Merrin kanssa lähdettiin varhain sunnuntaiaamuna kimppakyydillä kohti messaria. Puol kasi perillä ja selvittiin ilman suurempaa jonotusta. Yritin selvitä mahdollisimman vähillä tavaroilla, häkki ja pieni reppu sekä kaljakärryt häkin kuljetusta varten. Alunperin olin aatellut selviäni ilman metallihäkkiä, mutt Stiina oli juuri samana vkonloppuna moikkaamassa kasvattajaa ja oli vienyt pienemmän kevythäkin mukanaan. No mutt menihän tuo metallihäkkikin suhkot kivuttomasti.
Sheltit alkoivat klo 9... nartuilla! Uroskehää piti odottaa vielä tunti ylimääräistä ja meinasi ihan tuntua puuduttavalta odotella ja kyttäillä kelloa. Merriä tuli harjailtua ja puunattua ihan antaumuksella, vaikka herra aloittikin karvanpudottamisen heti sawoshown jälkeen. Tuntui, ettei herrassa ollut juuri mitään mitä harjata mutta onneksi kaverit sanoivat sen olevan vielä hyvässä turkissa. Ilmeisesti helle teki tepposet, sillä herra ei ole koskaan tähän aikaan vuodesta pudottanut turkkiaan. Vasta sitten kun joulukuun messarin ilmo alkaa!
Ystäväni Katriina esitti jälleen Merrin. Pikkaisen oli tällä kertaa hakemista kun Merri kadotti minut näkyvistä ihan tyystin. Ei meinannut oikein keskittyä esiintymiseen kun kyttäsi ja etsi miuta väkijoukosta. Katsojia oli kuitenkin sen verran paljon kehän laidalla ettei nähnyt miuta ollenkaan. Onneksi kuitenkin sen verran Kati sai Merrin pidettyä aisoissa että tuomarin mielestä herra oli ERInomaisen arvoinen. Aivan huippua! Kehässä pyörähti 16 AVO-urosta ja 9 sai ERIn... Kilpailuluokassa Merri esiintyi todella hienosti kun itse saatoin sen kehään ja seisoin koko ajan kehän "sisäpuolella" penkkien vieressä, aivan siinä kulmassa mihin ensimmäinen koira laitetaan seisomaan. Nyt Merri tiesi koko ajan missä olin niin ei tarttenut etsiä. Vanha brittiläinen miestuomari Albert Wight etsi hieman toisenlaista tyyppiä joten ei sijoittumista kilpailuluokassa. Se ei ollut mikään suuri yllätys sillä eihän Merri ole mikään perusbritti vaikka isä onkin brittiläinen. Onneksi kehän laidalle oli Merrin suurimmat fanit; tutut ympäri Suomea, kasvattaja sekä kauimmat fanit kaukaa Australiasta. Kolme vanhempaa naista istuivat siinä vieressäni ja he kehuivat Merriä niin vuolaasti. Ottivat kuvia ja kertoivat miten upea herra on. Olisi kuulma menestys taattu Australiassa... :). Eikun sinne siis!
Arvostelu tulossa
Kilpailuluokan jälkeen käytiin Merrin kanssa ostamassa Kiialle valioruusukkeet ja käytiin vielä poseeraamassa hienolla jalustalla Helsinki-taustalla.
Näyttelystä jäi hieno fiilis... herra on aivan mielettömän upea ja helppo esitettävä! Olisi edelleen niin hienoa itse sitä viedä mutta tän hetkisen häntä ongelman kanssa en todellakaan viitsi heittää rahoja hukkaan jonkun EHn takia. Herra on ERInomaista tyyppiä ja joskus tulevaisuudessa sertinsä ansainnut. Toivon mukaan niitä sieltä joskus napsahtaisi... Seuraava koitos olisi Kouvolassa sekä Heinolassa heti reilun vkon päästä. Silloin Muskakin pääsee kehään!
P.S. Näin Eliniä ja Vindiä näyttelyssä. Vind oli jälleen aivan ihana itsensä ja onneksi Mimmi on perinyt isänsä luonteen! Herra kisasi veteraaneissa ja pärjäsi hienosti ollen VET ERI2. Onnittelut siitä Elinille ja Vindille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti