Tuplanolla - Armoton ajojahti osa 3/4
Otsikko kertoikin jo kaiken oleellisen eli meidän tuplanolla ajojahti tuotti tulosta Tampereen kisoissa!
Kerta ei siis keksitty helatorstaiksi mitään parempaa tekemistä niin ajeltiin Kiia kanssa 4 tuntia kaatosateessa Tampereelle. Takapenkille oli varattu iso kassillinen vaihtovaatteita, niin itselle kuin Kiiallekin. Onneksi sääherra oli sen verran suosiollinen että hellitti medien kisojen ajaksi hieman vesihanojaan. Näin ei edes tarvinnut itselle vaihtaa vaatteita. Kiian kaikki manttelit menivät kyllä pesuun kun olivat niin kuraisia.
Tuomarina Tampereella toimi Kari Jalonen jonka radoilla ollaan viihdytty joka kerta. Hän on aina tehnyt mukavan juostavia ratoja missä ei tartte jäähä nysväämään mihinkään! Kiia oli jälleen kerran erittäin härskillä päällä joten en ollut oikein varma millä mielellä se lähtis ekalle hyppyradalle. Pitkä automatka ei ollut ihan parasta mahdollista valmistautumista mutta pakkohan se oli yrittää kun tuonne asti ajettiin!
Eka rata oli siis hyppis...
Alku meni jo hieman pieleen kun Kiia pudotti 3 hypyn riman, kuten aika moni muukin. Ilmeisesti irtoaminen ja sen jälkeinen kiire aiheutti riman putoamisen. Jostain syystä Kiia ei yhtään lukenut 12 putken päätä vaan jäi pyörimään siihen sen eteen. Siitä tuli kielto. No jatkettiin kuitenkin matkaa koska halusin testata 18 putken. Jos olisin kerinnyt niin olisin tehnyt pakkovalssin mutta se oli todella optimistinen ajatus. Vaihtoehdoksi jäi siis lähettäminen pimeään kulmaan. Tämä onnistui onneksi vuosi sitten sm-kisoissa joten toivoa oli tälläkin kertaa. Kiia meni todella hienosti putken vaikka olikin hidas. Moni lähetti putkeen ja tuli oikeata reunaa. Silloin kaikki koirat mitkä näin tulivat ohi putken suusta. Loppujen lopuksi Kiia vielä kaahasi maalihypyn ohi.
Oli hyvä nähdä missä kohdin Kiian linja tahtoo valua pitkäksi. Ekaksi ennen rengasta hyppy valui ja rengasta sai oikeasti käskyttää. Hyvin korjasi linjansa ja suoritti esteen oikein. Sama oli ennen pituutta. Siinä nyt tietysti olikin muuri houkuttimena. Sain oikeasti vetää pituudelle ja Kiia korjasi linjansa ihan viime tingassa. Noihin pitää saada tarkkuutta.
Radan jälkeen käytiin jäähkälenkillä minkä jälkeen alkoikin heti uuden radan rakennus. Oli tosi hyvä kun kisat sujuivat todella mallikkaasti ja jouhevasti. Rataprofiili pysyi aika hyvin samanlaisena, pientä viilausta ja kontaktiesteet kehiin. Jotenkin osasin odottaa putki-kontakti erottelua kun sellainen oli Mikkelin kisoissakin.
Toka rata...
Keskityin rataan todella huolellisesti... Seurailin sen rakentamista koko ajan ja aivan toisella puolella kenttää kuin muut. Näin sain olla omassa rauhassani vaikkei paikalla ollutkaan kuin aivan muutama puoli tuttu kisaaja. Tämä rata nimittäin ratkaisisi paljon tuplan suhteen. Päätin käskyttää kunnolla ja ottaa puomille lähestymisen rauhallisesti. Maltti on valttia joissain kohdin. Kiia haki 5 renkaan todella hienosti kun käskytin sitä aivan heti. Ei yhtään kaartanut eteeni. Muurilla linjasin hieman ja oma liike pois. Näin Kiia kääntyi automaattisesti ja haki hienosti puomille. 14 hypyn jälkeen Kiia meinasi hieman harhailla oikealta linjalta mutta onneksi tajusi lähteä Aalle viime hetkellä. Varsinkin kun jouduin takaaleikkaamaan. Siinä kohtaa meinasi hieman syke nousta. Ja onneksi on kuuliainen koira kun tarpeeksi käskyttää. Kepeillekin mentiin tosi näppärästi. Maaliin tultiin aika pätevällä nollalla; -10,40 (2./28).
Vaikka en tykkää siitä että huudetaan ja meuhkataan radalla niin Kiian kanssa se vaan sopii. Se ei ole mikään luontaisesti irtoava koira ja kysyy aina varmuuden vuoksi mihin mennään. Jos ohjaan ääneti niin meno hiipuu ja joutuisin oikeasti saattamaan joka esteelle. Kun käskyttää äänellä voimakkaasti niin Kiia ei enää kyseenalaista mitään vaan menee sinne mihin pitää ja vauhdilla. Onneksi tyylipisteitä ei jaeta tässä lajissa.
Jälleen kunnon latautuminen ennen vikaa starttia. Itsellä oli hyvä fiilis ja oli jäähkälenkillä niin parasta katsoa kun Kiia kantoi koko matkan palloa suussaan ja oli niin ylpeä itsestään. Syystäkin! Nyt vaan piti pitää pää kurissa ja keskittyä tekemiseen. Mitään tyhmää ei ollut vara tehdä. Päätin etten turhaa reissua tee Tampereelle asti. Sen tuplan on nyt tultava vaikka olisi mikä.
Ja vika rata...
Jälleen kerran putki-puomi erottelu kummitteli radalla. Tällä kertaa vaan tultiin renkaalta joten asetelma oli hieman toinen edelliseen rataan verrattuna. Ja vielä aivan loppu päässä rataa... Sitä ennen oli kuitenkin muita kiemuroita. Linjasin hieman 6 hypylle linjaa kepeille päin ja se toimi hyvin. Sitten 8-9 hypyillä muistin pitää koko ajan vasemman ohjaavan käden hartian tasolla ja suorana. Sitten vaan itse käännyin ja näin käsi tuli automaattisesti vetoon Aalle. Ei turhaa huitomista eikä käden laskemista mistä olisi voinut vaikka rima tippua. Renkaalla otin hieman haltuun minkä jälkeen lähetin käskyttämällä puomille. Tuntui ihan siltä kun olisin jopa sulkenut silmäni hetkeksi kun jännitti niin kovin. Mutta Kiia handlasi homman kotiin ja kiipesi puomille. Sitten pitää kyllä sanoa etten yhtään muista miten mentiin 18 hyppy. En muistaakseni kerinnyt siinä valssaamaan ja tiukat takaaleikkaukset eivät todellakaan ole meidän juttu. Ilmeisesti kuitenkin tein takaaleikkauksen sillä Kiia meni hienosti edelläni ja edelllisen radan saman tyyppinen kohta puomilta helpotti etenemistä. Loppuun tultiin nollalla vaikka minun piti nähdä se mustaa valkoisella; -6,47 (4./28).
Nyt se on sitten osallistumisoikeus sm-kisoihin eikä tartte lähteä vain turistiksi joukkuekisan päätteeksi. Joensuun kisat olisivat vielä sunnuntaina mutta en ole vielä aivan varma mennäänkö niihin. Jos on hyvä keli niin sitten lähdetään treenaamaan. Maanantaina Kiialla on aika fyssarille jotta saadaan kisakolotukset pois ja päästään valmistautumaan parin vkon päästä sm-kisoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti