Alen Marekovic:n koulutus

Just kun olin saanut päivitettyä blogin maanantaina niin saimme tilaisuuden lähteä Merrin kanssa kroatin koulutukseen Mikkeliin. Seurakaveri ei päässyt, joten pikakomennuksella häntä tuuraamaan. Jos olisi ollut työpäivä niin menemättä olisi jäänyt. Ja kyllä voi sanoa että huonomminkin olisi voinut päivän viettää, sillä päivän sää oli ihan jostain todella syvältä... pahimmillaan +1,5 astetta ja räntää ja rakeita satoi, hrrrr!

Ajelimme Merrin kanssa tihkusateessa Mikkeliin ja toivoin hartaasti koko matkan ett koulutus pidettäisiin sisällä. Kun ulkokentällä näin radan numeroineen niin meinasi ihan ruveta ahistamaan. Onneksi kentällä ei näkynyt ketään vaan kaikki olivat sisällä. Siellähän se koulutus olikin menossa. Edellisen päivän koulutus oli ollut ulkona, mutta järjestäjät olivat jo niin viluissaan illalla, että seuraava rata rakennettiin sisälle.

Maksit aloittivat koulutuksen yhteisen rataantutustumisen jälkeen joten meillä oli Merrin kanssa hyvin aikaa käydä kävelemässä ja ottamassa tuntumaa yhteiseen tekemiseen. Kävimme ulkokentällä ottamassa hieman ylimääräisiä höyryjä pois, niin herra oli oikein hyvin hanskassa koko koulutuksen ajan.

Rata oli meille juuri sopiva - ei mitenkään supervaikea vaan sopivan menevä. Merri on ollut tauolla, joten ei ihan vaikeimmasta päästä kannata aloittaa. Keppien kanssa tuli muutaman kerran hieman sanomista kun herra ei tykännyt yhtään ett leikkasin sitä takaa liian läheltä. Kääntyi kepeiltä ympäri ja tuli rähjäämään jalkoihini. Heti kun antoi enemmän tilaa niin homma toimi hyvin. Pitää siis ottaa treeniä takaaleikkaukseen etupalkalla!

Mutta itse koulutukseen...

Alku oli simppeli, 3 ja 4 hypyillä tiukat käännökset siivekkeen ympäri. 4 hypyn voisi ottaa toisen siivekkeen kauttakin minkä teimme sitten toisella osiolla. Silloin vain piti olla valmiina kääntämässä 6 hypyllä ettei linja valu pitkälle ja vaikeuta menoa keinulle. Keinun jälkeen sinisellä putkella otin suhinan käyttöön mikä kääntikin Merrin aika hienosti putkelta. Keltaisella putkella näytin kädellä merkin ja Merri kääntyi todella mahtavasti. 11 hypylle piti hieman malttaa ett sai kunnon heiton aikaiseksi. Tein ekoilla kerroilla vastaanottovalssin ennen keppejä, mutta silloin Merri aloitti kepit väärältä puolelta kakkosväliköstä. Luulin aluksi ett se johtuu kepeistä itsestään kun olivat niin samanväriset kuin pohjakin. Itseasiassa syy oli vaan valssissa kun se ei antanut niin hyvin tilaa lähteä kepeille. Heti kun vaihdoin valssin persjättöön niin keppien aloituksessa ei ollut mitään ongelmaa kun herralla oli tilaa.

Puomin jälkeen oli hyvä jos sai kaukaa lähetettyä takaakiertoon, siten sai etumatkaa ennen aata olevalle hypylle. Vaikka koirat aika hyvin sen hakivat niin kyse oli enemmän siitä miten koirat sen hyppäävät. Jos on jäljessä niin koirat loikkaavat pitkälle, mutta jos on ajoissa niin pääsee hypyn viereen tiukkaamaan ja kaarros jää näin pienemmäksi. Mustan putken jälkeen vastaanottovalssi hypyn takaa missä piti malttaa hetki ja vaihtaa juuri oikeaan aikaan ohjaava käsi että koira osaa ennakoida tulevat hypyt ja linjaa näin hyppynsä optimaaliseksi. Sama juttu oli keltaisen putken jälkeen loppusuoralla... Ekalla kerralla otin Merrin vastaan liian vasemmalta ja Merri hyppäsi putken jälkeisen ensimmäisen hypyn aivan suoraan. Jouduin tyrkkäämään seuraavalle hypylle ja sen kyllä kuuli miten herra ei tykännyt tällaisesta epäjohdonmukaisuudesta. Piti vaan rohkeammin mennä hypyn taakse ja näyttämään ajoissa missä seuraava hyppy sijaitsee. Kun ajoitus ja oma paikka oli oikein niin putkesta tultua Merri hyppäsi ekan hypyn aivan siivekettä nuollen ja seuraava hyppy meni vaivattomasti. Vikalla kerralla kokeiltiin loppua vielä persjätöllä mutta siinä on itsellä niin paljon harjoittelemista ett ei kovin hyvin mennyt.

Tokalla osiolla vaihdettiin kahden esteen suorituspuolta... eli 11 hyppy otettiin takaakiertona sekä toisella kerralla mentäessä siniseen putkeen mentiinkin siihen kauimpaan päähän. Aloitus otettiin siis kans hieman eri tavalla eli heitettiin 4 kauimman siivekkeen kautta. Tää oli jännä kun yritin ihan normisti lähettää hypylle niin Merri kääntyi aina vasemmalle. Piti sitten hieman soveltaa... joskus helpot asiast ovatkin niitä vaikeimpia. Keltaisen putken jälkeen otin ensin meille normaalilla takaakierrolla eli lähetys koiranpuoleisella kädellä ja jalalla. Siitä tein vain poispäinkäännöksen ihan tuosta vaan. En edes ajatellut asiaa sen kummemmin. Ei se mitenkään tiukannut Merrin käännöstä. Kepeille tehtiin sitten takaaleikkaus mikä monesti oli herran mielestä niin vastenmielistä ett piti ruveta rähjäämään... Kokeiltiin sitten tätä kuuluisaksi tullutta kroatin opettamaa (venäläistä) takaakiertoa eli näytetäänkin takaakierto vastakädellä. Se auttaa kuulemma siihen ettei kroppa käänny riman suuntaan ja näin koira ei lue hyppyä suoraksi hypyksi. Vaikeinta oli käyttää vastakättä kun kroppa ei saanut kääntyä koiraa vasten missään vaiheessa. Hieman sai kuivaharjoitella ennen kuin otti Merrin mukaan. Merri luki vastakäden lähetystä todella hienosti ja sai hyvin etumatkaa persjätön tekoon ennen keppejä. Loppua muutettiin kanssa kun piti mennä keinun jälkeen sinisen putken kauimpaan päähän. Tein ekalla kerralla persjätön keinun jälkeen mutta Alenin kehoituksesta seuraavalla kerralla kuljetuksen vastakädellä. Tässä oli kyllä hyötyä Oreniuksen Juhan yksäritunnista missä käytiin tätä juuri läpi. Silloin se oikein iskostui miten kroppa pitää olla kääntyneenä. Merrin kanssa tämä toimi äärimmäisen hyvin eikä toinen edes vilkaissutkaan muita putken päitä.

Muuten koko koulutussessio oli todella onnistunut! Merrin kanssa oli helppo ja vaivaton mennä. Oli jälleen niin rentoa kun ei tarvinnut miettiä kontaktivirheitä, vedätystä, suullista tsemppausta tai yliohjausta. Meno oli vaan niin upeeta. Ja ei edes yhtään rimaakaan tippunut! Kun vaan taas saan sen oikean kepeille lähetys tyylin Merrin kanssa niin saadaan homma jälleen toimimaan! Eihän siihen ole muuta lääkettä kuin rutiininomaiset treenit! Mutta ensin odotellaan työkuviot kuntoon niin päästään sen jälkeen suunnittelemaan treenikuviot!

kuva Matti Suhonen

Sm-kisat Tampereella

Viime hetken tsemppauksen ja yrittämisen siivittämänä saatiin tuplanolla blakkariin ja näin päästiin kisaamaan joukkuekilpailun lisäksi myös yksilöissä! Kiian jumit ja siitä johtuvat treenitauot haittasivat valmistautumista kisaan, mutta pääsyy heikkoihin suorituksiin löytyy kyllä kauempaan eli totaaliseen motivaatiopulaan treenaamisen suhteen! Kun kylmiltään lähtee niin se näkyy pieninä virheinä ja epävarmuutena!

Koska kisattiin Stiinan kanssa molemmat ankkureina niin lähdimme vasta la aamuna ajelemaan kohti kisapaikkaa! Ja se oli juuri oikea ratkaisu. Keli oli pe sekä la aamuna aivan karsea, mutta heti kun me selvittiin paikan päälle ennen puolta päivää niin pilvet väistyivät auringon edestä ja mitä mainioin kesäkeli lankesi kisapaikan ylle.

Joukkueiden kolmoskoirakot aloittivat juuri urakkansa ja vähän päästä selvisi että päästiin finaaliradalle lähtemään ilman paineita kun ei ollut enää mahdollisuutta tulokseen - kaksi kolmesta oli tehnyt jo hyl-tuloksen, niin medeissä kuin makseissakin! Eli ei muuta kuin urku auki ja menoksi vaan! Kiia on päässyt tauon aikana hieman vapaamman Aan makuun kun tälläkin kertaa otti kontaktivirheen aalta (grrr)! Ja heti perään pudotti muurin palikat, vaikkei ollut edes täyskokoinen muuri. Sitten tuli kans kepeiltä aloitusvirhe... pieniä huolimattomuusvirheitä, mutta kun niitä on paljon niin niistä kertyy virhelistaa! Meno oli kuitenkin hyvää ja Kiia toimi ohjauksellisesti todella hienosti! Oon tyytyväinen sen vauhtiin ja siihen ettei enää tule mitään typeriä kieltoja. Joukkuefinaalirata http://youtu.be/TR1vLAMumsg?t=2h33m43s

Makseissa Stiina ja Lili tekivät todella hienon nollatuloksen ja voittivat joukkueen sisäisen Metrilaku-kilpailun parhaimpana koirakkona :)! 

Joukkuekisan jälkeen lähdettiin suunnistamaan hotellille, Scandic Rosendahl!

Hotelli sijaitsi aivan mielettömän hienolla paikalla. Vain vartti kisapaikalta ja ihanan vehreässä ympäristössä. Siellä sai kävellä koirien kanssa ristiin rastiin metsäpolkuja ja nauttia luonnon rauhasta. Käytiin iltalenkin jälkeen syömässä hotellin raflassa kun alkoi olla jo niin nuutunut olo. Sitten vielä saunaan ja uimaan! Kyllä uni maittoi niin ohjaajia kuin koiriakin. Onneksi oli leveät sängyt niin mahtui hyvin nukkua vaikka Kiia leveili samassa sängyssä!

Vaikka olisi miten nukuttanut niin ei todellakaan auttanut muu kuin nousta klo 6 valmistautumaan aamun koitokseen! Rataantutustuminen odotti klo 8! Siis voi kääk! Ei auttanut muu kuin laittaa vaatteet niskaan ja pikaiselle aamulenkille tarkastelemaan lähistöllä olevaa näköalatornia! Jo silloin tuntui ett jalat vetelee viimeisiä ja ei meinaa moottori käynnistyä ollenkaan. Mitä se on sitten kisapaikalla? No hotellilla nautittiin pikainen aamiainen eli Skyr-rahkat kylmälaukusta ja vähän pakkelia naamaan ja menoksi. 

Stiina lupasi kävellä koirien kanssa sillä aikaa kun tarkastelen radan rakentamista! Käytin Kiian vielä lämppäesteilläkin ennen rataantutustumista ja siinä vaiheessa homma näytti vielä ihan hyvältä. Emme kuitenkaan päässeet ihan ajallaan tutustumaan vaan aika vaan venyi ja venyi. En ajatellut silloin asiaa niin mutta olisi ollut parasta kun Kiian olisi vienyt hetkeksi häkkiin tasaantumaan. Nyt Stiina kävelytti Kiiaa kuuliaisesti koko sen ajan ennen kuin tulin tutustumisesta. Se pieni hetki Kiian kanssa kahdestaan riitti kertomaan että karsintaradan suorittamisesta tulee haastavaa! Kiia ei ollut yhtään kuuliaisella päällä vaan riekkui ja räyhäsi sen minkä kerkesi!

Lähdettiin Kiian kanssa siis nrolla 7 eli siis aivan alussa! Silloin ei vielä korostunut radan hankalimmat kohdat vaikka nyt osan tajusikin rataantutustumisessa esim. 8 hypyn takaakierto. Toka hypyn pöyräytin putkien puolelta sillä näin saan pidettyä liikettä yllä ja kerkeen itse tekeen valssin 3 hypyn jälkeen sekä hyvin tyrkkäämään 5 taakse. No mitä tapahtuu kun tyrkkään 5 taakse... Kiia ei tajunnut ollenkaan mihin hänen olisi pitänyt mennä ja kääntyi aivan toiseen suuntaan. Hyvin monet koirakot ottivat tuolla hypyllä kieltoja kun eivät vaan yksinkertaisesti hahmottaneet hyppyä. Oliko syynä yleisö vai aita vai niiden yhdistelmä? No jouduin kalastelemaan Kiiaa hypyn yli ja näin ajauduin väärälle linjalle ajatellen 8 takaakiertoa. Koska alunperin oli tarkoitus tehdä niistosokkari ja näin olisin saanut linjani paremmin aidan vierestä viistosti kohti 8 takaakiertoa. Nyt oma linjani muuttui juuri päin vastaiseksi eli keskemmältä kenttää kohti 8 rimaa... Eipä siinä ollut mitään tehtävissä vaan Kiia hyppäsi 8 hypyn väärinpäin ja hyl. Jatkettiin kuitenkin matkaa... Kepeiltä jälleen aloitusvirhe kun suoristin linjaa - aloitti väärältä puolelta. Olis vaan pitänyt käskyttää suoraan okserilta hakemaan kepit... Kepeiltä kun lähdettiin kaahailemaan niin tajusin 17 hypyn kohdalla ett minunhan piti leikata jo pari metriä aikaisemmin takaa, mutta keskittyminen herpaantui kun Kiia kaahasi menemään siellä miun edellä. En sitten viitsinyt ruveta vääntämään vaan annoin Kiian paahtaa loppuun asti hyvällä vauhdilla! 

Jos oltais todellakin startattu myöhemmin niin olisin voinut keksiä 5 hypyn kohdalle jotain muuta esim. poispäinkäännös tai jopa vippausta. Näitä asioita on todellakin turha märehtiä tässä kohtaa, mikä on tehty niin se on tehty. Rata ei ollut mikään helppo vaan se karsi todella paljon koirakoita. Puhtaita nollia tuli reilu 30 ja vielä 5 olisi ollut kovaa kamaa... Tällä radalla oli tarkoitus erottaa jyvät akanoista mikä oli hyvä homma! Kyllä sellaisten koirakoiden kuuluukin mennä jatkoon ketkä treenaavat ja näkevät vaivaa edistymisen eteen. Kyllähän nämä kisat näyttivät sen meille että säännöllisyys on kaiken a ja o. Ilman treeniä vaan ei voi pärjätä sillä ote lipsuu ja asioista tulee epävarmoja. No meillä alkaa uusi valmistautumiskausi jo ens kuussa kun ei olla menossa mm-karsintoihin ollenkaan. Kiia liikkuu nyt paremmin ja yritetään saada ens vuoden nollat kasaan, tai ainakin se tupla ja suurin osa nollista, minkä jälkeen jäähdytellään ja aloitetaan kuntoutuskausi.

kuva Anne Lind

Stiina ja Lili taituroivat jälleen upeaa rataa maksien karsintaradalla. Vaikka miten snautseri sieltä kiljuen juoksee perässä ja yrittää parhaansa niin ei ihan yltänyt syheröisen radan 4,1 m/s etenemään. Niukasti yliaikaa ja näin finaalirata jäi haaveeksi. Jäimme kuitenkin katsomaan sekä maksien että minien finaaliradat. Medien finaalia ei sitten enää jääty katsomaan kun piti jo lähteä kotia kohti. Siitä kuitenkin kehkeytyi oikea jännitysnäytelmä kun Mia Laamanen oli tehnyt niin kinkkisen ja kovavauhtisen finaaliradan että suosikki suosikin perään tekivät virheitä. Sijalta 46 pronssille 5 tuloksella, 35.sijalta toiseksi lievällä yliajalla ja voittoon sijalta 26 meidän, eli LAUn oma poika Ari Partti ja Kafi hienolla -3,40 tuloksella! Suuret onnittelut heille sekä muillekin sm-mitalisteille! 

 Oli jotenkin niin outo fiilis koko sm-vkonlopun aikana. Ei jännittänyt missään vaiheessa kun päästiin paikan päälle. Etukäteen kotona jännitti kyllä vaikka kuinka mutta paikan päällä ei yhtään. Kuluneen vkon aamuherätykset ja reissut työhaastatteluihin Helsinkiin olivat aika myrkkyä omaan jaksamiseen. Pari huili päivää tässä ja ollaan jälleen voimissa. Muska aloittelee ihan näinä päivinä juoksujaan joten piinaa on jälleen luvassa pariksi vkoksi. Merrin kanssa yritetään keskittyä keppitekniikkaan kunnes vien sen osteopaatille varmuuden vuoksi ennen sen kisakauden aloitusta. Ranka joutuu varmasti aikamoiseen käsittelyyn niin silloin Merri joutuu huilia fyysisestä rasituksesta. Toivottavasti pääkopassa tapahtuu silloin jotain hienoa ajatustyötä :)!

Hyvää tulevaa Juhannusta kaikille! Me nautitaan Suomen suvesta ja vietetään sunnuntaina Muskan 3 vee synttäreitä :)! Tsemppiä myös Rovaniemelle lähtijöille... me ollaan silloin kaverin häissä, mutta hengessä ollaan mukana ja sunnuntaina katsellaan menoa livestreamin kautta!

Sm-kisoihin valmistautumista

Lihashuoltoa ja lepoa!

Edellisistä kisoista tulee vkonloppuna kaksi vkoa ja tässä välissä ei olla käyty hallilla kertaakaan, saati että oltais edes nähty agilityesteitä. Kiia kävi silloin viime ma fyssarilla käsiteltävänä ja sieltä tuli ohjeena pitää levossa koko viikko. Eilen hieroin Kiian, pääpainona reidet, olkavarren alueet, lapa sekä selkä. Aika hyvässä kunnossa, pientä kireyttä oli havaittavissa, mutta nyt Kiia liikkuu paljon paremmin ja puhtaammin. Oon koko ajan seurannut haukan lailla miten Kiia käyttää vasenta takajalkaansa ja oon kyllä tyytyväinen muutokseen! Jalan liike näyttää lähes normaalilta :)! Huomenna käydään tekemässä pikaiset muistutustreenit!


Istumalihasten treenausta ja aikaisia herätyksiä!

Tällä vkolla oon joutunut heräämään, ja joudun vielä kerran heräämään, paljon normaalia aikaisemmin. Ja ihme ja kumma niin syy ei liity mitenkään koiraharrastukseen! Tällaista ei ole tapahtunut sitten... öööö... en edes muista! Tämän kertainen syy löytyy työhaastatteluista! Kävin eilen ryhmähaastattelussa Helsingissä klo 7.15. Siis oikeasti klo 7.15!!! Herätys oli klo 3 aamulla, joten oli todella pirteää lähteä ajelemaan 4,5 tunnin yöunien jälkeen! Onneksi matka ja koko päivän kestävä koomailu ei ollut turhaa, sillä minut kutsuttiin vielä yksittäishaastatteluun. Ja se on sitten huomenna klo 9.15. Saa siis nukkua pari tuntia pidempään ;)! Pidetään peukkuja ettei tämäkään reissu ole turha!


Kisanälän kasvattamista!

Tänään sekä huomen illalla olis talkoovuoro seuramme iltakisoissa. Oma vire ja nälkä päästä radalle pysyvät hyvin yllä kun katselee muiden menoa radalla ja sitä iloa! Onneksi omat työhommat ovat sellaiset että kerkee jopa katselemaan koirakoiden menoa! Näin tämä vko menee nopeasti ettei meinaa edes tajuta vkonlopun jo saapuvan!

Kisakirjettä ja lähtölistoja odotettiin kuin kuuta nousevaa kunnes maanantaina päästiin piinasta. Medien joukkuefinaali alkaa vasta klo 14:00 joten me saadaaan rauhassa ajella Tampereelle ja virittäytyä kisatunnelmaan. Ensimmäinen kerta kun sitä ankkurina astelee joukkueradalle. Pikkaisen meinaa jopa jännittää, sillein hyvällä tavalla! Sunnuntaille toivottiin ett oltais vasta vikassa tai tokavikassa tutustumisryhmässä ett voitais herätä omaan tahtiin ja saatais syötyä kunnolla aamiaista! Ja kattia kanssa; me startataan Kiian kanssa nrolla 7 (The Lucky Number) eli todellakin seitsemäntenä! No onpahan homma nopeasti ohi ja kerkee hotellille takaisin syömään aamiaista, sillä Stiinan ja Lilin vuoro on vasta klo 11:20 jälkeen! Jos finaaleihin selvitään niin siinä sitä odottamista vasta piisaakin. Tosissaan me kisataan heti aamu kasin jälkeen ja medien finaali on vasta viimeisenä vuorossa, arvioitu aika klo 15:50! Harmittavasti tuo sääkään ei näytä kovin suosiolliselta joten on täysi työ pitää itsensä ja koira lämpimänä koko pitkän päivän! Onneksi oikeaan vireeseen virittäytyminen käy nopeasti ja helposti, ainakin Kiialla!


Lomailua!

Itse olen nyt leikkinyt olevani lomalla... ollaan haettu metsästä puita, kärrätty niitä puukuuriin, leikattu nurmikkoa oikein urakalla, pesty mattoja järvessä (ja jopa autokin rannassa), nautittu olosta ja hengailtu sekä syöty jäätelöä! Kesä"lomareissu" ollaan suoritettu vierailemalla tässä lähialueilla. Eilen käytiin mm. Kotkassa kun oltiin paluumatkalla Helsingistä! Ja pitihän sitä käydä Sapokassa jälleen ihastelemassa upeita kukkaistutuksia ja ottamassa instagram-kuvia koirista :)!

Kisanomaisten treenit JOAn kisoissa

Tuplanollan armoton ajojahti päättyi jo helatorstaina, mutta silti oli vielä JOAn kisat sunnuntaina. En ollut ollenkaan varma viitsinkö mennä enää niihin kisoihin kun tupla tuli jo ja kyllähän tuo lepo olisi poikaa. Tätä ajattelin kyllä enemmän Kiian näkökulmasta. Neiti oli kuitenkin äärimmäisen pirteällä päällä koko ajan ja ajoittain jopa hieman yliaktiivinen. Kiiaa ei selvästikään väsyttänyt edelliset kisareissut. Mietin edelleen että jaksanko ite kun kisastartit ovat vasta iltapäivällä ja mukana on kaikki säkäluokat. Siinä on kuitenkin odottamista ja valmistautumista koko ajan. Koska sää näytti suosivan sunnuntaita niin päätin sitten kuitenkin lähteä Joensuuhun tekemään kisanomaiset treenit. Ei muuta kuin koko kööri autoon ja paljon evästä mukaan.

Ja olihan se oikein mukava kesäpäivä, siis se virallinen ensimmäinen kesäpäivä, 1.6. Oli niin kivaa kun sai herätä omaan tahtiin ja rauhassa valmistautua lähtöön. Äiti ajoi menomatkan joten itse sai vain istuskella apumiehen puolella ja nauttia matkasta. Puolessa välissä tankkaustauko ruuan merkeissä ja koirien ulkoiluttamista. Perillä Pärnävaarassa oltiin hyvissä ajoin, joten ilmon jälkeen päästiin kunnolla kävelemään alueen pururatoja. Tähän mennessä kun oon tutustunut alueeseen kun se on lumen valtaama niin nyt pääsi oikeasti kulkemaan niitä reittejä ristiin rastiin.

Tuomarina toimi Minna Väyrynen. Ei todellakaan ollut tälläkään kertaa valittamista hänen radoistaan. Ne ovat aina olleet todella kivoja missä saa mennä eikä nysväillä. Ekalla radalla mietitytti keppien jälkeinen hyppy kun niin moni maksi koira pudotti riman. Moni teki siihen saksalaisen tai jopa päällejuoksun, mutta itse näin twistin kaikkein loogisimpana vaihtoehtona. Se ainakin on koiralle kaikkein paras kun oma vartalolinja näyttää koko ajan mihin koiran tulee laskeutua niin ei tule hätiköityä liikaa. En vieläkään osaa tehdä twistiä kauhean sulavasti ja vauhdikkaasti, mutta ajoi se ainakin sen verran asiaa että selvittiin nollatuloksella maaliin; -8,95 (2./18).

Toka rata oli edellinen vain toisinpäin... no muutama hyppy oli eri tavalla mutta ei niin pieniin asioihin takerruta. Oli tarkoitus testailla kontakteja ett saisinko kuinka hyvin pysähtymään ja pysymään kontaktilla. Muuten meni hyvin mutta en vain kummallakaan kontaktilla antanut pysähdyskäskyä joten empä voinut vaatia pysähtymistä. Rata oli loppua lukuunottamatta vauhdikas mutta puomin jälkeen jotenkin vauhti hieman hiipui. Oon kyllä todella tyytyväinen Kiian työskentelyyn ja siihen miten se kesti tokavikalla hypyllä takaaleikkauksen. Tuloksena 0-voitto; -6,50 (1./19). Eli toinen tupla heti perään!

Kolmannella radalla testailtiin sitten ihan tosissaan kaikkea; kepeillä häiriköintiä -> tuli tokavikasta välistä pois, kunnon pysäytykset Aalla ja luvalla vasta pois, sama myös keinulla missä itse tein kunnon kunniakierroksen ennenkuin annoin lähtöluvan, omaa sijoittumista kun Kiia tulee putkesta ja pitää heittää muurille -> olin liian lähellä muuria ja Kiia lähti liikkeeseen mukaan, pitää siis hakea putken suulta niin saa heitettyä omalla liikkeellä ennen käännöstä. Otin putken uudestaan joten radalta HYL, ja vikana vielä pussin jälkeen takaaleikkaus hypylle mikä onnistui.

Oon tyytyväinen Kiian menoon vaikka videolta näkyykin että vauhti on hidastunut muutaman vuoden takaisesta. Kerroinkin tuossa muutama postaus aikaisemmin että Kiia on ollut kropaltaan jumissa sekä sen vasen takajalka on hieman kääntynyt sisäänpäin. Oon ollut aivan hirveissä tunnontuskissa tän pari viikkoa kun en oo ollut yhtään varma mikä asian on voinut aiheuttaa. Tässä kohtaa voi kiittää sitä että Kiialla on kesäturkki mikä paljastaa kaiken mahdollisen. En olisi pehkon alta nähnyt mitään, ja en nähnytkään!

Tänään sitten päästiin vihdoin Einin käsittelyyn ja käytiin asiaa läpi huolella. Kiia ei ole koskaan ontunut takajalkoja, venyttelee kaikkia raajoja todella hyvin mutta eri tavalla kuin ennen. Ja sitten vielä se kova pahkura siinä vasemmassa jalassa kintereen ja varpaiden puolessa välissä. Kiiaa tutkittiin ja vatvottiin ja käsiteltiin. Neiti oli jumissa, osaksi sen takia kun kisat oli eilen eikä ollut vielä palautunut kunnolla niistä. Oikean puolen lavan alue sekä vasemman puolen reisi. Sieltä löytyi sellaiset kipupisteet ett oksat pois. Muuten Kiia oli todella hienosti ja antoi käsitellä mahtavasti. Kiia vastasi hoitoon jälleen kerran aivan uskomattoman hyvin. Se mikä siinä takajalassa on niin mahdollisesti joskus aikoja sitten reväyttänyt vasemman jalkansa jossain. Kipuilua esiintynyt jonkin verran minkä takia vaihtanut jalan asentoa kivun välttämiseksi. Tämä on sitten aiheuttanut väärän asennon ja "käyttämättä" jääneiden lihasten surkastumisen. Ja se pahkura ei arista millään tavoin joten Kiia on vaan lyönyt jalkansa johonkin ja kohtaan on kasvanut rustoa.

Nyt meillä on tämä koko loppuviikko lepoa. Ens maanantaina hieron Kiian itse; lavan alue ja reidet huolellisesti. Vasta joskus loppuvkosta esim. to otetaan vasta pienet tekniikkatreenit valmistautuen sm-kisoihin. Kisojen jälkeen Kiia jää kuntoutuslomalle, luvassa Einin käsittelyä, osteopatiaa, vesijuoksumattoa + muuta kotijumppaa tueksi. Näillä uskotaan ja toivotaan että Kiia saadaan jälleen aivan huippukuntoon ja Kiian agiura jatkuisi vielä parisen vuotta!

Nyt siis seuraavaksi kohti Tamperetta ja Sm-kisoja! Kolmatta kertaa peräjälkeen ollaan LAUn joukkueessa, tällä kertaa ankkureina :), ja kolmatta kertaa myös yksilöissä. Olin jo lyömässä hanskoja tiskiin, mutta eihän sitä luonne anna millään periksi. On ihan mahtava fiilis lähteä jälleen isoihin kisoihin ja on niin mukava päästä jälleen katsomaan tuttujun suorituksia. On mukana jopa ensikertalaisia ja voin vain kuvitella kuinka perhoset lentelevät heidän mahoissa. Muistan sen tunteen kyllä niin elävästi, mutta mikäs sen parempaa!

Tampereella nähdään!

Tuplanolla ja armoton ajojahti tuotti tulosta

Tuplanolla - Armoton ajojahti osa 3/4

Otsikko kertoikin jo kaiken oleellisen eli meidän tuplanolla ajojahti tuotti tulosta Tampereen kisoissa!

Kerta ei siis keksitty helatorstaiksi mitään parempaa tekemistä niin ajeltiin Kiia kanssa 4 tuntia kaatosateessa Tampereelle. Takapenkille oli varattu iso kassillinen vaihtovaatteita, niin itselle kuin Kiiallekin. Onneksi sääherra oli sen verran suosiollinen että hellitti medien kisojen ajaksi hieman vesihanojaan. Näin ei edes tarvinnut itselle vaihtaa vaatteita. Kiian kaikki manttelit menivät kyllä pesuun kun olivat niin kuraisia.

Tuomarina Tampereella toimi Kari Jalonen jonka radoilla ollaan viihdytty joka kerta. Hän on aina tehnyt mukavan juostavia ratoja missä ei tartte jäähä nysväämään mihinkään! Kiia oli jälleen kerran erittäin härskillä päällä joten en ollut oikein varma millä mielellä se lähtis ekalle hyppyradalle. Pitkä automatka ei ollut ihan parasta mahdollista valmistautumista mutta pakkohan se oli yrittää kun tuonne asti ajettiin!

Eka rata oli siis hyppis...

Alku meni jo hieman pieleen kun Kiia pudotti 3 hypyn riman, kuten aika moni muukin. Ilmeisesti irtoaminen ja sen jälkeinen kiire aiheutti riman putoamisen. Jostain syystä Kiia ei yhtään lukenut 12 putken päätä vaan jäi pyörimään siihen sen eteen. Siitä tuli kielto. No jatkettiin kuitenkin matkaa koska halusin testata 18 putken. Jos olisin kerinnyt niin olisin tehnyt pakkovalssin mutta se oli todella optimistinen ajatus. Vaihtoehdoksi jäi siis lähettäminen pimeään kulmaan. Tämä onnistui onneksi vuosi sitten sm-kisoissa joten toivoa oli tälläkin kertaa. Kiia meni todella hienosti putken vaikka olikin hidas. Moni lähetti putkeen ja tuli oikeata reunaa. Silloin kaikki koirat mitkä näin tulivat ohi putken suusta. Loppujen lopuksi Kiia vielä kaahasi maalihypyn ohi.

Oli hyvä nähdä missä kohdin Kiian linja tahtoo valua pitkäksi. Ekaksi ennen rengasta hyppy valui ja rengasta sai oikeasti käskyttää. Hyvin korjasi linjansa ja suoritti esteen oikein. Sama oli ennen pituutta. Siinä nyt tietysti olikin muuri houkuttimena. Sain oikeasti vetää pituudelle ja Kiia korjasi linjansa ihan viime tingassa. Noihin pitää saada tarkkuutta.

Radan jälkeen käytiin jäähkälenkillä minkä jälkeen alkoikin heti uuden radan rakennus. Oli tosi hyvä kun kisat sujuivat todella mallikkaasti ja jouhevasti. Rataprofiili pysyi aika hyvin samanlaisena, pientä viilausta ja kontaktiesteet kehiin. Jotenkin osasin odottaa putki-kontakti erottelua kun sellainen oli Mikkelin kisoissakin.

Toka rata...

Keskityin rataan todella huolellisesti... Seurailin sen rakentamista koko ajan ja aivan toisella puolella kenttää kuin muut. Näin sain olla omassa rauhassani vaikkei paikalla ollutkaan kuin aivan muutama puoli tuttu kisaaja. Tämä rata nimittäin ratkaisisi paljon tuplan suhteen. Päätin käskyttää kunnolla ja ottaa puomille lähestymisen rauhallisesti. Maltti on valttia joissain kohdin. Kiia haki 5 renkaan todella hienosti kun käskytin sitä aivan heti. Ei yhtään kaartanut eteeni. Muurilla linjasin hieman ja oma liike pois. Näin Kiia kääntyi automaattisesti ja haki hienosti puomille. 14 hypyn jälkeen Kiia meinasi hieman harhailla oikealta linjalta mutta onneksi tajusi lähteä Aalle viime hetkellä. Varsinkin kun jouduin takaaleikkaamaan. Siinä kohtaa meinasi hieman syke nousta. Ja onneksi on kuuliainen koira kun tarpeeksi käskyttää. Kepeillekin mentiin tosi näppärästi. Maaliin tultiin aika pätevällä nollalla; -10,40 (2./28).

Vaikka en tykkää siitä että huudetaan ja meuhkataan radalla niin Kiian kanssa se vaan sopii. Se ei ole mikään luontaisesti irtoava koira ja kysyy aina varmuuden vuoksi mihin mennään. Jos ohjaan ääneti niin meno hiipuu ja joutuisin oikeasti saattamaan joka esteelle. Kun käskyttää äänellä voimakkaasti niin Kiia ei enää kyseenalaista mitään vaan menee sinne mihin pitää ja vauhdilla. Onneksi tyylipisteitä ei jaeta tässä lajissa.

Jälleen kunnon latautuminen ennen vikaa starttia. Itsellä oli hyvä fiilis ja oli jäähkälenkillä niin parasta katsoa kun Kiia kantoi koko matkan palloa suussaan ja oli niin ylpeä itsestään. Syystäkin! Nyt vaan piti pitää pää kurissa ja keskittyä tekemiseen. Mitään tyhmää ei ollut vara tehdä. Päätin etten turhaa reissua tee Tampereelle asti. Sen tuplan on nyt tultava vaikka olisi mikä.

Ja vika rata...

Jälleen kerran putki-puomi erottelu kummitteli radalla. Tällä kertaa vaan tultiin renkaalta joten asetelma oli hieman toinen edelliseen rataan verrattuna. Ja vielä aivan loppu päässä rataa... Sitä ennen oli kuitenkin muita kiemuroita. Linjasin hieman 6 hypylle linjaa kepeille päin ja se toimi hyvin. Sitten 8-9 hypyillä muistin pitää koko ajan vasemman ohjaavan käden hartian tasolla ja suorana. Sitten vaan itse käännyin ja näin käsi tuli automaattisesti vetoon Aalle. Ei turhaa huitomista eikä käden laskemista mistä olisi voinut vaikka rima tippua. Renkaalla otin hieman haltuun minkä jälkeen lähetin käskyttämällä puomille. Tuntui ihan siltä kun olisin jopa sulkenut silmäni hetkeksi kun jännitti niin kovin. Mutta Kiia handlasi homman kotiin ja kiipesi puomille. Sitten pitää kyllä sanoa etten yhtään muista miten mentiin 18 hyppy. En muistaakseni kerinnyt siinä valssaamaan ja tiukat takaaleikkaukset eivät todellakaan ole meidän juttu. Ilmeisesti kuitenkin tein takaaleikkauksen sillä Kiia meni hienosti edelläni ja edelllisen radan saman tyyppinen kohta puomilta helpotti etenemistä. Loppuun tultiin nollalla vaikka minun piti nähdä se mustaa valkoisella; -6,47 (4./28).

Nyt se on sitten osallistumisoikeus sm-kisoihin eikä tartte lähteä vain turistiksi joukkuekisan päätteeksi. Joensuun kisat olisivat vielä sunnuntaina mutta en ole vielä aivan varma mennäänkö niihin. Jos on hyvä keli niin sitten lähdetään treenaamaan. Maanantaina Kiialla on aika fyssarille jotta saadaan kisakolotukset pois ja päästään valmistautumaan parin vkon päästä sm-kisoihin.

AVA-H ja Tuplanolla-armoton ajojahti

Huh hellettä, sitä on piisannut tämän vkonlopun! Jos ei tarttis muuta kuin möllöttää jossain rannalla hyvässä seurassa niin mikäs siinä. Asiat saa hieman eri perspektiivin kun pitäisi kisata vkonlopun molempina päivinä 3 rataa ja yrittää parhaansa. Tätä tuli kokeiltua viime vuonna jo ja silloin vain ekana päivänä meni hyvin. Eli siis hieman jännitti ett miten käy tällä kertaa kun näin sääennusteet. Hellettä todellakin piisasi, molempina päivinä sellaiset +26-30!

Tuplanolla - armoton ajojahti osa 1/4

Eilen kisattiin Kiian kanssa Kotkassa Sami Topran radoilla; järjestys oli agi-hyppy-agi! Tää ei oo koskaan mennyt omaan logiikkaan ett miksi pitää olla hypäri tuossa välissä mutta se kuulemma auttaa tuplan teossa. Okei! No melkein pääsin allekirjoittamaan tämän mutta vain melkein!

Ensimmäinen agirata ei ollut mitenkään kovinkaan vaikea, ihan perusmenoa. Olin niin odottanut noita kisoja joten oikein asenteen hakeminen ei ollut vaikeaa. Nyt olin koko ajan äänessä, käskytin ja kannustin Kiiaa. Se tuotti hyvää tulosta  kun toinen oli aivan liekeissä ja teki todella hienoa työtä. Harmittavasti vain kolmanneksi vikalla esteellä eli puomilla jäi sitten kontaktikäsky kuuntelematta ja siitä 5. Voi... grrr! No kuitenkin nopein aika ja tultiin toiseksi kun nollia jaettiin vain yksi kipale.

Toisena oli sitten hyppis! Sama asenne ja meno jatkui. Sai liikkua koko ajan ja varsinkin loppusuora laittoi puristamaan parasta; loppusuora alkoi siis aivan takakaarteesta asti. Olin hieman myöhässä persjätössä ett Kiia meinasi tulla jaloille muurin jälkeen mutt onneksi se on tottunut siihen ja oli niin kuuliainen ett jatkoi rataa sinne minne kuuluikin. Olin todella tyytyväinen rataan ja sanoinkin kaverilleni Emmalle ett se riittää mihin se riittää. En olisi pystynyt enempää vaatimaan tällä hetkellä! Jäähkälenkin jälkeen kävin katsomassa ett oliko tullut tuloksia mutta ei ollut vielä. Kun oltiin autolla juottamassa koiria niin Kati tuli onnittelemaan. Kiian kanssa napattiin 0-voitto ja vika H-sert! Kiiasta tuli siis nyt myös AVA-H.
Käytiin myös kokeilemassa kolmatta rataa mutta se jäi neljänteen esteeseen kun neiti ei millään suostunut erottelemaan putki-puomia joten käveltiin pois!

Ihan uskomatonta! En ollut ajatellut ett neidistä saisin hyppyvalion kun hypärit eivät ole koskaan olleet itselleni kovinkaan ominta. Oon ollut pitkään niillä radoilla niin hakusessa kun koko ajan pitää olla liikkeessä ja menossa. Ilmeisesti sen verran alkaa olla kokemusta alla ett alkaa hypäritkin sujua ;). Isoissa kisoissa Kiian vauhti ei todellakaan riitä serteihin joten ainut toivo oli nää meidän koti-kyläkisat! Niissä on harvoin kovia tykkejä! Eka hyppyserti saatiin viime vuonna ekoista kotikisoista maaliskuussa. Se jotenkin tuntui tulevan aivan vahingossa. Sama juttu kävi syksyllä Mikkelissä, sillä en todellakaan hakenut sertiä. Silloin jo sanoin että viimeinen tulee jos se tulee. Sitä ei todellakaan lähdetä hakemalla hakemaan. No ei sitä kauaa tarvinnut kuitenkaan hakea kun se tupsahti tuosta noin vain! FI AVA & AVA-H Amarantes Shaal Nur

Onneksi kisat olivat hallissa sillä pääsi ainakin hetkeksi pois helteestä. Silti kotiin päästyä oli jo aika ryytynyt ja pelkäsin jalkojeni puolesta. Pohdin myös ett miten Kiia tulee toimimaan seuraavan päivän kisoissa!

Tuplanolla - armoton ajojahti osa 2/4

Tänään sitten kisattiin Imatralla. Huoh! Oli kuuma! Oikeasti! Hiki senkun virtasi ja sai olla koko ajan juomassa! Vaikka miten litkii vettä, kivennäisvesi ja söisi niin oli hieman vetelä olo. Ei onneksi ihan niin paha kuin silloin viime kesänä Nastolassa. Ja mikä parasta niin Kiiakin toimi todella hyvin. Virheitä tuli joka radalla joten tuplanolla jahti jatkuu helatorstaina.

Tuomarina oli Elina Hannikainen, jo toinen meidän seuran tuomari samana vkonloppuna ;)! Agility on siitä hyvä laji että virheet ovat selviä joten ei jää jossittelun varaa! No mutta ratoihin!

Eka agirata oli jälleen mukavaa menoa, sai liikkua koko ajan ja mennä. Kiia harmittavasti pudotti riman juuri ennen puomia. En ole aivan varma johtuiko se siitä ett käteni heilahti alas Kiian ollessa riman päällä vai käskytinkö sitä vai oliko se vaan onneton tapaturma. Veikkaisin ekaa ja kolmatta sopivassa suhteessa. Kiia on kuitenkin tottunut siihen että heilun ja huidon sen edessä mutt ilmeisesti tällä kertaa käden liike oli liian raju. Radalta siis 5. Kun oli virhe alla niin sai aivan mielettömän tilaisuuden puuttua Kiian puomi työskentelyyn. Vaadin siltä kunnollisen kontaktin ettei tarttis jatkossa enää siitä vitosi ottaa!

Toka rata... edellinen rata tuotti tulosta kun puomin kontakti oli huomattavasti parempi. Nyt mentiin lähes 2on2off asentoon! No mutt sitten kosahti! Edessä oli Aan ja putken erottelu. Vaikka putken pää ei ollut kiinni Aassa niin se oli riskinä kun se oli kuitenkin siinä houkuttimena. Kepeiltä tullessa otin Kiian haltuun vastakädellä ja käskytin Aalle. Kiia kuitenkin luki vastakäden ohjauksen niin rajuksi että ei lähtenyt ollenkaan Aata kiipeemään vaan meni minun puoleltani ohi ja siihen toiseen putken päähän. Joo siis tööt! Välillä tämä balanssin löytäminen on niin vaikeaa kun ei oikein oo varma mikä on riittävä pito ja milloin menee yli. Nyt olis vain riittänyt ihan superlyhyt vastakäsi ja samantien käsi alas. Olis varmasti lähtenyt Aalle. Loppuradalla muistuteltiin jälleen kontakteja!

Hypäri oli vikana! Se oli ihan erilainen kun agiradat. Eri tavalla haastava mutta kivaa menoa. Tältäkään radalta ei saatu tulosta aikaiseksi kun ilmeisesti Kiialla iski todellinen aivopieru ennen rengasta kun päätti vaan rallatella pituuden jälkeen renkaan ohi ulkokautta. Ei edes yrittänyt hypätä rengasta. Ennenkuin korjattiin rengas niin Kiia kerkesi hyppäämään yhden hypyn siinä välissä, mistä sitten tuli hyl.

Vaikkei tuplaa tullutkaan niin oon edelleen todella tyytyväinen meidän menoon! Yhteistyö alkaa sujua kun oma asenne on Kiialle sopiva. Juuri näitä pikku virheitä sattuu mutta se pikku hiljaa pikku hiljaa! Vaikkei nyt saataiskaan tuplaa ennen määräaikaa niin tällä menolla se tulee heti kun aika on mennyt umpeen. Onpahan sitten odottamassa ja yksi huoli vähemmän ;)! Fyssarilla käynti sekä oma hieronta vaikutti todella hyvin vkonlopun menoon. Sain lapaa auki keskiviikkona joten Kiian on ollut varmasti paljon helpompi käyttää etuosaansa. Huomenna hierotaan uudestaan lapa auki ett neiti on iskussa torstaina Tampereella. Siksi päiväksi on luvassa pikkaisen viileämpää ilmaa joten ei ainakaan helteestä kärsitä.

Suuret kiitokset Emmalle kuvaamisesta, matkaseurasta ja tsemppaamisesta! Tuplanollan armoton ajojahti kuitenkin vielä jatkuu!

Lihashuoltoa ja tulevaa

Kun Kiia sai kesälookkinsa niin se on niin mukavan virtaviivainen ja kaikki sen muodot ovat aivan silmien edessä. Mikään ei ollut enää turkin alla piilossa. Olin jo pidempään katsellut että Kiia tahtoo jättää takajalat rungon alle seisoessaan. Se oli merkkinä siitä, että jälleen on takaosa jumissa. Hieroin itse Kiian torstai aamuna että neiti olisi edes hieman vetreempi lauantaita ajatellen. Ja se olikin kannattava idea kun jälleen Kiian lavat olivat aivan tukkeessa.

Sunnuntaina kävelylenkillä minulla oli oiva tilaisuus katsella Kiian liikkeitä takaapäin kun se käveli edelläni pitkällä flexillä. Katsoin pitkään ja katsoin useamman kerran kun näytti aivan siltä että Kiian vasen takajalka kääntyisi askeltaessa sisäänpäin. Sitten seisotin sitä mutta silloin jalka näytti aika suoralta. Sitten jälleen katselin liikkeessä kun meinasi jo epäusko iskeä että näenkö harhoja. Jalka todella häiritse ja päätin vielä tunnustella sitä läpi kun selvittiin kotiin. Keskityin kinteereen alueelle ja noin keskivaiheilla tunsin jonkun todella selvän ja kovan "piikin". Kiia ei mitenkään reagoinut vaikka jalkaa kopeloitiin ja kevyesti painelin tätä epäilyttää kovaa piikkiä. Toisessa jalassa sellaista ei löytynyt!

Täksi aamuksi sain ajan fyssari Nina Jäntille jolla käytin Kiian noin vuosi sitten. Siellä katsottiin liikkeitä ja näinhän se oli että en nähnyt harhoja. Kiian vasen takajalka kiertyi sisäänpäin sekä liikkeessä että seistessä. Mutta se yllätti, että jalka kiertyi aivan ylhäältä asti eikä vain pelkästään polvesta alaspäin. Vuosi sitten huomattiin että vasemmassa takajalassa oli pikkaisen pienemmät lihakset kuin oikeassa ja silloin ajateltiin että oikea on ponnistava jalka. Nyt kuitenkin lihastasapaino tai oikeastaan epätasapaino oli huomattavampi että sen voisi selittää pelkästään sillä että kumpi on ponnistava jalka. Kiialla oli vasemmassa jalassa huomattavasti pienempi pakaralihas kuin myös reiden lihaksissa oli eroa. Kun nosteltiin takajalkoja niin oikean kanssa ei ollut mitään ongelmaa vaan Kiia antoi nostaa vasemman jalan oikein hienosti, sekä runko kesti aivan suorassa. Oikeaa nostaessa Kiia hieman pisti hanttiin eikä olisi niin halunnut varata painoa vasemmalle puolelle. Antoi kuitenkin mutta silloin myös kroppa rupesi kääntymään mutkalle, joten jotain kompensaatiota kävi.

Sitten itse hierontaan... Lavat olivat edelleen aivan tukkeessa niin kuin olin myös sitä hieman ounastellut. Ne oli silloin kun itsekin hieroin ja eivät ihan heti aukea. Oikean etujalan ojentaja sekä oikean takajalan koukistajat olivat enemmän jumissa kuin vasemman joten oikea puoli on tehnyt enemmän työtä. Koti"läksyiksi" lavan hieronta että saataisi se jossain vaiheessa kunnolla auki sekä kisakauden jälkeen takapään tukilihasten treeniä. Lihastreeniä ei kannata sekoittaa nyt tulevan kisarupeaman kanssa samaan aikaan kun muuten voidaan ottaa rajusti takapakkia. Nyt keskitytään sm-kisoihin asti pelkkään lihashuoltoon. Sen jälkeen kaivetaan tasapainoilua välineet esiin!

Riippuu miten kesän ja tulevan syksyn aikana miten lihastreenit ja säännöllinen lihashuolto purevat. Jos Kiian takajalka saadaan kuntoon ja lihastasapaino saadaan optimaaliseksi, sekä lavat saataisi pysymään auki niin sitten Kiian agilityura voi jatkuakin vielä pari vuotta. Kiian etuosa on kuitenkin todella suora, mikä oikein paistaa nyt silmään kun ei ole karvoja. Tämän takia etuosa kuormittuu todella paljon kun iskuja vastaanottavaa lihasalaa ei ole niin paljon. Haluan kuitenkin taata Kiialle terveen loppuelämään sillä eihän Kiia ole vasta kuin keski-ikäinen. Sillä on vielä monta vuotta elinvuosia jäljellä, tilastojen perusteella. Mieluummin me vaihdetaan lajia vähemmän rasittavaan kun taistellaan jatkuvasti lihasongelmien takia.

Kiia on kuitenkin hyvässä kunnossa, eloisa ja huumorintajuinen oma itsensä sekä menohaluja on vielä vaikka muille jakaa. Myös Kiia on palautunut hyvin kisojen jälkeen. Tämän takia uskallamme lähteä kisaamaan ja jahtaamaan sitä tuplanollaa. Meillä alkaa siis parin vkon operaatio; Tuplanolla ja armoton ajojahti!

Kotka 24.5.
Imatra 25.5.
Tampere 29.5.
Joensuu 1.6.

Tämän jälkeen tiedämme osallistummeko sm-kisoissa myös yksilöissä vai nautimmeko vain joukkuekisan hurmasta! Olisihan se kiva käydä vielä kirmaamassa molempina päivinä! Onneksi kisoissa on monta muuta kenen puolesta sitten kannustaa ja jännittää!

Sitten hieman kevyempää materiaalia loppuun. Käytiin viime ke katsomassa Mimmia (4kk). Kyllä vaan edelleen tykkää siitä pennelistä :). On niin eloinen ja täyspäinen pimu! Mimmi pääsi juoksentelemaan muiden lammaskoirien kanssa ja vielä painimaan sisällä Muskan kanssa. Hyvin sujui meno vielä parin kuukauden tauon jälkeenkin. Nyt vaan kokoeroa ei ole niin paljon. Mitattiin Mimmi ja mitta näytti 30,5 cm. Samaa tahtia näyttää kasvavan emänsä kanssa! Toivottavasti näin jatkossakin!