Sm-kisat Tampereella

Viime hetken tsemppauksen ja yrittämisen siivittämänä saatiin tuplanolla blakkariin ja näin päästiin kisaamaan joukkuekilpailun lisäksi myös yksilöissä! Kiian jumit ja siitä johtuvat treenitauot haittasivat valmistautumista kisaan, mutta pääsyy heikkoihin suorituksiin löytyy kyllä kauempaan eli totaaliseen motivaatiopulaan treenaamisen suhteen! Kun kylmiltään lähtee niin se näkyy pieninä virheinä ja epävarmuutena!

Koska kisattiin Stiinan kanssa molemmat ankkureina niin lähdimme vasta la aamuna ajelemaan kohti kisapaikkaa! Ja se oli juuri oikea ratkaisu. Keli oli pe sekä la aamuna aivan karsea, mutta heti kun me selvittiin paikan päälle ennen puolta päivää niin pilvet väistyivät auringon edestä ja mitä mainioin kesäkeli lankesi kisapaikan ylle.

Joukkueiden kolmoskoirakot aloittivat juuri urakkansa ja vähän päästä selvisi että päästiin finaaliradalle lähtemään ilman paineita kun ei ollut enää mahdollisuutta tulokseen - kaksi kolmesta oli tehnyt jo hyl-tuloksen, niin medeissä kuin makseissakin! Eli ei muuta kuin urku auki ja menoksi vaan! Kiia on päässyt tauon aikana hieman vapaamman Aan makuun kun tälläkin kertaa otti kontaktivirheen aalta (grrr)! Ja heti perään pudotti muurin palikat, vaikkei ollut edes täyskokoinen muuri. Sitten tuli kans kepeiltä aloitusvirhe... pieniä huolimattomuusvirheitä, mutta kun niitä on paljon niin niistä kertyy virhelistaa! Meno oli kuitenkin hyvää ja Kiia toimi ohjauksellisesti todella hienosti! Oon tyytyväinen sen vauhtiin ja siihen ettei enää tule mitään typeriä kieltoja. Joukkuefinaalirata http://youtu.be/TR1vLAMumsg?t=2h33m43s

Makseissa Stiina ja Lili tekivät todella hienon nollatuloksen ja voittivat joukkueen sisäisen Metrilaku-kilpailun parhaimpana koirakkona :)! 

Joukkuekisan jälkeen lähdettiin suunnistamaan hotellille, Scandic Rosendahl!

Hotelli sijaitsi aivan mielettömän hienolla paikalla. Vain vartti kisapaikalta ja ihanan vehreässä ympäristössä. Siellä sai kävellä koirien kanssa ristiin rastiin metsäpolkuja ja nauttia luonnon rauhasta. Käytiin iltalenkin jälkeen syömässä hotellin raflassa kun alkoi olla jo niin nuutunut olo. Sitten vielä saunaan ja uimaan! Kyllä uni maittoi niin ohjaajia kuin koiriakin. Onneksi oli leveät sängyt niin mahtui hyvin nukkua vaikka Kiia leveili samassa sängyssä!

Vaikka olisi miten nukuttanut niin ei todellakaan auttanut muu kuin nousta klo 6 valmistautumaan aamun koitokseen! Rataantutustuminen odotti klo 8! Siis voi kääk! Ei auttanut muu kuin laittaa vaatteet niskaan ja pikaiselle aamulenkille tarkastelemaan lähistöllä olevaa näköalatornia! Jo silloin tuntui ett jalat vetelee viimeisiä ja ei meinaa moottori käynnistyä ollenkaan. Mitä se on sitten kisapaikalla? No hotellilla nautittiin pikainen aamiainen eli Skyr-rahkat kylmälaukusta ja vähän pakkelia naamaan ja menoksi. 

Stiina lupasi kävellä koirien kanssa sillä aikaa kun tarkastelen radan rakentamista! Käytin Kiian vielä lämppäesteilläkin ennen rataantutustumista ja siinä vaiheessa homma näytti vielä ihan hyvältä. Emme kuitenkaan päässeet ihan ajallaan tutustumaan vaan aika vaan venyi ja venyi. En ajatellut silloin asiaa niin mutta olisi ollut parasta kun Kiian olisi vienyt hetkeksi häkkiin tasaantumaan. Nyt Stiina kävelytti Kiiaa kuuliaisesti koko sen ajan ennen kuin tulin tutustumisesta. Se pieni hetki Kiian kanssa kahdestaan riitti kertomaan että karsintaradan suorittamisesta tulee haastavaa! Kiia ei ollut yhtään kuuliaisella päällä vaan riekkui ja räyhäsi sen minkä kerkesi!

