostelu; AVO EH
*arvostelu tulossa*

Mimmi oli tosissaan hoidossa koko viime vkon kun Kati perheineen oli etelän lämmössä. Neiti sulautui joukkoon todella hienosti, eikä edes voinut mitenkään tajuta ett nyt koiria oli neljä talossa. Oli hienoa päästä katsomaan millainen pikku neidistä on tullut 7 kk iässä. Harmittavasti luustoa ei ole tullut toivotun laisesti joten Mimmi on aika hentonen. Saa nähdä miten kehittyy vuosien saatossa mutta tällä hetkellä ei ole ainakaan mikään kiire näyttelyihin, sillä tänä päivänä monesti junnuluokassa on jo niin valmiita koiria. Muskakin alkaa vasta nyt olee jonkun näköinen ja ikää on 3v.

Kuvassa mini-mustat Mimmi sekä äitinsä Muska

Vaikkei Muska nyt pärjännytkään niin onneksi saatiin "perhe"piirissä menestystä... Muskan sekä Merrin puolisisko Noora (Amarantes Versus Per Lei) oli hienosti PN1 ja sai näin viimeisen sertinsä ja valioitui! Onnittelut siitä kasvattaja Kirstille sekä Leo omistajalle!

Päivän päätteeksi käytiin vielä pyörähtämässä kasvattajaluokassa Muskan kanssa. Nelikko koostui Muskasta, Noorasta, Aidanista sekä soopelijunnu Miinasta! Tuloksena kasvattajaluokan 2 ja KP! Kehien jälkeen käytiin vielä moikkaamassa meidän suipponokkien mammaa Capria, sekä Kiiwiä, Jaffaa ja Maruna nuorukaista! Oli kiva nähdä niitäkin pitkästä aikaa! 

Sunnuntaina lähdin yksin matkaan Merrin ja Muskan kanssa, aivan liian aikaisin aamusta, klo 6. Huoh! Kun on herännyt koko vkon klo 4.25 niin olisi ollut kiva nukkua vkonloppuna hieman pidempään, mutta kaikkihan on vapaaehtoista joten... Pikkaisen jännitti kun ajeli Heinolaan päin että selvitäänkö päivästä ilman kastumista. Ajomatkalla nimittäin sateli eikä Heinolan suunnassa näyttänyt yhtään selkeämmältä. Mutta kuin ihmeen kaupalla niin selvittiin ilman sadetta ja loppujen lopuksi saatiin vielä nauttia auringonpaisteesta!

Merrin päivä ei lähtenyt ihan ihanteellisesti käyntiin kun toisen pää meni aivan sekaisin nättien shelttityttöjen hajuista. Vaikka kenelläkään ei ollut juoksuja niin herra vaan sirkutti koko ajan. Arvelin että nyt ollaan vaikeuksissa, sillä herra kerää juuri tuolla tavalla sisäistä patoutumaa ja silloin häntä ei tule kestämään alhaalla. Ja näinhän siinä kävikin... Vaikka Kirsti yritti komentaa niin herran ilme oli juuri sellainen että aivan sama mitä sanot, mä teen juuri niinkuin haluan. Nina esitti Aidanin joten Merri oli vasta toisena vuorossa. Kävin silloin sanomassa Kirstille että vaihtakaa lennossa esittää Merrille niin vielä voi olla jotain toivoa. Merri hieman häkeltyi esittäjän muutoksesta mutta tokeni siitä hetkessä. Häntä oli parempi vaikka nousikin aivan liikaa tuomarin mieleen. Merri ei muutenkaan ollut sellainen mitä hän haki... vaikka ei kyllä yhtään pystynyt sanomaan millaista shelttiä tanskalainen Tomas Rohlin oikein haki. Oltiin koko porukalla aivan pyörällä päästä kun katsottiin tuomarin valintoja... No Merri sai EHn mikä oli pieni pettymys kun se nyt pilasi meidän hienon putken. 

Merrin arvostelu; AVO EH

*arvostelu tulossa*

Muska oli tällä kertaa enemmän tuomarin mieleen ja tällä kertaa esitin liikkeetkin kävellen jottei taka-ahtaus niin selvästi näkyisi. Neiti oli oikein säpäkällä päällä ja oli tuomarin mielestä ERInomainen... Loppujen lopuksi Muska oli AVO ERI (5). 

Muskan arvostelu; AVO ERI (5)

*arvostelu tulossa*

Pikkaisen rupesi huvittaman kun seurasi tuomarin valintoja ja kehän toimintaa... Tuomarin inttikaveri vaimoinen oli matkustanut näyttelyyn Tanskasta ja yllätys yllätys he korjasivat koko potin. En väitä etteivät koirat olisi olleet hienoja ja tyylikkäitä, mutta se oli vaan niiiiiin selvää! Tämä on yksi syy miksi en välitä näyttelymaailmasta kun kaikki perustuu vain jonkun mielipiteeseen ja aina on näitä naamatuomareita mitkä suosii tuttuja ja niiden koiria... Agilityssä kaikki on koirakosta itsestään kiinni. Tyylipisteitä ei jaeta! Se voittaa kuka tekee virheettömän suorituksen nopeiten, piste! 

Käytiin me taas pyörähtämässä samalla kokoonpanolla kasvattajaluokassa ja tälläkin kertaa oltiin toisia KPn kera. Ja hieno kuva meidän kokoonpanosta; Aidan, Muska, Miina ja Noora!

Oli omalla tavaa kivaa pöyrähtää kehässä, varsinkin kun itse nyt pääsin pitkästä aikaan esittämään. Mutta kaikki se vaiva ja maksut, ja sitten kaikki on yhden ihmisen mielipiteen varassa. Itse tiedän millainen Merri on... se on saanut niin monta kertaa samanlaiset arvostelut oli tuomari sitten mistä... Se vaan riippuu tykkääkö tyypistä vai ei. Merri ei kuitenkaan ole mikään tyypillinen perus britti sheltti joten jos valioksi sen haluaisi niin huoh! Joskus voidaan kokeilla käydä ulkomailla hakemassa sille sertit että päästäisi valioluokkaan. Ehkä sitä kautta voisi napsahtaa sitten se Suomen sertikin. Mutta jaksaako nähdä vaivaa kun näyttelyt eivät kuitenkaan ole se intohimo. No ehkä tämä häntä-ongelma on suurin syy siihen... Muskan kanssa taas... Neiti on kuitenkin siro ja siitä ei saa tekemälläkään mitään tukka-jumalaa! Pikkuvirheitä on sen verran... esim. pientä taka-ahtautta, joten jos ERIn saa niin siihen ollaan tyytyväisiä, ja jos sijoitutaan niin se on todella hienoa! 

Nyt meidän näyttelyturnee on ohi ja käännämme katseen jo tulevaan... Aksailuharkat on jo järkätty ja uusia pentusuunnitelmia on vireillä, mutta niistä seuraavassa postauksessa hieman enemmän! 

World Dog Show - Maailman Voittaja 2014

Monen näyttelyihmisen vuoden kohokohta oli viime vkonloppuna! Harvinaista herkkua näin Suomen maaperällä. Viimeeksi nautittiin isoista karkeloista vuonna 1998, silloin turistina katsomon puolella. Silloin meni 3 päivää kaverin kanssa kierrellen kehiä ja tutustumassa oheisohjelmaan mm. paimennukseen. Tällä kertaa selvittiin huomattavasti lyhyemmällä visiitillä vaikka nähtävää ja koettavaa olisi varmasti riittänyt useammallekin päivälle.

Merrin kanssa lähdettiin varhain sunnuntaiaamuna kimppakyydillä kohti messaria. Puol kasi perillä ja selvittiin ilman suurempaa jonotusta. Yritin selvitä mahdollisimman vähillä tavaroilla, häkki ja pieni reppu sekä kaljakärryt häkin kuljetusta varten. Alunperin olin aatellut selviäni ilman metallihäkkiä, mutt Stiina oli juuri samana vkonloppuna moikkaamassa kasvattajaa ja oli vienyt pienemmän kevythäkin mukanaan. No mutt menihän tuo metallihäkkikin suhkot kivuttomasti.

Sheltit alkoivat klo 9... nartuilla! Uroskehää piti odottaa vielä tunti ylimääräistä ja meinasi ihan tuntua puuduttavalta odotella ja kyttäillä kelloa. Merriä tuli harjailtua ja puunattua ihan antaumuksella, vaikka herra aloittikin karvanpudottamisen heti sawoshown jälkeen. Tuntui, ettei herrassa ollut juuri mitään mitä harjata mutta onneksi kaverit sanoivat sen olevan vielä hyvässä turkissa. Ilmeisesti helle teki tepposet, sillä herra ei ole koskaan tähän aikaan vuodesta pudottanut turkkiaan. Vasta sitten kun joulukuun messarin ilmo alkaa!

Ystäväni Katriina esitti jälleen Merrin. Pikkaisen oli tällä kertaa hakemista kun Merri kadotti minut näkyvistä ihan tyystin. Ei meinannut oikein keskittyä esiintymiseen kun kyttäsi ja etsi miuta väkijoukosta. Katsojia oli kuitenkin sen verran paljon kehän laidalla ettei nähnyt miuta ollenkaan. Onneksi kuitenkin sen verran Kati sai Merrin pidettyä aisoissa että tuomarin mielestä herra oli ERInomaisen arvoinen. Aivan huippua! Kehässä pyörähti 16 AVO-urosta ja 9 sai ERIn... Kilpailuluokassa Merri esiintyi todella hienosti kun itse saatoin sen kehään ja seisoin koko ajan kehän "sisäpuolella" penkkien vieressä, aivan siinä kulmassa mihin ensimmäinen koira laitetaan seisomaan. Nyt Merri tiesi koko ajan missä olin niin ei tarttenut etsiä. Vanha brittiläinen miestuomari Albert Wight etsi hieman toisenlaista tyyppiä joten ei sijoittumista kilpailuluokassa. Se ei ollut mikään suuri yllätys sillä eihän Merri ole mikään perusbritti vaikka isä onkin brittiläinen. Onneksi kehän laidalle oli Merrin suurimmat fanit; tutut ympäri Suomea, kasvattaja sekä kauimmat fanit kaukaa Australiasta. Kolme vanhempaa naista istuivat siinä vieressäni ja he kehuivat Merriä niin vuolaasti. Ottivat kuvia ja kertoivat miten upea herra on. Olisi kuulma menestys taattu Australiassa... :). Eikun sinne siis!

Arvostelu tulossa

Kilpailuluokan jälkeen käytiin Merrin kanssa ostamassa Kiialle valioruusukkeet ja käytiin vielä poseeraamassa hienolla jalustalla Helsinki-taustalla.

Näyttelystä jäi hieno fiilis... herra on aivan mielettömän upea ja helppo esitettävä! Olisi edelleen niin hienoa itse sitä viedä mutta tän hetkisen häntä ongelman kanssa en todellakaan viitsi heittää rahoja hukkaan jonkun EHn takia. Herra on ERInomaista tyyppiä ja joskus tulevaisuudessa sertinsä ansainnut. Toivon mukaan niitä sieltä joskus napsahtaisi... Seuraava koitos olisi Kouvolassa sekä Heinolassa heti reilun vkon päästä. Silloin Muskakin pääsee kehään!

P.S. Näin Eliniä ja Vindiä näyttelyssä. Vind oli jälleen aivan ihana itsensä ja onneksi Mimmi on perinyt isänsä luonteen! Herra kisasi veteraaneissa ja pärjäsi hienosti ollen VET ERI2. Onnittelut siitä Elinille ja Vindille!

SawoShow 2014

Ollaan siirrytty jo elokuulle ja nyt on alkanut Merrin vuoden-näyttelyt-kuukaudessa-turnee! Parempi hoitaa kaikki kerralla kuin ripotella niitä pitkin vuotta. Jää enemmän aikaa aksailuun :)!

Vkonloppu vietettiin siis Kuopion helteessä harmaiden kanssa. Merri oli pääosassa kun Kiia taas hoiti turistikoiran virkaa oikein hienosti. Lauantai aamuna lähdettiin hyvissä ajoin liikenteeseen ettei tulisi sitten äärimmäisen kiire. Se tuppaa olemaan meikäläisen helmasynti! Nyt ei ollut sen kanssa ongelma! Oltiin ysin paikkeilla perillä joten onneksi jäi aikaa äheltää kaikki tarvikkeet näyttelyalueelle. Vaikka oltiin ysin aikaan perillä niin silti jouduttiin parkkeeraamaan perimmäiseen nurkkaan ja meinas kyllä hermo mennä kun kärräsi kaikki tarvikkeet sopapohjaisella parkkiksella. Onneksi pahimmassa paikassa sain apua ystävällisiltä mieshenkilöiltä :)! Neiti hädässä!

