Häivähdyksen kennel: Suunnittelua, pähkäilyä, kyselyä ja turhautumista

Viikko sitten päästiin Kiian kanssa osallistumaan ryhmämme ensimmäisiin treeneihin, kiitos hieman alentuneen pakkasen mikä laski jopa -13:sta. Se tuntui jopa siedettävältä sen parinkymmenen jälkeen. Eihän tietysti vieläkään mikään hiki ollut ja hieman kateellisena ollaan niille keillä on lämmin halli missä treenata. No onneksi sentään on katto pään päällä!

Ensimmäisenä tehtiin 4 hypyllä saksalainen, vetoa 6 putkeen ja päällejuoksu 8 hypylle. Kaksi ensimmäistä ei todellakaan olleet ne helpoimmat ja parhaimmat vaihtoehdot Kiian kanssa. Jos kisasuoritus olisi ollut kyseessä niin oltais kiitettävästi valssattu putken edessä. Mutt mitäs sitä aina menemään sieltä mistä aita on matalin. Pakkohan se on joskus haastaa itsensä. Saksalainen toimi ihan jees kun vaan malttoi ja antoi todella vahvan käskyn kropalla. 5 hyppy tuotti hieman tuskaa kun siinä piti odotella ettei Kiia käänny liian tiukasti ja tule hyppyjen välistä. Ja sitten kun odoteltiin niin sitten Kiia lukitsi putken väärän pään aika vahvasti ja sinnehän se sukelsi kerta toisensa jälkeen. Tuossa oli todella hankalaa kun kroppa kääntyi aina liian aikaisin putkeen päin ja silloinhan sitä oltiin juuri siellä väärässä päässä. Lopussa käytin vastakättä mutt senkin kanssa pitää olla todella varovainen kun huomasin senkin kääntävän kroppaa vahvasti jos tekee väärin. Kiia on vielä siitä pirullinen kun se kerran tekee rataa niin se kanssa muistaa miten sitä mennään. Eli jos ollaan ekoilla kerroilla menty väärin niin se muistelee ett sinne piti mennä seuraavallakin kerralla. Poisoppiminen on sitten hieman työläämpää kun saa käyttää hieman vahvempaa ohjausta. Kyllä me sitten lopuksi saatiin tennispallon avulla Kiia seuraamaan ohjausta ja menemään sinne oikeaan päähän mihin oli tarkoituskin. 8 päällejuoksu meni myöhäiseksi ja Kiia meinasi ajautua miun väärälle puolelle. Kepeille meno meni ekalla kerralla säheltämiseksi ja Kiia meni ihan väärästä välistä sisään. Tokalla kerralla hieman rauhoitin tilannetta ja pikkuinen veto piti suorittaa niin johan alkoi lyyti kirjoittaa. Hieman harmitti nuo kepit kun Kiia normaalisti hakee keppikulman todella hienosti. Voi olla ett pitkä tauko on hieman vienyt parasta terää pois ja asiaa pitää alkaa muistuttaa ihan todenteolla.

Lopuksi kokeiltiin niisto-sokkareita! Heti kun pidin pienen liikkeen mukana enkä mennyt valmiina odottamaan niin Kiia teki aivan loistavaa työtä. En kertaakaan kääntynyt/jäänyt katsomaan miten meni mutt palautteena sain ett Kiia kääntyi aivan superhienosti ja todella tiukasti eli noita meidän kannattaisi käyttää jatkossa. Kunhan vaan aloitetaan toistojen tekeminen niin pääsee odottamisesta eroon ja loppujen lopuksi vain niisto merkki riittää. Siihen on vielä kuitenkin pitkä tie mutt pikku hiljaa :)

Tiistaina koirat viettivät äitin kanssa ulkoilupäivän; lenkkeillen 2x1,5 tuntia ja siihen vielä päälle potkukelkkailua. Tämän jälkeen pakkanen alkoi taas kiristyä joten Merrin torstaitreenit jäivät väliin. Lauantaina mentiin kuitenkin hallille päiväsaikaan kun pakkanen oli taas sen verran lauhtunut alle -15. Vuorossa oli ratatreenit harmaiden kanssa + tietysti parin muunkin innokkaan LAUlaisen. Tehtiin Jari Tienhaaran kolmosen rataa, mielessä ens kesän sm-kisat joissa Tienhaara on yksi tuomareista.

Molempien harmaiden kanssa alun 2 hypyn pakkovalssi... Mikä se on? Never heard!!! Merri paahtoi 2 hypyn suoraan ja Kiia ei vaan muuten vaan lähtenyt hyppäämään. Vaikka pakkovalssi on Kiian kanssa toiminut tähän mennessä ihan sika hyvin niin näköjään tauko on taas tehnyt tehtävänsä. Merri kaipaa selvästi vahvistamista. Päätin leijeröidä puomin ja vaan lähettää renkaalle. Molempien kanssa aivan superisti. Oikein kiihdyttivät renkaalle sen minkä kerkesivät. Kiian kanssa 6 hypyn takaaleikkaus onnistui mahtavasti ja tein persjätön 7 jälkeen jotta pääsin seinän puolelle jatkoa ajatellen. Merrille on iskenyt jokin aivan ihme kysely-ikä kun ei lähtenyt 6 hypylle ei sitten mitenkään. Pyöri vaan ja ihmetteli ja pohdiskeli vaikka hyppy on aivan nenän edessä. Voi kökkö! Mihin miun irtoava poika on nyt hävinnyt? Toivon mukaan on vain tilapäistä! 10 hyppy tuotti päänvaivaa... Ekaks meinasin tehdä saksalaisen mutt se ei onnistunut kovinkaan hyvin Kiian kanssa kun Kiia pyrki aina sille väärälle puolelle ja näin ohittaen pituuden. Tuota pitää ihan oikeasti harjoitella kunnon katsekontaktilla ja kunnon kädenvaihdolla. Merrin mielestä aivan turhaa kiertää kun voi hypätä suoraakin. Otin hypyn sitten puomin puolelta. Kiian kanssa ei tarvinnut kuin pieni veto niin se tuli tosi hienosti ja sain hyvin putkeen. Merrin kanssa piti tehdä ihan kunnon puolivalssi ett jätkä suostui tulemaan hypyn toiselle puolelle. Putken luona iski taas pieni kyselytunti ett pitikö tähän putkeen mennä vai mihin. Grrr!!! Loppupätkä meni sitten molempien kanssa ihan mukavasti, ei pitään ihmeempää.

Tänään koulussa luennoilla suunnittelin ja pähkäilin tulevia treenejä ja mitä ihan oikeasti pitää vahvistaa. No oikeastaan ihan kaikkea, ihan perusjutuista lähtien. Toistoja, toistoja, toistoja vaan kehiin ett saadaan joka asiasta niin varmaan pässilihaa kesään mennessä tai sitten vuoden loppuun mennessä. Ekaks aloitetaan ihan perusjutuista ja jatketaan sitten hieman vaikeempiin juttuihin. Nää pakkaset vaan tuottavat pikkaista turhautumista kun ei pääse kunnolla treenaamaan ilman syväjäätymistä. Kyllähän sinne tietyst pääsis mutt siinä on aika homma pitää koirat sen verran lämpiminä ett asiassa on jotain järkeä. On aika iso homma käydä hallilla 10 minuutin takia; 30 min lämppää, 10 min treeni ja sitten taas 30 jäähdyttelyä. Ja ei ole kiva ajella autolla lyhyitä matkoja tuossa pakkasessa. Äitin auto (miun Vectra siis lusmuilee autotallissa seisontavakuutuksessa) osoitti tänään jo hieman närkästymisen merkkejä kun oli joutunut seisomaan kylmässä koulun pihalla reilu 7 tuntia. Ei ihan tärähtänyt käyntiin kuin palmupuun alta. Vectra olis varmaan sen kyllä tehnyt mutt kesärenkailla sillä ei ole mitään asiaa talvisille teille :) Kunhan kevät taas koittaa niin sitten alkaa lyyti jälleen kirjoittaa, tai ainakin toivon niin. Se on varmaan niin närkästynyt seisomisesta ettei varmaan lähde käyntiin ei sitten kirveelläkään. Pidetään sormet ristissä ja varataan rahaa pikaiseen huoltoon :) Kyllä mie niin odotan sitä aikaa kun päässään taas koiruuksien kanssa matkaamaan Vectran kyydissä ympäri Suomea.

Loppuun vielä muutama kuva pakkaspäiviltä, ja Muskan talvipukeutumisesta