Lähdettiin Kiian kanssa siis nrolla 7 eli siis aivan alussa! Silloin ei vielä korostunut radan hankalimmat kohdat vaikka nyt osan tajusikin rataantutustumisessa esim. 8 hypyn takaakierto. Toka hypyn pöyräytin putkien puolelta sillä näin saan pidettyä liikettä yllä ja kerkeen itse tekeen valssin 3 hypyn jälkeen sekä hyvin tyrkkäämään 5 taakse. No mitä tapahtuu kun tyrkkään 5 taakse... Kiia ei tajunnut ollenkaan mihin hänen olisi pitänyt mennä ja kääntyi aivan toiseen suuntaan. Hyvin monet koirakot ottivat tuolla hypyllä kieltoja kun eivät vaan yksinkertaisesti hahmottaneet hyppyä. Oliko syynä yleisö vai aita vai niiden yhdistelmä? No jouduin kalastelemaan Kiiaa hypyn yli ja näin ajauduin väärälle linjalle ajatellen 8 takaakiertoa. Koska alunperin oli tarkoitus tehdä niistosokkari ja näin olisin saanut linjani paremmin aidan vierestä viistosti kohti 8 takaakiertoa. Nyt oma linjani muuttui juuri päin vastaiseksi eli keskemmältä kenttää kohti 8 rimaa... Eipä siinä ollut mitään tehtävissä vaan Kiia hyppäsi 8 hypyn väärinpäin ja hyl. Jatkettiin kuitenkin matkaa... Kepeiltä jälleen aloitusvirhe kun suoristin linjaa - aloitti väärältä puolelta. Olis vaan pitänyt käskyttää suoraan okserilta hakemaan kepit... Kepeiltä kun lähdettiin kaahailemaan niin tajusin 17 hypyn kohdalla ett minunhan piti leikata jo pari metriä aikaisemmin takaa, mutta keskittyminen herpaantui kun Kiia kaahasi menemään siellä miun edellä. En sitten viitsinyt ruveta vääntämään vaan annoin Kiian paahtaa loppuun asti hyvällä vauhdilla! 

Jos oltais todellakin startattu myöhemmin niin olisin voinut keksiä 5 hypyn kohdalle jotain muuta esim. poispäinkäännös tai jopa vippausta. Näitä asioita on todellakin turha märehtiä tässä kohtaa, mikä on tehty niin se on tehty. Rata ei ollut mikään helppo vaan se karsi todella paljon koirakoita. Puhtaita nollia tuli reilu 30 ja vielä 5 olisi ollut kovaa kamaa... Tällä radalla oli tarkoitus erottaa jyvät akanoista mikä oli hyvä homma! Kyllä sellaisten koirakoiden kuuluukin mennä jatkoon ketkä treenaavat ja näkevät vaivaa edistymisen eteen. Kyllähän nämä kisat näyttivät sen meille että säännöllisyys on kaiken a ja o. Ilman treeniä vaan ei voi pärjätä sillä ote lipsuu ja asioista tulee epävarmoja. No meillä alkaa uusi valmistautumiskausi jo ens kuussa kun ei olla menossa mm-karsintoihin ollenkaan. Kiia liikkuu nyt paremmin ja yritetään saada ens vuoden nollat kasaan, tai ainakin se tupla ja suurin osa nollista, minkä jälkeen jäähdytellään ja aloitetaan kuntoutuskausi.

kuva Anne Lind

Stiina ja Lili taituroivat jälleen upeaa rataa maksien karsintaradalla. Vaikka miten snautseri sieltä kiljuen juoksee perässä ja yrittää parhaansa niin ei ihan yltänyt syheröisen radan 4,1 m/s etenemään. Niukasti yliaikaa ja näin finaalirata jäi haaveeksi. Jäimme kuitenkin katsomaan sekä maksien että minien finaaliradat. Medien finaalia ei sitten enää jääty katsomaan kun piti jo lähteä kotia kohti. Siitä kuitenkin kehkeytyi oikea jännitysnäytelmä kun Mia Laamanen oli tehnyt niin kinkkisen ja kovavauhtisen finaaliradan että suosikki suosikin perään tekivät virheitä. Sijalta 46 pronssille 5 tuloksella, 35.sijalta toiseksi lievällä yliajalla ja voittoon sijalta 26 meidän, eli LAUn oma poika Ari Partti ja Kafi hienolla -3,40 tuloksella! Suuret onnittelut heille sekä muillekin sm-mitalisteille! 

 Oli jotenkin niin outo fiilis koko sm-vkonlopun aikana. Ei jännittänyt missään vaiheessa kun päästiin paikan päälle. Etukäteen kotona jännitti kyllä vaikka kuinka mutta paikan päällä ei yhtään. Kuluneen vkon aamuherätykset ja reissut työhaastatteluihin Helsinkiin olivat aika myrkkyä omaan jaksamiseen. Pari huili päivää tässä ja ollaan jälleen voimissa. Muska aloittelee ihan näinä päivinä juoksujaan joten piinaa on jälleen luvassa pariksi vkoksi. Merrin kanssa yritetään keskittyä keppitekniikkaan kunnes vien sen osteopaatille varmuuden vuoksi ennen sen kisakauden aloitusta. Ranka joutuu varmasti aikamoiseen käsittelyyn niin silloin Merri joutuu huilia fyysisestä rasituksesta. Toivottavasti pääkopassa tapahtuu silloin jotain hienoa ajatustyötä :)!

Hyvää tulevaa Juhannusta kaikille! Me nautitaan Suomen suvesta ja vietetään sunnuntaina Muskan 3 vee synttäreitä :)! Tsemppiä myös Rovaniemelle lähtijöille... me ollaan silloin kaverin häissä, mutta hengessä ollaan mukana ja sunnuntaina katsellaan menoa livestreamin kautta!