Kasvattaja Kirsti esitti jälleen Merrin ja herra esiintyi oikein hienosti, aivan ERInomaisesti suorastaan. Tanskalainen tuomari Ole Staunskjaer oli miellyttävä tuttavuus, sillä hän arvosteli koirat todella tarkkaan, mutta oli siitä huolimatta nopea arvostelussaan. Hän arvosteli suurimmalti osin pöydällä minkä jälkeen katsoi vielä liikkeet ja se siinä. Ei tarttenut enää seisoskella tuomaripöydän edessä. AVO urosten kilpailuluokassa Merri hikeentyi aivan totaalisesti kehän kulmalla oleviin sheltteihin mitkä hyörivät ja pyörivät siinä koko ajan. Aina kun juoksivat siitä ohi niin häntä nousi oikein kunnolla. Koska ERIn saaneita oli vain 3 niin tuomari pudotti Merrin kolmanneksi. Ilmeestä näki kyllä että ei olisi halunnut sitä tehdä, mutta sen verran noussut häntä haittasi kokonaisuutta verrattuna muihin ERIn saaneisiin. No sellaista tämä on. AVO urokset voitti Merrin velipuoli Aidan (Amarantes Vendetta), mikä pääsi näin hyviin asemiin viimeisen sertin metsästyksessä. Loppujen lopuksi Aidan oli PU3 edellään kaksi valiota, mutta harmittavasti ykkönen ei ollut Suomen valio, joten viimeinen serti jäi vielä saamatta.
Merrin arvostelu; AVO ERI3
*arvostelu tulossa*
Urosten jälkeen oli sitten narttujen vuoro. Muskan kanssa käytiin edellisenä vkonloppuna pyörähtämässä Imatralla mätsärissä ihan vain kokeilemassa että millä päällä neiti tahtoo olla kehässä. Ai että miten neiti oli helppo... Juoksut ovat juuri loppuneet lähes pari kuukautta sitten niin neiti on ns. siunatussa tilassa, ja näin ollen rauhallinen :). Muska oli tälläkin kertaa todella helppo. Pöydällä meinasi hermo mennä kun joutui olemaan siinä niin kauan ja tuomari todella tutki kauan ja tarkasti. Pikku virheitä löytyi ja varmaan takaliikkeet ratkaisivat sen että neiti oli tällä kertaa vain Erittäin Hyvä.
Muskan arvostelu; AVO EH
*arvostelu tulossa*
Mimmi oli tosissaan hoidossa koko viime vkon kun Kati perheineen oli etelän lämmössä. Neiti sulautui joukkoon todella hienosti, eikä edes voinut mitenkään tajuta ett nyt koiria oli neljä talossa. Oli hienoa päästä katsomaan millainen pikku neidistä on tullut 7 kk iässä. Harmittavasti luustoa ei ole tullut toivotun laisesti joten Mimmi on aika hentonen. Saa nähdä miten kehittyy vuosien saatossa mutta tällä hetkellä ei ole ainakaan mikään kiire näyttelyihin, sillä tänä päivänä monesti junnuluokassa on jo niin valmiita koiria. Muskakin alkaa vasta nyt olee jonkun näköinen ja ikää on 3v.
Kuvassa mini-mustat Mimmi sekä äitinsä Muska
Vaikkei Muska nyt pärjännytkään niin onneksi saatiin "perhe"piirissä menestystä... Muskan sekä Merrin puolisisko Noora (Amarantes Versus Per Lei) oli hienosti PN1 ja sai näin viimeisen sertinsä ja valioitui! Onnittelut siitä kasvattaja Kirstille sekä Leo omistajalle!
Päivän päätteeksi käytiin vielä pyörähtämässä kasvattajaluokassa Muskan kanssa. Nelikko koostui Muskasta, Noorasta, Aidanista sekä soopelijunnu Miinasta! Tuloksena kasvattajaluokan 2 ja KP! Kehien jälkeen käytiin vielä moikkaamassa meidän suipponokkien mammaa Capria, sekä Kiiwiä, Jaffaa ja Maruna nuorukaista! Oli kiva nähdä niitäkin pitkästä aikaa!
Sunnuntaina lähdin yksin matkaan Merrin ja Muskan kanssa, aivan liian aikaisin aamusta, klo 6. Huoh! Kun on herännyt koko vkon klo 4.25 niin olisi ollut kiva nukkua vkonloppuna hieman pidempään, mutta kaikkihan on vapaaehtoista joten... Pikkaisen jännitti kun ajeli Heinolaan päin että selvitäänkö päivästä ilman kastumista. Ajomatkalla nimittäin sateli eikä Heinolan suunnassa näyttänyt yhtään selkeämmältä. Mutta kuin ihmeen kaupalla niin selvittiin ilman sadetta ja loppujen lopuksi saatiin vielä nauttia auringonpaisteesta!
Merrin päivä ei lähtenyt ihan ihanteellisesti käyntiin kun toisen pää meni aivan sekaisin nättien shelttityttöjen hajuista. Vaikka kenelläkään ei ollut juoksuja niin herra vaan sirkutti koko ajan. Arvelin että nyt ollaan vaikeuksissa, sillä herra kerää juuri tuolla tavalla sisäistä patoutumaa ja silloin häntä ei tule kestämään alhaalla. Ja näinhän siinä kävikin... Vaikka Kirsti yritti komentaa niin herran ilme oli juuri sellainen että aivan sama mitä sanot, mä teen juuri niinkuin haluan. Nina esitti Aidanin joten Merri oli vasta toisena vuorossa. Kävin silloin sanomassa Kirstille että vaihtakaa lennossa esittää Merrille niin vielä voi olla jotain toivoa. Merri hieman häkeltyi esittäjän muutoksesta mutta tokeni siitä hetkessä. Häntä oli parempi vaikka nousikin aivan liikaa tuomarin mieleen. Merri ei muutenkaan ollut sellainen mitä hän haki... vaikka ei kyllä yhtään pystynyt sanomaan millaista shelttiä tanskalainen Tomas Rohlin oikein haki. Oltiin koko porukalla aivan pyörällä päästä kun katsottiin tuomarin valintoja... No Merri sai EHn mikä oli pieni pettymys kun se nyt pilasi meidän hienon putken.
Merrin arvostelu; AVO EH
*arvostelu tulossa*
Muska oli tällä kertaa enemmän tuomarin mieleen ja tällä kertaa esitin liikkeetkin kävellen jottei taka-ahtaus niin selvästi näkyisi. Neiti oli oikein säpäkällä päällä ja oli tuomarin mielestä ERInomainen... Loppujen lopuksi Muska oli AVO ERI (5).
Muskan arvostelu; AVO ERI (5)
*arvostelu tulossa*
Pikkaisen rupesi huvittaman kun seurasi tuomarin valintoja ja kehän toimintaa... Tuomarin inttikaveri vaimoinen oli matkustanut näyttelyyn Tanskasta ja yllätys yllätys he korjasivat koko potin. En väitä etteivät koirat olisi olleet hienoja ja tyylikkäitä, mutta se oli vaan niiiiiin selvää! Tämä on yksi syy miksi en välitä näyttelymaailmasta kun kaikki perustuu vain jonkun mielipiteeseen ja aina on näitä naamatuomareita mitkä suosii tuttuja ja niiden koiria... Agilityssä kaikki on koirakosta itsestään kiinni. Tyylipisteitä ei jaeta! Se voittaa kuka tekee virheettömän suorituksen nopeiten, piste!
Käytiin me taas pyörähtämässä samalla kokoonpanolla kasvattajaluokassa ja tälläkin kertaa oltiin toisia KPn kera. Ja hieno kuva meidän kokoonpanosta; Aidan, Muska, Miina ja Noora!
Oli omalla tavaa kivaa pöyrähtää kehässä, varsinkin kun itse nyt pääsin pitkästä aikaan esittämään. Mutta kaikki se vaiva ja maksut, ja sitten kaikki on yhden ihmisen mielipiteen varassa. Itse tiedän millainen Merri on... se on saanut niin monta kertaa samanlaiset arvostelut oli tuomari sitten mistä... Se vaan riippuu tykkääkö tyypistä vai ei. Merri ei kuitenkaan ole mikään tyypillinen perus britti sheltti joten jos valioksi sen haluaisi niin huoh! Joskus voidaan kokeilla käydä ulkomailla hakemassa sille sertit että päästäisi valioluokkaan. Ehkä sitä kautta voisi napsahtaa sitten se Suomen sertikin. Mutta jaksaako nähdä vaivaa kun näyttelyt eivät kuitenkaan ole se intohimo. No ehkä tämä häntä-ongelma on suurin syy siihen... Muskan kanssa taas... Neiti on kuitenkin siro ja siitä ei saa tekemälläkään mitään tukka-jumalaa! Pikkuvirheitä on sen verran... esim. pientä taka-ahtautta, joten jos ERIn saa niin siihen ollaan tyytyväisiä, ja jos sijoitutaan niin se on todella hienoa!
Nyt meidän näyttelyturnee on ohi ja käännämme katseen jo tulevaan... Aksailuharkat on jo järkätty ja uusia pentusuunnitelmia on vireillä, mutta niistä seuraavassa postauksessa hieman enemmän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti