Ajelimme Merrin kanssa tihkusateessa Mikkeliin ja toivoin hartaasti koko matkan ett koulutus pidettäisiin sisällä. Kun ulkokentällä näin radan numeroineen niin meinasi ihan ruveta ahistamaan. Onneksi kentällä ei näkynyt ketään vaan kaikki olivat sisällä. Siellähän se koulutus olikin menossa. Edellisen päivän koulutus oli ollut ulkona, mutta järjestäjät olivat jo niin viluissaan illalla, että seuraava rata rakennettiin sisälle.
Maksit aloittivat koulutuksen yhteisen rataantutustumisen jälkeen joten meillä oli Merrin kanssa hyvin aikaa käydä kävelemässä ja ottamassa tuntumaa yhteiseen tekemiseen. Kävimme ulkokentällä ottamassa hieman ylimääräisiä höyryjä pois, niin herra oli oikein hyvin hanskassa koko koulutuksen ajan.
Rata oli meille juuri sopiva - ei mitenkään supervaikea vaan sopivan menevä. Merri on ollut tauolla, joten ei ihan vaikeimmasta päästä kannata aloittaa. Keppien kanssa tuli muutaman kerran hieman sanomista kun herra ei tykännyt yhtään ett leikkasin sitä takaa liian läheltä. Kääntyi kepeiltä ympäri ja tuli rähjäämään jalkoihini. Heti kun antoi enemmän tilaa niin homma toimi hyvin. Pitää siis ottaa treeniä takaaleikkaukseen etupalkalla!
Mutta itse koulutukseen...
Alku oli simppeli, 3 ja 4 hypyillä tiukat käännökset siivekkeen ympäri. 4 hypyn voisi ottaa toisen siivekkeen kauttakin minkä teimme sitten toisella osiolla. Silloin vain piti olla valmiina kääntämässä 6 hypyllä ettei linja valu pitkälle ja vaikeuta menoa keinulle. Keinun jälkeen sinisellä putkella otin suhinan käyttöön mikä kääntikin Merrin aika hienosti putkelta. Keltaisella putkella näytin kädellä merkin ja Merri kääntyi todella mahtavasti. 11 hypylle piti hieman malttaa ett sai kunnon heiton aikaiseksi. Tein ekoilla kerroilla vastaanottovalssin ennen keppejä, mutta silloin Merri aloitti kepit väärältä puolelta kakkosväliköstä. Luulin aluksi ett se johtuu kepeistä itsestään kun olivat niin samanväriset kuin pohjakin. Itseasiassa syy oli vaan valssissa kun se ei antanut niin hyvin tilaa lähteä kepeille. Heti kun vaihdoin valssin persjättöön niin keppien aloituksessa ei ollut mitään ongelmaa kun herralla oli tilaa.
Puomin jälkeen oli hyvä jos sai kaukaa lähetettyä takaakiertoon, siten sai etumatkaa ennen aata olevalle hypylle. Vaikka koirat aika hyvin sen hakivat niin kyse oli enemmän siitä miten koirat sen hyppäävät. Jos on jäljessä niin koirat loikkaavat pitkälle, mutta jos on ajoissa niin pääsee hypyn viereen tiukkaamaan ja kaarros jää näin pienemmäksi. Mustan putken jälkeen vastaanottovalssi hypyn takaa missä piti malttaa hetki ja vaihtaa juuri oikeaan aikaan ohjaava käsi että koira osaa ennakoida tulevat hypyt ja linjaa näin hyppynsä optimaaliseksi. Sama juttu oli keltaisen putken jälkeen loppusuoralla... Ekalla kerralla otin Merrin vastaan liian vasemmalta ja Merri hyppäsi putken jälkeisen ensimmäisen hypyn aivan suoraan. Jouduin tyrkkäämään seuraavalle hypylle ja sen kyllä kuuli miten herra ei tykännyt tällaisesta epäjohdonmukaisuudesta. Piti vaan rohkeammin mennä hypyn taakse ja näyttämään ajoissa missä seuraava hyppy sijaitsee. Kun ajoitus ja oma paikka oli oikein niin putkesta tultua Merri hyppäsi ekan hypyn aivan siivekettä nuollen ja seuraava hyppy meni vaivattomasti. Vikalla kerralla kokeiltiin loppua vielä persjätöllä mutta siinä on itsellä niin paljon harjoittelemista ett ei kovin hyvin mennyt.
Tokalla osiolla vaihdettiin kahden esteen suorituspuolta... eli 11 hyppy otettiin takaakiertona sekä toisella kerralla mentäessä siniseen putkeen mentiinkin siihen kauimpaan päähän. Aloitus otettiin siis kans hieman eri tavalla eli heitettiin 4 kauimman siivekkeen kautta. Tää oli jännä kun yritin ihan normisti lähettää hypylle niin Merri kääntyi aina vasemmalle. Piti sitten hieman soveltaa... joskus helpot asiast ovatkin niitä vaikeimpia. Keltaisen putken jälkeen otin ensin meille normaalilla takaakierrolla eli lähetys koiranpuoleisella kädellä ja jalalla. Siitä tein vain poispäinkäännöksen ihan tuosta vaan. En edes ajatellut asiaa sen kummemmin. Ei se mitenkään tiukannut Merrin käännöstä. Kepeille tehtiin sitten takaaleikkaus mikä monesti oli herran mielestä niin vastenmielistä ett piti ruveta rähjäämään... Kokeiltiin sitten tätä kuuluisaksi tullutta kroatin opettamaa (venäläistä) takaakiertoa eli näytetäänkin takaakierto vastakädellä. Se auttaa kuulemma siihen ettei kroppa käänny riman suuntaan ja näin koira ei lue hyppyä suoraksi hypyksi. Vaikeinta oli käyttää vastakättä kun kroppa ei saanut kääntyä koiraa vasten missään vaiheessa. Hieman sai kuivaharjoitella ennen kuin otti Merrin mukaan. Merri luki vastakäden lähetystä todella hienosti ja sai hyvin etumatkaa persjätön tekoon ennen keppejä. Loppua muutettiin kanssa kun piti mennä keinun jälkeen sinisen putken kauimpaan päähän. Tein ekalla kerralla persjätön keinun jälkeen mutta Alenin kehoituksesta seuraavalla kerralla kuljetuksen vastakädellä. Tässä oli kyllä hyötyä Oreniuksen Juhan yksäritunnista missä käytiin tätä juuri läpi. Silloin se oikein iskostui miten kroppa pitää olla kääntyneenä. Merrin kanssa tämä toimi äärimmäisen hyvin eikä toinen edes vilkaissutkaan muita putken päitä.
Muuten koko koulutussessio oli todella onnistunut! Merrin kanssa oli helppo ja vaivaton mennä. Oli jälleen niin rentoa kun ei tarvinnut miettiä kontaktivirheitä, vedätystä, suullista tsemppausta tai yliohjausta. Meno oli vaan niin upeeta. Ja ei edes yhtään rimaakaan tippunut! Kun vaan taas saan sen oikean kepeille lähetys tyylin Merrin kanssa niin saadaan homma jälleen toimimaan! Eihän siihen ole muuta lääkettä kuin rutiininomaiset treenit! Mutta ensin odotellaan työkuviot kuntoon niin päästään sen jälkeen suunnittelemaan treenikuviot!
 |
| kuva Matti Suhonen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti