Hyvää Ystävänpäivää!!!

Kylmä kuono, pyöreät silmät, lämmin katse. Nouseva tassu ja kallellaan oleva pää.

Korvat, jotka yrittävät ymmärtää, käsittää... Sinun koirasi!

Hän ei pyytänyt tulla luoksesi

Hän tuli, koska niin halusit.

Hän tuli ollakseen ystäväsi, ollakseen uskollinen.

Hän tuli antaakseen Sinulle rakkautta ja ollakseen kanssasi jos olet yksinäinen.

Hän saa Sinut hyvälle tuulelle

kun olet surullinen.

Hän ottaa sinut vastaan iloisin hännänheilautuksin kun tulet kotiin.

Hän tarvitsee Sinua leikkimään, huolehtimaan.

Hän tarvitsee Sinua johtajakseen.

Hän tarvitsee Sinun rakkauttasi.

Hänet on jätetty Sinun käsiisi.

Hän antaa Sinulle seuraa ja iloa.

Rakkautta koko sydämestään.

Hän vahtii ja suojelee Sinua.

Hän ei hylkää Sinua, niin kauan kun elää.

Hän antaa sinulle turvallisuuden tunteen. 

-tuntematon-

Kun ajattelen kaikkea sitä, mikä olisi voinut jäädä tapahtumatta ilman sinua,

olen iloinen, että sinä olet olemassa - ystäväni!

Oikein hyvää Ystävänpäivää kaikille nelijalkaisille kuin kaksijalkaisillekin ystävilleni,

olette rakkaita!



Suunnittelua, pähkäilyä, kyselyä ja turhautumista

Viikko sitten päästiin Kiian kanssa osallistumaan ryhmämme ensimmäisiin treeneihin, kiitos hieman alentuneen pakkasen mikä laski jopa -13:sta. Se tuntui jopa siedettävältä sen parinkymmenen jälkeen. Eihän tietysti vieläkään mikään hiki ollut ja hieman kateellisena ollaan niille keillä on lämmin halli missä treenata. No onneksi sentään on katto pään päällä!

Ensimmäisenä tehtiin 4 hypyllä saksalainen, vetoa 6 putkeen ja päällejuoksu 8 hypylle. Kaksi ensimmäistä ei todellakaan olleet ne helpoimmat ja parhaimmat vaihtoehdot Kiian kanssa. Jos kisasuoritus olisi ollut kyseessä niin oltais kiitettävästi valssattu putken edessä. Mutt mitäs sitä aina menemään sieltä mistä aita on matalin. Pakkohan se on joskus haastaa itsensä. Saksalainen toimi ihan jees kun vaan malttoi ja antoi todella vahvan käskyn kropalla. 5 hyppy tuotti hieman tuskaa kun siinä piti odotella ettei Kiia käänny liian tiukasti ja tule hyppyjen välistä. Ja sitten kun odoteltiin niin sitten Kiia lukitsi putken väärän pään aika vahvasti ja sinnehän se sukelsi kerta toisensa jälkeen. Tuossa oli todella hankalaa kun kroppa kääntyi aina liian aikaisin putkeen päin ja silloinhan sitä oltiin juuri siellä väärässä päässä. Lopussa käytin vastakättä mutt senkin kanssa pitää olla todella varovainen kun huomasin senkin kääntävän kroppaa vahvasti jos tekee väärin. Kiia on vielä siitä pirullinen kun se kerran tekee rataa niin se kanssa muistaa miten sitä mennään. Eli jos ollaan ekoilla kerroilla menty väärin niin se muistelee ett sinne piti mennä seuraavallakin kerralla. Poisoppiminen on sitten hieman työläämpää kun saa käyttää hieman vahvempaa ohjausta. Kyllä me sitten lopuksi saatiin tennispallon avulla Kiia seuraamaan ohjausta ja menemään sinne oikeaan päähän mihin oli tarkoituskin. 8 päällejuoksu meni myöhäiseksi ja Kiia meinasi ajautua miun väärälle puolelle. Kepeille meno meni ekalla kerralla säheltämiseksi ja Kiia meni ihan väärästä välistä sisään. Tokalla kerralla hieman rauhoitin tilannetta ja pikkuinen veto piti suorittaa niin johan alkoi lyyti kirjoittaa. Hieman harmitti nuo kepit kun Kiia normaalisti hakee keppikulman todella hienosti. Voi olla ett pitkä tauko on hieman vienyt parasta terää pois ja asiaa pitää alkaa muistuttaa ihan todenteolla.

Lopuksi kokeiltiin niisto-sokkareita! Heti kun pidin pienen liikkeen mukana enkä mennyt valmiina odottamaan niin Kiia teki aivan loistavaa työtä. En kertaakaan kääntynyt/jäänyt katsomaan miten meni mutt palautteena sain ett Kiia kääntyi aivan superhienosti ja todella tiukasti eli noita meidän kannattaisi käyttää jatkossa. Kunhan vaan aloitetaan toistojen tekeminen niin pääsee odottamisesta eroon ja loppujen lopuksi vain niisto merkki riittää. Siihen on vielä kuitenkin pitkä tie mutt pikku hiljaa :)

Tiistaina koirat viettivät äitin kanssa ulkoilupäivän; lenkkeillen 2x1,5 tuntia ja siihen vielä päälle potkukelkkailua. Tämän jälkeen pakkanen alkoi taas kiristyä joten Merrin torstaitreenit jäivät väliin. Lauantaina mentiin kuitenkin hallille päiväsaikaan kun pakkanen oli taas sen verran lauhtunut alle -15. Vuorossa oli ratatreenit harmaiden kanssa + tietysti parin muunkin innokkaan LAUlaisen. Tehtiin Jari Tienhaaran kolmosen rataa, mielessä ens kesän sm-kisat joissa Tienhaara on yksi tuomareista.

Molempien harmaiden kanssa alun 2 hypyn pakkovalssi... Mikä se on? Never heard!!! Merri paahtoi 2 hypyn suoraan ja Kiia ei vaan muuten vaan lähtenyt hyppäämään. Vaikka pakkovalssi on Kiian kanssa toiminut tähän mennessä ihan sika hyvin niin näköjään tauko on taas tehnyt tehtävänsä. Merri kaipaa selvästi vahvistamista. Päätin leijeröidä puomin ja vaan lähettää renkaalle. Molempien kanssa aivan superisti. Oikein kiihdyttivät renkaalle sen minkä kerkesivät. Kiian kanssa 6 hypyn takaaleikkaus onnistui mahtavasti ja tein persjätön 7 jälkeen jotta pääsin seinän puolelle jatkoa ajatellen. Merrille on iskenyt jokin aivan ihme kysely-ikä kun ei lähtenyt 6 hypylle ei sitten mitenkään. Pyöri vaan ja ihmetteli ja pohdiskeli vaikka hyppy on aivan nenän edessä. Voi kökkö! Mihin miun irtoava poika on nyt hävinnyt? Toivon mukaan on vain tilapäistä! 10 hyppy tuotti päänvaivaa... Ekaks meinasin tehdä saksalaisen mutt se ei onnistunut kovinkaan hyvin Kiian kanssa kun Kiia pyrki aina sille väärälle puolelle ja näin ohittaen pituuden. Tuota pitää ihan oikeasti harjoitella kunnon katsekontaktilla ja kunnon kädenvaihdolla. Merrin mielestä aivan turhaa kiertää kun voi hypätä suoraakin. Otin hypyn sitten puomin puolelta. Kiian kanssa ei tarvinnut kuin pieni veto niin se tuli tosi hienosti ja sain hyvin putkeen. Merrin kanssa piti tehdä ihan kunnon puolivalssi ett jätkä suostui tulemaan hypyn toiselle puolelle. Putken luona iski taas pieni kyselytunti ett pitikö tähän putkeen mennä vai mihin. Grrr!!! Loppupätkä meni sitten molempien kanssa ihan mukavasti, ei pitään ihmeempää.

Tänään koulussa luennoilla suunnittelin ja pähkäilin tulevia treenejä ja mitä ihan oikeasti pitää vahvistaa. No oikeastaan ihan kaikkea, ihan perusjutuista lähtien. Toistoja, toistoja, toistoja vaan kehiin ett saadaan joka asiasta niin varmaan pässilihaa kesään mennessä tai sitten vuoden loppuun mennessä. Ekaks aloitetaan ihan perusjutuista ja jatketaan sitten hieman vaikeempiin juttuihin. Nää pakkaset vaan tuottavat pikkaista turhautumista kun ei pääse kunnolla treenaamaan ilman syväjäätymistä. Kyllähän sinne tietyst pääsis mutt siinä on aika homma pitää koirat sen verran lämpiminä ett asiassa on jotain järkeä. On aika iso homma käydä hallilla 10 minuutin takia; 30 min lämppää, 10 min treeni ja sitten taas 30 jäähdyttelyä. Ja ei ole kiva ajella autolla lyhyitä matkoja tuossa pakkasessa. Äitin auto (miun Vectra siis lusmuilee autotallissa seisontavakuutuksessa) osoitti tänään jo hieman närkästymisen merkkejä kun oli joutunut seisomaan kylmässä koulun pihalla reilu 7 tuntia. Ei ihan tärähtänyt käyntiin kuin palmupuun alta. Vectra olis varmaan sen kyllä tehnyt mutt kesärenkailla sillä ei ole mitään asiaa talvisille teille :) Kunhan kevät taas koittaa niin sitten alkaa lyyti jälleen kirjoittaa, tai ainakin toivon niin. Se on varmaan niin närkästynyt seisomisesta ettei varmaan lähde käyntiin ei sitten kirveelläkään. Pidetään sormet ristissä ja varataan rahaa pikaiseen huoltoon :) Kyllä mie niin odotan sitä aikaa kun päässään taas koiruuksien kanssa matkaamaan Vectran kyydissä ympäri Suomea. 

Loppuun vielä muutama kuva pakkaspäiviltä, ja Muskan talvipukeutumisesta

Auringonpaisteessa kelpaa ulkoilla!

Mutt joskus on syytä pukeutua lämpimästi tassuja unohtamatta!

Sisällä lämpimässä uni maistuu hyvin ulkoilun jälkeen!

Shadeland Absolute Truth

Ihmiset tekevät aika ajoin sukututkimuksia joten miksen siis minä olisi yksi niistä. En todellakaan lähtenyt tutkimaan omaa sukuani vaan ihan mielenkiinnosta katsomaan millaisia sukulaisia Kiialle löytyy isän puolelta. Äidin puolelta nyt ei tartte niin kovin pitkältä etsiä, riittää kun kääntää päätä hieman niin näkee jo kaksi kappaletta :)

Joten lähdetään hieman liikenteeseen. Aloitetaan isovanhemmista ja jatketaan siitä sitten muutamiin jälkeläisiin. Roopella on rekisteröity Suomeen 18 pentuetta, joista aika moni on trikki-soopeli yhdistelmiä. Merle-trikkipentueita on 6. Aika harvasta merlestä löysin kuvia, joten otin vain muutaman Kiian sisarpuolen esittelyyn. En ole rasisti soopeleita kohtaan mutta jotenkin merlet on vaan se intohimo :)

isänemä: Riishill's Riis-Sengaliis

isänisä: Riishill's Marco Polo

isä: Shadeland Absolute Truth 

Roopen lapset

Cadinan Top Star, Susadan Hurvitellen, Sinisilkin Suvensini ja Amarantes Shaal Nur

Minitiimin Shine on High
emänä: Susadan Hurvitellen

Funnytail I'm too Famous

Ja muita Roopen sukulaisia eli 

<--tyttären poika ja

-->tyttären tyttären tytär

(jonka isä on Kiian eno)

Kiia ja Sinna (+Rasmus) ovat Roopen viimeiset jälkeläiset. On todella mahtavaa nähdä miten tietyt piirteet ja ulkonäkö periytyvät sukupolvelta toiselle. Myös Roopen vanhempien piirteitä on vieläkin näkyvissä muissa niiden jälkeläisissä, esim. Muskan isässä (eli Riishill's Marco Polo on Muskan isän emän isä). Voi vain sanoa että veri on vettä sakeampaa!

Nyt se talvi todella alkoi!

Koko joulukuu odoteltiin lunta ja sitä tuli aivan viimeisinä päivinä, tammikuu meni ihan mukavasti pikkupakkasessa ja heti kun helmikuu kolkutteli ovelle niin aaarghh, Siperian pakkaset vyöryy jälleen tänne. Onhan tietysti silloin kaunista, aurinkoista ja ja ja... Ihan sika kylmäääää!!! Uunia lämmitetään kahdesti päivässä, koirat käyvät vain pikkulenkkejä monta kertaa päivässä ja ei päästä aksailemaan. Vasta joulukuu pidettiin taukoa ja voi olla ett helmikuu menee tauon parissa. Nyt se lämmin halli ois aika poikaa! Meillä hallissa on se -10 vähintään ja varmaan kohta jo enemminkin. Pohja ja esteet vetää huurteisiksi niin ei oo mitään järkeä mennä koiran kanssa liukastelemaan sinne, ja muutenkin kun tuon lämpimänä pysyminen on aika suuri haaste.

Meillähän on joka koiralla manttelit ja oli jopa fleecetossuja, mutt ne on jotenkin johonkin hävinneet. Kiiaa ei mantteli haittaa, ja Muskakin on ihan sinut sen kanssa kun pääsee vapaana liikkumaan. Merri ei voi todellakaan sietää minkäänlaisia retonkeja niskassa vaikk miten ne ois vaan hyväksi. Ja muutenkin Merrillä on niin raivostuttavaa pitää manttelia kun pitää koko ajan tarkastaa ett se on nyt varmasti hyvin, ja ettei mahakappale ole valunut liian taakse. Muuten saa lenkin jälkeen pestä manttelin ja mahanalustan kun kultasuihku on mennyt aivan väärään paikkaan eikä sinne hankeen minne oli alunperin tarkoitus. Pitää vissiin ottaa neula ja lankaa (ja ompelukone) ja alkaa hieman tuunata Merrille paremmin istuvaa manttelia. Merrin huomioliivikin on tuunattu juuri hänelle sopivaksi tämän BillyBoyn takia. Sileävatsaiset tytöt on tästä syystä niin mukavia ja käteviä :)

Pakkasten keikkuessa siellä lähellä -25, lenkit on kummasti lyhentyneet mutt niitä pyritään tekemään hieman useammin päivän mittaan. Tammikuun viimeisenä päivänä kävimme nauttimassa ihanasta auringonpaisteesta Hanhiksella, ja lenkki oli mitä mainioin kun Lpr:annan seutu oli säästynyt kovimmilta pakkasilta Laatokasta nousevan vesihöyryn takia. Tai jotain sinne päin ne uutisoi. Sinä päivänä ei ollut kuin -13, joten hetihän sellainen hetki piti hyödyntää. Ei muuta kuin ulkoilemaan kameran kanssa.

Video meidän aamupäivälenkistä!

Terveisiä Suomen Turusta, ja hieman Liedostakin

Lauantaiaamuna herätys klo 2:15 ja nopeasti kamat kasaan ja autoon. Matka kohti Lietoa alkoi kipakassa pakkassäässä, -19 astetta. Onneksi auto oli mukavan lämmin ja ite olin nauttinut "aamupalaksi" 0,5 litran Battery-tölkin joten mikäs sitä ajaessa. Muutaman kerran pysähdyttiin jaloittelemaan ja hakemaan lisää piristettä eli suklaata huotsikan kaupasta. Matka sujui todella hyvin. Koirat nukkuivat lampaantaljalla auton takaboksissa ja tiellä ei ollut ruuhkaa. Kuka hullu nyt olisikaan liikenteessä siihen aikaan lauantaiaamusta. Hallille saavuimme vähän vaille 8, samoihin aikoihin kun kisojen työntekijätkin. Saatiin tovi odottaa ett pääsin ilmoittautumaan mutt saipahan siinä odotellessa varattua tosi hyvän häkkipaikan ja muutenkin tutkittua paikkoja. Kävimme koiruuksien kanssa reilun aamulenkin jonka jälkeen hallin sisälle virittäytymään tunnelmaan. Hieman jännitti mikä on Kiian vire näin parin kuukauden tauon jälkeen.

1. rata: Aloitettiin agiradalla ja kolmas este tuotti päänvaivaa jo heti rataantutustumisessa. Hieman hankala keppikulma, tiukka avokulma. Itse kulma ei ollut hankala mutt miten selvitä jatkosta niin se tuotti enemmin päänvaivaa. Päätin kokeilla pakkovalssia jotta pääsen keppien toiselle puolelle eikä tartte sitten vaihtaa puolta keppien jälkeen tiukalla valssilla. Ei oikein onnistunut pakkovalssi kun otin sen aivan liian tiukasti enkä antanut Kiialle tilaa tehdä käännöstä kunnolla. Pari mönkään mennyttä lähetystä ja 10 jo kepeiltä. Sitten päästiin vain yksi hyppy eteenpäin kun kosahti. Olis pitänyt tulla hyppyjen välistä niin Kiiahan porhalsi hyvin molemmat hypyt. Loppu rata mentiin sitten vaan kontakteja muistellen ja muutenkin ett saatiin ylimääräiset höyryt pois. Lopussa tuli vielä yksi kielto mutt se oli niin miun oma moka kun ei ollut kunnolla liikettä mukana.

2. ja 3. rata: Agiradalla jatkettiin ja viimeisenä hyppis. Nyt otin uuden taktiikan Kiian kanssa vauhdin ja irtoavuuden lisäämiseksi. Annoin sen räyhätä ja huutaa muiden suorittaessa rataa, mutt sitten kun ei ollut kuin enää pari kolme ennen meitä niin rauhoitin sen täysin. Hyvin näytti toimivan; Kiiassa riitti virtaa ja menoa mutt totteli ohjausta ja käskyjä todella hyvin. Kummallakin radalla meno oli tosi hyvää, kaarrokset olivat kyllä todella pitkät mutt niihin en nyt halunnutkaan puuttua. Pääasia ett Kiia sai suorittaa hyvää ja ehjää rataa. Molemmilta radoilta tuli nolla joten tuplanolla on nyt taskussa. Jippii!!! Aivan uskomatonta kun ajattelee heti tauon jälkeen. Hyvä Kiia!!! Voittajasta jäätiin noin parisen sekunttia ja se meni ihan totaalisesti pelkkiin kaarroksiin. Tällä hetkellä miulle on vaan tärkeämpää ett saadaaan hyviä suorituksia missä on tekemisen meininkiä. Jos rupeen liikaa tiukkaamaan niin Kiialta saattaa helposti vähentyä irtoominen ja sitä en todellakaan halua. Joten tällä tyylillä mennään nyt ainakin tovi.

Kisojen jälkeen päästiin shelttilenkille Merrin täyssiskon ja muiden paikallisten shelttien kanssa. Joukossa oli myös serkkupoika Bingley. Hyvin tuli koirat toimeen ja kaikilla menoa riitti. Merri keskittyi välillä vaan Mayan ja muiden naisten liahakointiin mutt kohtuuden rajoissa sentään.

Kuva: Sirpa Saari

Kyllä toisilla oli hauskaa kun pääs kunnolla lumipallojen makuun. Merri hallitsi hienosti ilma agrobatian. Lisää kuvia pääsee ihastelemaan täältä. Lenkin jälkeen käytiin ABC:llä syömässä jonka jälkeen suunnattiin hotellille; Sokoshotel Seurahuone. Hotelli oli tosi kiva ja huonevalinta oli kuin juuri meille tehty, käytävän viimeinen huone missä oli vielä kokolattiamatto. Iltalenkillä käytiin katselemassa hieman Turun nähtävyyksiä, tai oikeastaan hieman Aurajoen reunamia. Iltapalan jälkeen unta ei tarvinnut kauaa odotella vaan kaikki oli aika kanttu-vei jo ysin aikaan. Aamulla herättiin jo 5 aikaan todella pirteänä, oikeastaan koirat mutt ei todellakaan omistaja. Käytin kuitenkin koirat pienen korttelikierroksen kun olivat käyneet illalla niin aikaisin. Tämän jälkeen aamupala koirille ja takaisin nukkumaan. Seuraava ulkoilukerta tarjottiin kasin aikaan, jonka jälkeen oli kaksjalkaisten aamiaisen vuoro. Aah.. kunnon aamiainen, njam. Kyllä sitä tuli ahdettuakin taas kunnolla napaansa. Kyllä sen jälkeen jaksoi lähteä katselemaan hieman tarkemmin Turun tärkeimpiä maamerkkejä esim. Suomen Joutsenta, Turun linnaa. Kevyesti reilu tunti meni tuosta noin vain. Nopeasti takaisin hotellille hakemaan tavarat ja kirjautumaan ulos. Käytiin Sirpan luona moikkaamassa Mayaa, Miroa ja kissoja. Muska löysi niin yhteisen sävelen siskonsa kanssa. Toiset paini sisällä ja juoksentelivat pihalla oikein urakalla. Voi kun toiset nauttivat. Merri olisi niin kovasti halunnut messiin mutt nyt sai tytöt leikkiä aivan keskenään. Kiia keskittyi ruokatarjontaan ja tuijotuskisaan kissojen kanssa, minkä kyllä hävisi :) Kuvia päivän tarjonnasta (vierailu, Mayan ja Muskan leikit, pari muuta shelttiä, Merrin pujottelua, Muskan ja isänsä Teron poseerausta jne.) voi klikata tästä.

Kisapaikalle lähdettiin ajoissa jotta saatiin taas käydä kunnolla lenkillä ja rauhoittua ennen kisasuoritusta. Tavattiin tuttuja ja sukuloitiin uudestaan; tällä kertaa Muskan isän, Teron, kanssa. Oikein mukava tapaus! On isässä ja tyttäressä paljon samaa. Radalla sitten päästiin mittelemään kumpi on parempi, Muskan isä vai velipuoli! Lähdettiin nimittäin vielä peräjälkeen :)

1.rata: Aloitettiin agiradalla. Keppikulma, taas, tuotti hieman jännitystä kun piti miettiä miten saan Merrin vauhdin oikeaksi ettei paahda väärään väliin. No vauhti oli hyvä mutt Merri oli niin innoissaan aloituksesta ett sinkosi pois kepeiltä. Aloitus uudelleen ja loppurata meni aika kivasti. Muistuttelin kontakteja ja tehtiin sellaista varmaa rataa. Ilman keppimöhläystä mukavasti meni. Tulos 5 ja 6.sija

2. rata: Tää rata meni muuten ihan jees mutt putkien edessä kaarrokset valui aivan mielettömästi, aina miun selän taakse. Noita juttuja pitää harjoitella tosissaan ett saadaan sujuvampaa menoa jatkossa. Muuten kivasti eli nolla ja 2.sija ja toka LUVA.

3. rata: Hyppis! Huh huh huh mitä vääntämistä. Videolla ei näytä niin kauheelta miltä itsestä tuntui. Välistävedot ja sen jälkeen hyppysuora ja renkaan jälkeen meno kauempaan päähän putkeen. Oon joskus kerran ottanut harkoissa takaaleikkausta renkaalle ennen putkea mutt siitä on jo aikaa todella reilusti. En uskaltanut kokeilla sitä radalla joten aattelin saada Merrin kääntymään puolivalssilla. Ainut ongelma mikä tuossa oli niin jäin vaan välistävedon jälkeisen valssin takia aivan sikana jälkeen ja sitt mentiin tyyliin odota-odota-mie-tuun-täältä. No mutt saatiin tilanne pelastettua ja rata jatkui. Sitten tultiin suoralle radan toiseen suuntaan. Ohjasin ulkoreunaa pitkin koska pussin jälkeen moni koira oli mennyt vääräänpäähän putkea. Merri oli menossa ihan oikein mutt sitten rupess armoton pyöriminen ennen putkea ja tuomari antoi kiellon. Moni ei olisi antanut mutt minkäs teet. Loppu mentiin sitten niin ja näin. Lopputulos oli sitten se 5 ja voitto! Vain kaksi teki tuloksen, me ja Tero! Pikkaisen jäi harmittamaan tuo putkikielto kun aina niin varma putkikoira on alkanut tekemään noita kieltoja just jos ohjaan ulkopuolelta. Viime harkoissa teki aivan samaa. Pitää vaan alkaa taas vahvistamaan niitäkin.

Kenraaliharkat ja lihashuoltoa

Tällä viikolla Kiia on päässyt jälleen aksailemaan ja muistelemaan pikkujuttuja. Kiia toimi aivan sairaan hyvin, olin todella ylpeä siitä. Vaikka intoa oli kuin pienessä pitäjässä niin malttoi kuunnella kunnolla ja loppuun asti. Harjoiteltiin pikkaisen hyppykuvioita ja niissä pyörimistä ajatuksissa Heidi Viitaniemen bravuurit. Sitten otettiin keppejä vedätyksellä ja hieman hankalampia lähestymiskulmia, kontaktia puomilla ja mutkaputkeen menoa kun ohjaan "ulkopuolella" ja teen takaaleikkauksen. Siinä kohtaa hurrasin ihan kympillä kun Kiia ei edes miettinyt, meni vaan. Jes! Ilmeisesti tauko tekee hyvää ett intoa on niin paljon ettei se kerkee ajattelemaaan liikaa :) Merrin kanssa tehtiin ihan samoja juttuja mutt, ylläri, sen kanssa saatiin hieman tahkota tuota putkeen menoa kun ohjaan ulkopuolelta. Putkihullu mietti tällä kertaa aivan liikaa, ja ei millään meinannut malttaa mennä putkeen. Ihme tyyppi :). Kepit meni hienosti, varsinkin kun laitoin toka vikaan väliin yhden kaaren muistutukseksi. Loppuun otettiin vielä loppusuora harjoitus kun viime kisoissa loppusuora oli aivan karseeta kaartelua milloin minnekin. Nyt kun Merri on alkanut kääntyä paremmin niin nyt sitten meinaa tuo irtoaminen hieman kärsiä. Sitäkin pitää muistaa vahvistaa säännöllisesti.

Eilen oli jälleen Merrin ryhmätreenipäivä. Teemana oli oma toiveeni, välistävedot. Aloitettiin ihan ekalla 5 esteellä ja lopussa mentiin koko rata. Merri meni heti ekalla kerralla tosi hienosti välistävedot ja ampui putkeenkin pitkän matkan päästä. Jotain omassa tekemisessäni piti viilata joten otettiin uudelleen. Merri meni taas hienosti. Sitten hieman vaikeutettiin ja laitettiin 2 ja 3 hyppy aivan linjaansa ett saadaan kunnon välistäveto. Merri meni aivan superisti kun tein puolivalssin ajoissa ja vielä hieman hidastin suhinalla. 3 ja 4 välissä Merri kerkesi pikaisesti vilkaisemaan taakseen joten käsky olis pitänyt olla sen murto-osa sekunnin aikaisemmin. Huh, tää laji on niin pienestä kiinni! Kun otettiin koko rata niin keppien aloituksen kanssa oli pieniä ongelmia. Merri ei lue keppejä kunnolla vaan tohkeissaan sinkoo mihin väliin vaan. Piti hieman vastakädellä työntää linjaa paremmaksi ja sitten antaa mennä vaan. 8 hypylle tein tiukan valssin ettei linja mee liikaa puomille. 10 päällejuoksu mutt jos pitäisi lähteä täsmälleen samaa aikaan koiran kanssa kontaktilta niin sitten olisi pitänyt hieman linjata paremmin hypylle. Se ei Merrille kovin hyvin sujunut kun se sitten muutti liikaa kulmaa putkelle. Tuli tosi lähestyminen. 12 hypylle piti valssata ja ottaa hyvin haltuun ja hieman pyöristää linjaa puomille. Ekalla kerralla en pyöristänyt tarpeeksi niin kulma ei ollut ihan optimaalinen. Tokalla kerralla pyöristin kunnolla mutt en pitänyt näpeissä joten Merri kaahasi takaisin putkeen. Kyllä se silloin irtosi taas hyvin :)! Kolmennella kerralla saatiin nappi suoritus; hieno pyöristys, suora linja puomille ja kesti hyppysissä. Ja kaiken lisäksi aivan mahtava kontakti!!! Upeaa työtä Merri!

P.S. Pakkasta oli treenien alkaessa -15 ja hallissa -9, joten oli todella tärkeää pitää koira lämpimänä. Käytiin tunnin lenkki ennen treenejä Back-on-Track päällä ja hallilla hölköttelimme koko ajan hallin toisella kentällä kun odottelimme vuoroamme, näin pysyimme lämpiminä. Ei tarvinnyt kauaa paikallaan olla kun rupess heti viluttamaan.  

Tänään on sitten rentoutumispäivä. Suurin syy siihen on Merrin fyssarikäynti, ja toiseksi suurin syy on pakkanen. Aamulla mittari näytti tän talven pakkasennätyksen, -20. Luvassa on siis monta lyhyttä lenkkiä. No mutt siihen fyssarikäyntiin. Merri oli todella hienosti käsittelyssä, makasi kiltisti paikallaan ja muutaman kerran pää nousi ylös kun oli joku pikkaisen tiukempi kohta. Pikkukireyksiä oli ja niihin olin varautunutkin kun miettii miten Merri on muutaman kerran nyt kaatunut kisoissa putkissa. Onneksi mitään sen ihmeempää ei ollut. Pikkaisen nesteytystä lisää, sillä Merri ei ole juonut riittävästi. Tai oikeastaan Merri ei enää kunnolla juo kun nauttii vaan raakaa... Ei muuta kuin reilu annos vettä ruuan sekaan niin se homma hoituu sillä. Kisapaikalla tuo juottaminen onkin sitten aivan toinen juttu. Tonnikala on paras. Sitä pikkaisen veteen niin johan maistuu. Kiiaa pystyy aina huijaamaan mutt Merri ei ole niin ahne vaan käyttää enemmin päätään. Ei oo vaan kauheen kivaa raahata kaiken maailman kisapaikoille ties mitä sillipurkki mukanaan ett suostutaan juomaan, mutt pakko se kai on. Kiialle kelpais raejuustokin mutt se taas ei Merrille kelpaa. Jotkut on suositellut ihan kissojen-pussiruokaa mutt pelkkä ajatus siitä hajusta... yäk!!! Tonnikalalla mennään!

Vkonloppu me sitten vietetäänkin Turun seudulla. Huomen aamuna klo 3 startataan matkaan ja ajetaan ekaksi Lietoon kisaamaan Kiian kanssa. Sitten on vuorossa shelttilenkki Merrin Maya-siskon ja muiden täkäläisten kanssa. Yö vietetään sitten Seurahuoneella ja sunnuntaina ois Merrin kisaurakka. Silloin Muska pääsee tutustumaan isäänsä kun Tero tulee kisaamaan kakkosiin. Saa nähdä kumpi pärjää paremmin, isä vai velipuoli :)

Hyvinkään 22.1.12 kisat

Heti kun luin ett tuomariksi meille lankesi Martti Salonen niin tiesin ettei kahta luvaa napata ihan tuosta vaan ja ihan oikeassa olin. Lopputulos oli aika sitä mitä alunperin mietinkin mutt ihan eri syystä. Tiesin ett radat eivät tule olemaan sieltä helpoimmasta päästä, mutta ne olivat kuitenkin yllättävän jouhevia ja kivoja. Se mikä meillä tökkäsi nyt oikein kunnolla niin oli kepit. Kepit, kepit, kepit joka radalla!!!

Ekalla radalla oli neljän suora; hyppy, pituus, rengas ja A. Sen jälkeen kepit lähtivät seinän nurkasta suljettuun kulmaan alle 90 asteen kulmassa. Pidin vientiä hieman hankalana mutt se onnistui meiltä tosi hienosti. Kerta kun alku onnistui niin loppu meni sitten aivan päin seiniä, Merri varasti kepeiltä liian aikaisin pois. Korjasin asian ja jatkoin muutaman esteen vielä kunnes välissä vedossa kosahti sitten. Vaikka puolivalssasin niin Merri kerkesi pujahtamaan vielä hypyn väärinpäin ja jäi pyörimään jalkoihin. Kerta oltiin aivan maalin vieressä niin katsoin paremmaksi tulla radalta suoraan pois. Merri oli sellaisella höyry-häyris tuulella ett parempi lähteä pihalle jäähylle.

Tajusin jo ennen radalle lähtöä ett Merrin keskittyminen on hieman hakusessa kun testailin lämppäriesteillä. Roiski ihan miten sattui ja räyhäsi. Vuoron odottelussakin kiskoi koko ajan radalle päin jo oli todella rauhaton. Vaikka yritin rauhoitella niin ei mitään vaikutusta. Piti vaan päästä radalle päästämään ylimääräiset höyryt pois.

Tokalle radalle lähdettäessä oli jo jätkäkin rauhoittunut kummasti. Nyt malttoi istua rauhallisesti odottamassa ja nautti silittelystä. Kepit hieman jännitti tälläkin kertaa kun ne päättyivät tällä kertaa seinän nurkkaan. Testasin hieman lämppäesteillä ja päätin antaa sille rauhan suorittaa itsenäisesti kepit loppuun. Rata toimi muuten hyvin meillä mutt yhden takaakierron päätin ottaa pakkovalssilla mutt Merri kerkes karata selän takaa hypyn väärin päin. Aattelin ett nyt jatketaan matkaa kun liike jatkui hyvänä, ja halusin testata kepit. Annoin hyvin rauhaa tehdä mutt ilmeisesti ei kisatilanteessa maltti kestänyt vaan jätti juuri vikan kepin suorittamatta. En nyt sitten viitsinyt siihen takertua vaan jatkettiin koko loppurata. Halusin testata kontaktit ja muistuttaa ett niissä pysytään niin kauan kunnes toisin sanotaan. Hyvin kesti ja teki nätit kontaktit. Loppusuora oli hieman kökkö ja meni pelasteluksi.

Kolmas rata ja viimeinen oli sitten hyppis. Nyt kepit eivät olleet enää seinän nurkkaan vaan ihan keskellä kenttää, harmittavasti vaan törmäsivät suoran putken seinään. No niin kauan meni taas todella loistavasti kunnes tultiin keppien tokavikaan välikköön. Merrin mielestä niin ei voi pujotella loppuun ja yritti vielä lähteä siihen putkeen mitä kohti oltiin menossa. Ja se mikä mystistä niin Merri oli menossa siihen päähän millä puolella en ollut. Mentiin alkuun jo otettiin uudestaan. Taas sama juttu. Koira kainaloon ja kiitos näkemiin! Kotiin harjoittelemaan keppejä!

Merrin kepit on välillä niin mielenkiintoiset kun ne toimii kotona vaikka miten mutt sitten se joskus saa kisoissa sellaisia ahaa-elämyksiä mitä en aina ihan ymmärrä. Se on tähän asti kestänyt jo sen ett kuljen sen mukana mutt parin metrin vedätystä ei vielä kestä. Sivuetäisyyden kestää hyvin ja muutenkin itsenäiset kepit. Hmmm... ei muuta kuin hallille treenaamaan ett saadaan vahvistettua niitä ja palautumaan mieleen keppien perimmäinen idea.

Hyvinkää vaikenee meidän osalta ainakin toistaiseksi!