Näyttelypaikalla teltta pystyy ja odottamaan Merrin esiintymisvuoroa. Kasvattaja Kirsti oli luvannut esittää Merrin joten miun huoleksi jäi vain laittaa herran karvat ojennukseen. Kehässä herra esiintyi aivan mielettömän hienosti ja tulokseksi ekalla kierroksella saatiin ERI. Aussi tuomari Donna Saltau ei ollut mikään helppo tapaus... H:ta ja EH:ta jaettiin helposti, jopa valioluokassa. Kilpailuluokassa oli vain kolme ERIn saanutta ja lopputuloksena Merri oli AVO ERI2 SA. Ihan hyvin sillä luokan voittaja oli lopputuloksissa PU1 ja VSP. Ei siis huonolle hävitty. Päivän näyttelyssä ulkomaalaiset sekä tuontikoirat veivät pisimmät korret joten ollaan oikein tyytyväisiä siihen mihin päästiin tuossa seurassa. Arvostelu oli oikein hyvä...

"4 year old blue male. Excellent colour with good tan. Almond shape eye. Correct ear set. Balanced skull to muzzle. Smooth foreface. Good size and substance of bone. Level topline. Moved out and back well with a smooth gait."

Katsottiin pitkästä aikaan myös nartutkin ja ROP. Kasvattaja ryhmiä ei enää jääty katsomaan kun alkoi sen verran vatsa kurnimaan ruuasta ja haluttiin jo lähteä kohti meidän tulevaa yöpaikkaa, Rauhanlahtea. Menomatkalla oli pakko hakea ruokaa, sillä mihinkään ei pystynyt jäämään syömään aivan mielettömän helteen takia. Mutt mikäs parempaa kuin syödä sitten kaikessa rauhassa luonnonhelmassa :)

En ole reiluun 20 vuoteen nukkunut teltassa joten oli oikeasti hauskaa pystyttää telttaa ja miettiä millaista se oikeasti tulee olemaan. Oon oikeasti viimeeksi nukkunut teltassa alle 10 vuotiaana mammame pihamaalla. Mietin pitkään kuluneella vkolla että miten järkkäisin yöpymiseni ku en ollut vielä varannut mitään hotellia tai muutakaan majoitusta. Kun tarkastelin sääennustetta niin ei ollut epäilystäkään ett uhraisin rahaa hotelliin. Mikään ei ole pahempaa kuin pieni hotellihuone mikä on aivan mielettömän kuuma ilmastoinnista tietoakaan. Mitkään tuulettimet eivät pahemmin auta. On muutama yö tullut pyöriskeltyä sängyssä peittoa viskoen ku on ollut niin kuuma. Koiratkaan eivät ole pystyneet kunnolla nukkumaan, tai ainakaan Merri.

Koska sadetta ei ollut luvassa juuri nimeksikään niin teltta majoitus oli oikein hyvä vaihtoehto. Koska elokuussa yöt ovat jo viileitä niin ei ainakaan tarvinnut kuumuudesta kärsiä. Ja Merri kiitti! Kiia ei ollut niinkään tyytyväinen vaan toinen jäi kaipaamaan hotellin pehmeää sänkyä ja tyynyä :).

Herättiin aamulla ajoissa ja aamulenkin jälkeen kasasin kamat nopeasti kasaan. Halusin tällä kertaa olla todella ajoissa näyttelypaikalla sillä en halunnut parkkeerata viimeiseen nurkkaan ja raahata kamoja sitten koko sitä matkaa näyttelyn päätyttyä. Ja se kannatti. Nyt päästiin ihan portin eteen! Ja toinenkin syy miksi halusin olla ajoissa liikenteessä oli se että minun piti etsiä Merrille esittäjä. Kirsti ei päässyt itse paikalle joten paniikki paniikki. Kokeilin ekaksi itse, mutta senhän nyt tietää mitä siitä tulee... Juu ei! Pari muutakin ihmistä kokeili huvikseen Merriä vaikka heillä oli omat urokset esitettävänä. Se oli jännä katsoa millä tyylillä Merriä pitää esittää sillä kun ruotsalainen Linda Andorsen kokeili niin Merri ei laskenut häntää missään vaiheessa. Hän yritti saada Merrin energiaa pois ja pyöritti ja pyöritti koko ajan. Se oikeasti vaan teki hallaa koko häntä jutulle. Sitten Päivi kokeili... meni jo hieman paremmin vaikka Päivi komensikin ehkä hieman liian kovasti häntää alas.

No onneksi sain Merrille todella hyvän esittäjän ja Merri esiintyi hänen kanssaan todella hienosti. Kiitokset Silja Pietilänaholle Kemiin! Siljan rauhallinen tyyli, mutta tarvittaessa jämäkkyys sopivat Merrille hienosti. Tuloksena oli lähes identtinen eiliseen eli AVO ERI2 mutt tällä kertaa SA jäi saamatta. Aluksi näytti että hollantilainen tuomari Jo Schepers jakelisi eriä jokaiselle mutta ei sitten ihan niin ollutkaan. Arvostelu oli jälleen hyvä.

"4 years very nice dog. Very good in type. Very good propotions. Very nice head. Good eyes, ears and theeth. Good neck, topline and tail. Good forechest and ribs. Good angulations. Very nice coat, good color. Good movement and temperament."

Merri esiintyi hienosti ja käyttäytyikin upeasti kehässä vaikka viime kerrasta on yli vuosi. Nyt tulevana sunnuntaina on luvassa Maailman Voittaja 2014. Vaikkei menestystä lähdetäkään hakemaan niin on vaan niin kivaa päästä aistimaan sitä tunnelmaa ja katsomaan mitä uusia koiria saapuu kehään ulkomailta. Ja eihän sitä koskaan tiedä miten sitä käy...
 

Penkkiurheilua parhaimmillaan

Jalkapallon mm-kisat ovat rytmittäneet meidän viime aikaisia päiviä ihan kiitettävästi. Aamupäivästä ollaan käyty lenkillä ja touhuiltu. Puolen päivän aikaan onkin sitten hyvä aika huilahtaa, syödä ja katsoa samalla pari tuntista koostelähetystä edellisen illan peleistä. En siis todellakaan oo koskaan jaksanut katsoa niitä viimeisimpiä pelejä vaan silloin ollaan kiitettävästi höyhensaarilla. Koiratkin kiittävät tästä parin tunnin lepotauosta sillä kaikki vetelevät sikeitä ihan kympillä, jokainen omissa lempipaikoissaan - Kiia ikkunalaudalla, Merri jalkojeni juuressa sohvan edessä tai sitten omassa pedissään, Muska sitten ruokapöydän alla. Pari tuntia menee kyllä kevyesti kun vielä ottaa läppärin syliin ja tekee työhakemuksia tai etsii uusia avoimia paikkoja! Yllättävän paljon menee aikaa kun tekee jokaisesta työhakemuksesta yksilöllisiä.

Viime aikoina ei ole mitään uutta työnhaku rintamalta, mutta sen verran voin kyllä sanoa ett paikkakunnan vaihdos on varmasti edessä jos haluaa tehdä muutakin kuin jotain hanttihommia. Ei miuta todellakaan paikkakunnan vaihdos haittaa vaan itseasiassa odotan sitä innolla. Olen hakenut töitä sellaisista kaupungeista joista tunnen joitain ihmisiä ja tiedän niissä olevan hyvät aksailumahdollisuudet ;). Niitä kaipaan todella paljon. Haluan saada molemmat koirat kunnon ryhmiin - oli kyseessä sitten ihan seurojen viikkoryhmä tai maksulliset koulutusryhmät.

Viime vkonloppuna käydyt agilityn mm-karsinnat kertoivat hyvin mistä päin Suomea ne huippukoirakot tulevat. Onhan tietysti massasta helpompi poimia ne helmetkin, mutta onhan se vaan että koulutustaso ja -tarjonta. Tänä vuonna jouduin katsomaan kisoja vain livestreamin välityksellä vaikka osallistumisoikeus olisikin ollut. Kaverini häät olivat juuri lauantaina vaikka hänellä olikin kaunis ajatus laittaa oma hääpäivänsä juuri sellaiseen ajankohtaan ettei olisi mitään kisoja silloin. Hän ei vaan muistanut että mm-karsinnat järjestettiin tänä vuonna aikaisemmin kuin viime vuosina. Vaikka lauantai jäi aivan näkemättä niin onneksi sunnuntaina tuijotettiinkin kisasuorituksia silmä kovana.

Heti aamusta lähtien läppäri auki ja aamiaispöytään aamupuuron ja lehden seuraksi. Aamupäivä lenkki hoidettiin koirien kanssa radan vaihtumisen yhteydessä - nollakoira ja rataantutustuminen vei hyvin aikaa. Keskipäivästä katsottiin sitten agilityä sekä jalkkista, ja nautittiin jälkimmäisen tapahtuman sponsorin lounasta. Oli sen verran kooma päivä kun hääjuhlista selvittiin kotiin vasta klo 1.30 ja reilun 6 tunnin yöunien jälkeen "pirteänä" ylös! Päivälenkki suoritettiin jälleen radan vaihdon yhteydessä vaikka vikan radan loput maksit ja medit/minit katsottiin sitten Stiinan luona kun läppärin mokkulasta loppui siirtonopeus juuri ratkaisujen hetkellä.

Oli kyllä niin koukuttavaa katsella vikaa rataa kun niin paljon oli ihmisillä pelissä. Nähtiin aivan mielettömän hienoja ratoja, vauhtia, taitoa, onnistumisia mutta myös niitä katkeria epäonnistumisia, pikku virheitä ja pikku sievää... Tuomarit olivat tehneet minusta ihanan juostavia ratoja missä sai nauttia vauhdin hurmasta, ei mitään nysväämistä. Kyllä kun katsoi menoa karsinnoissa niin olisi kyllä niin tehnyt mieli olla mukana. Nyt vaan kasvoi suurempi nälkä lähteä keräämään uusia nollia ens vuotta varten, ensin Ouluun ja sitten Jyväskylään.

Kiian kanssa käytiin viikko sitten fyssarilla ja edellinen sessio oli tuottanut tulosta. Paljon paremmassa kuisissa oli neiti vaikka vielä oli kireyksiä vasemman takajalan ulkokiertäjissä. Ne ovat siis pienemmät kuin oikeassa jalassa joten ne rasittuvat helposti. Nyt aloitamme ulkokiertäjien treenaamisen jotta saadaan lihastasapaino paremmaksi. Vaikka tällä hetkellä liikkeet ovat normaalit niin vielä levossa vasen jalka kääntyy sisäänpäin. 2 vkon päästä mennään sitten uudelleen fyssarille.

Merrikin oli Kiian kanssa mukana fyssarilla ja katseli silmä tarkkana mitä Kiialle tehtiin. Herra säästyi tällä kertaa käsittelyltä vaikka se tekisikin sille hyvää. Syy miksi herra oli mukana, oli Muska. Neiti aloitti juhannusvkolla juoksunsa ja joten 10 päivä juuri fyssaripäivänä. Muska oli juuri aloittanut Merrin liehittelyn, joten kun lasketaan 1+1 niin tuloksena on kaaos. Ei siis mennyt aikaakaan kun herrasta kouriutui jälleen harmaavarpunen mikä sirkutti ja sirkutti. Tämä oli myös syy miksi vkonloppuna lenkit hoidettiin karsintojen radanvaihdon yhteydessä. Ei noitten kaikkien kanssa ollut kovinkaan miellyttävää eikä rentouttavaa kävellä kun herra vaan kyttäs milloin pääsis "hameen helman alle" ja neiti oli tilaisuuden tullen tyrkyttämässä itseään. Kiiankin ilmeestä näki ett onko aivan pakko kävellä noitten kanssa. Nyt h-hetki on jälleen ohi ja rauha maassa. Koirat saavat jälleen liikuskella ympäri taloa miten tahtovat vaikka tällä hetkellä nauttivat hiljaisuudesta ja nukkuvat viime päivien hössötystä pois. Sitten päästään jälleen treenaamaan!

Viime vkolla aloitettiin jälleen hölköttely, joka toinen aamu juoksuvermeet päälle heti ylösnoustua. Joko juoksen yksin tai koirien kanssa. Tilasin viime vkolla jopa uudet ihanat juoksutrikoot ja eilen sain hakea ne postista. Huomenna pääsen sitten kokeilemaan niitä ihan käytännössä. Hyvät juoksutrikoot ovat ihan ehdoton asia sillä aikaisemmat pitkälahkeiset trikooni ovat jotain halpamallia ja ne ovat äärimmäisen raivostuttavat päällä. Tuntuu että ne koko ajan tippuvat ja niitä saa olla koko ajan kiskomassa ja asettelemassa. Nyt ei ole sitä ongelmaa vaan nää uudet Kari Traa:n trikoot ovat aivan POP!

karitraa.com

Seuraavaksi olisi vuorossa sitten uudet juoksukengät... Oon kyllä huomannut ett "aksailukengät" eli Inov-8 ovat tähän mennessä olleet kyllä parhaimmat juoksukengät ikinä. Pitäis vaan saada uusiksi kengiksi kahden kengän yhdistelmä... vaikeeta! Pitäis saada Inov-8 X-talon 160:een vain Trailroc 245:n lesti. X-talon 160 lesti on aavistuksen liian kapea meikäläisen lyhyelle mutta leveälle jalalle.

Jos nämä säät nyt hieman paranisi ettei tarttis koko ajan kuivatella vaatteita. Onneksi kun juoksee joka toinen päivä niin kerkee ne vaatteetkin kuivumaan. Ainut raivostuttava juttu vaan on kun pitää koiratkin pestä joka juoksu kerta! Mutt onneksi on kesää vielä jäljellä :)! Nyt käynnistellään konetta, että saadaan syksyllä sitten ruveta tositoimiin ja kunnolla toteuttamaan fysiikkatreenejä ens vuotta ajatellen. Juoksuvoimaa, -vauhtia, ketteryyttä lisää, sähäkkyyttä liikkeisiin jne. Mutt palataan siihen kun edistystä alkaa tapahtua!

Alen Marekovic:n koulutus

Just kun olin saanut päivitettyä blogin maanantaina niin saimme tilaisuuden lähteä Merrin kanssa kroatin koulutukseen Mikkeliin. Seurakaveri ei päässyt, joten pikakomennuksella häntä tuuraamaan. Jos olisi ollut työpäivä niin menemättä olisi jäänyt. Ja kyllä voi sanoa että huonomminkin olisi voinut päivän viettää, sillä päivän sää oli ihan jostain todella syvältä... pahimmillaan +1,5 astetta ja räntää ja rakeita satoi, hrrrr!

Ajelimme Merrin kanssa tihkusateessa Mikkeliin ja toivoin hartaasti koko matkan ett koulutus pidettäisiin sisällä. Kun ulkokentällä näin radan numeroineen niin meinasi ihan ruveta ahistamaan. Onneksi kentällä ei näkynyt ketään vaan kaikki olivat sisällä. Siellähän se koulutus olikin menossa. Edellisen päivän koulutus oli ollut ulkona, mutta järjestäjät olivat jo niin viluissaan illalla, että seuraava rata rakennettiin sisälle.

Maksit aloittivat koulutuksen yhteisen rataantutustumisen jälkeen joten meillä oli Merrin kanssa hyvin aikaa käydä kävelemässä ja ottamassa tuntumaa yhteiseen tekemiseen. Kävimme ulkokentällä ottamassa hieman ylimääräisiä höyryjä pois, niin herra oli oikein hyvin hanskassa koko koulutuksen ajan.

Rata oli meille juuri sopiva - ei mitenkään supervaikea vaan sopivan menevä. Merri on ollut tauolla, joten ei ihan vaikeimmasta päästä kannata aloittaa. Keppien kanssa tuli muutaman kerran hieman sanomista kun herra ei tykännyt yhtään ett leikkasin sitä takaa liian läheltä. Kääntyi kepeiltä ympäri ja tuli rähjäämään jalkoihini. Heti kun antoi enemmän tilaa niin homma toimi hyvin. Pitää siis ottaa treeniä takaaleikkaukseen etupalkalla!

Mutta itse koulutukseen...

Alku oli simppeli, 3 ja 4 hypyillä tiukat käännökset siivekkeen ympäri. 4 hypyn voisi ottaa toisen siivekkeen kauttakin minkä teimme sitten toisella osiolla. Silloin vain piti olla valmiina kääntämässä 6 hypyllä ettei linja valu pitkälle ja vaikeuta menoa keinulle. Keinun jälkeen sinisellä putkella otin suhinan käyttöön mikä kääntikin Merrin aika hienosti putkelta. Keltaisella putkella näytin kädellä merkin ja Merri kääntyi todella mahtavasti. 11 hypylle piti hieman malttaa ett sai kunnon heiton aikaiseksi. Tein ekoilla kerroilla vastaanottovalssin ennen keppejä, mutta silloin Merri aloitti kepit väärältä puolelta kakkosväliköstä. Luulin aluksi ett se johtuu kepeistä itsestään kun olivat niin samanväriset kuin pohjakin. Itseasiassa syy oli vaan valssissa kun se ei antanut niin hyvin tilaa lähteä kepeille. Heti kun vaihdoin valssin persjättöön niin keppien aloituksessa ei ollut mitään ongelmaa kun herralla oli tilaa.

Puomin jälkeen oli hyvä jos sai kaukaa lähetettyä takaakiertoon, siten sai etumatkaa ennen aata olevalle hypylle. Vaikka koirat aika hyvin sen hakivat niin kyse oli enemmän siitä miten koirat sen hyppäävät. Jos on jäljessä niin koirat loikkaavat pitkälle, mutta jos on ajoissa niin pääsee hypyn viereen tiukkaamaan ja kaarros jää näin pienemmäksi. Mustan putken jälkeen vastaanottovalssi hypyn takaa missä piti malttaa hetki ja vaihtaa juuri oikeaan aikaan ohjaava käsi että koira osaa ennakoida tulevat hypyt ja linjaa näin hyppynsä optimaaliseksi. Sama juttu oli keltaisen putken jälkeen loppusuoralla... Ekalla kerralla otin Merrin vastaan liian vasemmalta ja Merri hyppäsi putken jälkeisen ensimmäisen hypyn aivan suoraan. Jouduin tyrkkäämään seuraavalle hypylle ja sen kyllä kuuli miten herra ei tykännyt tällaisesta epäjohdonmukaisuudesta. Piti vaan rohkeammin mennä hypyn taakse ja näyttämään ajoissa missä seuraava hyppy sijaitsee. Kun ajoitus ja oma paikka oli oikein niin putkesta tultua Merri hyppäsi ekan hypyn aivan siivekettä nuollen ja seuraava hyppy meni vaivattomasti. Vikalla kerralla kokeiltiin loppua vielä persjätöllä mutta siinä on itsellä niin paljon harjoittelemista ett ei kovin hyvin mennyt.

Tokalla osiolla vaihdettiin kahden esteen suorituspuolta... eli 11 hyppy otettiin takaakiertona sekä toisella kerralla mentäessä siniseen putkeen mentiinkin siihen kauimpaan päähän. Aloitus otettiin siis kans hieman eri tavalla eli heitettiin 4 kauimman siivekkeen kautta. Tää oli jännä kun yritin ihan normisti lähettää hypylle niin Merri kääntyi aina vasemmalle. Piti sitten hieman soveltaa... joskus helpot asiast ovatkin niitä vaikeimpia. Keltaisen putken jälkeen otin ensin meille normaalilla takaakierrolla eli lähetys koiranpuoleisella kädellä ja jalalla. Siitä tein vain poispäinkäännöksen ihan tuosta vaan. En edes ajatellut asiaa sen kummemmin. Ei se mitenkään tiukannut Merrin käännöstä. Kepeille tehtiin sitten takaaleikkaus mikä monesti oli herran mielestä niin vastenmielistä ett piti ruveta rähjäämään... Kokeiltiin sitten tätä kuuluisaksi tullutta kroatin opettamaa (venäläistä) takaakiertoa eli näytetäänkin takaakierto vastakädellä. Se auttaa kuulemma siihen ettei kroppa käänny riman suuntaan ja näin koira ei lue hyppyä suoraksi hypyksi. Vaikeinta oli käyttää vastakättä kun kroppa ei saanut kääntyä koiraa vasten missään vaiheessa. Hieman sai kuivaharjoitella ennen kuin otti Merrin mukaan. Merri luki vastakäden lähetystä todella hienosti ja sai hyvin etumatkaa persjätön tekoon ennen keppejä. Loppua muutettiin kanssa kun piti mennä keinun jälkeen sinisen putken kauimpaan päähän. Tein ekalla kerralla persjätön keinun jälkeen mutta Alenin kehoituksesta seuraavalla kerralla kuljetuksen vastakädellä. Tässä oli kyllä hyötyä Oreniuksen Juhan yksäritunnista missä käytiin tätä juuri läpi. Silloin se oikein iskostui miten kroppa pitää olla kääntyneenä. Merrin kanssa tämä toimi äärimmäisen hyvin eikä toinen edes vilkaissutkaan muita putken päitä.

Muuten koko koulutussessio oli todella onnistunut! Merrin kanssa oli helppo ja vaivaton mennä. Oli jälleen niin rentoa kun ei tarvinnut miettiä kontaktivirheitä, vedätystä, suullista tsemppausta tai yliohjausta. Meno oli vaan niin upeeta. Ja ei edes yhtään rimaakaan tippunut! Kun vaan taas saan sen oikean kepeille lähetys tyylin Merrin kanssa niin saadaan homma jälleen toimimaan! Eihän siihen ole muuta lääkettä kuin rutiininomaiset treenit! Mutta ensin odotellaan työkuviot kuntoon niin päästään sen jälkeen suunnittelemaan treenikuviot!

kuva Matti Suhonen

Sm-kisat Tampereella

Viime hetken tsemppauksen ja yrittämisen siivittämänä saatiin tuplanolla blakkariin ja näin päästiin kisaamaan joukkuekilpailun lisäksi myös yksilöissä! Kiian jumit ja siitä johtuvat treenitauot haittasivat valmistautumista kisaan, mutta pääsyy heikkoihin suorituksiin löytyy kyllä kauempaan eli totaaliseen motivaatiopulaan treenaamisen suhteen! Kun kylmiltään lähtee niin se näkyy pieninä virheinä ja epävarmuutena!

Koska kisattiin Stiinan kanssa molemmat ankkureina niin lähdimme vasta la aamuna ajelemaan kohti kisapaikkaa! Ja se oli juuri oikea ratkaisu. Keli oli pe sekä la aamuna aivan karsea, mutta heti kun me selvittiin paikan päälle ennen puolta päivää niin pilvet väistyivät auringon edestä ja mitä mainioin kesäkeli lankesi kisapaikan ylle.

Joukkueiden kolmoskoirakot aloittivat juuri urakkansa ja vähän päästä selvisi että päästiin finaaliradalle lähtemään ilman paineita kun ei ollut enää mahdollisuutta tulokseen - kaksi kolmesta oli tehnyt jo hyl-tuloksen, niin medeissä kuin makseissakin! Eli ei muuta kuin urku auki ja menoksi vaan! Kiia on päässyt tauon aikana hieman vapaamman Aan makuun kun tälläkin kertaa otti kontaktivirheen aalta (grrr)! Ja heti perään pudotti muurin palikat, vaikkei ollut edes täyskokoinen muuri. Sitten tuli kans kepeiltä aloitusvirhe... pieniä huolimattomuusvirheitä, mutta kun niitä on paljon niin niistä kertyy virhelistaa! Meno oli kuitenkin hyvää ja Kiia toimi ohjauksellisesti todella hienosti! Oon tyytyväinen sen vauhtiin ja siihen ettei enää tule mitään typeriä kieltoja. Joukkuefinaalirata http://youtu.be/TR1vLAMumsg?t=2h33m43s

Makseissa Stiina ja Lili tekivät todella hienon nollatuloksen ja voittivat joukkueen sisäisen Metrilaku-kilpailun parhaimpana koirakkona :)! 

Joukkuekisan jälkeen lähdettiin suunnistamaan hotellille, Scandic Rosendahl!

Hotelli sijaitsi aivan mielettömän hienolla paikalla. Vain vartti kisapaikalta ja ihanan vehreässä ympäristössä. Siellä sai kävellä koirien kanssa ristiin rastiin metsäpolkuja ja nauttia luonnon rauhasta. Käytiin iltalenkin jälkeen syömässä hotellin raflassa kun alkoi olla jo niin nuutunut olo. Sitten vielä saunaan ja uimaan! Kyllä uni maittoi niin ohjaajia kuin koiriakin. Onneksi oli leveät sängyt niin mahtui hyvin nukkua vaikka Kiia leveili samassa sängyssä!

Vaikka olisi miten nukuttanut niin ei todellakaan auttanut muu kuin nousta klo 6 valmistautumaan aamun koitokseen! Rataantutustuminen odotti klo 8! Siis voi kääk! Ei auttanut muu kuin laittaa vaatteet niskaan ja pikaiselle aamulenkille tarkastelemaan lähistöllä olevaa näköalatornia! Jo silloin tuntui ett jalat vetelee viimeisiä ja ei meinaa moottori käynnistyä ollenkaan. Mitä se on sitten kisapaikalla? No hotellilla nautittiin pikainen aamiainen eli Skyr-rahkat kylmälaukusta ja vähän pakkelia naamaan ja menoksi. 

Stiina lupasi kävellä koirien kanssa sillä aikaa kun tarkastelen radan rakentamista! Käytin Kiian vielä lämppäesteilläkin ennen rataantutustumista ja siinä vaiheessa homma näytti vielä ihan hyvältä. Emme kuitenkaan päässeet ihan ajallaan tutustumaan vaan aika vaan venyi ja venyi. En ajatellut silloin asiaa niin mutta olisi ollut parasta kun Kiian olisi vienyt hetkeksi häkkiin tasaantumaan. Nyt Stiina kävelytti Kiiaa kuuliaisesti koko sen ajan ennen kuin tulin tutustumisesta. Se pieni hetki Kiian kanssa kahdestaan riitti kertomaan että karsintaradan suorittamisesta tulee haastavaa! Kiia ei ollut yhtään kuuliaisella päällä vaan riekkui ja räyhäsi sen minkä kerkesi!

Lähdettiin Kiian kanssa siis nrolla 7 eli siis aivan alussa! Silloin ei vielä korostunut radan hankalimmat kohdat vaikka nyt osan tajusikin rataantutustumisessa esim. 8 hypyn takaakierto. Toka hypyn pöyräytin putkien puolelta sillä näin saan pidettyä liikettä yllä ja kerkeen itse tekeen valssin 3 hypyn jälkeen sekä hyvin tyrkkäämään 5 taakse. No mitä tapahtuu kun tyrkkään 5 taakse... Kiia ei tajunnut ollenkaan mihin hänen olisi pitänyt mennä ja kääntyi aivan toiseen suuntaan. Hyvin monet koirakot ottivat tuolla hypyllä kieltoja kun eivät vaan yksinkertaisesti hahmottaneet hyppyä. Oliko syynä yleisö vai aita vai niiden yhdistelmä? No jouduin kalastelemaan Kiiaa hypyn yli ja näin ajauduin väärälle linjalle ajatellen 8 takaakiertoa. Koska alunperin oli tarkoitus tehdä niistosokkari ja näin olisin saanut linjani paremmin aidan vierestä viistosti kohti 8 takaakiertoa. Nyt oma linjani muuttui juuri päin vastaiseksi eli keskemmältä kenttää kohti 8 rimaa... Eipä siinä ollut mitään tehtävissä vaan Kiia hyppäsi 8 hypyn väärinpäin ja hyl. Jatkettiin kuitenkin matkaa... Kepeiltä jälleen aloitusvirhe kun suoristin linjaa - aloitti väärältä puolelta. Olis vaan pitänyt käskyttää suoraan okserilta hakemaan kepit... Kepeiltä kun lähdettiin kaahailemaan niin tajusin 17 hypyn kohdalla ett minunhan piti leikata jo pari metriä aikaisemmin takaa, mutta keskittyminen herpaantui kun Kiia kaahasi menemään siellä miun edellä. En sitten viitsinyt ruveta vääntämään vaan annoin Kiian paahtaa loppuun asti hyvällä vauhdilla! 

Jos oltais todellakin startattu myöhemmin niin olisin voinut keksiä 5 hypyn kohdalle jotain muuta esim. poispäinkäännös tai jopa vippausta. Näitä asioita on todellakin turha märehtiä tässä kohtaa, mikä on tehty niin se on tehty. Rata ei ollut mikään helppo vaan se karsi todella paljon koirakoita. Puhtaita nollia tuli reilu 30 ja vielä 5 olisi ollut kovaa kamaa... Tällä radalla oli tarkoitus erottaa jyvät akanoista mikä oli hyvä homma! Kyllä sellaisten koirakoiden kuuluukin mennä jatkoon ketkä treenaavat ja näkevät vaivaa edistymisen eteen. Kyllähän nämä kisat näyttivät sen meille että säännöllisyys on kaiken a ja o. Ilman treeniä vaan ei voi pärjätä sillä ote lipsuu ja asioista tulee epävarmoja. No meillä alkaa uusi valmistautumiskausi jo ens kuussa kun ei olla menossa mm-karsintoihin ollenkaan. Kiia liikkuu nyt paremmin ja yritetään saada ens vuoden nollat kasaan, tai ainakin se tupla ja suurin osa nollista, minkä jälkeen jäähdytellään ja aloitetaan kuntoutuskausi.

kuva Anne Lind

Stiina ja Lili taituroivat jälleen upeaa rataa maksien karsintaradalla. Vaikka miten snautseri sieltä kiljuen juoksee perässä ja yrittää parhaansa niin ei ihan yltänyt syheröisen radan 4,1 m/s etenemään. Niukasti yliaikaa ja näin finaalirata jäi haaveeksi. Jäimme kuitenkin katsomaan sekä maksien että minien finaaliradat. Medien finaalia ei sitten enää jääty katsomaan kun piti jo lähteä kotia kohti. Siitä kuitenkin kehkeytyi oikea jännitysnäytelmä kun Mia Laamanen oli tehnyt niin kinkkisen ja kovavauhtisen finaaliradan että suosikki suosikin perään tekivät virheitä. Sijalta 46 pronssille 5 tuloksella, 35.sijalta toiseksi lievällä yliajalla ja voittoon sijalta 26 meidän, eli LAUn oma poika Ari Partti ja Kafi hienolla -3,40 tuloksella! Suuret onnittelut heille sekä muillekin sm-mitalisteille! 

 Oli jotenkin niin outo fiilis koko sm-vkonlopun aikana. Ei jännittänyt missään vaiheessa kun päästiin paikan päälle. Etukäteen kotona jännitti kyllä vaikka kuinka mutta paikan päällä ei yhtään. Kuluneen vkon aamuherätykset ja reissut työhaastatteluihin Helsinkiin olivat aika myrkkyä omaan jaksamiseen. Pari huili päivää tässä ja ollaan jälleen voimissa. Muska aloittelee ihan näinä päivinä juoksujaan joten piinaa on jälleen luvassa pariksi vkoksi. Merrin kanssa yritetään keskittyä keppitekniikkaan kunnes vien sen osteopaatille varmuuden vuoksi ennen sen kisakauden aloitusta. Ranka joutuu varmasti aikamoiseen käsittelyyn niin silloin Merri joutuu huilia fyysisestä rasituksesta. Toivottavasti pääkopassa tapahtuu silloin jotain hienoa ajatustyötä :)!

Hyvää tulevaa Juhannusta kaikille! Me nautitaan Suomen suvesta ja vietetään sunnuntaina Muskan 3 vee synttäreitä :)! Tsemppiä myös Rovaniemelle lähtijöille... me ollaan silloin kaverin häissä, mutta hengessä ollaan mukana ja sunnuntaina katsellaan menoa livestreamin kautta!

Sm-kisoihin valmistautumista

Lihashuoltoa ja lepoa!

Edellisistä kisoista tulee vkonloppuna kaksi vkoa ja tässä välissä ei olla käyty hallilla kertaakaan, saati että oltais edes nähty agilityesteitä. Kiia kävi silloin viime ma fyssarilla käsiteltävänä ja sieltä tuli ohjeena pitää levossa koko viikko. Eilen hieroin Kiian, pääpainona reidet, olkavarren alueet, lapa sekä selkä. Aika hyvässä kunnossa, pientä kireyttä oli havaittavissa, mutta nyt Kiia liikkuu paljon paremmin ja puhtaammin. Oon koko ajan seurannut haukan lailla miten Kiia käyttää vasenta takajalkaansa ja oon kyllä tyytyväinen muutokseen! Jalan liike näyttää lähes normaalilta :)! Huomenna käydään tekemässä pikaiset muistutustreenit!


Istumalihasten treenausta ja aikaisia herätyksiä!

Tällä vkolla oon joutunut heräämään, ja joudun vielä kerran heräämään, paljon normaalia aikaisemmin. Ja ihme ja kumma niin syy ei liity mitenkään koiraharrastukseen! Tällaista ei ole tapahtunut sitten... öööö... en edes muista! Tämän kertainen syy löytyy työhaastatteluista! Kävin eilen ryhmähaastattelussa Helsingissä klo 7.15. Siis oikeasti klo 7.15!!! Herätys oli klo 3 aamulla, joten oli todella pirteää lähteä ajelemaan 4,5 tunnin yöunien jälkeen! Onneksi matka ja koko päivän kestävä koomailu ei ollut turhaa, sillä minut kutsuttiin vielä yksittäishaastatteluun. Ja se on sitten huomenna klo 9.15. Saa siis nukkua pari tuntia pidempään ;)! Pidetään peukkuja ettei tämäkään reissu ole turha!


Kisanälän kasvattamista!

Tänään sekä huomen illalla olis talkoovuoro seuramme iltakisoissa. Oma vire ja nälkä päästä radalle pysyvät hyvin yllä kun katselee muiden menoa radalla ja sitä iloa! Onneksi omat työhommat ovat sellaiset että kerkee jopa katselemaan koirakoiden menoa! Näin tämä vko menee nopeasti ettei meinaa edes tajuta vkonlopun jo saapuvan!

Kisakirjettä ja lähtölistoja odotettiin kuin kuuta nousevaa kunnes maanantaina päästiin piinasta. Medien joukkuefinaali alkaa vasta klo 14:00 joten me saadaaan rauhassa ajella Tampereelle ja virittäytyä kisatunnelmaan. Ensimmäinen kerta kun sitä ankkurina astelee joukkueradalle. Pikkaisen meinaa jopa jännittää, sillein hyvällä tavalla! Sunnuntaille toivottiin ett oltais vasta vikassa tai tokavikassa tutustumisryhmässä ett voitais herätä omaan tahtiin ja saatais syötyä kunnolla aamiaista! Ja kattia kanssa; me startataan Kiian kanssa nrolla 7 (The Lucky Number) eli todellakin seitsemäntenä! No onpahan homma nopeasti ohi ja kerkee hotellille takaisin syömään aamiaista, sillä Stiinan ja Lilin vuoro on vasta klo 11:20 jälkeen! Jos finaaleihin selvitään niin siinä sitä odottamista vasta piisaakin. Tosissaan me kisataan heti aamu kasin jälkeen ja medien finaali on vasta viimeisenä vuorossa, arvioitu aika klo 15:50! Harmittavasti tuo sääkään ei näytä kovin suosiolliselta joten on täysi työ pitää itsensä ja koira lämpimänä koko pitkän päivän! Onneksi oikeaan vireeseen virittäytyminen käy nopeasti ja helposti, ainakin Kiialla!


Lomailua!

Itse olen nyt leikkinyt olevani lomalla... ollaan haettu metsästä puita, kärrätty niitä puukuuriin, leikattu nurmikkoa oikein urakalla, pesty mattoja järvessä (ja jopa autokin rannassa), nautittu olosta ja hengailtu sekä syöty jäätelöä! Kesä"lomareissu" ollaan suoritettu vierailemalla tässä lähialueilla. Eilen käytiin mm. Kotkassa kun oltiin paluumatkalla Helsingistä! Ja pitihän sitä käydä Sapokassa jälleen ihastelemassa upeita kukkaistutuksia ja ottamassa instagram-kuvia koirista :)!