Vieraita ja muuta mukavaa!

Tänä vkonloppuna saatiin vieraita kotoa; Stiina tuli vierailulle Lilin ja Nomin kanssa. Koska he tulivat vasta iltapäivällä niin me kerittiin käynnistellä hitaasti vapaapäiväämme. Noustiin vähän ennen kasia ylös ja päätin samantien lähteä juoksulenkille raikkaaseen pakkasaamuun, -5 astetta ja auringonpaistetta. Oli aivan mielettömän ihanaa... Ketään ei näkynyt missään ja saatiin mennä ihan omassa rauhassa. Juokseminenkin tuntui äärettömän helpolta ja ihan sama kuin olisi vaikka kävellyt, mutta onneksi oli huomattavasti tehokkaampaa! Lenkin jälkeen oli kiva mennä lämpimään suihkuun ja aamupalan tekoon. Koiratkin vetäytyivät heti vaateriin kun olivat saaneet kupunsa täyteen.

Siinä sitten ihan rauhassa oleskeltiin ja nautittiin kiireettömyydestä. Ennen kahta lähdettiin Stiinaa vastaan Kirkkonummelle kun sovittiin lounastreffit Subissa. Ihanaa paahtopaisti-patonkia kupuun minkä jälkeen lähdettiin käymään Porkkalanniemessä, koska Stiina halusi nähdä reissullaan upeita maisemia... merta, maaseutua jne. En ollut vielä itsekään käynyt Porkkalanniemessä, joten mikä voisikaan olla parempi paikka. Paikka oli kyllä niin kaunis upeassa syysilmassa. Aurinko paistoi ja ilma oli raikas. Oltais niin viihdytty pidempäänkin, mutta harmittavasti kauppareissu kutsui, eikä täälläpäin Suomea olla pidennetty kauppojen aukioloaikoja. Jouduttiin siis hieman kulkemaan kellon kanssa, mutta jos vaikka seuraavalla kerralla katsotaan aikaa auringosta ;).

Sunnuntai ei valjennut ihan niin mukavassa kelissä kuin lauantai, vaan sateisena ja tuulisena. No, ei auttanut muu kuin laittaa vedenpitävää vaatetusta ylle ja lenkille. Koiria ei pahemmin vesi ja tuuli haitannut kun saivat riekkua ja juoksennella vapaana metsässä ja pelloilla. Jopa Lilikin sai nauttia vapauden hetkistä peltoaukeamalla missä neiti keskittyi Kiian höykkyyttämiseen ;). Lenkin jälkeen snakut teljettiin kylppäriin riekkumaan pyyhkeiden kanssa, sillä voi sitä härskittämisen määrää kun oltiin märkiä ja hieman hiekkasia. Onneksi kaikki rauhoittuivat loppujen lopuksi ja välillä joutui aivan miettimään lähtevätkö snakut ollenkaan autonkyydillä kotiin vai jäävätkö nukkumaan tutulle sohvalle!

Loppupäivä meillä on olla vaan ja lepäillä... pestään pyykkiä ja tsillaillaan!

Muskan tytär Mimmi täytti eilen 9kk ja neidistä on kasvanut oikein näppärä pikku aksailukoira. Kati on tehnyt hienoa työtä neidin kanssa ja voi sitä innostumisen määrää mikä heillä on! Mimmi on nyt jymähtänyt siihen minin ja medin rajalle, joten pidetään sormet ristissä ett neiti jää sitten miniksi virallisessa mittauksessa. Loppuun muutama videon pätkä neidin treeneistä...

Aksailun ohessa Mimmi on päässyt tutustumaan lampaisiin ja paimentamisen alkeisiin sekä misseilemään mätsäreissä, niin pentuluokassa kuin lapsi-koira kilpailussa. Viikko sitten neiti oli hienosti sinisten pentujen ykkönen sekä loppujen lopuksi BIS4, sekä lapsi-koirakilpailussa 4. Olen kyllä niin tyytyväinen että Mimmi päätyi Katin kaveriksi, en olisi voinut toivoa parempaa perhettä neidille. Siellä sitä todella rakastetaan ja sen kanssa touhutaan vaikka mitä. Ei Mimmistä mitään sohvakoiraa saisi kirveelläkään, sen verran äitinsä verta suonissa virtaa ;)

Kuva: Kati Skog

Kuvassa Mimmi, Muska, Merri ja Kiia

Aksailee (Y)

Voi kuinka hyvältä tuntuikaan kun todella pitkän tauon jälkeen sai laittaa aksailukengät jalkaan ja spurtata radalle kunnon opettajan valvovan silmän alla. Viikko sitten maanantaina päästiin meidän ensimmäiseen Juhan treeneihin... Oltiin ajoissa paikalla kun en yhtään tiennyt onko matkalla ruuhkaa ja halusin samalla käydä kunnon lenkillä molempien harmaiden kanssa. Kiia ei ollut mitenkään tyytyväinen kun toinen joutui lenkin jälkeen jäämään autoon Merrin päästessä tositoimiin.

Valmennus 6.11.14

Kakkoshyppy otettiin takaakierto-persjätöllä niin pääsi sujuvasti etenemään. Aalla pieni kontaktin otto koiraan minkä jälkeen lähetys putkeen. 7 hypyn takaakierrolle piti oikeasti ehtiä ku Merri tahtoi kääntyä putken jälkeen kysymään ett mihin seuraavaksi ja silloinhan hyppy olisi mennyt väärinpäin. Sitten valssi ja pyörityksellä 8 hypyn siivekkeen ympäri. Tein aluksi niistosokkarin mutt se oli liian jyrkkä ohjaus ja Merri lähti omaan liikeeseeni mukaan ja puomista ohi putkeen. Pyörittämällä tuli pehmeämpi linja ja lähetys puomille onnistui samantien... ei tarvinnut jäädä odottamaan ett koira lukitsee puomin ja sitten ois ollut hirveä kiire jatkoon. Merri otti hienon kontaktin joten sain sivuetäisyyttä 10 hypylle. Piti vaan muistaa oma liike kohti rimaa ja kunnon haltuunotto sillä vienti takaakiertoon oli yllättävän pitkä ja putki oli houkuttimena. Hypyltä lähetys putkeen minkä jälkeen piti jäädä odottamaan ulostulolle niin kauan ett Merri tuli ulos. Sitten lähetin vain 12 pituudelle kun itse jatkoin puomin vasenta puolta kohti 15 hyppyä. Merri poimi hienosti matkan varrelta renkaan ja putken. 19 hypylle valssi ja lähetys kepeille. Herra tykitti menemään oikein sydämensä kyllyydestä ja pystyin jättämään sen suorittamaan itse kepit loppuun. Sain hyvin etumatkaa hypyille ja 20 hypyllä piti hieman jopa odotella että sain oikean rytmityksen 21 hypyn lähetykselle. Piti saada oikea rytmi ja yhden askeleen lähetys esteelle päin, näin sain Merrin irtoamaan hypylle ja itselle arvokasta aikaa keritä 22 ja 23 persjättöihin. Heti kun Merri irtosi hypylle niin samantien itselle jalat käymään kuin singerillä. Ei mitään herran menon ihailua, ei varmistelua vaan oikeasti vaan vipinää kinttuihin. Ja sehän toimi ;)! Kyllä oli huippua ja yksinkertaisesti niin kivaa!

Kyllä oli niin hienoa päästä kunnon rääkkiiin ett pääsi jälleen liikkumaan kunnolla ja rohkeasti. Sm-kisojen jälkeen käytiin vaan kroatin koulutuksessa ja sen jälkeen en ole itse tehnyt yhtään mitään agia ajatellen. Ensimmäiset minuutin radalla oli niin löysää liikkumista ett piti ihan sisuuntua henkisesti ett "nyt ämmä jalkaa toisen eteen, eikä mitään nössöilyä"! Tämä on juuri sitä mitä oon kaivannut sitten OJn treenien...ja siitä on aikaa!

Arkipäivät menivät niin vauhdikkaasti; herätys, pikku lenkki, töihin, lenkille, pieni lepotuokio, taas lenkille ja iltapalalle, nukkumaan... Onneksi ti oli vapaapäivä ja silloin käytiin harmaiden kanssa Nuuksion kansallispuistossa reippailemassa. Hyvin vierähti parisen tuntia minkä jälkeen oli kivaa käydä ostoskierrokselle Ikeassa. Vihdoin sain sen kylppärimaton :D! Vkonloppuna kerittiin myös metsälenkille kun saatiin hieman vihiä minne suuntaan kannattaa mennä... Ja mikäs on näissä maisemissa lenkkeillä!

Sunnuntaina ajeltiin harmaiden kanssa heti aamutuimaan Lohjan Virkkalaan ja Siuntion Koirakerhon epiksiin talkoohommiin... Tutustuttiin uusiin ihmisiin ja vaihdettiin kuulumisia, ajatuksia ja höpötettiin vaikka mitä. Hieno draivi oli kaikilla ja itsekin käytiin juoksemassa päivän päätteeksi kilpailijoiden rata kaksi kertaa. Ensimmäinen kierros meni hieman överiksi molemmilla harmailla. Merri sinkoili mihin sattui ja ei ollut yhtään kuulolla. Sen verran pahasti ylimääräisiä kierroksia. Kiia otti heti alussa hylyn ku reagoi seläntakana heiluvaan käteeni ja meni sen mukaan putkeen. Onneksi pääsi ottamaan radan uudelleen niin sai korjattua ensimmäisen yrityksen virheet. Kiia meni hienosti... kunnon katsekontaktilla sekä linjaamisella sai neidin oikeille esteille vaikka välillä huusin ihan mitä sattuu. Kiia kaahasi kyllä sellaista menoa ett on aivan huippua päästä senkin kanssa tekemään pitkästä aikaan jotain. Myös Aan kontakti oli huippu... Otin varmuuden vuoksi pysäytyskontaktin ja vapautin vasta käskyllä. Neiti seisoi kontaktilla kuin tatti eikä edes yrittänyt siitä pois. Merrin kanssa toka kerralla mentiin kanssa todella upeasti. Harmittavasti vain herra pudotti okserin riman vedätyksessä. Lopputuloksena 5 ja 3.sija, ja Kiia tuli 2.sijalle. Saatiin siis kotiin viemiseksi nameja!

Eilen oli sitten jälleen aika juosta...

Valmennus 13.10.14

Taas sai potkia itseä persuksille ett asennetta nyt tekemiseen. Heti 3 renkaan jälkeen piti ottaa haltuun vastakäännöksellä ettei herra nyt aivan sinkoutuisi kepeille asti. Muuten alussa ei mitään ihmeellistä. 7 hypyn jälkeen valssi 8 hypyn toiselle puolelle ja rohkeasti liikenteeseen että pääsee edelle viemään puomille. Puomin jälkeen alkoikin itselleni kovin haaste; 10-15! Merri otti jälleen hienon kontaktin mistä lähti liikkeelle vasta vapautuskäskyllä. 19 niistosokkari tuotti itselleni kaikkein eniten vaikeuksia kun välillä ajauduin liian lähelle siivekettä kun oikea kohta oli rima. Sitten piti muistaa paino oikealle jalalle ett antaa asennolla oikean singaalin koiralle. Meinasi monesti mennä etupainoiseksi ja silloin piti varmistella niistosokkaria. Heti kun sain oikean sijoittumisen ja painon oikealle jalalle niin pääsin ihan sairaan hyvissä ajoin lähtemään jatkamaan omaa liikettä kohti 14 muurin jälkeiseen persjättöön. Ja tuossa juostiin... Mutt heti kun niistosokkari oli nappisuoritus niin ei edes tullut paniikkia keritä persjättöön. Piti vaan taas muistaa kääntää sitä omaa päätä ;)! Seuraavaksi treenattiin 16 jälkeistä loivaa persjättöä ja sillä ohjaamista kepeille. Kyllä oli jälleen niin pienestä kiinni ettei ollut liian jyrkkä eikä sitten tietysti liian loiva kun silloin herra hyppäsi 8 hypyn. Saatiin kuitenkin muutama hyvä onnistunut suoritus mutta tätä pitää treenata omalla ajalla ihan sikana. Loppu meni ihan jees... pientä jarrua hypylle 19, ei muuta ihmeempää!

Ens maanantaina jälleen uusi rata ja uudet haasteet... Jos vaikka saisi tästä eteenpäin videomateriaalia menosta!

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä!

Jotain uutta

TYÖ: Alkukesästä tuskailtiin vielä oikein urakalla kun ei meinannut millään löytyä työtä ja sitä kautta tietysti sitä omaa asuntoa. No joskus asiat tahtovat sitten muuttua niin nopealla aikataululla ettei meinaa itsekään pysyä perässä. Heinäkuun alussa pääsin töihin meidän yhteen paikalliseen Lidliin... Vaikka ei ollut se työ mitä olin kaipaillut niin pitkän tauon jälkeen oli vain kiva päästä töihin ja päästä nauttimaan säännöllisestä palkkapäivästä.

Mutta juuri kun olin päässyt talon tavoille niin eikös sähköpostiin tullut uusi haastattelupyyntö Kirkkonummen Cittariin. Minulle sattui juuri sopivasti vapaapäivä, joten lähdettiin koko porukalla katsahtamaan viime vuoden sm-kisaympäristö. Ei tarttenut ihan aamuyöstä lähteä kun tapaaminen oli sovittu lähemmäksi puolta päivää! Haastattelussa meillä oli rento tunnelma ja jäi hyvä fiilis kotimatkalle. Ei oltu keritty kuin Pyhtäälle, olin juuri paikallisen ABCn kassalla jäätelöostoksilla, kun puhelin soi. Vakipaikka Kirkkonummen Cittarissa oli plakkarissa :)! Ihan uskomatonta miten voi kaikki vaan niin muuttua!

ASUNTO: Tämän jälkeen alkoi aivan armoton asioiden järjesteleminen mitkä eivät aina käyneet niin käden käänteessä. Suurin ongelma oli löytää asunto ja voi turhautuneisuus! Vaikka tarjontaa oli niin ilmeisesti muita hakijoitakin oli myös. Kämppiä etsittiin niin Kirkkonummelta kuin Espoostakin. Sainkin yhden yksiön Espoosta, mutta se ei oikein tuntunut kivalta ja siihen nähden siihen olisi joutunut laittaa aivan liikaa rahaa/kk! Päätin siis etsiä toista kämppää ja jälleen löytyikin pari ihan kivaa ihan Kirkkonummen keskustasta. Toinen olisi ollut pieni ja halpa yksiö, mutta viimeisen päälle laitettu ja todella kiva. Ja toinen hieman isompi ja kalliimpi saunallinen. Pienempää en saanut ja sitten isompaa en kuitenkaan halunnut ottaa vastaan kun asunnon omistaja olisi halunnut kahden kuukauden vuokran suuruisen takuuvuokran siirrettäväksi haluammalleen tilille. Juu ei... en todellakaan laita takuuvuokraa kenenkään tilille mihin en pysty itse mitenkään vaikuttaa. Takuuvuokratili se pitää olla jos yksityiseltä vuokraa!

No suivaannuin tosissaan asiasta ja päätin vielä etsiä netistä uutta kämppää. Ja mikä parhainta niin juuri oli tullut ilmoitus vapautuvasta isosta yksiöstä Siuntiosta (reilu 15km Kirkkikseltä). Otin heti yhteyttä välittäjään, kävin katsomassa kämppää ja allekirjoitettiin vuokrasopimus. Kämppä on aivan mielettömän ihana. Juuri sopivan kompakti, ilman turhia hukkaneliöitä, aivan uusi ja saunallinen. S-Market 200 metrin päässä ja juna-asema 300 m, mistä pääsee lähijunalla Helsingin keskustaan 45 minuutissa. Laittelen sitten kuvia kun ollaan päästy muuttamaan ja saatu paikka kodikkaaksi!

HARRASTUS: Merrin kanssa päästään Oreniuksen Juhan valmennusryhmään lokakuun alusta, joka maanantai. Ihan huippua! Itsellä on ainakin treenimotivaatio aivan huipussaan ja tätä fiilistä ollaan kaivattu kauan. Kiialle vielä etsitään treenipaikkaa, sillä en ole vielä varma mitä seuraa alan edustaa ensi vuonna. Aina pitää olla joku paikka missä voi tehdä itsenäisiä treenejä, vaikka ohjatuissa kävisikin kerran viikossa. Vaikka Juhan treeneissä tullaankin käymään, niin aina kannattaa hyödyntää kaikki mahdollinen tieto ja taito, joten mikäs sen parempaa kuin Niinun treenipaikka on aivan siinä lähellä, ja parin kuukauden päästä vielä lähempänä meitä. Sinne sitten välillä ostellaan irtopaikkoja!

AUTO: Kävin sitten extempore ostamassa itselleni "uuden" auton millä voidaan sitten ajella treeni-/kisamatkoja! Pikkaisen ehkä tuli huonoon saumaan kun rahatilanne ei ole vielä täysin vakiintunut ja piti vielä maksaa käsirahakin autosta. Mutta ehkä tämä tästä vielä... Hyviä ja vähän ajettuja autoja on vaan vaikea löytää joten oli tarrattava heti kiinni kun sellaisen näki.

Jotain vanhaa

Työ kaupanalalla ja sama automerkki (vaikka meinasinkin ostaa vanhan Golfini takaisin itselleni)!

Jotain lainattua

Koska aloitin työt Kirkkonummella jo 11.8., enkä ollut saanut siiheksi vielä kämppää niin olen joutunut elämään armopaloilla tähän asti. Ystäväni Piia on antanut minun asua yrityksensä tiloissa tähän asti ja olen siitä todella kiitollinen hänelle. Omaa aikaa ja omaa rauhaa on ollut paljon, ja itseasiassa on ollut hyvä etten ole ketään häiritsemässä aamuisin kun lähden töihin klo 6:ksi. Haittapuolina on ollut vain työmatka (noin 58km suuntaansa) ja se etten ole voinut ottaa lammaskoiria mukaani. Oon siis ollut jälleen yksikseni kaikki viikot ja koirat ovat olleet äitini luona, ja tulevat olemaankin niin kauan kun pääsemme muuttamaan meidän tulevaan asuntoon viimeistään lokakuun alussa.

Ja koska tuota työmatkaa on ollut ihan kiitettävästi niin onhan se pitänyt taittaakin jollain. Koska minun piti alunperin saada vanha Golfini takaisin itselleni niin lainasin hetkisen äitini autoa. Golfin saanti venyi ja venyi ja jouduin lainaamaan äitini autoa vieläkin pidempää. Kilometrejä on tullut aivan hirveästi... ja päätin etten enää kyllä aja kilometrejä äitini autoon yhtään enempää. Tämä oli yksi syy miksi kävin ostamassa itselleni uuden auton.

Suuret kiitokset edelleen äidilleni auton lainaamisesta sekä Piialle majapaikasta!

Jotain sinistä

Tämän varmaan voi kertoa yksinkertaisesti... eli bluemerlet! Kun saan asuntoni ja pääsemme muuttamaan, niin mukanani lähtee vain merlet eli harmulaiset! Muska jää äitini luokse pitämään hänelle seuraa ja pitämään vireessä. Äitini treenaa edelleen Muskan kanssa tokoa ja mikäs sen mukavampaa että heillä on yhteinen juttu. Kaksi kisakoiraa on todellakin aivan tarpeeksi, niin ei vaan aika riitä kolmannelle. Toivon, että joskus tulevaisuudessa Stiina vielä innostuisi aksailemaan Muskan kanssa vaikka en olekaan kerinnyt sillä opettamaan kontakteja ja itsenäisiä keppejä. Neiti olisi edelleen todella sähäkkä menijä, mutta kun itse ei vaan kerkee niin ei kerkee...

******

Miksi siis Kirkkonummelle?
Suurin syy on ollut agility! Jo pari vuotta on mennyt ihan hukkaan ja halusin nyt vihdoin saada kunnon mahdollisuuden päästä treenaamaan hyvässä seurassa ja hyvillä valmentajilla. Haluan saada sen motivaation takaisin ja tekemisen meiningin. Olen aatellut olevani ainakin vuoden pk-seudulla eli ensi vuoden arvokisojen yli. Tämän jälkeen katsotaan uudelleen tilannetta... agility, työ, elämäntilanne jne.

Kouvolan ja Heinolan näyttelyt

Vuoden-näyttelyt-kuukaudessa turnee loppui viime vkonloppuna kun hurautettiin koiruuksien kanssa ensin lauantaina Kouvolaan ja sitten sunnuntaina Heinolaan. Lauantaina matkaan lähti myös Stiina Nomin kanssa sekä perillä treffattiin Hanne ja Mofi. Merri sai siis teltallisen naisseuraa, ja varsinkin kun vielä Muskan tytär Mimmikin lähti turistina mukaan.

Kasvattaja Kirsti esitti jälleen Merrin ja herra esiintyi oikein hienosti, aivan ERInomaisesti suorastaan. Tanskalainen tuomari Ole Staunskjaer oli miellyttävä tuttavuus, sillä hän arvosteli koirat todella tarkkaan, mutta oli siitä huolimatta nopea arvostelussaan. Hän arvosteli suurimmalti osin pöydällä minkä jälkeen katsoi vielä liikkeet ja se siinä. Ei tarttenut enää seisoskella tuomaripöydän edessä. AVO urosten kilpailuluokassa Merri hikeentyi aivan totaalisesti kehän kulmalla oleviin sheltteihin mitkä hyörivät ja pyörivät siinä koko ajan. Aina kun juoksivat siitä ohi niin häntä nousi oikein kunnolla. Koska ERIn saaneita oli vain 3 niin tuomari pudotti Merrin kolmanneksi. Ilmeestä näki kyllä että ei olisi halunnut sitä tehdä, mutta sen verran noussut häntä haittasi kokonaisuutta verrattuna muihin ERIn saaneisiin. No sellaista tämä on. AVO urokset voitti Merrin velipuoli Aidan (Amarantes Vendetta), mikä pääsi näin hyviin asemiin viimeisen sertin metsästyksessä. Loppujen lopuksi Aidan oli PU3 edellään kaksi valiota, mutta harmittavasti ykkönen ei ollut Suomen valio, joten viimeinen serti jäi vielä saamatta.

Merrin arvostelu; AVO ERI3
*arvostelu tulossa*

Urosten jälkeen oli sitten narttujen vuoro. Muskan kanssa käytiin edellisenä vkonloppuna pyörähtämässä Imatralla mätsärissä ihan vain kokeilemassa että millä päällä neiti tahtoo olla kehässä. Ai että miten neiti oli helppo... Juoksut ovat juuri loppuneet lähes pari kuukautta sitten niin neiti on ns. siunatussa tilassa, ja näin ollen rauhallinen :). Muska oli tälläkin kertaa todella helppo. Pöydällä meinasi hermo mennä kun joutui olemaan siinä niin kauan ja tuomari todella tutki kauan ja tarkasti. Pikku virheitä löytyi ja varmaan takaliikkeet ratkaisivat sen että neiti oli tällä kertaa vain Erittäin Hyvä.

Muskan arvostelu; AVO EH
*arvostelu tulossa*

Mimmi oli tosissaan hoidossa koko viime vkon kun Kati perheineen oli etelän lämmössä. Neiti sulautui joukkoon todella hienosti, eikä edes voinut mitenkään tajuta ett nyt koiria oli neljä talossa. Oli hienoa päästä katsomaan millainen pikku neidistä on tullut 7 kk iässä. Harmittavasti luustoa ei ole tullut toivotun laisesti joten Mimmi on aika hentonen. Saa nähdä miten kehittyy vuosien saatossa mutta tällä hetkellä ei ole ainakaan mikään kiire näyttelyihin, sillä tänä päivänä monesti junnuluokassa on jo niin valmiita koiria. Muskakin alkaa vasta nyt olee jonkun näköinen ja ikää on 3v.

Kuvassa mini-mustat Mimmi sekä äitinsä Muska

Vaikkei Muska nyt pärjännytkään niin onneksi saatiin "perhe"piirissä menestystä... Muskan sekä Merrin puolisisko Noora (Amarantes Versus Per Lei) oli hienosti PN1 ja sai näin viimeisen sertinsä ja valioitui! Onnittelut siitä kasvattaja Kirstille sekä Leo omistajalle!

Päivän päätteeksi käytiin vielä pyörähtämässä kasvattajaluokassa Muskan kanssa. Nelikko koostui Muskasta, Noorasta, Aidanista sekä soopelijunnu Miinasta! Tuloksena kasvattajaluokan 2 ja KP! Kehien jälkeen käytiin vielä moikkaamassa meidän suipponokkien mammaa Capria, sekä Kiiwiä, Jaffaa ja Maruna nuorukaista! Oli kiva nähdä niitäkin pitkästä aikaa! 

Sunnuntaina lähdin yksin matkaan Merrin ja Muskan kanssa, aivan liian aikaisin aamusta, klo 6. Huoh! Kun on herännyt koko vkon klo 4.25 niin olisi ollut kiva nukkua vkonloppuna hieman pidempään, mutta kaikkihan on vapaaehtoista joten... Pikkaisen jännitti kun ajeli Heinolaan päin että selvitäänkö päivästä ilman kastumista. Ajomatkalla nimittäin sateli eikä Heinolan suunnassa näyttänyt yhtään selkeämmältä. Mutta kuin ihmeen kaupalla niin selvittiin ilman sadetta ja loppujen lopuksi saatiin vielä nauttia auringonpaisteesta!

Merrin päivä ei lähtenyt ihan ihanteellisesti käyntiin kun toisen pää meni aivan sekaisin nättien shelttityttöjen hajuista. Vaikka kenelläkään ei ollut juoksuja niin herra vaan sirkutti koko ajan. Arvelin että nyt ollaan vaikeuksissa, sillä herra kerää juuri tuolla tavalla sisäistä patoutumaa ja silloin häntä ei tule kestämään alhaalla. Ja näinhän siinä kävikin... Vaikka Kirsti yritti komentaa niin herran ilme oli juuri sellainen että aivan sama mitä sanot, mä teen juuri niinkuin haluan. Nina esitti Aidanin joten Merri oli vasta toisena vuorossa. Kävin silloin sanomassa Kirstille että vaihtakaa lennossa esittää Merrille niin vielä voi olla jotain toivoa. Merri hieman häkeltyi esittäjän muutoksesta mutta tokeni siitä hetkessä. Häntä oli parempi vaikka nousikin aivan liikaa tuomarin mieleen. Merri ei muutenkaan ollut sellainen mitä hän haki... vaikka ei kyllä yhtään pystynyt sanomaan millaista shelttiä tanskalainen Tomas Rohlin oikein haki. Oltiin koko porukalla aivan pyörällä päästä kun katsottiin tuomarin valintoja... No Merri sai EHn mikä oli pieni pettymys kun se nyt pilasi meidän hienon putken. 

Merrin arvostelu; AVO EH

*arvostelu tulossa*

Muska oli tällä kertaa enemmän tuomarin mieleen ja tällä kertaa esitin liikkeetkin kävellen jottei taka-ahtaus niin selvästi näkyisi. Neiti oli oikein säpäkällä päällä ja oli tuomarin mielestä ERInomainen... Loppujen lopuksi Muska oli AVO ERI (5). 

Muskan arvostelu; AVO ERI (5)

*arvostelu tulossa*

Pikkaisen rupesi huvittaman kun seurasi tuomarin valintoja ja kehän toimintaa... Tuomarin inttikaveri vaimoinen oli matkustanut näyttelyyn Tanskasta ja yllätys yllätys he korjasivat koko potin. En väitä etteivät koirat olisi olleet hienoja ja tyylikkäitä, mutta se oli vaan niiiiiin selvää! Tämä on yksi syy miksi en välitä näyttelymaailmasta kun kaikki perustuu vain jonkun mielipiteeseen ja aina on näitä naamatuomareita mitkä suosii tuttuja ja niiden koiria... Agilityssä kaikki on koirakosta itsestään kiinni. Tyylipisteitä ei jaeta! Se voittaa kuka tekee virheettömän suorituksen nopeiten, piste! 

Käytiin me taas pyörähtämässä samalla kokoonpanolla kasvattajaluokassa ja tälläkin kertaa oltiin toisia KPn kera. Ja hieno kuva meidän kokoonpanosta; Aidan, Muska, Miina ja Noora!

Oli omalla tavaa kivaa pöyrähtää kehässä, varsinkin kun itse nyt pääsin pitkästä aikaan esittämään. Mutta kaikki se vaiva ja maksut, ja sitten kaikki on yhden ihmisen mielipiteen varassa. Itse tiedän millainen Merri on... se on saanut niin monta kertaa samanlaiset arvostelut oli tuomari sitten mistä... Se vaan riippuu tykkääkö tyypistä vai ei. Merri ei kuitenkaan ole mikään tyypillinen perus britti sheltti joten jos valioksi sen haluaisi niin huoh! Joskus voidaan kokeilla käydä ulkomailla hakemassa sille sertit että päästäisi valioluokkaan. Ehkä sitä kautta voisi napsahtaa sitten se Suomen sertikin. Mutta jaksaako nähdä vaivaa kun näyttelyt eivät kuitenkaan ole se intohimo. No ehkä tämä häntä-ongelma on suurin syy siihen... Muskan kanssa taas... Neiti on kuitenkin siro ja siitä ei saa tekemälläkään mitään tukka-jumalaa! Pikkuvirheitä on sen verran... esim. pientä taka-ahtautta, joten jos ERIn saa niin siihen ollaan tyytyväisiä, ja jos sijoitutaan niin se on todella hienoa! 

Nyt meidän näyttelyturnee on ohi ja käännämme katseen jo tulevaan... Aksailuharkat on jo järkätty ja uusia pentusuunnitelmia on vireillä, mutta niistä seuraavassa postauksessa hieman enemmän! 

World Dog Show - Maailman Voittaja 2014

Monen näyttelyihmisen vuoden kohokohta oli viime vkonloppuna! Harvinaista herkkua näin Suomen maaperällä. Viimeeksi nautittiin isoista karkeloista vuonna 1998, silloin turistina katsomon puolella. Silloin meni 3 päivää kaverin kanssa kierrellen kehiä ja tutustumassa oheisohjelmaan mm. paimennukseen. Tällä kertaa selvittiin huomattavasti lyhyemmällä visiitillä vaikka nähtävää ja koettavaa olisi varmasti riittänyt useammallekin päivälle.

Merrin kanssa lähdettiin varhain sunnuntaiaamuna kimppakyydillä kohti messaria. Puol kasi perillä ja selvittiin ilman suurempaa jonotusta. Yritin selvitä mahdollisimman vähillä tavaroilla, häkki ja pieni reppu sekä kaljakärryt häkin kuljetusta varten. Alunperin olin aatellut selviäni ilman metallihäkkiä, mutt Stiina oli juuri samana vkonloppuna moikkaamassa kasvattajaa ja oli vienyt pienemmän kevythäkin mukanaan. No mutt menihän tuo metallihäkkikin suhkot kivuttomasti.

Sheltit alkoivat klo 9... nartuilla! Uroskehää piti odottaa vielä tunti ylimääräistä ja meinasi ihan tuntua puuduttavalta odotella ja kyttäillä kelloa. Merriä tuli harjailtua ja puunattua ihan antaumuksella, vaikka herra aloittikin karvanpudottamisen heti sawoshown jälkeen. Tuntui, ettei herrassa ollut juuri mitään mitä harjata mutta onneksi kaverit sanoivat sen olevan vielä hyvässä turkissa. Ilmeisesti helle teki tepposet, sillä herra ei ole koskaan tähän aikaan vuodesta pudottanut turkkiaan. Vasta sitten kun joulukuun messarin ilmo alkaa!

Ystäväni Katriina esitti jälleen Merrin. Pikkaisen oli tällä kertaa hakemista kun Merri kadotti minut näkyvistä ihan tyystin. Ei meinannut oikein keskittyä esiintymiseen kun kyttäsi ja etsi miuta väkijoukosta. Katsojia oli kuitenkin sen verran paljon kehän laidalla ettei nähnyt miuta ollenkaan. Onneksi kuitenkin sen verran Kati sai Merrin pidettyä aisoissa että tuomarin mielestä herra oli ERInomaisen arvoinen. Aivan huippua! Kehässä pyörähti 16 AVO-urosta ja 9 sai ERIn... Kilpailuluokassa Merri esiintyi todella hienosti kun itse saatoin sen kehään ja seisoin koko ajan kehän "sisäpuolella" penkkien vieressä, aivan siinä kulmassa mihin ensimmäinen koira laitetaan seisomaan. Nyt Merri tiesi koko ajan missä olin niin ei tarttenut etsiä. Vanha brittiläinen miestuomari Albert Wight etsi hieman toisenlaista tyyppiä joten ei sijoittumista kilpailuluokassa. Se ei ollut mikään suuri yllätys sillä eihän Merri ole mikään perusbritti vaikka isä onkin brittiläinen. Onneksi kehän laidalle oli Merrin suurimmat fanit; tutut ympäri Suomea, kasvattaja sekä kauimmat fanit kaukaa Australiasta. Kolme vanhempaa naista istuivat siinä vieressäni ja he kehuivat Merriä niin vuolaasti. Ottivat kuvia ja kertoivat miten upea herra on. Olisi kuulma menestys taattu Australiassa... :). Eikun sinne siis!

Arvostelu tulossa

Kilpailuluokan jälkeen käytiin Merrin kanssa ostamassa Kiialle valioruusukkeet ja käytiin vielä poseeraamassa hienolla jalustalla Helsinki-taustalla.

Näyttelystä jäi hieno fiilis... herra on aivan mielettömän upea ja helppo esitettävä! Olisi edelleen niin hienoa itse sitä viedä mutta tän hetkisen häntä ongelman kanssa en todellakaan viitsi heittää rahoja hukkaan jonkun EHn takia. Herra on ERInomaista tyyppiä ja joskus tulevaisuudessa sertinsä ansainnut. Toivon mukaan niitä sieltä joskus napsahtaisi... Seuraava koitos olisi Kouvolassa sekä Heinolassa heti reilun vkon päästä. Silloin Muskakin pääsee kehään!

P.S. Näin Eliniä ja Vindiä näyttelyssä. Vind oli jälleen aivan ihana itsensä ja onneksi Mimmi on perinyt isänsä luonteen! Herra kisasi veteraaneissa ja pärjäsi hienosti ollen VET ERI2. Onnittelut siitä Elinille ja Vindille!

SawoShow 2014

Ollaan siirrytty jo elokuulle ja nyt on alkanut Merrin vuoden-näyttelyt-kuukaudessa-turnee! Parempi hoitaa kaikki kerralla kuin ripotella niitä pitkin vuotta. Jää enemmän aikaa aksailuun :)!

Vkonloppu vietettiin siis Kuopion helteessä harmaiden kanssa. Merri oli pääosassa kun Kiia taas hoiti turistikoiran virkaa oikein hienosti. Lauantai aamuna lähdettiin hyvissä ajoin liikenteeseen ettei tulisi sitten äärimmäisen kiire. Se tuppaa olemaan meikäläisen helmasynti! Nyt ei ollut sen kanssa ongelma! Oltiin ysin paikkeilla perillä joten onneksi jäi aikaa äheltää kaikki tarvikkeet näyttelyalueelle. Vaikka oltiin ysin aikaan perillä niin silti jouduttiin parkkeeraamaan perimmäiseen nurkkaan ja meinas kyllä hermo mennä kun kärräsi kaikki tarvikkeet sopapohjaisella parkkiksella. Onneksi pahimmassa paikassa sain apua ystävällisiltä mieshenkilöiltä :)! Neiti hädässä!

Näyttelypaikalla teltta pystyy ja odottamaan Merrin esiintymisvuoroa. Kasvattaja Kirsti oli luvannut esittää Merrin joten miun huoleksi jäi vain laittaa herran karvat ojennukseen. Kehässä herra esiintyi aivan mielettömän hienosti ja tulokseksi ekalla kierroksella saatiin ERI. Aussi tuomari Donna Saltau ei ollut mikään helppo tapaus... H:ta ja EH:ta jaettiin helposti, jopa valioluokassa. Kilpailuluokassa oli vain kolme ERIn saanutta ja lopputuloksena Merri oli AVO ERI2 SA. Ihan hyvin sillä luokan voittaja oli lopputuloksissa PU1 ja VSP. Ei siis huonolle hävitty. Päivän näyttelyssä ulkomaalaiset sekä tuontikoirat veivät pisimmät korret joten ollaan oikein tyytyväisiä siihen mihin päästiin tuossa seurassa. Arvostelu oli oikein hyvä...

"4 year old blue male. Excellent colour with good tan. Almond shape eye. Correct ear set. Balanced skull to muzzle. Smooth foreface. Good size and substance of bone. Level topline. Moved out and back well with a smooth gait."

Katsottiin pitkästä aikaan myös nartutkin ja ROP. Kasvattaja ryhmiä ei enää jääty katsomaan kun alkoi sen verran vatsa kurnimaan ruuasta ja haluttiin jo lähteä kohti meidän tulevaa yöpaikkaa, Rauhanlahtea. Menomatkalla oli pakko hakea ruokaa, sillä mihinkään ei pystynyt jäämään syömään aivan mielettömän helteen takia. Mutt mikäs parempaa kuin syödä sitten kaikessa rauhassa luonnonhelmassa :)

En ole reiluun 20 vuoteen nukkunut teltassa joten oli oikeasti hauskaa pystyttää telttaa ja miettiä millaista se oikeasti tulee olemaan. Oon oikeasti viimeeksi nukkunut teltassa alle 10 vuotiaana mammame pihamaalla. Mietin pitkään kuluneella vkolla että miten järkkäisin yöpymiseni ku en ollut vielä varannut mitään hotellia tai muutakaan majoitusta. Kun tarkastelin sääennustetta niin ei ollut epäilystäkään ett uhraisin rahaa hotelliin. Mikään ei ole pahempaa kuin pieni hotellihuone mikä on aivan mielettömän kuuma ilmastoinnista tietoakaan. Mitkään tuulettimet eivät pahemmin auta. On muutama yö tullut pyöriskeltyä sängyssä peittoa viskoen ku on ollut niin kuuma. Koiratkaan eivät ole pystyneet kunnolla nukkumaan, tai ainakaan Merri.

Koska sadetta ei ollut luvassa juuri nimeksikään niin teltta majoitus oli oikein hyvä vaihtoehto. Koska elokuussa yöt ovat jo viileitä niin ei ainakaan tarvinnut kuumuudesta kärsiä. Ja Merri kiitti! Kiia ei ollut niinkään tyytyväinen vaan toinen jäi kaipaamaan hotellin pehmeää sänkyä ja tyynyä :).

Herättiin aamulla ajoissa ja aamulenkin jälkeen kasasin kamat nopeasti kasaan. Halusin tällä kertaa olla todella ajoissa näyttelypaikalla sillä en halunnut parkkeerata viimeiseen nurkkaan ja raahata kamoja sitten koko sitä matkaa näyttelyn päätyttyä. Ja se kannatti. Nyt päästiin ihan portin eteen! Ja toinenkin syy miksi halusin olla ajoissa liikenteessä oli se että minun piti etsiä Merrille esittäjä. Kirsti ei päässyt itse paikalle joten paniikki paniikki. Kokeilin ekaksi itse, mutta senhän nyt tietää mitä siitä tulee... Juu ei! Pari muutakin ihmistä kokeili huvikseen Merriä vaikka heillä oli omat urokset esitettävänä. Se oli jännä katsoa millä tyylillä Merriä pitää esittää sillä kun ruotsalainen Linda Andorsen kokeili niin Merri ei laskenut häntää missään vaiheessa. Hän yritti saada Merrin energiaa pois ja pyöritti ja pyöritti koko ajan. Se oikeasti vaan teki hallaa koko häntä jutulle. Sitten Päivi kokeili... meni jo hieman paremmin vaikka Päivi komensikin ehkä hieman liian kovasti häntää alas.

No onneksi sain Merrille todella hyvän esittäjän ja Merri esiintyi hänen kanssaan todella hienosti. Kiitokset Silja Pietilänaholle Kemiin! Siljan rauhallinen tyyli, mutta tarvittaessa jämäkkyys sopivat Merrille hienosti. Tuloksena oli lähes identtinen eiliseen eli AVO ERI2 mutt tällä kertaa SA jäi saamatta. Aluksi näytti että hollantilainen tuomari Jo Schepers jakelisi eriä jokaiselle mutta ei sitten ihan niin ollutkaan. Arvostelu oli jälleen hyvä.

"4 years very nice dog. Very good in type. Very good propotions. Very nice head. Good eyes, ears and theeth. Good neck, topline and tail. Good forechest and ribs. Good angulations. Very nice coat, good color. Good movement and temperament."

Merri esiintyi hienosti ja käyttäytyikin upeasti kehässä vaikka viime kerrasta on yli vuosi. Nyt tulevana sunnuntaina on luvassa Maailman Voittaja 2014. Vaikkei menestystä lähdetäkään hakemaan niin on vaan niin kivaa päästä aistimaan sitä tunnelmaa ja katsomaan mitä uusia koiria saapuu kehään ulkomailta. Ja eihän sitä koskaan tiedä miten sitä käy...
 

Penkkiurheilua parhaimmillaan

Jalkapallon mm-kisat ovat rytmittäneet meidän viime aikaisia päiviä ihan kiitettävästi. Aamupäivästä ollaan käyty lenkillä ja touhuiltu. Puolen päivän aikaan onkin sitten hyvä aika huilahtaa, syödä ja katsoa samalla pari tuntista koostelähetystä edellisen illan peleistä. En siis todellakaan oo koskaan jaksanut katsoa niitä viimeisimpiä pelejä vaan silloin ollaan kiitettävästi höyhensaarilla. Koiratkin kiittävät tästä parin tunnin lepotauosta sillä kaikki vetelevät sikeitä ihan kympillä, jokainen omissa lempipaikoissaan - Kiia ikkunalaudalla, Merri jalkojeni juuressa sohvan edessä tai sitten omassa pedissään, Muska sitten ruokapöydän alla. Pari tuntia menee kyllä kevyesti kun vielä ottaa läppärin syliin ja tekee työhakemuksia tai etsii uusia avoimia paikkoja! Yllättävän paljon menee aikaa kun tekee jokaisesta työhakemuksesta yksilöllisiä.

Viime aikoina ei ole mitään uutta työnhaku rintamalta, mutta sen verran voin kyllä sanoa ett paikkakunnan vaihdos on varmasti edessä jos haluaa tehdä muutakin kuin jotain hanttihommia. Ei miuta todellakaan paikkakunnan vaihdos haittaa vaan itseasiassa odotan sitä innolla. Olen hakenut töitä sellaisista kaupungeista joista tunnen joitain ihmisiä ja tiedän niissä olevan hyvät aksailumahdollisuudet ;). Niitä kaipaan todella paljon. Haluan saada molemmat koirat kunnon ryhmiin - oli kyseessä sitten ihan seurojen viikkoryhmä tai maksulliset koulutusryhmät.

Viime vkonloppuna käydyt agilityn mm-karsinnat kertoivat hyvin mistä päin Suomea ne huippukoirakot tulevat. Onhan tietysti massasta helpompi poimia ne helmetkin, mutta onhan se vaan että koulutustaso ja -tarjonta. Tänä vuonna jouduin katsomaan kisoja vain livestreamin välityksellä vaikka osallistumisoikeus olisikin ollut. Kaverini häät olivat juuri lauantaina vaikka hänellä olikin kaunis ajatus laittaa oma hääpäivänsä juuri sellaiseen ajankohtaan ettei olisi mitään kisoja silloin. Hän ei vaan muistanut että mm-karsinnat järjestettiin tänä vuonna aikaisemmin kuin viime vuosina. Vaikka lauantai jäi aivan näkemättä niin onneksi sunnuntaina tuijotettiinkin kisasuorituksia silmä kovana.

Heti aamusta lähtien läppäri auki ja aamiaispöytään aamupuuron ja lehden seuraksi. Aamupäivä lenkki hoidettiin koirien kanssa radan vaihtumisen yhteydessä - nollakoira ja rataantutustuminen vei hyvin aikaa. Keskipäivästä katsottiin sitten agilityä sekä jalkkista, ja nautittiin jälkimmäisen tapahtuman sponsorin lounasta. Oli sen verran kooma päivä kun hääjuhlista selvittiin kotiin vasta klo 1.30 ja reilun 6 tunnin yöunien jälkeen "pirteänä" ylös! Päivälenkki suoritettiin jälleen radan vaihdon yhteydessä vaikka vikan radan loput maksit ja medit/minit katsottiin sitten Stiinan luona kun läppärin mokkulasta loppui siirtonopeus juuri ratkaisujen hetkellä.

Oli kyllä niin koukuttavaa katsella vikaa rataa kun niin paljon oli ihmisillä pelissä. Nähtiin aivan mielettömän hienoja ratoja, vauhtia, taitoa, onnistumisia mutta myös niitä katkeria epäonnistumisia, pikku virheitä ja pikku sievää... Tuomarit olivat tehneet minusta ihanan juostavia ratoja missä sai nauttia vauhdin hurmasta, ei mitään nysväämistä. Kyllä kun katsoi menoa karsinnoissa niin olisi kyllä niin tehnyt mieli olla mukana. Nyt vaan kasvoi suurempi nälkä lähteä keräämään uusia nollia ens vuotta varten, ensin Ouluun ja sitten Jyväskylään.

Kiian kanssa käytiin viikko sitten fyssarilla ja edellinen sessio oli tuottanut tulosta. Paljon paremmassa kuisissa oli neiti vaikka vielä oli kireyksiä vasemman takajalan ulkokiertäjissä. Ne ovat siis pienemmät kuin oikeassa jalassa joten ne rasittuvat helposti. Nyt aloitamme ulkokiertäjien treenaamisen jotta saadaan lihastasapaino paremmaksi. Vaikka tällä hetkellä liikkeet ovat normaalit niin vielä levossa vasen jalka kääntyy sisäänpäin. 2 vkon päästä mennään sitten uudelleen fyssarille.

Merrikin oli Kiian kanssa mukana fyssarilla ja katseli silmä tarkkana mitä Kiialle tehtiin. Herra säästyi tällä kertaa käsittelyltä vaikka se tekisikin sille hyvää. Syy miksi herra oli mukana, oli Muska. Neiti aloitti juhannusvkolla juoksunsa ja joten 10 päivä juuri fyssaripäivänä. Muska oli juuri aloittanut Merrin liehittelyn, joten kun lasketaan 1+1 niin tuloksena on kaaos. Ei siis mennyt aikaakaan kun herrasta kouriutui jälleen harmaavarpunen mikä sirkutti ja sirkutti. Tämä oli myös syy miksi vkonloppuna lenkit hoidettiin karsintojen radanvaihdon yhteydessä. Ei noitten kaikkien kanssa ollut kovinkaan miellyttävää eikä rentouttavaa kävellä kun herra vaan kyttäs milloin pääsis "hameen helman alle" ja neiti oli tilaisuuden tullen tyrkyttämässä itseään. Kiiankin ilmeestä näki ett onko aivan pakko kävellä noitten kanssa. Nyt h-hetki on jälleen ohi ja rauha maassa. Koirat saavat jälleen liikuskella ympäri taloa miten tahtovat vaikka tällä hetkellä nauttivat hiljaisuudesta ja nukkuvat viime päivien hössötystä pois. Sitten päästään jälleen treenaamaan!

Viime vkolla aloitettiin jälleen hölköttely, joka toinen aamu juoksuvermeet päälle heti ylösnoustua. Joko juoksen yksin tai koirien kanssa. Tilasin viime vkolla jopa uudet ihanat juoksutrikoot ja eilen sain hakea ne postista. Huomenna pääsen sitten kokeilemaan niitä ihan käytännössä. Hyvät juoksutrikoot ovat ihan ehdoton asia sillä aikaisemmat pitkälahkeiset trikooni ovat jotain halpamallia ja ne ovat äärimmäisen raivostuttavat päällä. Tuntuu että ne koko ajan tippuvat ja niitä saa olla koko ajan kiskomassa ja asettelemassa. Nyt ei ole sitä ongelmaa vaan nää uudet Kari Traa:n trikoot ovat aivan POP!

karitraa.com

Seuraavaksi olisi vuorossa sitten uudet juoksukengät... Oon kyllä huomannut ett "aksailukengät" eli Inov-8 ovat tähän mennessä olleet kyllä parhaimmat juoksukengät ikinä. Pitäis vaan saada uusiksi kengiksi kahden kengän yhdistelmä... vaikeeta! Pitäis saada Inov-8 X-talon 160:een vain Trailroc 245:n lesti. X-talon 160 lesti on aavistuksen liian kapea meikäläisen lyhyelle mutta leveälle jalalle.

Jos nämä säät nyt hieman paranisi ettei tarttis koko ajan kuivatella vaatteita. Onneksi kun juoksee joka toinen päivä niin kerkee ne vaatteetkin kuivumaan. Ainut raivostuttava juttu vaan on kun pitää koiratkin pestä joka juoksu kerta! Mutt onneksi on kesää vielä jäljellä :)! Nyt käynnistellään konetta, että saadaan syksyllä sitten ruveta tositoimiin ja kunnolla toteuttamaan fysiikkatreenejä ens vuotta ajatellen. Juoksuvoimaa, -vauhtia, ketteryyttä lisää, sähäkkyyttä liikkeisiin jne. Mutt palataan siihen kun edistystä alkaa tapahtua!