Kyllä se sieltä vihdoin ja viimein tuli :) Kyllä nyt on niin helpottunut olo!
Käytiin Kiian kanssa tänään Imatralla vetäisemässä yksi agirata Tuija Kokkosen tuomaroimalla radalla. Kisat pidettiin Imatran Urheiluratsastajien maneesissa ja pikkaisen jännitti kuinka Kiia käyttäytyy sisätiloissa. Yleensä nimittäin kaikenmaailman hallit ja kasvihuoneet ovat olleet pikkaisen hankalia kun Kiia yhdistää ne meidän omaan halliin. Tällä kertaa ei kuitenkaan mennyt niin vaan kaikki meni lähes nappiin. Tulos oli kyllä aivan nappiin eli 0-voitto, se kolmas LUVA ja SERTI kolmosiin. Kyllä sitä ollaan metsästettykin! Kaksi ekaa LUVAa tuli heinäkuun lopulla ja näin kauan meni ennenkuin viimeinen irtosi. Kuitenkin meidän tavoite täyttyi eli kolmosiin tän vuoden puolella, huh.
Agirata
Meillä oli tavoitteena lähteä tekemään todella rennon-letkeetä suoritusta ilman minkäänlaisia paineita. Pikkaisen kuitenkin nosti paineita kun edellinen koirakko teki 0-tuloksen ja meitä oli medeissä vain me kaksi eli meidän pitäisi yltää vähintään samaan ja paremmalla ajalla.
Annoin Kiialle aika voimakkaan paikka-käskyn kun se on aina silloin tällöin hieman varastanut. 3 hyppy oli lievästi takaakierto jonka jälkeen miulla oli tarkoitus tehdä valssi mutt jouduin niin tarkasti viemään ja keskittymään ett Kiia menee takaa. Se näytti jotenkin epävarmalta niin jäi sitten se valssikin tekemättä vaikka aikaa olisi ollut vaikka tehdä kaksi. Sitten en edes tehnyt takaaleikkausta kun Kiia olisi saattanut kääntyä ympäri jota en todellakaan halunnut. No puomi meni sitten vähän opettamiseksi kun sen piti kestää siellä hieman pidempään kun tein valssin sitten siinä. Aan kontaktiin en oo ollenkaan tyytyväinen kun Kiia kyttäs ihan koko ajan miuta ja tuli alas sivuttain. Onneksi sentään tuli alas asti eikä loikannut puolesta välistä. Harjoituksissa kontaktit menee tosi upeasti mutt kisoissa, huoh. No onneksi ei tullut puolestä välistä. En oikein tiedä mitä noitten kontaktien kanssa tekisin.
Keppien jälkeen en taaskaan tiiä mikä ihme oikein jumitti omassa päässä. Oli tarkoitus mennä hyppyjen välistä ja tehdä valssi, sen jälkeen twistata ja lähettää putkeen. Joo sitä ei todellakaan tapahtunut. Jäin taas vaan katselemaan hyppyä ja lähetin hypylle. Aattelin pikaisella ajatuksella pyöräyttää Kiian siivekkeen ympäri jotta saisi aivan täysin suoran linjan putkelle. Kiia ei kuitenkaan noteerannut vastakättä vaan loikkasi aivan järkyttävän huiman loikan hypyn yli. Siinä iski sitten paniikki ja "todella hieno" vippaus tuli, aivan vahingossa :) Onneksi siitä selvittiin, huh! Pelkäsin jo ett se hyppää esteen takaisin kun jähmetyin paikoilleni, tyhmää! Seuraava paniikki iski jälleen keinulla. Itse tulin siihen aika hiljaisella vauhdilla ja painotin odota-käskyä muutamankin kerran. Silti Kiia pyyhälsi aivan kärkeen asti ja sai kun saikin itsenä pysäytettyä. Lentokeinu oli todella lähellä. Loppu oli sitten kivaa pyörähtelyä ja valssaamista :)
Paljon on vielä tekemistä ja treenaamista ennenkuin kolmosen-kisoihin startataan. Kaarrokset pienemmiksi ja nuo kontaktit. Saan varmaan enemmin harmaita hiuksia niistä mutt pakkohan niitä on vaan jauhaa. En todellakaan kohta oikein tiedä mitä noitten kontaktien kanssa tekis, nimittäin nykyinen meno on jo niin karseeta katsottavaa. En oikein pysty edes juoksemaan radalla kun muuten Kiia roiskii kontaktit oikein urakalla sanon mitä sanon sille kontaktilla. Nykyään meillä on kontaktialusta muistuttamassa ja etupalkka jossain 4 metrissä. Kyllä se harjoituksissa toimii. Kiia juoksee kontaktille vauhdilla ja pysähtyy. Katsekin pysyy lähes koko ajan eteenpäin. Mikä siinä sitten on kun mennään kisoihin niin silloin sitä kytätään miuta ja ei pysähdytä. Onneksi meillä on sunnuntaina Tuijan valmennus vikan kerran tänä vuonna niin hän saa kertoa miulle kunnon vinkkejä. Tästä asiasta tulee meidän todellinen mission!
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
tiistai 2. marraskuuta 2010
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Niin ylpeä!
Merri näytti taas kaikille miksi hän on niin suloinen ja ihana ja komea ja mahtava ja upea!
Ensiesiintyminen Lahden junnukehässä ei voisi (melkein) mennä paremmin. Tuomarina oli norjalainen Mette Tufte.
Tuomari vaikutti todella mukavalta. Heti ensimmäiseksi hän kätteli kaikki koirakot ja toivotti hyvää huomenta. Sitten moikkasi koirat jonka jälkeen juostiin pari kertaa kehää ympäri. Onneksi oltiin Merrin kanssa ensimmäisiä sillä me saatiin juosta reippaasti kun muut vaan matelivat lähes kävelyvauhtia. Sitten vaan pöydälle. Sain asetella Merrin aivan rauhassa pöydälle, jonka jälkeen tuomari vasta tuli tutkimaan. Itse hieman yllätyin kun sainkin asetella, koska normaalisti tuomarit eivät odota yhtään vaan hyökkäävät suoraan kimppuun. Merrikin hieman ihmetteli miksi pitää seisoa paikallaan eikä kukaan sorki. Pikkaisen kroppa vääntyi sivulle kun tuomari tutkiskeli, onneksi kuitenkin jalat pysyivät paikallaan. Merri on ilmeisesti tottunut näihin suoraan-kimppuun-tuomareihin eikä mihinkään sievistelijöihin.
Liikkeet meni todella hienosti. Kehään oli laitettu punaiset matot mitä pitkin juostiin. Aluksi hieman kauhistelin asiaa mutt todellisuudessa ne toimikin todella hienosti. Kaikki juoksivat täsmällään samaa rataa ja näyttihän se hienolta kun mentiin mattoja pitkin. Muutaman kerran Merri haukotti oikein makoisasti mutt ei se muuta kuin naurattanut. Voi toista, vissiin hieman väsytti aikainen herätys! Täältä löytyy pätkä liikkeistä.
Pöydän edessä seisominen ei ihan sujunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Otin eka kerran karvaisen vinkuhiiren mukaan koska sen avulla Merri on malttanut seisoa paremmin ja kauempana. Nyt vissiin häiriötä oli kuitenkin sen verran ett meinasi tulla liian lähelle. Muutamissa kuvissa näkyykin kun takajalat pyrkii peffan alle.
Olin juuri korjaamassa Merrin asentoa kun vaaleanpunainen nauha lykättiin naamani eteen. Haa Kiitos! Meitä junnuja oli 10 ja me oltiin ainoita ketkä saivat ERIn. Muut sai EH ja kaksi jopa H:n. Eli JUN1 plakkarissa.
Paras uros kehässä meitä oli 7, me, 3 avoimen urosta ja 3 valiota :) Loppujen lopuksi meitä oli me, Pikikuonon Brad Pitt ja joku avoin ja joku valio. Vaihdettiin Bradin kanssa paikkaa, se paalupaikalle ja me neljänneksi.
Lopputulokseksi ERI PU4 ja vielä Vara-Serti :) Ei hullummin ollenkaan! Hienoa Merri, Upeaa!!! Oon niin ylpee!!!
Arvostelu löytyy näyttelyt-osiosta!
Ensiesiintyminen Lahden junnukehässä ei voisi (melkein) mennä paremmin. Tuomarina oli norjalainen Mette Tufte.
Tuomari vaikutti todella mukavalta. Heti ensimmäiseksi hän kätteli kaikki koirakot ja toivotti hyvää huomenta. Sitten moikkasi koirat jonka jälkeen juostiin pari kertaa kehää ympäri. Onneksi oltiin Merrin kanssa ensimmäisiä sillä me saatiin juosta reippaasti kun muut vaan matelivat lähes kävelyvauhtia. Sitten vaan pöydälle. Sain asetella Merrin aivan rauhassa pöydälle, jonka jälkeen tuomari vasta tuli tutkimaan. Itse hieman yllätyin kun sainkin asetella, koska normaalisti tuomarit eivät odota yhtään vaan hyökkäävät suoraan kimppuun. Merrikin hieman ihmetteli miksi pitää seisoa paikallaan eikä kukaan sorki. Pikkaisen kroppa vääntyi sivulle kun tuomari tutkiskeli, onneksi kuitenkin jalat pysyivät paikallaan. Merri on ilmeisesti tottunut näihin suoraan-kimppuun-tuomareihin eikä mihinkään sievistelijöihin.
Liikkeet meni todella hienosti. Kehään oli laitettu punaiset matot mitä pitkin juostiin. Aluksi hieman kauhistelin asiaa mutt todellisuudessa ne toimikin todella hienosti. Kaikki juoksivat täsmällään samaa rataa ja näyttihän se hienolta kun mentiin mattoja pitkin. Muutaman kerran Merri haukotti oikein makoisasti mutt ei se muuta kuin naurattanut. Voi toista, vissiin hieman väsytti aikainen herätys! Täältä löytyy pätkä liikkeistä.
Pöydän edessä seisominen ei ihan sujunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Otin eka kerran karvaisen vinkuhiiren mukaan koska sen avulla Merri on malttanut seisoa paremmin ja kauempana. Nyt vissiin häiriötä oli kuitenkin sen verran ett meinasi tulla liian lähelle. Muutamissa kuvissa näkyykin kun takajalat pyrkii peffan alle.
Olin juuri korjaamassa Merrin asentoa kun vaaleanpunainen nauha lykättiin naamani eteen. Haa Kiitos! Meitä junnuja oli 10 ja me oltiin ainoita ketkä saivat ERIn. Muut sai EH ja kaksi jopa H:n. Eli JUN1 plakkarissa.
Paras uros kehässä meitä oli 7, me, 3 avoimen urosta ja 3 valiota :) Loppujen lopuksi meitä oli me, Pikikuonon Brad Pitt ja joku avoin ja joku valio. Vaihdettiin Bradin kanssa paikkaa, se paalupaikalle ja me neljänneksi.
Lopputulokseksi ERI PU4 ja vielä Vara-Serti :) Ei hullummin ollenkaan! Hienoa Merri, Upeaa!!! Oon niin ylpee!!!
Arvostelu löytyy näyttelyt-osiosta!
lauantai 30. lokakuuta 2010
Kummaa arkea
Taas ollaan päästy maistelemaan sitä ei-niin-ihanaa-arkea. Juuri kun alettiin toipua Kiian vatsa-pöhöstä niin Merri päätti sitten aloittaa ripulikierroksensa. Torstai ja perjantai välinen yö ravattiin taas ulkona. Pitkän miettimisen jälkeen tulin siihen tulokseen ett Merrillä oli torstaina niin vauhdikas iltapäivä ettei tainnut pysyä enää masu mukana. Koko päivän olivat touhunneet jotain ulkona muorin kanssa, sitten illalla agiliitämään jossa taas vauhtia riitti aivan tarpeeksi (juotiin vettä puolessa välissä ahnaasti ja alkuosiossa kontaktin palkkaus kinkulla), treenien jälkeen piti päästä uuden treenikaveri shelttitypy Tupun kanssa juoksemaan ja viimeiseksi kotona saunaan missä ei voi vain rauhoittua vaan pitää olla kärppänä löylykauhaan. Tästä edes hieman rauhoitetaan tahtia ett saa omistajakin nukkua jossain välissä univelkansa pois. Toivon mukaan masu tulee jälleen kuntoon keitetyllä kanalla ja Attapectillä, viimeeksi auttoi todella nopeasti.
Päivitys 2.11.2010
Käytiin 1.11 maanantaina lekurissa Merrin kanssa kun taas saatiin juosta ulkona edellinen yö ripulin takia. Attapect ei ainakaan tällä kertaa tahtunut auttaa. Lääkäri epäili ihan stressiperäistä ripulia ja siihen lääkkeeksi viikko i/d-ruokaa. Onneksi Kiialta oli jäänyt niin ei tarvinnut ostaa uutta säkkiä. Saatiin myös ohje syöttää seuraavat 3kk Royan Canin Castro *jotain* eli vain eläinlääkäriltä saatavaa ruokaa todella herkkävatsaisille. Otettiin kaikenvaralta pissanäyte missä näkyi bakteereja ja punasoluja eli virtsatietulehdus. Se on myös saattanut aiheuttaa vatsavaivoja kun pissa-bakteereja on päässyt väärään paikkaan. Siihen vielä antibiootit. Merri on vuorokaudessa "toipunut" todella hienosti. Viime yönä piti muutaman kerran käydä ulkona mutt silloin tavara oli kiinteää ja mieli oli Merrilläkin paljon parempi. Jaksoi heiluttaa häntääkin sisälle tullessaan ja tuli tyytyväisenä viereen nukkumaan. Näillä mennään eteenpäin. Pääasia että homma hoituu.
Muuten meillä eleillään aivan normaalia koiraperheen arkea. Aamulla herätään siihen kun joku tuhisee kaunalossa, häy'äilee herättyään, viruttelee omistajan jalkoja vasten pyytäen ruokaa ja samalla yrittää ilmiselvästi kiskoa pyjamahousuja jalasta. Aamiaisen jälkeen pienet painit kaverin kanssa, pikaunet ennen lenkkeilyä, matchoilua aamulenkillä, riekkumista ja kaikkea sellaista kivaa. Illalla sitten ravistellaan lakanasta ylimääräiset hiekat lattialle ja hyökätään peiton alle, samalla joku loikkaa viereen nukkumaan ja toinen tuhisee omassa pesässään sängyn vieressä. Kyllä on turvallinen olo kun on kaksi henkivartijaa aivan vieressä, varsinkin kun molemmat näkevät iltaisin pimeässä mörköjä :)
Tää on sitä perus-koiraperheen arkea!
Päivitys 2.11.2010
Käytiin 1.11 maanantaina lekurissa Merrin kanssa kun taas saatiin juosta ulkona edellinen yö ripulin takia. Attapect ei ainakaan tällä kertaa tahtunut auttaa. Lääkäri epäili ihan stressiperäistä ripulia ja siihen lääkkeeksi viikko i/d-ruokaa. Onneksi Kiialta oli jäänyt niin ei tarvinnut ostaa uutta säkkiä. Saatiin myös ohje syöttää seuraavat 3kk Royan Canin Castro *jotain* eli vain eläinlääkäriltä saatavaa ruokaa todella herkkävatsaisille. Otettiin kaikenvaralta pissanäyte missä näkyi bakteereja ja punasoluja eli virtsatietulehdus. Se on myös saattanut aiheuttaa vatsavaivoja kun pissa-bakteereja on päässyt väärään paikkaan. Siihen vielä antibiootit. Merri on vuorokaudessa "toipunut" todella hienosti. Viime yönä piti muutaman kerran käydä ulkona mutt silloin tavara oli kiinteää ja mieli oli Merrilläkin paljon parempi. Jaksoi heiluttaa häntääkin sisälle tullessaan ja tuli tyytyväisenä viereen nukkumaan. Näillä mennään eteenpäin. Pääasia että homma hoituu.
Muuten meillä eleillään aivan normaalia koiraperheen arkea. Aamulla herätään siihen kun joku tuhisee kaunalossa, häy'äilee herättyään, viruttelee omistajan jalkoja vasten pyytäen ruokaa ja samalla yrittää ilmiselvästi kiskoa pyjamahousuja jalasta. Aamiaisen jälkeen pienet painit kaverin kanssa, pikaunet ennen lenkkeilyä, matchoilua aamulenkillä, riekkumista ja kaikkea sellaista kivaa. Illalla sitten ravistellaan lakanasta ylimääräiset hiekat lattialle ja hyökätään peiton alle, samalla joku loikkaa viereen nukkumaan ja toinen tuhisee omassa pesässään sängyn vieressä. Kyllä on turvallinen olo kun on kaksi henkivartijaa aivan vieressä, varsinkin kun molemmat näkevät iltaisin pimeässä mörköjä :)
Tää on sitä perus-koiraperheen arkea!
Kuvassa hieman mattopainia
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Onneksi olkoon!
Rakas Kiia täyttää tänään 3v.
Mun oma mussukka, nassukka!
Paljon onnea!
"Mulla on tennispallo, kjäh kjäh"
Kiia viettelee synttäreitään hieman rauhallisimmissa merkeissä kun raukka tuli torstaina kipeeksi. Jotain vatsavaivoja. Oli koko torstain iltapäivän aivan vaisu, oksenteli koko yön ja aivan naamasta näki kuinka mahaa koski. Perjantaina mentiin heti eläinlääkärille ja röntgeniin, varmuuden vuoksi. Mitään vieraita/vaarallisia esineitä ei löytynyt. Epäiltiin ett Kiia oli keskiviikkona syönyt jotain sopimatonta maalla ollessaan eli toisin sanoen syönyt varmaan kanan kakkaa aivan urakalla. Kiia oli vielä puolisen tuntia tiputuksessa jottei heti tarvinnut miettiä nesteytystä. Lääkkeiksi saatiin oksennuksen estoa, närästykseen ja sitten vielä yleisesti tabuja mahan hyvinvointiin + vielä i/d ruokaa viikoksi. Loppupäivän Kiia koisi omassa pesässään lammastalja peittona. Hyvin uni maittoi.
Nyt jo sunnuntaina Kiia on riekkunut aivan entiseen malliin. Mitä enemmin hyppimistä ja ääntä niin sitä enemmin ja paremmin tietää ett neiti on kunnossa :). Vielä ei kuitenkaan menty agivalmennukseen vaan Kiia sai jäädä pihavahdiksi ja "haravoimaan" pihaa. Itse en jättänyt agitreenejä väliin vaan otin Merrin mukaan. Toinen oli aivan innoissaan kun pääsi messiin.
Otettiin ihan yksittäisinä esteinä keppejä ja puomia. Juuri ennen kuin lähdettiin treeneihin niin kokeiltiin pihalla keppejä 4 verkolla - meni tosi hienosti. Samaa kokeiltiin hallilla. Ekalla kerralla upeaa, sitten taas intoa tuli liikaa mukaan ja ei oikein maltettu mennä joka välistä. Aattelin jossain vaiheessa hommata ne kirkkaat kaaret niin pääsis niitten avulla verkoista paremmin eroon. Sitä ennen voisin kokeilla hieman lyhyempiä keppejä niin pääsis nopeammin palkkaamaan. Onneksi ei oo vielä lunta maassa niin pääsee kokeilemaan pihalla vaikka mitä.
Puomi on nyt alkanut mennä todella upeasti. Vielä reilu viikko sitten pelotti aivan mielettömästi mutt torstain omassa junnuryhmässä tahkottiin varmaan 4 kertaa putkeen puolelta toiselle niin pelko jäi sinne. Ekalla kerralla hieman pelotti mutt kun vaan jatkettiin niin lopussa mentiin jo todella reippaasti. Nyt sitten puomille mennään sellaista kyytiä ett aivan pelottaa. Kynnet senkun raapii pintaa kun toisella on niin hinku päästä eteenpäin. Varsinaista kontaktitreeniä otettiin jälleen puretulla puomilla. Se meni todella hienosti. Intoa on kyll niin paljon ett en tiiä milloin uskallan laskea sen irti hihnasta ettei se sukella suoraan namikupille. Pysähtyä kun pitäisi muistaa kontaktialustalle :) Merrillä on kyllä aivan mieletön tekemisen meininki, siis aivan uskomaton. Sen kanssa on kyll niin kivaa tehdä ja touhuta.
Torstaintreeneissä otettiin pitkästä aikaan pussiakin. Edellisen kerran otettu varmaan joskus kesäkuussa. Aattelin ett vien lelun etupalkaksi ja pikkaisen raotan pussia. En edes saanut kankaasta kiinni kun jätkä jo sukelsi läpi. Hullu! Okei varasti mutt en viitsinyt torua siitä vaan otettiin heti uudestaan ja kunnon vauhdilla. Merri tuli läpi niin nopeasti, ei minkäänlaista hidastamista havaittavissa. Ilmeisesti putki hullusta saa myös pussihullun :).
Ens viikolla kummallakin on vain yhdet viralliset agitreenit kun sunnuntaina suunnataan Merrin kanssa Lahden näyttelyyn, eka esiintyminen junnuluokassa. Hieman jo jännittää! Onneksi pääsee edellisenä päivänä fiilistelemään tunnelmaa kun mennään Stiinan ja Lilin kanssa. Voi olla ett takaisin tullaan ainakin kassillinen tavaraa mukana :) Jos sieltä sais vaikk viimeistään Kiialle synttärilahjaksi luvatun frisbeen. Meidän entinen alkaa olemaan hieman jo ehtoon puolella, kiitos Merrin. Kiia leikkii tavaroillaan aina niin kiltisti mutt Merri on sitä mieltä ett hajota ja hallitse!
perjantai 15. lokakuuta 2010
Nys se tulee....
... tai ainakin yrittää, nimittäin talvi :) Ei saa vielä ihan tulla, ei millään jaksa vaihtaa talvirenkaita autoon ja raahata jälleen kaikki talvivaatteet esille. Maanantaina kävin ostamassa itselle uuden kevyttoppapuvun niin nyt kärsii taas hiippailla ihmisten ilmoilla. Entinen oli jo sitä vuosimallia ett sitä pidetään vain pihahommissa ja liikutaan pimeällä.
Koirat eivät ole olleet moksiskaan tän viikon oikukkaista säistä. Ainut mikä on hieman vaikuttanut, varsinkin Merriin, on kurapuvun käyttö. Se on jotain tosi yök ja ällötys!
Käytiin kävelemässä Hanhijärvellä jossa voin pitää aina irti. Muutaman kerran Merri jähmettyi vaín paikalleen ja oli sitä mieltä ett en liiku. Kiiakin ihmetteli ett mikäs juttu tuolla nyt on. Jatkoin vain itse matkaa ja kutsuin kun välimatkaa alkoi olemaan aika reilusti. Kun vauhtiin päästiin niin ei sitten pukukaan haitannut. Lintuja piti lennätellä ja hajuja piti haistella. Uskalsi sentään tarpeillakin käydä. Välillä Merrin piti miehnata heinikossa kun oli märkää ja kaikkea.
Kotiin kun tultiin niin kyllä sitten oli ilo ylimmillään. Matot, sohvatyynyt ja peitot sai kyytiä kun ketarat ojossa riehuttiin siellä. Sitten vain tyytyväisenä omalle pedille nuolemaan käpälät puhtaiksi :)
Tänä aamuna herättiin maa valkoisena. Yön myrsky oli saavuttanut meidätkin. Kiia oli ainakin, jälleen kerran, kiinnostunut ainaisesta myyräjahdistaan. Mikään lumi ei pahemmin haitannut. Puskat ja heinikot piti tutkia tarkasti ja moneen kertaan ett jos siellä vaikka olisi joku liikkunut. Merri kävi muutaman kerran pöllyyttämässä Kiiaan lisää vauhtia mutt siihen se sitten jäikin. Tietysti pitihän jalkapallolle antaa lumipesut mutt se on niin normaalia puuhaa :)
Aamulenkillä koirien piti kävellä pientareita pitkin ku se oli niin kivaa lumen takia. Kiia meni hihna pitkänä ja yritti härskeillä sen minkä kerkesi. Kun sain laskettua ne vapaaksi, sellainen vipellys lähti molempien jaloista suoraan kynnyspelloille. Ei sinne! Onneksi lunta oli sen verran ettei tassutkaan likaantuneet. Muuten meno oli aika rauhallista kun piti haistella pupujen jälkiä ja hieman maistella lunta heinikossa.
Tällä viikolla ollaan muutaman kerran käyty agiliitämässä. Ekaksi keskiviikkona molempien kanssa Stiinan, Milanin ja Lilin seurana. Otettiin Kiian kanssa muutaman kerran välistä vetoja, huoh. Kyllä se oli taas vaikeeta! Kokeilin peruuttamallakin, kyllä se siitä jotenkin suttaantui mutt ei se vielä sujuvaa ole. No kuukauden ajan kun sitä höylätään niin eiköhän me jotain saada aikaiseksi. Otetaan makupalat käyttöön ja hieman eri tekniikka :).
Merrin kanssa ollaan otettu keppejä, rengasta ja kontaktia. Omassa junnuryhmässä kokeiltiin eilen koko puomia, huoh. Siinä tuleekin tekemistä. Mikä näitä äijiä vaivaa? Ylös meno oli ihan tuskaa kun siellä piti keikkua viikko sitten. Vaikka oli namit koko matkalla niin silti hirvitti. Pitäisi saada matalampi puomi niin voisi ihan huoletta treenata eikä tarttis pelätä putoamista. Ja se mitä tulee kontaktialustan koskettamiseen niin ai mitä se on. Kesällä sitä höylättiin mutt ilmeisesti on ollut sen verran aikaa viime kerrasta ett harmaat aivosolut eivät enää muistaneet sitä kunnolla. Kontaktit on nyt hieman hakusessa mutt muuten tosi upeeta toimintaa. Vielä maltti ei aina riitä kepeillä kun vauhti kasvaa. Varsinkin jos itse yritän ohitusta niin sitten tulee superkiire, oikein pitää inistä kun rynnitään eteenpäin :) Miun pieni Mersumies!
Koirat eivät ole olleet moksiskaan tän viikon oikukkaista säistä. Ainut mikä on hieman vaikuttanut, varsinkin Merriin, on kurapuvun käyttö. Se on jotain tosi yök ja ällötys!
Kotiin kun tultiin niin kyllä sitten oli ilo ylimmillään. Matot, sohvatyynyt ja peitot sai kyytiä kun ketarat ojossa riehuttiin siellä. Sitten vain tyytyväisenä omalle pedille nuolemaan käpälät puhtaiksi :)
Aamulenkillä koirien piti kävellä pientareita pitkin ku se oli niin kivaa lumen takia. Kiia meni hihna pitkänä ja yritti härskeillä sen minkä kerkesi. Kun sain laskettua ne vapaaksi, sellainen vipellys lähti molempien jaloista suoraan kynnyspelloille. Ei sinne! Onneksi lunta oli sen verran ettei tassutkaan likaantuneet. Muuten meno oli aika rauhallista kun piti haistella pupujen jälkiä ja hieman maistella lunta heinikossa.
Tällä viikolla ollaan muutaman kerran käyty agiliitämässä. Ekaksi keskiviikkona molempien kanssa Stiinan, Milanin ja Lilin seurana. Otettiin Kiian kanssa muutaman kerran välistä vetoja, huoh. Kyllä se oli taas vaikeeta! Kokeilin peruuttamallakin, kyllä se siitä jotenkin suttaantui mutt ei se vielä sujuvaa ole. No kuukauden ajan kun sitä höylätään niin eiköhän me jotain saada aikaiseksi. Otetaan makupalat käyttöön ja hieman eri tekniikka :).
Merrin kanssa ollaan otettu keppejä, rengasta ja kontaktia. Omassa junnuryhmässä kokeiltiin eilen koko puomia, huoh. Siinä tuleekin tekemistä. Mikä näitä äijiä vaivaa? Ylös meno oli ihan tuskaa kun siellä piti keikkua viikko sitten. Vaikka oli namit koko matkalla niin silti hirvitti. Pitäisi saada matalampi puomi niin voisi ihan huoletta treenata eikä tarttis pelätä putoamista. Ja se mitä tulee kontaktialustan koskettamiseen niin ai mitä se on. Kesällä sitä höylättiin mutt ilmeisesti on ollut sen verran aikaa viime kerrasta ett harmaat aivosolut eivät enää muistaneet sitä kunnolla. Kontaktit on nyt hieman hakusessa mutt muuten tosi upeeta toimintaa. Vielä maltti ei aina riitä kepeillä kun vauhti kasvaa. Varsinkin jos itse yritän ohitusta niin sitten tulee superkiire, oikein pitää inistä kun rynnitään eteenpäin :) Miun pieni Mersumies!
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Mites me nyt liidellään?
Syksyisistä säistä ollaan todellakin nautittu ulkoillen mutta onneksi sitä ollaan muutakin tehty :)
Merri aloitti torstaina agilityn junnuryhmässä. Tosi ihanaa oli päästä sen kanssa tekemään kahdestaan vaikka mitä. Ja miten hienosti meidän tunti menikin. Otettiin hyppy-putki-hyppy lähetyksellä,, keppejä 5 verkolla lähetyksellä, keppejä kaikilla verkoilla sivulla juosten, puomin alastuloa sekä vielä kahdeksikkoa hypyllä.
Merrillä lähetykset toimii aivan äärettömän hyvin, siis toisinsanoen aivan unelmahyvin. Nyt pitää jatkossa keskittyä enemmin siedättämään sitä miun liikkeisiin ettei tarvitse koiraa ohjata kentän keskeltä kun se ei kestä vierellä oloa. Tietysti ei ois yhtään hullumpaa jos ohjaaminen keskeltä onnistuisi mutt en taida vielä olla itse niin hyvä kouluttamaan koiraa :)
Merri teki tunnin aikana niin upeasti hommia, ei edes masuvaivat vaivanneet ollenkaan. Keskiviikko iltana Merrin masu meni hieman sekaisin ja seuraavana yönä ravattiin 4 kertaa tunnin välein ulkona. Ai että mikä hedari oli aamulla kun heräsit itse koko ajan päästämään raukkaa ulos. Nyt ollaan loppuviikko oltu kana-riisi-linjalla. Muutaman kerran annoin 1/4 dl nappuloita ja sen kanssa kanaa mutt heti vatsaoireet palasivat takaisin. Nyt aamulla kävin Kiian valmennustreenien jälkeen apteekissa ja Merri sai itselleen ripulilääkettä. Eka tabletti on nyt saatu joten toivottavasti auttaa. Illalla sitten saa keitettyä kanaa ja riisiä.
Käytiin me reilu viikko sitten Kiian kanssa epiksissä, harjoittelemassa kontakteja. Mölliradalle namien kanssa, huoh :) Aa oli heti kolmas este ja johan silloin unohti mitä kontakteilla tehtiin. Ei muuta kuin takaisin ja pysy siinä kunnes annan luvan. Puomi meni sitten jo paljon paremmin, siihen olin oikeastaan aika tyytyväinen. Loppurata ei sitten mennyt ihan putkeen siis aivan kirjaimellisesti. En ymmärrä mikä nyt mätti ettei Kiia mennyt putkeen kuin vasta monennellako yrittämällä. Ei varmaan taas tykännyt tulevasta takaaleikkauksesta. Olis pitänyt valssata tai yrittää tehdä persjättö. Mutt en kun en viitsinyt oikeastaan oikein ohjatakaan kun kontaktit oli suoritettu. Ja putken jälkeen sitten aliarvioin tuomari-Rissasen rataa. Putkesta meni hyppy-hyppy-putkeen niin Kiia haluskin mennä sitten uudestaan ottamaan kontaktia. Hyvin moni koirakko teki saman virheen :) Se mikä oli yllättävää, positiivisesti, niin se miten hyvin Kiia irtosi putken jälkeen hypylle. Vielä kesän alussa se olisi jäänyt odottamaan putkeen jälkeen ett mihin mennään. Nythän se ponkaisi sillein menemään ett huoh. Pitää siis ottaa tämäkin asia huomioon jatkoa ajatellen. Lopputulos oli muuten meidän koko uramme huonoin :) Virhepisteitä varmaan yli 30.
Kiian kanssa kun ollaan kisailtu niin haluasin edelleen nähdä ensin maksi-koirien suorittavan radan. Mini-koirista ei ole mitään hyötyä kun mietitään ohjaamista, makseista olisi. Oon joskus sanonut ett joku maksi-koiran ohjaaja saisi tulla opettamaan meitä kuinka radalla pitää tehdä. Ei oo nimittäin kovinkaan kivaa katsoa jälkikäteen maksikoirien menoa ja huomata kuinka jokin radan pätkä olisi kannattanut tehdä. En tietysti haluaisi matkia mutt Kiian ohjaaminen vaan liippaa enemmin maksien ohjaamiseen kuin minien. Nyt me kuitenkin keskitytään kontakteihin jatkossakin ja ens kuussa mennään kisaamaan parit kisat. En ole toisesta vielä ihan varma, ehkä Imatra 7.11 (edellisenä päivänä Adam Lambertin konsertti Hesassa), mutt LAUn omiin kisoihin osallistutaan aivan varmasti 20.11.
Merri aloitti torstaina agilityn junnuryhmässä. Tosi ihanaa oli päästä sen kanssa tekemään kahdestaan vaikka mitä. Ja miten hienosti meidän tunti menikin. Otettiin hyppy-putki-hyppy lähetyksellä,, keppejä 5 verkolla lähetyksellä, keppejä kaikilla verkoilla sivulla juosten, puomin alastuloa sekä vielä kahdeksikkoa hypyllä.
Merrillä lähetykset toimii aivan äärettömän hyvin, siis toisinsanoen aivan unelmahyvin. Nyt pitää jatkossa keskittyä enemmin siedättämään sitä miun liikkeisiin ettei tarvitse koiraa ohjata kentän keskeltä kun se ei kestä vierellä oloa. Tietysti ei ois yhtään hullumpaa jos ohjaaminen keskeltä onnistuisi mutt en taida vielä olla itse niin hyvä kouluttamaan koiraa :)
Merri teki tunnin aikana niin upeasti hommia, ei edes masuvaivat vaivanneet ollenkaan. Keskiviikko iltana Merrin masu meni hieman sekaisin ja seuraavana yönä ravattiin 4 kertaa tunnin välein ulkona. Ai että mikä hedari oli aamulla kun heräsit itse koko ajan päästämään raukkaa ulos. Nyt ollaan loppuviikko oltu kana-riisi-linjalla. Muutaman kerran annoin 1/4 dl nappuloita ja sen kanssa kanaa mutt heti vatsaoireet palasivat takaisin. Nyt aamulla kävin Kiian valmennustreenien jälkeen apteekissa ja Merri sai itselleen ripulilääkettä. Eka tabletti on nyt saatu joten toivottavasti auttaa. Illalla sitten saa keitettyä kanaa ja riisiä.
Käytiin me reilu viikko sitten Kiian kanssa epiksissä, harjoittelemassa kontakteja. Mölliradalle namien kanssa, huoh :) Aa oli heti kolmas este ja johan silloin unohti mitä kontakteilla tehtiin. Ei muuta kuin takaisin ja pysy siinä kunnes annan luvan. Puomi meni sitten jo paljon paremmin, siihen olin oikeastaan aika tyytyväinen. Loppurata ei sitten mennyt ihan putkeen siis aivan kirjaimellisesti. En ymmärrä mikä nyt mätti ettei Kiia mennyt putkeen kuin vasta monennellako yrittämällä. Ei varmaan taas tykännyt tulevasta takaaleikkauksesta. Olis pitänyt valssata tai yrittää tehdä persjättö. Mutt en kun en viitsinyt oikeastaan oikein ohjatakaan kun kontaktit oli suoritettu. Ja putken jälkeen sitten aliarvioin tuomari-Rissasen rataa. Putkesta meni hyppy-hyppy-putkeen niin Kiia haluskin mennä sitten uudestaan ottamaan kontaktia. Hyvin moni koirakko teki saman virheen :) Se mikä oli yllättävää, positiivisesti, niin se miten hyvin Kiia irtosi putken jälkeen hypylle. Vielä kesän alussa se olisi jäänyt odottamaan putkeen jälkeen ett mihin mennään. Nythän se ponkaisi sillein menemään ett huoh. Pitää siis ottaa tämäkin asia huomioon jatkoa ajatellen. Lopputulos oli muuten meidän koko uramme huonoin :) Virhepisteitä varmaan yli 30.
Kiian kanssa kun ollaan kisailtu niin haluasin edelleen nähdä ensin maksi-koirien suorittavan radan. Mini-koirista ei ole mitään hyötyä kun mietitään ohjaamista, makseista olisi. Oon joskus sanonut ett joku maksi-koiran ohjaaja saisi tulla opettamaan meitä kuinka radalla pitää tehdä. Ei oo nimittäin kovinkaan kivaa katsoa jälkikäteen maksikoirien menoa ja huomata kuinka jokin radan pätkä olisi kannattanut tehdä. En tietysti haluaisi matkia mutt Kiian ohjaaminen vaan liippaa enemmin maksien ohjaamiseen kuin minien. Nyt me kuitenkin keskitytään kontakteihin jatkossakin ja ens kuussa mennään kisaamaan parit kisat. En ole toisesta vielä ihan varma, ehkä Imatra 7.11 (edellisenä päivänä Adam Lambertin konsertti Hesassa), mutt LAUn omiin kisoihin osallistutaan aivan varmasti 20.11.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)